Seuruu oli jälleen korrektia ja hyvää. Juju vähän nyt keulii seuruussa kun sitä on tehty ja sen arvoa hirveästi nostettu, mutta annan keulia. Tämmöisellä koiralla siitä ei ole haittaa, kun se palaa maanpinnalla pelkästä tietynlaisesta katseesta. Oon kuitenkin ollut tarkkana, että kaikki tehdään mitä pyydetään. Jäävän istumisen vaihteeksi seisoi, vaikka ei seisomista osaa 😏 Luoksarit oli aika ok, ainakin tuli perille asti. En mä vieläkään ole siihen täysin tyytyväinen, mutta eipä sille ihmeitä tässä kohtaa voi. Aiemmin kuitenkin saattoi jäädä seisomaan, jos en vapauttanut matkalta palkalle. Eli nyt se on kuitenkin mennyt perille asti, että pitää tulla perille asti.
Noudot oli tosi hyviä, tuli kaikki täyskorkean Aan yli, ja ei ongelmia ollut missään. Vapautin kaikki leluun vauhdista. Luovutuksia taas erikseen. Täytyy ottaa kisamainen setti maanantaina että nään missä mennään kokonaisen noudon kanssa.
Eteenlähetyksessä lähti taas erittäin hyvin suoraan, vaikka ei nähnyt lelua. Pitää nyt tehdä niinkin, että lelu on siellä valmiina, eikä viedä yhdessä. Eteenmenokin on aika kesken siis.
Kävin ennen tottiksia tallomassa Jujulle kaksi janaa ja perään lyhyet 100m jäljet kahdella kepillä. Ihan kuraa koko treeni. En tehnyt Jujulle virittelyjä, vaan suoraan janalle. Nosti takajäljen ja jäljesti autolle ----> autoon. Uusi yritys eri kohdasta, nosti takajäljen -----> palautteen jälkeen autoon. Kolmannella ei halunnut enää lähteä janalle yksin, menin sen mukana, meni jäljestä yli eikä oikeasti edes etsinyt kunnolla. Näytin sitten lähtöpaikan, sitten mennä puksutti, nosti molemmat kepit. ÄÄÄÄÄÄH.
Toisella jäljellä meni yli jäljestä ministi, mutta jarrutti, tarkisti metrin verran takajälkeä ja nosti oikeaan suuntaan. Kepit nousi, mutta vika olisi jäänyt, koska tein tyhmästi ja poistuin jäljeltä 90 asteen kulmassa, jolloin keppi oli ns. kulmassa. Argh. Pyysin etsimään keppiä ja löysikin sen heti.
_________________________________
Lauantaina paimennettiin. Paimennustreenit oli super, Juju teki jakoa tai sen alkeita ja ajoa. Myös pieni pyöritys kuratarhassa (Juju prinsessa ei voinut mennä maahan kuraan, kaikki liedownit seisoi).
Jaossa ekalla kierroksella ei meinannut heti tulla väliin, muisti että väliin tulemassa toinen porukka "karkaa". Sain kuitenkin muutamia onnistuneita ja aivan tosi hienosti piti taas vetoa vastaan ja blokkaili ja karkurit yrittivät juosta. Piti myös hyvin etäisyyttä eikä hermostunut. Hienosti! Ajossa myös oli tosi hieno, kivasti tasapainottaa pois ja mulla alkaa tulla luotto siihen että vaikka vähän lähtee liikkumaan lauman takana sivuttaissuunnassa, se ei ajattele flänkätä, vaan vain siirtyy siten että ajaa suoraan.
Tosiaan pikkutarhassa pillikäskyjä, suunnat mukaan ilman että autoin paineella (olin itse ulkopuolella tarhasta). Otti kyllä hyvin käskyt, autoin suullisesti jos ei ottanut. Vasen vaan aukeaa tosi huonosti, nyt varsinkin sen huomaa, kun pillillä se aukeaa aivan tosi huonosti verrattuna oikeaan. Oikealle flänkkää tosi auki, myös lähellä ollessaan, kääntää pään pois ja aukeaa sen 90 astetta. Vasemmalle on vaikeaa, välillä ei oikein avaa ollenkaan vaan menee ihan lampaiden läheltä. Tätä pitää työstää.
Toisella kierroksella myös muutama jako. Lampaat ei olisi millään halunnut hajota kahteen porukkaan. Oli oikeasti työtä ja tuskaa saada edes se 20cm rako, johon kutsuin koiraa. Jujulla on kyllä tullut ihan hirveästi malttia tämmöisiin, koska tuli kuitenkin väliin, ja sai porukan jaettua, vaikka ahtaat oli tilat. Tällä kertaa myös pidettävään porukkaan jäi yksi itsepäinen, joka yritti karkailla toiseen porukkaan, hyvin malttoi pitää vastaan eikä hosunut. Treenattiin myös look backiä vähän, sai hakea toisen lauman ja yhdistää sitten aina jaettavan toiseen porukkaan. Sain jälkikäteen ohjeen että ei kannata, ettei ala kytätä sitä toista porukkaa, vaan ihan rauhassa työstää ensin jaettua laumaa ja sitten ajaa se toiseen porukkaan takaisin.
Lopuksi sai vielä vähän ajella Viiran (Linkin sisko <3 ) kanssa. Hienosti pelasivat yhteen.
Kävin ennen paimennustreenejä tallomassa Jujulle kaksi lyhyttä jälkeä, samaan tapaan kuin edellisenä päivänä. Ihan hirveää kuraa myös nämä treenit. Nyt sentään muistin viritellä hyvin jäljelle.
Ekalla janalla lähti hyvin, meni taas hivenen yli jäljestä, mutta nosti oikein. Lähti jäljestämään ihan hyvin, mutta sitten jossain kohtaa nuuhkaisi metsurien jättämään merkkinauhaa, otti siitä hajun ja lähti jäljestämään vierasta jälkeä. Olisi varmaan jäljestänyt sitä maailman tappiin. Jossain vaiheessa mun oli pakko keskeyttää, koska jälki kulki kohtisuoraan metsää kohti, ja olin jo aika kaukana alkuperäisestä jäljestä. Käveltiin takaisin kohtaan jossa sekoili. Yritti uudestaan lähteä väärälle jäljelle. Kokeilin toisesta kohtaa, siitä nappasikin meidän jäljen, ja eka keppi nousi melkein heti. Hirmuiset bileet siitä. Juju kuitenkin hukkasi jäljen myös toistamiseen. Ja silloin ei enää löydetty oikeaa jälkeä, koska en vaan enää muistanut missä se meni. Viimeisen kepin olin merkannut joten se etsittiin sitten haahuilemalla.
Tokalla jäljellä nosti takajäljen. Auto oli niin kaukana, että en voinut viedä autoon, vaan annoin jäljestää tielle asti, sitten vähän silleen "no olipas nyt tyhmä juttu" toruen uuteen lähetykseen. Silloin meni yli jäljestä, mutta palasi heti takaisin ja nosti, nyt oikeaan suuntaan. Taas hukkasi jäljen jossain kohtaa!?!?!?!?!? Ihan varmuudella tiesin että en ollut tehnyt melkein 180 asteista käännöstä missään, mutta sinne se vaan meni... otin takaisin ja sitten jäljestettiin lyhyellä liinalla. En antanut mennä ennen kuin haisteli kunnolla. Välikeppi jäi, oli kyllä peitteinen maastokin, mutta seliseli. Sitten kun vaadin että nyt pitää haistella, olin tosi tiukkana siitä että nyt pitää keskittyä, niin sittenhän se selvitti ihan leikiten loppujäljen ja vika keppi nousi helposti. Isot bileet siitä.
Mä en nyt ihan hahmota tätä ongelmaa. Joko kyse on a) rutiinin puutteesta tai b)motivaation puutteesta, ettei jäljestys ole niin tarkkaa kuin se on ollut. Tai sitten sillä on joku (herne) nenässä. Juju vähän haihattelee ja haistelee nenä ylhäällä. Ero oli aika massiivinen kun sitten vaadin sitä tekemään töitä. Haistelun kuuli ihan selvästi lähellä ollessaan. Toisaalta jälki on aina vähän hakuammuntaa milloin mikä mistäkin johtuu. Sitten kuitenkin se ilahtuu löydöistä ihan hirmuisesti! Kepit on sille ihan jackpot palkka. Tuli oikeasti sellainen olo että haluanko mennä sen kanssa edes kokeeseen. Ainakin jälkeen tarvitaan nyt aika paljon itsevarmuutta lisää kun on tullut niin monta epäonnistumista väliin. Kaksi viikkoa kokeeseen ja jäljen perusteet hajoaa. En tajua. Sitten kun pitäisi vielä treenata esineruutuakin jne niin alkaa vähän hapottaa treenimäärä.
_________________________________
Sunnuntaina tehtiin lenkin yhteydessä lisää luoksareita. Osa ok, osa huonompia. Lisäksi illalla otin metristä hyppyä kun sain sellaisen lainalle. 90 menee ihan siivillä, mutta metrinen tuottaa helposti ongelmia, jos vähänkään kolisee ekalla hypyllä. Rutiinia vaan. Lainassa oleva hyppy on kiinteä, mutta laitoin yläriman vain ruuvien päälle (hyppykorkeus oli näin vähän yli sen maagisen metrin) jotta jos ponnistaa rimasta, se putoaa. Tuli muutaman kerran hypyn ohi, joten palkkasin ekalla vaikka rima tippui. Sitten en palkannut, koska ponnisti siitä, ja sen jälkeen hyppäsi yhden ilman kosketusta. Kyllä se siitä tulee, nyt pitää vaan alkaa kylmästi ottaa hyppyyn vain pelkkää metriä, eikä antaa periksi.
_________________________________
Maanantaina illalla tottis kentälle. Tehtiin kisamainen setti.
Seuruukaavio ja jäävät oli kaikki tosi jees. Juju piti kontaktia tiiviisti, seurasi tosi hyvin, ja jäävät onnistui. Luoksari oli, noh, sellainen haparoiva kun se nyt on ollut, lähtee kovaa, mutta vähän ensinnäkin flänkkää ja sitten tulee vinosti eteen ja hidastaa. Palkkasin luoksariin kuitenkin.
Noudot sitten olikin aika sirkusta. Tasamaanouto ihan ok, luovutusasento vino. Hyppynoudon halusin ottaa ohjatun kapulalla ja 90cm hypyllä. Sitten väännettiinkin tästä. Ei menohyppyä ensin hypännyt, sitten se uusiksi. Sitten hyppäsi menohypyn, kiersi paluuhypyn. Kiersi paluun toisenkin kerran. Sitten kerran ilman kapulaa, ei ongelmaa kumpaankaan suuntaan, ja vielä kapulan kanssa ja nyt ok. Vinoesteellä meinasi jättää kiipeämättä menosuuntaan, sitten kiipesi ja haki kapulan, mutta vinon heiton takia meinasi tulla takaisin ohi. Sitten korjauksella parempi. Noutoihin tuli sellaisia huomioita, että omat jalat ei saa liikkua senttiäkään. Heittoihin saa ottaa tukiaskeleen taakse, mutta luovutuksessa ei saa liikkua yhtään. Lisäksi kaikki luovutukset pitää ottaa eteen asti, nyt Juju kun teki virheen, niin se tiputti kapulan matkalla, itsekin reagoin virheeseen jo noudon aikana. Tämä pahempi virhe kun se, että tuo esteen ohi mutta luovuttaa korrektisti.
Eteenmeno olikin sitten super 😁😁 ekaa kertaa koskaan vein pallon etukäteen Jujun näkemättä, ja sinne se meni. Toki siitä näki kyllä missä kohtaa bongasi pallon, mutta lähti etenemään kuitenkin. Jipii.
Paikkamakuussa ei ongelmaa. Ei ehkä makaa koko aikaa ihan täysin korrektisti, mutta makaa kuitenkin, eikä reagoi paukkuihin tai lentäviin kapuloihin.
Tämä oli siis ensimmäinen kisamainen tottis koskaan. Kaksi viikkoa ennen kisaa. Enkä ole käynyt koskaan edes katsomassa koetta 😂 Lähtökohdat on siis oivalliset, varsinkin kun maastokin tökkii.
Kävin ennen tottiksia tallomassa lyhyen jäljen kahdella kepillä. Jälki vanheni sen puolitoista tuntia tällä kertaa. Nyt en oikeastaan tehnyt janalle lähetystä ollenkaan, vaan lähdettiin yhdessä polun reunasta etsimään jälkeä. Bongasikin sen tosi hyvin ja lähti jäljestämään. Keppi on helpossa kohtaa, ja nostikin sen helposti. Ilta oli jo myöhä ja metsässä suhteellisen pimeä, joten ei ollut vaihtoehtoja kun luottaa että se on jäljellä. Mentiin aika lyhyessä hihnassa. Välillä jäljestys kulki erinomaisen hyvin, mutta kyllä se välillä myös haahuili siellä. Selvitti kuitenkin myös vaikeat paikat tosi hienosti. Viimeinen keppi oli jäänyt taas 😞 mä en tajua mikä siinäkin nyt on, ihan joka ainoa kerta meinaa juuri viimeisen kepin jättää ja jatkaa vain poistumisjälkeä pitkin. Nytkin teki juuri siinä vikan kepin kohdalla omituisen lenkin, niin sinnehän se jäi.
_________________________________
Tänään aamulla käytiin hallilla aksaamassa. Oli vähän vaikeaa myös siellä 😂 miten se tuntuukin että aina nää hankalat treenit osuu yhdelle viikolle kaikki!
Tehtiin juoksaritreeniä. Molemmissa päissä puomia oli loivat käännökset, toisessa kepeille vasempaan, toisessa hypylle oikeaan. Hyppy oli oikealle etuviistossa ja samassa linjassa puomin kanssa. Kepeille käännös onnistui aika hyvin, kriteeri oli kontakti alueen keskellä, en vaatinut ihan matalia osumia. Mutta sinne hyppy päähän olikin vaikeaa, ja mulla keski jäähkälenkille asti pähkäily että mistä johtui. En meinannut millään saada kriteeriin osumaa, kun nyt hypylle vaadin osumaan alas, kun linja oli oikeastaan suora, enkä käskenyt käännöskäskyllä. Osumat oli aina ekassa palkissa. Sitten kun ei saatu onnistumista, ei edes suoraan alastulolankulta, niin alkoi varmistella ja lopulta ravasi epävarmana alas lankulta. Kyllä riitti allekirjoittaneella hämmästelyä jälleen, missä vika. No aikani kun siinä tehtiin, helpotin tehtävää sekä matolla että lähtöpaikalla, niin tulihan niitä osumia, ja sitten alkoi sujua alastulolankulta taitteesta. Mutta kokonaiselta en saanut yhtään osumaa.
Jäähkälenkillä sitten mietin ja hoksasin, että vika oli pakko olla siinä, että aika lähellä puomin päätä oli seinä, ja tosiaan hyppy mille piti mennä oli oikealla etuviistossa, joten Juju juoksi ikäänkuin "tyhjään". Lisäksi jäin itse taakse. Juju ei ole tehnyt vielä ollenkaan tuollaisia missä juoksee tyhjään, ja luuli siksi varmaan käännökseksi tuota ja jarrutti voimakkaasti taitteella. Hitsi kun pääsisi käyttämään sitä etupalkkaa. Täytyy alkaa harjoitella sitäkin.
Tänään illalla mennään vielä vieraalle jäljelle. Pyysin eilisissä tottiksissa treenikaveria tallomaan meille ykkösluokan koejäljen tyyppisen pätkän ja merkkaamaan kepit. Jos se ei vieraalla jäljelläkään ole parempi, niin koe jää kyllä menemättä sitten tältä syksyltä.
_________________________________
Vielä tähän perään sitten se vieraan jälki. Jana oli kokonaiset 30m. Pyysin erikseen pitkän janan lähinnä sen takia, että nään kuinka pitkä se 1lk maksimillaan voi olla. Juju ei lähtenyt janalle mielellään ollenkaan. Autoin sitä, yritti mennä vinoon, selkeästi ei halunnut edetä suoraan. Mulle oli merkattu leikkauskohta, siinä Juju bongasi (epävarmana) jäljen, ja meinasi lähteä takajäljelle. Otin takaisin ja näytin suunnan. Lähti jäljestämään. Olin alunperin pyytänyt että mulle olisi merkattu keppien paikat vessapaperin palasilla, ja hetken päästä, noin 50m jälkeen oli puussa vessapaperin pala. Se oli kuitenkin vinossa luontevalta linjalta joten ihmettelin kovasti. Juju jäljesti selvästi, siis ainakin 7m ohi merkistä. Ensin pyysin pysähtymään ja tarkistamaan paikan uudelleen, mutta myös toisella kerralla jäljesti samasta kohtaa. Päätin sitten että en voi kun katsoa minne se etenee, ja hetken päästä nosti kepin missä luki 1.
Superbileet kepistä ja tämän jälkeen alkoi jäljestys kulkea. Häntä nousi selän päälle, niinkuin silloin kun Juju on itsevarmimmillaan. Myös toisessa kohtaa metsässä oli vessapaperimerkki, eikä keppiä, mutta tässä en enää välittänyt merkistä, annoin jäljestää ja itse vain seurasin perässä, suhteellisen lyhyellä liinalla kuitenkin. Hetken päästä nousi keppi nro. 2. Sitten nopeasti nro.3. Sitten luulin jo hetken että Juju on väärällä jäljellä kun näin vain elukan jälkiä, en tallaajan, mutta annoin jäljestää kun niin itsevarmana meni. Nro 4. Jippii!! Olin onneni kukkuloilla.
Huomasin kun Juju alkoi etsiä keppiä numero 5. Häntä alkoi heilua kuten aina kepeillä, ja samassa huomasin että meidän etuviistossa on lenkkeilijä joka yrittää saada koiransa kiinni. Jujukin huomasi sen mutta jatkoi hommia. Oli aika ihmeissään että mitä hittoa nuo täällä tekee. Nosti kepin ja toi sen normaalisti, palkkautui hyvin taas. Lenkkeilijä olisi hirveästi halunnut jäädä juttelemaan, vaikka heti kättelyssä huusin että koulutus kesken. Jatkettiin jäljellä, ja sanoin ystävällisesti että en nyt ehdi kertomaan mitä me tehdään ja miksi. Juju ONNEKSI jatkoi jäljellä normaalisti. Sitten tuli polun ylitys, mitkä on olleet vaikeita. Nytkin pyörähti kaksi kertaa ja jäljesti samasta kohtaa polun reunaan ja alkoi sitten epäröidä. Autoin polun yli, tai näytin että menisikö se tässä ja selvästi ymmärsikin heti että niin juu! Ja kutos keppi nousi melkein heti polun ylityksen jälkeen! Jippii!!!!
Eli summarum, kaikki kepit nousi ja perusjäljestys oli erittäin hyvää, tarkkaa ja innokasta. Pidin liinasta vastaan koska halusin että Juju ikäänkuin pyrkii jäljelle kovasti ja vetää hiukan. Jana oli täyttä kuraa, mutta mä olen sen omalla toiminnallani nyt pilannut. Kuitenkin päätin, että kokeeseen mennään. Tottis on ihan ok, hyppyyn varmuutta ja noutojen palautuksiin varmuutta, kapulaan vielä voimaa haetaan. Esineitä pitää tehdä vielä laput päällä. Ja janoja siten että lisätään vaan motivaatiota sinne hurjasti. Treenikaveri sanoi että voisi ihan nyt ennen koetta vaikka laittaa sinne risteyspisteeseen pallon, toinen harjoitus olisi että koira näkee missä jäljen tekijä menee: kovempi halu mennä sinne. Lyhyitä janoja ja ihan lyhyitä yhden kepin jälkiä perään. Ja loppujen lopuksi, ei niitä keppejä tosiaankaan oltu mulle merkattu, vaan siellä nyt sattui juuri olemaan vessapaperin pala vähän sillä suunnalla joltain vanhalta jäljeltä.
_______________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti