perjantai 18. marraskuuta 2016

The only impossible journey is the one you never begin.

Torstaina palauteltiin ratatreeniä lenkkeilyn merkeissä. Tein illalla vähän kotona tempputreeniä, jännästi sisätreeninä temput alkanut taas ilmojen myötä kiinnostaa. :)
______________________________

Pe aamuna startattiin aamusta jälleen hallille ja kontakti treeniin. Aineena madallettu A ja puomi.



A: Sain TopTeamistä neuvon tehdä madalletulle juoksutusta myös ilman apuvälineitä, ihan vaan rentoa laukkaa hakien, välittämättä koskemisista tai mistään muustakaan. Aluksi ajattelin että tuhoan sillä hyvän kriteerin, mutta päätin kuitenkin kokeilla kun tajusin, että jos se koira juoksee hyvällä, puhtaalla laukalla Aalle neljä askelta, se ei voi sitä hypätä. Ja madalletulla Aalla pystyy ruveta hakemaan tätä askellusta turvallisesti. Jos sitten rennon laukan myötä ilmenee jotain askellusongelmia, niitä voidaan korjata pumpperilla. Joten tätä sitten tehtiin. Juju loikkasi ekalla, kun niin kovin tähtäsi boksiin, mutta sitten lähti sujumaan. Juju laukkaa tuolla matalalla aalla aika korkeana, pää ylhäällä, mutta uskoisin sen asennon madaltuvan kun siirrytään korkeammalle Aalle. Ainakin tähän asti asento on ollut erilainen kun A on ollut kisakorkea. Olin siis tosi tyytyväinen tähän harjoitukseen. Juju laukkasi välillä jo tosi hyvällä tahdilla rennosti, vaikka en edes ajatellut sen kykenevän siihen ekalla treenillä. Videon alussa näkyy kuinka se hakee ekoilla toistoilla sitä kehikkoa. Sitten rentoutuu. Tein niin että Aan molemmissa päissä oli pelkät siivekkeet jotka kierrettiin erilaisilla ohjauksilla. Puolenvaihtoja en tehnyt muistaakseni kuin yhdellä toistolla. Näitä siis lisää.

Puomi: Eli siis meidän murheenkryyni. Otin ensin täyskorkealla puomilla ihan pelkkää alastuloa. Mä en tajua miten tuon einstainin on niin vaikea ymmärtää tuo puomin kriteeri. Pysähdy päässä etujalat maassa. Kuitenkin 2on2offia on treenattu ihan pennusta asti ja ymmärtää sen ihan missä paikassa tahansa, millä tahansa alustalla, millä korkeudella tahansa. Mutta puomilla ei meinaa millään mennä selkärankaan. Mä oon varmaan siis niin huono pitämään tarkasta kriteeristä kiinni, ettei mun herkkä koira ymmärrä sitä yhtään vaan menee toisto toistolta epävarmemmaksi. Nytkin teki muutamat ihan hyvin, mutta sitten tuli läpi, pysähtyi 4on, hiipi ja teki kaikki muut huonoudet. Lopetin sitten sen harjoituksen kokonaan. Otin puomin alastulolankun irti ja nostin toisen pään muurin palikan päälle, kuitenkin siten että puomin luiska oli tosi matala. Aluksi tuli läpi tästä kun hetsasin, juoksi vaan läpi eikä kuunnellut. Sitten yhden kerran kun meni läpi, jäin vaan seisomaan ja odotin jotain korjaavaa liikettä. Palauttikin itsensä sitten 2on2offille hetken päästä. Pääsin palkkaamaan tästä superjackpotilla kun oikea asento löytyi. Sitten Juju tekikin yhden aivan täydellisen suorituksen, kun hetsasin "missä koske", siitä vapautus niin meni laukalla päähän, teki täydellisen tiukan stopin ja heti vapautus. HIENO! Olisi pitänyt jättää siihen...vaan ei, tein uudestaan. Nyt ei tullut ihan niin hyvin, mutta tuli kovaa ja suoraan stopille. Oiskohan se tiukaan puomin alastulo vielä kuitenkin liian vaikea tajuta. Kun teki tuolla noi kivasti? hmm...treenit jatkukoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti