Pysäristä juoksariin projekti

Koska juoksarit on tulevaisuutta, ja tosi monet tuntuu olevan kiinnostuneita juoksariprojektista, päätin tehdä tälle aiheelle ihan oman sivun. Sivun luonti aikana ollaan Jujun kanssa siinä vaiheessa, että Juju juoksee madallettua puomia kokonaisena, ja käännöksiä treenataan alastulolankulta. Eli edelleen homma on kovasti meillä kesken, mutta päivittelen tälle sivulle kehitystä ja videota sen mukaan miten matka etenee.

Jujulle on alunperin opetettu pysäytyspuomi. Koska Juju on tullut minulle kodinvaihtajana 8kk ikäisenä, en ihan tarkalleen tiedä, miten pohjia tälle oli tehty, mutta oli kuulemma tehty. Itse oli tuolloin Jujun kanssa aloittaessani aivan täysin agility noviisi, en todellakaan tiennyt pysäytyspuomin opetuksesta mitään, saatika juoksupuomin opetuksesta. Tiesin kyllä molempien olemassa olon, mutta koska pysäytystä tunnuttiin harrastavan enemmän kuin juoksaria, päädyin siihen että sen on oltava jollain tapaa parempi/helpompi/nopeampi tai muuta, koska sitä valtaosa treenaajista näytti käyttävän. Tässä alla muutama vanha video missä näkee meidän ekoja puomeja.




Itse en oikeastaan Jujulle mitenkään tehnyt erityisesti pysäytystreeniä. Tehtiin kyllä 2on2off juttuja boksilla ja muilla korokkeilla, muttei harjoiteltu sitä lankulla tai madalletulla puomilla. Tehtiin aika pian agin aloittamisen jälkeen jo kokonaista täyskorkeaa puomia. Tässä Jujun kanssa tehtiinkin pysäytystä ajatellen ensimmäinen virhe. Toinen virhe oli se, että palautin Jujun kontaktille mokan jälkeen, enkä ottanut koko puomia uudestaan, tämä lisäsi epävarmuutta. Sitten vielä tämän kruunasi ekoissa kisoissa kisajännityksen mukanaan tuoma hidastelu puomilla ja sen seurauksena liian nopea vapauttaminen, ja avot, hiippailupysäri oli valmis.



TopTeamin puolessavälissä muutamien epäonnistuneiden kisapuomien jälkeen paloi käpy ja pyysin erityistä apua puomin korjaamiseen. Silloinkin ainoa ehdotus oli korjata pysäriä, palaamalla boksitreeniin. Juoksariksi muuttaminen tuntui jossain porukoissa olevan ihan nounou, ja vaikka mulla itsellä pyöri juoksarihaaveet jo silloin mielessä, aloin kuitenkin korjaamaan pysäriä boksitreenillä ja siitä lankulle siirtämällä. Boksitreenit olikin Jujun mielestä kauhean kivoja, mutta heti kun juttu siirrettiin lankulle, alkoi hiipiminen, ja Juju naaman ilmeestä näki kuinka sitä *#€%?#&/€tti.




Sitten yksissä treeneissä vaan riitti. Olin käynyt juuri Männistön Päivin treeneissä pitkästä aikaa, ja juteltiin myös silloin tästä. Päivi sanoi että yleisesti on kyllä tosi vaikea korjata Jujun tyyppiseltä koiralta pysäytystä nopeammaksi, kun se on jo sinne jonkun suoritustavan oppinut. Päivi sanoi, että hän rikkoisi kaavan kokonaan, juoksuttaisi kontaktista läpi jonkun aikaa, ja miettisi sitten että mitä sitten eteenpäin. Kävin muutaman päivän päästä hallilla omissa treeneissä, ja koska mikään ei ollut edelleenkään mennyt puomin kanssa eteenpäin, ajatus juoksarista kypsyi. Samoissa treeneissä jo juoksutin Jujua putkipainojen päällä olevien lankkujen yli ja voi että miten sitä olikaan kiva katsella. Juju yllättävän hyvin juoksi maassa olevalla lankulla ja hiukan korotetulla.

Sitten piti laatia juoksaria varten toimintasuunnitelma. Muutamia asioita piti huomioida ennen projektin aloitusta:

- targetti oli Jujulle tuttu juttu, ja ajattelin että joku selkeä tehtävä, minkä jatkossa siirtäisin lankulle, olisi helpompi Jujulle ymmärtää, joten valitsin targetin koskemisen osaksi treeniä.
- pysäytyshistorian takia Juju inhosi tässä vaiheessa koko lankkua, joten treenit aloitettiin ihan muualla kuin hallilla
- Jujulla tapana on ensin tehdä hitaasti uudet asiat, mutta tässä piti olla tarkkana, vauhtia piti saada aika pian mukaan, jotta tietty hidas suoritustapa ei jäisi lihasmuistiin
- piti pitää hauskaa! Maton piti olla Jujulle parasta maailmassa.

Ensin tein mattotreenejä olohuoneessa siten että kävin laittamassa kuppiin namin ja lähetin Jujun maton yli hakemaan namin. Tein myös tarjoamalla, kun Juju koski mattoon, naksautin, ja heitin namin matosta ulospäin. Ihan normaali targettitreeniä. Sitten kun tämä sujui, tarkensin kriteerin maton läpi juoksemiseen. Kun siirrettiin mattotreenit hallille, Juju jo tiesi hyvin, miten maton kanssa treenataan.




Hallilla otin maton läpi juoksemiseen avuksi kierrettävän tikun. Eli tikku ja matto peräkkäin, ja lähetin Jujun tikun kierron kautta matolle. Tässä vaiheessa olin jo tilannut namimaatin. Ostin Trixien halpisversion, joka on ajanut asiansa ihan hyvin. Kovin tarkka se ei ole annostelussa, mutta meille se sopi, Juju on maatista saanut lähinnä omia nappuloita, jotka on symmetrisen pyöreitä ja tulee näin hyvin ulos maatista.

Seuraava vaihe oli lisätä esteitä maton eteen ja jälkeen. Tikun kierto toimi monesti mattoa ennen, tai sitten siellä oli putki. Maton jälkeen laitoin joko hypyn, tai maatin suoraan. Tässä vaiheessa otin jo liikettä mukaan treeniin ja tässä vaiheessa Juju kesti sen hyvin. Sitten kun Juju pystyi juoksemaan kovaa laukkaa maton yli koskien kunnolla (ei väliä millä tassuilla kunhan koski) siirrettiin matto maassa olevalle lankulle.



Noin 1kk ajan mattotreenejä tehtiin about 2-3 kertaa viikossa, ennen kuin siirsin mattoa lankulle. Silloin siirto tapahtuikin jo aika helposti. Ekoissa treeneissä Juju ei tarjonnut enää pysäriä lankulla. Tikun kierto oli edelleen mukana, aloitin kuitenkin aina treenit ihan vaan sivusta matolle lähettämällä, ja sitten vasta vaikeutin. Noin 2 viikkoa tehtiin maassa olevalla lankulla muutamia hyviä treenejä, mutta koska musta tuntui että Juju hoksasi idean helposti ja teki hyvin ja innokkaasti, mentiin eteenpäin. Nostin lankun minipöydälle. Sitten kun tämä alkoi sujua, alettiin taas lisäämään esteitä lankun eteen ja taakse. Tikun kierto oli monesti ainoa "este" lankkua ennen, perässä saattoi olla putki, tai muutama hyppy.




Pöydän päällä oleva lankku oli Jujulle hankala, koska sen luonne on vähän virkamiesmäinen. Se ei koskaan kyennyt juoksemaan pöydälle kovaa ja jatkamaan samaa vauhtia lankulla alas, vaan se hidasti jö pöydälle ja ravasi aina lankun tästä alas. Siispä ei mennyt kauaa kun siirsin lankun putkipainojen päälle, sekä ylösmenon että alasmenolankun. Palkka oli tässä vaiheessa edelleen pääasiassa maatista, lelupalkkaa kokeiltiin myös, mutta aika huonoilla tuloksilla, hiipiminen alkoi heti kun lelu oli näkyvissä. Muutamia treenejä tehtiin niin että sai singota puomilta putkeen ja palkkasin heittopalkalla putken jälkeen. Nämä toimi muuten, mutta Jujun lähtöpaikkaa piti säätää, jotta saatiin paljon osumia, kun vauhtia oli enemmän kuin ajatusta.




Käännösharjoittelu aloitettiin noin 2kk juoksarin treenaamisen aloittamisen jälkeen. Laitoin hypyn ja maatin sen taaksen ja lähetin lankulta käännökseen. Juju oli että what? Mutta nopeasti hoksasi. Käytin alusta asti suuntakäskyjä. Tuntui että käännösten treenaaminen paransi ymmärrystä osumista. Treenattiin kuitenkin käännöksiä merkittävästi vähemmän kuin suoria.



Noin 2,5kk treenaamisen aloittamisen jälkeen tehtiin ekat treenit täyskorkean puomin alantulolankulla. Treenit oli ihan jees, ja odotinkin epävarmuutta kun kulmaa nostettiin. Tätä tehtiin muutamia treenejä, ajattelin jo etten opeta madallettua puomia ollenkaan. Mutta sitten Juju alkoikin vähän epävarmasti himmailla, ja haki vähän niinkuin liian varmoja osumia. Yhdissä treeneissä kerkesi mennä vähän lukkoon, joten siirsin maton maahan ja sen avulla avattiin lukko. Tässä kohtaa myös toistomäärät tuli ongelmaksi, kun toistoja tuli aivan liikaa kerralle.




Madalsin puomi sitten kuitenkin ja tehtiin toistoja sinne. Otti varmaan sellaiset viitisen treenikertaa ennen kuin alkoi osumia tulla ja varmuus kasvaa. Samaan aikaan keksin treenata alastuloa ja juoksaria muuallakin kuin hallilla. Meillä on onneksi ihan loistavia paikkoja treenata näitä. Ja tuntui, että tämä olikin yksi avainasia koko juoksarin löytämiseen. Hyvin pian kokeilin puomia ilman mattoa, ensin ulkona, poissa hallilta epävirallisissa olosuhteissa, sitten hallilla madalletulla puomilla. Ja samaan treeniin tehtiinkin jo kokonaista madallettua puomia.



Madallettua kokonaista puomia tehtiin joitakin treenejä. Huhtikuun alussa, eli noin 3kk projektin aloituksesta juostiin madallettua puomia täysiä, ja tuolloin tajusin, että Juju oli nyt hoksannut madalletulla idea juoksemisesta. Toistoja tuli liikaa edelleen ja osumaprosentti oli huono, mutta en halunnut jäädä madalletulle puomille liiaksi hinkkaamaan, koska askellus muuttuu kuitenkin lankun kulman kasvaessa. En siis halunnut lihasmuistiin merkintöjä madalletulta puomilta. Niinpä siirryttiin korkealle puomille.

Täykorkealla puomilla aloitettiin harjoitukset taas alasmenolankulta ja ilman mattoa koska olin jo hetken tehnyt ilman mattoa, ja tuntui että homma eteni parhaiten näin. Ekoissa treeneissä täyskorkealla homma menikin hyvin, mutta takapakkia tuli ja aloin jälleen huolestua, että näinköhän kasvattaa nopeutta laukka nopeuteen itsestään. Tässä vaiheessa monet sanoi, että kyllä se vauhti tulee varmuuden mukana, mutta olin jatkuvasti itse vähän eri mieltä. Tässää kohtaa oman koiran tunteminen tulikin ratkaisevaksi asiaksi. Tehtiin korkealla puomilla jokuset treenit, käännökset mukana, maatilla ja lelulla (joskus) palkaten, mutta koska huomasin että alasmenon ravailusta meinasi jälleen kerran tulla tapa, vaihdoin taktiikkaa lennosta.

Jo pääsiäisen jälkeen muutos tapahtui. Mentiin takaisin matolle, ja muistuteltiin pelkkää mattoa, ja yhdistettiin sitä vauhtiin. Etupalkkaa aloin käyttää vähitellen ja maassa olevalla matolla se tuntuikin toimivalta, ei aiheuttanut jumimista. Lisäksi tässä vaiheessa tutustuin Anne Lenzin juoksarimetodiin, joka sekin poikkeaa vielä vähän muista aiemmin tietämistäni. Otin sieltäkin muutamia palasia kokonaisuuteen, ja aloin rakentaa Jujulle ajatusta laukasta alastulolle ihan uudestaan. Matto treeneissä aina mukana, ja fokus nopeissa kontakteissa ja nimenomaan vauhdissa. Palkkaa ei enää saanut ravailusta. Aluksi lähetin ihan puomin vierestä vain kriteerikohdassa olevalle matolle ja siitä samoin tein edessä olevaan putkeen, ja Juju innostui tästä niin, että välillä ei osunut kuin yksi jalka kun teki niin nopeita osumia.


Tästä muutoksesta alkoi hommat etenemään uudestaan. Sain aika nopeasti itselleni selväksi, että liikaa toistoja ei voi ottaa, kun jokainen tehdään täydellä intensiteetillä, ja tämähän sopi. Aluksi puomilla aina kun siirsin lähtöpaikkaa taaemmas, osuma prosentti laski merkittävästi, ja edelleen välillä oli vain huonoja päiviä. Päätin, että haluan tämän osuuden nyt opettaa erittäin huolellisesti, unohdetaan käännökset hetkeksi, ja keskitytään edessä olevaan fokukseen ja kovaan etenemiseen puomilla. Ja hyviin osumiin tietty. Tämän hallilla tehtävän treenin lisäksi tehtiin edelleen kivisellä puomilla kokonaista juoksaria ja tänne otin myös maton mukaan. Tarkentaakseni kriteeriä. Lisäksi tehtiin ulkona erilaisilla kentillä pelkällä matolla lelulle lähetyksiä (etupalkan vahvistamista) ja käännöksiä. Aloitin myös jokaisen treenisession pelkällä matolla, lähettäen maton läpi putkeen, hypylle jne. Ja kahden takajalan erotelluista koskemisista jackpotti (meillä riehakkaat yhteiset leikit, ja joskus myös nameja), muista osumista tavallinen palkka (heitetty lelu), ja muut huomiotta. Ja tosiaan maatti jäi tässä kohtaa pois kokonaan.




Katsoin videoilta hidastuksia ja laskin puomin jarrupalkeista matkaa, että mistä on Jujun on helpointa lähteä, että osumia tulee. Näin löysin puomilta muutamia kohtia, joista osumavarmuus oli lähes 100%. Näin pystyin aina helpottamaan suoritusta niin että saatiin varmoja hyviä osumia loikkien sekaan, jos vaikeutettiin tehtävää. Tällä sain motivaation ja innokkuuden pidettyä aina hyvänä. Toistoja maksimissaan 10 per sessio. Joskus otettiin kaksi sessiota niin että pidettiin mietintä taukoa välissä. Ja joskus oli treenejä missä toistoja oli enemmän. Ja hyvistä osumista aina sen kaltainen hilluminen että koiralle ei todellakaan jäänyt epäselväksi menikö oikein. Otin omaa liikettä reilusti mukaan, mutta siten että oma lähtöpaikka suhteessa koiraan vaihteli.



Puomin päässä oli aina joku este. Yleensä putki, mutta melkein yhtä usein hyppy. Hyppy voi olla vinossa tai suorassa. Mutta pyrin aina siihen että Juju ei ajattelisi mun liikettä, vaan edessä olevaa estettä, ja sitä edeltävää matto osumaa.

Takaperinketjutin alasmenolankun _hitaasti_ ja keskivaiheen _hitaammin_ siten että koko ketjutukseen meni aikaa lähes 8 viikkoa. Treenattiin juoksaria about 2 kertaa viikossa, joskus kolmekin. Ja kun treenattiin juoksaria, treenattiin useimmiten pelkästään sitä. Ja edelleen toitomäärä pienenä, jotta vauhti ja motivaatio olisi jokaiselle toistolle 100%. Tietysti keskeltä puomia tai yleensäkin pysähdyksestä lähettäessä vauhti puomilla ei ole niin kova kun se radalla tulee olemaan. Sitten vihdoin koitti päivä, kun päästiin koittamaan kokonaista puomi uudelleen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti