maanantai 8. toukokuuta 2017

Valokuvia kellastuneita ei meistä tuu

Torjantai aamuna uudelleen juoksaritreeniin. Nyt en ottanut ollenkaan mattojuttuja aluksi vaan suoraan lankulle. Laskin myös eilen vähän videolta tuota lähtöpaikkaa, että mistä Jujua kannattaa laittaa lähtemään että osuu helpommin. Nyt sain sillä varmistettua että toistoja ei tullut liikaa kun pystyin valitsemaan lähtöpaikan mukaan osumista. Tällä tavalla myös helppo harjoitusta helpottaa, jos tuntuu ettei millään meinaa osua ja tulee loikkia, niin pääsee palkkaamaan kun tietää mistä kohtaa lähettämällä tulee ihan varma hyvä osuma. Kiusaus oli aika suuri siirtää homma eteenpäin puomin tasaiselle osuudelle, mutta osasin nyt jättää toistomäärän hyvin pieneen (alle 10kpl). Lähes kaikki osui, taisi tulla kaksi ihan oikeaa loikkaa, muuten osui tai ainakin yritti osua. Puomin perässä oli tällä kertaa hyppy-putki yhdistelmä.



Tämän perään otettiin piiiiiitkästä aikaa omissa treeneissä rataa. Kentällä oli kivanoloinen rata pitkillä esteväleillä, ei oltu ängetty pikkukentälle liikaa. Juju oli innoissaan, ja aluksi valuikin ensin välistävedosta läpi, ja sitten vinon hypyn ohi jne :D Mutta oikein huomasin kuinka skarppasi ja alkoi tehdä kunnolla. Aat oli hirveitä (jyrkkä käännös) joten laitoin pumpperia avuksi. Eka keinu oli myös kauhea, jäi puoleen väliin, ja lähti ilman lupaa. Namialusta avuksi muistuttelemaan mistä kyse, sitten tekikin hyvin. Kepit oli joka kerta taas hyvät, meni kovaa, oikeaan väliin ja loppuun asti. Pimeä putkikulma löytyi ja osasi myös kääntyä sokkona oikeaan suuntaan putkesta. Eli kaikenkaikkiaan ihan ok pätkä. Yhtään rimaa ei kolistellut jälleen.



Torstaina oli mahtis keli, niin tehtiin oikein piiiitkä metsälenkki illalla töiden perään. Juju korkkasi lotrauslajit oikein kunnolla metsälammella. Oi kun tämmösiä kelejä olis mun puolesta vaikkapa kesän loppuun asti ;)









____________________________

Perjantaina sitten BH-kokeen vuoro. Oli hieno ilma ja puitteet kaikin puolin kunnossa. Kuitenkin mulla oli kauhea kiire kokeeseen ja musta tuntui lenkillä jo että Juju ei ollut ihan oma itsensä. Sain kuitenkin nostettua tunnelmaa hyvin ja Juju leikki hyvin ennen koetta. Lisäksi vielä tein hihnaseurausta juuri ennen meidän vuoroa. Oltiin ekassa parissa. Meidän parina oli tosi mukava bortsupoika omistajineen, joten sitäkään ei tarvinnut jännitellä.

Oltiin ekana makuuvuorossa, ja luulen että tässä yksi syy, suorituksen tuntuun. Juju meni maahan hyvin, jäi rauhallisesti, ja makoili koko ajan nätisti. Tästä makuu ajasta tuomari ei sanonut mitään, joten varmaankin aika huomaamattomasti makaili. Kun menin nostamaan ylös, oli mennyt lonkalle (joka tosi epätyypillistä, toki pitkä makuu aikakin tekee...) eikä noussut ekalla käskyllä sivulle?? Outo juttu sekin. Oli jotenkin tosi epävarma. Kehuin, ja innostui tästä, mutta BH kokeen luonteen takia en antanut riehaantua enempää, ja tästä varmaan lamaantui entisestään. Jälkeenpäin ajateltuna, olisi pitänyt antaa vaan rehata ja hyppiä kunnolla, BH koe ei taatusti olisi sen takia hylkääntynyt ja kun pisteitä ei edes kerrottu jälkikäteen niin olisi ollut ihan se ja sama vaikka sen takia olisi muutama piste lähtenyt. No hihnaseuruu oli kauheaa. Tuntui ja näytti kauhealta, kunnon sunnuntai kävely. Juju ei todellakaan seurannut, vaan käveli vieressä, pälyili ympärilleen, jätätti ja jäätyi. Ei tullut täyskäännöksiin... juoksuosuudessa vähän nousi, mutta hitaassa taas lamaantui. Mua alkoi ärsyttää, ja sekös vasta tekikin hallaa. Vaikka en sanonut mitään, enkä kommentoinut haahuilua, niin kyllähän sen Juju musta huomasi. Henkilöryhmässä tsemppasi, koska ihmiset ahdisti niin tuijotti mua. Vapaanaseuruu oli paljon parempaa, seurasi kunnolla, mutta tässäkin kulmissa jätätti ja joissain jopa pysähtyi ja jäi seisomaan?? Istumisliike kai ihan ok, maahanmenoliikkeeseen ei lähtenyt mukaan seuraukseen, ja eteen tullessa jäi kahden metrin päähän seisomaan (?!?!?) ja eteen siitä vino ja sivulle vielä vinompi. Lisäksi luoksetulossa jälleen flänkkiä mukana. :(

Videolla vain vapaana seuraamisesta eteenpäin, mulla ei edes ole videota kytkettynä seuraamisesta, ja ehkä hyvä niin.



Oli kyllä paskinta seurausta koskaan, ja oli niin huono mieli kokeen jälkeen että teki mieli itkeä. Hyväksytty se oli joo, ja hyvän arvosanan oli antanut vähintään kaikesta, joku oli jopa erittäin hyvää, mutta kun mua ei kiinnosta aidosti oikeasti yhtään pätkää se titteli tai mikään, jos tuntuu noin huonolta. Varsinkin, kun ajattelin tän olevan ihan pala kakkua, ja luotin koiraan.

Kaupunki osuudessa Juju oli normaali itseään ahdostuneempi, ei tykännyt yhtään siitä tilanteesta, kun ihmiset käyttäytyi sen mielestä oudosti. Ei se mihinkään mitään sanonut, eikä välittänyt mistään koirista tai pyöristä tms mitään, mutta ilmeestä näki että halusi pois. Ja mun ärsyyntynyt olemus ei auttanut asiaa. Mutta läpi se meni, mutta huonoin fiiliksin.

Juju tekee luultavasti nyt samaan aikaan juoksuja, tai ekat merkit on nyt ilmassa. Se aina tekee osansa, mutta Juju kyllä alisuoritti tosi pahasti tällä kertaa. Oli niin omissa maailmoissa, etten meinannut saada mitään yhteyttä siihen, eikä se edes tsempannut. Ja sitten kun vähän sai ideasta kiinni niin alkoi kysellä. Voi kyllä sanoa, että odotukset tuon tokon sm suhteen laski aika alas tän takia. Enää ei ehdi tehdä mitään radikaalia asioille. Virettä täytyy yrittää vielä tehdä mutta muuten on kyllä peli selvä. Siellä vielä häiriötä ja hässäkkää enemmän kun missään.

_____________________________

Päätin kuitenkin tuon BH kokeen jälkeen, että meidän treenaamiseen pitää ehdottomasti saada nyt ihan kunnon muutoksia. Mun pitää yrittää löytää keinoja, joilla mä saisin Jujun nostettua takaisin hyvään mielen tilaan, jollain pienellä vihjeellä. Tokon SM jälkeen jää toko tauolle anyway, joten mulla on hyvin aikaa tehdä sen eteen vaan vire juttuja. Pitää alkaa muutenkin kiinnittää erilailla huomiota tuohon Jujun vire asiaan ja sen nostamiseen. Kentälle ei mennä kuin loistavassa vireessä, ja siellä ei tehdä kuin loistavassa vireessä. Vaikka treenin kesto olisi 10sekuntia. Ja vaikka siellä vain leikittäisi tai tehtäisi yksi perusasento, mutta asenne pitää olla oikea. Mä oon jäänyt liikaa myös auttamaan Jujua, en osaa vaatia siltä oikealla tavalla asioita vaan aina sorrun auttamaan, ja sillä saan sen laamailemaan yhä enemmän. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole Jujun kanssa elämässä yleensä vaan se on hyvinkin vilkas ja iloinen tapaus. Toko vaan on sen mielestä jotenkin ikävää.
_____________________________

Lauantaina aloitettiin nämä uudenlaiset tavat ihan arjessakin, päätin että en enää anna Jujun harrastaa tuota koko lenkin kestävää kyttäys-hyökkäys-ryntäys-hyökkäys leikkiä, enkä myöskään ota normaali lenkillä kantaa Juju käpyjen heittelyyn tai tyrkytykseen. Sitten kun leikitään niin leikitään yhdessä. Muutenkin välillä tuntuu että Jujulle kelpaa kuka vain ihminen tuohon pallonheittelytelineeksi, niin ei se saisi niin olla. Lelupalkka (ja nimenomaan leikki mun kanssa) pitäisi olla tavoiteltavampaa. Kielsin siis tälläiset turhanpäiväiset kyttäilyt ja keppien kantelut, ja leikittiin kunnolla vain kahdessa kohdassa lenkillä. Ja näissä paikoissa Juju leikkikin tosi hyvin, ihan taisteli kepistä jne. Lisäksi sen antanut sen juoksennella keppi suussa pitkin poikin vaan pyysin heti palauttamaan kepin takaisin kun voitti sen taistelussa. Kun oltiin leikitty, otin pannasta ja jätettiin keppi. Tämä tuntui ainakin nostavan leikin kierrokset hyvin, kun ei ollut koko lenkillä saanut härvätä omiaan. Meillä ehkä jonkin asteisena juttuna on ollut sekin ku Juju on aina irti. Niin sen mielestä peruslenkki on niin siistiä, ettei tyhmä tokotreenaus lenkin yhteydessä ole niin kivaa. Tähän tulee muutos. Lisäksi teetin ruoka-aikoina seurausta ruokakipon ympärillä, ja vasta kun seurasi oikeasti hyvin ja keskittyi ja luopui kupista, sai mennä syömään. Tätä haastetta ja kriteeriä nostetaan hiljalleen. Hoksasi idean kahdella toistolla.
_____________________________

Maanantaina sitten juoksaritreeniin aamusta. Tai tehtiin sekä juoksaria että vauhtiympyrää kun sellainen oli kentällä valmiina.

Juoksarihommat meni ihan ok, alan tajuta mistä kohtaa mun pitää Juju lähettää että sen on helpointa osua. Kaikki osumat ei olleet hyviä ja tuli loikkia, mutta saatiin muutama jackpotti ja yksi siten että lähetin taitteelta.  Palkkasin kuitenkin kaikki osumat matolle. Hyvä oli myös huomata, että hidastelemalla Juju ei enää osunutkaan :D Vain hyvässä vauhdissa osui, joten ei tarvinnut yhtään ravissa tehtyä palkata.

Agihommat oli parhautta, tästä on hyvä jatkaa.


3 kommenttia:

  1. Kuulostipa tutulta toi bh-koe, meillä meni seuraukset aika samalla tavalla. Liian vähän tullut noita pitkiä tehtyä ja kun on herkkä koira ja oli ihan erilaista kuin tokossa niin näkyi ihmetys koirassa. En tiennyt myös ihan mitä kaikkea siellä saa tehdä ja laskinkohan nyt oikein askelia yms.
    Tokossa meillä on paljon samaa myös, oikeastaan pienestä lähtien saanut hakea hyvää virettä lelun kanssa ja lyhyillä treeneillä. Varmaan vaatii vain kisatreenejä/kehätreenejä 1-3 liikettää kisarutiinein, välikehut. Ja sitten saa parhaan palkan kehässä. Korrien koulutuksissa ollut noista hyvin juttua. :) Huomaa välillä myös, että kun tokossa on niin kiltti koira niin välillä pitää tekniikan sijaan keskittyä vain vauhtijuttuihin niin saa motivaatiota. Toki taukokin tuo sitä hyvin. :D
    Toisaalta sitten näitä paimenlinjaisia voi ehkä tulkita vähän väärinkin tokossa, kun häntä voi olla alhaalla ja koira näyttää aika rauhalliselta. Seurauksen ilmeessä on paljon samaa Gavalla, Jujulla ja Linkillä. Ainakin itse, kun tottunut iloisiin tollereihin ja adhd bortsuun.

    VastaaPoista
  2. Toi BH koe oli niin kamala kokemus! Juju ei ollut siihen yhtään henkisesti valmis ja sen kokk olemus huokui ihmetystä. Lisäksi se oli tosiaan jotenkin outo noin muutenkin, omassa kuplassaan enkä saanut sitä mukaan ollenkaan. Toki itseä jännitti enemmän kuin tavallisesti koetilanteessa ja pitkääkin pidemmät seuruut oli etenkin kytkettynä ihan myrkkyä. Nyt JK1 tottis syksyllä oli aivan eri näköistä etenkin jäävien ja seuruun osalta muutenkin. Tehtiin kyllä tuon hirvityksen jälkeen paljon muutoksia treeneihin ja paljon seuruutin kesän aikana tottisjutuissa muutenkin.

    Juju kun on tullut mulle vasta 8kk ikäisenä niin oon itse vaatinut siltä ihan liikaa silloin aluksi, koska ajattelin että sille oli pohjia tehty niin ”kyllähän se osaa”. Itsellä myös osaamistaso ja tietämys oli ihan eri tasolla kun nyt. Mä tekisin niin monta asiaa nyt eri tavalla jos voisin. :) toisaalta Juju on opettanut paljon. Juju on herkkä, mutta myös todella sitkeä. Tuota sinnikkyyttä olisi pitänyt hyödyntää enemmän aiemmin ja antaa sen itse tarjota ja hoksata asioita ja edetä koulutuksessa mielentila edellä. :)

    Toki itsekin edelleen sortuu joskus tuijottamaan koiran ulkoista habitusta kauheasti, vaikka se ei koko totuutta kerro. Juju esimerkiksi mitä enemmän keskittyy ja miettiin sitä enemmän häntä menee mahan alle. Oon aina sanonut että se on kirjastotäti jolle varsinkin tietyt lajit on isoa ja VAKAVAA _tehtävää_ eikä siinä kuulu hillua eikä riehua. ;)

    VastaaPoista
  3. Jep. :) Joo tottistreenejä tarvitsee kyllä sitten, kun ne on taas ajankohtaista joskus kun hakumaastot saa kuntoon. Ai se tuli sulle vasta silloin, tosi kivasti lähtenyt yhteistyö toimimaan. Meiltäkin löytyy tiettyä vakavuutta välillä tai täytyy tehdä oikein asennetta.

    VastaaPoista