Aktiiviloma

Perjantaina suunnattiin illalla kohti Lohjaa ja talvilomaa!

Innostuin tämän juoksupuomi asian myötä suuntakäskyistä aikalailla, ja ostin Trkmanin Cik&Cap treenileffan. Nyt sitten on kik&sakkailtu pikkusen joka päivä :D

Lauantaina oli oikeet treenit, paimennusta luvassa. Alunperin piti olla Sipilän tilalla Anja Lehtiön koulutus, mutta Anjalle (tai lähinnä hänen koiralle) tuli treffireissu Norjaan, joten kurssi peruuntui. Päätettiin pitää omatoimitreenit kuitenkin ja hitsi sentään että olikin mahtavaa! Ilma oli mitä parhain, ja oltiinkin jo etukäteen sovittu, että otetaan kameravehkeet mukaan, niin saadaan kuvia. Jujun kuvat ei ole vielä mulle asti saapuneet, mutta toivottavasti saan ne tänne pian.

Ekalla kierroksella otettiin ihan tuntumaa laumaan. Lauma oli noin 8 uuhen porukka, ja kilttejä rouvia olivat. Sopivasti raskaita, että koira sai niitä työstää, mutta kuitenkin kilttejä, että eivät turhaan koiraa kyseenalaistaneet. Pyysin Jujua flänkeille ja peruskuljettamaan pitkin peltoa. Sai työstää laumaa ihan rauhassa, en kauheasti kontrolloinut, muuta kuin puutuin flänkkeihin, jos ei mennyt kun pyysin. Aika lähellä laumaa Juju työskenteli, ja siksi vähän taas ahdistui kun tuli liian lähelle. Treenikaveritkin sanoi, että kyllä siitä huomaa että se jännittää, ja purkaa sitten sitä välillä menemällä liian lujaa. Maahan käskyt otti ihan hyvin.

Tokalla kierroksella halusin ottaa vaikeampaa, otettiin lauma noin 8m halkaisijaltaan olevaan pyöröön, ja työstettiin siellä lähellä oloa, aidasta irrotusta jne hankalia juttuja. Kyllä Jujusta näkin että sitä jännitti, haistelu ja paskan syöminen alkoi, mutta siis yllättävän hyvin tunki eläinten ja aidan väliin. Tosi pieneenkin rakoon tunki, ja silloin jos pyrähti kovempaa ja vähän komensi lampaita, niin en sanonut mitään. Otettiin vaan uudestaan. Ihan tosi hyvä pätkä vaikka alkuun mua itteä jännitti että miten lähtee menemään. Tommosia treenejä tarvitaan nyt tosi paljon, ne auttaa tuohon jännitykseen.

Kolmannella kiekalla otettiin pellolla poispäinajoa. Yritettiin ensin itse, mutta porukkaa oli sen verran pyöritetty, että ne oli jo raskaita, ja Jujulla on selkeästi muodotunut mielikuva pellolla ajosta, että se vähän ahdistaa. Otin alkuun liinaan, ja autoin sen kanssa, ja sitten kun tuli apukoira mukaan niin saatiin hyviä pätkiä. Jujulla pitääkin ehkä nyt ottaa tuota apukoiran kanssa ajoa, niin saisi siihen itsevarmuutta. Lopulta oli jo aika raskaita rouvia ihan vaan flänkiltäkin nostaa, mutta lopetettin onnistumiseen.

Olin niin iloinen treenien jälkeen, oli aivan huippu porukka, hieno sää, ja vielä kaikki mitä tehtiin, onnistui paremmin kuin tähän asti. Sain paljon uusia ideoita ja valaistumisen siitä, että Juju ei varsinaisesti eläimiä pelkää, vaan se ei vaan halua multa huonoa palautetta. Mä oon ollut varmaan aika ankara sille silloin aluksi, niin se on vähän kyseleväinen ja hakee multa tukea. Heti kun sitä alkaa vapisuttaa, niin se yrittää tulla mun luo.

Paimennushommien jälkeen käytiin vielä moikkaamassa Entti iskää ja Päiviä. Käytiin tällä kertaa vain lenkillä pellolla. Entti sai kyttäily seuraa, ja olikin aluksi hämillään Jujun leikeistä ;) Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa! Juju oli aika loppu kun päästiin autolle.

__________________________________

Sunnuntaina oltiin mökillä aamupäivä, Juju sai rallatella Aidan kanssa. Hyvin tulee tytöt toimeen edelleen, mutta Jujun mielestä vääränrotusen kanssa on ihan tyhmä leikkiä. :P Jännästi ei noutaja taivu tuijota-hiivi-hyökkää leikkiin.

__________________________________

Maanantaina oli vuorossa aksaa. Olin varannut Ojankoon Ville Liukan yksäri treenit. Treenien alku ei mennyt kuin elokuvissa, Ville oli unohtanut meidän treenit, ja mä en päässyt halliin kun vuoroa varatessa ilmoitettiin että en tarvi avainta kun Villella on. Odotteluhan ei tunnetusti ole mun vahvin laji, ja kuppi oli jo vähän nurin ennen kuin pääsin halliin sisälle edes. Ville tuli pitämään treenejä, vaikka vähän myöhässä.

Tein itsenäisesti sitten odotellessa vielä keinua, keppejä etupalkalla, ja ekaa kertaa cik&cap käännöstreeniä esteellä. Olipas hauskaa naksutella noita. Keinut sujui hyvin ollakseen vieras keinu vieraassa hallilla ja kepit teki oikein joka kerta. Vähän kepit on hitaat etupalkalla, mutta teki kuitenkin hyvin loppuun asti.



Kun Ville saapui hallille, rakennettiin nopeasti rata, jota tehtiin. Olin pyytänyt, että katsotaan Jujun perusvauhtia, ja miksi se välillä tuntuu kulkevan hitaammin. Rata oli hauska, haastava mutta kulkeva. Keinu ja A oli radalla kontaktit. A koski joka kerta, ja keinut teki etunamilla hyvin. Kepit haki joka kerta oikein vaikka oli tiukkaa umpikulmaa. Kuitenkin kun rataa tehtiin, sanoi Ville että hän tekisi Jujun tyyppisen koiran kanssa ihan vaan perustreenejä. Että se kyllä se vauhti löytyy siltä, mutta että se tekee vähän pikkusievästi estevälit, silloin kun se ei ihan tarkkaan tiedä, mihin sen pitää mennä. Esim. keinulle Juju kiihdytti varsin pätevästi, mutta kun se karttaa virheitä, niin silloin kun se ei jo etukäteen tiedä mihin mennä, niin se kyselee, ja siksi hidastuu. Tähänkin tulee auttamaan nuo suuntakäskyt ja sitten pitää Jujulle opettaa hyvin sellainen come to hand käsky, jolla se tulee käteen suorinta reittiä.


_________________________________

Tiistaina lähdin ajelemaan kotiinpäin, ja matkalla poikkesin Somerolla Marikan opissa paimentamassa.

Ekalla kierroksella otettiin ihan liinassa ajoa, ja sitä että sai pitää nurkassa ja sitten irroittaa. Aluksi oli taas hankalaa, kun Jujua jännitti, niin meinasi vauhti kasvaa ja lähteä vähän hanskasta homma. Mutta alkoi sujua, ja alkoi tulla ihan uusi ilme naamalle lampaita kohdatessa. Kyllähän Jujua jännitti niin hitokseen taas mennä lähelle lampaita. Mutta saatiin kuitenkin ihan hyviäkin pätkiä ja Juju sai kontrolloida laumaa.

Tokassa kierroksella laitettiin sisähallin sisällä keskelle tilaa pyöröaitaus, ja Juju sai laittaa lampaat häkkiin. Häkkiin laittaminen oli helppo, lampaat halusi mennä häkkiin ihan itse. Sitten koira ja minä häkkiin (oli 8 elementtiä, eli aika suhteellisen pieni häkki). Siellä pyöritin Jujua reunalla, ja sai mennä eläinten ja aidan välistä. Aluksi oli vaikeaa, mun piti kepillä blokata Jujua ja suojata lampaita, ja samalla pyöriä ympäri, että pystyin olemaan kartalla missä koira menee :D toinen suunta oli vaikeampi, taisi olla oikea (mikä on alusta lähtien ollut Jujulle vaikeampi puoli ihan flänkeilläkin). Ei kauaa pyöritetty häkissä, jotta saatiin taas ajatusta siihen suoraan ajoon. Eli häkki pois ja Juju liinaan, ja sitten ajotreeniä. Ajettiin nurkasta nurkkaan, ja sitten nurkassa irrotus. Aluksi menin itse väliin irrottamaan lampaita, mutta lopuksi annoin Jujun mennä itse, varmistin vaan stopin liinasta. Marikan kanssa juteltiin, että on aivan turha tapella stoppien kanssa nyt, kun itsevarmuus on se avain asia mitä haetaan. Jos mä joudun koko ajan raivoamaan siitä stopista, niin hommastahan ei tule mitään, eikä se treenikään mene perille niinkuin on ajatus. Siksi parempi nyt ottaa liinassa treenejä edelleen, jotta ei jouduta ristituleen Jujun kanssa jälleen. Hyvät treenit ja tosi hyvällä mielellä lähdin kotiin. Juju sai olla sisähallissa katsomossakin, kun kerran osaa käyttäytyä niin hyvin. :)
________________________________

Keskiviikkona kotona olikin sitten Jujun ihka ensimmäisen fyssarikäynnin aika. En jotenkin ole saanut aikaa varatuksi, ja kun nyt ei ole mitään ongelmia ollutkaan niin en ole vaan käyttänyt hierottavana. Elina Karhumäellä oltiin ja Juju oli esimerkillinen potilas :) oli tyypilliseen tapaansa tosi iloinen, mutta mietiskelevä vieraan ihmisen kanssa. Antoi Elinan hienosti käsitellä, kunhan mamma istui vieressä :D Jumia löytyi lannerangasta, ja hiukan oikeasta olasta, muutoin oli Elinan mielestä hyvinkin tasapainoinen ja symmerinen lihaksisto. Sanoikin että miten siitä on tullutkin noin symmetrinen. Kehui myös luonnetta ja selkeästi tykkäsi Jujusta. :) nyt muutama päivä lepiä, ja sitten homma jatkuu taasen :)