keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kauhean pitkä treenipäivitys

Perjantaina illalla käytiin vielä tottiskentällä. Otettiin seurausta, luoksareita ja noutoa vinoestellä. Metriä en nyt halunnut ottaa kun aamulla jo aksaa.

Seuruu oli jälleen korrektia ja hyvää. Juju vähän nyt keulii seuruussa kun sitä on tehty ja sen arvoa hirveästi nostettu, mutta annan keulia. Tämmöisellä koiralla siitä ei ole haittaa, kun se palaa maanpinnalla pelkästä tietynlaisesta katseesta. Oon kuitenkin ollut tarkkana, että kaikki tehdään mitä pyydetään. Jäävän istumisen vaihteeksi seisoi, vaikka ei seisomista osaa 😏 Luoksarit oli aika ok, ainakin tuli perille asti. En mä vieläkään ole siihen täysin tyytyväinen, mutta eipä sille ihmeitä tässä kohtaa voi. Aiemmin kuitenkin saattoi jäädä seisomaan, jos en vapauttanut matkalta palkalle. Eli nyt se on kuitenkin mennyt perille asti, että pitää tulla perille asti.

Noudot oli tosi hyviä, tuli kaikki täyskorkean Aan yli, ja ei ongelmia ollut missään. Vapautin kaikki leluun vauhdista. Luovutuksia taas erikseen. Täytyy ottaa kisamainen setti maanantaina että nään missä mennään kokonaisen noudon kanssa.


Eteenlähetyksessä lähti taas erittäin hyvin suoraan, vaikka ei nähnyt lelua. Pitää nyt tehdä niinkin, että lelu on siellä valmiina, eikä viedä yhdessä. Eteenmenokin on aika kesken siis.

Kävin ennen tottiksia tallomassa Jujulle kaksi janaa ja perään lyhyet 100m jäljet kahdella kepillä. Ihan kuraa koko treeni. En tehnyt Jujulle virittelyjä, vaan suoraan janalle. Nosti takajäljen ja jäljesti autolle ----> autoon. Uusi yritys eri kohdasta, nosti takajäljen -----> palautteen jälkeen autoon. Kolmannella ei halunnut enää lähteä janalle yksin, menin sen mukana, meni jäljestä yli eikä oikeasti edes etsinyt kunnolla. Näytin sitten lähtöpaikan, sitten mennä puksutti, nosti molemmat kepit. ÄÄÄÄÄÄH.

Toisella jäljellä meni yli jäljestä ministi, mutta jarrutti, tarkisti metrin verran takajälkeä ja nosti oikeaan suuntaan. Kepit nousi, mutta vika olisi jäänyt, koska tein tyhmästi ja poistuin jäljeltä 90 asteen kulmassa, jolloin keppi oli ns. kulmassa. Argh. Pyysin etsimään keppiä ja löysikin sen heti.
_________________________________

Lauantaina paimennettiin. Paimennustreenit oli super, Juju teki jakoa tai sen alkeita ja ajoa. Myös pieni pyöritys kuratarhassa (Juju prinsessa ei voinut mennä maahan kuraan, kaikki liedownit seisoi).

Jaossa ekalla kierroksella ei meinannut heti tulla väliin, muisti että väliin tulemassa toinen porukka "karkaa". Sain kuitenkin muutamia onnistuneita ja aivan tosi hienosti piti taas vetoa vastaan ja blokkaili ja karkurit yrittivät juosta. Piti myös hyvin etäisyyttä eikä hermostunut. Hienosti! Ajossa myös oli tosi hieno, kivasti tasapainottaa pois ja mulla alkaa tulla luotto siihen että vaikka vähän lähtee liikkumaan lauman takana sivuttaissuunnassa, se ei ajattele flänkätä, vaan vain siirtyy siten että ajaa suoraan.


Tosiaan pikkutarhassa pillikäskyjä, suunnat mukaan ilman että autoin paineella (olin itse ulkopuolella tarhasta). Otti kyllä hyvin käskyt, autoin suullisesti jos ei ottanut. Vasen vaan aukeaa tosi huonosti, nyt varsinkin sen huomaa, kun pillillä se aukeaa aivan tosi huonosti verrattuna oikeaan. Oikealle flänkkää tosi auki, myös lähellä ollessaan, kääntää pään pois ja aukeaa sen 90 astetta. Vasemmalle on vaikeaa, välillä ei oikein avaa ollenkaan vaan menee ihan lampaiden läheltä. Tätä pitää työstää.

Toisella kierroksella myös muutama jako. Lampaat ei olisi millään halunnut hajota kahteen porukkaan. Oli oikeasti työtä ja tuskaa saada edes se 20cm rako, johon kutsuin koiraa. Jujulla on kyllä tullut ihan hirveästi malttia tämmöisiin, koska tuli kuitenkin väliin, ja sai porukan jaettua, vaikka ahtaat oli tilat. Tällä kertaa myös pidettävään porukkaan jäi yksi itsepäinen, joka yritti karkailla toiseen porukkaan, hyvin malttoi pitää vastaan eikä hosunut. Treenattiin myös look backiä vähän, sai hakea toisen lauman ja yhdistää sitten aina jaettavan toiseen porukkaan. Sain jälkikäteen ohjeen että ei kannata, ettei ala kytätä sitä toista porukkaa, vaan ihan rauhassa työstää ensin jaettua laumaa ja sitten ajaa se toiseen porukkaan takaisin.

Lopuksi sai vielä vähän ajella Viiran (Linkin sisko <3 ) kanssa. Hienosti pelasivat yhteen.



Kävin ennen paimennustreenejä tallomassa Jujulle kaksi lyhyttä jälkeä, samaan tapaan kuin edellisenä päivänä. Ihan hirveää kuraa myös nämä treenit. Nyt sentään muistin viritellä hyvin jäljelle.

Ekalla janalla lähti hyvin, meni taas hivenen yli jäljestä, mutta nosti oikein. Lähti jäljestämään ihan hyvin, mutta sitten jossain kohtaa nuuhkaisi metsurien jättämään merkkinauhaa, otti siitä hajun ja lähti jäljestämään vierasta jälkeä. Olisi varmaan jäljestänyt sitä maailman tappiin. Jossain vaiheessa mun oli pakko keskeyttää, koska jälki kulki kohtisuoraan metsää kohti, ja olin jo aika kaukana alkuperäisestä jäljestä. Käveltiin takaisin kohtaan jossa sekoili. Yritti uudestaan lähteä väärälle jäljelle. Kokeilin toisesta kohtaa, siitä nappasikin meidän jäljen, ja eka keppi nousi melkein heti. Hirmuiset bileet siitä. Juju kuitenkin hukkasi jäljen myös toistamiseen. Ja silloin ei enää löydetty oikeaa jälkeä, koska en vaan enää muistanut missä se meni. Viimeisen kepin olin merkannut joten se etsittiin sitten haahuilemalla.

Tokalla jäljellä nosti takajäljen. Auto oli niin kaukana, että en voinut viedä autoon, vaan annoin jäljestää tielle asti, sitten vähän silleen "no olipas nyt tyhmä juttu" toruen uuteen lähetykseen. Silloin meni yli jäljestä, mutta palasi heti takaisin ja nosti, nyt oikeaan suuntaan. Taas hukkasi jäljen jossain kohtaa!?!?!?!?!? Ihan varmuudella tiesin että en ollut tehnyt melkein 180 asteista käännöstä missään, mutta sinne se vaan meni... otin takaisin ja sitten jäljestettiin lyhyellä liinalla. En antanut mennä ennen kuin haisteli kunnolla. Välikeppi jäi, oli kyllä peitteinen maastokin, mutta seliseli. Sitten kun vaadin että nyt pitää haistella, olin tosi tiukkana siitä että nyt pitää keskittyä, niin sittenhän se selvitti ihan leikiten loppujäljen ja vika keppi nousi helposti. Isot bileet siitä.

Mä en nyt ihan hahmota tätä ongelmaa. Joko kyse on a) rutiinin puutteesta tai b)motivaation puutteesta, ettei jäljestys ole niin tarkkaa kuin se on ollut. Tai sitten sillä on joku (herne) nenässä. Juju vähän haihattelee ja haistelee nenä ylhäällä. Ero oli aika massiivinen kun sitten vaadin sitä tekemään töitä. Haistelun kuuli ihan selvästi lähellä ollessaan. Toisaalta jälki on aina vähän hakuammuntaa milloin mikä mistäkin johtuu. Sitten kuitenkin se ilahtuu löydöistä ihan hirmuisesti! Kepit on sille ihan jackpot palkka. Tuli oikeasti sellainen olo että haluanko mennä sen kanssa edes kokeeseen. Ainakin jälkeen tarvitaan nyt aika paljon itsevarmuutta lisää kun on tullut niin monta epäonnistumista väliin. Kaksi viikkoa kokeeseen ja jäljen perusteet hajoaa. En tajua. Sitten kun pitäisi vielä treenata esineruutuakin jne niin alkaa vähän hapottaa treenimäärä.
_________________________________

Sunnuntaina tehtiin lenkin yhteydessä lisää luoksareita. Osa ok, osa huonompia. Lisäksi illalla otin metristä hyppyä kun sain sellaisen lainalle. 90 menee ihan siivillä, mutta metrinen tuottaa helposti ongelmia, jos vähänkään kolisee ekalla hypyllä. Rutiinia vaan. Lainassa oleva hyppy on kiinteä, mutta laitoin yläriman vain ruuvien päälle (hyppykorkeus oli näin vähän yli sen maagisen metrin) jotta jos ponnistaa rimasta, se putoaa. Tuli muutaman kerran hypyn ohi, joten palkkasin ekalla vaikka rima tippui. Sitten en palkannut, koska ponnisti siitä, ja sen jälkeen hyppäsi yhden ilman kosketusta. Kyllä se siitä tulee, nyt pitää vaan alkaa kylmästi ottaa hyppyyn vain pelkkää metriä, eikä antaa periksi.
_________________________________

Maanantaina illalla tottis kentälle. Tehtiin kisamainen setti.

Seuruukaavio ja jäävät oli kaikki tosi jees. Juju piti kontaktia tiiviisti, seurasi tosi hyvin, ja jäävät onnistui. Luoksari oli, noh, sellainen haparoiva kun se nyt on ollut, lähtee kovaa, mutta vähän ensinnäkin flänkkää ja sitten tulee vinosti eteen ja hidastaa. Palkkasin luoksariin kuitenkin.

Noudot sitten olikin aika sirkusta. Tasamaanouto ihan ok, luovutusasento vino. Hyppynoudon halusin ottaa ohjatun kapulalla ja 90cm hypyllä. Sitten väännettiinkin tästä. Ei menohyppyä ensin hypännyt, sitten se uusiksi. Sitten hyppäsi menohypyn, kiersi paluuhypyn. Kiersi paluun toisenkin kerran. Sitten kerran ilman kapulaa, ei ongelmaa kumpaankaan suuntaan, ja vielä kapulan kanssa ja nyt ok. Vinoesteellä meinasi jättää kiipeämättä menosuuntaan, sitten kiipesi ja haki kapulan, mutta vinon heiton takia meinasi tulla takaisin ohi. Sitten korjauksella parempi. Noutoihin tuli sellaisia huomioita, että omat jalat ei saa liikkua senttiäkään. Heittoihin saa ottaa tukiaskeleen taakse, mutta luovutuksessa ei saa liikkua yhtään. Lisäksi kaikki luovutukset pitää ottaa eteen asti, nyt Juju kun teki virheen, niin se tiputti kapulan matkalla, itsekin reagoin virheeseen jo noudon aikana. Tämä pahempi virhe kun se, että tuo esteen ohi mutta luovuttaa korrektisti.

Eteenmeno olikin sitten super 😁😁 ekaa kertaa koskaan vein pallon etukäteen Jujun näkemättä, ja sinne se meni. Toki siitä näki kyllä missä kohtaa bongasi pallon, mutta lähti etenemään kuitenkin. Jipii.

Paikkamakuussa ei ongelmaa. Ei ehkä makaa koko aikaa ihan täysin korrektisti, mutta makaa kuitenkin, eikä reagoi paukkuihin tai lentäviin kapuloihin.

Tämä oli siis ensimmäinen kisamainen tottis koskaan. Kaksi viikkoa ennen kisaa. Enkä ole käynyt koskaan edes katsomassa koetta 😂 Lähtökohdat on siis oivalliset, varsinkin kun maastokin tökkii.

Kävin ennen tottiksia tallomassa lyhyen jäljen kahdella kepillä. Jälki vanheni sen puolitoista tuntia tällä kertaa. Nyt en oikeastaan tehnyt janalle lähetystä ollenkaan, vaan lähdettiin yhdessä polun reunasta etsimään jälkeä. Bongasikin sen tosi hyvin ja lähti jäljestämään. Keppi on helpossa kohtaa, ja nostikin sen helposti. Ilta oli jo myöhä ja metsässä suhteellisen pimeä, joten ei ollut vaihtoehtoja kun luottaa että se on jäljellä. Mentiin aika lyhyessä hihnassa. Välillä jäljestys kulki erinomaisen hyvin, mutta kyllä se välillä myös haahuili siellä. Selvitti kuitenkin myös vaikeat paikat tosi hienosti. Viimeinen keppi oli jäänyt taas 😞 mä en tajua mikä siinäkin nyt on, ihan joka ainoa kerta meinaa juuri viimeisen kepin jättää ja jatkaa vain poistumisjälkeä pitkin. Nytkin teki juuri siinä vikan kepin kohdalla omituisen lenkin, niin sinnehän se jäi.
_________________________________

Tänään aamulla käytiin hallilla aksaamassa. Oli vähän vaikeaa myös siellä 😂 miten se tuntuukin että aina nää hankalat treenit osuu yhdelle viikolle kaikki!


Tehtiin juoksaritreeniä. Molemmissa päissä puomia oli loivat käännökset, toisessa kepeille vasempaan, toisessa hypylle oikeaan. Hyppy oli oikealle etuviistossa ja samassa linjassa puomin kanssa. Kepeille käännös onnistui aika hyvin, kriteeri oli kontakti alueen keskellä, en vaatinut ihan matalia osumia. Mutta sinne hyppy päähän olikin vaikeaa, ja mulla keski jäähkälenkille asti pähkäily että mistä johtui.  En meinannut millään saada kriteeriin osumaa, kun nyt hypylle vaadin osumaan alas, kun linja oli oikeastaan suora, enkä käskenyt käännöskäskyllä. Osumat oli aina ekassa palkissa. Sitten kun ei saatu onnistumista, ei edes suoraan alastulolankulta, niin alkoi varmistella ja lopulta ravasi epävarmana alas lankulta. Kyllä riitti allekirjoittaneella hämmästelyä jälleen, missä vika. No aikani kun siinä tehtiin, helpotin tehtävää sekä matolla että lähtöpaikalla, niin tulihan niitä osumia, ja sitten alkoi sujua alastulolankulta taitteesta. Mutta kokonaiselta en saanut yhtään osumaa.

Jäähkälenkillä sitten mietin ja hoksasin, että vika oli pakko olla siinä, että aika lähellä puomin päätä oli seinä, ja tosiaan hyppy mille piti mennä oli oikealla etuviistossa, joten Juju juoksi ikäänkuin "tyhjään". Lisäksi jäin itse taakse. Juju ei ole tehnyt vielä ollenkaan tuollaisia missä juoksee tyhjään, ja luuli siksi varmaan käännökseksi tuota ja jarrutti voimakkaasti taitteella. Hitsi kun pääsisi käyttämään sitä etupalkkaa. Täytyy alkaa harjoitella sitäkin.

Tänään illalla mennään vielä vieraalle jäljelle. Pyysin eilisissä tottiksissa treenikaveria tallomaan meille ykkösluokan koejäljen tyyppisen pätkän ja merkkaamaan kepit. Jos se ei vieraalla jäljelläkään ole parempi, niin koe jää kyllä menemättä sitten tältä syksyltä.
_________________________________

Vielä tähän perään sitten se vieraan jälki. Jana oli kokonaiset 30m. Pyysin erikseen pitkän janan lähinnä sen takia, että nään kuinka pitkä se 1lk maksimillaan voi olla. Juju ei lähtenyt janalle mielellään ollenkaan. Autoin sitä, yritti mennä vinoon, selkeästi ei halunnut edetä suoraan. Mulle oli merkattu leikkauskohta, siinä Juju bongasi (epävarmana) jäljen, ja meinasi lähteä takajäljelle. Otin takaisin ja näytin suunnan. Lähti jäljestämään. Olin alunperin pyytänyt että mulle olisi merkattu keppien paikat vessapaperin palasilla, ja hetken päästä, noin 50m jälkeen oli puussa vessapaperin pala. Se oli kuitenkin vinossa luontevalta linjalta joten ihmettelin kovasti. Juju jäljesti selvästi, siis ainakin 7m ohi merkistä. Ensin pyysin pysähtymään ja tarkistamaan paikan uudelleen, mutta myös toisella kerralla jäljesti samasta kohtaa. Päätin sitten että en voi kun katsoa minne se etenee, ja hetken päästä nosti kepin missä luki 1.

Superbileet kepistä ja tämän jälkeen alkoi jäljestys kulkea. Häntä nousi selän päälle, niinkuin silloin kun Juju on itsevarmimmillaan. Myös toisessa kohtaa metsässä oli vessapaperimerkki, eikä keppiä, mutta tässä en enää välittänyt merkistä, annoin jäljestää ja itse vain seurasin perässä, suhteellisen lyhyellä liinalla kuitenkin. Hetken päästä nousi keppi nro. 2. Sitten nopeasti nro.3. Sitten luulin jo hetken että Juju on väärällä jäljellä kun näin vain elukan jälkiä, en tallaajan, mutta annoin jäljestää kun niin itsevarmana meni. Nro 4. Jippii!! Olin onneni kukkuloilla.

Huomasin kun Juju alkoi etsiä keppiä numero 5. Häntä alkoi heilua kuten aina kepeillä, ja samassa huomasin että meidän etuviistossa on lenkkeilijä joka yrittää saada koiransa kiinni. Jujukin huomasi sen mutta jatkoi hommia. Oli aika ihmeissään että mitä hittoa nuo täällä tekee. Nosti kepin ja toi sen normaalisti, palkkautui hyvin taas. Lenkkeilijä olisi hirveästi halunnut jäädä juttelemaan, vaikka heti kättelyssä huusin että koulutus kesken. Jatkettiin jäljellä, ja sanoin ystävällisesti että en nyt ehdi kertomaan mitä me tehdään ja miksi. Juju ONNEKSI jatkoi jäljellä normaalisti. Sitten tuli polun ylitys, mitkä on olleet vaikeita. Nytkin pyörähti kaksi kertaa ja jäljesti samasta kohtaa polun reunaan ja alkoi sitten epäröidä. Autoin polun yli, tai näytin että menisikö se tässä ja selvästi ymmärsikin heti että niin juu! Ja kutos keppi nousi melkein heti polun ylityksen jälkeen! Jippii!!!!

Eli summarum, kaikki kepit nousi ja perusjäljestys oli erittäin hyvää, tarkkaa ja innokasta. Pidin liinasta vastaan koska halusin että Juju ikäänkuin pyrkii jäljelle kovasti ja vetää hiukan. Jana oli täyttä kuraa, mutta mä olen sen omalla toiminnallani nyt pilannut. Kuitenkin päätin, että kokeeseen mennään. Tottis on ihan ok, hyppyyn varmuutta ja noutojen palautuksiin varmuutta, kapulaan vielä voimaa haetaan. Esineitä pitää tehdä vielä laput päällä. Ja janoja siten että lisätään vaan motivaatiota sinne hurjasti. Treenikaveri sanoi että voisi ihan nyt ennen koetta vaikka laittaa sinne risteyspisteeseen pallon, toinen harjoitus olisi että koira näkee missä jäljen tekijä menee: kovempi halu mennä sinne. Lyhyitä janoja ja ihan lyhyitä yhden kepin jälkiä perään. Ja loppujen lopuksi, ei niitä keppejä tosiaankaan oltu mulle merkattu, vaan siellä nyt sattui juuri olemaan vessapaperin pala vähän sillä suunnalla joltain vanhalta jäljeltä.
_______________________________



perjantai 22. syyskuuta 2017

What else?

Viime viikonloppu vierähtikin allekirjoittaneella muissa hommissa (kerrankin!!). Juju jäi kotiin myös kerrankin kepoa viihdyttämään, kun en voinut ottaa sitä messureissulle mukaan. Kotiin palatessa olikin aika hilpeä koiruli vastassa, mutta rauhoituttuaan makoili sitten varpaiden päällä kuin varmistaen, ettei enää koskaan pääse tämmöistä vahinkoa tapahtumaan että MAMMA UNOHTAA HÄNEN PRINSESSUUTENSA KOTIIN?!?!
_______________________________

Maanantaina illalla mentiin tottistelemaan vieraalle kentälle, ja tottistelua ennen kävin tallomassa jäljen pätkän lähimetsään. Tarkoitun oli vaan ottaa jäljelle vähän muikkaria ja pidempi jana. Kaksi keppiä.

Tottiksessa otettiin ilmoittautumisia alkuun ja henkilöryhmää sekä yleistä seuruuttamista sinne ja tänne. Sitten lisäksi muutama eteenmeno (hienoja!!) joissa käytiin viemässä kyllä pallo yhdessä, mutta jätettiin niin ettei se näkynyt kauemmas. Hyvin juoksi loppuun asti kovaa ja lähti suoraan. Maahanmenoa en ehkä kokeile kun huvin ja urheilun vuoksi kertaalleen ennen koetta. Menee sitten jos menee. Kyllä sen kokeessa saan kuitenkin toisella käskyllä viimeistään... 😉

Tauon jälkeen noutoja. Ensin sai seurata 650g kapula suussa ja sitten tehdä luovutuksia erikseen eteen. Hyviä kaikki ja selkeästi kapulan käsittely oli nyt parempaa ja luovutuksetkin korrekteja ja suoria. Sitten käytettiin hyväksi madallettua Aata, ja tehtiin 650g kapulan kanssa kiipeilyjä sen yli. Kyllä kiipesi, aika vaivattomastikin vielä. Ei muuta kun korkealle aalle ensi treeneissä. Otettiin vielä muutama hyppy. Matalammalla meni kyllä ihan suorilta, mutta ei se metrinen tuolle helppo ole. Nyt oli kiinteä vanerieste, ja meni ekalla kyllä yli mutta liian laakana ja takajalat otti kiinni. Sen jälkeen tulikin ohi muutamia kertoja. Sitten hyppäsi kerran niin että ponnisti esteestä. Sen palkkasin kuitenkin. Sitten vielä kolmas kerta, tuli koskematta. Pitäisi näitä tehdä enemmän jotta saisi rutiinia.

Jäljellä sitten olikin taas vaikeuksia. Meni janalla jäljestä yli, ei ollut nenä auki. Ja sitten vielä kun palasi etsimään jälkeä (seisoin hiljaa tien reunassa ja annoin itse selvittää), nosti takajäljen!!? Eiku autoon. Hetken päästä uudesta kohtaa. Taas meni vähän ikäänkuin yli jäljestä, mutta sitten nosti oikeaan suuntaan kyllä. Oli kyllä taas aika hasardit olosuhteetkin kun vilkas ulkoilu metsä jne mutta kuitenkin. Tiesin tarkalleen missä kepit oli, enkä auttanut yhtään. Molemmat nousi kuitenkin. Me tarvitaan ennen koetta siis janalle treeniä, sitten kun se jälki nousee niin kyllähän se sinne lähtee ja sitten jäljestää hyvin, mutta janalle tarvitaan paljon kokemusta lisää. Lisäksi pitää tehdä esineruutua, koska me ei olla menty esineruutuun liivit päällä koskaan, ja tiedän jo etukäteen että sitä pitää myös harjoitella.
_______________________________

Ti/ke oli rentoja löhöilypäiviä. Tehtiin me niitä luoksetuloja joka päivä muutama, ja editystä kyllä tulee, hitaasti mutta varmasti. Nyt olen vetänyt tiukan rajan siihen, että palkka tulee ainoastaan periltä asti, ja perille pitää tulla laukalla tai muuten ripeästi. Oon kannustanut Jujua matkalla (tämä ei aiheuta kyttäämistä, kun meillä niin selkeä palkkasana) ja heti leuan alta saanut hypätä palloon kun on tullut eteen tiiviisti. Oon pitkillä matkoilla auttanut eteentuloa jalan avulla, eli vähän vasenta jalkaa pitämällä edempänä, niin ei tule epäröintiä. Viimeksi tuli viimeisen jo laukalla suoraan eteen asti. Ehkä se siitä.

Torstaina käytiin illalla paimentamassa Jumesniemellä. Oli kivat treenit. Otin itseäni niskasta ja alettiin harjoitella jakoa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai?

Ajettiin ensin porukka vetopäästä pois. Ajokin tuntui jokseenkin hyvältä, Jujulla oli ihan ajatusta tasapainottaa pois ja käveli määrätietoisesti. Pitkässä heinässä kävely oli vähän vaikeaa paikoin. Välillä käskin kirittää tahtia (walkwalkwalk), että saatiin tuupattua vähän lampaita ja sitten taas painokas steeeeaaadyyyy. Pitkään saatiin ajettua ihan suoraan aika kivasti ilman että kauheasti puutuin Jujun tekemisiin muuta kuin jarrulla.


Sitten otin lauman aidan viereen siten että oltiin vedon kanssa saman suuntaisen aidan vieressä. Ajattelin että tämä helpottaa jaon tekemistä, kun osa porukkaa lähtee vikkelämmin vetoon. Ja olikin. Ekalla kierrokselle sain tehtyä kaksi jakoa, ja kutsumalla väliin Juju tuli hyvin. Ekalla kerralla oli kyllä hyvin hämmentynyt kun osa porukkaa päästettiinkin ja otettiin haltuun vain osa. Tokalla kerralla olikin sitten aika magee kun ihan piti hyvin toisto porukkaa vetoa vastaan. Sitten sai koota porukan ja vielä ajaa pätkän ja lopetettiin onnistumiseen. Huomasin että Juju vähän väsyi jo, korvien välille aika rasittavaa tuo on.

Tauon jälkeen uudestaan sama juttu. Nyt kun Jujun olisi pitänyt lähteä suht kaukana sivuttaisetäisyydellä ajamaan porukkaa, niin olikin vähän aluksi vaikeaa, ja meinasi väkisin tunkea ikäänkuin mun ja lampaiden väliin (luuli varmaan että haluan taas että ajetaan musta poispäin, kun nyt pitikin ajaa ns. crossilla). Lisäksi vasemmalle flänkkäsi superhuonosti. Jouduin muistuttamaan tästä muutamia kertoja. Sitten jakoharjoituksissa nyt olikin vähän vaikeampi tulla väliin, kun ekalla kerralla tuli kokemattomuuttaan heti, kun ei tiennyt mitä siitä tapahtuu. Nyt ihan selvästi ei halunnut tulla väliin kun ahdisti että toinen puoli porukasta lähtee karkuun. Saatiin monta epäonnistunutta ja kaksi onnistunutta. Toinenkin porukka kyllä pysähtyi ihan hyvin vähän matkan päähän, eli eivät mitenkään juosseet karkuun. Ihan hyvät treenit, ja hyvä mieli jäi.


Päivän päätteeksi sain pentuterapiaa kun kävin palluttelemassa Cassin pentuja. Ihan hirveän söpöä porukkaa oli 5 viikkoiset. Kyllä niiden uusilla kodeilla tulee olemaan kädet täynnä hommia, sen verran täpäkkää ja aktiivista porukkaa jo nyt!
_________________________________

Tänään aamulla aksan ratatreeniä. Ei kyllä nyt ollut oikein meidän päivä. Videossa vain parhaat palat, en jaksanut katsoa itsekään pidempiä pätkiä. Puomillakin oli vähän vaikeuksia, kun sanoin ihan turhaan vasemman käännöskäskyn tuolle hypylle edessä, kun sinne olisi saanut sanoa vaan suoraan etenemiskäskyä. Sitten keinullakin oli vähän jotain outoa, meni kyllä joka kerta, mutta ei näyttänyt niin kivalta. A oli seinää päin, ei osunut millään kun piti vielä kääntyä. Argh ja argh! Treenattiin lopulta aikalailla sitä Aata, palkkasin heitetyllä lelulla, mutta pitää vaikkapa tehdä namimaatilla tuota, niin saisi omaa liikettä pois. Lopulta puomitkin oli ihan hyviä.


maanantai 18. syyskuuta 2017

Loppuviikon treenilöiset ja PK-tottis tilanne

Viime viikolla torstaina vielä paimennettiin. Ajoon tempoa ja avattiin vasenta flänkkiä.

Ajoon otettiin pitkiä pätkiä, ja yritettiin saada kävelyyn hyvä tempo ja asenne. Jujun kanssa saisi edelleen tehdä paljon töitä eläinten kohtaamisessa, se nykyään kyllä tekee nostoja ja ajoon lähtöjä jo tosi kivasti ja mukavalla asenteella, mutta selkeästi sitä jännittää se edelleen hiukan ja jos nuo elukat lähtevätkin vähän tahmeasti niin helposti jännittää lisää. Kuitenkin tosi hyviäkin pätkiä saatiin ja ajoon tempoa säädeltyä.


Pikkuaitauksessa avattiin vasenta flänkkiä. Tein ristiinkävelyä, ja sitten niin, että otin lauman aidan viereen, itse koiran ja lampaiden väliin ja puolikaaren mallisesti flänkillä piti pysyä samalla etäisyydellä. Oli vaikeaa. Eikä Juju meinannut millään mennä aitaan asti, vaan aina olisi lähtenyt oikaisemaan. Käytin ääntä paremmin nyt, en hermostunut enkä korottanut ääntä turhaan, vaan sanoin käskyt painokkaasti tavallaan vähän ulospäin työntämällä. Teki kyllä hyviäkin ja sinällään harjoitus oli onnistunut, koska oikeaan meni ihan oikein aitaan asti ja piti etäisyyden itse. Vasempaan oli tosiaan vaikeampaa ja se vahvistaa tietty mun käsitystä siitä että koira on tosiaan oikeakätinen ja sitä vasenta saisi työstää.
_______________________________

Perjantaina oltiin Tanjan valkussa. Teemana oli kontaktiosaaminen (jihii!). Radalla oli paitsi kinkkisten kontaktien lisäksi myös aika haastavia esteiden ohituksia ja putkikulmia. Hauskaa oli silti.

Aalla koski joka kerta, myös käännökset. Keinut oli ok, mutta en tainnut yhtään kertaa oikeasti pysäyttää sinne, vaan vapautin jessillä aina aikalailla lennosta. Ekan keinun jälkeen olikin eka aika mielenkiintoinen kohta:


Eli 8 tultiin keinulta ja sitten 9-11 väli. Olin ajatellut itse että tulen keinun vasemmalta puolelta ja menen esteiden väliin valssaamaan ja laitan sieltä takaakiertoon. Se toimikin, mutta Tanja halusi että kokeilen myös 9 jarrua, ja sylkkärinä 10 ja sitten leijeröin Aalle hyppyjen takaa. Eli siis koko setti keinun oikealla puolella. Oma ajatus oli että ei voi kääntyä, ei millään, mutta hitto, kyllähän se kääntyi ja kiltisti tuli esteiden välistä sylkkäriin ja sinkosi Aalle. Oli kyllä magee kohta, ja oppi taas koirasta jotain uutta. 

Puomille mentiin monta kertaa, eri exiteillä eri kulmista. 


Yritin ensin tehdä 14-15 väliin jenkkikäännös tyyppisesti lähettämällä, mutta Juju kääntyi väärään suuntaan hypyltä (muhun päin, niinkuin ihan oikeasti on opetettukin) ja sen takia meni huonolle linjalle puomille. Tein sitten valssin 14-15 välissä ja siten sain tosi kauniin hyvä linjan puomille, vaikka jäinkin vähän jälkeen sitten puomille kun siltä sai singota suoraan putkeen 17 ja putken jälkeen piti mennä takaakiertoon 18. Putki kyllä syötti aika hyvin suoraan takaakiertoon, että ei sille tarvinnut oikeastaan ohjata kuin suullisesti. Sitten tässä välissäkin oli mielenkiintoinen esteen ohitus:


Olin aivan varma, että Juju poimii myös tuon 19-20 väliin jäävän hypyn matkalta, mutta Tanjan ehdotuksesta sanoin vain kerran Jujun nimen (tai oikeastaan tämä on meille vain huomio käsky "Ju") silloin kun se ponnisti hypylle 19, ja se tuli näppärästi ohi, kun katsoi sopivasti mua 19 hypyllä. Olipa helppo ratkaisu, ei tarvinnut vedättää eikä blokata ja Juju sai juosta kokoajan kovaa. Tähän otettiin tauko. 

Tauon jälkeen tehtiin puomille käännöksiä. Molemmat käännökset oli oikeaan ja yli 90 astetta. Juttelin Tanjan kanssa siitä että kun Jujulla meinaa luonnollisen askel mennä puomin käännöksissä about kontaktialueen puoleen väliin, ja kun meillä mattotargetti on aina kaksi viimeistä palaa, niin ei meinaa sinne asti osua. Mietinkin sitten että josko vaan hölläisin vähän kriteeriä, ja nostaisin mattoa tuossa käännöstreenissä vähän, jotta Juju saisi onnistumisia ja sitä kautta paljon palkkaa. Niin josko se paikkakin menisi alemmas onnistumisten myötä. Ja hauska oli huomata, että homma pelitti. Nostin maton nyt niin, että se kattoi kontaktialueesta toisiksi alimman ja keskimmäisen palan, ja siihen Juju osui joka ainoa kerta. Ja hitto miten se alkoikin kulkea kovaa! Tuohon 22-23 käännökseen menin tekemään valssia, koska ehdin 25-26 käännökseen tuli lähinnä suullisella käskyllä. Ei otettu kuin muutama toisto, mutta joka kerta osui targettiin ja sai palkkaa. Jujulla oli hirmuinen draivi päällä. Puhuttiin vielä siitä, että ei sillä käännöksissä ole edes väliä, on kriteeri hiukan ylempänä, koska tuomari kyllä näkee käännökset hyvin osuuko vai ei. Lähinnä suorilla on ollut virheellisiä tuomarointeja jos kriteeri on liian ylhäällä. 
______________________________

Nyt pitäisi vissiin alkaa vähän panostaa tuohon pk tottikseen, jos meinaa kisata kolmen viikon päästä. En edes ollut varma että mitä liikkeitä 1-luokkaan kuuluu ja tuli yllärinä että siihen tosiaan kuuluu liikkeestä istuminen. Sehän on toiminut nyt ihan hyvin, mutta eihän sitä ole kun höntsäilty. Lisäksi luoksariin tullaan makuusta. Mun pitää myös tehdä vielä janatreenejä, ja esineruutua liivit päällä, jotta Juju tottuu siihen. Huh, ois siinä työsarkaa. 

1-luokan pk tottis liikkeet:

Seuraaminen vapaana: pitäisi sujua ongelmitta, kaavio lyhyempi kun Bh kokeessa
Liikkeestä istuminen: tähän tarvitaan sitä varmuutta ja liikettä pitää tehdä kisamaisesti
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: luoksareita pitää tehdä! Liikkeestä maahan ok. 

Noutaminen tasamaalta: tämä on ok!
Hyppynouto: en usko että saan kasaan metrinoutoa 650g kapulan kanssa, kun se on pelkkä hyppykin kesken vielä. Kyllä se ohjatun kanssa tulee jo 90 senttistä..
Estenouto: tähän vielä toistoja 650g kanssa.
Eteen lähettäminen ja maahanmeno: hahaa, en ehkä edes ehdi tehdä tästä varmaa liikettä, mutta kyllähän se lähettämällä juoksee. Mutta mihin suuntaan??

Paikallaolo häiriön alaisena: kyllä se siellä pysyy! 

Semmosilla eväillä kohti koetta!

perjantai 15. syyskuuta 2017

TK Coaching aloitettu ja juoksareita treenattu

Viime viikolla aloitettiin treenit Kurikan Tanjan opissa SDP:llä. Olin aika innoissaan kun saatiin paikka, Tanjan koulutuksiin tuntuu olevan tunkua. Tanjalla on itsellä Jujun puoliveli Päättymätön Peli eli Nano, joten sinälläänkin oli jotenkin hauska hakeutua hänen koulutuksiin. Myös paljon kasvattituttuja on käynyt Tanjan valmennuksissa, ja suositelleet vahvasti. Jännitti aika kovin, oon viimeksi käynyt ulkopuolisella agikouluttajalla joskus vuosi sitten? Annella ja Harrilla (Huittiset) ollaan treenattu, ja oon tykännyt myös heidän koulutuksistaan paljon. Nyt vaan halusin vähän kokeilla uutta näkökulmaa. Tanjalla on OMD tausta.


Valmennusryhmän ajatuksena on kokonaisvaltainen valmennus, ja jokaiseen treenikertaan mennään erilaisella teemalla. Ekalla kerralla teemana oli erikoisesteosaaminen (muuri, rengas, pituus, okseri, ja niillä kääntyminen ja takaakierrot). Aloitettiin kuitenkin ihan tekemään rataa, koska Tanja oli nähnyt meitä vain muutamia kertoja sivusilmällä kun treenattiin Annen kanssa toisella kentällä.

Jätin ykkösen taakse ja kävelin 2-3 väliin aika lähelle 3 siivekettä ja siitä vapautus. Yksi askel kohti kakkosta ja sivuirrotus siihen. Sitten 3 backlap 4 putkeen. Meni kerrasta. Vitosen Aan koski hienosti, ehdin paljon edelle, mutta meni kepeillä kakkosväliin. Saatiin tähän heti hyvä neuvo, että Tanja ottaa aina vastaisen käden auttamaan, että koira ei leikkaa itseään väärään väliin, eli taivu liikaa, kun tulee kiire. Saatiinkin heti hyvä onnistuminen jopa vähän kauempaa. Vastainen käsi auttaa koiraa myös pimeissä putkissa jne.




Ohjasin kepit loppuun kaukaa ja jäin ottamaan päällejuoksuun putkeen 8. Hienosti joka ainoa kerta meni keppien loppuun asti ilman saattelemista. Putkesta putkeen haki täysiä. Renkaalle haki itse ja pituudella kääntyi aivan nurkkatikkua nuollen 💜. Puomilla osui kyllä ekalla mutta kriteeriin nähden liian ylös. Haki edessä olevalle hypylle, mutta hätäilin keinulle ohjaamisen kanssa, koska kääntyi liian tiukasti ja olikin sitten 4 putkessa 😀. Uusinnalla haki hienosti. Pidin namialustaa keinun päässä maassa, jotta saatiin hyviä keinuja. Hienoja ne olikin. Irrotin hypylle 15, valssilla putkeen 16. Jaakotuksella 17 ja sitten japanilainen 17-18 väliin mikä on meille vieraampi ohjaus. Ekalla olikin ajoitus pielessä ja vaikka Juju haki hienosti ihan oikein esteet niin teki välissä kauhean mutkan. Olin suunnitellut itse tekeväni 18-19 putkeen viennin takanaleikkauksella, koska okserille ei ollut kiire. Mutta Juju hakikin tiukasti tällä tavalla jo 18 laskeutumisesta putkeen 21. Päätettiin sitten että Jujulle tuohon kannattaa tehdä ihan valssi, vaikka se japanilaisen perään onkin yhtä pyörimistä. Kevätjuhlaliikkeitä sanan varsinaisessa merkityksessä.




Tauon jälkeen jatkettiin. Alkuun tein itsepintaisesti sitä leikkausta tuohon, kun en osannut tauon jälkeen valssata yhtä nopeasti kuin piti. Mutta saatiin kyllä lopuksi tosi hyviäkin. Okserilla tuli ekat hyvin, sitten alkoi vähän ennakoida kääntymistä, niin meinasi rima tulla helposti. Piti vähän viedä pidemmälle, eikä jarruttaa liian kovaa. Putkeen vaati jarrun, ihan kunnollisen, muuten lähti pituudelle ohjuksena. Taisin tehdä okserille 24 pari eri kääntymistä, tein persjätön putki-okseriväliin ja peruskäännöksenä, sitten jäin toiselle puolelle ja poikkarina ja taisin tehdä vielä jotain puolivalssiakin. Kaikki onnistui, ei kolissut rimat. Päällejuoksu 25 ja muurin takaakierto. Ei olla koskaan harjoiteltu muurille takaakiertoa, mutta eipä siinä mitään ongelmia ollut. Ponnisti hyvin ja palikat pysyi. Sitten olin tiellä, ei nähnyt putkea ekalla kerralla. Loppu aikalailla suoraa. Aalla hyvä kontakti vaikka käännös olikin.



Lopuksi Tanja halusi että tehdään nollarata treeninä 21 asti. No ei päästy edes alkamaan, kun tuli 1 ohi. Palautin lähtöön, sitten hyvä mutta tuli muurin palikka. Palautin ja nyt kaikki oikein. Kunnes päästiin puomille. Puomilla ei meinannut tulla kriteerin mukaista osumaa, ei millään. Teki ihan samanlaisia huteja varmaan kolme peräkkäin, sitten otin maton avuksi, ei osunut sittenkään. Alkoi siis väsyä, ei vaan jaksanut laukkaa venyttää enää loppuun. Note to self tämäkin. Sitten pidettiin muutaman minuutin käy siihen lepo, sitten vähän hetsattuna 9-13 ja nyt tuli jackpotti. Siihen lopetettiin. Ei nollaa tänään, ehkä joku toinen päivä. 😂

Tykkäsin treenistä kovasti. Ehkä päivän ahaa elämykset liittyi eniten sen vastaisen käden käyttöön joka oli mulle ihan uusi asia (!!) ja erikoisesteiden osaamisen vahvuuteen. Lisäksi tuli taas todettua, että Juju kun se tekee täysiä aina, niin ei supersankaritkaan määräänsä enempää jaksa. Sitten se kuitenkin aina tekee vaan, ei koskaan lopeta, mutta sitten sen väsymisen huomaa tyhminä virheinä. Pitää muistaa lopettaa ajoissa. Rata oli pitkä ja haastava kuitenkin.
_________________________________

Maanantaina tosiaan oltiin sitten lekurissa luustokuvissa ja silmätarkissa. Silmät oli ok, eläinlääkäri sanoi että vasemmassa silmässä saattoi olla pikkuruinen arpi, mutta sanoi sen vaihtelevan heijastuman mukaan. Sanoi että ihan normaalilta näytti. Selkä-, lanne-, ja kaularanka kuvissa meni pieni ikuisuus. Kuitenkin ell koko operaation ajan kuva kuvalta totesi, että todella siistiltä ja puhtaalta näyttää. Ei löytänyt mitään moitteen sijaa mistään. Olkakuvat otettiin samalla, Jujullahan on olat kyllä kuvattu jo 1wee kuvissa, mutta halusin välikuvat jalostusta ajatellen, kun sieltä silloin ortopedi löysi ne nokat. Ortopedi kyllä sanoi jo silloin että epäilee että ne on kasvuiästä johtuvaa rustottumaa, ja sanoi että ne häviää iän myötä. Niin myös oli käynyt, eli olat oli myös puhtaat, paremmat kuin 1wee kuvissa. Mikä tietysti on harrastuskoiralle hieno asia. Etupää on aika kovalla käytöllä kuitenkin.
__________________________________

Maanantaina Juju vietti siis krapulapäivää ja oli illallakin vielä vetämätön, sai siis ihan rauhassa köllötellä. Tiistaina illalla mentiin paimentamaan.

Otettiin vähän viime viikkoisten kisojen korjaussarjaa. Peruskuljetusta tiukalla temmon säätelyllä. Muistuttelin maahanmenoa (että sinne ihan oikeasti kuuluu mennä kun sanotaan) ja steadyä (että kuuluu oikeasti hidastaa kun sanotaan). Juju oli sitä mieltä että tietää paremmin. Nyt en kuitenkaan antanut sille yhtään periksi. Jos ei totellut, laitoin maahan, jos ei totellut sitäkään, sanoin kovemmin ja otin askeleen kohti, jopa lauman läpi. Muistui se sitten mieleenkin. Sitten ajoon samaa juttua.

Tauon jälkeen otettiin pikkutarhassa kikkailua. Ensin ajoa ja pikkuflänkkejä, olin itse ulkopuolella ohjaamassa. Sitten otin sekaan ihan kaaria, ja siten että sai mennä lauman ympäri ja kaarta piti jatkaa samalla etäisyydellä laumasta riippumatta mun sijainnista. Hitto olikin vaikeaa. Tosi hyvä treeni silti. Huomaa miten Juju hidastaa aina vauhtia kun ei saa mennä sinne mihin haluaa. Mutta se on kyllö normaalia, raksutus kuului varmaan Tampereelle asti kun se mietti että mitä ihmettä?


Tähän olisikin sitten voinut lopettaa. Mutta ei lopetettu. Ajattelin ottaa vähän rentoa hömppää vielä kun kaksi kierrosta oli aika vaikeaa. Kysyin Annelta että onko noita lampaita häkitetty ja onko minkälaiset? Anne sanoi että pitäisi olla ihan helpot häkittää. Mietin siinä suuressa viisaudessani sitten että no laitetaan ne kerran häkkiin, ja sitten se on siinä. No nehän ei todellakaan ollut menossa häkkiin. Porukka meni kokoajan halki, kun kaksi livahti aina koiran puolelta häkin suulta ulos. Vaikka miten yritin säätää koiran lähestymiskulmaa ja ajettiin ne monta kertaa kauemmas, niin aina Juju ajautui liian lähelle, eikä sen jälkeen kyennyt enää avata kaarta kunnolla, ja tuuppasi niitä aina liikaa johonkin suuntaan. Sittenhän ne kaksi karkulaista hoksasi sen, ja sen jälkeen oli peli menetetty. Avasin portin toisesta laidasta, ja sitten me saatiinkin onnistuneesti lampaat häkkiin. Kyllä ne kaksi siinä portilla sähläsi, mutta kuitenkin menivät häkkiin asti. Mutta mikä ihme sanoo sitten ihmisen korvien välissä että yritetäänpä tehdä se toisen kerran?? Olipa ensimmäinen (....eikä varmuudella viimeinen) kerta kun oli pakko lopettaa sadannennen yrityksen jälkeen ja todeta, että me ei häkitetä tänään. Mä en itsekään osaa tuota häkitystekniikkaa yhtään, ei olla häkitetty vielä koskaan sellaisia lampaita jotka ei meinaa mennä, ja hätäilen liikaa. Pitäisi malttaa antaa eläimille aikaa jne. Ja ylipäänsä katsoa niitä lampaita!!
___________________________________

Keskiviikko aamuna käytiin hallilla tekemässä juoksareita. Tällä kertaa hiukan vaikeampi treeni oli, mutta mä en oikeastaan enää juoksariprojektista masennu vaikka joskus ei meinaa onnistua. Tiedän että Juju osaa, ja kyllä se nytkin aina väläytteli niitä täydellisiäkin osumia, nyt niitä sai vaan vähän hakea. Tehtiin siis 90 asteen käännöksiä. Yritin ensin namimaatille niitä, mutta siitä nyt ei tullut mitään kun odotteli sitten vain lelupalkkaa eikä palkkautunut namista. Oikeaan saatiin oikeasti ihan hienojakin jopa kokonaisellakin puomilla, ei ainakaan vauhdista jää kiinni!! Vasempaan oli vaikeampaan. Juju vaan on tosi oikea kätinen, myös paimennuksessa oikealle meneminen ja flänkin avaaminen on helpompaa. Mutta kyllä se siitä. Löysin tapoja myös helpottaa tehtävää, jotta saatiin onnistumisia. Kokonaista ei kuitenkaan edes yritetty vasempaan. Täytyy nyt tehdä myös hallin ulkopuolella vähän noita vasempaan kiertämisiä (puut jne) ja oikealla seurausta (taipuu vasemmalle) ja muita temppuloita.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Jännän äärellä

Juju kävi maanantaina selkäkuvissa, silmätarkissa ja siltä otettiin verinäyte DNA testausta (CEA ja TNS) varten. Kaikki oli priimaa (SKL lausunto vielä odotuttaa, mutta ELL ja ortopedi katsoivat kuvat ja totesivat hyvin siisteiksi kaikilta osin).

Nyt ollaan jännän äärellä. Päätin, että Jujun synttäreiden (woohoo 3wee JiiJii) ja hyvin menneiden terveystarkkien kunniaksi julkistan tämän tiedon tänään kaikille ulkopuolisille myös: 

Jujulle on suunnitteilla pentue!

Urosvalintakin on jo melko selvä, mutta odottelen vielä uroksen päivitetyn silmätarkin ja sitten julkistan senkin. Oi miten jännittävää. Juju astutetaan seuraavaan juoksuun joka normaalisti olisi alkava joulukuun alkupuoliskolla, ja pentuja toivotaan sitten helmikuulle.

Kuva: Helmi Salmiheimo

Kuva: Helmi Salmiheimo
Jujusta löytyykin mittavasti tietoa tämän blogin arkistosta, sekä tietysti Jujun omilta sivuilta. Tässä kuitenkin vielä pähkinänkuoressa:

Juju on mustavalkoinen, pieni taskuraketti. Se on noin 50cm korkea ja painaa 15kg. Juju on varsinainen koiralajien monitaitaja, jonka kanssa on ollut ilo kokeilla kaikkia lajeja, mihin on vaan ohjaajan aika ja resurssit riittäneet. Juju on luonteeltaan avoin, kiltti, ohjaaja pehmeä ja ympäristölleen kova narttu, jolla ei oli mitään ääni- tai alusta-arkuuksia, tai muitakaan pelkoja. Se on hyvin tasapainoinen, älykäs, keskivilkas bordercollie. Jujulta löytyy hienosti toimiva on/off kytkin, ja se käyttää tätä toimintoa itse ja pyytämättä. Se syttyy tekemiseen 100% ja nollasta sataan, mutta on yhtä nopeasti laskettavissa takaisin maan pinnalle. Juju ei ääntele, eikä sillä "vuoda pää". Juju harrastaa päälajeinaan agilityä, paimennusta, tokoa ja jälkeä, ja tässä järjestyksessä. Se lisäksi se tekee vetotreenejä, ja käy vaelluksilla laumansa kanssa. Jujulla on saavuttanut lajeissaan koulutustunnukset PAIM1 PPR1 TK1 ja BH. Agilityssä se kisaa 2-luokassa, jossa on startannut vasta muutaman kerran, saavuttaen yhden LUVA:n. Jälkikokeessa Juju starttaa tänä syksynä.

Jujun suku on puhtaasti työ(paimen)linjaa. Sen isä Entti tulee suomalaisista paimensuvuista, jotka ovat olleet täällä kauan. Entti harrastaa paimennusta, tokoa ja agilityä. Se on iso kokoinen mustavalkoinen uros. Entin isä Tor toimi poropaimenena lapissa, ja Torilla on Suomessa paljon jälkeläisiä. Tor on mm. edustanut Suomen paimennuksen maajoukkueessa. Entin emä Miina toimii työkoirana lammastilalla. Miinasta olen kuullut, että se on hyvin vahva, omilla jaloillaan seisova itsevarma narttu, jolla ei ollut tarve mielistellä ketään, mutta ei kyllä pullistellakaan kellekään. Myös Entin sisarukset ovat lammastiloilla työkoirina. Jujun emä on brittituonti Perfect Ebony, jonka suvusta tiedetään vähän. Ebony on työkoirana lammastilalla, ja se toimii sekä lampailla, että naudoilla. Ebonystä lisää mm. täällä.

Entti
Entti
Juju on ollut hyvin terve, eikä sen kanssa ole juostu lääkärissä. Juju on kauttaaltaan kuvattu luustolta terveeksi (lonkat, kyynäret, selkä, lanne- ja kaularanka, sekä olat) ja silmät tutkittu tänä vuonna, ja ne oli terveet. Yksi pidempi sairasloma sillä oli 2015-2016 talvella, kun se juoksi kohmeisella pellolla ja tassuun upposi olki, jota kaivettiin yhteensä 4kk ajan jalasta ulos. Tästä tarkemmin täällä ja Jujun terveydestä muutoin olen pitänyt kirjaa täällä.

Jujun kaikilla tutkituilla sisaruksilla on A lonkat ja 0 kyynäret. Olkapäissä ei ole näkynyt muutoksia ja myös tutkitut selät ja silmät ovat olleet normaaleja perinnöllisten sairauksien osalta. Jujun sisarukset harrastavat mm. agility, tokoa ja paimennusta. Jujun emällä Ebonyllä on C/C lonkat, mutta se on periyttänyt molempiin pentueisiinsa itseään parempaa lonkkatulosta. Myös Entti on luustoltaan kuvattu terveeksi. Entin toisen pentueen jälkeläiset ovat myös olleet terveitä.

Juju ja siskopuoli Saimaa

Juju, Entti ja Saimaa
Pennuista odotetaan hyvähermoisia, vahvalla moottorilla varustettuja kiitureita lajiin kuin lajiin. Pennut myydään vain aktiivisiin ja/tai harrastaviin koteihin ihmisille, jotka ymmärtävät bordercollieta rotuna, ja ovat kiinnostuneita rodun alkuperästä ja mitä rodun jalostuksella on haettu ja miksi se rotuna on sellainen kuin se on. Kiinnostus paimennusta kohtaan on tietysti mukava asia, mutta koen että en vielä omalla kokemuksellani pysty auttamaan vain työkoiraksi koulutettavaa pentua. Mahdolliset pennut rekisteröidään SKL rekisteriin.

Pentueen vanhemmat huomioon ottaen nämä pennut voisivat sopia myös ensimmäiseksi bortsuksi.

Kerron suunnitelmasta mielelläni lisää! Yhteyttä voi ottaa sähköpostitse info(a)ajatondesign.com .

lauantai 9. syyskuuta 2017

Luoksarisyyni ja muita valmisteluja

Torstaina aamulla oltiin hallilla juoksareita tekemässä. Otin maton ihan tarkoituksella nyt koko treenin ajaksi, helpottamaan. Tehtiin suoria, puomin päässä oli vasemmalla loivasti U putki ja oikealla loivasti suora putki. Putkien päät erotteli kohtalaisen kivasti, kertaalleen sinkosi väärään putkeen kyselemättä, mutta sitten taas skarppasi. Lisäksi tehtiin tiukkaa vasenta käännöstä kepeille. Tässä oli vähän hankaluuksia taas, kun laukalla ei meinannut askeleet osua ei millään. Helpotin lähtöpaikalla ja matolla, ja saatiin yksi onnistuminen myös kokonaisella puomilla ja sehän riitti. Taas käännöstreenin jälkeen vähän epäröi suoraan juoksemista, mutta saatiin loppuun myös todellisia jackpotteja. Nyt oli myös taas vaihteeksi smartin puomi.


Illalla sitten ajeltiin poikkeuksellisesti tottiskentälle keskellä viikkoa. Satoi kaatamalla kun päästiin perille, mutta sade lakkasi onneksi treenin alussa. Tein seuruuta ja luoksareita. Lopuksi myös hyppyä ja vinoestettä. Kaikki putkeen, ei taukoja.

Seuraus: seuraus oli hyvää, ja korrektia. Se on parantunut huimasti tänä kesänä. Myös täyskäännökset juoksussa onnistuu jne. Myös jäävät juoksusta sujuu tai ainakin istu ja maahan. Juju seuraa paremmalla asenteella ja innokkaasti, mikä on tosi kiva.

Luoksarit: otin itseäni niskasta kiinni näiden suhteen. Ne ei parane treenaamattomuudella, ei vaan parane. Päätin, että nyt me aletaan tosissaan harjoitella niitä luoksareita, ja siten että puran Jujulta täysin sen odotuskäytöksen matkalta. Toisin sanoen, saa palkan aina ja vasta mun luota, huutelin mä matkalla mitä vaan. Nyt teinkin niin, että pallo roikkui kauluksesta, ja kutsuin vaihtelevalla matkalla. Jos lähti hitaammin, kannustin ja saatoin peruutellakin, mutta varoin sanomasta jessiä, eli en vapauttanut leluun. Vasta hyvästä eteentulosta sai ottaa pallon. Nämä alkoikin toimia. Juju aika nopsaan hoksasi, että pallon saa vasta multa, ja että vapautusta leluun ei tule matkalta. Ei se nyt mikään galaksin nopein ollut eikä edes sinne päin, mutta tuli kuitenkin välillä jopa niin vauhdilla että TÖRMÄSI!

Estenouto: Ohjatun kapulalla. Ekalla kapulan kanssa vain toiseen suuntaan. Sitten yksi ns. kokonainen jossa heitin kapulan, meni ohjattu kapula tosi vinoon, ja meinasi ensin lähteä noutoon An ohi, mutta kun kutsuin pois, niin heti hoksasi, ja meni hyvällä varmuudella noutamaan esteen yli. Meinasi myös tuoda ensin esteen ohi, mutta uusinnalla hyvä. Toka kerta kun toi kapulaa esteellä, joten siihen nähden tosi tyytyväinen olin.

Hyppy ja hyppynouto: kokeilin ohjatulla noutoa, hyvin meni ja tuli hypyn yli, vähän autoin omalla sijainnilla, jos heitto kovin vinossa. Otin ensin 80cm ja sitten 90cm, molemmat ok. Sitten pelkkää hyppyä, ensin yksi 95, ja sen tuli heittämättä, joten metriin. Ensimmäinen tosi hyvin, ilman kosketusta, toisella koski joten otin kolmannen pienen tauon jälkeen ja se puhtaasti. Hyvä siitä tulee :)

Tottis on nyt tuntunut tosi hyvältä. Juju on aika innoissaan siellä, ja olen saanut palkattua sitä hyvin lelulla. Nyt vaan itseä niskasta kiinni, ja kahdet treenit viikko tasolla ainakin joka toinen viikko niin jälkikoe kutsuisi kk päästä.


torstai 7. syyskuuta 2017

Mitä tänään syötäisiin?

Koska (harrastus-)koiran ruokinta on omasta mielestä aika mielenkiintoinen aihe, niin keräsin viikon ajalta Jujun ruokailusta päiväkirjatyyliin, mitä se milloinkin on syönyt. Tässä tekstin lomassa siis Jujun viikon ruokailut. Ruokien sekään laitan aina vettä, joskus enemmän, joskus vähemmän, päivän aktiviteeteistä riippuen. Vesi auttaa lihasten palautumista, ja on tietty muutenkin tosi tärkeä juttu. Aamuruoka on niin tylsä kuvattava, ja joka aamu sama, että siitä vain yksi kuva:

Aamun tylsyys 1dl nappulaa.
Juju syö pääasiassa noin 50/50 systeemillä liian laadukasta nappulaa ja lihaa. Useimmiten nykyään suhde on enemmän 60/40 lihan eduksi. Nappula on tällä hetkellä Wolf Of Wildernessin Wild Hills Kana/Ankkaa. Aikaisemmin on syönyt HauHaun Kana-Riisiä (silloin kun mulle tuli) mutta koska se oli silloin ainoana ruokana, halusin laadukkaamman nappulan. Vaihdoin silloin ensin ProBoosterin pentunappulaan, joka sopi hyvin, mutta kun vuoden ikäisenä vaihdettiin saman merkin aikuisnappulaan, niin ensin laihtui hulluna perusnappulasta, ja sitten kun syötin edelleen saman merkin No Grainia, jossa isompi rasva, tippui karva ja korvat kutisi. En tiedä mistä johtui, voi olla että oli sattumaakin, mihin aikaan vuodesta osui. Joskus Jujulla kutisee korvat karvanlähtöaikaan myös. Mutta vaihtamalla parani, ja kauan aikaa söi Golden Eaglen Fresh Farmia, ja se sopi älyttömän hyvin ja määrät oli aika pieniä mitä tarvitsi antaa, jotta pysyi hyvässä kunnossa. Kuitenkin oikeastaan aina kun Juju söi pelkkää nappulaa, paskan määrä oli aika iso, ja maha usein enemmän tai vähemmän löysällä ja Biobact kuului sen vakio ruokailuun. Tässä vaiheessa tuli mukaan myös liha yhä enenevimmissä määrin. Nyt kun lihan määrä on useimmiten enemmän kuin puolet Jujun kupissa, niin halusin alkaa etsiä vähän vastaavaa nappulaa kuin tuo GE, mutta vähän halvempaa. Sitten aikani etsittyäni, parhaiten tuota vastaava sisällöltään ja hinnaltaan kolmanneksen pienempi oli tämä WoW nappula. Se maistuu ja menee lihan ohella loistavasti.

Silakkafilettä noin 50g, kennelrehun sontajauhelihaa oisko 150g, nappuloita koristeena puoli desiä ja lisät.

Broilerin palalihaa 200g, naudan sydäntä 50g, possun maksaa 50g, nappuloita puoli desiä ja lisät. Raskaampi päivä.
Lihat sitten puolestaan tulee tätä nykyä enimmäkseen (viimeisen vuoden aikana oikeastaan kokonaan) Vauhti-Raksulta. Laadullisesti olen ollut tosi tyytyväinen kaikkeen mitä olen sieltä ottanut, ja palvelu pelaa loistavasti. Kennel-Rehua käytin aikaisemmin enemmän, mutta olin tosi pettynyt niiden jauhelihaan (rusto-lihaskalvomössöä) ja kalkkunaan (ei erota mitä se on, kun on niin hienoa pastaa), enkä laiskuuttani jaksa alkaa yhdistellä monen eri toimittajan tuotteita keskenään. Lisäksi mä mieluummin maksan vähän enemmän laadukkaammasta lihasta, jolloin sitä myös tarvitsee syöttää hiukan vähemmän. Viimeisessä tilauksessa oli Vauhti-Raksun naudan jauhelihaa, sika-nauta (se parempi), naudan sydän, broilerin palalihaa (ykkösherkku), broilerin luutonta jauhelihaa, poron kuivattua kaulalihaa ja murr-kissin sian palalihaa. Lisäksi Juju saa 1-2krt viikossa maksaa (sian tai naudan) ja kerran viikossa kalaa (villiä, yleensä silakkaa tai muikkua). Ja joskus rankempien treenien tai pitkien kisapäivien jälkeen annan lihaista rasvaa boosteriksi. Kananmunaa lisäilen kun muistan. Joskus laitan kaurahiutaleita tai pellavaa kuidun takia, tai jos maha vähän löysällä.

Eilisen broiskun loput vajaa 200g, lihaista rasvaa lisänä noin 50g, nappuloita puoli desiä ja lisät. Kevyt päivä.

Vauhtiraksun luuton ja sidekudokseton nauta-sika 250g  nappuloita puoli desiä ja lisät.

Näiden lisäksi Juju saa lisänä D-vitamiini, sinkkiä ja magnesiumia. Magnesiumia ei välttämättä laskennallisesti tarvitse, mutta olen kokenut tämmöisellä harrastuskoiralla sen lihashuollollisena lisänä, ja aina kun Juju kun saa magnesiumia annoksen, se on seuraavana päivänä älyttömän irtonainen liikkeiltään, eli selvästi vaikuttaa paljon palautumiseen ja lihasjumeihin. Joskus saa kalaöljyä (karvan lähdön aikaan lähinnä). Joskus laitan ruokaan ripauksen suolaa (vaikka Jodia ei laskennallisesti tarvitse lisätä).

Sama kuin edellisenä päivänä.

Jauhelihan rippeet 50g, nappuloita puoli desiä, lisät ja broilerin jalka. Kevyempi päivä.
Näiden lisäksi Juju syö joskus harvoin rustoja ja broilerin jalkoja ajanvietteenä. Kuivatuista käy poron lihan lisäksi esim. naudan päänahka ja niskajänne hampaiden pesuun.

Nameina käytetään nykyisin lähinnä naturis pötköjä, joita tilailen Ilowillalta 10 pötkön laatikoissa. Jos unohdan paloitella valmiiksi pakkaseen näitä, niin varalla on Natural Menun pentunappulaa.

Sian palalihaa 250g, maksaa noin 50g, nappuloita puoli desiä ja lisät. 

Vahtaajat hommissa. 

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

PAIM1 PPR1 TK1 BH Päättymätön Juju

Maanantaina oli tottis ilta. Päätin ottaa vain yhden setin, ja suhteellisen kevyesti ja hyvin suunnitellusti. Vein eteenmeno pallon nyt ekaa kertaa ikinä etukäteen paikalleen.

Aloitettiin seuruulla, tein vaihtelevia pätkiä ja reilusti palkaten. Seurasi innokkaasti, painoi jopa vähän. Muutamat jäävät seisomaan ja maahan, seisomaa on vielä epävarma ja tarvitsee avun. Sitten otin 650g kapulan ja seuruuta se suussa. Sitten muutama vauhtinouto. Sitten aloin valmistella eteenmenoa. Jätin typerästi kapulan samalle kentän reunalle kun mihin olin jättänyt pallon, ja sinnehän se meni, kapulalle ja aivan vinoon ja teki hienon noudon :D kehuin, mutta en palkannut. Sitten käytiin toteamassa että pallo on siellä, ja sitten uudet valmistelut. Nyt eteni hienosti, viivasuoraan pallolle, tietysti. Tätä pitää alkaa häivytellä todenteolla, ja oikeasti vähän käyttää aikaa suuntien miettimiseen myös. Lopuksi vielä hyppyä, pari kertaa hyppynouto noin 70cm hypyllä. Sitten pelkkää hyppyä, yksi 95, meni hyvin, sitten metrillä koski, muttei tiputtanut, ja toisella yli hienosti koskematta. Jännittää kuitenkin metristä, koska nostaa jalat mahan alle hypyssä. Nooh, se paranee kyllä ajan kanssa.


Oli tosi kivat treenit, katsottiin vielä lopuksi Kaarinan kanssa luoksaria, ja sen parantelua. Näytin miten Juju nyt tekee, ja teki justiinsa niin kun nykyisin tekee, eli lähtee kyllä iloisesti, mutta jossain 4m ennen mua hidastaa ja pari metriä ennen pysähtyy ihmettelemään, koska odottaa jes vapautusta lelulle. Nyt vaan täytyy oikeasti alkaa vahvistaa sitä että palkka tulee aina vain multa ja periltä asti, koska vaikka ei nyt nää palkkaa ja on kauan aikaa palkattu vauhdista, ja myös niin että saa palkan multa mutta vapautan lelulle jo matkalta, niin nyt odottaa selvästi sitä vapautusta matkalla. Voisin sitä käsitargettia vielä ottaa tähän ja sitten ihan vaan eteentuloja läheltä ja leuan alta palkkaa. Mutta ei yhtään matkalta vapautusta. Ja kai sitä luoksariakin pitäisi vaan treenata, koska aivan selvästi treenaamattomuus ei siihen auta.

Lopuksi Juju pääsi vielä juoksemaan Vilpertin ja Hiskin kanssa.
__________________________

Tiistaina olikin sitten The day of the days, kun koitti ensimmäiset sbcak paimennus kisat! Somerolla Woollandiassa kisattiin, ja olin ilmoittanut Jujun kahteen starttiin, koska niitä kerran oli tarjolla. Jännitti niin hitosti, etten muista koska olisi kisat jännittänyt yhtä paljon. Varsinkin, kun ykkösissä varmaan neljältä ensimmäiseltä karkasi lampaat joko takaisin varikolle, tai suoraan poistovarikolle, niin tunnelma oli aika jännittynyt. Onneksi meitä edeltävä ajoi todella kauniin, täydellisen rauhallisen radan, niin omakin jännitys vähän helpotti, kun näin että kyllä niitä ihan mahdollista oli ajaa, kun koira osasi kohdella niitä kauniisti.


Laitoin Jujun vasemman kautta, vaikka oikea on suuntana meille helpompi. Nyt kuitenkin näin selvästi että veto oli vasemmalle takaviistoon, ja myös koira halusi mennä vasemman kautta. Juju lähti elämänsä parhaalle hakukaarelle. Tosi kauniisti myös avasi kaarta lopussa. Totteli pillillä stopin, vaikka ei mennyt maahan. Lähti tuomaan rauhallisesti, mutta aikalailla heti sai laittaa oikealle vähän vetoa vastaan takaisin, jotta tuonti oli hyvä. Ihan hiukan taisi alussa olla off line? En oikein enää jännitykseltä muista, eikä videota ole, rata oli liian kaukana katsomosta, että siitä olisi nähnyt yhtikäs mitään. Tolpan kierrossa meinasi ihan hiukan tulla kiire, kun poistovarikko veti, mutta ehti silti hyvin ja otti stopin, niin lauma rauhoittui. Hakupisteita yhteensä 41p, joka oli aivan todella yli odotusten!

Aivan todella kauniisti lähti ajoon. Yhtään steadyä ei totellut, ja lopussa ajoin tarkoituksella ihan vähän off line porteista läpi kuitenkin, mutta niin että sain tosi hyvä käännöksen ja ehdin peruskuljetus asemiin. Mietin aluksi että ajanko koko radan läpi, mutta päätin ettei vielä ole sen aika, että jos vaan ehdin, niin menen kuljetusasemaan. Peruskuljetuksessa ei totellut myöskään steadyä, mutta stopit otti, ja kuljetus oli aika optimaalista, ohjaaja-lampaat-koira asetelmassa. Ei työntänyt lampaita läpi. Tokalla portilla jätin tarkoituksella vähän kauas seisomaan, jotta sain hyvin avattua oikea flänkin ja tiukasti käännettyä porukan kohti tolppaa. Tässä linja myös hyvä. Joku kuljetuspiste oli lähtenyt jostain kohtaa, joten ehkä tultiin kuitenkin tolppaa kohti vähän off line ja saattoi siinä joku mutka olla.

Jätin lampaat häkin lähelle, ja koiran niiden ja häkin väliin, ja itse menin avaamaan porttia. Juju kääntyi häkillä ensin mua kohti ennen kuin lähti hakemaan lampaita häkkiin, joten tästä varmasti meni jokunen piste, ja myös lampaiden kierto häkityksen alkuun oli aivan LIIAN LAAJA!??! Enpä ole ennen tätäkään ilmausta voinut meidän paimennuksen yhteydessä käyttää :D Lampaat meni aikalailla suoraan häkkiin, mutta kun laitoin Jujun maahan ne portilla pysähtyivätkit, ja empivät. No sitten koira ihan vähän oikealle, niin menivät kiltisti. Vähän jännitti, kun Jujun on ollut tosi vaikea tuollaisessa tilanteessa avata flänkkiä kunnolla, se olisi voinut ne vielä tuossa kohtaa pöläyttää. Oli kuitenkin riittävän kaukana. Sitten portti kiinni, portti auki ja koira häkkiin. Laitoin oikealta lampaiden taakse, ja sanoin hyvin painokkaasti käskyn, niin meni todella kauniisti. Vähän kyllä oikaisi, ei mennyt ihan laitoja pitkin. Maahan kerrasta, mutta huomasin että vähän painosti lampaita myös tässä. Lampaat tulivatkin vauhdilla ulos, ja laitoin Jujun vasemman kautta nopeasti perään, mutta vähän kiire tuli. Tästä varmaan myös jotain pistevähennyksiä. Lauma kuitenkin haltuun ja rata läpi! Ensimmäiset viralliset kisat ja tuloksena PAIM1 PPR1 76p. ja sij. 4. 

Olin kyllä niin onnellinen radasta ja helpottunut. Toiselle radalle ei varsinaisesti ollut tulospaineita, mutta koska huomasin, että Juju oli vähän poikki, ja jotenkin omassa kuplassa radan alussa, alkoi uudestaan jännittää.


Lähti taas hyvin hakuun, mutta en muistanut (???) ottaa pilliä esille, niin en ehtinyt viheltää stoppia ja luulen että tähän karisi radan viimeisetkin auktoriteetin rippeet. :D Tuonti oli banaani, Juju teki kyllä hienon ja peittävän hakukaaren, mutta nosti vinoon, eikä ottanut oikeaa käskyä, kun vasta kolmannella kerralla, joten tuonti oli kaareva. Tolpan kierrossa taas liikaa vauhtia, ja nyt kun ei ottanut stoppia, niin tuuppasi lampaita liian kovaa, ja ne veti palkokasvin nenukkaan. Saatiin ajettua S muotoisesti ekalle portille, siitä kuljetukseen. Kuljetus oli aivan liian vauhdikasta, Juju ei ottanut yhtä ainoaa stoppia eikä steadyä, ei yhtään maahan käskyä. Suunnat oli ainoat mitkä neiti suostui kuulla, ja se sitten pelastikin, kun sain pidettyä sen tarpeeksi kaukana. Häkillä kääntyi katsomaan mun perään kun jätin odottamaan häkitystä, ja taas aivan liian laaja kaari häkitykseen, ihan oikeasti luulin että se lähtee hakemaan jotain uutta laumaa tai jotain :D Nyt lampaat meni suoraan häkkiin, Jujulla kuumeni tunteet myös häkissä eikä kyennyt menemään nätisti taakse, ei kuitenkaan tehnyt tyhmyyksiä. Häkistä poisottaessa annoin väärän suunnan, joten lähti liian ahtaasti ja lampaat juoksi kovaa, joten tuli kiire. Laitoin vielä uudestaan kaarelle, jotta kattoi koko lauman ja sitten onneksi kuuluikin kiitos tuomarin autolta :D

Vein vielä Jujun kanssa lampaat poistovarikolle ajolla, ja nyt käskytin perkeleen kanssa sen maahan kertaalleen, kun ei meinannut yhtään kuunnella.

Mutta lopputulemana tietysti Juju ylittti kaikki odotukset ja olin siitä super ylpeä. Nyt en tiedä, mennäänkö tänä vuonna enää kisaamaan, kun tavallaan kauden tavoite olisi nyt täynnä, ja nyt hyvä syksy aikaa aloitella jakotreenit, ja painottaa sinne ajoon ja stoppeihin.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kasviskisa ja muita humputuksia

Perjantaina aamulla oltiin aksaamassa. Tarkoitus oli tehdä lyhkäset helpot treenit, vähän palauttavaa. Keinulle halusin tehdä niitä takana leikkauksia nyt urakalla, koska se oli hiukan vaikeaa (huono keinu) kisoissa. Näitä ei nyt olekaan muistuteltu, mutta lähti etenemään hyvin. Lisäksi muistuttelin keinun vapautuksesta, meillä on sellainen puolittainen pysäytys kisoissa, mutten halua että Juju hyppää alas ennen kuin keinu on alhaalla. Ponnistaa muuten keinun omaan mahaansa.

Juoksareita tehtiin ehkä vähän liian vaikeaa. Toisessa päässä oli suoraan vinossa oleva hyppy, ja toisessa hyvin lyhyellä välillä takaakiertohyppy. Puomin jälkeiset takaakierrot on olleet hyviä, jos välimatka puomilta hypylle on ollut riittävä. Nyt jouduttiin vähän hölläämääm jopa kriteeristä, koska oli vaikeaa. Suoralla osui joka kerta hyvin, että ei ollut nyt ymmärryksestä kiinni, vaan tilanne oli vaan liian vaikea. Joka kerta meni takaa kiertoon kyllä, ei siinä. Ja osui kyllä kontaktillekin, mutta meidän kriteeriin liian ylös. Joutui niin voimakkaasti jarruttaa jo alastulolankulla. Pitää niitä tiukkojankin käännöksiä alkaa treenata, niin saadaan tuohon varmuutta. Mulla ei ollut myöskään mattoa mukana, niin ei ollut oikein keinoa helpottaa. Siksikään en lähtenyt vääntämään asiasta.


_________________________________

Lauantaina paimennettiin Jumesniemessä. Piti ottaa ratatreeniä, mutta treeniporukan supistuessa tehtiinkin Annen kanssa pelkästään hakuja ja vähän pitkiä ajoja aitoja myöden. 

Haut oli joka kerta vähän ahtaat loppuosasta, niinkuin on ollut aina. Ei laajentanut lisäkäskylläkään niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta videolta kun katsoin, niin kyllä se ihan ok oli kuitenkin ja kaaren muoto on kaunis. Annoin vähän painetta lähettäessä, ekalla ei meinannut älytä edes lähteä, matka oli niin pitkä. Otettiin useampi oikea, ja sitten lähempää myös vasenta. 

Toisella kierroksella otettiin ajoa. Ajoin pitkää linjaa edes takaisin vetoon päin ja vedosta pois. Vetoon päin on kyllä vaikeaa, ei millään uskalla ottaa flänkkejä kunnolla, kun tuntee vedon. Lisäksi tehtiin aidan vieressä lähietäisyydeltä flänkkejä, niin että sanoin painostaen käskyt ja tarkoitus oli saada koira ottamaan etäisyyttä flänkillä. Pelasikin ihan hyvin ja vaikka välillä lähti jopa hiukan pois lampailta, olin tyytyväinen, että sain idean myytyä. Peruskuljetuksessa meinasi väkisin työntää lampaat ohi, mutta totteli yllättäen steady käskyä.


_________________________________

Sunnuntaina oli sitten bortsuja taas vähäksi aikaa, kun oli Päättymätön päivät Eräjärvellä. Me ei ollakaan tänä vuonna käyty yhtään kertaa Jepulassa paimentamassa tai muutenkaan. On riittänyt hommia muutenkin. Oli kiva nähdä ihmisiä, vaikka Jujun sukua ei paikalla ollutkaan muita. 

Päivä starttasi hyvin vakavamielisellä rallytoko kilpailulla, jossa oli tietysti omaa maustetta mukana. Rata sisälsi perus maahanmenon, pujottelun, houkutuksen jne lisäksi myös noutoruudun, renkaan, kaukot, vapaamuotoisen tempun ja eteenlähetyksen siivekkeiden väliin. Juju vetäsi radan aika suvereenisti. Ainoastaan noutoruutu aiheutti päänvaivaa, kun olikin leluja ja kaikkea mitä sai ottaa. Tähän asti on saanut ottaa vain noutokapuloita. Luoksari lyhyellä matkalla oli myös taas huono. En oikein tiedä tulenko ikinä saamaan sitä korjattua, kun se on vaan aina hidas. Mööh...


Päivä jatkui ruokailulla ja siitä sitten paimentamaan. Otin Jujun ensin pikkupyöröön, jossa pyörittelin aikani. Juju oli aika kierroksilla, mutta käsitteli lampaita kiltisti. Menin lopuksi myös itse ulkopuolelle, ja sieltä ohjasin. Toimi hyvin, ja meni näin jopa kauniimmin aitojen ja lampaiden väliin. 

Toisella kierroksella otin pellolla. Ajettiin ensin lampaita aikamme, jotta saatiin lauma rauhoittumaan. Porukassa oli yksi joka oli jo tatti otsassa pentujen pyörityksestä. Lauma kuitenkin Jujun kanssa rauhottui ja se yksikin alkoi pysyä porukassa. Saatiin kivojakin pätkiä, ja Juju hienosti painoi vetoa vastaan, kun lampailla oli kova veto nurkkaan. Oli tyytyväinen. Otettiin myös pillikäskyjä vähän. Ekaa kertaa otin myös vasemman pillikäskyn mukaan. Oikealle lähtee jo aika kivasti, vasempaan nyt tietty vaatii rutiinia, justiinsa se sille vasta esiteltiin. Pilli pysäytyksella ei myöskään mene ollenkaan maahan, mutta se ei oikeastaan haittaa yhtään. Maahan stoppia en tule Jujulle edes tarvitsemaan jatkossa luultavasti muutakuin lähityöskentelyssä. Se on sen verran rauhallinen ja kiltti, ei painosta eläimiä liikaa, niin sen ei tarvitse stopata maahan esim. ajossa tai nostossa. Muutenkin olen tässä nyt kokoajan vaan enemmän sitä mieltä että maahan stoppaus ja jumppa maahan-aja-maahan-aja on seurausta siitä, että koira ajaa liian kovaa, eikä ole ohjaajalla hallussa. Maahan stoppi on ainoa pelastuskeino silloin. Mieluummin opetan tasaisen ajon ja rauhallisen noston, kuin että ajoon lähdetään kuin tykin suusta, ja sitten ainoa millä saan sen kauemmas lampaista on käskemällä maahan.

Palkintojen jaossa selvisi, että Juju voitti kasviskilpailun. Palkinnoksi saatiin liikaa dentastixejä, ja punottu pupu joka oli Jujun mielestä ihana. Janita otti Jujusta passikuvia, toivottavasti niitä saadaan jossain kohtaa esille. :)

maanantai 4. syyskuuta 2017

Back to basics

Tiistaina oltiin jälkimetsällä.

Kaarina talloi Jujulle ykkösluokkaa vastaavan jäljen, ja vahti ettei marjastajia tai muita ihmettelijöitä kulkenut jäljellä kun se vanheni. Jujun jälki olikin vanhentunut jo 45min kun päästiin metsään Jujun kanssa, ja mulla oli juuri sopivasti aikaa käydä tekemässä Vilille jälki ja sen jälkeen startattiin Jujun jäljelle. Aikalailla suoraan autosta siis.


Jana noin 10m täydellinen. Tarkisti metrin takajälkeä ja nosti oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi. Yhdestä kulmasta ajautui ulos, kun luuli varmaan kompaksi eikä ollut skarppina (väärässä suunnassa kulman "yli" oli houkutteleva kaatunut puu jonka ali halusi jäljestää). Kääntyi kuitenkin liinan mittaa ennen takaisin ja löysi heti oikealle jäljelle takaisin. Jäljesti innoissaan ja aika haipakkaa meidän mittakaavassa. Kuitenkin järki päässä ja tarkasti. Kaksi jäljellä ollutta keppiä nousi myös. Viimeinen keppi meinasi taas jäädä, voi argh. Jäljesti aikalailla sen päältä taas ja meni ohi. Jälki päättyi jälleen aika lähelle tietä, joten näköjään tuo tien reuna vetää sen verran, ettei ole siinä skarppina. Pitää ruveta tekemään niin, että ei koskaan päätä jälkeä suoraan tien reunaa vasten, vaan aina jatkaa jonkin aikaa tien reunan myötäisesti. Löysi kyllä kepin kun käskin etsiä. Kokeessa jos vika keppi jää, niin sitähän saa mennä sitten etsiskelemään.

Esineruutu otettiin täysikokoisena ja esineet takana-keskellä-takana. Kaikki esineet valmiina, mutta yksitellen työstettiin. Eka hajuhakuna, toinen suorilta, kolmas hajuhakuna. Tuulta oli, muttei saanut hajuja kovin kaukaa esineistä. Ekalle esineelle lähti kuin tykin suusta taas, myös tokalle lähti samalla tavalla vaikkei lenkkeilty ruudussa. Kolmannella alkoi vissiin vähän hyytyä, kun lähtikin vähän rauhallisemmin, eteni kuitenkin ihan ruudun takarajaan asti ja esine nousi heti.
Hyvät treenit kaikenkaikkiaan, ja ehkä nuo jäljetkin taas lähtee eteenpäin, ja nuo edelliset oli jotain hetkellisiä häiriöitä.
___________________________

Keskiviikkona ajeltiin treenija reissuseuran kanssa Lietoon paimentamaan. Lähdin mukaan kun kerran pyydettiin, Anja Lehtiö koulutti. Muut treenaajat (meitä oli 4 yhteensä) oli Nextarilaisia, ja olin vähän ulkona alussa. Mulla ei myöskään ollut oikein kunnollista suunnitelmaa, mitä haluttaisi treenata, mutta kun katselin lampaita, totesin niiden olevan aika liikkuvaisia ja vetoja oli paljon, niin päätin että tehdään pikkuaitauksessa peruskuljetus harjoituksia ja flänkkien avausta. Se olikin aika hyvä päätös lopulta, koska peruskuljetuksessa on aika paljon tekemistä, jos siitä haluaisi vakaata ja rauhallista. Juju tuuppaa lampaat todella herkästi läpi ja tulee aivan liian kovaa. Lisäksi vaikka ollaan nyt saatu ajoon ihan rauhallisia lähtöjä, niin peruskuljetukseen lähtee aivan liian kovaa ihan pelkästään liikkeelle. Jujua jännitii ja se söi paskaa jo odotellessa omaa vuoroa. Pitkästä aikaa teki tuota, oma jännitys varmaan lisäsi sitä myös. Viimeksi Anjan kurssilla puolitoista vuotta sitten sain tulla aika kovaa pää edellä asfalttiin, kun ei päästy todellakaan ajamaan rataa eikä sinnepäinkään, ja Anja vaan totesi ettei Juju osaa edes flänkätä eikä sillä ole mitään harmainta ajatustakaan flänkistä, ja mitä se tarkoittaa. Olin aika maissa kurssilta kotiin ajaessa, Anja kouluttajana ei myöskään ole mikään kaunistelija vaan sanoo ihan suoraan, joka on kyllä hyvä ei siinä :)


Ekalla kierroksella sitten ensin näytin vähän itsekseen mitä on tehty. Lampaat oli aika herkät, ja taas meille uudet, joten Jujulla oli kierroksia vähän liikaa. Osa flänkeistä oli tosi huonoja. Anja tuli sitten myös aitaukseen ja tehtiin linjan leikkauksia ja ristiin kävelyitä, sekä sitä peruskuljetusta, johon haettiin rytmiä ja etäisyyttä. Välillä Jujusta huomasi, että kaksi ihmistä aitauksessa on liikaa, koska en pysynyt Anjan vauhdissa, ja Anja antoi painetta kepillä mutta Juju halusi pitää lampaita mulle. Eli aika ristiriitaisia ohjeita tuli välillä koiran näkökulmasta. Saatiin toki hyviäkin pätkiä. Toinen ongelma oli sitten se, että kun Jujulla on sitä kaaren päässä räjäyttelyhistoriaa, niin mä käsken sen stopata liian aikaisin eikä se ehdi peittää lampaita. Siksi tuonti on monesti vino. Eli nyt sitten laitettiin peittämään.

Tauolla kyselin vähän Anjalta, kun hän käski käyttää Jujulle stand stoppikäskyä hidastuksena ja sanoi että paimennuksessa stoppi ei aina ole täysi stoppi, että miten koira voi tietää että koska tulee oikeasti pysähtyä ihan kokonaan. Toki Anja ei tosiaankaan meidän historiaa tunne, mutta Jujun kanssa on stopista väännetty aikanaa tosi paljon, ja siksi olen ollut kokoajan äärimmäisen tiukka stopin suhteen, että stoppikäskyllä pitää pysähtyä ja pysähtyä heti ja kokonaan. Liedown käskyllä toki tipahtaa nykyisin jo aikalailla heti ja nopeasti. Anja oli sitä mieltä että koiralle ei kannata pelkästään opettaa ihan ehdotonta stoppia ajoon ja kuljetukseen sen takia, että silloin estetään koiraa ajattelemasta omilla aivoilla ja joskus koira on oikeasssa kun ei halua pysähtyä kokonaan vaan pitää lampaat liikkeellä, ja silloin tarvitaan se, että on olemassa stoppi vain mielelle, ei fyysisesti kokonaan. Ja koira kykenee erottamaan oikean stopin ja "stopin" äänensävystä. Eli stop- pysähdy, hidasta, kuuntele. Mietiskelin sitten kotimatkalla, että varmaan otan Jujulle siihen hidastukseen steady käskyn, koska se kuullostaa vähän samalta kuin standin alkuosa, mutta olisi kuitenkin eri sana, ja ehkä mun itse olisi helpompi olla mustavalkoisempi kriteerin kanssa, kun mulla on ehdoton seisomaan pysähdy- stand. Koska esim. häkillä jos se valuu standillä, ei tule häkityksestä mitään. Nythän meillä on ollut hidastava iisi käsky ajoon, mutta se ei selkeästi uppoa...

Toisella kierroksella kuljetus alkoikin sujua, teinkin sitä aikalailla itsekseen alkuun. Sanoin hidastuksena vain "sta sta sta" tai sitten vain "ei", jos lähti liian kovaa. Kutsuin nimellä, jos yritti napata paskaa...joka oli edelleen näköjään päivän teema. Sitten tehtiin nostoja, ja Anja näytti muutamia tosi hyviä juttuja, joilla saadaan aika pieneenkin treeniin ja pätkään monta nostoa. Jujullakin eniten haasteita tuottaa nimenomaan liikkeelle lähtö, joten nostoja pitäisi tehdä paljon. Tehtiin niin että leikattiin linja ja peruutettiin, jotta koira sai avata flänkin ja tuoda lampaita. Koira taakse maahan ja pysäytettiin lampaat. Sitten yritettiin päästä lampaista irti, ja käskettiin nostaa. Sitten taas stopattiin lauma, jos nosti hyvin sai tuoda, jos nosti liian lujaa, uudestaan leikattiin linja ja toiselta puolelta uusiksi. Jos nosti kauniisti, pystyi ottamaan monta nostoa putkeen, ja aina sai tuoda muutaman metrin palkaksi. Lopussa tehtiin vielä ihan vaistonvaraista kuljetusta, ja Jujulla nousikin kierrokset joten taisi olla pääkopalle haastavaa treeniä taas.


Ajomatkalla pohdittiin treenikaverin kanssa koulutusta, ja itsekseenkin sitten vielä jälkikäteen mietin sitä. Aluksi olin vähän jotenkin...pettynyt?... koska ei tehty meille vaikeita ajo asioita nyt ollenkaan vaan tehtiin vain periaatteessa tuollaista baby treeniä. Ja aina tulee vähän pöljä olo, kun uusi kouluttaja, joka ei tunne meitä eikä tiedä mitä ollaan tehty jne ei tunne historiaa. Anja olisi varmaan järkyttynyt jos olisi kuullut että Juju starttaa ensi viikolla ykkösissä. Ei varmaan olisi uskonut... :D

Mutta oikeastihan nuo asiat pitäisi opettaa ensiksi, etäisyys, tempo, flänkit, suunnat, stoppi ja hidastus. Ja kuljetuksessa, kun koira haluaa tuoda lampaita kovasti, nämä on vaikeampia saada läpi, kuin ajossa. Jos nämä perusteet on hallussa kun lähdetään opettamaan ajoa, ei steady walkissa pitäisi tulla ongelmia. Lisäksi sain paljon ideoita juuri tuohon kuljetukseen ja sen tekemiseen, saan myös Jujun ehkä käyttämään lisää silmää kun aletaan opetella tuota lisää. Ristiin kävelyä pitää harrastaa pellolla isommassa tilassa. Ja täytyy antaa alkaa vastuuta flänkeistä koiralle myös, eikä aina auttaa paineella jne. Anja ei myöskään oikeastaan käyttänyt aikaansa koiralle räyhäämiseen, vaan sanoi asiasta, ja sitten jatkettiin. Ja selkeä käskyjen kanssa, kaikki heiheit jne pois. Ja aina kun tekee jotain sen suuntaista että lähtee lampailta pois, niin omalla nimellä kutsu. Eli lopputulemana oli kyllä hyvä ja avartava koulutus taasen, aina täytyy miettiä uusien kouluttajien kohdalla, että mitä ottaa omaan työkalu pakkiin keltäkin. On niin monta tietä roomaan tässä lajissa.