torstai 29. joulukuuta 2016

Tokotorstai

Aamulla tokohommissa hallilla.
Tein jälleen alkuun ALO kisamaisen kahdessa osassa, palkaten luoksarin (vaikka tällä kertaa otinkin se piiiiitkästä aikaa eteen asti) ja sitten palkaten estehypyn. Kehuin kuitenkin suullisesti välissä liikkeen aikanakin, ja kehääntulon palkkasin namilla.


-seuraus toimi tällä kertaa ok, paikka oli ihan hyvä ja käännöksiin ollaankin tässä välissä vähän harjoiteltu uudenlaista liikkumista, joten nekin sujui aika hyvin. Vähän hitaassa jätätti, ja tietty noihin täykkäreihin saa vielä laittaa lisää voimaa, mutta muuten jees.

-kaukot ok, lisäkäsky istumiseen, kun jätti taas toisen tassun vajaaksi. Sivulta maahan vinoon mun eteen, tuohon saakin jälleen puuttua, kun valahtaa noin helposti.

-luoksari oli pop! Olen tosiaan tehnyt ehkä 1/220 eteen ja sivulle asti kokonaisia liikkeitä luoksareissa, muut palkannut vauhdista. Ihan ok siis siihen nähden, tuli reippaasti :)

-Jäävän teki hyvin, taisi vähän edistää seuruussa?

-Kapula jälleen tosi hyvä, vaikka aikaakin pidensin.

-Estehyppy hyvä, eteen suoraan, sivulle vino. Pitää taas ottaa palikkatreenit mukaan ja tehdä noita eteen-sivu siirtymisiä palikan avulla myös.

Eli kaikenkaikkiaan ihan hyvä kisamainen tällä kertaa.



Sitten otettiin ruutuun muutama juoksu lelulle, nyt meni kovaa ja paremmin kuin ennen. Sai juosta kaukaa, pidin pannasta ja hetsasin. Sitten ainoastaan yksi paikan haku lähempää, meni täydelliseen paikkaan heti hyvin, sanoin top ja palkkasin. Jätettiin heti siihen, koska niin hyvä.

Merkin kiertoon uusintatreeni ohjurien kanssa. Muisti tämän hyvin ja saatiin lisättyä matkaa. Ei otettu montaa toistoa, koska selkeästi homma oli hanskassa paremmin.

Lopuksi seurauksen täyskäännöksiä ja seurauksen paikkaa, ja peruutusta hiukan. Peruutuksessa peruuttaa tosi herkästi pylly maassa, joten palkkasin vasta kun peppu nousi ylös "taa" käskyllä.
Oli vähän tätäkin unohtanut, oli aluksi vaikeaa.

Treenit itsessään meni tosi hyvin, ja olin Jujun tekemisiin tosi tyytyväinen, tosi fiksusti osaa, ja siirtymisien aikana ei ollut mitään ongelmaa, nuo kelpaa hyvin mulle tässä kohta.

Treenien perään leikitin Jujua ja tällä kertaa se leikki taas huonommin. Oli varmaan jo väsynyt, ei olisi pitänyt enää edes yrittää leikkiä. Kyllähän se lelussa roikkuu, mutta kun sen voittaa, jää sen kanssa vain makoilemaan, ei tarjoa sitä takaisin. Joskus tekee tätä ihan treenien alkuunkin, eli ei ole kyllä aina väsymyksestäkään kiinni. Sitten kun otan kahden lelun leikkiä, niin on tosi passiivinen, eli roikkuu lelussa, muttei tee mitään voittaakseen sitä. Ja mä tosiaankin annan sille lelun pienimmästäkin yrityksestä. Sitten jos tekee pienenkin eleen taistellakseen, annan sen voittaa, ja se jää makoilemaan lelun kanssa. Ei se karkuun lähde eikä haudo lelua sinällään, muttei se voittaminen saa sitä mitenkään innostumaankaan. Eikä se tarjoa lelua mulle yhtään sen enempää. Jahtausleikkejähän se tekis maailman tappiin, mutta kun en aina halua sitä palkata sitenkään. :( Jos leikitään kahden lelun leikkiä, ja heiluttelen maassa lelua, niin se jää silmästä leluun kiinni, eikä kykene hyökkäämään, tuijottaa vaan. Äh, tosi masentavaa edes tästä kirjoittaa, mun pitäs vaan itse hyväksyä se, että Juju ei leiki taistelemalla, vaan sillä on toisenlaiset leikkityylit. Tai ainakaan mä en osaa sille rakentaa minkäänlaista taistelutahtoa leluista, vaan se luopuu niistä ihan samoin tein. :( tosi tyhmää että hyvin treenien jälkeen en kuitenkaan lähtenyt hyvällä mielellä hallilta... ja Juju sen tiesi myös, että joku meni vikaan, vaikka ihan varmasti oli aivan ihmeissään että mikä ihme?

Tämä taitaa olla viimeinen videopostaus tälle vuodelle, kone menee huoltoon (VIHDOIN) tänään, ja saan sen ensi vuonna takaisin :) Tulossa on kuitenkin yhteenveto meidän vuodesta, mutta se jäänee vähän myöhemmäksi.

5 kommenttia:

  1. Hyvännäköistä tokoa! :)
    Koiralle voi olla vähän tylsää, jos se leikkiessä voittaa pienimmästäkin yrityksestä. Suosittelisin sen sijaan kokeilemaan esim. selän/kyljen kääntämistä koiralle vetoleikin aikana (vähemmän painetta ohjaajalta, jolloin koira on yleensä rennompi), kyykkyyn menemistä (lelu pysyy paremmin koiran tasolla, jolloin sitä voi olla miellyttävämpi vetää) ja suullisen kehun käyttämistä, kun koira vähänkin tarjoaa vastustusta. Kannattaa valita sellainen lelu, jossa on vähän enemmän pituutta, jotta voi antaa sen liukua käsissä koiran vetäessä. Näin koira saa "voittaa" ilman, että joudut päästämään lelusta irti.
    Ylipäätään leikkiessä kannattaa vahvistaa koiran aktiivisuutta ja olla itse passiivisempi, leikistä tulee yleensä palkkaavampaa koiralle. Mä rakennan aktiivisuutta just tolla yllä mainitsemallani kehumisella & kannustamisella (olen hiljaa kun koira vain pitää kiinni lelusta, pienikin aktivoituminen saa kannustusta), ja lisäksi lähden koiran vietäväksi eli koira saa lelua vetäessään kuljetella mua ympäriinsä, toki niin että välillä yllättäen pysähdynkin ja pistän vähän enemmän vastaan.
    Saimaa tykkää omia lelua ja heitellä sitä itselleen, joten opetin tuomisen erillisenä temppuna. Käytin apuna sekä omaa pakenemista (kiihdyttelin koiraa karkuun ja koira juoksi perässä lelu suussa) että käsikosketusta (pyysin targettia, kun Saimaalla oli lelu suussa, ja kosketuksesta palkkasin veto- tai heittoleikillä).

    Toivottavasti näistä ideoista oli jotain iloa :) Hyvää vuodenvaihdetta teidän porukallenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka!

      Ehkä tää tuleekin siitä mulle tää leikin epätoivo, kun musta tuntuu että ollaan kokeiltu jo niin paljon kaikkia leikkimistapoja. Oon ollut kyykyssä (joskus jopa makuulla :D) tai antanut Jujun vetää lelusta mut makuulle (ja antanut "vetää mua perässä" lelusta, tosin tässä yleensä käy niin, että kun lelu meidän välillä löystyy, Juju päästää irti), oon kääntynyt kylki koiraan päin seisaallaan ja kyykyssä, oon tehnyt Jujulle pitkiä ja vielä pidempiä narupalloleluja (ja jos jonkinlaista verkkopallo-, geelipallo naruviritelmää, ja myös pelkkiä pitkiä naruja trikookuteesta ja fleesestä), oon kehunut suullisesti, ollut hiljaa, ollut aktiivisempi, passiivisempi, opettanut sen tuomaan asioita temppuna, leikkinyt lyhyitä muutaman sekunnin, ja pidempiä leikkejä jne.

      Juju tosiaan kyllä aina palauttaa lelun, mutta, se palauttaa sen opittuna temppuna joko kroppavihjeestä (levitän kädet) tai sanallisesta vihjeestä. Mutta jos vain jään odottamaan passiivisena palautusta, se jää lelun kanssa mun viereen makoilemaan. Ei siis tarjoa lelua repimisleikkiin (tarjoaa kyllä hetken päästä heitettäväksi sitä, heittämällä lelun mulle jalkoihin tai syliin, ja menemällä itse muutaman metrin päähän kyttäämään). Jos leikitään narulelulla, niin mun passiivisuus saa Jujun ihan heti luopumaan lelusta, se siis päästää irti. Jos taas kehun sitä, niin se kyllä pitää lelusta kiinni, mutta ei se sitä yritä itselleen saada, tai ainakaan se ei siihen energiaansa käytä. Ja koska toi leikki on tuollaista niin se ei palkkaudu sillä. Tänään hallilla aksatessa käytin vain verkkopalloa heittämällä palkaten (tehtiin juoksu aata) ja sen tekeminen on niin erinäköistä kun palkka on oikea. Eli tää ongelma on olemassa vain siksi, koska MÄ haluaisin leikkiä sillä lelulla taistellen :D koska Juju kyllä mun kanssa lelua haluaa jakaa, se tuo heittopalkan aina takaisin ja myös palauttaa heittopalkan tulisemmin, hyppäämällä päin. Ja siis kyllähän se palkkasanasta hyökkää leluun kiinni joo, mutta se ei jatka leikkiä itse sen jälkeen.

      oon lisäksi huomannut, että liian kova hihkuminen ja kehuminen ahdistaa Jujua :D se ihmettelee että mikä nyt. Virkamieshän ei vaatteistaan pääse, ei millään. Musta tuntuu että paras palkka Jujulle on mun kehut, se että se saa kiivetä nuolemaan naamaa, ja sitten jatkaa hommia. :P En tiedä, me jatketaan harjoituksia. :)

      Mukavaa uuttavuotta myös teille sinne! Mä tulisin taas tammikuussa sinne suunnalle, pitäskö treffata?

      Poista
  2. Jostain sattuneesta syystä Saimaan ja Jujun leikkimistyyleissä on tutun kuuloisia piirteitä ;) Tässä neljän bc:n leikkimiskokemuksella voin todeta, että jokaisella on ollut oma tyylinsä. Nykyisistä Hopin tyyli on ollut sellainen, että se tarjoaa lelua koko ajan eikä osaa yhtään leikkiä itsekseen. Lelujen eroista sen verran, että se ei ole koskaan oikein ymmärtänyt pallojen perään vaan sillä pitää olla joku mitä voi vetää. Se tarttuu leluun kiinni eikä irrota tai vaihda otetta kertaakaan.
    Asta taas taistelee ja mitä enemmän, sen parempi. Pitää siis itsekin olla jotenkin tosi fyysinen. Toisaalta se ei sitten taas välttämättä tarjoa lelua vaan jos saa sen itselleen, aloittaa yleensä sen tuhoamisen. Lisäksi se vaihtaa useasti otetta taistellessa, vaikka se nyt ei mitenkään merkityksellistä bc:n kohdalla olekaan, mutta eri tyyli kuitenkin kuin Hopilla. Asta täytyy joka tapauksessa melkein aina pyytää luokse, mutta sitten tosiaan taistellaan.
    Ja sitten on Entti. Entille suurinta iloa lelun kanssa on saada juosta narupallon kanssa yksin pitkiä lenkkejä. Se kyllä taistelee ja repii lelua, jos pyydän sen tuomaan, joskus harvoin se jopa itse tarjoaa, mutta mieluiten vain juoksee ja heittelee itsekseen.

    Aikanaan joku fiksumpi kouluttaja totesi, että jokaisella koiralla on ne omat tyylit ja monet ottaa tuollaisesta yksin juoksevasta koirasta stressiä siitä, että siellä se nyt yksin leikkii ja palkkautuu eikä omistaja kiinnosta ollenkaan. Tämän fiksumman mukaan kyse ei kuitenkaan (aina) ollut mistään em. vaan se vaan nyt oli sen koiran tyyli. Olen varmaan myös maininnut, että Entti ei pentuna palauttanut leluja ollenkaan vaan sen mielestä parasta oli heitellä niitä itsekseen. Silloin se oli liikaa sellaista yksinään leikkimistä, mutta nykyään me ollaan mun mielestä henkisesti kuitenkin samalla kentällä, vaikka se mun ohi tekeekin kunniakierroksia. Pitää kuitenkin kontaktia mun kanssa eikä ole missään omassa kuplassa.

    Pointti kai tässä oli se, että liikaa en ahdistuisi Jujun leikkimistyylistä, kun se nyt kuitenkin tekee ja toimii kivasti, innostuu leluista jne. Virkamiestyyli voi tulla esille niinkin, ettei sitä nyt voi totaalisesti treeneissä sentään riehaantua. Isällään ei kyllä tuota virkamiespuolta löydy, joten viime kädessä sukua voi aina syyttää, jos ei lelut palaudu toivotulla tavalla :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mä oon ajatellut itsekin, ja tämmöistä ongelmaa ei olisi, jos MÄ ITSE olisin tyytyväinen siihen miten Juju leikkii. Se edelleen palkkautuu hyvin leikillä, silloin kun sen kanssa leikkii sen omilla säännöillä, ja sillä tyylillä millä se tykkää leikkiä. Mä oon hyvin monissa muissakin asioissa huomannut, että ihan turhaan yritän änkeä sitä johonkin muottiin ja otan kierroksia jos se ei toimi kuten mun aiemmat koirat (ja tietty ne muiden koirat myös :D )

      Kyllä mä yritän sille opettaa edelleen tuosta hillitystä tyylistä ylipääsyä, ja että välillä voi ihan treeneissäkin possuilla, se ei haittaa. Juju kun ei halua virheitä tehdä, niin sen yleinen tyyli on sellainen "katson ensin, toimin vasta sitten" ja mä en siitä reikäpäätä saa tehtyä, enkä kyllä ihan oikeasti sitä haluakkaan :) mutta välillä siinä voisi olla vähän enemmän sellaista vastaan väittäjää. Saisikohan sen toiminnan siirrettyä lampailta myös muualle elämään? :D Ja Juju kyllä toimii hyvin, ja mulla on muitakin palkkauskeinoja käytössä, tää nk. ongelma koskee ainoastaan noita lelujen vetoleikkejä, joissa Juju on passiivinen. Se kyllä jahtaa leluja ja innostuu niistä, ja kunniakierrokset on myös meillä parasta. Eikä se katoa mihinkään omaan kuplaansa myöskään.

      Poista
    2. Kuulostaa kyllä siltä, että oot kokeillu kaikkea :D Sitten ei kai auta muu kuin hyväksyä koiran palkkautuvuus sellaisena kuin se on. Musta olis kiva palkata Saimaata enemmän ruualla, mutta intensiteetti kärsii niin paljon, että on täytynyt vain olla luova lelupalkan kanssa. En mäkään tykkäis, jos mua yritettäis palkata jollain suolasilleillä suklaan sijaan ;)

      Yks hyvä kikka on hyödyntää lelupalkan saalisvaihetta (vs tarttumisvaihe, taisteluvaihe, kantovaihe jne) ja keskeyttää tarttumisvaiheeseen. Pyörit vaikka itsesi ympäri lelu kädessä ja annat koiran jahdata sitä, ja heti kun koira tarttuu leluun, annat uuden vihjeen ("sivu" tmv). Näin saa saalisvaiheen edut ilman, että joutuu heittämään lelua ja ilman, että tarvitsee miettiä vetoleikkiä.

      Ilmottele kun tuut, olis kyllä kiva taas treffata!

      Poista