Viikon höpinät

Perjantaina illalla oltiin Tanjan treeneissä. Ohjaaja oli hiukan puolikuntoinen, irtoaminen oli teemana joka oli hyvä sinällään. Lisäksi kauhea kiire, kun piti lähteä ajamaan taas Lohjalle. Tanja oli suunnitellut muka vahingossa tosi vaikean kohdan radalle jossa piti tosissaan laittaa monoa jonoon että ehti, ja alkuun tehtiin myös juoksaria, josta poistuttiin takaakiertoon. Hypyn sijainti ja asento suhteessa puomiin oli aika jyrkkä, joten takaakierto oli vaikea. Saatiin onnistumaan kyllä lopulta mikä oli tosi hienoa. Lopuksi kun yritettiin sitten samaa kohtaa niin että saisi mennä hypyn oikein päin, niin ei enää vaihtanut sinne millään. Olisi väkisin mennyt takaakiertoon. Tanja seisoi edessä niin sitten hyppäsi suoraan. On se kyllä. Oppii niin nopeasti radan ulkoa, että ei enää malta kuunnella ohjeita, kun kerran jo OSAA.

_______________________________

Viikonloppuna oli kauan odotettu SKL Kasvattajan Peruskurssi, joka järjestettiin Hyvinkäällä. Viikonloppu oli tosi antoisa, ja paljon tuli uutta asiaa, mutta suurinpana antina oli tietysti se, että sai itselle varmuutta kaikkeen pentuihin liittyvään asiaan. Loppukoekin oli, siitä en vielä tuloksia tiedä, mutta olettaisin kuitenkin että läpi on.

Sen enempää kurssista en ala eritellä, mutta luentoja oli 4 isompaa kokonaisuutta ja kaksi lyhyempää settiä. Teemoina oli perinnöllisyys (opaskoirakoulun päällikkö Riitta Liimatainen), lait ja säännöt koiran kasvatuksessa (SKL entinen lakimies Miisa Karjalainen), nartun ja pentujen hoito (ell. Eeva Teräväinen) ja koiran rakenne ja luonne (Leena Turunen). Lyhyemmät kokonaisuudet oli perusasioita kennelliitosta ja koiran rekisteröintiohje.

Paljon tosiaan tule asiaa. Mutta kurssi sisältöineen oli tosi mielenkiintoinen, ja luennoitsijat olivat tosi päteviä ja mielenkiintoisia kuunnella. Yhtään ei maalailtu ruusuisia kuvia kuuntelijoille, ja asioista puhuttiin hyvin kriittisestikin. Hyvä sikäli. Osa asioista oli jo tuttua, mutta osa taas uutta ja etenkin lainsäädännöllinen puoli oli tosi hyvä käydä läpi, jotta oikeasti tietää mistä asioita lähtee selvittämään ja miten jotkut asiat menee lain mukaan, jos jotain meneekin pieleen. Todella yleishyödyllistä tietoa.
_______________________________

Jujulla juoksut lähenee. Se merkkailee ihan selkeästi ja on niin seuran kipeä että on vähän jopa ärsyttävä. Koko ajan, siis KOKO AJAN, pitäisi päästä kainaloon ja halittavaksi. Mutta on me treenattukin.

Tiistaina aamulla käytiin hallilla tekemässä juoksaritreeni helpoilla suorilla exiteillä koska perjantaina hinkattiin sitä takaakiertoa joka oli vaikeaa. Ekan loikkasi ja kaikki muut osui, jopa niin että juoksutin molempiin suuntiin osana rataa. Mattoahan tuolla ei enää ole ollut käytössä, vaan otan treenit alusta lähtien ilman mattoa. Tästä treenistä ei ole videota. Oli kyllä kivaa, ja Juju oli aivan liekeissä hallilla.
_______________________________

Keskiviikkona aamulla oltiin tokoilemassa hallilla. Seuruu, ruutu ja luoksarit oli päivän aihe.

Seuruu: Ilme on parantunut huimasti hetkessä kun oon antanut seurata vähän löysemmällä kriteerillä ja antanut itse tarjota ja kehunut ja rohkaissut paljon. Juju seuraa jopa vähän matkaa ihan kivalla ilmeellä, eikä pelkästään liikkeelle lähdöissä. Edelleen palkkana ainoastaan namit, niitä saa heiteltynä ja koppailtuna jne. Joten saa myös välillä vähän juosta namin perään. Selkeästi asenne on näin parempi, eikä ainakaan toistaiseksi vaikuta yhtään siltä että Jujun motivaatio tai asenne huononisi, päinvastoin tuntuu siltä että Juju jopa vähän nousee namipalkalla tokossa. Seuruun peruutuksessa tuli jopa pieni ääni kun hinkattiin liikkeellelähtöä peruutukseen. En tähän reagoinut, en vaan palkannut kun kiljui. Jujun isällä Entillä on ääntelyä esiintynyt tokossa ja toki Jujukin jonkin verran turhautuessaan kiljuu mm. agissa ja muiden kanssa juostessa. Mutta ääntely tokossa on niin harvinainen juttu, että en siihen aio puuttua toistaiseksi. Sitä paitsi ääni jäi yhteen ainoaan. :) Seuruussa nyt tuo nouseminen ilmenee edistämisenä. Juju on aina seuruussa edistänyt jonkin verran, mutta nyt se korostuu kun intoa on enemmän kun tekniikkaa. En aio tähän nyt puuttua mitenkään vielä, olen ottanut sitten seuruuta vähän vasempaan kierrokseen, jolloin Jujun on pakko väistää alta pois ja paikka on parempi. Olen ajatellut, että otan edistämiseen avuksi tikun, jota pidän Jujun rinnan edessä seuruussa. Uskon että melko herkkänahkaisena elukkana se riittää kertomaan että paikka on liian edessä, kun osuu siihen jos väärässä kohdassa. Lisäksi koira ei nää tikkua kun kontakti on ylös, joten sen pitäisi pystyä aika kivasti yhdistämään nämä asiat ilman ahdistumista.

Ruutu: Ruutu oli yhtäkkiä kirkastunut jälleen Jujun mielessä ihan itsekseen. Ei mennyt kertaakaan istumaan ruutuun, paikka oli joka kerta ihan ok, vähän enemmän vasemmalla, muttei kuitenkaan reunanauhan vieressä tai merkillä, johon olisin puuttunut. Loistavaa.

Luoksarit: Ekan otin targettiin, tokan sivulle asti ja kaksi seuraavaa targettiin. Kaikki oli tosi hyviä, ainoastaan eka oli vähän epävarma.

Joskus tarvitaan ripaus hyvää tuuria

Maanantaina illalla en ollut enää yhtään varma näänkö näkyjä vai oikeita oireita Jujun liikkeessä. Takajalan hienonhienoa keventämistä on vaikea nähdä. Toisaalta tein vähän testejä esim tasapainotyynyllä, ja siinä poikkeuksessa paino olikin enemmän vasemmalla??!

Tiistaina oli varattu oropedi aika, ja vaikka aamulla lenkki sujui jo aika normaalisti, päätin että menen ortopedille, ettei tarvitse omaa mielenterveyttä tuhota. Tuomio oli: terve.

Ortopedi teki vetolaatikkotestin, paineli polvet läpi, tunnusteli polvilumpiot (tuli samalla testattua ettei sillä ole myöskään luksaatiota polvessa) ja kävi myös läpi pikku fabellat ja Juju ei reagoinut mihinkään mitenkään. Myöskään lihakseen ei ollut muodostunut kovettumia, eikä polvessa ollut nestettä (ristiside kun on nivelkapselissa, niin kyllä sen pitäisi nestettä myodostaa parissa päivässä jos rikkipoikki olisi). Polvi ei myöskään naksu eikä liiku tai kierry sivuttaissuunnassa. Ortopedi paineli myös selän läpi, ranka oli joustava, lihakset hiukan kireänä, mutta ranka itsessään normaali. Käski seurailla tilannetta, ja palata asiaan jos jotain tulee. Katsottiin myös liikevideot ja myös livenä liikettä, hyppyvideot hidastettuna ja totesi että eikun kotiin vaan.

Eli summa summarum. Taidettiin tällä kertaa selvitä säikähdyksellä. Pahan päiväisellä sellaisella. Yritän saada ajan fyssarille käsittelyyn asap.
________________________________

Ollaan sitten tiistain lenkkeilty, ja tehty hallilla kevyesti, vähän juoksaria suoralla exitillä. Jujusta ei huomaa mitään eroa normaaliin, joten hiljalleen oon ottanut myös hyppyjä ja jarrutuksia.

Torstaina aamulla otettiin perus juoksaritreeni, molemmissa päissä puomia suora exit, mutta toinen pää oli jälleen lähellä seinää ja sen on vaikeaa. Toki mä sen ymmärrän, koska ei mullakaan kestäisi pää juosta yhtä kovaa seinää päin kuin vapaaseen tilaan. Juju tekee täydellisiä osumia myös seinää kohti, jos otetaan vain taitteelta, mutta kovemmassa vauhdissa kokonaisella puomilla osumat tulee aika ylös (yleensä kuitenkin kontaktialueelle, muttei kriteeriin). Saatiin onnistumaan kuitenkin jokunen. Puomi oli edellisenä aamuna samassa kohtaa ja silloin otin juoksaria takaakiertohypylle, ja se oli huomattavasti helpompaa, ei jarrutellut yhtään niin ajoissa. Putkipäähän, missä oli tilaa juosta, teki hyviä osumia oikeastaan aikalailla kokoajan. Jonkun taisi ihan loikata, mutta yleisesti.

Hetkessä elämisen sietämätön tärkeys

Tiistaina aamulla oltiin hallilla tokoilemassa. Samaan tyyliin rakensin treenin, mielentilan päälle vähän juttuja. Otettiin varsinaisena aiheena ruutua ja luoksareita, mutta tuli tehtyä seuruutakin. Treenit sen 10min noin.

Mä kyllä tykkään tästä uudesta tokoilmeestä Jujun naamalla. Mua ei yhtään haittaa että se seuruussa painaa ja kiertyy (tiedän että saan sen korjattua kun palkan suuntaa vähän muutan) tai että se seurauksen peruutuksessa menee vähän vinoon, kunhan sillä on silmin nähden kivaa. Toko on meille sellainen laji, että mä en nää mitään syytä treenata sitä jos se ei ole oikeasti kivaa. Mulla ei ole tokossa oikeastaan mitään varsinaisia pitkän ajan tavoitteita, tokoa tehdään kun viitsitään ja tuntuu hyvältä :)

Ruutuunkin alkaa tulla ajatusta ihan muutaman treenin jälkeen. Juju hakeutuu ruudussa musta katsottuna vasempaan reunaan hiukan, mutta ei kuitenkaan liikaa, ja usein korjaa ruudussa keskemmälle. Yhden kävin näyttämässä, ja silloin meni hyvin keskelle suoraan.

Palkkaus tokossa edelleen vain namilla, jos alkaa tuntua että kaipaa buustausta vauhtiin tms niin sitten otan lelua mukaan takaisin ja ehkä joskus voisin salaa ottaa sen kehään mukaan ja palkata yllärinä lelulla treenin lopussa.

Koti, jossa koirat ei tule sänkyyn.

Aivan aavistuksen oli pimeää valokeilan ulkopuolella.

Ihana aurinko!

Torstaina oltiin paimenessa. Jippijaijee, taisi tulla pisin tauko tänä vuonna kun kokonaiset kaksi viikkoa oltiin treenaamatta. Ajeltiin iltapäivällä Somerolle. Ajatuksena oli alustavasti tehdä eka kierros pellolla, mutta keli oli aivan hirveä niin en sitten viitsinytkään. Sisähalliin siis. Ekalla kierroksella vähän katseltiin miten suhtautuu sisähalliin ja otettiin ajoa. Stopit oli nukkumassa, ja niitä heräteltiin. Pillikäskyjä palauteltiin mieleen ja ne toimikin ihan hyvin. Kovasti oli kiihkeä ja jännittynyt, sisähalli ei helpottanut yhtään jännitystä. Jonkun kerran yritti myös syödä paskaa, mutta en kieltänyt vaan annoin siitä uuden käskyn ja jos ei totellut sitä niin sitten annoin palautetta. Lopetti sen kyllä heti. Huomaa että tuo paskansyönti on juurikin keino vältellä sitä painetta, jonka lampaat antaa. Yhdellä lampaista oli myös asenne koiraa kohti, mutta Juju händläsi sen hyvin. 

Tokalla kierroksella otin ensin flänkkejä kun en ollut tyytyväinen ekan kierroksen asenteeseen. Jännitti mennä seinän ja lampaiden väliin ja siksi kiihtyi kovasti nurkissa. Halusin flänkin asenteen ulospäin ja sitä treenattiin. Vasemmalle edelleen vähän kiinni, mutta nyt flänkkäsi tasapainosta pois myös vasemmalle hyvin. Viimeisellä peltotreenillähän se oli VAIKEAA. Tosin nyt olin itse myös lähempänä. Pillillä stopit oli paremmat ja taas pohdittiin stoppia, että pitääkkö se tarkkana aina pysäyttävänä vaiko mitenkä? Huomaa kyllä, että kun en nyt ole vaatinut standillä sitä kokonaa pysähtymistä vaan on saanut lähteä ajamaan suoraan siitä, niin eihän se nyt siitä sitten kovin kevyesti pysähdy. Steady käskyllä taas on hidastava painopiste, joten sitä ei tuossa voi ottaa. Jos käyttäisin sitä laydownia kovana stoppina, niin hyväksynkö että sen kanssa myös seisahtuu, eli ei mene aina maahan? Vai vaadinko sillä käskyllä aina alas asti?

Lopussa otettiin muutama jako ja sisällä se olikin jännää. Lampaisiin ei saanut rakoa mitenkään, vaan koiran piti vaan tulla kun pyydettiin. kaksi jakoa saatiin onnistuneesti, koska Juju tulee niin hyvin väliin. Hieno oli kyllä! Enempää en halunnutkaan ottaa kun halusin jättää onnistumiseen. Selkeästi jako sisätiloissa oli jännää, koska aina jaon jälkeen helposti pöläytti vähän porukkaa kun jänskätti. Mutta nyt on hienoa huomata se, että Jujulla on selkeästi tapahtunut iso asennemuutos, se on rohkea ja suhteellisen rauhallinen, se saa hommat aina onnistumaan, eli ei mene pupu pöksyyn. Itsevarmuutta tarvitaan, jotta kuuppa pysyy kasassa, mutta olin tosi tyytyväinen, koska sisähallissa oli viime talvena niin paljon vaikeuksia. Marikakin totesi, että on kyllä viime talveen iso ero! Silloin kun aloin käydä Woollandiassa niin Juju vain söi paskaa sisähallissa, ja yritti vältellä tilanteita mitkä sitä pelotti. 

_____________________________

Perjantaina aamulla oltiin kaverin kanssa treenaamassa tokoa. Mulla piti olla juoksaripäivä, mutta kun kerran kysyttiin treenaamaan niin mikä jothei! Meille noita yhteistreenaus tilaisuuksia tulee niin vähän, että lähden kyllä melkein aina kun joku kysyy. Oli myös kiva nähdä Marjaa pitkästä aikaa ja treffata samalla Tacoa ja Pörriä.

Jujun kanssa otettiin taas asenteen kannalta, ja se sai palkkaa (namia!!) aina kun yritti jotain. Oon kyllä hirmu ylpeä siitä, että se on nyt ihan muutamien treenien jälkeen osoittanut aikamoista asennemuutosta, kun on otettu kaikki ylimääräinen pois ja keskitytty vain mielentilaan. Tehtiin merkin kiertoa erilaisia taustoja vasten, seuruuta ja sitten muutama hyppynouto. 

Merkin kierrot oli nyt jo paljon parempia. Otin takaisinpäin käsitargettiin ja Juju oli liekeissä. Tuli aivan tosi reippaasti myös kohti tällä kertaa ja kiersi tiiviisti. Myöskään erilaiset taustat ei tuottanut tuskaa, mutta hyppyeste kun oli lähellä merkkiä, niin se oli vaikeaa. Juju veti hypylle niin hirveästi, ja sitten myös Marja seisoi hypyn edessä, niin luuli varmaan saavansa sieltä palkkaa. Huomasi miten tyypin aivot sauhusi kun yritti keksiä jutun idean.

Seuruu vaikutti kokoajan kivalta. En nyt kannustanut ihan niin paljoa kuin aiemmin, yritän päästä hiljallen siihen ettei se tarvitse rohkaisua kokoajan ollakseen intopiukkana. 

Hyppynoudot oli mageita ja Juju oli tohkeissaan kun pääsi VIHDOIN sinne hypylle. Oli kyllä noudoissa vauhtia, mutta aivan tosi kauniisti otti kuitenkin kapulan ja palautukset oli myös hienoja. Yhden kerran ei halunnut tuoda käsitargettiin kapulaa vaan toi sen suoraan sivulle. Tuoda pitää jalostaa kyllä, haluaisin noudot kuitenkin ihan vaan tottispuolta ajatelleen edelleen eteen. 

Lopuksi Juju sai tehdä kaksi täydellistä juoksupuomia palkaksi. Osui heti molemmat smartin puomille ja tosi alas.

Treenien päälle tehtiin 45min lenkki ja koirat sai paahtaa pitkin pusikkoa. Tai lähinnä bortsut. 😂

Illalla oli Tanjan agilityvalmennus. Teemana oli kontaktit. Otin Jujulle keinulle namialustan, koska halusin vahvistaa hyvää keinua ennen kisoja. 

Ekalla Aalla tuli kyllä sen luokan lento A, että taisi ihan yksi laukka tulla alastulolankulle. Sitten vähän harjoiteltiin Aata. Juju myös mm kiljui kepeillä, joka ei ole kovin tyypillistä sille muuta kuin kisoissa yleensä. Eli aika paljon tuntui olevan vauhtia suonissa. 

Treenit sujui tosi hienosti, kontaktit oli kunnossa, ja puomille taas kaksi täydellistä osumaa. Puomilta oli poistuminen suoraan edessä olevaan putkeen. Tanja sanoi että toinen puomi oli tosi kova vauhtinen, eli siihen tarvitsee kyllä kiinnittä huomiota, ettei satu mitään, kun vauhti ja varmuus kasvaa. Katsoin itsekin, että toisella puomilla meinasi jo loikata mutta pamautti ilmassa molemmat takajalat vielä täydelliseen osumaan ennen kun paahtoi putkeen. 

____________________________

Lauantaina sitten piti olla ihan rento vapaapäivä ennen sunnuntain kisoja. Niin ne vaan suunnitelmat menee uusiksi muutamassa sekunnissa. Oltiin Jujun kanssa aamulenkillä, ja ihan normaalissa kohtaa, normaalisti leikittiin, Juju lähti juoksemaan flänkkiä mun edelle tosi kauas, ja käännyin itse risteyksestä toiseen suuntaan. Ehdin jo aika kauas ennen kuin Juju minut spottasi, ja lähti juoksemaan aivan täysiä perään. Mutta se mikä poikkesi tavallisesta oli se, että tällä kertaa Juju päätti oikaista. Törmäsi kiveen ja juoksi jyrkkää mäkeä korkeassa heinikossa täysin kolmijalkaisena alas. Mä ihan oikeasti luulin, että nyt meni vasen takajalka poikki, tai lonkka lähti paikaltaan tai jotain muuta. Juju ei vinkassut, ei huutanut ei mitään mutta vasen takajalka roikkui perässä, eikä ottanut sillä askeltakaan. 

Menin itse ensin paniikkiin, ja mietin lähintä reittiä kotiin. Kuitenkin muutaman minuutin päästä Juju alkoi kävellä jalalla, ontui kovasti, mutta astui sillä. Otin sen hihnaan, ja käveltiin kotiin. Juju käveli ja ravasi, otti askeleita, mutta ontui. Peruin kisat.

Ristiside poikki? Luita pois paikaltaan? Mentiin kotiin ja Juju käveli myös portaat itse ennen kuin ehdin sanoa mitään. Kopeloin ja väänsin jalkaa kotona, en saanut reaktiota. Huomasin että Juju katsoo polvea, joten tutkin sitä tarkemmin ja huomasin että sai ihan verta vuotavan haavan polven yläpuolelle jalkaansa, eli tälli oli hirmuinen. Mutta luita ei ollut poikki, sen tiesin. Ristiside olisi poikki, olin siitä aivan varma. Varasin ajan tiistaille ortopedille, koska tilanne ei ollut akuutti ja Juju ei ollut kipeä. Kipulääkettä en antanut missään vaiheessa, koska ajattelin että jos vaikka vähän on kipeä niin kipulääkkeen jälkeen ei ainakaan varo liikkumistaan yhtään.

Lauantai meni sumussa. Illalla käytiin kävelyllä, ja Juju oli jo aika puhdas liikkeiltään, mutta mentiin ihan rauhallisesti, en antanut riekkua. Kipeältä se ei vaikuttanut missään kohtaa, mutta se on ristisidevammalle tyypillistä. Katselin sen makuu ja istumisasentoja, vasen takajalka oli vähän jäykkä, mutta se kuitenkin makasi ja istui normaalisti, eli koukisti jalkaansa. Vähän selkää silittelin ja hellästi painelin, selkä oli jumissa, taivutteli häntää kaarelle kun koplasin selkää. Venytteli kuitenkin itse normaalisti, ja makasikin vasen takajalka kropan alla, eli ei koukistaminen ainakaan kovaa kipeää tehnyt. Nukkui botti päällä ja sai vähän extraa magnesiumia. Iltapissalle mennessä ei kävellyt portaita alas normaalisti, loikki takajalat yhtäaikaa. 

___________________________

Sunnuntaina aamulla kuvasin Juju ravia ja kävelyä videolle ja kiusasin kaikkia ketä kehtasin ja kyselin mielipiteitä. Osa oli näkevinään pienesti lyhyempää liikerataa vasemmalla takajalalla ravissa, osa sanoi ettei nää mitään. Kuitenkin kaikki asianosaiset oli sitä mieltä, että ei ainakaan merkittävästi liiku huonosti. Juju oli lenkillä irti, mutta käskyn alla, ei saanut spurttailla, mutta annoin kevyesti laukata sileällä alustalla, kun halusi. Portaat meni molempiin suuntiin normaalisti. Hyppäsi myös meidän pihalla 80cm korkealle muurille ennen kuin ehdin sanoa mitään. 

Lepäili botti päällä sunnuntain. 

Iltalenkillä annoin vähän juosta tasaisella alustalla, miten nyt itse halusi, mutta ei saanut mitään repivää tehdä. Onneksi on olemassa hyvät ohjauskäskyt koiralle. Ravasi pitkää hyvää ravia, illalla en edes itse huomannut epäpuhtautta. Kopeloin selkää ja jumissa oli. Juju seisoi ulkona välillä niin että kevensi vasenta jalkaa, mutta tämäkään ei ollutn ihan säännönmukaista, vaan välillä seisoi myös enemmän vasemmalla ja välillä tasaisesti. Kuitenkin mulla oli olo että seisoo useammin enemmän oikealla. Illalla sai valvotusti hypätä muurille muutaman kerran ja ei siinä ainakaan ongelmia ollut, ihan tavallisesti hyppäsi.

___________________________

Tänä aamuna sitten oltiin hallilla ihan vaan siksi että halusin testata sen hyppäämistä hyvällä alustalla että näkisin hyppääkö huonosti. Juju oli aivan fileinä kun päästiin hallille, niinkuin yleensä. Hyppäsi autoon ja ulos normaalisti, kulki myös meidän kotona jyrkät portaat ylhäältä alas ja toisinpäin normaalisti. 

Otin normaalisti alkuverkat, kiertoja ja peruuttelua, vähän paikallaan hyppyä jne. Yhdet kepit. Kaikki sujui normaalisti. Sitten otin kiertoja siivekkeen ympäri ilman rimaa. Ei ongelmaa. Minihypyllä ei ongelmaa mihinkään suuntaan hypäten, takaakierrot myös ok. Sitten kaksi hyppyä suorassa linjassa ja putkeen. Ensin mini, sitten medi, sitten 50cm ja lopuksi 60cm hypyt. Kaikki puhtaasti, hyvällä tekniikalla. Mun paikallaan seisominen hämmensi sitä enemmän kuin hyppääminen 😂 kun kuvasin. Sitten otin vielä yksittäistä hyppyä 60cm rimalla molemmat suuntakäskyt, ja molemmat puolet takaakierrot, kaikki teki normaalisti. Polvi ei naksu, eikä mitään muutakaan havaittavaa ollut. Jäähkällä liikkui normaalisti, ei siis huonontunut treenin takia. Edelleen mun mielestä ainoa varma "oire" mitä voin sanoa, on se että Juju helposti seisahtuessaan jättää vasemman takajalan ikäänkuin vähän taaemmas, ja varaa näin painoa enemmän oikealle. Takajalkojen lievää keventämistä on myös äärimmäisen vaikea havaita. Nyt myös kun kyttäämällä kyttää, niin huomaa myös asioita, jotka on normaaleja ja niihin takertuu. 

Tiistaina mennään joka tapauksessa ortopedille. Luultavasti annan myös kuvata polven, koska haluan olla varma.

Voin kertoa, että aikamoisen skaalan tunteita on käyty muutaman päivän aikana läpi. 

Life doesn't get easier, you just get stronger

Perjantaina illalla mentiin vielä Tanjan valkkuun. Teemana oli leijeröinnit. Leijeröinnit itsessään sujui, ja saatiin tehdä taas niitä supercooleja juttuja, mitä useimmat ei hallitse, ja Juju hallitsee, koska mä tykkään opettaa kaikkea siistiä :D vaikken ikinä koskaan tarvitsisi niitä taitoja kisoissa, niin kaiken coolin treenaaminen nyt vaan on kivaa. Me tykätään treenata.

Leijeröintinä oli kepeille umpikulmaan hypyn takaa (kuvassa 11-12), se sujui kun otti vastaisen käden mukaan, jottei lähtenyt niin helposti taittamaan mua kohti (kepit lähti melkein seinästä ja hyppy joka leijeröitiin oli ihan vieressä). Siitä mentiin puomin alla olevaan suoraan pitkään putkeen, itse jäätiin puomin toiselle puolelle ja leijeröitiin sieltä takaa hypylle ja toiseen putkeen (U) pimeään päähän. Kerrasta oikein.

Kaikkein coolein leijeröinti tuli tähän perään, kun leijeröitiin keppien takaa kaksi hyppyä ja otettiin vielä keppien takaa pakkovalssiin niin että piti kepit ohittaa. Ja kerrasta purkkiin 👊 Tanja sanoi että tuo kohta oli ollut myös hänen koiralleen vaikea, meinasivat napata kepit joka kerta ennen leijeröintiä, mutta koska me tykätään treenata kaikkea tommosta, niin Jujulle toi oli ihan selviö nakki.

Tehtiin tämä kahdella tapaa, ensin putken jälkeen valssi ja lähetys, oma liike keppien suuntaisesti ja pakkovalssiin 18 taakse. Sitten kun se sujui niin toisella tapaa, eli takana leikaten poikkarimaisesti hypyille, oma liike, ja japsilla 18. Sekin sujui. Hienosti!

Lopussa oli yksi hankala kohta, jossa piti takaakierron jälkeen kääntyä seuraavalta hypyltä tosi tiukasti ja mennä suoran putken toiseen päähän.

Väli oli TODELLA ahdas, eikä tuntunut yhtään hyvältä mennä väliin runttamaan mitään valssia, joten yritin ottaa jenkkikäännöksellä ja sylkkärillä. Tähän Juju ei meinannut tulla millään, se luki itse rataa ja meni joka kerta 25 putken väärään päähän, tai sitten jouduin jarruttamaan niin kovasti, että kielsi hypyllä. Mutta vasta treenien jälkeen tuli mieleen että miksi helkkarissa mä en tähän käyttänyt sitä suuresti harjoiteltua käännöskäskyä??? Ihan varmasti olisi kääntynyt juuri niinkuin piti, kun olisin vaan lähettänyt hypylle ja käännöskäskyllä kääntänyt hypyn ympäri. Woot?

Lopussa oli vielä yksi cooli leijeröinti kun lähetettiin suoraan putkeen puomin ali, ja sieltä piti koiran löytää kepit itsenäisesti. Jujuhan löysi ne tietysti heti. 😁

Mahtavat treenit ja jotta hehkutukselle ei tulisi loppua, niin Juju teki radan alkuun myös kaksi TÄYDELLISTÄ puomia, onnistui heti ekalla yrittämällä. Suorat exitit, mutta toinen pää oli renkaalle, joka oli uusi juttu. Ei ongelmaa.
____________________________________

Maanantaina aamulla juoksaritreeniin. Talvi on tuonut hallille myös muut aamuharrastajat, ja tänäkin aamuna oli kaksi muutakin tyyppiä hallilla. Toki edelleen saa itse valita mille kentälle menee melkeinpä ja tänään oli tuuri, että päästiin kolmoselle, jossa oli smartin puomi valmiiksi keskellä kenttää ja hyvät exitit sai ihan pienellä vaivalla tehtyä. Oli Tanjan treeneissä puhe että kun treenaa paljon yksin niin miten saisi vaikeutettua suoria exittejä ilman palkkajaa. Jujulle vaikeinta olisi nyt se, että se juoksisi ns tyhjään, koska mä oon opettanut puomin ajatuksella että puomin suoritus on puomi + sen jälkeinen este. Mä ajattelin että alan hiljalleen tätä vaikeuttaa siten että laitan edessä olevan esteen ensin hiljalleen kokoajan vinompaan, ja sitten alan siirtämään sitä myös sivusuunnassa. Niin että exit on edelleen aina suora. En aio ennen pentuprojektia ottaa käännöksiä ohjelmistoon. Kuitenkin tulee pitkä tauko agilitylle, niin haluan jättää Jujulle puomista mielikuvan vain suorista exiteistä tässä kohtaa.



No treenithän oli loistavat. Ainoastaan toisessa päädyssä kun vinossa oleva este oli taas hyvin lähellä seinää, tuli kaksi loikan tapaista, tai osuma ei ollut kriteerissä, mutta nekin korjasi heti seuraavalla toistolla. Toiseen päähän saatiin kokeiltua jopa poikkaria, kun putki oli siellä sopivasti vetämässä. Tosi hienoja vetoja tuli. Yksi osuma oli etujaloilla, mutta mähän en ole näitä koskaan erotellut.

Toinen treeni oli tuosta Tanjan radasta. Se hankala hyppy-putki yhdistelmä osoittautui ihan helpoksi, kun otin ne käännöskäskyt mukaan. Meni se muutaman kerran lankaan tuossa ja meni putkeen väärään päähän, mutta kyllä hoksasi nopeaan, eikä tarvinnut runnoa. Jei!

We would roll down the rapids, to find a wave that fits

Ai että on ollut kyllä siistiä treenata Jujun kanssa tässä jo jonkin aikaa. Tyyppi on aivan liekeissä, mitä tahansa me tehdään. Varmaan itsekkin tässä kehittynyt tämän vuoden aikana ohjaajana ja koiran omistajana noin yleensä tosi paljon, ja tuntuu että nykyään leijutaan vaan jossain vaaleanpunaisessa yläpilvessä ja kaikki skulaa. Ja jos ei, niin sitten harjoitellaan lisää.

Hehkutuksen perään sitten treenipäivitystä:
Tokosuunnitelma laitettiin käytäntöön, ja tiistaina otettiin omassa pihassa ruututreenit pelkällä namipalkalla (sitä saikin sitten RUNSAASTI) ja naksuttimella sheipaten. Ja jo vain alkoi aivot raksuttaa aivan erilailla kuin lelupalkan kiilto silmissä tehdessä. Ei mennyt kaukaa kun alkoi hakea paikkaa ruudussa naksautuksen toivossa. Toivoisin tällä tavalla saavani ihan vaan tarjoamisen kautta koulutettua Jujulle ruudun paikkaa ja nimenomaan siten, että ruutuun mennään kovaa, mutta pysäytystä ei ennakoida vaan liikettä jatketaan kunnes toisin sanotaan. Jos Juju alkoi häröillä ruudussa (haistella tai tehdä muuta hömppää) pyysin helppoa temppua (käsikosketus, ympäri, ylös tms) ja palkkaus. Näin sain pidettyä kiinnostuksen ja motivaation tapissa ja tyyppi olikin aivan intopiukassa. Saatiin ruudun lisäksi tehtyä tosi hienot seuruu pätkät, kun Juju meinasi haljeta liitoksistaan, kun seurauksen yhteydessä tehtiinkin myös kaikkea SIISTIÄ, ja sai olla kokoajan skarppina että pysyi messissä.

Keskiviikkona tehtiin pitkiä lenkkejä jälleen ja käytiin myös metsässä pyöräilemässä noin 10km lenkki, Jujulla virtaa piisasi ja vapaapäivät on sen mielestä aivan joutavia.

Torstaina aamulla jatkettiin tokon parissa. Hallilla aamulla tein niin, että jätin Jujun käytävälle odottamaan kun kasailin ruudun, jotta treenit olisi mahdollisimman tehokkaat ja lyhyet. Kentällä ei siis enää norkoilla ollenkaan tokon ollessa kyseessä, sinne tullaan vain ja ainoastaan tekemään JUTTUJA.

Otin Jujun ekaan settiin kentälle normaali kehäänmeno rutiinein seuraten. Ja oi että oli neidillä taas housuissa pysymistä. Oli aivan sairaan siistiä huomata miten hienosti Juju asenne on muuttunut ihan muutamien treenien aikana, kun olen ottanut tokoon tosi rennon otteen ja tehnyt kaiken ilon kautta. Melkein kaikesta aktiivisuudesta saa palkkaa, ja keksin heti jonkun helpon jutun josta voin palkata, jos ei muuten suju. Mielentila on nyt todella bueno omaan makuun. Aktiivinen koira, ilman ylimääräistä sähläystä ja yliyrittämistä olisi tavoite. Seuruu oli aivan loistavaa kun sai tarjota sitä itse. Naksuttelin ja palkkasin hyvät kohdat ja miten Juju ilahtuukaan kehuista. <3

Ruudussa kokeilin eri juttuja, naksuttelin ensin paikkaa, ja se olikin ihan ok, mutta Juju meni aikalailla heti top käskyn saatuaan istumaan. Top ei ole Jujulle vielä selkeä juttu sen tiesinkin. Muutamalla näytöllä meni tosi hienosti ja hyvin hakee paikkaa jos ei muuta kuulu. Lopussa alkoi top juttukin toimia. Hyvin myös hakeutui ruutuun taakse, muutaman kerran liiankin taakse kun sanoin top liian myöhään. Näistä kuitenkin palkkasin runsaasti, koska se on mut sanomisesta sitten kiinni jos menee takanauhan yli. Oon vähän muuttanut omaa näkökulmaa ruutuun, koska en halua että Juju kyttää ruudussa mitään, vaan juokseen reippaasti tavallaan tötsien väliin ja kuuntelee pysäytyksen.



Toisella kierroksella otin kiertoa, ja takaisin päin pyysin käsitargettiin. Juju on aikaisemmin tullut tosi nihkeästi kohti tulevissa liikkeissä (niikuin kaikki kauemmin blogia lukeneet tietää), mutta käsirtargetti on tuonut tähän loistavan avun. Samalla konkretisoitui se, että taidan opettaa nyt tokoon luoksarin ja kierron suoraan sivulle. Saan tottikseen kuitenkin sitten pidettyä sen eteen tulemisen, luulen että erottelukin tuo tähän varmuutta. Lisäksi otin hiukan lisää seurausta ja yhden luoksarin käsitargettiin. Hyvin tuli loppuun asti. Yhteensä noin 10min treenit, tehokkaat ja kivat, yhtään pidempää ei tuota tahtia jaksa koira eikä ohjaaja. Tätä vieteriä onneksi kykenee venyttää, mutta tässä kohtaa keskitytään pelkästään mielentilan saamiseksi oikeanlaiseksi, jotta toko olisi lähtökohtaisestikin kivempaa.