Perjantaina aamulla ennen töitä sitten oltiin tottisvalmisteluja tekemässä.
Seuruutin kentälle, Juju oli tosi innoissaan ja teki aivan hirmuisen hyvää seuruuta ekat pätkät. Sillä ei vieteri riitä vielä ihan koko seuruu osion täydelliseen seuraamiseen, mutta kyllä sillä kontakti pysyy hyvin. Tottisessa seuruu saisi olla vähän vietikkäämpää ja mieluummin vähän keuliakin, mutta toisaalta mun on helpompi tästä siirtyä taas tokon puolelle, kun seuruu pysyy samanlaisena. Nyt vaihteeksi istui jäävien makuuta, pitää sitä vielä tarkentaa lenkkien yhteydessä pari kertaa. Tsemppasi kuitenkin ja teki myös onnistumisia.
Hyppyä otettiin siten, että mentiin hypylle yhdessä, Juju sai seurata. Heitin pallon hypyn yli ja lähetin hypylle. Ekalla kerralla meni hypyn viereen katsomaan hypyn taakse, ei mennyt hypyn taakse asti, mutta kuitenkin. Sanoin ihan ystävällisesti oho, laitoin käy siihen makaamaa, ja menin itse hakemaan pallon hypyn takaa. Sitten otin suoraan makuulta seuraamiseen, tehtiin taas muutama jäävä mitkä ihan normaalisti palkkasin ja sitten uusi hypylle tulo ja pallon heitto ja lähetys hypylle. Nyt hyppäsi ilman kosketusta suoraan eli treeni toimi niin kuin piti. Tarkoituksena oli siis, että en tavallaan anna uutta mahdollisuutta heti perään hypätä, vaan sitten otetaan jotain väliin, ja ihan kokonaan uusi lähestyminen jne, jotta Juju ymmärtäisi että pitää hypätä suoraan, ei voi käydä ensin katsomassa. Tämmöisiä samanlaisia otettiin kolme kpl pallolle, ekan jälkeen ei käynyt kertaakaan katsomassa ensin vaan hyppäsi suoraan. Taisi tokalla hypyllä koskea, kolmannella ei. Neljännen otin samalla tavalla, välissä muutama luoksari ja sitten hypylle lähestyminen jne, mutta heitin kapulan ja sai myös sen palauttaa. Palautti toki hypyn ohi (näin että kyllä mietti hyppyä), otin kapulan vastaan ja sai palkan. Jos se noin sen kokeessa tekee, oon tyytyväinen. Eli hyppää menohypyn ja noutaa ja palauttaa hypyn ohi, niin on ihan ok tässä kohtaa.
Luoksareita otettiin tosiaan tässä välissä. Ekan luoksarin otin kisamaisesti sanomatta mitään matkalla, hidasti noin kolme metriä ennen raville ja tuli ravilla eteen asti. Palkkasin. Tokalla kehuin kun laukkasi matkalla, nytkin tiputti raville vähän ennen mutta eteen korrekti. Noudoissa palautukset oli samanlaisia. Saisi olla voimaa enemmän ja palautukset nopeampia, mutta nyt niihin ei ehdi enää puuttua. En ole oikein keksinyt toimivaa juttua tähän, miten saisin Jujun tulemaan loppuun asti laukalla. Aika paljon on kaikkea kokeiltu. Luoksareissa edelleen lähtö on hyvä lähtee tosi lujaa, mutta sitten arpoo kuitenkin matkalla, ja saattaa vähän flänkätäkin. Noudoissa sama juttu. Kuitenkin luovutusasentojakin on treenattu ihan tosi paljon...
Eteenmenon otin pallolle, vein pallon ennen kuin toin Jujun kentälle, joten ei nähnyt palloa kentän laidassa valmiina ennen lähetystä. Ihan hyvin lähti, hiukan vinoon, mutta suorassa linjassa. Bongasi pallon vasta lähellä kentän reunaa. Oon kyllä ihan tyytyväinen tähän, mennyt paljon eteenpäin tämä homma.
Kyllä me kokeeseen tietysti sitä ykköstulosta mennään hakemaan, vaikka nuo noudot on mitä on. Sunnuntaiksi on luvattu aivan hirveää keliä, joten se vähän maustaa tätä hommaa lisää. Maastot pitäisi olla aikalailla koulari kunnossa kyllä, tottis on mitä on, mutta kyllä ihan realistiset mahdollisuudet on, jos Juju on tasollaan sunnuntaina. Juju on kuitenkin kaikista paras, kävi miten kävi ja mä päätinkin jo, että mennään sinne pitämään hauskaa ja koitan pitää meidän kuplan sellaisena mukavana ja rentona, en turhaan jännitä, kun tulospaineita ei oikeastaan ole.
Perjantaina oltiin vielä Tanjan koulutuksessa, teemana oli takana ohjaaminen :D eli hankalaa mulle, ei koiralle. Rata kuitenkin sujui leikkauksineen varsin hyvin. Alussa kokeilin niistoa hankalaan kohtaan ja kääntyi tiukasti, hieno Juju. Keinu ja sen vieressä ollut ansahyppy meni hienosti, ei Juju ajatellutkaan hyppyä, kun rytmitin oikein. Takaleikkauksia tehtiin reilusti, ei ollut Jujulla hankaluuksia kääntyä. Tanja sanoi, että Juju ei tarvitse penniä kääntymiseen, sille riittää puolikas 😉
Juoksarit aiheutti vähän päänvaivaa, mutta ei nyt niistä enempää, treenaamattomuus niissä näkyy, ei muu!
_______________________________________
Lauantaina mentiin paimentamaan. Jujulla oli vähän outo päivä. Sitä inhotti kun oli niin märkää ja se paleli kokoajan. Se on nyt tiputtanut kaiken pohjavillan pois, ja palelee ulkona ihan tosi helposti. Pelto oli aivan litimärkä, isoja ihan vetisiä alueita keskellä. Ensin sai irroittaa pikkuaitauksen reunasta lampaita ja se oli vähän vaikeaa, kun ei hoksannut yhtään mitä halusin, meni vaan häkin taakse ja yritti puskea kokolauman liikkeelle häkistä, mutta eihän se nyt onnistunut, kun ne oli häkissä sisällä. Sitten tuli häkin ympäri niin hitaasti, ettei ehtinyt työntää yhtä lammasta irti aidasta. Lammas tajusi idean heti, ja alkoi sitten kiertää häkkiä ympäri. En meinannut saada millään Jujua nopeampaa häkin ympäri ulkopuolella, joten mun oli pakko mennä blokkaamaan sitä karkulaista, että sai työnnettyä sen häkin seinästä irti. Isompi lauma oli siis häkissä sisällä ja treeniporukka ulkopuolella. No onnistui sitten vihdoin. Jotenkin oli muutenkin jähmeää. Flänkkäsi tosi hitaasti lähellä, ja sitten kun laitoin vauhtia, niin flänkit laajeni aivan liian laajoiksi. Eikä oikein kyllä kuunnellut käskyjäkään, juoksi vaan kaukana. Harjoiteltiin siis vauhdin lisäämistä nyt käskystä, kun pitkään on jumpattu vaan hidasta ja hidasta. Lähti tosiaan hyvin lisäämään vauhtia kun hoputin, mutta samalla flänkit laajeni ja lopulta aivan liikaa. Varmaan pitäisi pikkutarhassa tuota kokeilla myös.
Väliin tauko, mutta alkoi melkein heti täristä maassa kylmissään, joten otin toisten treenatessa vähän häkkitreeniä. Laitoin ison lauman kanssa pyörötarhaan ja olin itse ulkopuolella ohjaamassa. Hyvin kyllä liikkui ulkolaidalla, ja meni oikeaan suuntaan. Ständit ei meinanneet mennä läpi, ei olisi halunnut pysähtyä niin lähellä isoa laumaa. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen koska meni hyvinkin ahtaisiin väleihin ihan hyvin. Ei käyttänyt hampaita, mutta kun tuli painetta, helposti vähän naputti leukoja.
Tokalla kierroksella pellolla sai hakea porukan vasemman kautta. Lähti mukavasti, ja haku oli kyllä siisti. En pysäyttänyt takana, sai tuoda suoraan. Nyt yritin saada ajoon vauhtia lisää ihan kunnolla, hoputin ajossa, ja välissä ajettiin myös vetosuuntaan että sai ihan juosta. Sitten jako aidan vieressä mikä oli aika hyvä, tuli reippaasti väliin. Otettiin porukka, ja selvästi tämä tehtävä auttoi jotenkin, Juju sai lisää draivia. Kovasti se yrittää totella, ja sen takia sitten vähän mokailee, ja yrittää tehdä oikein, niin on välillä myöhässä kun mä en nää onko oikeasssa kohdassa vai ei. Jaetut lampaat (2kpl) laittoi ihan kunnolla painetta Jujuun, mutta kesti sen erinomaisen hyvin. Yrittivät karatakin muutamia kertoja ihan täydellä pukkilaukalla, hyvin pääsi pysäyttämään ja kääntämään. Ei päästäneet ihan helpolla. Kaksikossa oli vielä kaksi hyvin eri tyyppistä lammasta, toinen oli laiskajaakko jota ei paljon kaverien jakaminen hätkäyttänyt ja toinen oli säpsy karitsa, joka yritti jatkuvasti paeta 👍
___________________________________
No sunnuntaina sitten se jälkikoe. Kyllä jännitti, ihan tosi paljon, eikä vähiten sen takia, että mulle ei ihan kaikki säännötkään olleet ihan selkeitä vielä koe aamunakaan. Enkä ollut siis ikinä katsomassa yhtään koesuoritusta, en tottista, enkä maastoja.
Meininki oli onneksi tosi rento heti aamusta. Tuomari oli aamupalalla kerhotalolla kun sinne mentiin ja vaikutti mukavalta tyypiltä. Jäljet arvottiin ja me saatiin nro 5. Koirat tarkistettiin ja Juju oli reipas. Koko päivän satoi vettä.
Jälki lähti mäen päältä. Jana näytti kauhean pitkältä, mutta ei mahdottomalta. Otin yhden lyhyen jäljen pätkän jonka perässä oli keppi tien reunassa ennen meidän jälkivuoroa. Hyvin teki, meinasi lähteä mun kahden metrin janalla vinoon. Ilahtui kepistä. Sitten janalle. Juju lähti hienosti suoraan. Reagoi jälkeen heti, ja nosti sen. Jäljesti määrätietoisen oloisesti, joten olin ottamassa ekaa askelta sen perään, kun kuului, "takaisin janalle". Takajälki siis, oletin. Juju kääntyi heti kun kutsuin ja alkoi jäljestää jo heti siitä oikeaan suuntaan. Ohitti mut janalla ja siitä lähdetiin. Maasto oli haastavaa. Kauheaa risukkoa ja ryteikköä. Eka keppi nousi nopeasti palkkasin tämän hyvin. Kepit nousi tasaisesti ja yhtä nopeasti laski ohjaajan pulssi. Päätin että luotetaan koiraan, se hoitaa. Ainoa hankala kohta jäljen kannalta tuli, kun kulma oli tehty suoraan kosteikon eteen. Tässä Juju vähän pyöri ja ihmetteli. Mutta palasi myös hienosti ja määrätietoisesti kulmaan ja lähti hakemaan jäljen jatkoa. Olin tosi ylpeä siitä. Meidän jälki kulki myös hankalasti aikalailla tien reunassa, ja kohti parkkipaikkaa missä oli keppien luovutus. Juuri kun noustiin montusta takaisin kukkulalle, joltain karkasi koira, ja sieltä kuului sadattelua kovaan ääneen. Juju hetkeksi nosti päänsä, mutta jatkoi hienosti jäljellä pienestä kehoituksesta. Ei hämääntynyt yhtään. Kuitenkin parkkipaikalla olleet ihmiset varmaan sen verran oli vaikea häiriö että fokusoi niin tiukasti jäljelle että ajoi vikasta kepistä yli. Jäljesti poistumisjälkeä tielle asti ja joka tien yli, jonka jälkeen tajusin että kyllä se varmuudella jäi jonnekin, ei ne ykkösen jäljelle tee hankalan maaston lisäksi tien ylitystä 😁 Palattiin ensin vähän liian lähelle tien reunaa, kun ajattelin että sinne se jäi. Juju tarkisti moneen kertaan ja aina jäljesti tiestä yli. Sitten päätin kokeilla kauempaa ja palattiin kauemman jäljellä metsään, josta käskin etsiä jäljen uudelleen. Ja hitto, sieltä se löytyi, keppi nro 6. Just joku huusi että sulla on 4min aikaa, kun nostin kepin maasta 😊😊😊 varmaan 10min meni sen vikan kepin etsintään. Jäljeltä pisteitä 162p eli 8p rokotettiin takajäljestä.
Esineruudusta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Juju lähti lähetyksellä hyvin ensin, ja etsi kyllä koko ajan, mutta ei vaan saanut paikannettua hajua. Merkkasi mulle kulmamerkin kyllä...vähän outo ruutu oli. Otin muutamat esineet ruudun jälkeen, jotta saatiin onnistuminen, mutta kyllä se vähän harmitti kun vain yksi olisi tarvinnut tuoda.
Maastopisteet 162p kuitenkin juuri riittivät tottikseen tai siis siihen että tulos olisi vielä mahdollinen.
Juju oli kivalla tuulella tottiksiin mennessä. Haukkui tuomaria tosin (tuomarilla iso sateenvarjo eikä puhunut mitään kun lähestyttiin). Ei haitannut. Oltiin nollakoiran parina, kun 2lk tyyppi oli ottanut jäljeltä hukan. Muutoin oltaisi oltu 2lk koirakon parina siis. Ja ekana liikkeisiin.
Seuruu oli tosi jees. Sateinen ilma vähän verotti, mutta itsestä tuntui hyvältä. Tuomari sanoi, että vähän juoksussa Juju tulee mun tielle (ja niin se tekeekin). Istui nopeasti pysähdyksessä, ja henkilöryhmä ok. Vähän kontakti tippui henkilöryhmässä mutta muutoin ok. Erittäin hyvä.
Jäävissä ei huomautettavaa, istui tosi hienosti, ryhdikkäästi. Odotti rauhassa. Maahan tipahti salamana ja luoksarikin oli yllättävän hyvä, hiukan vino eteen, ja perusasento mutta nopea, ei törmäystä. Erittäin hyvä.
Sitten ne noudot. Oli hyvin mukana, ja innostui kapuloista. Tasamaanouto oli hyvä, vähän vino eteen taas, mutta luovutti kauniisti, nopea ja sähäkkä. Erittäin hyvä.
Hyppynouto nollattiin. Ei hypännyt mennessä, lähti kuitenkin esteen ohi noutamaan, tuli esteen ohi takaisin ja siinä tajusi että virhe tuli ja tiputti kapulan. Sanoin uudestaan ota, ja palautti kauniisti eteen.
Estenouto hienosti lähti vauhdikkaasti kiipeämään ja lähti noutamaan hyvin. Ihmettelin sitten mikä kestää, oli kuulemma arponut ponnistusta, ja sitten ei vaan vauhti riittänyt. Palautta esteen ohi. Puutteellinen.
Eteenmenossa lähti ihan hienosti etenemään täysillä, mutta sitten melkein heti bongasi paikkamakuun tikut maassa, ja lähti niitä kohti jyrkästi vasemmalle. Luuli niitä palkaksi. Tuomari tässä sitten sanoikin että käske vaan, ja maahan tipahti suorilta. Tyydyttävä. (tästä saatiin heti treenin aihe 😀).
Tottiksesta pisteitä yhteensä 71p. eli se riitti juuri ja juuri koulariin JK1.
Noutojen virheet on kalliita, kun hyppynoudosta meni heti 15p. ja luulen että montaa pistettä ei saatu estenoudosta, koska sekoili siellä myös. Niistä isoimmat virheet. Ja loput sitten luulisin että meni eteenmenon sivupoikkeamasta.
Olin tietysti iloinen koularista vaikka tiukillehan se meni. Eka koe mullekin ikinä, joten en sinällään odottanut kauheasti. Lisäksi tiesin varsin hyvin, että hyppyä ei tulla tekemään luultavasti. Jujulla ei ole minkäänlaita fyysistä rajoitetta siihen, sehän hyppää metrisen lähes paikaltaan, mutta sitä jännittää korkea este, mistä ei nää läpi. Eteenmenoakin tehty ihan hirveän vähän. Estenoudon palautus oli vähän ylläri, Jujua jännitti sateinen ilman ja liukas este. Kokeen jälkeen otettiin näitä muutama, ja teki ihan reippaasti. Eli kokemuksen puutetta lähinnä. Jälkeen olin super tyytyväinen tietysti, esineet...ööh, niissä en tiedä mitä tapahtui. Ei toki saanut hajua meidän treeniesineistäkään kuin vasta ihan esineen päältä mutta silti. Tiesikö mitä oli tekemässä? Jäi arvoitukseksi.
Ensi vuonna jatketaan kakkosissa. Sitä ennen menee pk puoli totaalitauolle. Jälkeä saatetaan ajella joitakin kun ilmat kutsuu metsään. Metristä hyppyä otetaan talvella myös halliolosuhteissa vähän ja luodaan pohjaa tulevalle.
_____________________________________
Maanantaina oltiin levossa, mutta otettiin kaksi eteenmenoa lenkin yhteydessä pallolle kentällä siten että ripottelin vähän ympäri kenttää kartioita ja leluja. Vietiin eka pallo yhdessä, ja toisella kävin viemässä ja näytin. Hyvin meni molemmills kerroilla oikein, vaikka ekassa arpoi yhden lelun kohdalla ja tokassa oli jalankulkijahäiriökin.
____________________________________
Tiistaina aamulla aksaamaan. Mun tavoitteena olisi saada nostettua Juju kolmosiin ennen pentuja, joten nyt sitten keskitytään aksaamaan. Juoksarit kaipaa tehotreeniä, sekä puomi että A este. Puomiin keskitytään nyt ensin.
Ja olihan sitten haasteita. Tarkoitus oli treenata sitä että mä jään taakse/mun liike on Jujun liikkeestä poikkeava. Ensin ei meinannut osua ihan alastulolankultakaan, ja kokonaiselta puomilta ei taidettu saada kuin yksi jackpotti koko treenin aikana, vaikka juoksin lopussa mukanakin. Ihan selkeästi Jujulla on vähän hukassa tämä nyt kun ei ole treenattu. Mä kuitenkin uskon että se lähtee sieltä tulemaan, kun vaan nyt treenataan säännöllisesti muutamia kertoja viikossa ihan vain puomia. Jätetään ne käännökset nyt vähemmälle. Lisäksi mä ajattelin että opetan sille nyt erikseen etenemiskäskyn puomikäskyn rinnalle. Nythän oon vaan sanonut runrun puomille ja sitten toistanut sen suoralle exitille. Ehkä se sekoittaa sitten kun ei tule selkeästi eri käskyä eri exiteille. Kun sitten käännöksiinkin sanon ensin runrun ja sitten käännöskäskyn. Onneksi on hirmu viisas koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti