No Jujuhan sitten olikin yllättävän kiva pikku tokopiski vaihteeksi. Meidän vuoro oli vikana, ja ajattelinkin että tämähän tästä vielä puuttui, Juju odotteleen autossa liian kauan eikä sitä nappaa sitäkään vähää mun kanssa tokoilla. Otettiin aiheeksi se kisamainen setti ylläriseuraamisella. Muiksi liikkeiksi valittiin kaukot ja kapula, halusin nähdä missä mennään näiden kanssa.
Ekaksi liikkeeksi kaukot. Otin Jujun autosta vasta kun päästiin oikeasti kentälle, en yhtään halunnut odotuttaa sitä kentän laidalla. Leikitin hyvin ja otettiin muutama nopea käännös ja seurausta ulkopuolella. Sitten kehään. Seuruutin kehään, pysähdyin ja odotin kontaktia, kun portilla halusi katsella mitäs kentällä tällä kertaa onkaan. Mennääs hommiin- virittelin kuten kisoissa. Kaukoissa jäi hyvin istumaan, oli skarppina. Huomasin jätössä kuitenkin, että meidän pitäisi luoda noihin jättöihinkin vähän jännitettä, koska selkeästi ne laskee tunnelmaa jonkin verran. Vaihdot kuitenkin erinomaiset. Sivulle nousussa liikutti vähän takajalkoja lähemmäs etujalkoja, eli väärä tekniikka. Tämä enemmän johtui mun sijoittumisesta, pitää tätä vähän katsoa, että mihin kohtaan menen nostamaan sivulle. Kehut ja pikkubileet sosiaalisesti ja heti seurauspaikkaan.
Seuraukseen lähti tosi hyvin mukaan, ei ongelmaa tässä. Seuraus tuntui tosi hyvältä, oli täpäkkä pikkupimu. Käännöksiin tuli hyvin, ja oli aktiivinen. Palkkasin kesken seuruun yllärinä.
Sitten leikit ja kapulan pitoon. Vähän pelkäsin että aamuisen vesipulloepisodin jälkeen ei haluaisi ottaa kapulaa suuhun, mutta kiltisti otti ja piti hyvin. Ei liikutellut. Näytti kyllä kärsivältä :D inhokki liike. Kuitenkin kunnon kehut ja sai hypätä kunnolla iloloikkia tämän jälkeen, ei kuitenkaan lelua tästä. Sitten taas seuraamaan.
Ja taas lähti hyvin mukaan ja oli intona. Tosi hienot käännökset, Sarikin niitä kehui. Ne on kyllä parhaimmillaan tosi näyttävät, Jujulla riittää liikettä takaosastolla kun se vaan on oikeassa mielentilalla. Palkkasin taas seurauksesta, hyvästä kohdasta ja yllärinä. Sitten vein Jujun autoon palautteen ajaksi. Ei hengailua kentällä.
Toisella kierroksella halusin vaan pikaisesti näyttää Sarille meidän luoksaria ja sen ongelmia. Juju tekikin tosi huonon luoksarin, oli epävarma ja hidas, tuli kyllä tällä kertaa eteen asti, toisin kuin Bhssa, mutta oli kyllä tavallista jähmeämpi. Niin ja oli eteen myös tosi vino, arpoi selvästi tullakko eteen vai sivulle suoraan. Huomaa nyt kun se muutaman kerran teki sen että tuli luoksarissa yllättäen sivulle suoraan ja palkkasin siitä, niin nyt ei tiedä kumpaa tekisi. Pitäisi olla näistä tosi tarkkana, tuon koiran kanssa ei saisi yhtään palkata noita aivopieruja, vaikka sivulle tulo olisikin kuinka hyvä. Kohti tulevissa liikkeissä tullaan aina eteen, aina. Kapulan kanssa ja ilman, esteen yli tai ilman estettä. Ei koskaan ikinä suoraan sivulle. Ja tästä olikin sitten puhetta, että kun on tuollainen herkkis ja pähkäilijä tuo koira, niin sen kanssa pitää vaan olla ääri selkeä. Ja vaatia se oikea toiminto, eikä hyväksyä mitään sinne päin. Uskoisin että tässä on tärkeimpiä seikkoja meidän moniin ongelmiin. Myös PA ongelmat johtuu tästä, kun on palkattu siitä ja tästä, eikä ole vaadittu perusasentoa kunnolla joka kerta, vaan tyydytty vähempään, niin sitähän se sitten yrittää ja kokeilee että oliko se tää vai tää ja sitten epävarmuuden kautta tulee tuo hidastelu.
Sari ehdotti nyt käsitargetin mukaan ottoa tuohon luoksariin. Ja se olikin Jujun mielestä heti tosi kivaa. Tuli mielellään targettiin ja sitten sai mennä heitettyä namia hakemaan. Sitten palkkasin myös leikillä näitä. Ja lopussa jätin istumaan ja menin kauemmas ja pyysin targettiin, niin tuli tosi mielellään. Ei Juju tuollaista 2m matkaa mitenkään kiihdytä täysiä, mutta asenne oli eri. Tätä nyt muistutellaan kovasti ennen SM-koetta.
Tokon SM-kisojen selkeä tavoite olisi saada vimppa 1-tulos Jujulle. Ja kyllähän fakta on se, että jos nyt ei mitään aivan katastrofaalista käy, niin 1-tulos me sieltä otetaan. Vaikka se tekisi hitaan luoksarin tai ei lähtisi ekassa liikkeelle lähdössä seuraukseen mukaan, niin se ei vielä meiltä sitä vie.
___________________________
Lauantaina lenkillä jatkettiin targettihommia luoksarin merkeissä. Nämä oli kaikki hyviä.
Iltapäivällä mentiin jäljelle. Polkaisin Jujulle reilu kilsan jäljen. Jälki vanheni sen tunnin, alkupätkä reilumminkin. Keppejä oli 6 joista 5/6 nousi. Taas jäi se viheliäinen kakkoskeppi. Olin laittanut sen kompana, aikalailla kulmaan koska halusin testailla kulmien tarkkuutta. No sehän jäi, koska kulma ei ollut tarkka.
Juju ei jäljestänyt ihan normaaliin tyyliinsä vaan oli mun mielestä aika epätarkka ja jotenkin tylsistynyt. Ekan kepin jälkeen skarppasi kyllä hirveästi ja ilostui kepistä tosi paljon. Suorituskestävyyttä tarvitaan tähänkin edelleen aika paljon lisää. Otan seuraavaksi jälkitreeniaiheeksi suoran jäljen johon tulee paljon keppejä, pääsee kauheasti palkkaamaan.
Jälki kulki myös hakkuuaukeen läpi, missä selvästi Juju kerran ajoi kulman yli ja ajoi aika kauaskin (liinan mitan ainakin 15m) yli, mutta sitten alkoi hakea jälkeä uudelleen. Löytyikin hyvin, mutta isolla kaarella, joten jos siinä olisi ollut keppi, se olisi jäänyt. En puutu enää näihin, vaan seuraavaksi sitten suunnittelen treenin vaan eri tavalla, jotta kulmatkin tulee tärkeäksi tarkistaa hyvin. Pitää ehkä jättää vähän nameja nurkkiin vielä? Tai ainakin sitten heittää muutama nami, kun menee ohi? Hakkuuaukea noin muuten oli tosi vaikea, siellä oli varmasti kauhea määrä harhoja. Mutta tämä tuntui vain lisäävän jäljen mielenkiintoa, kun joutui hankalaan paikkaan. Selvitti tiensä aukealta noin yleisesti tosi hienosti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti