Pidettiin kaksi päivää lepoa Annen ratatreenien jälkeen. Lenkkeiltiin kyllä kunnolla, ja perjantaina myös vähän temppuiltiin kotona muttei kummepaa.
Lauantaina 27.2. oli Maria Salosen valmennus. Mulle vieras koutsi ja ryhmä, mutta menin rinta rottingilla mukaan vaan. Koiran tasoa kysyttäessä vastasin, että osataan esteet.
Ratapiirros oli seuraavanlainen:
Muut ryhmäläiset oli saaneet piirroksen jo ennen treenejä sähköisesti tutkailtavaksi, mutten antanut senkään lannistaa. Pääsin hyvin sisään radalle, kun olin ajoissa hallilla. Mulla oli noin 10min aikaa opetella sitä keskenäni, ennen kuin käytiin rata yhdessä läpi. Rata oli profiililtaan tosi haastava meille. Ollaan tehty tosi vähän putkijarruja, ja puomia ei Juju osaa mennä alas asti itsenäisesti. No alku 1-5 ei ihmeempää, putkessa 2 jarrua päälle ja valssilla 3-4. Sitten 6-7 väli oli monen ryhmäläisen mielestä vaikea. Olin jo miettinyt oman ohjaamiseni, kun kuuntelin hämmentyneenä muiden valitusta kuinka vaikea kohta se on. Moni mietti kuvion tekemistä ulkopuolelta. No päätin sitten avata suuni ja kerroin että ajattelin itse tehdä 6 päällejuoksumaisesti ja siitä 7 poispäinkäännöksen vähän sylkkärimäisesti. Heti tuli kommenttia, että se olisi hieno ohjaus, mutta ei onnistu monellakaan koiralla. No mä olin jo päättänyt mennä sillä. Ja toimi meillä kyllä hyvin. Juju lähti poikkariin loistavasti. (ja itseasiassa toimi aika monella muullakin ryhmäläisellä kun vaan uskalsivat sitä kokeilla)
Sillä sain etumatkaa 8 tekemään valssin esteelle 9. Siitä välistä veto 10. Sitten puomilla meillä tosiaan on se ongelma, ettei Juju osaa sitä vielä itsenäisesti tehdä, enkä haluaisi mennä putken päähän asti kertomaan mitä, ja missä. Joten Maria palkkasi puomin päässä, ja jatkettiin siitä. Puomille siis leijeröinti 12 putken sisäpuolelta. 14 takaakierto. Taisin tehdä 15-16 välistävetona, ne toimii meillä niin hyvin. Sitten putkeen ja putkien 17-18 välissä takana leikkaus. Este 19 oli vaikea, kun oli järkevämpää saada koira ulkokautta ympäri --> parempi linja kepeille. Tähän tein poispäinkääntöä.Toimi. Kepit leijeröin taas putken takaa.
Sitten olikin uusi ohjaus meille esteellä 23, viskileikkaus. Harjoiteltiin tätä yksinään, ja Maria palkkasi oikeaan suuntaan. Tarkoitus oli jäädä 22 putken puolen välin paikkeille ohjaamaan, mitä kauemmas, sitä paremmin Juju kääntyi. Sit miljoonaa 24 päähän ja poikkari 25. Tässä jos myöhästyin Juju kääntyi minua kohti putkesta ja ei löytänyt estettä millään. Vaikea hypätä seinää päin :) . Aikalailla selkeää suoraa esteelle 29 asti. Siinä piti olla tarkkana, että sai kääntymisen tiukaksi, ja jarrut päälle ajoituksen kanssa oikein. Esteen 30 sain monta kertaa ohjattua ohi, mutta kun rytmitys ja eteneminen osui oikeaan, sain vähän veto-tyrkkäys tyyppisesti Jujun yli. Tämä oli selkeästi radan pahin paikka meille!! Tämmösiä lisää. Tuon 30 sijoittuminen ja kulma 29 jälkeen oli tosi vaikea. Sitten A jälkeen persjättö ja putkeen, putken aikana "Juju" huudolla koira oikeaan suuntaan. Kepit ja este. Kolmenkymmenenneljän (34) esteen rata oli siinä :) Me tehtiin pätkissä kylläkin, palkaten sinne ja tänne ja uusia ohjauksia opetellen erikseen.
Treeni tehtiin kahdessa osassa. Viimeisen osan päätteeksi Maria totesi, että kyllä te ihan vähän muutakin osaatte kun esteet :)
ps. Juju oli aavistuksen epäpuhdas treenin jälkeen.
maanantai 29. helmikuuta 2016
We`ve got the power
Tunnisteet:
<3,
agiliitoa,
onnistumisia,
ratapiirros,
valmennus
perjantai 26. helmikuuta 2016
Back in business
24.2. Oltiin siis aamulla ortopedillä. Ei leikkaustarvetta, saa ruveta liikuttamaan normaalisti. Antibiootti loppuun ja sitten ihmetellään lisää jos turvotus ei lasku siihen mennessä. Mikään ei takaa että ulos tullut oljen pala olis vika, mutta jos ontuma ei uusi, saa rallatella rauhassa.
No oltiinkin sitetn heti illalla Huittisen Annen ratavalmennuksessa. Olisin varmaan tältä päivältä perunut muuten, mutta tuo on ainoa ryhmä jonka tunteja ei voi siirtää ja ne on etukäteen maksettu. Joten siinä syy, että mentiin kuitenkin. Tehtiin medirimoilla superhauskaa rataa. Vauhtia ja haastetta riitti. Varsinkin keppikulmat tuotti päänvaivaa, mutta saatiin tehtyä kivoja toistoja. Ekaa väliä 7 tehtiin poispäinkäännöksellä ja väliä 17 tehtiin persjätöllä ja puolenvaihdolla ja pakkovalssilla. Kiire oli, Jujulla kun on juoksari A, mutta hyvin teki, ja lähti ohjauksiin. Pakkovalssi toimi paremmin, pelkällä persjätöllä olin tiellä ja ei nähnyt keppejä ja sekoitti takana olevaan renkaan kehikkoon, ja sitten sekosi keppien rytmissä kun vaihdoin puolta.
17 keppien jälkeen juoksukaarre este-rengas-suoraputki kombossa Juju otti osumaa renkaaseen. Ensimmäisellä kerralla rengas oli medi korkeudessa, ja tuli nii vauhdilla että selkä etutassut otti suoraan renkaaseen, ei onneksi sattunut. Toisella kerralla lähtin vedättämään liikaa, joten kääntyi renkaan hypyllä liian tiukasti ja osui kyljestä, ei sattunut tälläkään kertaa. Tämä kuitenkin aiheutti aikamoisen kuumumisen, ja tällä pätkällä Juju huusi mulle joka kerta :D Siis Juju joka ei ääntele, haukkui ja kiljui tällä pätkällä!! Haha mä en tohon ääntelyyn puutu, ihan hyvä kun saa vähän keskisormea pystyyn välillä kun on niin superkiltti aina, että välillä kaipaankin siltä röyhkeyttä lisää. Juoksu Aalla Juju koski joka ikinen kerta. Myös puomin kontaktit sujui hienosti, sain ohjeeksi palkata repimisleikillä kontaktille useammin. Sain myös leijeröityä puomia 11 hienosti tuolta 27 putken takaa asti.
Kaikenkaikkiaan ihan superkivat treenit ja jalka kesti jo radan tekemistä :) Mahtavaa, toivottavasti vaiva olisi tässä ja päästään normaali rytmiin. Uskalsin myös varata treenit lauantaille Maria Salosen valkkuun. Olin jo alunperin ilmoittautunut, sitten tuon jalan takia perunut ja nyt kysyin paikkaa uudestaan niin löytyi vielä.
Tänä aamuna lenkillä, koolla oli taas väliä :D
No oltiinkin sitetn heti illalla Huittisen Annen ratavalmennuksessa. Olisin varmaan tältä päivältä perunut muuten, mutta tuo on ainoa ryhmä jonka tunteja ei voi siirtää ja ne on etukäteen maksettu. Joten siinä syy, että mentiin kuitenkin. Tehtiin medirimoilla superhauskaa rataa. Vauhtia ja haastetta riitti. Varsinkin keppikulmat tuotti päänvaivaa, mutta saatiin tehtyä kivoja toistoja. Ekaa väliä 7 tehtiin poispäinkäännöksellä ja väliä 17 tehtiin persjätöllä ja puolenvaihdolla ja pakkovalssilla. Kiire oli, Jujulla kun on juoksari A, mutta hyvin teki, ja lähti ohjauksiin. Pakkovalssi toimi paremmin, pelkällä persjätöllä olin tiellä ja ei nähnyt keppejä ja sekoitti takana olevaan renkaan kehikkoon, ja sitten sekosi keppien rytmissä kun vaihdoin puolta.
17 keppien jälkeen juoksukaarre este-rengas-suoraputki kombossa Juju otti osumaa renkaaseen. Ensimmäisellä kerralla rengas oli medi korkeudessa, ja tuli nii vauhdilla että selkä etutassut otti suoraan renkaaseen, ei onneksi sattunut. Toisella kerralla lähtin vedättämään liikaa, joten kääntyi renkaan hypyllä liian tiukasti ja osui kyljestä, ei sattunut tälläkään kertaa. Tämä kuitenkin aiheutti aikamoisen kuumumisen, ja tällä pätkällä Juju huusi mulle joka kerta :D Siis Juju joka ei ääntele, haukkui ja kiljui tällä pätkällä!! Haha mä en tohon ääntelyyn puutu, ihan hyvä kun saa vähän keskisormea pystyyn välillä kun on niin superkiltti aina, että välillä kaipaankin siltä röyhkeyttä lisää. Juoksu Aalla Juju koski joka ikinen kerta. Myös puomin kontaktit sujui hienosti, sain ohjeeksi palkata repimisleikillä kontaktille useammin. Sain myös leijeröityä puomia 11 hienosti tuolta 27 putken takaa asti.
Kaikenkaikkiaan ihan superkivat treenit ja jalka kesti jo radan tekemistä :) Mahtavaa, toivottavasti vaiva olisi tässä ja päästään normaali rytmiin. Uskalsin myös varata treenit lauantaille Maria Salosen valkkuun. Olin jo alunperin ilmoittautunut, sitten tuon jalan takia perunut ja nyt kysyin paikkaa uudestaan niin löytyi vielä.
Tänä aamuna lenkillä, koolla oli taas väliä :D
Tunnisteet:
<3,
agiliitoa,
lenkillä,
lääkärissä,
onnistumisia,
ratapiirros,
valmennus,
video
tiistai 23. helmikuuta 2016
Still Rollin`
22.2. Oltiin hallilla pitkästä aikaa treenailemassa. En vielä tehnyt aksahommia vaan tokoiltiin ja höntsäiltiin parikymmentä minuuttia. Jujulla oli virtaa, ja se oli niin onnessaan pelkästään hallille pääsystä, että se jopa vähän vikisi kun mentiin halliin sisälle. Jujuhan ei siis juuri koskaan pidä oikein mitään ääntä. :D
Aloitin seuruulla. Suorat pitkät pätkät meni hienosti, ei ongelmaa. 45 asteen käännökset molempiin suuntiin, ei ongelmia. Mutta sitten meijän bravuurit, täyskäännökset, ei ottanu oikein onnistuakseen. Jujulla on ollut aika näyttäviä käännöksiä kokoajan, mutta oli nyt jotenkin pallo hukassa. Autoin hihnan kanssa oikealle paikalle, ja lamppu syttyi. Naksuttelin myös oikeaa paikkaa. Tyypin silmät kiilsi, niin mahtia oli päästä hommiin.
Tehtiin muutama liikkeestä maahan, Juju tipahtaa täysillä maahan heti kun saa käskyn. Vähän annan vielä apua kropasta, mutta oikein kivasti meni. Kapulan pito oli ottanut taas harppauksen. Se on hiljalleen tajuamassa homman ytimen. Vapautin naksusta, ja leikittiin eri lelulla kun patukalla. En ole vielä pyytänyt oikealla kapulalla tuota yhtään, kun on tarpeeksi hankalaa jo kivan patukan kanssa, jota ei tartte purra että pysyy suussa.
Kaukoja tehtiin myös. I-M-I vaihdoissa palkkasin vahingossa yhden missä taas pylly hypahti istumaan nousussa. Perskele. Teki kuitenkin kivat vaihdot, ja teki ripeästi, ehkä jopa ihan vähän ennakoiden. Otin sitten etupalkkaa, se on tavallisesti johtanut pieneen tuijotteluun, joka tekee sen ettei hypahdä vaihdoissa. Ja niin tapahtui myös nyt. Kokeiltiin ekaa kertaa myös M-S-M vaihtoja. Ekalla seisomisen istui, mutta teki se kun ei tajunnut. Annoin tuplakäskyn, ja nousi seisomaan. Palkkasin. Seuraava hyvä, nousi heti, vaikka vähän epävarmasti, seisomaan.
Lopuksi otettiin ekaa kertaa ever kellotettu 2min paikkis. Pysyi hyvin, vaikka on joskus ollut vähän istumaan nousu ongelmaa ja levottomuutta. Ei mennyt lonkalle vaan makasi rauhassa. Palkkailin välillä, ja kävin myös kauempana. Naksuttelin ennen kun palkkasin. Tein myös liikkeen loppuosan, eli sivulle nousun maasta, teki tosi hyvin, ihan yllätyin ettei ennakoinut tai jättänyt nousematta ekalla käskyllä. HIENO JUJU!
Tänään 23.2. Oltiin uudestaan hallilla, tällä kertaa uskalsin ottaa aksaa. Juju ei ole ontunut ollenkaan hetkeen, ja oli hyvällä tuulella. Tehtiin keppiharjoituksia ja puomin kontaktia. Lähetin kepeille ansin hankalaan avokulmaan, tämä sujui heti. Ei tehnyt yhtään sisäänmenovirhettä, taitanut jäädä jotain päähän viimeisistä treeneistä. Umpikulmaan ollaan harjoiteltu vähemmän ja se näkyi. Laitoin sit verkon ekaan väliin estämään tokaan väliin menon, halusin taas mahdollisimman paljon onnistumisia. Juju on kuitenkin vielä nuori koira, ei se osaa vielä tosiaankaan vaikeita kulmia heti. Sain kuitenkin lopuksi tehtyä myös muutaman suorituksen ilman verkkoa, joten tulosta tuli.
Puomin kontaktilta juoksi kerran läpi, etupalkka oli siinä kohtaa liikaa. "Höpöhöpö" ja uudestaan. Onnistui monta kertaa. Juju on niin kiva kun yrittää aina ihan täysillä.
Ei ontunut jäähkälenkilläkään.
Kun vaihdoin siteen treenin ja lenksan jälkeen, niin Jujun jalka sylki ulos 1cm oljen palan. Jep, ihan kokonaisen oljen palan, ei mitään höttöä, vaan ihan selkeän oljen puolikkaan. Jihuuuu!!! Ei ois voinu parempaa ajankohtaa valita, todennäköisesti ei sit huomenna tarvii leikata. Vitsi, se olis niin hienoa, jos tää nyt tästä lähtis paranemaan. Haavahan jalassa on nyt hyvin pieni, joten olis aivan huikeaa, jos jalkaa ei enää tarvis enempää avata, sais parantua nyt kokonaan.
Aloitin seuruulla. Suorat pitkät pätkät meni hienosti, ei ongelmaa. 45 asteen käännökset molempiin suuntiin, ei ongelmia. Mutta sitten meijän bravuurit, täyskäännökset, ei ottanu oikein onnistuakseen. Jujulla on ollut aika näyttäviä käännöksiä kokoajan, mutta oli nyt jotenkin pallo hukassa. Autoin hihnan kanssa oikealle paikalle, ja lamppu syttyi. Naksuttelin myös oikeaa paikkaa. Tyypin silmät kiilsi, niin mahtia oli päästä hommiin.
Tehtiin muutama liikkeestä maahan, Juju tipahtaa täysillä maahan heti kun saa käskyn. Vähän annan vielä apua kropasta, mutta oikein kivasti meni. Kapulan pito oli ottanut taas harppauksen. Se on hiljalleen tajuamassa homman ytimen. Vapautin naksusta, ja leikittiin eri lelulla kun patukalla. En ole vielä pyytänyt oikealla kapulalla tuota yhtään, kun on tarpeeksi hankalaa jo kivan patukan kanssa, jota ei tartte purra että pysyy suussa.
Kaukoja tehtiin myös. I-M-I vaihdoissa palkkasin vahingossa yhden missä taas pylly hypahti istumaan nousussa. Perskele. Teki kuitenkin kivat vaihdot, ja teki ripeästi, ehkä jopa ihan vähän ennakoiden. Otin sitten etupalkkaa, se on tavallisesti johtanut pieneen tuijotteluun, joka tekee sen ettei hypahdä vaihdoissa. Ja niin tapahtui myös nyt. Kokeiltiin ekaa kertaa myös M-S-M vaihtoja. Ekalla seisomisen istui, mutta teki se kun ei tajunnut. Annoin tuplakäskyn, ja nousi seisomaan. Palkkasin. Seuraava hyvä, nousi heti, vaikka vähän epävarmasti, seisomaan.
Lopuksi otettiin ekaa kertaa ever kellotettu 2min paikkis. Pysyi hyvin, vaikka on joskus ollut vähän istumaan nousu ongelmaa ja levottomuutta. Ei mennyt lonkalle vaan makasi rauhassa. Palkkailin välillä, ja kävin myös kauempana. Naksuttelin ennen kun palkkasin. Tein myös liikkeen loppuosan, eli sivulle nousun maasta, teki tosi hyvin, ihan yllätyin ettei ennakoinut tai jättänyt nousematta ekalla käskyllä. HIENO JUJU!
Tänään 23.2. Oltiin uudestaan hallilla, tällä kertaa uskalsin ottaa aksaa. Juju ei ole ontunut ollenkaan hetkeen, ja oli hyvällä tuulella. Tehtiin keppiharjoituksia ja puomin kontaktia. Lähetin kepeille ansin hankalaan avokulmaan, tämä sujui heti. Ei tehnyt yhtään sisäänmenovirhettä, taitanut jäädä jotain päähän viimeisistä treeneistä. Umpikulmaan ollaan harjoiteltu vähemmän ja se näkyi. Laitoin sit verkon ekaan väliin estämään tokaan väliin menon, halusin taas mahdollisimman paljon onnistumisia. Juju on kuitenkin vielä nuori koira, ei se osaa vielä tosiaankaan vaikeita kulmia heti. Sain kuitenkin lopuksi tehtyä myös muutaman suorituksen ilman verkkoa, joten tulosta tuli.
Puomin kontaktilta juoksi kerran läpi, etupalkka oli siinä kohtaa liikaa. "Höpöhöpö" ja uudestaan. Onnistui monta kertaa. Juju on niin kiva kun yrittää aina ihan täysillä.
Ei ontunut jäähkälenkilläkään.
Kun vaihdoin siteen treenin ja lenksan jälkeen, niin Jujun jalka sylki ulos 1cm oljen palan. Jep, ihan kokonaisen oljen palan, ei mitään höttöä, vaan ihan selkeän oljen puolikkaan. Jihuuuu!!! Ei ois voinu parempaa ajankohtaa valita, todennäköisesti ei sit huomenna tarvii leikata. Vitsi, se olis niin hienoa, jos tää nyt tästä lähtis paranemaan. Haavahan jalassa on nyt hyvin pieni, joten olis aivan huikeaa, jos jalkaa ei enää tarvis enempää avata, sais parantua nyt kokonaan.
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
Valot pimeyksien reunoilla ovat harvassa, mutta olemassa.
Noniin, edellisen avautumisen jälkeen päätin keskittyä vähän positiivisempiin yksityiskohtiin. Juju on ollut viimeiset kaksi päivää tosi hyvä, siis lenkeillä myös. Annan sen olla nyt lenkillä ilman muovihanskaa (pelkkä side jalassa suojana), ei liukastele, ja kulkee puhtaasti. Jalan haava näyttää myös paremmalta, ja myös viime viikolla valmistuneiden bakteeriviljelysten tulos näytti, että tämän lääkkeen pitäisi purra. Haava vierellä on edelleen turvotusta, mutta ei näytä pahalta. Haava myös itsessään on pienentynyt. Mennään huomenna hallille tekemään pieni toko treeni, niin näen miltä näyttää hallilla kun saa mennä kuivalla alustalla.
Onneksi tuli lunta ja pieni pakkanenkin näyttäisi tulevan ensi viikolle, se helpottaa tätä meidän hommaa paljon.
Ollaan harjoiteltu lähes joka päivä (pakon sanelemana, koska hajoavaomistajan koiran pää) temppuja ja tokohommia sisällä, mitä nyt on meidän piskuisessa olkkarissa pystytty. Kapulan pito oli tauon takia yhtäkkiä harpannut, ja huomasin, että Jujulla on syttynyt lamppu päässä sen suhteen että mitä on tuon tempun tarkoitus. Eli vaan pitää kapulaa, ei mälvätä, sekoilla, juosta, tai repiä. Eli tämä hyvä, luulen että tämä on yksi vaikeimpia asioita Jujulle tajuta, miksi istua paikoillaan kapula suussa. Kun tämä on opetettu, ei noudon loppuosan pitäisi olla kovin vaikeaa.
Kaukot on edistynyt niin hyvin, että Juju osaa kaikki kahden asennon vaihdot hyvin: I-M, M-S ja S-I. Jes.
Tunnarin alkuja on tehty käpyjen kanssa, olen piilottanut omalta haisevia käpyjä pitkin kämppää ja hajuttomia lisäksi. Tuo joka kerta vain oman. Jihuu.
Tosiaan, myös temppuja ja tasapainoilua on tehty. Temput on Jujun mielestä aivan super siistejä, kun niissä saa paljon namia ja kehutaan jatkuvasti :)
Onneksi tuli lunta ja pieni pakkanenkin näyttäisi tulevan ensi viikolle, se helpottaa tätä meidän hommaa paljon.
Ollaan harjoiteltu lähes joka päivä (pakon sanelemana, koska hajoava
Kaukot on edistynyt niin hyvin, että Juju osaa kaikki kahden asennon vaihdot hyvin: I-M, M-S ja S-I. Jes.
Tunnarin alkuja on tehty käpyjen kanssa, olen piilottanut omalta haisevia käpyjä pitkin kämppää ja hajuttomia lisäksi. Tuo joka kerta vain oman. Jihuu.
Tosiaan, myös temppuja ja tasapainoilua on tehty. Temput on Jujun mielestä aivan super siistejä, kun niissä saa paljon namia ja kehutaan jatkuvasti :)
torstai 18. helmikuuta 2016
Päiväni murmelina
Aamulla herätyskello soittaa. Keräilen itseni sängystä, vedän kerrastovaatteet niskaan ja könyän alakertaan. Juju heiluttaa häntää, on iloinen ja virkeä. Arvioin päivän kipeysastetta, samalta näyttää kun eilen. Ei onnu.
Laitan puuron mikroon ja vedän ulkovaatteet päälle. Katson lämpötilan, miinuksen puolella. Laitan Jujulle Pompan hidastamaan vauhtia, ja jalan suojaksi vedän tennissukan ja sen päälle kurarukkasen. Panta kaulaan ja ovi auki. Okei, huokaisen ja Juju ampaisee ulos. On innoissaan lumesta. Mutta ei ole normaali, vieläkään.
Lähdetään normireittiä pitkin löntystämään. Juju kurvaa kamalaa kyytiä ensimmäiset sata metriä, sen jälkeen vauhti hidastuu. Juju liike on epäpuhdas ja varovainen. Pudistelen päätä ja jatkan matkaa. Välillä Juju kulkee täysin puhdasta ja pitkää ravia, niinkuin ennen. Välillä ontuu niin että koko koira nyökkää. Omassa selässä kulkee vilun väristyksiä ja pala nousee kurkkuun. Ei edelleenkään mitään muutosta, ei huonoon eikä hyvään suuntaan.
Juju liikkuu häntä selän päällä kaarella, ja on energisen ja iloisen näköinen. Ei häivääkään kivusta, vaikka ontuminen kertoo toista tarinaa. Kävelijä tulee vastaan, käsken Jujun antaa olla, ja se kävelee ohi vilkaisemattakaan ohi kulkijaan, ihan niinkuin aina. Risteyksissä pyydän sitä odottamaan, se odottaa, odottaisi vaikka maailman tappiin. Siksi se tuntuukin niin väärältä.
Käydään harjulla, katsellaan hetki auringon nousua, nyt on jo valoisaa kahdeksalta aamulla. Sitten palataan kotiin.
Kävely kesti 20min. Oli hiukan pidempi kuin eilen. Juju ontui, mutta ontuminen on lähinnä epäpuhdasta ravia. Liikkuisi mieluummin laukassa kuin ravissa. Rukkasen kanssa liukastelee, joten varoo myös sitä. Juju odottaa ruokaa, mutta ensin siteen vaihto.
Huuhtelen haavaa usean minuutin ajan, jonka jälkeen kuivaan jalan, pyyhin haavan, puhdistan sen, laitan hunajavoidetta ja sidon jalan uudestaan. Illalla sitten taas.
Ruoka maistuu.
Laitan itseni ihmiseksi tunnistettavaan kuntoon, nappaan tietokoneen ja koiran mukaan ja ajelen töihin. Juju varoo jalkaansa kun hyppää autosta. Juju on iloinen kun päästään toimistoon, siellä on sen kaikki lelut. Hetki leikitään, sitten päiväunille.
Työpäivän jälkeen tehdään jälleen pieni kävelylenkki, ei edistystä aamuun. Kotiin päästyämme tehdään sisällä temppuja ja pientä tokoilua, Jujulla silmät loistaa kun pääsee tekemään hommia. Juju saa temppuilun ajaksi palkkapallon, se on parasta.
Sitten taas, haavan pesu, kuivaus, putsaus, voiteet, sidonta.
Sitten iltaruokaa. Ruoka maistuu.
Juju viettää loppuillan välillä jaloissa pyörien, välillä kerjäten silityksiä ja suurimmaksi osaksi luita purren. Myöhään vielä iltapisut ja nukkumaan.
Ja näin on taas yksi päivä mennyt, niinkuin kymmenet edelliset, vailla mitään muutosta mihinkään. Juju kävi ortopedillä pari päivää sitten, jalka leikataan kolmannen kerran ensi viikolla keskiviikkona. Leikkauksen tekee ortopedi, toivon että sillä olisi jotain vaikutusta.
Kaikista raskainta on katsoa, kun itselle niin rakas lemmikki kärsii, eikä ole oma itsensä ollut pitkään aikaan. Miksi Jujulle, maailman kilteimmälle, tottelevaisimmalle, elämän iloisimmalle ja parhaalle koiralle pitää käydä näin? Koskahan ne kuuluisat säteet osuisi tähän risukasaan? Mun puolitoista vuotias perusterve koira ei pysty edes autosta ulos hyppäämään kunnolla. Ja tulevasta ei ole mitään tietoa, ei mitään varmuutta mistään.
Alkaa olla voimat aika loppu. Mutta nämä kortit katsotaan viimeiseen saakka, tuli mitä tuli.
Laitan puuron mikroon ja vedän ulkovaatteet päälle. Katson lämpötilan, miinuksen puolella. Laitan Jujulle Pompan hidastamaan vauhtia, ja jalan suojaksi vedän tennissukan ja sen päälle kurarukkasen. Panta kaulaan ja ovi auki. Okei, huokaisen ja Juju ampaisee ulos. On innoissaan lumesta. Mutta ei ole normaali, vieläkään.
Lähdetään normireittiä pitkin löntystämään. Juju kurvaa kamalaa kyytiä ensimmäiset sata metriä, sen jälkeen vauhti hidastuu. Juju liike on epäpuhdas ja varovainen. Pudistelen päätä ja jatkan matkaa. Välillä Juju kulkee täysin puhdasta ja pitkää ravia, niinkuin ennen. Välillä ontuu niin että koko koira nyökkää. Omassa selässä kulkee vilun väristyksiä ja pala nousee kurkkuun. Ei edelleenkään mitään muutosta, ei huonoon eikä hyvään suuntaan.
Juju liikkuu häntä selän päällä kaarella, ja on energisen ja iloisen näköinen. Ei häivääkään kivusta, vaikka ontuminen kertoo toista tarinaa. Kävelijä tulee vastaan, käsken Jujun antaa olla, ja se kävelee ohi vilkaisemattakaan ohi kulkijaan, ihan niinkuin aina. Risteyksissä pyydän sitä odottamaan, se odottaa, odottaisi vaikka maailman tappiin. Siksi se tuntuukin niin väärältä.
Käydään harjulla, katsellaan hetki auringon nousua, nyt on jo valoisaa kahdeksalta aamulla. Sitten palataan kotiin.
Kävely kesti 20min. Oli hiukan pidempi kuin eilen. Juju ontui, mutta ontuminen on lähinnä epäpuhdasta ravia. Liikkuisi mieluummin laukassa kuin ravissa. Rukkasen kanssa liukastelee, joten varoo myös sitä. Juju odottaa ruokaa, mutta ensin siteen vaihto.
Huuhtelen haavaa usean minuutin ajan, jonka jälkeen kuivaan jalan, pyyhin haavan, puhdistan sen, laitan hunajavoidetta ja sidon jalan uudestaan. Illalla sitten taas.
Ruoka maistuu.
Laitan itseni ihmiseksi tunnistettavaan kuntoon, nappaan tietokoneen ja koiran mukaan ja ajelen töihin. Juju varoo jalkaansa kun hyppää autosta. Juju on iloinen kun päästään toimistoon, siellä on sen kaikki lelut. Hetki leikitään, sitten päiväunille.
Työpäivän jälkeen tehdään jälleen pieni kävelylenkki, ei edistystä aamuun. Kotiin päästyämme tehdään sisällä temppuja ja pientä tokoilua, Jujulla silmät loistaa kun pääsee tekemään hommia. Juju saa temppuilun ajaksi palkkapallon, se on parasta.
Sitten taas, haavan pesu, kuivaus, putsaus, voiteet, sidonta.
Sitten iltaruokaa. Ruoka maistuu.
Juju viettää loppuillan välillä jaloissa pyörien, välillä kerjäten silityksiä ja suurimmaksi osaksi luita purren. Myöhään vielä iltapisut ja nukkumaan.
Ja näin on taas yksi päivä mennyt, niinkuin kymmenet edelliset, vailla mitään muutosta mihinkään. Juju kävi ortopedillä pari päivää sitten, jalka leikataan kolmannen kerran ensi viikolla keskiviikkona. Leikkauksen tekee ortopedi, toivon että sillä olisi jotain vaikutusta.
Kaikista raskainta on katsoa, kun itselle niin rakas lemmikki kärsii, eikä ole oma itsensä ollut pitkään aikaan. Miksi Jujulle, maailman kilteimmälle, tottelevaisimmalle, elämän iloisimmalle ja parhaalle koiralle pitää käydä näin? Koskahan ne kuuluisat säteet osuisi tähän risukasaan? Mun puolitoista vuotias perusterve koira ei pysty edes autosta ulos hyppäämään kunnolla. Ja tulevasta ei ole mitään tietoa, ei mitään varmuutta mistään.
Alkaa olla voimat aika loppu. Mutta nämä kortit katsotaan viimeiseen saakka, tuli mitä tuli.
Tunnisteet:
<3,
avautuminen,
Juju,
ketutus,
kipeä,
lääkärissä,
sontaa
tiistai 9. helmikuuta 2016
Hermo koetuksella
Oltiin viime viikon torstaina uudestaan hallilla tekemässä lyhyttä pätkää. Harjoiteltiin An juoksaria, ei ollut kehikkoa mukana, mutta laitoin pumpperin kontaktin rajalle. Osui joka kerta, siis JOKA KERTA. Mahtavaa! Juju teki innokkaasti, eikä kipeästä jalasta ollut tietoakaan. Tein sitten vaikeaa keppikulmaa, tiukka avokulma ja hypyn takaa vielä. Aluksi oli liian vaikeaa, joten helpotin ja tehtiin ainoastaan keppejä ja pikkuhiljaa kasvatin etäisyyttä. Verkot oli apuna, mutta meinasi välillä mennä silti väärään välii. Hiljalleen useiden toistojen jälkeen tajusi ja saatiin lopuksi tehtyä kivasti kepeille lähetystä jo hypyn takaa niin, että joutui itse hakemaan oikeaan väliin ilman apuja. Verkot oli kuitenkin, kun halusi mahdollisimman monta onnistunutta toistoa. Lopuksi tehtiin vielä muutaman esteen sarjaa jossa oli A este kepit ja putki, valssasin putkelle. Kivaa oli ja Juju nautti.
Perjantai aamuna oli kuitenkin kipeä. Jalka oli haavan ympäriltä enempi turvoksissa ja haava (se noin 5mm mitä oli enää auki) märki keltaista eritettä. Antibiootin vaihto ei siis ollut tuottanut tulosta. Ajattelin, että en enää voi katsella kipeää koiraa kotona, en vaan pysty ja varasin sitten heti ajan lekuriin. Jouduin menemään edelleen samalle vastaanotolle, koska toisesta paikasta sanottiin, että eivät halua korjata toisten aloittamia juttuja. Sain ajan samalle päivälle.
Vastaaotolla Jujun jalka ultrattiin jälleen ja jotainhan siellä näkyi. Eli ei muuta kuin jalka auki uudestaan. :(
Lääkärit kaivelivat jalkaa toista tuntia, ja poistivat kudosta reilusti, huuhtelivat paineella jalkaa keittosuolaliuoksella, mutta selkeää esinettä ei löytynyt. Jalasta tosin löytyi jo hajonnutta mössöä, joka todennäköisesti oli vielä paloja oljesta. Haava (noin 4cm) jätettiin auki ja hoidoksi päätettiin jatkaa hunajahoitoja, ja lopettettiin antibiootti sen toivossa, että jalka itse märkisi loput mahdolliset roskat ulos. Varoituksena oli, että jos nostaa kuumeen tai koko jalka alkaa turvota, niin sitten antibiootti heti päälle.
Viikonlopun aikana ei tapahtunut muutoksia. Juju kulkee jalalla nyt yllättävän hyvin ottaen huomioon että sillä on iso haava jalassa. Haava on myös lähtenyt jo parantumaan, eikä siinä ole havaittavissa minkäänlaista turpoamista. Juju ei myöskään ole nostanut kuumetta. Ei auta kun olla kaikki varpaat ja sormet ristissä, että jalkaa ei enää tarvitsisi avata. Seuraavaksi sen avaa kuulemma ortopedi, koska tuo ell ei uskalla jalkaa enää enempää kaivaa. :(
Kyllä itsellä on nyt aika koetuksella hermot.
Perjantai aamuna oli kuitenkin kipeä. Jalka oli haavan ympäriltä enempi turvoksissa ja haava (se noin 5mm mitä oli enää auki) märki keltaista eritettä. Antibiootin vaihto ei siis ollut tuottanut tulosta. Ajattelin, että en enää voi katsella kipeää koiraa kotona, en vaan pysty ja varasin sitten heti ajan lekuriin. Jouduin menemään edelleen samalle vastaanotolle, koska toisesta paikasta sanottiin, että eivät halua korjata toisten aloittamia juttuja. Sain ajan samalle päivälle.
Vastaaotolla Jujun jalka ultrattiin jälleen ja jotainhan siellä näkyi. Eli ei muuta kuin jalka auki uudestaan. :(
Lääkärit kaivelivat jalkaa toista tuntia, ja poistivat kudosta reilusti, huuhtelivat paineella jalkaa keittosuolaliuoksella, mutta selkeää esinettä ei löytynyt. Jalasta tosin löytyi jo hajonnutta mössöä, joka todennäköisesti oli vielä paloja oljesta. Haava (noin 4cm) jätettiin auki ja hoidoksi päätettiin jatkaa hunajahoitoja, ja lopettettiin antibiootti sen toivossa, että jalka itse märkisi loput mahdolliset roskat ulos. Varoituksena oli, että jos nostaa kuumeen tai koko jalka alkaa turvota, niin sitten antibiootti heti päälle.
Viikonlopun aikana ei tapahtunut muutoksia. Juju kulkee jalalla nyt yllättävän hyvin ottaen huomioon että sillä on iso haava jalassa. Haava on myös lähtenyt jo parantumaan, eikä siinä ole havaittavissa minkäänlaista turpoamista. Juju ei myöskään ole nostanut kuumetta. Ei auta kun olla kaikki varpaat ja sormet ristissä, että jalkaa ei enää tarvitsisi avata. Seuraavaksi sen avaa kuulemma ortopedi, koska tuo ell ei uskalla jalkaa enää enempää kaivaa. :(
Kyllä itsellä on nyt aika koetuksella hermot.
torstai 4. helmikuuta 2016
Here we go again
Noniin tässä taukoilun lomassa on touhuttu yhtä ja toista :)
Jujun jalasta ensin. Pidettiin muutama päivä ihan lepoa hihnalenkeillä ja kipulääkkeellä höystettynä. Se auttoi, ja juju alkoi lenkkeillä normaalisti, liikkui puhtaasti, muutamaa satunnaista ontuvaa askelta lukuunottamatta. Otin myös välillä siteen sisällä jalasta pois lääkärin ohjeen vastaisesti, koska tuntui että haavan ilmaaminen edesauttoi paranemista. Tällä viikolla olisi ollut kontrollikäynti eläinlääkärillä, mutten orastavan luottamuspulan takia halunnut sinne mennä, vaan varasin ajan muualle. Sain ajan keskiviikolle eli eiliselle. Jujun jalka on selkeästi vielä turvonnut haava-alueelta, ja haavasta tulee ihan keltaista eritettä. Toinen eläinlääkäri oli sitä mieltä, että jotain siellä on oltava, mikä ylläpitää tulehdusta. Totesi kuitenkin ettei Juju ainakaan nyt vastaanottokäynnillä ontunut jalkaa. Ultrattiin jalka, ei voinut varmuudella sanoa, että onko siellä joku selkeä vierasesine, mutta kudos näytti oudolta anyway. Vaihdettiin antibiootti järeämpään ja katsellaan vielä viikko, jos se on vain sitkeä tulehdus ja menisi tuolla antibiootilla ohi. Sitähän ei varmaksi tiedä kuin muutaman päivän odotuksella. Jos ei viikossa helpota, niin se on avattava uudestaan. Tähän väliin lisäisin epätoivoisen hymiönaaman, mutten osaa.
Joka tapauksessa, kun ei onnu, ja jänteet on puhtaat, liikuttaa saa normaalisti, koiraa seuraillen. Ja sidettä ei enää päälle, haavan pitää saada vuotaa vapaasti ja hengittää. Palataan tämän asian kanssa maanantaina.
Oltiin sitten tiistaina, siis eläinlääkäriä edeltävänä päivänä uudessa hallissa omatoimitreenaamassa. Olen ajatellut, että omatoimisesti voin tehdä rauhallisesti, eikä tarvitse tuhlata ohjattuja treenejä tähän mummoiluun. Tehtiin aluksi tokoilua seuraamisen ja liikkeestä maahanmenon muodossa. Juju oli ihan aksamoodissa, ja ihmetteli aluksi että mitä ihmettä?? Sain kuitenkin ehkä juuri tuon aksamoodin takia sen hyvään vireeseen, ja seurasi ja kääntyili tosi mukavasti ja teki kivalla asenteella. Tehtiin muutama liikkeestä maahan, ja teki ne hyvin, joten jätettiin siihen.
Tehtiin viime valmennuksesta tuttua backlap treeniä este-putki yhdistelmällä. Ekalla ja tokalla yrittämällä Juju jäi pyörimään esteen taakse whatwhat mikä putki missä häh ilmeella, kolmannella kerralla meni suoraan putkeen jes! Vauhtia alkoi löytyä ohjaukseen myös kivasti, kun tajusi miten kuuluu tehdä. Tuo on kätevä ohjaus ahtaisiin paikkoihin ja nopealle koiralle ylipäätään, joten se olisi mukava osata.
Lopuksi tehtiin keppejä taas niin, että lähetin avokulmaan kauempaa, ja kun Juju aloitti kepit, vaihdoin ohjauspuolta ja juoksi toiselle puolelle keppejä. Tehtiin kokonan ilman apuvälineitä. Ekat yrittämät Juju jäi pyörimään kepeille ympyrää ihmetellen että mihin mä oon menossa. Vähän helpotin ja sitten muisti miten se menikään. Saatiin kivoja toistoja, lopetetiin superhyvään :D
Oli kyllä mukava käydä uudessa hallissa. Rauhallista oli aamulla, mutta muutama treenaaja tuli kyllä mun jälkeen hallille. Tamskin uusi halli on hyvässä kunnossa ja pohja tuntui ihan hyvältä. Tykkään enemmän Sportdogparkin pohjasta itse, mutta kyllä tuokin asiansa hyvin ajaa ja koira pystyi tekemään liukastumatta. Juju nautti niin kovin! Ja liikkui puhtaasti myös treenin jälkeen.
Jujun jalasta ensin. Pidettiin muutama päivä ihan lepoa hihnalenkeillä ja kipulääkkeellä höystettynä. Se auttoi, ja juju alkoi lenkkeillä normaalisti, liikkui puhtaasti, muutamaa satunnaista ontuvaa askelta lukuunottamatta. Otin myös välillä siteen sisällä jalasta pois lääkärin ohjeen vastaisesti, koska tuntui että haavan ilmaaminen edesauttoi paranemista. Tällä viikolla olisi ollut kontrollikäynti eläinlääkärillä, mutten orastavan luottamuspulan takia halunnut sinne mennä, vaan varasin ajan muualle. Sain ajan keskiviikolle eli eiliselle. Jujun jalka on selkeästi vielä turvonnut haava-alueelta, ja haavasta tulee ihan keltaista eritettä. Toinen eläinlääkäri oli sitä mieltä, että jotain siellä on oltava, mikä ylläpitää tulehdusta. Totesi kuitenkin ettei Juju ainakaan nyt vastaanottokäynnillä ontunut jalkaa. Ultrattiin jalka, ei voinut varmuudella sanoa, että onko siellä joku selkeä vierasesine, mutta kudos näytti oudolta anyway. Vaihdettiin antibiootti järeämpään ja katsellaan vielä viikko, jos se on vain sitkeä tulehdus ja menisi tuolla antibiootilla ohi. Sitähän ei varmaksi tiedä kuin muutaman päivän odotuksella. Jos ei viikossa helpota, niin se on avattava uudestaan. Tähän väliin lisäisin epätoivoisen hymiönaaman, mutten osaa.
Joka tapauksessa, kun ei onnu, ja jänteet on puhtaat, liikuttaa saa normaalisti, koiraa seuraillen. Ja sidettä ei enää päälle, haavan pitää saada vuotaa vapaasti ja hengittää. Palataan tämän asian kanssa maanantaina.
Oltiin sitten tiistaina, siis eläinlääkäriä edeltävänä päivänä uudessa hallissa omatoimitreenaamassa. Olen ajatellut, että omatoimisesti voin tehdä rauhallisesti, eikä tarvitse tuhlata ohjattuja treenejä tähän mummoiluun. Tehtiin aluksi tokoilua seuraamisen ja liikkeestä maahanmenon muodossa. Juju oli ihan aksamoodissa, ja ihmetteli aluksi että mitä ihmettä?? Sain kuitenkin ehkä juuri tuon aksamoodin takia sen hyvään vireeseen, ja seurasi ja kääntyili tosi mukavasti ja teki kivalla asenteella. Tehtiin muutama liikkeestä maahan, ja teki ne hyvin, joten jätettiin siihen.
Tehtiin viime valmennuksesta tuttua backlap treeniä este-putki yhdistelmällä. Ekalla ja tokalla yrittämällä Juju jäi pyörimään esteen taakse whatwhat mikä putki missä häh ilmeella, kolmannella kerralla meni suoraan putkeen jes! Vauhtia alkoi löytyä ohjaukseen myös kivasti, kun tajusi miten kuuluu tehdä. Tuo on kätevä ohjaus ahtaisiin paikkoihin ja nopealle koiralle ylipäätään, joten se olisi mukava osata.
Lopuksi tehtiin keppejä taas niin, että lähetin avokulmaan kauempaa, ja kun Juju aloitti kepit, vaihdoin ohjauspuolta ja juoksi toiselle puolelle keppejä. Tehtiin kokonan ilman apuvälineitä. Ekat yrittämät Juju jäi pyörimään kepeille ympyrää ihmetellen että mihin mä oon menossa. Vähän helpotin ja sitten muisti miten se menikään. Saatiin kivoja toistoja, lopetetiin superhyvään :D
Oli kyllä mukava käydä uudessa hallissa. Rauhallista oli aamulla, mutta muutama treenaaja tuli kyllä mun jälkeen hallille. Tamskin uusi halli on hyvässä kunnossa ja pohja tuntui ihan hyvältä. Tykkään enemmän Sportdogparkin pohjasta itse, mutta kyllä tuokin asiansa hyvin ajaa ja koira pystyi tekemään liukastumatta. Juju nautti niin kovin! Ja liikkui puhtaasti myös treenin jälkeen.
Tunnisteet:
agiliitoa,
kipeä,
lääkärissä,
onnistumisia,
TOKO,
video
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)