perjantai 12. tammikuuta 2018

Kolme viikkoa

Kolme viikkoa täynnä tänään ensimmäisestä astutuksesta. Mitään ihan selviä tiineyden merkkejä ei ole, siis sellaisia että voisin varmuudella sanoa että tiine on. Mutta kyllä sillä nisät punottaa, ja vähän ehkä kasvaneetkin, vyötäron ympärys oli eilen 44cm tiukalla mitalla kun vajaa viikko sitten viimeksi mitattuna oli 43cm. Painosta oli eilen tippunut sitten taas 200g, joten... 😂😂 Ruoka maistuu, eikä ole ollut huonovointinen ollenkaan. Paljon haluaisi olla sylissä ja lähellä, aamulla tulee peiton alle nukkumaan ja malttaa olla kyljessä kiinni vaikka ja kuinka kauan. Kyllähän ne selkeät merkit yleensä vasta neljän viikon paikkeilla tulee. Eihän ne mahdolliset alkiot ole kuin vasta jotain nuppineulanpään kokoisia, joten mihinkäs ne näkyisi... Ei vain malttaisi odottaa 😍

Paimentamassa oltiin keskiviikkona, treenattiin talvitarhassa. Juju sai ottaa lampaat ja jakaa sieltä treeniryhmän, oli vähän hankalaa, kun mulla ei itsellä ollut ihan suunnitelmaa, että miten. Kyllähän se sinne väliin meni ja yritti työstää, mutta kun selkeät ohjeet puuttui niin what can I say. Treenattiin sitten pienemmällä porukalla flänkkejä auki ja vähän ajettiin porukkaa hankeen, jossa joutui työstämään, että liikkuivat alta pois. Vasen flänkki oli huono, siis todella huono, taas vaihteeksi. Juju yrittää päästä helpolla ja kulkeä polkuja pitkin talvitarhassa, mutta ihan hyvin meni sitten hankeenkin kun vain laitoin sinne, jos siis kunnolliset flänkit sitä vaati. Pillikäskyissä otettiin uusi askel, kun poistin avut ja aloin vaatia kuuntelua eri tavalla. Huomaan auttavani taas tässäkin asiassa liikaa, ja Juju odottaa apuja, ei siis kuuntele pelkkää pilliä. Tein nyt niin, että vihelsin ja odotin että lähtee, jos ei lähtenyt vihelsin uudestaan. Jos jumitti, vihelsin ja siirryin sellaiseen paikkaan että lampaat liikkui niin silloin viimeistään lähti liikkeelle. Oli siinä pohtimista. Kyllä kesällä on taas projektia, mutta hyvä niin!!

Torstaina oli kunnon lenkkipäivä, kilometrejäkin tuli 10km paikkeille, ja rämmittiin siis umpimetsässä 👌

Perjantaina aamulla oltiin juoksareiden käännöksiä treenaamassa. Saatiin Jonnalla hyvä neuvo, että siirretään nuo käännöstikut vähän puomin perään, jotta koira älyää, että käännös kannattaa tehdä osittain maassa vasta. Ja malttaisi siten juosta puomin loppuun asti miettimättä käännöstä. Tätä sitten vähän testailtiin, ja hyvältähän se vaikutti. Otin myös maton ois välillä, kun en ole ihan varma onko se hyvästä vai pahasta, kun maton pinta on noihin käännöksiin vähän liukas, niin välillä tuntuu että Juju välttää mattoon osumista käännöksessä jotta ei liukastuisi... katsotaan. Osumia tuli mukavasti ja saatiin taas varioitua käännöstä eri exitteihin. Vielä mietin tuota käskytyksen rytmiä, vaikka mun käännöskäskyt eri suuntiin ja suoraan on hyvin toisistaan eroavat, niin olisi ehkä selkeää, että myös rytmittäisin käännökset versus suorat käskyt eri tavalla. Silloin meluisassa hallissa sekin auttaisi erottelua. Loppuun muutama suora, ekassa Juju meni lankaan ja sekä loikkasi että kääntyi suoralla käskyllä, muut ok, myös toiselta puolelta takaaleikaten.

Juju jää nyt aksalomalle, nämä oli vikat treenit ennen pentuja, tai jos en ala nyt selkeästi huomata että on tiine, niin ennen ultraa. Periaatteessa nyt on tiineydessä aika, kun alkiot kiinnittyy kohdussa, joten ajattelen, että nyt viimeistään on aika jäädä kokonaan agista mammalomalle, vaikka sitä maltillisesti on nämä muutama viikko tehtykin. 😊 Hyvälle mallille jää, tästä on kiva jatkaa sitten jos/kun pentu projektista palaudutaan.


Nyt olisi hyvä aika löytää tokomotivaatio 😂😂 Voisin myös tehdä ehkä jotain nose workin tapaista...hmm...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti