torstai 26. toukokuuta 2016

Täytyy muistaa, tää ei oo ikuista

Viikonloppuna rentoiltiin, käytiin polskimassa ja aloitettiin uusi harrastus, rullaluistelu koiran kanssa. Jujulla vetovaljaat ja mä yritin räpiköidä perässä. Jujuhan on kovin herkkänahkainen noiden valjaiden yms kanssa, se ei kauheasti tykkää jos joku remeli ottaa iholle. Siksi sen kanssa voi vetohommat ei oikein luonnistu, mutta rullisten kanssa intoutui kuitenkin jo hiukan kovempaan vauhtiin ja sain vähän vetoa valjaisiin. Kyllä se siitä, hiljalleen.


Maanantaina kävin aamulla hallilla aksahommissa, ois voinu jättää väliin. Ei oikein tullut mitään, mulla ei ollut kunnon suunnitelmaa ja sen kyllä huomasi. Halusin kokeilla pussi-rengas yhdistelmän tekemistä, mutta sijoitin esteet huonosti puomin ja keppejen väliin ja sinnehän se sinkoili, milloin pussista, milloin renkaasta. Sinällään yhdistelmä ei ollut vaikea Jujulle, mutta se jotenkin haki niin voimakkaasti keppejä ja puomia ettei totellut ohjauksia. Hakkasin päätä seinään hetken, kunnes tajusin että omasta mokasta se oli kiinni, ja luovutin, tyhmä harjoitus.

Toisena harjoituksena otettiin juoksari Aata. Juju hyppäsi ilman pumpperia joka kerta :O ei muuta ku kehikko kehiin jälleen. Ikuisuus projekti. Mutta toisaalta se on jännä että aina ratatreenissä on mulle sanottu että koskee joka ainoa kerta, ja ratatreenissä mulla ei ole ollut mitään apuja esteellä. Onkohan siitä pumpperista sit lopulta edes hyötyä? Pitäisi varmaan tehdä pelkällä kehikolla ja sit kokonaan ilman mitään. Pumpperi ehkä sekottaa pakkaa vaan. Mun kehikko sai vaan sen luokan naurut aikaiseksi hallissa kun sen kerran treeneihin otin etten ole sen jälkeen kehdannut :P


Tiistaina Levekin tokoissa. Tehtiin ryhmässä EVL paikkamakuuta ja istumista, ja siitä luoksekutsumista. Juju tuli ravilla, mutta tuli suoraan eikä vilkuillut muita. Aika oli sille vielä vähän liian pitkä, tai seura liian levotonta. Juju pysyi istumassa tosi hienosti tosi kauan vaikka vierellä toiset valui ja nousi vuoron perään. Olin oikeasti tosi ylpeä pikkumustasta joka vaan nökötti paikallaan vaikka nuoleskeli välillä ja oli vähän sen näköinen ettei oikein tiennyt mitä tässä pitää tehdä. Kehuin rauhassa ja palkkailin välillä. Palkkauksen jälkeen oli aina rauhallisempi. Ihan loppumetreillä nousi istumasta seisomaan, istui takaisin kaukaa käskien. Superpalkka, ja sit vähän aikaan paikkamakuuta ja sit kutsu yksitellen. Ei totellut muita, jes!


Toisena treeninä tehtiin luoksareita kujassa, jonka muodostivat muut koirakot. Vähän jännitti, kun Juju vähän pelkää muita, ja luoksari on ollut liikkeenä vaikea. Otin ekan eteen, tuli suoraan, hieno, ja siitä sivulle. Sivulle tuli tönkösti ja vinoon. Otin lisäkäskyllä perille asti. Toisella kerralla tuli tosi hienosti, ei vilkuillut muita, tuli kovaa ja suoraan eteen. Taitava. Siinä olikin riittävästi aivojen rassaamista, otin muutamat kapulaharjoitukset, ja se oli siinä.

edit: tehtiin me tokotreeneissä myös häiriöseuraamista rivissä niin että muut istui perusasennossa rivissä ja yksi pujotteli muita. Jujun kanssa häiriöseuraaminen ei ole ongelma, on niin tiivis ja intensiivinen, mutta pitkään perusasennossa paikallaan istuminen tuottaa tuskaa. Jouduin välillä ottamaan pannasta vähän kiinni, kun sahasi maahan-sivu-maahan-sivu väliä raivostuttavasti jumpaten. Samoin perusasennon paikka ei oo näköjään edelleenkään ihan selvä, nimittäin jos olen vaan hiljaa tönkkönä niin korjailee sitä jatkuvasti, talloo varpaille ja pitää tassua varpailla, ja seilaa edestakas. Levoton.

Keskiviikkona kevään viimeiset aksavalkun Annen kanssa. Ihan alkuun pakko hehkuttaa, että oli parhaat ratatreenit ikinä, haastava rata mutta mä niin tykkään siitä kun radalla on vauhtia ja pitkiä estevälejä. Juju sai tykittää kovaa ja mä sain juosta ja ohjata vauhdikkaasti. Päästiin rata loppuun asti pätkissä. Rata näytti tältä:

Paperilla vaikeimmilta pätkiltä meille näytti 9-13 ja pitkä pätkä 20-27.


Koira radalle tosi vinoon linjaan ykkösen taakse jotta linja olisi jo valmiiksi kolmosta kohti. Kutsu ja kakkosta kohti askel ja sivuirrotus. Samalla kun koira lukitsi kakkosen, suunta jo kohti kolmosta. Takaakierto ja lähetys putkeen. Tässä ekalla kertaa unohdin kertoa kolmosen takaa kierron ja tuli sen väärin päin. Neloselle sylivekki ja siitä putki-puomi erottelu käskytyksellä puomille. Hienosti poimi sen heti ekalla yrittämällä. Tein ihan inan rytmityksen siihen. Valssilla seiska putkeen, jotta olin oikealla puolella putkea ja koiralle loogisempaa kääntyä oikein putken jälkeen oikeaan suuntaan. Ei tarvinnut edes huudella, kääntyi oikein putkesta pelkällä sijoittumisella. Sivuirrotus ja askel kohti aitaa 8 ja siitä Aalle. Pienesti kiinni ja 10. 11 valssi ja 12 takaakierto, ekalla kerralla kerroin liian myöhään, meni mutta huonolla tekniikalla. 13 putkeen poinpäinkääntö, toimi! 14 aita ihmisnuolen tyyppisesti. Sitten olikin selkeää pätkää ja 18 takaakierto, tässä ei ongelmia, kuten ei kepeilläkään. Aluksi olin ajatellut kierrättää Jujun takaa kiertona tuon 20 mutta linja Aalle olisi ollut tosi huono. Valitsin meille sitten backlapin ja sehän pelasi hienosti. Sylikäännös 22. Tämä oli meille vaikein kohta. Juju ei kovin helposti tule ohjaavaan käteen, vaan hakee esteitä. Niinpä, kun sen nokka valmiiksi haki jo Aalta suoraan 22 niin, se hyppäsi huonoon linjaan ja kääntyi huonosti kohti putkea. Otettiin muutama kerta, ja lopulta kun kutsuin ja merkkasin kunnolla niin näin itsekin että katsoi ohjauskättä ja sain käännettyä hyvin. Siitä 24 päällejuoksu, 25 poispäinkääntö (toinen vaihtoehto valssilla, mutta huono linja ja valssin olisi pitänyt olla juuri oikean suuntainen että olisi välttynyt ansalta). Tämä kohta myös mietitytti alkuun, mutta sujui kauniisti, kyllä on kannattanut tehdä poikkareita kuivaharjoitteluna! 27 valssin piti olla ajoissa, muuten oltiin ansaesteellä. Me ei menty siihen kertaakaan :) jei! 28 piti muistaa ohjata. Sit tuplavalssi 29-30 ja putkeenlähetys. Jatkettiin vielä 32 jälkeen tuohon 7 putkeen uudelleen poikkarilla ja sinnehän se uppos.

Aivan huikea fiilis oli treenin jälkeen ja Anne oli tyytyväinen. Anne sanoi siinä yleisölle että eikö oon magee 1-luokan koira joka ei oo koskaan startannu. :)))) Juju meni kovaa, virtaa riitti, mutta oli tyypillinen oma itsensä, kuunteli ohjausta, ja keskittyi hyvin. Huippista, nyt on tosi kiva fiilis lähteä sunnuntaina kisaamaan. Pystytään tekemään kolmosten rataa Jujun kanssa pätkissä ja saamaan palikoita kasaan ekalla yrittämällä. Mulla vähän leviää vielä pakka kun ohjaan liian pitkään pätkää kerralla, pitään tehdä ratatreeniä enemmän vaan. Juju<3

Tänään vietetään ihan totaalista vapaapäivää. Lenkkeillään rauhaksiin toki, muttei mitään muuta. Eilen käytiin aamullakin muuten pyörän kanssa uimassa, Juju sai hölkätä pitkää pätkää ja nauttia uimisesta. Juju muuten menee tällä hetkellä aika kivasti jo uimaan syvässäkin kohtaa suoraan rannalta. Ei vielä hyppää mutta molskahtaa kyllä eikä enää aristele uimista niin paljoa. Jippii!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti