Nenäkäs mammakoira

Oltiin tänään aamulla tokoilemassa. Teemalla kohti tulevia liikkeitä, lähinnä siis luoksaria ja merkin kiertoa. Tosin mamma oli sen verran vietereillä, että lopulta treeni oli lähinnä häiriökartioista luopumista (ja sitten luopumisesta luopumista...) ja luoksareihin jättöharjoituksia 😀

Luoksarit: Juju tosiaan ei malttanut olla jätöissä, joko nousi seisomaan tai meni maahan. Koira jolla ei ole koskaan tokossa ollut ongelmia nimenomaan paikallaoloissa tai jätöissä, on nyt tokon yleisen vireen noston takia alkanut hölmöillä niissä. Mutta sitähän tää koiraharrastus on. Kun saa yhden sivun kuntoon, saa aloittaa toisesta laidasta. Palkkailin sitten jättöjä, ei pituisia, kunhan vaan pysyi jätetyssä asennossa, kunnes sai luvan lähteä, tai vapautuksen. Saatiin me sinne lomaan muutama ihan mukava luoksarintynkäkin, otin luoksarit käsitargettii ja siitä palkka. Yritin sanoa vaan yhden käskyn (käsitargetti), ja olla hiljaa mahdollisimman pitkään, kunhan tuli tasaista reipasta vauhtia. Kannustin ekassa vähän ja tokassa, kolmannella olin loppuun asti hiljaa ja bailut vasta kun nenä oli targetissa. Ihan mukavasti on lähtenyt luoksarit paranemaan, tykkään Jujun ilmeestä nyt enemmän ja siitä että se tulee loppuun asti, eikä ennakoi palkkaa matkalla.

Merkin kierto: kentälle levittelin ennen treenejä häiriö kartioita, ja tarkoituksena oli tähdentää Jujulle ajatusta siitä, että kierrettävä kohde on suoraan edessä ja häiriöistä pitää luopua. Ensin menikin vipuun ja lähti kiertämään lähimpänä, mutta reilusti sivussa olevaa kartiota. Lähti tosi iloisesti, jätin palkkaamatta, mutta en kommentoinut, kun selvästi ei nyt vaan tiennyt mitä hain. Mentiin lähemmäs ja sitten onnistuikin, mutta huomasi myös itse virheensä, ja alkoi sitten luopua kartioista niin paljon, että kiersi oikean kartion aina linjalta ristiin, koska häiriökartioita oli vain vasemmalla puolella. Eli siis tuli vasemmalta oikealle ristiin, ja kiersi sitä kautta, jotta pääsi kohteelle mentäessä mahdollisimman kaukaa häiriöistä 😂😂  Saatiin kyllä onnistumisia, mutta koska alunperin mulla pointtina oli tässäkin se, että yrittäisi olla itse hiljaa, niin siihen en nyt pystynyt, kun muuta vaikeutusta tuli niin paljon.


Muuten Juju oli kuin intopinkeä kouluponi. Seuruussa se keuli ja roiski, mutta ilme oli hirmu ihana, ja paikkakin suhteellisen ok, niin annoin keulia. Parempi tämän koiran kanssa niin. Se oli kuitenkin tosi aktiivinen ja keskittynyt, ei sekoillut pysähtymisissa jne, tuli myös kentälle hyvin kontaktissa. Muutenkin musta on nyt kiva, kun Jujun mielessä seuruun arvoa olen saanut nostettua tosi hyvin, se tarjoaa seuruuta joka välissä tokokentällä, että annan sen nyt fiilistellä sitä. Tiedän (....tai luulen...) saavani sen kyllä kontrolliin kun sen aika tulee. Leijukoon nyt.

Kotona on jatkettu nosettelua. Tässä pieni pätkä taannoisen ensimmäisen virallisen erottelutreenin toisesta kierroksesta. Juju on tässä jo vähän väsähtänyt, tehtiin hajujen absorboidessa perusasentoa, laatikkoon menemistä ja noudon luovutuksia, ja tätä kierrosta ennen yksi kierros jo tunnistusta. Tässä ekaa kertaa häiriö hajuna kahvi, tunnistettavana eucalyptus hydrolaatti ja yksi tyhjä arpa. Helppoa kun heinän teko, sanoo Juju. Pitää vaikeuttaa sille homma aika nopeasti, huomaan että jo nyt hieman turhautuu, jos tehtävä liian helppo ja alkaa varioida sitä. Tulipa tuossa mieleen sekin, että olis aika mielenkiintoinen projekti opettaa tunnari tällä tyylillä. Ehkä seuraavalla kerralla... 😃