Oltiin eilen illalla Anne Huittisen valmennuksessa, olin jo etukäteen ilmoittanut ettei me tehdä rataa, koska jalka. Juju oli vähän epäpuhdas lämmittelylenkillä mutta parani loppua kohden. Tehtiin ilman rimoja kevyt treeni. Harjoiteltiin poispäinkäännöstä ja backlapia. Rata olisi ollut profiililtaan aika vaikea meille, mutta kyllä se vähän harmittaa ettei pääse vielä tekemään. Juju oli niin onnellinen kun mentiin hallille. Kentällä en voinut palkata heittolelulla ollenkaan, ainoastaan taisteluleikeilla kun jos annoin lelun sille se juoksi ihan onnessaan kenttää ympäri ja ravisteli lelua täysiä. Eikä sen tarvis vielä kauheasti kaahotella.
Poispäinkäännökset sujui ihan kivasti, vaikka aluksi ajoitus oli väärä, olin liian lähellä estettä jne. Jujulla oli kivaa. Backlap oli aika uus ohjaus meille, ollaan kyllä tehty muutamia kertoja Päivin treeneissä, mutta vain vähän. Juju kuitenkin lähti hyvin ohjaukseen, vaikka aluksi senkin pään yläpuolella oli vaan iso kysymysmerkki :D Saatiin muutama onnistunut ohjaus ja kiitos, se riitti meille. Jujun askel paheni treenin loppu kohti vaikkei tehty juuri mitään. Kyllä me vielä taukoillaan. Olin silti tyytyväinen kun mentiin, Annen valmennusryhmä on meille uusi ja olisi ollut tosi tylsää jättää heti eka kerta välistä. Ja illalla Juju oli kyllä yllättävän hyvä, se ravaili iltalenkillä ihan puhtaasti liukkaallakin alustalla.
Toi ontuminen kyllä vähän huolestuttaa mua, kun en tiedä mistä johtuu ja on jatkunut jo jonkin aikaa. Lähinnä se, että ontuuko se oikeasti vain sitä haavaa, ettei sinne jalkaan ole vaan jäänyt mitään. Haava on mennyt kuitenkin nyt hyvin eteenpäin, ei enää juuri turvota, eikä ole tulehtuneen oloinen. Viimeksi vierasesine nosti kuitenkin ihan järkyn patin jalkaan, joten ei siellä ainakaan mitään kovin suurta ole, ja luulisi että se olisi tullut jo haavasta pihalle jos sinne olisi jotain jäänyt. Ja kun ei tuo muutoin tunnu yhtään kipeältä, lenkilläkin riekkuisi ja hosuisi jos saisi. Ja leikkii ja on muuten tyytyväisen oloinen... Kai tässä pitää vaan vetää henkeä ja odottaa. Viivästyihän se paraneminen aika paljon ja ehti tulehtua pahasti ennen kun saatiin se olki sieltä ulos. Tavallaan viikon ehti mennä pahemmaksi ennen kuin tehtiin mitään paranemisen hyväksi... :(
Mutta tosiaan, tämän päivän normitreenit on peruttu ja lenkkeillään nyt viikonlopun yli vielä pieniä hihnalenkkejä. Toivottavasti se edistää paranemista.
torstai 28. tammikuuta 2016
keskiviikko 27. tammikuuta 2016
Meistä jokainen on polku jonnekin.
23.1. Oltiin Päivin valkkuryhmässä vaikka Juju liikkui vasemman etujalan kanssa vähän epäpuhtaasti. Piti osallistua harkkakisoihin kahdelle radalle, muttei menty tuon jalan takia. Kevyt treeni tehtiin, harjoiteltiin etenemistä kaarevalla linjalla (joka on muuten lasten leikkiä Jujulle, kun on opetettu hakemaan esteitä itsenäisesti), takana leikkausta ja saksalaista. Takanaleikkaus sujui ihan hyvin alun kämmäilyjen jälkeen. Juju muuten teki treenin alkuun kaksi öhöm T.Ä.Y.D.E.L.L.I.S.T.Ä keinua. Juu ja kaksi kappaletta ettei eka tullu vaan vahingossa. Kolmatta kertaa ei uskallettu tehdä :)
Puomin kontaktilta possu juoksi kertaalleen läpi, uusittiin ja meni hienosti. keppejä tehtiin lopuksi, yritin vähän liian vaikeaa, kutsua kahden hypyn takaa kepeille ja keppien puolesta välistä. Meni kolmanteen väliin, en antanut tehdä loppuun. Otettiin uusiksi, ja ohjasin ja saattelin paremmin ykkösväliin, nyt hyvin. Jalka kesti ok, treenien jälkeen oli myös vähän epäpuhdas, mutta en oikein ole varma onko kyse kivusta vai enemmänkin epämukavuudesta siteen takia... meno tuntui ihan kivalta treeneissä kuitenkin, pallolla ei vaan pitäisi palkata, kun sen perässä juoksee ihan holtittomasti eikä varo sit yhtään. Vähän ehkä hitautta havaittavissa oli, mutta Juju pääseekin vauhtiin vasta kun vähän hetsaa ja innostaa. Nyt en sitä tee, kun ei tarvita yhtään intoa tuon enempää. Treenikaveri kuvasi osan treeneistä videolle, se alla.
En tiedä uhmaanko typeryyttäni terveyttä kun mennään hallille, vaikkei haava ole 100% parantunut vielä. Mutta Jujulla hajoaa pää jossei se pääse jo tekemään jotain. Me ollaan nyt kk saikkuiltu, ilman kunnollisia lenkkejä tai treenejä, niin alkaa vähän hajottaa vähemmästäkin. Jujusta tulee aika ärsyttävä apina kun ei pääse purkamaan virtaa. Vaikka olen vähentänyt ruokaa, aktivoinut sisällä, piilotellut leluja ja ruokaa ympäri kämppää, opettanut paljon uusia temppuja jne, ei se riitä pidemmän päälle. Jujusta tulee todella reaktiivinen, se seuraa minua kuin hai laivaa, hätkähtää jokaista pienintä liikettä, varsinkin jos minä liikun, raahaa ja tyrkyttää leluja, inisee, haukkuu ja pöhisee mitä erikoisemmille asioille jne. Ja uskoisin näkeväni siitä jos se on kipeä. Sellaista en siitä nää, nään vaan satunnaisen epäpuhtauden ravissa ja sen ettei haava ole vielä kokonaan kiinni. Tällä mennään, ja tehdään iisimmin, uskon että jalka sen kestää.
Puomin kontaktilta possu juoksi kertaalleen läpi, uusittiin ja meni hienosti. keppejä tehtiin lopuksi, yritin vähän liian vaikeaa, kutsua kahden hypyn takaa kepeille ja keppien puolesta välistä. Meni kolmanteen väliin, en antanut tehdä loppuun. Otettiin uusiksi, ja ohjasin ja saattelin paremmin ykkösväliin, nyt hyvin. Jalka kesti ok, treenien jälkeen oli myös vähän epäpuhdas, mutta en oikein ole varma onko kyse kivusta vai enemmänkin epämukavuudesta siteen takia... meno tuntui ihan kivalta treeneissä kuitenkin, pallolla ei vaan pitäisi palkata, kun sen perässä juoksee ihan holtittomasti eikä varo sit yhtään. Vähän ehkä hitautta havaittavissa oli, mutta Juju pääseekin vauhtiin vasta kun vähän hetsaa ja innostaa. Nyt en sitä tee, kun ei tarvita yhtään intoa tuon enempää. Treenikaveri kuvasi osan treeneistä videolle, se alla.
En tiedä uhmaanko typeryyttäni terveyttä kun mennään hallille, vaikkei haava ole 100% parantunut vielä. Mutta Jujulla hajoaa pää jossei se pääse jo tekemään jotain. Me ollaan nyt kk saikkuiltu, ilman kunnollisia lenkkejä tai treenejä, niin alkaa vähän hajottaa vähemmästäkin. Jujusta tulee aika ärsyttävä apina kun ei pääse purkamaan virtaa. Vaikka olen vähentänyt ruokaa, aktivoinut sisällä, piilotellut leluja ja ruokaa ympäri kämppää, opettanut paljon uusia temppuja jne, ei se riitä pidemmän päälle. Jujusta tulee todella reaktiivinen, se seuraa minua kuin hai laivaa, hätkähtää jokaista pienintä liikettä, varsinkin jos minä liikun, raahaa ja tyrkyttää leluja, inisee, haukkuu ja pöhisee mitä erikoisemmille asioille jne. Ja uskoisin näkeväni siitä jos se on kipeä. Sellaista en siitä nää, nään vaan satunnaisen epäpuhtauden ravissa ja sen ettei haava ole vielä kokonaan kiinni. Tällä mennään, ja tehdään iisimmin, uskon että jalka sen kestää.
perjantai 22. tammikuuta 2016
Hazardous
VAROITUS: Teksti sisältää ällöä kuvamateriaalia, joten herkkikset, silmät kiinni.
Elikkäs, jalan tilanne eteni seuraavasti.
Kun tiistaina käytiin ell oli jalka jo loppuviikosta aika hurjan näköinen ja turvonnut. Alueelle joka oli turvonnut, oli myös ilmestynyt paise. Soitin perjantaina eläinlääkärille, hän oli sitä mieltä, että katsotaan viikonlopun yli. Antibiootin olisi pitänyt kyllä jo purra ja jalan olla selkeästi parempi. Juju astu jalalle hiukan, mutta luultavasti se johtui vain kipulääkkeen aiheuttamasta tunnottomuudesta, ei niinkään siitä että tulehdus olisi jotenkin laskenut. Sunnuntaina jalka oli jo aivan hirveä:
Tiistaina uudestaa lekuriin. Siellä todettiin se minkä tiesin jo, jalassa on oltava joku sisällä, ei oireissa ole muuten mitään järkeä. Jalka ultrattiin, ja hetihän siellä näkyi olevan joki vierasesine. Sitä en ymmärrä, miksei jalkaa ultrattu ekalla käynnillä?? no Juju untenmaille ja jalka veitsen alle. Sieltä paljastu seuraava:
Noin 1cm pala olkea. Ei ihme, että oli kipeä. Jalka tikattiin ja antibioottia ja kipulääkettä jatkettiin.
Jouduin poistamaan jalasta tikit about viikon päästä, kun löystyivät turvotuksen lähdettyä. Haavahan jätettiin leikkauksen yhteydessä alareunasta auki, jotta tulehdusnesteet ja mahdolliset lisä oljenpalat pääsevät tulemaan ulos. Nyt meillä oli siis jalassa 3cm avoleikkaushaava. Nice. Käytiin sitten tällä viikolla keskiviikkona tarkissa ja ell käski aloittaa sokerihoidon, koska jalka edelleen vuosi nesteitä ja oli hiukan turvonnut. Nyt sitten sokeroidaan.
Oltiin eilen sitten ekoissa aksatreeneissä pitkän tauon jälkeen. Haava on edelleen hiukan auki, mutta se kestää normaalilenkkeilyä (ja Juju lenkkeilee aina irti) joten se kestää myös kevyttä treeniä ilman korkeita hyppyjä. Oltiin siis ohjatuissa ja tehtiin kontakteja, keppejä ja pientä hyppysarjaa minirimoilla :D Jujulla oli hauskaa, se oikeasti nauttii niin paljon tuosta tekemisestä. Ollaanhan me tässä sisällä tehty saikun aikana aika paljon kaikkea ja temppukavalkaadi alkaa olla aika iso, muttei se tuolle riitä millään. Juju oli treenien jälkeen aika puhki vaikka tehtiin ihan kevyt ja helppo treeni. Muutama haastava ohjausjuttu oli, muttei sen ihmeempää. Kyllä tauko aina vähän tietty suorituskestävyyttä heikentää. Mutta kivaa oli.
Loppuun vielä video meidän viikon takaisista sisäharjoituksista. Vähän kapulanpitoa ja sivulle ja eteentuloa. Juju edistyy kapulan pidossa kivasti ja tulee jo eteenkin tosi pienellä avulla. Vähän sivulle-eteen erottelua pitää vielä tehdä lisää.
Elikkäs, jalan tilanne eteni seuraavasti.
Kun tiistaina käytiin ell oli jalka jo loppuviikosta aika hurjan näköinen ja turvonnut. Alueelle joka oli turvonnut, oli myös ilmestynyt paise. Soitin perjantaina eläinlääkärille, hän oli sitä mieltä, että katsotaan viikonlopun yli. Antibiootin olisi pitänyt kyllä jo purra ja jalan olla selkeästi parempi. Juju astu jalalle hiukan, mutta luultavasti se johtui vain kipulääkkeen aiheuttamasta tunnottomuudesta, ei niinkään siitä että tulehdus olisi jotenkin laskenut. Sunnuntaina jalka oli jo aivan hirveä:
 |
| Jalka ekan ell käynnin jälkeen |
 |
| Samoin tässä |
 |
| Jalka viikko tapaturmasta, päivä ennen toista ell |
 |
| Jalka viikko tapaturmasta, päivä ennen toista ell |
Tiistaina uudestaa lekuriin. Siellä todettiin se minkä tiesin jo, jalassa on oltava joku sisällä, ei oireissa ole muuten mitään järkeä. Jalka ultrattiin, ja hetihän siellä näkyi olevan joki vierasesine. Sitä en ymmärrä, miksei jalkaa ultrattu ekalla käynnillä?? no Juju untenmaille ja jalka veitsen alle. Sieltä paljastu seuraava:
Noin 1cm pala olkea. Ei ihme, että oli kipeä. Jalka tikattiin ja antibioottia ja kipulääkettä jatkettiin.
Jouduin poistamaan jalasta tikit about viikon päästä, kun löystyivät turvotuksen lähdettyä. Haavahan jätettiin leikkauksen yhteydessä alareunasta auki, jotta tulehdusnesteet ja mahdolliset lisä oljenpalat pääsevät tulemaan ulos. Nyt meillä oli siis jalassa 3cm avoleikkaushaava. Nice. Käytiin sitten tällä viikolla keskiviikkona tarkissa ja ell käski aloittaa sokerihoidon, koska jalka edelleen vuosi nesteitä ja oli hiukan turvonnut. Nyt sitten sokeroidaan.
Oltiin eilen sitten ekoissa aksatreeneissä pitkän tauon jälkeen. Haava on edelleen hiukan auki, mutta se kestää normaalilenkkeilyä (ja Juju lenkkeilee aina irti) joten se kestää myös kevyttä treeniä ilman korkeita hyppyjä. Oltiin siis ohjatuissa ja tehtiin kontakteja, keppejä ja pientä hyppysarjaa minirimoilla :D Jujulla oli hauskaa, se oikeasti nauttii niin paljon tuosta tekemisestä. Ollaanhan me tässä sisällä tehty saikun aikana aika paljon kaikkea ja temppukavalkaadi alkaa olla aika iso, muttei se tuolle riitä millään. Juju oli treenien jälkeen aika puhki vaikka tehtiin ihan kevyt ja helppo treeni. Muutama haastava ohjausjuttu oli, muttei sen ihmeempää. Kyllä tauko aina vähän tietty suorituskestävyyttä heikentää. Mutta kivaa oli.
Loppuun vielä video meidän viikon takaisista sisäharjoituksista. Vähän kapulanpitoa ja sivulle ja eteentuloa. Juju edistyy kapulan pidossa kivasti ja tulee jo eteenkin tosi pienellä avulla. Vähän sivulle-eteen erottelua pitää vielä tehdä lisää.
torstai 7. tammikuuta 2016
Update
Ollaan sitten saikuteltu lauantain äksidentistä lähtien. Jujun jalka ei ottanut kuntoutuakseen ja turvotusta oli, joten varasin kuvausajan tiistaille. Kipulääkkellä mentiin siihen asti, ja Juju ei varannut painoa jalalle lainkaan. Olin aika huolissaan jalasta, vaikka muutoin Juju oli normaali. Sen mielestä oltais voitu lenkkeillä vaikka heti seuraavana aamuna ihan normaalisti ja oli naama nyrpällä kun joutui hihnan nokkaan.
Tiistaina tosiaan lekurille. Lekuri sanoikin jo perustutkimuksessa ettei usko että on luissa murtumia, kun ei ole tuon kipeämpi, mutta päätettiin kuvata ja nukuttaa kuitenkin. Kuvaus olisi todennäköisesti onnistunut myös ilman nukuttamista, mutta koska jalkaa avattiin kuvien jälkeen hiukan niin nukutus oli koiralle kivempi ratkaisu. Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, ei murtumia, ja poikkinaisia luita, ei vierasesineitä. Päätettiin avata jalkaa haavan kohdalta hiukan, jos löytyisi jotain mikä ei näy röntgenissä. No ei löytynyt mitään. Päädyttiin sitten ratkaisuun antibiootti + kipulääke kuuri, todennäköisesti jalkaan on uponnut joku pieni tikku joka on aiheuttanut tulehduksen. Ontuminen alusta alkaen johtuu tärskystä jonka on saanut jalkaansa. Tukiside ja herätys. 260€ kiitos.
Ortopedi oli tutkinut kuvat torstaina ja todennut saman kuin me, eli ei röntgenissä havaittavaa vikaa näkyvissä. Onneksi.
No nyt muutama päivä on syöty kipulääkettä ja antibioottia, ja kyllähän siinä pientä paranemista on havaittavissa. Kävelee ulkona jo jotenkuten, ja sisälläkin ottaa askeleita ja laittaa jalkaa maahan seisoskellessa ja istuessa. Aiemmin ei laittanut jalkaa maahan ollenkaan.
Onhan se huono kun varsinaista syytä ei oireille löytynyt. Aina parempi olisi oikeasti TIETÄÄ mikä siinä on. Mutta ei oikein voi olla koukistajiakaan poikki, kun kuitenkin saa tassuun voimaa ja pitää jalkaa nimenomaan koukussa. Jos olisi jänteitä poikki, roikottaisi jalkaa vaan suorana. Toivottavasti selvitään ihan tällä. Mutta tosiaan nyt otetaan aika rauhassa muutama viikko, ihan varmuudeksi.
BTW. Ihan sivuhuomautuksena haluaisin sanoa, että mulla on maailman helpoin koira lääkärissä. Ei paljon hirvitä, menee makuulle käskystä, ja antaa tutkia nätisti kun ite otan rauhallisesti. Heti huomaa kyllä jos mä jännitän niin alkaa rauhoitella. Nukutuspiikkejä jne...ei minkäänlaista poikkinaista sanaa mihinkään.
Tiistaina tosiaan lekurille. Lekuri sanoikin jo perustutkimuksessa ettei usko että on luissa murtumia, kun ei ole tuon kipeämpi, mutta päätettiin kuvata ja nukuttaa kuitenkin. Kuvaus olisi todennäköisesti onnistunut myös ilman nukuttamista, mutta koska jalkaa avattiin kuvien jälkeen hiukan niin nukutus oli koiralle kivempi ratkaisu. Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, ei murtumia, ja poikkinaisia luita, ei vierasesineitä. Päätettiin avata jalkaa haavan kohdalta hiukan, jos löytyisi jotain mikä ei näy röntgenissä. No ei löytynyt mitään. Päädyttiin sitten ratkaisuun antibiootti + kipulääke kuuri, todennäköisesti jalkaan on uponnut joku pieni tikku joka on aiheuttanut tulehduksen. Ontuminen alusta alkaen johtuu tärskystä jonka on saanut jalkaansa. Tukiside ja herätys. 260€ kiitos.
Ortopedi oli tutkinut kuvat torstaina ja todennut saman kuin me, eli ei röntgenissä havaittavaa vikaa näkyvissä. Onneksi.
No nyt muutama päivä on syöty kipulääkettä ja antibioottia, ja kyllähän siinä pientä paranemista on havaittavissa. Kävelee ulkona jo jotenkuten, ja sisälläkin ottaa askeleita ja laittaa jalkaa maahan seisoskellessa ja istuessa. Aiemmin ei laittanut jalkaa maahan ollenkaan.
Onhan se huono kun varsinaista syytä ei oireille löytynyt. Aina parempi olisi oikeasti TIETÄÄ mikä siinä on. Mutta ei oikein voi olla koukistajiakaan poikki, kun kuitenkin saa tassuun voimaa ja pitää jalkaa nimenomaan koukussa. Jos olisi jänteitä poikki, roikottaisi jalkaa vaan suorana. Toivottavasti selvitään ihan tällä. Mutta tosiaan nyt otetaan aika rauhassa muutama viikko, ihan varmuudeksi.
BTW. Ihan sivuhuomautuksena haluaisin sanoa, että mulla on maailman helpoin koira lääkärissä. Ei paljon hirvitä, menee makuulle käskystä, ja antaa tutkia nätisti kun ite otan rauhallisesti. Heti huomaa kyllä jos mä jännitän niin alkaa rauhoitella. Nukutuspiikkejä jne...ei minkäänlaista poikkinaista sanaa mihinkään.
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
....and happy New Year!
Joulun jälkeen lähdettiin sukuloimaan tapaninpäivästä eteenpäin. Juju pääsi vieraisiin paikkoihin tutustumaan, ja kaikki meni hyvin. Ekaa kertaa ei aiheutettu edes pahennusta anoppilassa.
Tultiin Jujun kanssa kotiin 27.12. sunnuntaina.
28.12. Maanantaina Juju aloitti toiset juoksunsa. Kylläpä se harkitsikin pitkään, olin nähnyt ekat merkit jo marraskuun puolenvälin paikkeilla. Käytiin illalla juoksemassa, mutta se ei kauhea success ollut kun ne juoksut...kaikki on Juju mielestä vähän vaikeaa juoksujen aikana. Juostiin ehkä 40min lenkki.
29.12. Oli Harrin aksatreenit hallilla. Ekaa kertaa vieras kouluttaja niin vähän jännäsin, että miten menee. Radalla ei ollut numeroita, vain ratapiirros, josta etukäteen opeteltiin rataa hiukan ja sitten rataan tutustumisen aikana loput. Oli varsinaiset ratatreenit, saatiin tehdä pitkää rataa. Harri halusi meidän kokeilevan flippiä ja vaikeaahan se taas oli saada oma kroppa ymmärtämään kaksi suuntaa samaan aikaan :) mutta treeneistä jäi kiva fiilis, Juju oli tosi huikea.
30.12. Käytiin aamulla omissa kevyissä treeneissä. Halusin käydä vähän kertaamassa Harrin treenien oppeja ja kokeilemassa sitä Ata ja puomia. A sujuu kivasti, Juju on hoksannut idean tosi hienosti. Puomilla jälleen unohti ekalla toistolla kontaktin, mutta seuraavat sujuivat kivasti. Kokeiltiin sitä flippiä useampaan väliin, ja kun ajoituksen sai kuntoon niin toimi kivasti.
31.12. Uudenvuoden kunniaksi aamutreenit hallilla. Kepo tuli kattomaan treenejä ekaa kertaa ever, joten pidettiin rennot kivat treenit. Ekat treenit missä vaan treenailtiin. Eli ei kunnollista suunnitelmaa. Vähän Ata vähän keinut ja sit ohajustekniikkaa. Esiteltiin kepolle kepit ja putket. Kivaa oli :)
2.1. Oli valmennukseen liittyvä psyykkisen valmennukset luento Paremmaksi Kisaajaksi. Luennoitsijana Marjo Korander-Taavitsainen. Luento oli hyvä. Päälimmäisenä kysymyksenä jäi, miksi en ole aiemmin älynnyt sitä treenipäiväkirjaa ottaa ihan autoon, ja merkitä siihen treenit heti treenien jälkeen? Silloin merkinnöistä saisi eniten irti. Kirjottelen myöhemmin luennosta lyhennelmän, kun saan muistiinpanot järkevöitettyä.
Iltalenkillä Juju satutti etujalkansa. Juoksi pellolla tavalliseen tyyliin täysiä, ja hyppäsi varmaan väärin ja jotenkin, mutta hetken päästä oli kolmijalkainen. Anturassa oli pistohaava, mutta hyvin pieni. Verta tuli, joten lumella kylmäsin haava aluetta, että saatiin tyrehtymään. Pysyi kuitenkin kolmijalkaisena. Ihmettelin jo tässä vaiheessa, miten niin pieni haava voisi olla niin kipeä. Kannoin Jujun kotiin, kun oli selkeästi kipeän oloinen. Ei halunnut kävellä, ja olikin tyytyväinen sylimatkalainen. Vähän kyllä vajaa 17kg koiran kantaminen ottaa voimille, matkaa oli kuitenkin se vajaa 3km vielä kotiin.
Kotona putsasin haavan ja totesin sen tyhjäksi, ei siis näkynyt kepin palasia tai muuta sontaa. Kuitenkin edelleen ihmettelin kipeää koiraa. No illalla se syy sitten alkoi selvitä, kun tunnustelin jalkoja, välikämmenen kohdalla jalan takapuolella tuntui selkeää turvotusta. Kylmäsin sitten jalkaa muutaman kerran vielä illalla, yöksi ämpäri päähän ja toiveita paramtumisesta elättelemään.
No tänä aamuna jalka olikin sitten turvonnut kunnolla. Välikämmenen kohdalta nimenomaan, ei muualta. Nivelet ei taivuttaessa reagoi, onneksi. Mutta Juju ei astu jalalle ollenkaan. Ei muuta kun lisää kipulääketta, kylmää ja kompressiota. Kylmäyksen ansiosta turvotus laskenut, muttei astu jalalle vieläkään. Huomenna taitaa odottaa lääkärikeikka. Tämän osalta siis to be continued...
Loppuun tokovideo viikon takaa, aika kivasti kaukot edistynyt.
Tultiin Jujun kanssa kotiin 27.12. sunnuntaina.
28.12. Maanantaina Juju aloitti toiset juoksunsa. Kylläpä se harkitsikin pitkään, olin nähnyt ekat merkit jo marraskuun puolenvälin paikkeilla. Käytiin illalla juoksemassa, mutta se ei kauhea success ollut kun ne juoksut...kaikki on Juju mielestä vähän vaikeaa juoksujen aikana. Juostiin ehkä 40min lenkki.
29.12. Oli Harrin aksatreenit hallilla. Ekaa kertaa vieras kouluttaja niin vähän jännäsin, että miten menee. Radalla ei ollut numeroita, vain ratapiirros, josta etukäteen opeteltiin rataa hiukan ja sitten rataan tutustumisen aikana loput. Oli varsinaiset ratatreenit, saatiin tehdä pitkää rataa. Harri halusi meidän kokeilevan flippiä ja vaikeaahan se taas oli saada oma kroppa ymmärtämään kaksi suuntaa samaan aikaan :) mutta treeneistä jäi kiva fiilis, Juju oli tosi huikea.
30.12. Käytiin aamulla omissa kevyissä treeneissä. Halusin käydä vähän kertaamassa Harrin treenien oppeja ja kokeilemassa sitä Ata ja puomia. A sujuu kivasti, Juju on hoksannut idean tosi hienosti. Puomilla jälleen unohti ekalla toistolla kontaktin, mutta seuraavat sujuivat kivasti. Kokeiltiin sitä flippiä useampaan väliin, ja kun ajoituksen sai kuntoon niin toimi kivasti.
31.12. Uudenvuoden kunniaksi aamutreenit hallilla. Kepo tuli kattomaan treenejä ekaa kertaa ever, joten pidettiin rennot kivat treenit. Ekat treenit missä vaan treenailtiin. Eli ei kunnollista suunnitelmaa. Vähän Ata vähän keinut ja sit ohajustekniikkaa. Esiteltiin kepolle kepit ja putket. Kivaa oli :)
2.1. Oli valmennukseen liittyvä psyykkisen valmennukset luento Paremmaksi Kisaajaksi. Luennoitsijana Marjo Korander-Taavitsainen. Luento oli hyvä. Päälimmäisenä kysymyksenä jäi, miksi en ole aiemmin älynnyt sitä treenipäiväkirjaa ottaa ihan autoon, ja merkitä siihen treenit heti treenien jälkeen? Silloin merkinnöistä saisi eniten irti. Kirjottelen myöhemmin luennosta lyhennelmän, kun saan muistiinpanot järkevöitettyä.
Iltalenkillä Juju satutti etujalkansa. Juoksi pellolla tavalliseen tyyliin täysiä, ja hyppäsi varmaan väärin ja jotenkin, mutta hetken päästä oli kolmijalkainen. Anturassa oli pistohaava, mutta hyvin pieni. Verta tuli, joten lumella kylmäsin haava aluetta, että saatiin tyrehtymään. Pysyi kuitenkin kolmijalkaisena. Ihmettelin jo tässä vaiheessa, miten niin pieni haava voisi olla niin kipeä. Kannoin Jujun kotiin, kun oli selkeästi kipeän oloinen. Ei halunnut kävellä, ja olikin tyytyväinen sylimatkalainen. Vähän kyllä vajaa 17kg koiran kantaminen ottaa voimille, matkaa oli kuitenkin se vajaa 3km vielä kotiin.
Kotona putsasin haavan ja totesin sen tyhjäksi, ei siis näkynyt kepin palasia tai muuta sontaa. Kuitenkin edelleen ihmettelin kipeää koiraa. No illalla se syy sitten alkoi selvitä, kun tunnustelin jalkoja, välikämmenen kohdalla jalan takapuolella tuntui selkeää turvotusta. Kylmäsin sitten jalkaa muutaman kerran vielä illalla, yöksi ämpäri päähän ja toiveita paramtumisesta elättelemään.
No tänä aamuna jalka olikin sitten turvonnut kunnolla. Välikämmenen kohdalta nimenomaan, ei muualta. Nivelet ei taivuttaessa reagoi, onneksi. Mutta Juju ei astu jalalle ollenkaan. Ei muuta kun lisää kipulääketta, kylmää ja kompressiota. Kylmäyksen ansiosta turvotus laskenut, muttei astu jalalle vieläkään. Huomenna taitaa odottaa lääkärikeikka. Tämän osalta siis to be continued...
Loppuun tokovideo viikon takaa, aika kivasti kaukot edistynyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)