Ensin Jujusta, koska <3 :
Juju on paimentanut. Paljon. Kuntoutusjaksolla on ollut helppoa tyytyä paimentamaan suurin osa potentiaalisista treeniajoista, koska en ole halunnut hyppyyttää Jujua aksassa vielä, ja olen halunnut sille pohjakuntoa esille. Paimennus on toki fyysistä, mutta enemmän sellaista pitkäkestoista, matalampi sykkeistä ja ei niin anaerobista kun esimerkiksi agility on. Ollaan oltu sekä omilla lampailla, Somerolla, että Juvallakin ja päästy tekemään kaikkea siistiä. Juju on tehnyt pitkiä hakuja, kuunnellut pillikäskyjä, ajanut kilometritolkulla, jakanut ja tehnyt singleä. Mutta ei olla häkitetty. Paitsi treeniaitaukseen jokusen kerran, mutta ei muuten.
Juju on kehittynyt aivan valtavasti paimennuksessa, ja se on mun luottotyyppi. Lähes mikä tahansa tilanne on ollut meille tehtävissä tähän asti, ja yhteistyö oikeasti tuntuu! Siispä päätin että nyt jos koskaan on aika kisata paimennuksessa, kun vielä saadaan treenata ykkösissä ja aksa on toistaiseksi vielä kuntoutusprojektin takia vähän vähemmällä. Kahdet kisat on nyt bookattu, kesäkuulle. Lisäksi lupauduttiin tolpalle ensi viikon kisoissa talkoilemaan, sekin on ihan oma prokkiksensa. Ostettiin Jumesniemelle myös uusia lampaita, ne on piristäneet hiukan väsyneehköä porukkaa kummasti. Varmaan muutamia uusia lampaita vielä hommataan, kun vaan löydetään sopivia.
Agilityssä on tehty lähinnä puomia, yllätys. Mutta oli ihan huikeaa nähdä, miten hyvin Juju muisti puomin asiat ja ollan päästy jo tekemään kokonaisia puomeja, ja osana lyhyttä yhdistelmääkin. Myös käännöksiä on muistuteltu. Niin siistiä. Hyppyjä ei olla otettu, koska haluan että Juju on oikeasti tikissä kun aletaan ottaa hyppyjä täyskorkeudella. Ihan hyvässä kunnossa se on jo nyt, mutta maltan vielä vähän aikaa tämän kanssa.
Muuten Juju on tehnyt vähän perusasioita tottiksen ja tokon suhteen, perusasennon paikkaa on hiottu ja asennetta saatu paremmaksi taas. Seuraus itseasiassa näyttää nyt tosi hyvältä ja innokkaalta! Jääviä liikkeitä ja tehty sekä tolpan kierrosta, että seuruustakin. Nyt sujuu seiso, mutta istu tökkii. Lisäksi Juju on kuntoillut. Tehnyt lihaskuntoa tasapainotyynyillä, ravannut pyörälenkeillä, käynyt uimassa (uimalassa myös, liivit päällä) ja lenkkeillyt umpimetsässä. Ja kyllähän se tulosta tuottaa. Jupsilla alkaa olla takaliston lihakset ihan mallillaan, pyöreät ja siistit. Juju on myös käynyt parin viikon välein hierottavana ja sitten muutaman kerran fyssarilla. Fyssarilla saatiin onneksi suht optimistinen kuva, perus synnyttäneen ongelmat, muttei muuta. Jei.
Esineruutuja on tehty yllättävänkin ahkerasti, ja Juju on osoittanut tässäkin kivaa edistymistä. Ollaan vähennetty apuja, ja nostettu esineet maasta ylös, jotta saisin maavainuisen koirani haistelemaan ilmaa. Toimi tosi hyvin ja ruudussa jäljestys loppui. Lisäksi Jups on nyt saanut autosta katsoa esineiden viejän lähtöä, ja sitten toisaalta on saanut katsoa muiden treenejä, niin ajatus on tullut ihan toisenlaiseksi. Jälkeä on ajettu huimat puoli kilometriä, ihan kaikkeen ei aika vaan riitä.
Juju aloittaa Tanjan agissa taas kesäkuun lopulla siihen mennessä pitää saada neiti ratakuntoon.
No mitäs sitten Hupi Hupinaattori Huppe Puppelsson? No hän on kyllä...tapaus.
Hupi on osoittautunut juuri semmoiseksi kun mä sen pentulaatikossa jo analysoin, ja minkälaisena sen halusinkin kotiin jäävän. Se on sitkeä pikku tirriäinen, joka rakastaa omaa ääntään, ja itseään ylipäänsä todella paljon. Se on vahva, ja sen itsevarmuutta on jokseenkin huvittavaa (ja huikeaa) seurata. Sen lisäksi se rakastaa ihan jokaikistä ihmistä, niin paljon että se heiluttaa häntää jo ihmisen hajulle lenkkipoluilla. Se puree kuin perkele, leikkii raivokkaasti, repii ja raastaa (hermoja etenkin). Mutta se on ihana, se on lupaava ja se tuntuu hyvältä. Juuri sellaiselta kun halusin. Se on aivan sairaan nopea, kääntyy juuri niin notkeasti ja vaivattomasti kun sen pitäisikin. Se on yhtä jalkaa, mutta sen rakenne on hyvä. Ja se on söpö, kaunis kuin karkki. Ja siitä lähtee kova meteli, sanoinko jo?
Hupi pääsi heti eliittikurssille, kun ilmoitin sen Trkmanin Puppy Classille. Nyt on takana vasta lesson 1, jonka asiat oli meille jonkin verran tuttuja. Mutta sitäkin hauskempaa ja siistimpää tehdä sitä niin että saa kommentteja ja vinkkejä. Ja lisäksi, musta alkoi tuntua, että Hupia voisi viedä jo nyt kauheaa kyytiä eteenpäin, niin tuo kurssi antaa vähän sille lisäjarrua, kun haluan tehda asiat hyvin. Ja hyvä niin. Hupi on aika pikkuvanha ja se suhtautuu hommien tekemiseen asiaan kuuluvalla raivolla, ja se turhautuu tosi nopeasti jolloin alkaa metakka. Se myös puree mua jos joku asia ei miellytä. Tämä on työn alla.
Hupi kävi myös ensimmäisen kerran vähän lampaita ihmettelemässä hurjassa 13vk iässä. Ja kiinnostui kyllä, ja ihan oikeita asioita siellä teki. Voimakkaasti pyrki pääpuolelle pysäyttämään, ja lampaat oli ainoa asia mitä Hupi aitauksessa näki. Nyt se saa taas miettiä lammasjuttuja kuukauden päivät ennen seuraavaa kertaa... mutta Hupi tietysti hengailee kaiket päivät pellolla kun me treenataan, joten kyllähän se eläimiä näkee, kuulee ja haistaa.
Hupi osaa tulla luokse, se osaa istua ja käydä siihen käskystä. Muuta se ei sitten osaakkaan, tai osaa, mutten ole liittänyt toimintoihin vihjeitä. Se osaa jo juosta vimmatusti putkessa, kiertää tolppaa, tehdä hand touchia, tulla jalkojen väliin, mennä laatikkoon, tehdä etujalkatargettia ja pivotteja. Tulla sivulle seisomaan pivottien yhteydessä ja seurata etujalat tasapainotyynyllä. Eli osaahan se lopulta vaikka mitä :D
Niin ja kävihän se uimassakin. Jujun uimavuorolla Hupi pääsi altaalle palloilemaan, liivit laitettiin päälle varmuuden vuoksi. Löin vetoakin ettei varmana mene, mutta sinne se meni kuitenkin. Kaksi kertaa ui pikkuisen kierroksen :) Huippu penneli <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti