Tiistaina koitti ansaittu vapaapäivä, pyöräiltiin töihin ja käytiin matkalla uimassa. Juju otti ensimmäiset uimahyppynsä tälle kesälle laiturilta. Ekalla kerralla vähän mietti miten se menikään, mutta kun sen autoin, niin sen jälkeen loikkasi komeasti 😊 ihana Juju pikkuinen kun luottaa niin kovin tuossakin tilanteessa, ja antaa auttaa ihan rennosti veteen laiturilta, eikä mitään peruuttele pois tai panikoi. Oon auttanut alusta asti vain sen verran että lasken Jujun siten veteen kuin se laskeutuu hypystäkin ja vaan autan pitämään pään veden pinnalla 💜
_________________________________
Keskiviikkona aamulla sitten piiiiitkästä aikaa hallille omiin aksatreeneihin. Tehtiin vain juoksaria, ja lopulta hyvin lyhyet treenit tulikin.
Juoksarit alasmenotaitteelta osuu 100%. Siitä sitten kun siirretään taaksepäin, osumaprosentti pienenee heti, tuli monta hutia peräkkäin, jonka jälkeen helpotin. Huomasin myös, että kaareva putki mietitytti taas että kumpaan päähän piti mennä, että suoraan edessä oleva putki on vaan liian helppo Jujun mielestä ja pitää sitä jonkinlaisena kompana 😲 Kuitenkin kun tein sitten muutaman helpomman taitteelta tähän väliin niin sitten onnistui kaksi _täydellistä_ keskivaiheilta. Täytyy alkaa rohkeasti vaikeuttaa, koska askellus edelleen muokkautuu, kun tekee kokonaista puomia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyörällä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyörällä. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 7. kesäkuuta 2017
lauantai 22. huhtikuuta 2017
Älä puhu huomisesta
Perjantaina aamulla vielä kertaalleen lyhyisiin juoksarihommiin. En malttanut olla menemättä. Nyt päätin että maks 10 toistoa, meni miten meni. Ja ihan hyvinhän se meni, nyt taas tuntuu että ollaan oikeilla jäljillä. Pitää saada tuonne puomin alastulolle jäätävä veto, ja sen rakentelu onnistuu hienosti tällä tavalla. Puomin perässä oli hyppy ja mutka putki, palkkasin putken jälkeen lelulla. Yhden palkkasin ravilla, ja se oli eka toisto, lopuissa pidin kiinni vauhdista myös.
Tehtiin töiden lomassa lyhyt tarkkuusetsintään liittyvä (EK-koetta ajatellen) ilmaisutreeni, ensimmäinen laatuaan. Esineenä oli pikkuruinen avain. Juju hoksaili omaan tapaansa homman hyvin nopeasti, muutaman kerran autoin käsiavulla maahan, mutta sen jälkeen alkoi tarjota sitä kolikon taakse itsekin.
Illalla sitten LeVekin järjestämään mölli BH-koe tilaisuuteen. Aloitettiin lyhyellä teoria osuudella missä käytiin läpi Bh kokeen osa alueet ja suoritustavat, sekä arvosteluperusteet. Sitten arvottiin suoritusparit, ja sitten kentälle. Kaikilla koirat oli koulutustasolla, jolla jo pystyy BH kokeen suorittamaan ilman katastrofia. Muutaman koira ei pysynyt koko aikaa paikkamakuussa, mutta noin muuten kaikki suoriutui tehtävästä hyvin.
Jujun parina oli nuori bortsu uros, joka makaili rauhassa meidän suoritusvuorolla. Onnetar arpoi meille ensimmäisen suoritusnumeron, ja tietysti vielä tässä vaiheessa kaikki oli katsomassa kun me tehtiin. Eipä se haitannut, en kiinnittänyt katsojiin mitään huomiota. Tiesin kyllä jo etukäteen, että Juju kykenee aivan hyvin suorittaa kaikki BH kokeen osa-alueet jo tällä osaamisella mutta tietysti pitkä paikkamakuu ja seurauskaavio vähän jännitti. Juju naulasi kyllä riman hyvin. Teki aivan omalla tasollaan itsensä näköistä seurausta, ja oli innokas. Pitkä seuraus, tai pitkä makuu ei ollut ongelma, tyyppi teki kuten on opetettu. Seurauksesta haluaisin jotenkin vielä intensiivisempää, mutta kyllä tuolla kontaktin kestolla ja keskittymisellä BH koe olisi pala kakkua.
Tein hyvin pitkät palkattomat pätkät, ja kun palkkasinkin, se oli lähinnä kevyt kiitos ja nami. Oikeassa kokeessa ei namitella, ja siellä saatan kyllä tuon hihnaseuruun jälkeen kiittää paremmin kuin nyt, mutta siellä ei saisi kuitenkaan oikeasti koira poistua perusasennosta edes. Meidän ei ollut mikään tarkoitus mennä vielä BH kokeeseen, mutta koska mun pää alkaa olla aika hurahtanut näihin PK-puolen ihmisiin, sekä näihin etsintä lajeihin, niin treenikavereiden painostuksesta sitten lupasin ilmota Jujun ihan oikeaan BH-kokeeseen 5.5. eli jo kahden viikon päähän. Huhhu.
Kokeen jälkeen Juju sai vielä hillua ihanan Vilin kanssa pitkin pusikkoa. 😘
Lauantaina mentiin pyörällä töihin. Takaisin poljettiin metsän läpi polkuja pitkin, itse sai taas jalat hapoille. Jujulle tein lyhyen esineruudun. Alunperin ajattelin tehdä jälkitreenin tänään, mutta se sai jäädä vähän epävakaan sään takia. Esineruutu oli noin 5x50m suikale jälleen ja vein kaksi esinettä ruutuun yhtä aikaa, Juju sai katsella. Molemmat oli uusia esineitä. Juju lähti kuin ohjus ruutuun, ja ei mennyt kauaa kun nosti ensimmäisen. Mutta lähti se suussa etsimään toista. 👀 Toi kyllä kun huikkasin kehut. Hauska otus. Toiselle esineelle lähti ihan yhtä hyvin, ja toi sen nopeasti, vaikka oli vähän ällö kannykkäkotelo. Tosi hienosti kuitenkin. Lisäksi tehtiin nopea tarkkuusilmaisu treeni, nyt Juju tarjosi avaimelle jo heti maahanmenoa, mutta sitten kun siirsin avaimen kauemmas musta, niin tarjosi maahanmenoa siihen missä oli äskenkin. 😀 Treenit jatkuu!
Tehtiin töiden lomassa lyhyt tarkkuusetsintään liittyvä (EK-koetta ajatellen) ilmaisutreeni, ensimmäinen laatuaan. Esineenä oli pikkuruinen avain. Juju hoksaili omaan tapaansa homman hyvin nopeasti, muutaman kerran autoin käsiavulla maahan, mutta sen jälkeen alkoi tarjota sitä kolikon taakse itsekin.
Illalla sitten LeVekin järjestämään mölli BH-koe tilaisuuteen. Aloitettiin lyhyellä teoria osuudella missä käytiin läpi Bh kokeen osa alueet ja suoritustavat, sekä arvosteluperusteet. Sitten arvottiin suoritusparit, ja sitten kentälle. Kaikilla koirat oli koulutustasolla, jolla jo pystyy BH kokeen suorittamaan ilman katastrofia. Muutaman koira ei pysynyt koko aikaa paikkamakuussa, mutta noin muuten kaikki suoriutui tehtävästä hyvin.
Jujun parina oli nuori bortsu uros, joka makaili rauhassa meidän suoritusvuorolla. Onnetar arpoi meille ensimmäisen suoritusnumeron, ja tietysti vielä tässä vaiheessa kaikki oli katsomassa kun me tehtiin. Eipä se haitannut, en kiinnittänyt katsojiin mitään huomiota. Tiesin kyllä jo etukäteen, että Juju kykenee aivan hyvin suorittaa kaikki BH kokeen osa-alueet jo tällä osaamisella mutta tietysti pitkä paikkamakuu ja seurauskaavio vähän jännitti. Juju naulasi kyllä riman hyvin. Teki aivan omalla tasollaan itsensä näköistä seurausta, ja oli innokas. Pitkä seuraus, tai pitkä makuu ei ollut ongelma, tyyppi teki kuten on opetettu. Seurauksesta haluaisin jotenkin vielä intensiivisempää, mutta kyllä tuolla kontaktin kestolla ja keskittymisellä BH koe olisi pala kakkua.
Tein hyvin pitkät palkattomat pätkät, ja kun palkkasinkin, se oli lähinnä kevyt kiitos ja nami. Oikeassa kokeessa ei namitella, ja siellä saatan kyllä tuon hihnaseuruun jälkeen kiittää paremmin kuin nyt, mutta siellä ei saisi kuitenkaan oikeasti koira poistua perusasennosta edes. Meidän ei ollut mikään tarkoitus mennä vielä BH kokeeseen, mutta koska mun pää alkaa olla aika hurahtanut näihin PK-puolen ihmisiin, sekä näihin etsintä lajeihin, niin treenikavereiden painostuksesta sitten lupasin ilmota Jujun ihan oikeaan BH-kokeeseen 5.5. eli jo kahden viikon päähän. Huhhu.
Kokeen jälkeen Juju sai vielä hillua ihanan Vilin kanssa pitkin pusikkoa. 😘
Lauantaina mentiin pyörällä töihin. Takaisin poljettiin metsän läpi polkuja pitkin, itse sai taas jalat hapoille. Jujulle tein lyhyen esineruudun. Alunperin ajattelin tehdä jälkitreenin tänään, mutta se sai jäädä vähän epävakaan sään takia. Esineruutu oli noin 5x50m suikale jälleen ja vein kaksi esinettä ruutuun yhtä aikaa, Juju sai katsella. Molemmat oli uusia esineitä. Juju lähti kuin ohjus ruutuun, ja ei mennyt kauaa kun nosti ensimmäisen. Mutta lähti se suussa etsimään toista. 👀 Toi kyllä kun huikkasin kehut. Hauska otus. Toiselle esineelle lähti ihan yhtä hyvin, ja toi sen nopeasti, vaikka oli vähän ällö kannykkäkotelo. Tosi hienosti kuitenkin. Lisäksi tehtiin nopea tarkkuusilmaisu treeni, nyt Juju tarjosi avaimelle jo heti maahanmenoa, mutta sitten kun siirsin avaimen kauemmas musta, niin tarjosi maahanmenoa siihen missä oli äskenkin. 😀 Treenit jatkuu!
keskiviikko 19. huhtikuuta 2017
Koko pääsiäisen päivitykset
Torstaina illalla huomasin Jujusta että se oli aika väsynyt. Normaalisti Juju jäytää vielä luita kotona ajanvietteeksi, nyt se nukkui tosi sikeästi jo alkuillasta. Normaalisti tässä kohtaa olisi ollut vapaapäivän paikka, mutta nyt sattuma päätti toisin ja perjantaina oli vielä treenipäivä.
_________________________
Perjantaina oli siis ihan huippupäivä, raskas mutta kaikinpuolin antoisa :D Aamupäivästä startattiin metsään uuden porukan kanssa. Löysin vihdosta viimein ihmisiä, jotka treenaa säännöllisesti metsäjälkeä ja muista etsintä lajeja, ja jotka oli halukkaita ottamaan mut mukaan. Meidän tarkoitus oli mennä seuraamaan (ja myös kokeilemaan) esineruutua ja jälkeä, mutta aika loppui kesken. Tehtiin sitten vain esineruutu ja pudotettu esine (ekaa kertaa näin treeninä, lenkillä oon tätä kyllä harrastanut ennenkin). Meitä oli paikalla 11 ihmistä koirineen, ja osalla kaksi koiraa, joten aikaa paloi ihan esineruudussa jo tosi paljon. Ruutu oli kisakokoinen 50x50m, suurempi mitä ollaan koskaan tehty. Otin kaksi esinettä, molemmat vietiin niin että Juju sai katsoa. Ensimmäinen oli vierasesine (punainen kukkaro) jonka mä vein, ja toinen oli oma esine (harmaa sukka) jonka sitten vieras vei. Vieraan esineen eli kukkaron kanssa oli enemmän hommaa. Näin kyllä että Juju vähän ikäänkuin kävi esineellä, mutta ei nostanut sitä. Tarkoittaa siis sitä, että on treenattu aivan liian tutuilla esineillä, pitää tehdä kirppari kierros. Kaikki esineet pitäisi osata nostaa. Juju kuitenkin lopulta toi esineen, mutta ei tosiaan nostanut heti kun oli esineellä. Vieraan viemä oma sukka oli helpompi. Se löytyi aikalailla heti, oli vähän hankalampi havaita, kun ei näkynyt maastosta ollenkaan, joten haistelemalla löytyi sitten.
Pudotettu esine oli tosiaan uusi treeni meille. Rata oli kisaradan pituinen, mutta tehtiin alokasluokan kokoisena. Pudotin hanskan Jujun nähden ja käveltiin 50 m päähän. Lähetyspaikalla oli heti iso kivi edessä, joten Juju ei vaan älynnyt lähteä etsimään mitään, vaan pyöri kiven edessä. Otin kiinni ja mentiin muutama metri eteenpäin, kiven viereen ja siitä lähetys. Lähti hyvin ja toi hanskan hienosti.
Vaatii vielä aika paljon treeniä noin itsevarmuuden osalta myös nämä, koska välillä tuntuu että Juju ei tiedä mitä ollaan tekemässä. Jäljelle se tietää menevänsä, koska sinne laitetaan tietyt valjaat jne, mutta nämä esine-etsinnät vaatiin motivaatiota enemmän sekä paljon lisää treeniä :) kuitenkin ihan uudella motivaatiolla pääsee näitäkin treenaamaan.
Metsästä ajettiin tokoilemaan. Oli Sm joukkueen treenit. Otettiin Jujun kanssa vain yksi setti, seuraamista ja luoksareita. Seuraaminen oli SUPER! Oli jotenkin tosi innoissaan ja teki ihan tosi mahtavia käännöksiä ja seurasi mielettömän kivalla asenteella. Virtaa riitti metsätreenin jälkeen vielä, mutta huomasin vikoissa luoksareissa että alkoi väsyä. Kotimatkalla nukkuikin sikeästi :D
__________________________
Lauantaina vietettiin treenitöntä päivää, mutta palauteltiin kunnon pyörälenkeillä kun käytiin töissä pyörällä. Ajettiin vielä metsän kautta, joten matkaa tuli noin 10km per suunta. Juju jaksoi juosta varsin hienosti! Valjaat oli päällä lähinnä siksi, että malttaisi ravata välillä, ja pidin myös välillä kiinni samasta syystä. Takaisin päin tultiin vielä polkuja pitkin metsän kautta, joten tuli allekirjoittaneellekin hyvä treeni.
__________________________
Sunnuntaina oli Jujulla täysi lepopäivä, ei treenejä, ei lenkkiä. Ja sen oli oloinenkin, kauhean levoton. Juju jotenkin tuntuu aina olevan parhaimmillaan kun sillä on tuollainen treeniputki päällä, mutta sen jälkeen muutaman vapaan jälkeen on jotenkin vaikea startata uudestaan.
__________________________
Maanantaina aamulla oltiin lenkillä, ja lenkin yhteydessä otin vähän seurausta, oli taas oikein pätevänä. Otettiin myös tuolla kivipuomilla muutama juoksari ja teki tosi hienoja osumia, tuolla puomilla se juoksee tosi vapautuneesti ja hyvin, ei himmaile eikä jännitä. Ekaa kertaa näin myös ravilla tehdyn alastulon tuolla, mutta silti sen jälkeen laukkasi hienosti.
Illalla käytiin tekemässä esineruutu ja jälki. Tallasin noin 300m jäljen, kolmella kepillä. Tässä välissä lähdettiin käymään kaupassa, ja jälki ehti vanheta kaikkiaan noin tunnin. Esineruudun talloin vielä ennen kun mentiin jäljelle. Esineruutu oli noin 7x50m. Sain ohjeeksi aiemmin, että esineruutua kannattaa ruveta heti tekemään 50m syvänä, jotta pistojen syvyys tulee riittäväksi. Oli vaikeaa! Heti ekalla lähetyksellä Juju lähti löysästi, nenä maassa ja musta tuntui että se ei tullut tekemään hommia. Toi kuitenkin jonkun ajan päästä sukan, kun vaan odottelin. Palkkasin hyvin ja ajattelin että kyllä se nyt viimeistään hoksasi mistä kyse. Mutta ei! Toisella esineellä kesti ja kesti. Kutsuin pois, en nähnyt Jujua kun maasto oli vähän kumpuileva. Kutsui toisen kerran, ei mitään. Sitten huusin vihaisesti, ja lähdin kävelemään ruutuun, ja näin Jujun kuusikon takana, siellä se taisi mutustaa jotain pupun papanoita. Sai kyllä tukkapöllyn tuosta. Ensinnäkin eka kerta ikinä kun ei totellut (ei ollut siis kuulevinaan) luoksetulokäskyä, ja toiseksi, ei ollut kyllä yhtään hommissa, vaikka pokkana katosi metsään muka sen näköisenä että oltaisi tekemässä jotain. Vein Jujun takaisin lähtölinjalle, laitoin kiinni puuhun ja lähdin itse ruutuun näyttämään esineet. Kävin molemmilla esineillä, nostin ne ja näytin Jujulle että täällä on, näitä piti hakea. Ja menin lähettämään. Kauimmainen esine nousi 20sekunnissa ja viimeinenkin minuutissa. Huhhu, olipas vaikeaa. Palkkasin molemmat esineet railakkaasti. Täytyy nyt näissä syvissä ruuduissa vielä jonkin aikaa tehdä niin että käyn näyttämässä esineet. Voisin viedä ne yksitellen ja aina näyttää Jujulle ne. En halua metsässä juuri puuttua Jujun tekemisiin etsinnöissä, mutta tuo oli kyllä sellainen tilanne missä oli puututtava.
Sitten jäljelle. Jälki menikin sitten tosi hyvin. Ihan kuin tuo tukkapölly olisi auttanut siihen että tajusi olevansa hommissa, ja niitä kuuluu nyt tehdä. Jäljesti varmasti ja tarkasti myös kulmat erittäin hyvin. Sain myös hyvän vinkin että teen tiukat käännökset nyt jonkun puun ympäri tms maaston muotoa hyödyntäen niin opettaa sillä sitä kulmien hyvää tarkistamista. Yhden kerran pyysin tarkentamaan, kun oikaisi yhden risukon minkä olin tahalleen taas tallannut vaikeaan kohtaan. Mutta kaikki kepit nousi, kahdella kepillä ei heti itse palauttanut, olisi jatkanut jälkeä keppi suussa, mutta siis nosti kaikki. Vikan kepin jälkeen myös jatkoi jälkeä tosi sujuvasti. Olin jälkitreeniin ja kokonaisuuteen tyytyväinen.
_________________________
Tiistaina oli mulla vielä vapaapäivä, ja aamusta mentiin hallille tekemään juoksaritreeniä. Nyt oli yksi niistä treenikerroista, kun kaikki tuntui menevän pieleen ja kotona videota editoidessa vain ahdisti kokoajan enemmän. Osumat oli huonoja, Juju hidasti lähes jokaisella toistolla alastulolle, jos ei hidastanut, loikki alueen yli. Koitin tehdä kaikenlaisia helpotuksia,lähetin ihan kontakti alueen yläpuoleltakin, mutta ei auttanut nyt mikään. Osumat oli korkeintaan puolessa välissä kontaktialuetta, suurin osa sen yläpuolella. Lisäksi toistoja tuli taas jälleen aivan liikaa yhdelle kerralle, vaikka tauotinkin. Lähinnä plussia treenistä löytyi muutamia:
+pystyin nyt käyttämään etupalkkana lelua, ja silti teki samalla tavalla, ei jäänyt kyttäämään.
+tajusin, että vaikeutan nyt liian nopeasti asiaa.
Palataan siis taaksepäin. Otan ensinnäkin maton takaisin, ja alan sen avulla takaperin ketjuttaa tuota Jujulle. Mulla on vaan kauhea ongelma se, että kun musta edelleen tuntuu, että tuo alastulolankun ravaaminen johtuu lähinnä siitä, että kun Juju on tehnyt sitä aina pysärin kanssa, se himmailu alastulolla ikäänkuin kuuluu Jujun mielestä asiaan. Eli on osa suoritusta. Niin mulla ei meinaa pääkoppa kestää sitä hidastusta, kun tuntuu ettei se treenitreeniltä etene mihinkään. Nyt Juju laukkasi viimeisen toiston alastulolankun, mutta se olisi sitten ollut loikka, osui etutassulla kontaktille vahingossa. Täytyy myös alkaa rakentaa maton kanssa ajatusta kovaa juoksemisesta. Ja rakentaa lelulla etupalkka maton avulla. Nämä oli nyt neljännet treenit kokonaisella puomilla, ja ei olla sen aikana edistytty ollenkaan, niin jotain on keksittävä. Mulle sanotaan jatkuvasti että vauhti tulee kun itsevarmuus kasvaa. Sitä on vain tosi vaikea uskoa, kun mulla on jatkuvasti sellainen olo, että Juju luulee että näin se kuuluu tehdä.
Tästä sisuuntuneena tehtiin vielä muutamat lyhyet mattotreenit samalle päivälle. Näistä paljastui osittain se totuus, ettei se ehkä olekaan ihan joka tilanteessa ihan päivän selvää se kriteeri. Ei Juju osunut jokaisella yrittämällä, ja kun ei saanut palkkaa tsemppasi osuman hidastamalla. Mutta näitä nyt siis tehdään myös, puomin ohella, ja voisin tuon maton ottaa tosiaan puomille myös takaisin.
Ajettiin vielä illalla paimentamaan. Paimennustreenit meni sentään jollain tavalla lapaan.
Tehtiin ekalla kierroksella toisen treenaajan kanssa hakuja. Haettiin aina toiselta lampaat vuorollaan. Tein nyt pelkkiä vasempia tällä kierroksella. Käskin kerran väärän suunnan ja tämä taisi olla ainoa kerta kun lähti tosi huonosti. Keskeytin jos lähti tulemaan kohti, ja varmistin menemällä itse lampaita kohti, että tekee kaaren pään hyvin. Ei kertaakaan kiihtynyt kauheasti, ja otti itseasiassa yllättävän hyvin myös lisäkäskyt kaaren päässä kun olin kertaalleen käskenyt klo 12 maahan. Ei lähtenyt väkisin tuomaan vaan otti suunnat. Ja myös ne stopit kohtalaisesti. Eihän se vieläKÄÄN lässähdä maahan heti, ja puhuttiinkin että pitää ottaa ohjelmistoon sellaiset että jos ei mene ekalla käskyllä, nakkaan kepit maahan jalkoihin heti ekan perään. En edes sano toista käskyä. Koska nyt Juju selkeästi laskee, että ekalla ei tarvi mennä, kun ei se ekalla vielä keppiä heitä.
Tokalla kierroksella oltiin toisella pellolla ja otettiin isompi porukka meille. Tehtiin ensin oikealle hakuja ja Marika piti meille lampaita. Yritti ekalla lähteä leikkaamaan, keskeytin, ja otettiin uudestaan. En anna sille näissä edes toista mahdollisuutta nyt, koska enää ei ole kyse siitä ettei se tiedä mitä haetaan. Vaan kyse on siitä, että Juju edelleen ajattelee pienessä päässään, että lampaat lähtee karkuun jos hän menee kauemmas. Ja tulee sisään, jos kyylää liikaa. Nytkin oli hyvin asetelma, kun sain pakotettua sen kiertämään tolppaihmisen, niin oli pakko luopua lampaista. Uskoisin että tämä lähtee etenemään kyllä. Sitten vielä pitkä pätkä poispäinajoa pello laidasta laitaan. Hyvät sisäflänkit, itse saisin olla nopeampi. Mutta ei menetetty laumaa, eikä Juju räjäyttänyt niitä. Yhden kerran pääsi kiertämään lauman ja kääntämään ne mulle, mutta tästä sai palautetta (tiukan maahan käskyn). Yhtään kertaa ei siis mitään katastrofaalista tapahtunut, eikä Juju kiihtynyt liikaa missään vaiheessa. Joten ihan hyvällä mielellä sai lähteä treeneistä. Jostain syystä itseä jännitti treenit jonkin verran tällä kertaa, ja sen kyllä huomasi, äänen voimakkuus nousi aika pienestä. Ensi kerralla pitää tähän kiinnittää huomiota. Mutta eniten ne on nuo stopit joita saa huutaa. Muuten ei juuri tarvitse. Eli niihin panostaa pitää vielä.
_________________________
Perjantaina oli siis ihan huippupäivä, raskas mutta kaikinpuolin antoisa :D Aamupäivästä startattiin metsään uuden porukan kanssa. Löysin vihdosta viimein ihmisiä, jotka treenaa säännöllisesti metsäjälkeä ja muista etsintä lajeja, ja jotka oli halukkaita ottamaan mut mukaan. Meidän tarkoitus oli mennä seuraamaan (ja myös kokeilemaan) esineruutua ja jälkeä, mutta aika loppui kesken. Tehtiin sitten vain esineruutu ja pudotettu esine (ekaa kertaa näin treeninä, lenkillä oon tätä kyllä harrastanut ennenkin). Meitä oli paikalla 11 ihmistä koirineen, ja osalla kaksi koiraa, joten aikaa paloi ihan esineruudussa jo tosi paljon. Ruutu oli kisakokoinen 50x50m, suurempi mitä ollaan koskaan tehty. Otin kaksi esinettä, molemmat vietiin niin että Juju sai katsoa. Ensimmäinen oli vierasesine (punainen kukkaro) jonka mä vein, ja toinen oli oma esine (harmaa sukka) jonka sitten vieras vei. Vieraan esineen eli kukkaron kanssa oli enemmän hommaa. Näin kyllä että Juju vähän ikäänkuin kävi esineellä, mutta ei nostanut sitä. Tarkoittaa siis sitä, että on treenattu aivan liian tutuilla esineillä, pitää tehdä kirppari kierros. Kaikki esineet pitäisi osata nostaa. Juju kuitenkin lopulta toi esineen, mutta ei tosiaan nostanut heti kun oli esineellä. Vieraan viemä oma sukka oli helpompi. Se löytyi aikalailla heti, oli vähän hankalampi havaita, kun ei näkynyt maastosta ollenkaan, joten haistelemalla löytyi sitten.
Pudotettu esine oli tosiaan uusi treeni meille. Rata oli kisaradan pituinen, mutta tehtiin alokasluokan kokoisena. Pudotin hanskan Jujun nähden ja käveltiin 50 m päähän. Lähetyspaikalla oli heti iso kivi edessä, joten Juju ei vaan älynnyt lähteä etsimään mitään, vaan pyöri kiven edessä. Otin kiinni ja mentiin muutama metri eteenpäin, kiven viereen ja siitä lähetys. Lähti hyvin ja toi hanskan hienosti.
Vaatii vielä aika paljon treeniä noin itsevarmuuden osalta myös nämä, koska välillä tuntuu että Juju ei tiedä mitä ollaan tekemässä. Jäljelle se tietää menevänsä, koska sinne laitetaan tietyt valjaat jne, mutta nämä esine-etsinnät vaatiin motivaatiota enemmän sekä paljon lisää treeniä :) kuitenkin ihan uudella motivaatiolla pääsee näitäkin treenaamaan.
Metsästä ajettiin tokoilemaan. Oli Sm joukkueen treenit. Otettiin Jujun kanssa vain yksi setti, seuraamista ja luoksareita. Seuraaminen oli SUPER! Oli jotenkin tosi innoissaan ja teki ihan tosi mahtavia käännöksiä ja seurasi mielettömän kivalla asenteella. Virtaa riitti metsätreenin jälkeen vielä, mutta huomasin vikoissa luoksareissa että alkoi väsyä. Kotimatkalla nukkuikin sikeästi :D
__________________________
Lauantaina vietettiin treenitöntä päivää, mutta palauteltiin kunnon pyörälenkeillä kun käytiin töissä pyörällä. Ajettiin vielä metsän kautta, joten matkaa tuli noin 10km per suunta. Juju jaksoi juosta varsin hienosti! Valjaat oli päällä lähinnä siksi, että malttaisi ravata välillä, ja pidin myös välillä kiinni samasta syystä. Takaisin päin tultiin vielä polkuja pitkin metsän kautta, joten tuli allekirjoittaneellekin hyvä treeni.
__________________________
Sunnuntaina oli Jujulla täysi lepopäivä, ei treenejä, ei lenkkiä. Ja sen oli oloinenkin, kauhean levoton. Juju jotenkin tuntuu aina olevan parhaimmillaan kun sillä on tuollainen treeniputki päällä, mutta sen jälkeen muutaman vapaan jälkeen on jotenkin vaikea startata uudestaan.
__________________________
Maanantaina aamulla oltiin lenkillä, ja lenkin yhteydessä otin vähän seurausta, oli taas oikein pätevänä. Otettiin myös tuolla kivipuomilla muutama juoksari ja teki tosi hienoja osumia, tuolla puomilla se juoksee tosi vapautuneesti ja hyvin, ei himmaile eikä jännitä. Ekaa kertaa näin myös ravilla tehdyn alastulon tuolla, mutta silti sen jälkeen laukkasi hienosti.
Illalla käytiin tekemässä esineruutu ja jälki. Tallasin noin 300m jäljen, kolmella kepillä. Tässä välissä lähdettiin käymään kaupassa, ja jälki ehti vanheta kaikkiaan noin tunnin. Esineruudun talloin vielä ennen kun mentiin jäljelle. Esineruutu oli noin 7x50m. Sain ohjeeksi aiemmin, että esineruutua kannattaa ruveta heti tekemään 50m syvänä, jotta pistojen syvyys tulee riittäväksi. Oli vaikeaa! Heti ekalla lähetyksellä Juju lähti löysästi, nenä maassa ja musta tuntui että se ei tullut tekemään hommia. Toi kuitenkin jonkun ajan päästä sukan, kun vaan odottelin. Palkkasin hyvin ja ajattelin että kyllä se nyt viimeistään hoksasi mistä kyse. Mutta ei! Toisella esineellä kesti ja kesti. Kutsuin pois, en nähnyt Jujua kun maasto oli vähän kumpuileva. Kutsui toisen kerran, ei mitään. Sitten huusin vihaisesti, ja lähdin kävelemään ruutuun, ja näin Jujun kuusikon takana, siellä se taisi mutustaa jotain pupun papanoita. Sai kyllä tukkapöllyn tuosta. Ensinnäkin eka kerta ikinä kun ei totellut (ei ollut siis kuulevinaan) luoksetulokäskyä, ja toiseksi, ei ollut kyllä yhtään hommissa, vaikka pokkana katosi metsään muka sen näköisenä että oltaisi tekemässä jotain. Vein Jujun takaisin lähtölinjalle, laitoin kiinni puuhun ja lähdin itse ruutuun näyttämään esineet. Kävin molemmilla esineillä, nostin ne ja näytin Jujulle että täällä on, näitä piti hakea. Ja menin lähettämään. Kauimmainen esine nousi 20sekunnissa ja viimeinenkin minuutissa. Huhhu, olipas vaikeaa. Palkkasin molemmat esineet railakkaasti. Täytyy nyt näissä syvissä ruuduissa vielä jonkin aikaa tehdä niin että käyn näyttämässä esineet. Voisin viedä ne yksitellen ja aina näyttää Jujulle ne. En halua metsässä juuri puuttua Jujun tekemisiin etsinnöissä, mutta tuo oli kyllä sellainen tilanne missä oli puututtava.
Sitten jäljelle. Jälki menikin sitten tosi hyvin. Ihan kuin tuo tukkapölly olisi auttanut siihen että tajusi olevansa hommissa, ja niitä kuuluu nyt tehdä. Jäljesti varmasti ja tarkasti myös kulmat erittäin hyvin. Sain myös hyvän vinkin että teen tiukat käännökset nyt jonkun puun ympäri tms maaston muotoa hyödyntäen niin opettaa sillä sitä kulmien hyvää tarkistamista. Yhden kerran pyysin tarkentamaan, kun oikaisi yhden risukon minkä olin tahalleen taas tallannut vaikeaan kohtaan. Mutta kaikki kepit nousi, kahdella kepillä ei heti itse palauttanut, olisi jatkanut jälkeä keppi suussa, mutta siis nosti kaikki. Vikan kepin jälkeen myös jatkoi jälkeä tosi sujuvasti. Olin jälkitreeniin ja kokonaisuuteen tyytyväinen.
_________________________
Tiistaina oli mulla vielä vapaapäivä, ja aamusta mentiin hallille tekemään juoksaritreeniä. Nyt oli yksi niistä treenikerroista, kun kaikki tuntui menevän pieleen ja kotona videota editoidessa vain ahdisti kokoajan enemmän. Osumat oli huonoja, Juju hidasti lähes jokaisella toistolla alastulolle, jos ei hidastanut, loikki alueen yli. Koitin tehdä kaikenlaisia helpotuksia,lähetin ihan kontakti alueen yläpuoleltakin, mutta ei auttanut nyt mikään. Osumat oli korkeintaan puolessa välissä kontaktialuetta, suurin osa sen yläpuolella. Lisäksi toistoja tuli taas jälleen aivan liikaa yhdelle kerralle, vaikka tauotinkin. Lähinnä plussia treenistä löytyi muutamia:
+pystyin nyt käyttämään etupalkkana lelua, ja silti teki samalla tavalla, ei jäänyt kyttäämään.
+tajusin, että vaikeutan nyt liian nopeasti asiaa.
Palataan siis taaksepäin. Otan ensinnäkin maton takaisin, ja alan sen avulla takaperin ketjuttaa tuota Jujulle. Mulla on vaan kauhea ongelma se, että kun musta edelleen tuntuu, että tuo alastulolankun ravaaminen johtuu lähinnä siitä, että kun Juju on tehnyt sitä aina pysärin kanssa, se himmailu alastulolla ikäänkuin kuuluu Jujun mielestä asiaan. Eli on osa suoritusta. Niin mulla ei meinaa pääkoppa kestää sitä hidastusta, kun tuntuu ettei se treenitreeniltä etene mihinkään. Nyt Juju laukkasi viimeisen toiston alastulolankun, mutta se olisi sitten ollut loikka, osui etutassulla kontaktille vahingossa. Täytyy myös alkaa rakentaa maton kanssa ajatusta kovaa juoksemisesta. Ja rakentaa lelulla etupalkka maton avulla. Nämä oli nyt neljännet treenit kokonaisella puomilla, ja ei olla sen aikana edistytty ollenkaan, niin jotain on keksittävä. Mulle sanotaan jatkuvasti että vauhti tulee kun itsevarmuus kasvaa. Sitä on vain tosi vaikea uskoa, kun mulla on jatkuvasti sellainen olo, että Juju luulee että näin se kuuluu tehdä.
Tästä sisuuntuneena tehtiin vielä muutamat lyhyet mattotreenit samalle päivälle. Näistä paljastui osittain se totuus, ettei se ehkä olekaan ihan joka tilanteessa ihan päivän selvää se kriteeri. Ei Juju osunut jokaisella yrittämällä, ja kun ei saanut palkkaa tsemppasi osuman hidastamalla. Mutta näitä nyt siis tehdään myös, puomin ohella, ja voisin tuon maton ottaa tosiaan puomille myös takaisin.
Ajettiin vielä illalla paimentamaan. Paimennustreenit meni sentään jollain tavalla lapaan.
Tehtiin ekalla kierroksella toisen treenaajan kanssa hakuja. Haettiin aina toiselta lampaat vuorollaan. Tein nyt pelkkiä vasempia tällä kierroksella. Käskin kerran väärän suunnan ja tämä taisi olla ainoa kerta kun lähti tosi huonosti. Keskeytin jos lähti tulemaan kohti, ja varmistin menemällä itse lampaita kohti, että tekee kaaren pään hyvin. Ei kertaakaan kiihtynyt kauheasti, ja otti itseasiassa yllättävän hyvin myös lisäkäskyt kaaren päässä kun olin kertaalleen käskenyt klo 12 maahan. Ei lähtenyt väkisin tuomaan vaan otti suunnat. Ja myös ne stopit kohtalaisesti. Eihän se vieläKÄÄN lässähdä maahan heti, ja puhuttiinkin että pitää ottaa ohjelmistoon sellaiset että jos ei mene ekalla käskyllä, nakkaan kepit maahan jalkoihin heti ekan perään. En edes sano toista käskyä. Koska nyt Juju selkeästi laskee, että ekalla ei tarvi mennä, kun ei se ekalla vielä keppiä heitä.
Tokalla kierroksella oltiin toisella pellolla ja otettiin isompi porukka meille. Tehtiin ensin oikealle hakuja ja Marika piti meille lampaita. Yritti ekalla lähteä leikkaamaan, keskeytin, ja otettiin uudestaan. En anna sille näissä edes toista mahdollisuutta nyt, koska enää ei ole kyse siitä ettei se tiedä mitä haetaan. Vaan kyse on siitä, että Juju edelleen ajattelee pienessä päässään, että lampaat lähtee karkuun jos hän menee kauemmas. Ja tulee sisään, jos kyylää liikaa. Nytkin oli hyvin asetelma, kun sain pakotettua sen kiertämään tolppaihmisen, niin oli pakko luopua lampaista. Uskoisin että tämä lähtee etenemään kyllä. Sitten vielä pitkä pätkä poispäinajoa pello laidasta laitaan. Hyvät sisäflänkit, itse saisin olla nopeampi. Mutta ei menetetty laumaa, eikä Juju räjäyttänyt niitä. Yhden kerran pääsi kiertämään lauman ja kääntämään ne mulle, mutta tästä sai palautetta (tiukan maahan käskyn). Yhtään kertaa ei siis mitään katastrofaalista tapahtunut, eikä Juju kiihtynyt liikaa missään vaiheessa. Joten ihan hyvällä mielellä sai lähteä treeneistä. Jostain syystä itseä jännitti treenit jonkin verran tällä kertaa, ja sen kyllä huomasi, äänen voimakkuus nousi aika pienestä. Ensi kerralla pitää tähän kiinnittää huomiota. Mutta eniten ne on nuo stopit joita saa huutaa. Muuten ei juuri tarvitse. Eli niihin panostaa pitää vielä.
tiistai 11. huhtikuuta 2017
Chasing stars
Maanantaina pidettiin lepoa, käytiin hakemassa uusi maastopyörä!! Kelpaa ajella, ja päästään oikeille polkuretkille Jujun kanssa, huippua. Pitää enää löytää keltaiset vetovaljaat, Zero Shortteja mietin, ne voisi olla päällä silloinkin kun juoksee vapaana...hmm...ne ei ehkä ole parhaat varsinaiseen vetoon, mutta siihen mulla on jo ihan vetovaljaat.
__________________________
Tiistaina aamulla juoksaritreeniin. Ei mulla oikeastaan kauheasti ole tästä analyysiä, menee se eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Tänään tarkentelin kriteeriä niin, että sai huippupalkkaa vain kun takajalat osui. Takajalkaosumat ei ole niin hyviä vielä, kun tähtää selkeästi osumaa etujaloilla, mutta saatiin kuitenkin muutamia sellaisia missä takajalat oli kontaktialueen puolessa välissä. Useimmissa näissä jalat oli yhdessä, mutta hiljalleen. Palkka oli aluksi alustan päällä oleva namipalkka, sitten palkkasin myös lelulla. Toiseen päähän lähetin putkeen, toisessa oli hyppy. Hyvin haki edessä olevalle hypylle lopussakin, vaikka palkkasin lelulla niin että heitin vasta kun oli mennyt hypyn. Putkeen ei hakenut niin hyvin, mutta sinnekin muisti mennä ilman erillistä käskyä, kun vaan annoin tilaa ja aikaa. Ravaa vielä usein alasmenon, mutta sekään ei nyt haittaa. Kunhan osuu ja menee hyvällä mielellä. Olin jotenkin treenin aikana vähän epätoivoinen ja vähän huolestunut, mutta kun katsoin tuon videolta ja palasin todellisuuteen missä me ollaan tehty vasta muutama treeni täyskorkealla puomilla, niin huoli helpottui. Kyllä se etenee, mutta täytyy malttaa vaan antaa rauha ymmärrykselle ja rohkeudelle tulla itsekseen kun on niiden aika :)
__________________________
Tiistaina aamulla juoksaritreeniin. Ei mulla oikeastaan kauheasti ole tästä analyysiä, menee se eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Tänään tarkentelin kriteeriä niin, että sai huippupalkkaa vain kun takajalat osui. Takajalkaosumat ei ole niin hyviä vielä, kun tähtää selkeästi osumaa etujaloilla, mutta saatiin kuitenkin muutamia sellaisia missä takajalat oli kontaktialueen puolessa välissä. Useimmissa näissä jalat oli yhdessä, mutta hiljalleen. Palkka oli aluksi alustan päällä oleva namipalkka, sitten palkkasin myös lelulla. Toiseen päähän lähetin putkeen, toisessa oli hyppy. Hyvin haki edessä olevalle hypylle lopussakin, vaikka palkkasin lelulla niin että heitin vasta kun oli mennyt hypyn. Putkeen ei hakenut niin hyvin, mutta sinnekin muisti mennä ilman erillistä käskyä, kun vaan annoin tilaa ja aikaa. Ravaa vielä usein alasmenon, mutta sekään ei nyt haittaa. Kunhan osuu ja menee hyvällä mielellä. Olin jotenkin treenin aikana vähän epätoivoinen ja vähän huolestunut, mutta kun katsoin tuon videolta ja palasin todellisuuteen missä me ollaan tehty vasta muutama treeni täyskorkealla puomilla, niin huoli helpottui. Kyllä se etenee, mutta täytyy malttaa vaan antaa rauha ymmärrykselle ja rohkeudelle tulla itsekseen kun on niiden aika :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)