_____________________________
Keskiviikkona ajeltiin jälleen Somerolle. Oli kiva keli, vaikka Tampereen päässä satoi lunta.
Eka kierros hakuja. Tehtiin toisen koirakon kanssa. Juju teki itseasiassa yllättävän hyvin. Aluksi yritti kovasti lähteä kohti, tai liian ahtaasti, mutta stoppasi aivan samoin tein kun käskin, ja sain otettua kaikki huonot lähdöt alusta asti uusiksi. Sitten alkoi ihan selvästi antaa periksi, ja totesi että on parempi totella, vain niin pääsee lampaille. Yhtään kertaa ei tarvinnut käyttää kovempaa painetta, ei edes korottaa ääntä. Totteli myös maahanmenot kaaren päässä. Lauma oli aika herkästi hajoava, seassa muutama vieraampi karitsa, jotka veti laumaa hajalleen. Juju hoiti hommansa hyvin, ja selvästi tunsi vedon, koska jätti haut vähän oikealle lähettäessä vajaiksi kun halusi jäädä peittämään vetoa. Tehtiin yhteensä ehkä 10 toistoa, vasemmalle ehkä muutama enemmän? Toimi yllättävän hyvin, ja matka oli pisimmillään jo jotain 50m luokkaa. Marika sanoi, ettei olisi vielä uskonut että se lähtee tekemään noin hyvin, mutta puhuttiinkin, että se on ihan ajan kysymys, koska tuollainen asia menee koiralle perille, että totella pitää, ja että lampaat pysyy paremmin hallinnassa ilman kaahausta ja riehumista.
Tokalla kierroksella otettiin saman kokoinen lauma ja otettiin pitkää ajoa. Lampailla oli kova veto toiseen suuntaan, ja ensin ajettiin vetoa vastaan laitumen toiseen päätyyn aidan viertä. Tähän suuntaan meni hyvin, lampaat liikkui hyvin, ja Juju otti sisäflänkit kivasti. Aloin myös ajaa "stand" käskyä sisään, koska ppajossa makuuttaminen tuollaisella vähän pehmeällä koiralla ei edesauta liikkeellelähtöä eikä itseluottamusta. Kun käännettiin lauma kohti vetoa, ne lähti aika ripeästi, mutta ehdin kääntää Jujun sisäflänkillä vähän vasemmalle vastaan, jolloin lauma hidasti, sitten taas vähän oikealle ja ajoa, ja jos vauhti kiihtyi, vasemmalle jarrua, ja takaisin oikealle. Pian lampaatkin hoksasi, ettei aiota luovuttaa, eikä päästää niitä karkuun. Joten saatiin hyvin ajettua myös vedon suuntaan. Sitten päätin vielä ottaa saman uusiksi, vähän keskemmällä peltoa. No sitten olikin vähän vaikeampaa, kun laumasta yksi päätti, että hänen leikkinsä on nyt leikitty, ja pyrki ihan kokoajan poistumaan laumasta ja veti laumaa oikealle. Aina kuin sain annettua ajokäskyn, lähti lauma valumaan oikealle, ja sain ottaa oikean flänkin jotta se kääntyi oikein. Vasta ajopätkän loppupuolella tajusin myös, että mun pitää antaa flänkin mennä niin pitkälle että lampaiden päät kääntyvät sinne mihin haluan niiden menevän. Ne kulkee kuitenkin aikalailla sinne mihin nenä näyttää. Saatiin kuitenkin lauma taas laitumen päähän, vaikka se vaati paljon työtä Jujulta ja Juju alkoikin olla aika poikki. Tiesin jo, että kun käännän lauman vetosuuntaan, ne yrittää täysiä karkuun. Olin valmistautunut tähän ja käänsinkin lauman pidemmän kautta, ja varmistin että koira olisi jo vähän vastaan liikettä kun käännös tulee. Saatiinkin hetki ihan hyvin vietyä lampaita ppajaen vedon suuntaan, mutta sitten se yksi valkoinen päätti että nyt hän lähtee, ja koska Juju oli siinä vaiheessa musta aika kaukana lauman kanssa, en uskaltanut lähettää sitä heti perään. Luultavasti Juju olisi vain lähtenyt suoraan perään ja kääntänyt kauhealla kaahaamisella karkulaisen. Nyt lauma lähtikin sen yhden valkoisen perään, ja kun ehdin Jujun luo oli lauma jo aika kaukana. Ehdin miettiä sadasosan että lähetänkö ollenkaan (ei olisi pitänyt ehkä) ja sitten laitoin Jujun oikean kautta lauman perään. No sehän lähti aivan suoraan, sai kyllä lauman kiinni ja käännettyäkin, mutta sitten siellä oli jo muita koiria, ja selkeästi Juju oli väsynyt, niin totteli kun kutsuin pois. Käytiin sitten kuitenkin hakemassa lauma vielä takaisin ja kuljetettiin hetki peruskuljetus että Juju sai fiilistellä vietin varassa, ja sitten pieni tönäisy ppajoa, ja jätettiin siihen. Tuntui että tehtiin ihan maksimaalisen pitkä pätkä Jujulle, yhtään kauempaa se ei olisi jaksanut tehdä kunnolla. Nytkin jo sillä vähän hämärtyi eläinfiilis, eikä enää peittänyt kaarella yhtä hyvin. Mutta lopetettiin kuitenkin onnistumiseen, ensi kerralla tiedän, että jos ne tuolla tavalla karkaa, en laita Jujua lennossa perään vaan käydään yhdessä hakemassa ne rauhallisesti. Ei tulisi huonoa kaarikokemusta tuostakaan.
Somerolta ajeltiin takaisin päin, niin pysähdyttiin nopeasti Levekin kentällä tottistelemaan. Tarkoitus oli vain kokeilla miten Juju suhtautuu umpihyppyyn (pressu) ja pk-esteeseen. Hypyssä ei ollut mitään ongelmaa, lähetettiin koutsin kanssa vuorotellen hypyn yli puolelta toiselle hakemaan namia. Nostettiin muutaman kerran, olisiko ollut korkeimmillaan joku 80cm este, eikä ainakaan tässä vielä mitään epäröintiä näkyvissä, Juju hyppäsi tuon aikalailla vauhditta. En halunnut nostaa korkeutta enempää koska oli paimennusta alla. Kokeilin myös tasamaa noutoa 650g kapulalla, nämä nosti kaikki, tein pelkkiä vauhtinoutoja. Ei ongelmia. Tähän väliin tauko.
Sitten kokeiltiin pk-estettä joka on siis kuin tosi jyrkkä A este. Ei ollut jyrkimmillään, mutta hyvin jyrkkä kuitenkin. Ekan ja tokan meni suorilta, sitten hiukan liukastui ennen ponnistusta, niin se aiheutti mietintää. Mutta sain kuitenkin Jujun edelleen tulemaan yli esteestä kun tehtiin vauhditta, suoraan esteen alta. Otettiin yhteensä 5 toistoa, joista 4 oikein hyvää! Lopuksi vielä muutama eteenlähetys lelulle, näitä pitää alkaa ottaa säännöllisesti ja kaikissa paikoissa. Otin tähän käskyksi "Go", koska kaikki eteen, mene jne muut hyvät on jo käytössä :D
Juju oli tosi reipas koko päivän, ihan mielettömän kivat treenit oli sekä kentällä että lampailla. Illalla käytiin palauttelevalla rauhallisella kävelyllä, ja Juju nukkuikin sen jälkeen koko illan.
________________________________
Torstaina aamulla hallille juoksaritreeniin. Oikein hämmennyin, kun katselin videota jälkeenpäin, että kuinka pitkään oltiin hallissa sisällä, mutta nuo lelupalkkaukset ja varsinkin jackpotit vie sen verran enemmän aikaa kuin namipalkka, että vaikka toistoja ei ollut yhtään enempää (vaikka liikaa silti) niin aikaa meni varmaan 10min kauemmin. Nyt kun palkkaa lelulla, niin täytyy muutenkin pitää tuosta pienestä toistomäärästä kiinni, koska jo lelupalkkaus kuluttaa enemmän kuin namille juokseminen. Eipä Jujulla jaksamisen kanssa ongelmaa ollut, mutta huomasin kyllä että se juoksi enemmän kuin ennen vastaavissa treeneissä.
Mutta itse treenit meni tosi hyvin. Ensin pelkällä matolla putkeen lähtetystä, sitten korkean puomin alasmenolankulta. Ja edelleen kriteerinä että pitää mennä kovaa. Sai syöksyä putkeen suoraan, eikä himmailua onneksi juuri esiintynytkään. Jackpottasin kaikki matalat osumat kunnolla, mutta palkkasin myös vähän huonommat, jos vaan osui matolle. Vain oikeat loikat jätin palkkaamatta, vaikka näistäkin saatoin iloisesti todeta että uudestaan :) kannustin Jujua siis aikalailla joka toiston jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti