Aamupäivän ohjelmassa oli tosiaan esineet ja noin 600m jälki. Jälki oli Saran tekemä, eli vieras ihminen meille. Mentiin ensin esineruutuun. Ruutu oli kokonainen 50x50m ja tehtiin hajuhakuna suikaleina. Kolme esinettä, yksi kerrallaan haettiin. Reagoi jokaisella selvästi, vaikka kuuma ilma teki tehtävänsä ja kovin vauhti ruudussa putosi sen myötä. Hajuhaun jälkeen eteni suoraan esineelle, ei kysellyt eikä lähtenyt etsimään muualta. Esineet oli myös uusia, mutta se ei aiheuttanut kyllä minkäänlaista ihmettelyä.
Esineiden jälkeen lähdettiin suoraan jäljelle. Jana oli noin 10m pitkä, janamerkki oli tippunut jäljelle, mutta se ei haitannut Jujua. Nosti oikean suunnan heti. Sitten koittikin Jämijäljestyksen hankaluudet. Jämillä metsä on avointa mäntymetsää jossa paikoin jäkäläisiä ja ihan paljaitakin kohtia, ja lisäksi risteäviä teitä joka suuntaan. Koira sai oikeasti HAISTELLA että pysyi jäljellä. Meidän omiin maastoihin tottuneella puskajälkikoiralla oli tekemistä. Ekan kepin nosti, mutta pudotti (?!) ja jatkoi jäljestystä. Luulinkin että ei se tainnut ollakaan keppi. Jossain kohtaa jäi pyörimään ja jäljesti kolme kertaa samaan tienreunaan, missä pysähtyi ihmettelemään ja lähti uudelle kierrokselle. Tien ylitys siis oli edessä, mitä ei oltu koskaan treenattu. Juju oli selkeästi sitä mieltä että ilman lupaa ei tielle ole asiaa. Näytin sitten jälkeä ja sinne meni. Kolme keppiä nousi tasaisesti. Sitten mokasin itse viimeisellä kepillä, kun en ollut varma, että oliko se vika (ei ollut numeroita eikä merkkiä). Neljä keppiä oli siis jäljelle laitettu ja tämä oli kolmas minkä löysi. Annoin sitten jatkaa jäljestystä, ja lopulta jäljesti esineruutuun, kun sinne Sara oli kävellyt lopulta. Siinä välissä käytiin mm. autolla. Tajusin kyllä jossain kohtaa että ei se kyllä nyt ole voinut meille tämmöistä killeriä tehdä, mutta koska olin antanut luvan jäljestää en halunnut ottaa jäljeltä pois. Lopulta hukkasi jäljen esineruudussa, jossa sitten hengailtiin ja autolla palkkasin ruoalla. Huonosti meni tuon palkkauksen kanssa, kun olin ajatellut että saa aamuruoan ekan jäljen päässä. Noh, ei saanut.
Näiden jälkeen pidettiin taukoa, käytiin syömässä ja sitten takaisin metsään. Sara talloi Jujulle kaksi 100m pikkupätkää kahdella kepillä, niin päästiin treenaamaan janoja. Niiden vanhetessä mentiin esineruutuun vielä, ja tehtiin yksi esineen haku näytettynä. Ei ongelmaa (esine lapsen crocs kenkä). Sitten janoille. Ekalla meni jäljestä yli (jana noin 5m) ---> autoon. Uusinta yrityksellä täydellinen ja kaksi keppiä nousi. Toisella janalla nosti takajäljen, annoin jäljestää tien reunaan, jossa hukkasi jäljen ------> autoon. Toisella yrityksellä toisesta kohtaa myös pyörähti jäljen päällä, mutta nosti sitten oikein, ja lähti puksuttamaan. Väsymys vähän näkyi, koska joutui oikeasti haistella. Kepit nousi kyllä. Meinasi myös hukata taas jäljen ennen tien ylitystä, mutta tällä kertaa löysi itse kuitenkin jatkopaikan vaikka pyörähti.
Lopuksi otettiin vielä vieraalla kentällä tottista. Otin vähän seurausta, yhden piiiiiiitkän eteenmenon pallolle ja liikkeestä maahanmeno ja seuraukseen lähtöjä. Kaksi noutoa 650g kapulalla, vauhtipalkalla. Vilin kanssa yksi kentälle meno. Sitten oli päivä täynnä. Tottis tuntui ja näytti hyvältä, eteen lähti kuin ohjus ja eteni koko kentän mitan täysi pallolle. Toki näki kun pallo vietiin. Mutta tehtiin ennen lähetystä muita juttuja.
_______________________________
Maanantaina illalla oli tottistreenit Levekillä. Otetiin hyppyä, seurausta ja jokunen nouto. Yksi luoksari.
Hyppyä: Ensin 90cm kaksi kertaa. Molemmat tuli kevyesti. Sitten nosto metriin, Kaarina piti kiinni, kutsuin yli. Kutsuessa Jujulta lähti panta, ja Kaarina korjasi sitä, niin vähän meni Jujulla häntä mahan alle, alkoi jännittää kun vieras piti kiinni. Tuli kuitenkin sitten reippaasti yli, otti kosketuksen kyllä. Palkkasin. Ei enempää tätä. Täytyy hommata se magneettieste, niin ei pääse tulemaan tapaa tuosta kiipeämisestä. Ja ehkä saisi myös tehtyä hyppytreenejä niin että nostaa rimaa sentti sentiltä, nyt tuo nousee aina sen 10cm kerralla.
Seuraus: Oli kivaa seurausta, en kyllä itse nää sitä yhtään tuolla, mutta hyvältä se tuntui. Sopii tuo PK-seuruu meille kun saa olla tiiviimpi eikä ole niin nuukaa vaikka osuu pää vähän jalkaan välillä 😆 No joo, korjattiin me sitä paikkaakin vähän, ja tehtiin täyskäännöksiä. Palkkasin jättöpalkalla kentän reunaan. Henkilöryhmään tuli hyvin ja kontakti oli hyvä aikalailla kokoajan. Henkilöryhmässä oikein tsemppasi.
Eteenlähetys lyhyellä sivulla meni hienosti, suoraan juoksi lelulle. Näki pallon viennin ja tiesi että se on siellä.
Noutoja 650g kapulalla vauhtinoutoina, juoksin koiran kanssa kilpaa kapulaa kohti ja sitten poispäin, ja vauhdista jes-vapautus leluun. Ei ongelmia ison kapulan nostoissa.
Yksi vauhtiluoksari pitkältä matkalta myös varsin ok.
_______________________________
Tiistaina aamulla sitten juoksarihommiin aamulla.
Alkuun tuli yksi loikka, ja sen jälkeen parhaimmat osumat koko treenissä. Selkeästi kokonaisen puomin juokseminen on vauhdikkaampaa treenin alussa, ja siksi osumat myös alempana. Lopussakin toki teki puomilla vielä ihan kunnollisia osumia, mutta alussa ne oli alempana. Keskivaiheilla aloitettiin sitten käännösten uudelleen treenaus. Me ollaan treenattu käännöksiä kyllä, mutta siitä on aikaa. En ole halunnut tässä vauhdin hurmassa ottaa vauhdista yhtään pois mutta on pakko sanoa, että koska ohjata en aina ehdi, niin jollain sen on käännyttävä puomin päässä. Aloitettiin oikeaan käännökset siis. Noin 90 asteen käännöksistä aloitetaan koska ne on käännöksinä selkeitä, mutta mahdollistavat vielä kuitenkin esim. etupalkan koiran nähden. Osumat oli tiukassa, niinkuin voi arvata. Palkkasin myös joitain vähän ylempiä osumia, jos ne oli kontaktilla. Myös laukkayrityksistä palkkasin. Oikeastaan lopulta kovin moni yrityksistä ei jäänyt palkatta, mutta huonommista vaan hihkumista oli vähemmän. 😀
Treenin lopuksi vielä suoraa, lisänä pieni estekuvio puomin perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti