Perfect two

Tiistaina aamulla mentiin hallille, tarkoituksena ottaa kertaava treeni juoksupuomia ajatellen. Ei mitään kummempaa, vaan ihan vaan samoja juttuja kun edellisenä päivänä. Ja kevyesti. Toistoja tuli taas aika paljon, mutta oikeastaan tein toistoihin myös aika paljon muutoksia omalla sijoittumisella, tikun sijainnilla, palkalla (lelu vai maatti) jne. Teki nyt jo maassa olevalla lankulla paljon parempia, kun lankun jälkeen oli lyhyt suora putki ja sen jälkeen palkka. Ei kuikuillut mua niin paljon. Kun nostin lankun, niin kuikuili. Ja nostetulla lankulla myös lelulle oli vähän tahmea jälleen. Mutta edistystä kuitenkin tapahtuu, nyt jo lelulle oli varsin mukava vauhti maassa olevalla lankulla. Pitää lisätä tuohon varmaankin ylösmenolankku mukaan, ja sitten tehdä tätä myös putken kautta, ja sitten vielä ennen puomille siirtoa siten, että nostan ylös ja alasmenolankut putkipainon päälle ja siinä samaa hommaa.


Kotona tehtiin kaukojen tekniikkaa. Väpättää nuo takavarpaat edelleen helposti S-I vaihdossa, mutta pysyy jokseenkin hyvin laudalla :) Tätä jatketaan. Tekniikan hiomista. Ei tosiaan päästy nyt viikonlopun kokeeseen, mutta ilmosin 11.3. kokeeseen joten sitä ennen pitää varmaankin vielä vähän tokoakin jaksaa tehdä. Agility haasteiden ja paimennuksen ohella ei oikein kiinnostelisi tokoilla tällä hetkellä. Menee vähän aaltoillen sen kanssa mielenkiinto.

_____________________________

Keskiviikkona paimentamaan. Eka kierros jälleen sisähallissa.

Tehtiin liinassa ajojuttuja. Ihmeellisesti tällä kertaa vähän oli nokka maassa, mutta kuitenkin tuli hyviäkin pätkiä. Sai myös pitää lampaita, ja mennä väleihin. Ekalla irrotuksella vähän tuli vauhtia, muutoin noin yleisesti ole ihan ok tuntuista tekemistä. Jätettiin hyvään irrotukseen. Lähti myös ajamaan mukavasti aja käskyllä. Jätin liinan välillä myös maahan ihan vaan perään, etten niin auttaisi aina stopeissa jne. Stopit tuntuu jo nyt kärsineen tuosta liinassa olosta, välillä ei stoppaisi ollenkaan.

Jälleen mahtava aurinkoinen (ja lämmin?!) sää, joten tokalla kierroksella ulkona. Mentiin isoon pyöröön, ja siinä aloiteltiin kokeilemalla miten lähtee flänkille. No ei lähtenyt, yllättäen, kun ollaan vaan ajettu suoraan pitkään. Marika teki Jujun kanssa muutaman minuutin, ja oli itseasiassa tosi yllättävä nähdä, että ei se ainakaan automaatimmaksi muuttunut vieraissa käsissä. Eipä se sinällään mua yllättänyt, se ei ole koskaan tehnyt kenenkään toisen kanssa (paitsi Kaislan kanssa muutaman minuutin, ja silloin tuli mun jalkoihin kun Kaisla yritti avata flänkkiä :D ), ja musta tuntuu, että Jujulle on niin oleellista saada se tuntuma siihen että voi luottaa siihen toiseen osapuoleen. Ei totellut stoppeja yhtään se napakammin ainakaan, pikemminkin musta tuntui, että ei totellut niitä ollenkaan. Lisäksi ei lähtenyt flänkeille mitenkään päin. Marika tietty oli Jujulle aika kiltti, mä oon antanut paljon kovempaa painetta sille noin yleensäkin kun oon laittanut kaarille. Me jatkettiin sitten siitä.

Suuntakäskyt oli hukassa, ja kaaret muutoinkin hukassa. Olisi halunnut vain ajaa mun edestä, vaikka välillä halusin että kääntää porukkaa, ja ajaa sivuttaissuunnassa. Stopit ei toiminut, ei mennyt maahan, muttei kyllä. stopannut oikein seisaalleenkaan. No sitten kun sain niistä stopeista tapella sen kanssa, niin se alkoi se vanha tuttu venkoilu, joten otin valjaat ja liinan takaisin hommaan. Aivan turha on tapella sen kanssa kun se alkaa tuon venkoilun. Liinassa teki hyviäkin pätkiä, ja muistutin stopeista liinasta. Välillä en pitänyt liinaa, vaan annoin sen roikkua, ja vaan muistutin jos ei stopannut. Mun on vaan itse niin vaikea olla niin musta valkoinen kun tuon mustavalkoisen kanssa saisi lampailla olla. Tilanteet tapahtuu niin nopeasti, että en välillä muista sanoa stoppia suuntien välissä, ja välillä unohdan vaatia stopit loppuun asti jne.

Lopuksi mentiin vielä pellolle tekemään kaaria, ja lyhyttä hakua. Ekat oli hirveitä. Jujulla löi kaasu pohjaan, ja se kaahasi porukan taakse ja oli taas niin ahdas. Lopussa saatiin myös hyviä, mutta kyllä se ottikin taas. Ja ne stopit. argh.

Nojoo, ei aina voi olla täydelliset treenit. Musta tuntuu että Jujulla on myös pientä valeraskautta ilmassa, nyt on juoksujen alusta se 2kk aikaa, ja se on taas niin herkkä niin herkkä. Heti jos ei palkkaa kuulu, se meinaa masentua ja ottaa nokkiinsa. Ei oikein maistu tekemiset, ja hän on NIIIN _raskaana_.

Juju sai myös turpaansa eilen paimentamassa. Kolme narttua (Juju+ kaks muuta) hillui siinä vapaana treenien jälkeen ja kaikki tuntui olevan mallia ei kiinnosta muiden koirien suhteen, joten en ollut ollenkaan tilanteessa hereillä. Yhden nuoren koiran omistaja sitten kyykistyi silittelemään omaa koiraansa, ja jostain ihmeellisestä syystä Juju meni siihen sitten ja halusi yhtäkkin ystävystyä tuon nartun kanssa. Meni ihan ystävällisesti, häntä alhaalla ja heiluen, korvat ja pää alhaalla ja rauhallisesti toisen luo, mutta ei uskonut toisen varoitusta. Toinen ihan selvästi näytti koko purukalustonsa, eikä Juju joko tajunnut tai nähnyt, ja sitten se toinen tikkasikin sitä nenään. Juju harvoin kiljuu, mutta nyt se kiljaisi, ja tiesin jo siitä, että reikä tuli. Juju taisi tilanteessa myös hiukan liukastua, koska ei päässyt heti pois. Häntä jalkojen välissä se sieltä sitten tuli, ei se vastannut toiselle mitenkään tuohon tilanteeseen, mutta reikä sille kuonoon tuli. Itsellä petti arviointi kyky, olisin aivan hyvin ehtinyt käskeä Jujun pois vieraiden luota. En nähnyt tuon tulevan, mutta noita sattuu, eikä Jujulle näyttänyt tulevan asiasta paha mieli. Ei se vältellyt kyseistä koiraa tuon jälkeenkään sen enempää kuin muitakaan. Juju ei ole koskaan vielä saanut kunnolla selkäänsä keltään, saatika että sitä olisi purtu, joten sillä on aika vankkumaton luotto toisiin. Sen takia ei kai ymmärtänyt väistääkään, kun omasta mielestä meni niin mielistellen toisen luo.

Eilen illalla myös huollettiin jälleen.