Perjantaina jälki/esineruutu treenit oli aika kaaottiset. Tein jäljen pienelle vanhalle hakkuualueelle, joka on siis jo kasvanutta metsää, mutta kiva sammalpohja. Oli risukkoakin ja polkuja. Yksi marjastaja jäi meidän jäljen "sisälle" ja teki varmaan harhoja taas ihan väärän ikäisiä sinne tänne. Jäljen pituus 500m ja keppejä 5. Esineruutu oli mäen päällä mukavassa kalliomaastossa, noin 20x50m. Taas siinä noin puolessa välissä 50m oli tasoero, joka toi haastetta kivasti etenemiselle. Ensin esineet.
Vein valmiiksi kaksi esinettä, molempiin takakulmiin, koska edelleen haluan vahvistaa etenemistä perälle asti. Ekalta esineeltä otettiin hajuhaku, ei tuulta joten aika lähelle saatiin mennä ja musta tuntui että Juju saattoi jopa nähdä esineen (pieni lasten kenkä). Lähetyksellä linjalta lähtikin kuin tykin suusta ja eteni suoraan esineelle. Jossain kohtaa huomasin että taisi haistaa myös toisen esineen, muttei lähtenyt sitä tarkentamaan. Tästä palkkaus (lelulla yritin, ei huolinut kun löytö kivempi, joten sitten sillä :D ) ja toiselle esineelle lähetys suorilta. Eteni aika hyvin, rauhallista etsiskelevää laukkaa ruudun päähän (ei lähtenyt katsomaan edellisen esineen paikka, jes!) ja löysi esineen (kuminen kännykän kuori) tästä vauhdista palkka ja sitten muutama palautusasento esineen kanssa erikseen. Hyvä hyvä.
Käytiin jäljen vanhetessa vielä lenkillä. Jäljelle mentäessä tein tien reunaan pienen pätkän ja sen perään kepin, jotta muistuttelisi jäljen suunnasta vähän. Jana oli perfect ja pituudeltaan noin 10m. Tarkisti metrin takajälkeä, ja sitten kääntyi ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan, jes! Eka keppi nousi noin 50m päästä risukasasta hyvin. Suoran kulman olin tehnyt kiven eteen, joten se oli aika helppo. Sitten noustiin rinnettä ylös ja myös toka keppi nousi hyvin varmasti. Mutta sitten pienen kosteikon ja traktoriuran ylityksen jälkeen alkoi sekoilla. Ei mielestäni haistellut syvällä nenälläkään, mutta siis hukkasi täysin jäljen, eikä millään hoksannut, että missä se meni ja minne. Vanhan ja uuden hakkuuaukeen reunalle olin tehnyt terävän kulman (olosuhteiden pakosta) ja ei millään hoksannut mihin jälki kääntyi. Sitten aikansa pyörittyään jäljesti myös takajälkeä takaisin terävään nurkkaan, muttei osannut kääntyä siinä ympäri. Autoin sitten liinasta takaisin kohdassa jossa tiesin jäljen menevän ja jäljestettiin lyhyellä liinalla terävään kulmaan. Ei vieläkään. Välillä lähti ihan ok jo terävän kulman jälkeen etenemäänkin, mutta sitten jostain kumman syystä vaan ei löytänyt jatkoa. Tässä kohtaa tiesin että yksi keppi oli jo jäänyt. Sitten alettiin vaan etsiskellä keppejä. Nostikin yllättäen neloskepin, josta palkkasin kunnolla. Sitten taas olikin jäljellä joten kuten. Viimeinen keppi olisi jäänyt (TAAS). Jostain syystä jäljesti ihan kepin päältä, muttei reagoinut siihen?? Woot... Just kun pääsin kehumasta... Vaikka jäin seisomaan ja käskin etsiä, niin kesti ja kesti ennen kuin keppi löytyi. Huh.
Oli kyllä vähän huono fiilis, kun jälkitreenistä pidettiin nyt tarkoituksella vähän taukoa, jotta saadaan vähän nollattua fiiliksiä ja sitten perään heti tämmöinen... huoh.
Toinen jälkitreeni tehtiin heti perään lauantaina. Ajatus alunperin oli, että olisin ottanut janoja, mutta koska edellisen päivän jälkisekoilu, otinkin vaan yhden 100m suoran jäljen kahdella kepillä. Maasto oli taas sellainen, missä saattoi olla muitakin hajuja. Helkkarin kaupunkimetsät ;) Tämä jälki olikin kuitenkin lasten leikkiä, jana oli taas hyvä, jälki nousi oikein ja lähti hyvällä temmolla hommiin. Kepit nousi hyvin ja myös palkkaantui niistä taas hyvin. Että kyllä sillä nenä toimii. Täytyy nyt tehdä vähän toiminta suunnitelmaa tähän...
_________________________________
Sitten sunnuntaina kisattiin. Levekin kisat oli luonnonnurmikentällä, pohja oli hyvässä kunnossa, mutta mua aina vähän pelottaa luonnonnurmi, jos on sateista. Nyt meidän ratojen aikana ei satanut onneksi. Tuomarina Martti Salonen, joka oli uusi tuttavuus. Vähän selailin hänen ratoja netistä ja päädyin siihen, että haasteita voisi olla tulossa.
A rata oli kiva. Oikeastaan mulla oli radan alussa mietintää kummalta puolelta ohjaan, mutta päätin luottaa niistoon ja sillä sainkin Jujun hyvin linjalle. Niistohypyn jälkeen olikin suoralla linjalla puomi, jota on nyt tahkottu, niin tiesin sen vetävän kovaa. Onneksi tein niistolla, lähetyksellä toiselta puolelta olisi ihan varmana ollut puomilla, koska nytkin sain käskyttää niistosta huolimatta että tuli ohjaukseen puomin ohi :D vaikea selittää ilman rata piirrosta. Muutoin radalla ei ihmeellistä. Puomille vino lähestyminen, joista en ulkokisoissa varsinkaan tykkää, Juju kompuroi vähän jo nyt, jos olisi satanut, olisi kompuroinut vielä enemmän. Siksi puomin kontakti osui aika ylös, mutta OSUI kuitenkin :) sitten sai laittaa puomi aikana jo monoa jonoon, että ehti takaakiertoon kahden hypyn päähän. Jujulla onneksi melko hyvä suullinen käsky niin sain sen heitettyä taakse kaukaa. Sitten sekoilin itse, piti tehdä saksalainen ja poikkarilla keinulle, jonne oli myös huono vino lähestyminen pituuden jälkeen, mutta ihmettelin itsekin tuota takaakierron onnistumista sen verran että otinkin takaakierron jälkeen samalle puolelleja yritin leikata keinulle. Linja oli tosi huono ja jouduin kääntämään aika tiukasti keinulle, mutta. sinne se kiipesi. Joku tuomari olisi ehkä voinut tiukkana päivänä antaa siitä kiellon. Sitten loppusuora, Juju irtosi hyvin vaikka jäin jälkeen. Sinkosi kehästä suoraan meidän kamojen luo, vähän säikähdin myös tulkitaanko tuo palkan jättämiseksi valmiiksi? No, nolla sieltä tuli ja luokkavoitto, ainoana meidän luokasta tulos ja LUVA. Sekoilun jälkeenkin etenemä oli 4,77m/s joten ei siellä himmailtu :D
B rata (video) oli periaatteessa sama rata toisin päin. Nyt oli keinulle ja puomille kivemmat linjat. Koska mulla oli jo kisojen mahdollinen LUVA plakkarissa, ajattelin että nyt testataan kisaoloissa vähän meille vaikeita ohjauksia. Vapautin Jujun vauhdista, siitä rima (treeniin). Keinulle takanaleikkaus, meni hyvin, mutta leikkaus oli kökkö, koska olin melkein edessä, kun en malttanut (persjättöä pitää kokeilla...). Sitten keinulta pituudelle päällejuoksu ja sitten se hankalin eli vippaus takaakiertoon (toinen vaihtoehto olisi ollut, jos olisi tehnyt sen persjätön ja vaihtanut puolta ja tehnyt takaakiertona). Vippaus oli kuitenkin ihan perfect! Jes. Sitten hyppy ja (_sikana_ _myöhässä_ oleva valssi) ja kepit. Kepeillä alkoi Juju kiljua :D. Putkeen, sivuirrotus hypylle ja valssi toiselle hypylle. Valssi oli jälleen vähän myöhässä. Puomi oli aivan täydellinen. Osuma oli kahden takajalan osuma alas, kriteerien mukaisesti. JIHUU! Kiljuin koiran mukana radalla kun se oli niin hieno. Irtosi myös edessä olevalle hypylle aivan loistavasti. Takaakierto ja valssilla putken kauempaan päähän. Aalle tuli kovaa ja teki hienon Aan (vähän liiankin kovaa, mutta osuma oli hyvä ja syvä). Sitten sössin suunnitellun viskileikkauksen (tähänkin olisi sopinut se persjättö paremmin) juoksemalla hypyn eteen (kielto). Tuomarin reaktio oli hauska, kuulin takana kun hän spontaanisti vielä sanoi oijoi samaan aikaan kun itse sanoin :D mukavaa kun tuomari elää mukana :) Loppusuoralle irtosi taas itsekseen. Ja koska luokka oli niin pieni, niin taas ainoa tuloksen saanut oli Juju ja siten rv10 riitti voittoon :D
Ei ihan huono tapa lopettaa kisatauko. So happy! Jujulla oli kivaa :)
______________________________
Tottisteltiin sitten vielä eilen illalla. Otin vähän sekalaisia seuruupätkiä ja kokeilin ekaa kertaa liikkeestä maahan juosten. Menihän se sinne. Otettiin luoksareita. Takapalkalla oli liian vaikeaa tulla eteen, olisi halunnut tulla sivulle suoraan. Näitä voisi kyllä harjoitella, koska siitä saisi ehkä vahvistusta perille asti tulosta. Pitää olla vaan tarkkana, koska flänkkää helposti takapalkalla. Vauhtipalkalla oli tosi hyviä, tuli täysillä :) Yksi piiiiiiitkä eteenmeno, hyvin juoksi suoraan, vaikkei nähnyt palkkaa. Jopa keuli vähän seuruussa sitä ennen. OHO, kirjastotäti heittäytyi villiksi ;) Loppuun vähän 650g kapulan pitoja, yritin vahvistaa tiukempaa otetta, ja vähän taisteltiin kapulasta. Tehosi, ja nyt joka kerta kun käsi lähestyi, tiukensi otetta. Täytyy sen kapulan kanssa vähän pelleillä, koska sitten hypyssä ja esteellä sen on pidettävä kuitenkin tiukka ote kapulasta että pystyy sen tuomaan yli.
Sitten vielä hyppyä nurmikentällä. Otin lähettäen sivusta ja heitin palkan eteen jos tuli puhtaasti. Ensin 80, lasten leikkiä sanoi Juju. Sitten 90, helposti. 95 kielsi ekan jostain syystä, ei palkkaa, mutta tokalla tuli ilman kanssa yli. Ja sitten mighty metrinen, ja yli tuli, koskematta ja kertaakaan kiertämättä. Jippii!
Käytiin treenikaverin kanssa juoksemassa vielä treenien jälkeen. Kaverilla oli iso malikka uros, joka todella näytti ISOLTA kun ne Jujun kanssa vierekkäin juoksi. Mutta kyllä tuli neiti virkailijaan puhtia kun toinen kiritti edellä. Eikä haitannut ällöttävät vetovaljaat enää yhtään. Ja huhhu että on itsellä paska kunto. Kolme kilsaa ja sai kyllä painella ihan henkensä edestä :D Mutta jaksoin, vaikka tiukkaa teki ja meinasin viimeisen 600m kohdalla alkaa himmailla. Kummasti sitä tsemppaa kuitenkin kun ei voi antaa periksi, kun toinen painelee edellä kun vettä vaan :D
______________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti