_______________________________
Maanantaina illalla mentiin tottistelemaan vieraalle kentälle, ja tottistelua ennen kävin tallomassa jäljen pätkän lähimetsään. Tarkoitun oli vaan ottaa jäljelle vähän muikkaria ja pidempi jana. Kaksi keppiä.
Tottiksessa otettiin ilmoittautumisia alkuun ja henkilöryhmää sekä yleistä seuruuttamista sinne ja tänne. Sitten lisäksi muutama eteenmeno (hienoja!!) joissa käytiin viemässä kyllä pallo yhdessä, mutta jätettiin niin ettei se näkynyt kauemmas. Hyvin juoksi loppuun asti kovaa ja lähti suoraan. Maahanmenoa en ehkä kokeile kun huvin ja urheilun vuoksi kertaalleen ennen koetta. Menee sitten jos menee. Kyllä sen kokeessa saan kuitenkin toisella käskyllä viimeistään... 😉
Tauon jälkeen noutoja. Ensin sai seurata 650g kapula suussa ja sitten tehdä luovutuksia erikseen eteen. Hyviä kaikki ja selkeästi kapulan käsittely oli nyt parempaa ja luovutuksetkin korrekteja ja suoria. Sitten käytettiin hyväksi madallettua Aata, ja tehtiin 650g kapulan kanssa kiipeilyjä sen yli. Kyllä kiipesi, aika vaivattomastikin vielä. Ei muuta kun korkealle aalle ensi treeneissä. Otettiin vielä muutama hyppy. Matalammalla meni kyllä ihan suorilta, mutta ei se metrinen tuolle helppo ole. Nyt oli kiinteä vanerieste, ja meni ekalla kyllä yli mutta liian laakana ja takajalat otti kiinni. Sen jälkeen tulikin ohi muutamia kertoja. Sitten hyppäsi kerran niin että ponnisti esteestä. Sen palkkasin kuitenkin. Sitten vielä kolmas kerta, tuli koskematta. Pitäisi näitä tehdä enemmän jotta saisi rutiinia.
Jäljellä sitten olikin taas vaikeuksia. Meni janalla jäljestä yli, ei ollut nenä auki. Ja sitten vielä kun palasi etsimään jälkeä (seisoin hiljaa tien reunassa ja annoin itse selvittää), nosti takajäljen!!? Eiku autoon. Hetken päästä uudesta kohtaa. Taas meni vähän ikäänkuin yli jäljestä, mutta sitten nosti oikeaan suuntaan kyllä. Oli kyllä taas aika hasardit olosuhteetkin kun vilkas ulkoilu metsä jne mutta kuitenkin. Tiesin tarkalleen missä kepit oli, enkä auttanut yhtään. Molemmat nousi kuitenkin. Me tarvitaan ennen koetta siis janalle treeniä, sitten kun se jälki nousee niin kyllähän se sinne lähtee ja sitten jäljestää hyvin, mutta janalle tarvitaan paljon kokemusta lisää. Lisäksi pitää tehdä esineruutua, koska me ei olla menty esineruutuun liivit päällä koskaan, ja tiedän jo etukäteen että sitä pitää myös harjoitella.
_______________________________
Ti/ke oli rentoja löhöilypäiviä. Tehtiin me niitä luoksetuloja joka päivä muutama, ja editystä kyllä tulee, hitaasti mutta varmasti. Nyt olen vetänyt tiukan rajan siihen, että palkka tulee ainoastaan periltä asti, ja perille pitää tulla laukalla tai muuten ripeästi. Oon kannustanut Jujua matkalla (tämä ei aiheuta kyttäämistä, kun meillä niin selkeä palkkasana) ja heti leuan alta saanut hypätä palloon kun on tullut eteen tiiviisti. Oon pitkillä matkoilla auttanut eteentuloa jalan avulla, eli vähän vasenta jalkaa pitämällä edempänä, niin ei tule epäröintiä. Viimeksi tuli viimeisen jo laukalla suoraan eteen asti. Ehkä se siitä.
Torstaina käytiin illalla paimentamassa Jumesniemellä. Oli kivat treenit. Otin itseäni niskasta ja alettiin harjoitella jakoa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai?
Ajettiin ensin porukka vetopäästä pois. Ajokin tuntui jokseenkin hyvältä, Jujulla oli ihan ajatusta tasapainottaa pois ja käveli määrätietoisesti. Pitkässä heinässä kävely oli vähän vaikeaa paikoin. Välillä käskin kirittää tahtia (walkwalkwalk), että saatiin tuupattua vähän lampaita ja sitten taas painokas steeeeaaadyyyy. Pitkään saatiin ajettua ihan suoraan aika kivasti ilman että kauheasti puutuin Jujun tekemisiin muuta kuin jarrulla.
Sitten otin lauman aidan viereen siten että oltiin vedon kanssa saman suuntaisen aidan vieressä. Ajattelin että tämä helpottaa jaon tekemistä, kun osa porukkaa lähtee vikkelämmin vetoon. Ja olikin. Ekalla kierrokselle sain tehtyä kaksi jakoa, ja kutsumalla väliin Juju tuli hyvin. Ekalla kerralla oli kyllä hyvin hämmentynyt kun osa porukkaa päästettiinkin ja otettiin haltuun vain osa. Tokalla kerralla olikin sitten aika magee kun ihan piti hyvin toisto porukkaa vetoa vastaan. Sitten sai koota porukan ja vielä ajaa pätkän ja lopetettiin onnistumiseen. Huomasin että Juju vähän väsyi jo, korvien välille aika rasittavaa tuo on.
Tauon jälkeen uudestaan sama juttu. Nyt kun Jujun olisi pitänyt lähteä suht kaukana sivuttaisetäisyydellä ajamaan porukkaa, niin olikin vähän aluksi vaikeaa, ja meinasi väkisin tunkea ikäänkuin mun ja lampaiden väliin (luuli varmaan että haluan taas että ajetaan musta poispäin, kun nyt pitikin ajaa ns. crossilla). Lisäksi vasemmalle flänkkäsi superhuonosti. Jouduin muistuttamaan tästä muutamia kertoja. Sitten jakoharjoituksissa nyt olikin vähän vaikeampi tulla väliin, kun ekalla kerralla tuli kokemattomuuttaan heti, kun ei tiennyt mitä siitä tapahtuu. Nyt ihan selvästi ei halunnut tulla väliin kun ahdisti että toinen puoli porukasta lähtee karkuun. Saatiin monta epäonnistunutta ja kaksi onnistunutta. Toinenkin porukka kyllä pysähtyi ihan hyvin vähän matkan päähän, eli eivät mitenkään juosseet karkuun. Ihan hyvät treenit, ja hyvä mieli jäi.
Päivän päätteeksi sain pentuterapiaa kun kävin palluttelemassa Cassin pentuja. Ihan hirveän söpöä porukkaa oli 5 viikkoiset. Kyllä niiden uusilla kodeilla tulee olemaan kädet täynnä hommia, sen verran täpäkkää ja aktiivista porukkaa jo nyt!
_________________________________
Tänään aamulla aksan ratatreeniä. Ei kyllä nyt ollut oikein meidän päivä. Videossa vain parhaat palat, en jaksanut katsoa itsekään pidempiä pätkiä. Puomillakin oli vähän vaikeuksia, kun sanoin ihan turhaan vasemman käännöskäskyn tuolle hypylle edessä, kun sinne olisi saanut sanoa vaan suoraan etenemiskäskyä. Sitten keinullakin oli vähän jotain outoa, meni kyllä joka kerta, mutta ei näyttänyt niin kivalta. A oli seinää päin, ei osunut millään kun piti vielä kääntyä. Argh ja argh! Treenattiin lopulta aikalailla sitä Aata, palkkasin heitetyllä lelulla, mutta pitää vaikkapa tehdä namimaatilla tuota, niin saisi omaa liikettä pois. Lopulta puomitkin oli ihan hyviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti