Ratatreeneissä

Noniin, lomilta työreissusta palattu. Juju oli kuuleman mukaan osannut käyttäytyä hoidossa ja koirilla oli ollut kivaa. Jujulla meni pasmat sekaisin kun tultiin reissusta, se ei tiennyt miten päin olla. Ulisi ja vikisi eikä suostunut nousemaan jalkojen päältä. Ettei vaan hylätä uudestaan :D

Reissusta rähjääntyneenä en jaksanut tiistaina kuin lenkkeillä, ja Jujulla oli virtaa. Olisi ihan kokoajan leikittänyt mua, juoksi pää viidentenä jalkan pitkin pusikkoa ja oli ihan räkä poskella. Yleensä normiarjessa lenki on sen kanssa aika rauhallisia, alkuhepuleita lukuunottamatta. Juju ihan haistelee lenkillä yleensä, mutta ei nyt. Akut oli siis ladattu. Illalla sai ruston pureskeltavaksi kun oli levoton.

Keskiviikkona (tänään) käytiin aamulla hallilla treenaamassa rataa. Musta tuntuu että mulla on vähän ongelmana noiden rataohjausten kanssa että mun oma ohjaus hajoaa aina jossain vaiheessa. Varsinkin jos rata menee hyvin, niin jään ihailemaan, ja pakka hajoaa. Olen siis päättänyt nyt tässä kuussa kun ei ole ohjattuja treenejä, niin käyn kerta viikkoon treenaamassa ikäänkuin kisamaista ratatreeniä ja tavoitteena ns. nollatreenit.



Rata oli valmiiksi kentällä, 3-luokan tasoinen ja vähän ahdas. Alussa hankala kolmen esteen takaa radalle kutsuminen, esteet vielä vähän hankalasti ohjattavissa kaukaa, mutta Juju osasi ekalla. Pätevä!  Rata sujui muutenkin ihan kivasti, mutta taas oma pakko hajosi siinä esteen 17 kohdalla ekalla kerralla. En jotenkin osannut ohjata tuota 17-19 kohtaa. Oli jotenkin epälooginen mulle, ja ohjasin sen monta kertaa väärin. Sitten kun sain ohjauksen haltuun, niin Juju teki hienosti.