Kolmatta viikkoa siis mennään, yleisesti Jujun vointi on hyvä, mutta vähän väsynyt. Kuvittelen että Jujulla on vähän nisät turvonnut ja ne punottelee, mutta mitään oikeita ulkoisia merkkejä ei ole. Kainalossa Juju kyhnäisi aivan mahdottomasti, ihan kokoajan haluaisi tulla syliin. Outoa koiralle, joka ei normaalisti ole mikään kova sylittelijä. Ruokahalu on hyvä, jopa parempi kuin pari viikkoa sitten. Pahoinvointia ei ole ollut, ainakaan vielä. Nyt on 18. vuorokausi, eli periaatteessa nyt jos se kantava on, sikiöt voi ultralla jo nähdä. Sydämet näkee vasta 25. vuorokausi, eli jos Jujua ylipäänsä ultraan, se tapahtuu vasta ensi viikon lopulla. Paino ja vyötärön ympärys on myös hiukan kasvanut, mutta tästä en kyllä mitään johtopäätöksiä vedä. Juju on tähänkin asti juoksujen aikaan aina hiukan pudottanut painoa, ja ottanut sitä sitten juoksujen jälkeen takaisin, vaikka mikään ei ole ruokinnassa muuttunut.
Vrk 17.
Aika tsirbula. Vrk 17.
Ollaan treenattu juoksarikäännöksiä. Jujulla on ollut asiasta muutamia hyviä ideoita ja jokunen huonompi idea. Mutta edistystä on tälläkin saralla. Alkaa hiljalleen meidän aksaamiset olla aksattu, varmaankin viikon päästä loppuu vähäinenkin aksailu ja keskitytään mahan kasvattamiseen. En ole enää ottanut korkeita hyppyjä, tänään oli vielä rimat niissä muutamissa hypyissä joita hyppäsi. Vielä jokunen päivä sitten otin treenin lopuksi kaksi kokonaista suoraa puomia, mutta nyt en kyllä varmaankaan enää ota kokonaista. Alastulolankulta on tehty, niissä vauhti on hitaampi, ja käännöksissä muutenkin kun nyt joutuu keskittymään. Oon nyt palkannut myös väljemmästä osumasta, koska haluan motivaatiota ja ymmärrystä juostavasta käännöksestä nyt ennen kuin alan tiukentaa kriteeriä. Siksi alla olevalla videolla palkkaan vähän mistä sattuu. Ainoastaan selvät loikat jätän palkkaamatta, mutta esim kontaktialueen puolen välin yläpuolelle tulleet hyvät osumat olen palkannut.
Paimentamassa oltiin myös. Treenattiin talvitarhassa, ja aika haasteelliset olosuhteet olikin, kun tarhaan tallotut polut oli suhteellisen liukkaat, mutta polkujen ulkopuolelle lampaat ei olisi menneet millään. Juju toimi kohtuullisesti, vähän oli vaikeuksia kuuntelun kanssa, ja selkeästi sitä ärsytti sunnattomasti että joutui työntämään lampaita hankeen. Mutta yllättävän kivalla asenteella oli, myös aitauksen ulkopuolella tuijotti tiukasti lampaita silmiin, aiemmin kesällä käänsi katseen pois jos lampaat tuli aitaan kiinni aidan toiselle puolelle. Pidettiin lopussa Viiran ja Fredden kanssa lampaita pois kaura ämpäriltä, eli sai taas vetoa vastaan pitää. Kun hoksasi mistä kyse, teki hienosti hommia. Huomaan vaan Jujusta että se mielellään päättäisi itse mistä kohtaa laumaa työntää kun iso lauma kyseessä. Ehkä se tietääkin paremmin...mutta haluaisin että osaisi myös ajaa siitä kohtaa mistä pyydän.
Talven ensimmäiset aurinkoiset päivätkin sitten vihdoin tuli, ja sen kunniaksi vähän jopa kuvailtiin. On ollut niin kiirettä ettei ole yhtään ehtinyt kaivaa kameraa lenkeille mukaan, mutta josko tässä ryhdistyisi. Juju oli innokas ja hyväntuulinen, ilmeikäs malli. Nooooot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti