Keppikulmia huokaili moni jo rataan tutustumisessa. Mulla oli luottavainen olo niiden suhteen kyllä, Jujulla on vahvat ja itsenäiset kepit. Eniten mua huoletti väli 6-8 (yyber pitkä esteväli 6-7) ja 14 putken jälkeinen takaakierto 15. Ne myös osoittautui tällä kertaa vaikeiksi.
Alkua 1-2 ei taidettu tehdä ollenkaan. Otin suoraan kakkoselta kepeille. Ekalla yrittämällä meni väärin sisään, tokalla oikein ja Anne palkkasi päähän. Näitä muutama, teki hyvin, vaikka treenin vähyyden huomaa että ilman kiritystä kepit on hitaat. Sitten ekalla yrittämällä jäin niistoon 4 taakse, ja livahti sitten väärä päähän 5 putkea selän takaa kun tuli niin kovaa ja olin tiellä. Tulin kauemmas neloselta kohti 5 putkea, ja otin päällejuoksuna, silloin toimi. Tätä hinkattiin vähän, Juju kun on sellainen että kun keksii väärän putken pään, niin menee sinne tosi helposti uudestaan.
6-8 väliin tein ekalla takaakiertona 6 ja sylikäännös oikealla kädella 7. Tuli ohjaukseen kyllä, mutta käännös oli väljä. Sitten kokeiltiin sylivekkiä 7 kääntyi paremmin väännön jälkeen (halusi kääntyä seinää kohti). Juju haki hienosti renkaalle, vaikka kääntyi seinääkin kohti :D Sitten liikkeelle vauhdilla 8 rengas ja 9 päällejuoksu persjättö (tai ehkä enemmän saksalainen linjan takia). Puomia ei tietty tehty.
14 putkeen meni aivan miljoonaa, ja sinkosi sieltä katsomatta mua kertaakaan hypylle 7. Jos yhtään mun liikkeen näki sivusilmällä putkesta kun tuli, niin oli hypyllä 7. Piti omat liinat laittaa kiinni juuri ennen kun tuli putkesta, niin näki mun pysähdyksestä kääntyä. Putkijarrulla olisi kääntynyt liian jyrkästi, mutta kyllä kevyttä jarrua tuossa olisi saanut ollakin. Kaiken huippu oli tosiaan, että kun huusin putkeen 13 hypyn päällä nii irtosi miljoonaa ja tuli putkesta aivan suoraan pihalle vilkaisematta mua ollenkaan. :D Teki periaatteessa niinkuin on opetettu, joten ehkä itse jatkossa käyttäisin tuossa pientä jarrua? Hypyn 17 päällejuoksun luki tosi hienosti vaikka linja oli huono ja olin kaukana kepeille viemässä. Tähän suuntaan kepit oli paljon helpommat vielä. Lopussa yritin kirittää tuplavalssin jälkeen 20 putken ulkopuolelle ottamaan Jujun mukaan, mutta se oli turhaa, ja meinasi tulla kolari. Kääntyi oikein kun jaakotti 19 ja otti oikeaan käteen ja napakka liike ohi putkesta.
Oli kivat treenit!
______________________________
Tiistaina aamulla ajeltiin Somerolle paimentamaan. Aivan törkeän siisti ilma, oltiin siis ulkona. Muutama pakkasaste, ja kirkas auringonpaiste, ei tuullut yhtään. Hienoa!
Ja niin oli hienot treenitkin. Eka pätkä oli aika lyhyt, tehtiin liinassa ajoa isossa pyöröaitauksessa. Sisäflänkkejä, ja stopit varmistin liinasta. Teemana oli pysyä itse rauhallisena, ja olla korottamatta ääntä. Sai irrottaa aidasta muutaman kerran, se jännitti. Lähti kuitenkin ajamaan ihan kivasti, katsoin edelliseltä ohjaajalta vähän mallia, kun hän niin kauniisti ohjasi omaa koiraansa joka oli hyvin saman tyyppinen kuin Juju lampailla. Hän käytti ajossa ihan kannustuksena "jaajaa" kehotusta, jos jäi paikalleen. Tajusin, että mä käytän samaa sanaa vähän eri äänenpainolla kehuna Jujulle. Tämä auttoikin, Juju lähti aivan eri asenteella liikkeelle kohti lampaita kun olin auttamassa liinan kanssa ja kehoitin nätisti kehu sanalla. Juju jännitti ennen treenejä selvästi enemmän kuin aiemmin, se värisi mun sylissä kun katseltiin muiden treenejä. Oon kuitenkin todennut, että Juju on hyvä ottaa katselemaan lampaita ja treenejä ennen omaa vuoroa, jolloin se ehtiin vähän rauhoittua ennen kuin mennään lampaille. Nytkin se oli jo ihan ok kun mentiin treeni aitaukseen. Liikkeelle lähdöt oli taas aika vauhdikkaita osittain, luuli varmaan että eläimet karkaa. Odota käsky oli vaikea ottaa myöskin välillä, mutta maahan meni hyvin. Odota käskyt varmistin liinasta. Hienosti kyllä painoi eläimiä, välillä tuli tiukkiakin tilanteita, mutta uskalsi kuitenkin mennä eläimiä kohti kun autoin. Vähän haisteli (ja itseasiassa jo tässä kohtaa mietin vähän käskyjä, kun aja käskyllä meinasi ihan joka ainoa kerta laittaa nokan maahan).
Tokalla kierroksella otettiin stoppitreeniä. Marika sanoi että oli viimeisten treenien jälkeen ajatellut että meidän täytyy nyt tehdä muutamia kertoja stoppien vahvistamista ennen kun mennään pellolle uudestaan, ja senkin takia, että jos joudun ilman liinaa kauheasti huutamaan, se laskee Jujun motivaatiota, ja tekee sen epävarmaksi. Nyt otettiin sitten ilman liinaa siten että mulla lyhyt keppi, ja sanoin vain kerran (ekalla kerralla sorruin toistelemaan) nätisti kehoittaen maahan, jos ei mennyt, nakkasin kepit poikittain sen jalkoihin. En mitenkään agressiivisesti tai vahvasti, vaan niin että meni sen seurauksena maahan, kun vähän pelästyi. Alkoi toimia heti. Muutaman kerran jälkeen mun ei tarvinnut kuin näyttää keppiä poikittain kädessä ja luoda sen kanssa vähän painetta alas, kun Juju meni maahan. Pari kertaa jouduin hiukan tappelu asetelmaan, kun jäi seisomaan maahan käskyllä. Neiti ei tykkää maata hangessa, mutta kyllä se kuitenkin itsenäisesti makaili jo ennen treeniä, joten ällöttely ei mennyt läpi mulle. ;) En kuitenkaan hermostunut kertaakaan, vaan vain vaadin että totteli. Marika alkuun ehdotti myös (kun Juju herkästi alkoi taas haistella ihan peruskuljetuksessakin kun sanoin aja) että käännyn tiukasti sitä kohti lampaiden kanssa, ja että tavallaan menetetään lampaat jos haistelee. Tämäkin toimi, mutta suurin yllätys oli, kun huomasin, että flänkkikäskyillä ei ollenkaan kertaakaan haistellut, niin ehdotin että en sano aja käskyä ollenkaan, vaan annan vain luvan ajaa jollain muulla tavalla. Päätettiin testata, ja toimi aivan loistavasti. Juju lähti ihan eri asenteella ajamaan kohti, kun vain sen nimen sanomalla annoin luvan lähestyä eläimiä. :D jihuu, tuntui kunnon työvoitolta!!
Toinen työvoitto oli aidasta irrotukset, jotka onnistui myös tosi hyvin. En käskenyt Jujua ollenkaan maahan lampaiden lähellä, vaan odota käskyllä jäi seisomaan, ja siitä luvalla sai kiertää lampaiden ja aidan väliin, ja sinne maahan. Nämä toimi myös tosi hyvin. :)
Ihan huippua, paimennus tuntuu tällä hetkellä tosi kivalta, ja siinä tapahtuu kehitystä joka treeni johonkin suuntaan! Toki tämä on nyt vaatinut sen että käyn tuolla Marikan opissa säännöllisesti, jolloin myös saan palautetta kokeneelta ihmiseltä, ja joka osaa antaa neuvoja aina uuden ongelman edessä. Musta myös tuntuu tosi hyvältä, että myös Marika kokeneena kouluttajana on edelleen sitä mieltä että Jujusta tulee vielä hyvä. Itsellä ei meinaa aina usko riittää, kun paimennus on niin herkkä laji.
Mutta mikä siisteintä, me todennäköisesti saadaan myös kesälampaat tähän lähelle! Sitten niitä tunteja tulee eläinten kanssa enemmän vielä, ja päästään treenaamaan useammin ja lyhyitä pätkiä ja Juju saa tunteja lampailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti