maanantai 25. joulukuuta 2017

Hyvää, rakkauden täyteistä, joulua

Ensinnäkin, Hyvää Joulua kaikille blogin seuraajille! On tässä viime aikoina ollut ilo huomata kuinka monta teitä siellä on, vaikka harva antaa itsestään kuulua :)

Meillä joulu oli täynnä rakkautta, ja sitä itseään, koska Juju päätti ajoittaa parhaat tärppipäivänsä suoraan jouluaattoon ja sen ympärillä oleviin päiviin. Linkin henkilökunta oli lähdössä Ahvenanmaalle joulun viettoon, mutta onni on joustava uroksen omistaja (100000000sti kiitos Jonnalle <3 ) ja Link tulikin meille viettämään lemmenlomaa jouluksi.




Torstaina Juju kävi toisessa progessa, jolloin arvo oli 2,6ng/ml eli arvo oli noussut ripeästi yhtäkkiä. Ell oli sitä mieltä, että yrittäisi astuttaa la-su ja pe voisi periaatteessa jo yrittää, mutta kevyesti. Päätös oli selviö silloin, Link tulee meille, ensi viikolla olisi ollut aivan liian myöhäistä.

Perjantaina ajoin hakemaan Linkiä, ja samassa yhteydessä koitettiin astuttaa Juju ekaa kertaa. Aika jännää oli kun kaikki asianosaiset oli hommassa ekaa kertaa. Juju tykkäsi Linkistä hirveästi heti. Leikit oli heti päällä kun Link pääsi autosta ulos :) Aikaa meni ehkä 20min, ja juuri se minuutti kun katosivat nurkan taakse, niin olivat jo nalkissa. Molemmat vaikuttivat hyvin rennoilta, ja olivat irti pääsemisen jälkeen aloittamassa leikin uudestaan. Jujukin heilutti häntää hirveästi ja vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä. Oli todella ilo olla astutustilanteessa ensimmäistä kertaa, kun kaikki meni paremmin kuin oppikirjoissa.




Link tosiaan lähti meidän mukaan. Tarkoitus oli seuraavan kerran kokeilla astutusta sunnuntaina. Lenkit pariskunnan kanssa sujuivat tosi hienosti. Tähän väliin on pakko sanoa, että ovat kyllä niin selväpäisiä koiria kun voi olla. Kummallakaan ei mennyt hommat missään vaiheessa yli, Link oli ihan rennosti meillä, vaikka talossa Juju haisi kaikkialla, ja ei päässyt samoihin tiloihin hengailemaan, kuin valvotusti. Ekana yönä Link piippaili vähän, kun joutui täysin vieraassa paikassa nukkumaan yksin alhaalla koko muu porukka yläkerrassa. Mutta hiljeni kyllä, ja tämän jälkeen kaikki yöt sujui rauhallisesti. Koirat lenkkeili mun kanssa samaan aikaan, Link oli hihnassa ja Juju irti, niin sujui hyvin. Kiinnostuineita olivat koko ajan toisistaan, mutteivät olleet milläänlailla hysteerisiä tai stressaantuneita.




Toinen astutuspäivä oli sunnuntai. Laitoin koirat ekaa kertaa aamulla yhdessä ulos lenkin jälkeen, mutta se ei tuottanut tulosta, tai olisi varmaan tuottanut, mutta en halunnut väsyttää koiria loppuun asti. Hanki oli tosi kova, ja kun leikkivät ja juoksivat ympäri meidän pihaa, niin väsyivät aika nopeasti. Juju seisoi kyllä Linkille, mutta Jujun oli selkeästi vaikeampi päästää Linkiä ns. perille omalla tontillaan. Oli Linkille paikoin aika ärhäkkäkin, joten päätin että yritetään uudestaan myöhemmin. Iltapäivällä päästin koirat yhteen uudestaan, ja sitten natsasikin heti. Meni ehkä 5min leikissä, ja se oli siinä.



Nyt ei auta kun laittaa kaikki likenevät raajat ristiin ja toivoa, että tärppää :*

tiistai 19. joulukuuta 2017

Odottavan aika on piiiiiiitkä

Maanantaina otettiin ekat proget. Tulos oli 0,3ng/ml eli ihan normaali vielä, ei ollut noussut. Eli odottelu jatkuu. Torstaina otetaan seuraava näyte. Jos se on silloin nousussa, tulee Link meille viettämään lemmenlomaa jouluksi, jos ei, niin astutus menee joulun jälkeiselle viikolle. On se jännää.

Tiistaina sitten oltiin aamulla juosariprojektin kimpussa. Oli vähän taas treenit, joita en suunnitellut kunnolla, ja tuli tehtyä liikaa, ja kaikkea. Smartin puomilla oltiin, tehtiin alastulolankulla ensin suoraa, oli vaikeaa saada kunnollista osumaa, kuolleelle lelulle ei meinannut lähteä kunnolla ilman liike apua. En edes puuttunut hidasteluun, halusin vain osumia. Mutta kun sellaista semi ravia Juju ei osu puomilla. No saatiin me osumiakin. Ja sitten tehtiin sitä vaikeaa vasempaan käännöstä, 90astetta ja tiukkaa. Oli vaikeaa jälleen. Jos osui puomilla, ei löytänyt hypylly. Jostain syystä nimenomaan tuo 90 astetta on vasempaan kaikkein vaikein, tiukat onnistuu melko hyvin ja vähän loivemmat myös, mutta se 90 astetta on hankala. Jujulla oli kyllä hyviä ideoita sinne, joten onnistui nekin muutamat. Ja sitten, vaikka viimeksi päätin etten sekoita näitä kahta treeniä samaan päähän puomia, niin taas sekoitin. En tykännyt jättää treeniä ravipuomiin, joten halusin vielä muutaman hyvän suoran. No onneksi se ei mennyt kovin kovaksi väännöksi tällä kertaa.

Sitten tehtiin myös lyhyttä rataa. Juju oli jo väsynyt, mutta hyvin pysyi rimat ja keskittyi. Viimeisellä yrittämällä juoksi ohjauksen läpi puomille, ja sitten jouduttiinkin vääntämään loivasta oikeasta käännöksestä, kun loikkasi puomilta. Olisi pitänyt se vääntö jättää väliin, ja jättää vain palkatta. Oppia ikä kaikki tuntuu olevan.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Juoksari pohdintaa

Tällä viikolla on lenkkeilty ja aksattu. Toko ei jaksa motivoida, kun en nyt enää ennen pentuja ehdi kokeeseen, ja mun toko jutut menee muutenkin niin, että sitten kun päätän että kokeeseen tähdätään niin tehdään sitten intensiivisesti pari kuukautta liikkeet kasaan ja kokeeseen.

Juoksarit on tuottaneet harmaita hiuksia jälleen vaihteeksi, mutta myös onnistumisia. Maanantain jälkeen, kun ei oikein osumat olleet parhaita mahdollisia smartilla, oltiin keskiviikkona Tanjan kanssa treenaamassa agimetin puomilla ja suorat oli kaikka ihan täydellisiä, identtisiä osumia. Toisessa päässä oli hyppy, toisessa putki.

Mutta sitten kun halusin tehdä ohjauksia puomille, eli päätyyn laitettiinkin kaksi hyppyä, jotka oli koirasta nähden samalla linjalla, ja piti totella mun ohjausta, kummalle ollaan menossa, niin kosahti koko juokseminen taas. Tai juoksi se, mutta joko osui puomille, tai sitten osui oikealle hypylle, muttei molemmille yhtäaikaa. Alastulolta osui paremmin jopa muutamia ihan kohtuullisia, mutta yhtään kokonaista jackpottia ei näin saatu. Tästä seurasi sitten se, että myös toisen pään U putkeen meno oli mahdotonta, jos en ollut kertomassa, kumpaan päähän mennään. Toinen pää oli selvästi suoralla linjalla, joten ei pitänyt olla epäselvyyttä siinä. Ei saatu sitten enää ihan suorillakaan osumia, kun alkoi miettiä liikaa taas ja himmasi tasaisella. Silloin ei osu, koska jarruttaa liian aikaisin. Omat mokat tässä treenissä:

-miksi en ottanut mattoa käyttöön?
-miksi tein liian monta epäonnistunutta täyttä puomia, ennen kuin suostuin tekemään alastulolankulta?
-miksi tein samalla kertaa niin monta eri vaikeutusta?
-miksi tein vaikeutukset molempiin päihin puomia?
-miksi kokeilin suoria exittejä vielä onnistuneiden ohjausten jälkeen?

Jujulle on tosi vaikeaa erotella tämmöisiä juttuja samassa treenissä, etenkin kun sillä AINA tulee painamaan pysäytysmenneisyys alla. Pitäisi itse tyytyä kerralla vähempään.

Sitten oltiin torstaina smartilla taas aamulla, tarkoitus juosta muutama helppo suora. Toisessa päässä hyppy, toisessa hyppy jonka perään putki. Piti olla helppoa, tilaakin oli kohtuullisesti. Eipä osunut suoratkaan. Ei sitten niin millään. Saatiin muutamia keskivaiheen osumia, mutta ei yhtään jackpottia. Palkkasin muutaman keskivaiheen osuman, mutta sitten en enää niitä kelpuuttanut. Alastulolankulta osumat oli lähes poikkeuksetta hyviä, mutta kokonaiset, ei millään.

Oli pakko alkaa pohtia toimintasuunnitelmaa.

Mietin, että haasteita nyt tuo se, että kun on alettu ottaa ohjauksia, että ei saakkaan vaan kaahata täysillä, Juju epäröi kovaa menemistä päähän asti, vaan alkaa odottaa puolessa välissä puomia ohjeita ----> himmaa. Lisäksi edessä olevat enemmän kuin yksi este aiheuttaa vaikeuksia, kun on vaihtoehtoja poistumiselle. Odottaa ohjausta, ei kuuntele suullisia käskyjä, tai ei luota niihin. Lisäksi ehkä kriteeri (osuminen) on vähän epäselvää, koska epäonnistuessaan alkaa helposti kiertää loopissa, ja tarjoaa vaan samaa ja samaa käytöstä (tekee identtisiä virheitä). Juju ei ole myöskään kertaakaan saanut palkkaa suoraan puomin perään, vaan sen edessä olevan esteen jälkeen, en tiedä olisiko sillä myös vaikutusta, että on vaikeampi keskittyä vain puomin suoritukseen kun ajatus on jo edellä?

Koska luovuttaminen ei ole vaihtoehto, eikä myöskään paikallaan pyöriminen (voisin vaan tehdä niitä helppoja suoria suorien perään, kyllä se sen osaa ja oppii) pitää asialle tietysti tehdä jotain. Tämä nyt on ihan ensimmäisiä ajatuksia, mitä tuli mieleen, mitä muutetaan ja miten:

-ihan ensimmäiseksi haluan kokeilla, miten Juju juoksisi suoraan kuolleelle lelulle? Saisi siis palkan suoraan puomin jälkeen. Tällä voisi vahvistaa itsenäisyyttä.
-puomin perään pitää laittaa useampi esteitä, toisen pois linjalta, ja yksi keskelle, jolloin käskyjen erottelu vahvistuu. Sama putkien kanssa.
-oma liike pitää saada kokonaan pois välillä ja saada juoksariin lisää itsenäisyyttä ja varmuutta.
-jos treenataan käännöksiä, treenataan vain niitä, toistaiseksi. Tai ainakin maksimissaan niin että tehdään alkuun muutama helppo suora ja sitten aletaan kääntää muttei ainakaan koiteta loppuun enää suoraa, ainakaan samaan päähän puomia!
-jos vaikeutetaan, vain yksi vaikeutus kerrallaan.
-matto takaisin, jotta kriteeristä on helppo pitää kiinni!

Tänään aamulla oltiin sitten ekaa kertaa tämän pohjalta treenaamassa. Tarkoituksena oli ottaa lyhyet treenit, joissa yritän oman liikkeen pitää minimissä ja käskyt selkeinä (helposti huudan myös ylimääräisiä sanoa Jujulle puomilla, sekoittaa). Ja sitten kokeilla että juokseeko se suoraan lelulle. Ei yhtään kokonaista puomia, vain alastuloa.

Suureksi yllätyksekseni Juju juoksi lelulle! Se oli treenin isoin iloinen yllätys. Muita huomioita oli että kun seison koiran vasemmalla puolella, on osuminen vaikeampaa (toki edessä oleva putki kaarsi meistä katsoen oikealle). Lelulle suoraan myös. Toisessa päässä ei ollut mitään esteitä puomin perässä, ja jopa siellä Juju juoksi pallolle. Taas kun olin itse koiran vasemmalla puolella, oli vaikeampaa. Tähän muutaman kerran kokeili osua ravilla, ja sehän ei onnistu. Juju sai aina mennä pallolle asti, mutta sitten kun osui, oli bileiden aika.

Noniin, tästä jatketaan sitten. Hiotaan pakettia kuntoon pelkällä alastulolankulla nyt, kun kerran aikaa on (ei tartte kisoja miettiä), liikehäiriöt, ohjaukset, käännökset, tyhjään juoksut jne. Ja otetaan kokonaisella vaan harkitusti suoria helppoja exittejä. Maton kanssa pelkästään voidaan harjoitella suullisiä käännöskäskyjä muualla kuin hallilla.

Alla videoitu näiden kolmen päivän treenilöisiä:


maanantai 11. joulukuuta 2017

Juoksareita ja juoksuja

Perjantaina käytiin Tanjan ratatreenissä. Oli vähän tuhma silakka mulla treenikaverina tällä kertaa. Jujustahan ei OIKEASTI tuhmaa saa tekemälläkään, mutta hankala sen kanssa oli tehdä, kun purki lukituksia miten halusi ja tuli selän takaa ohjauksista läpi. Saa olla tarkempi. Lisäksi huomasin, etten osaa ohjata rataa enää, kun on hinkattu tekniikkaa. Joku 10 estettä vielä menee, ja sitten hajoaa pakka.

Lauantaina Juju sai lenkkeillä ja sunnuntaina käytiin tekemässä 7km juoksulenkki. Ja nyt on allekirjoittaneella reiskat kipeet. Jujulla riitti menohaluja. Jouduin itse kävelemään välillä kun ei kunto riittänyt pinkoa, Juju sai silloin juosta vapaana, muuten sai vetää mua perässä. Lopuksi otettiin vielä muutama kovempi spurtti lelun perään.

Maanantaina JUJU ALOITTI JUOKSUT! Oli edellisenä iltana väsynyt ja kovin halipulainen, joten arvelinkin jotain olevan tekeillä.

Sen kunniaksi mentiin treenaamaan aksaa aamulla. Aluksi vähän lämmittelyjä (madallettua Aata, kun oli valmiiksi kentällä), helppoa juoksaria putkiin (kaksi eri putkea tosin, niiden erottelu oli vaikeaa kun piti katsoa kummalla puolella mä olen ohjaamassa). Tuli loikkiakin, kun piti kuunnella. Mutta myös tosi hyviä jackpotteja, ja kovaa kulki.

Sitten otettiin myös rataa, Juju oli vaihteeksi ihan suhteellisen hyvin kuulolla ja näpeissä, vaikka liukas oli edelleen. Puomilta oli radan osana exitit toiseen suuntaan loiva takaakierto ja toiseen suuntaan vähän hankala suora exit (hyppy sivussa ja vinossa 😁). Ekalla radalla hyväksyin vähän huonommankin osuman, mutta sen jälkeen en. Tehtiin muutamia ihan vaan alastulolta ja sain mä irti muutaman osuman kokonaiseltakin. Toiseen suuntaan hakeutui automaattisesti hypyn taakse, joten sinnekin sitten harjoiteltiin. Täytyy rohkeasti alkaa ottaa erilaisia exittejä suorille nyt kun treenausaikaa on ja kisata ei voi 👍

torstai 7. joulukuuta 2017

We are searchlights, we can see in the dark. We are rockets, pointed up at the stars.

Tiistaina oli vauhdikas päivä. Aamulla paimentamaan, iltapäivällä juoksareita ja illalla rokotuksille.

Paimennukseen sattui taas optimi keli! Oli hiukan pakkasta, pellon pinta oli ihan hyvä, ei liukas ja aurinkokin vähän pilkisteli. Jujun kanssa aloitettiin ajolla ja ja pillikäskyillä. Tarkoitus oli saada korvat auki ja nillittää stopista jos ei tottele. Yllättäen tottelikin pilliä taas tosi hyvin. Treenin alku, kun käskytin vain pillillä olikin aika rento ja kivan tuntuinen. Huomasin, että heti kun aloin äänellä käskeä (kun en osaa viheltää mukamas), alkoi rentous hävitä, joka taas johti mun kiihtyneeseen käskytykseen. Joka taas kiihdytti Jujua lisää. Mutta oli aivan tosi hieno nähdä, että Jujulla piti pää ison lauman kanssa, ja meni tosi rohkeasti aidan ja lauman välistä ja ajo oli rauhallista ja tasaista. Vielä enemmän haluan siihen sitä painoa ja kävelyä määrätietoisesti.


Tokalla kierroksella otettiin muutama jako aidan vieressä isolla laumalla. Näissä Juju tulee tosi hienosti väliin, ja saatiin jakoja tehtyä. Edelleenkään en osaa oikein näyttää sille selkeästi kumpi lauma otetaan, vaan se haluaisi ottaa se minkä itse päättää. Kun en osaa sitä kertoa. Yksi jako tehtiin myös keskellä peltoa, mikä oli tosi vaikeaa kun nuo lampaat ei yhtään pätkää ihmistä pelkää ja isoa laumaa oli tosi vaikea pitää omaa puoltaan kun vaan tulivat läpi. Marika piti sitten toista puolta Martan kanssa, niin saatiin tämäkin onnistumaan. Lopuksi vielä vähän kaaria, tasapainon rikkomista ja luontaista kuljetusta isolla laumalla. Jujua jännitti jako tilanne sen verran että se treenin jälkeen ja lopussa lähinnä keskittyi syömään paskaa. Se on selkeästi sille tapa purkaa tuo treenistä tuleva paine, se ei tuota harrasta oikeastaan ollenkaan tutuissa harjoituksissa ja tutuilla lampailla, mutta heti kun tehdään jotain uutta ja tilanne on jännittävä (eikä mun kiihtynyt käskeminen asiaa kyllä auta), niin nenä painuu maahan helposti.

Sitten ajeltiin takaisin Lempäälään ja käytiin Tanjan kanssa treenaamassa juoksareita. Ekalla kierroksella suoria vähän erilaisilla exiteillä, ja Juju osui kaikilla kerroilla, ihan sama mitä siellä oli. Tokalla kierroksella otettiin tosi vinoa hyppyä, jopa niin että Juju ei nähnyt hyppyä puomilta kun oli niin puomin linjassa. Ajatuksena tässä vahvistaa juoksemista silti, vaikka hyppy ei ole niin selkeästi edessä. Kaikki tosi hyviä ja identtisiä. Myös poistumiset kepeille pitkällä estevälillä onnistui hyvin. Vikalla kierroksella otettiin puomin kanssa samassa linjassa olevalle hypylle inin käskyä eli mun puolelta ja bakom eli takaakiertoa. In in oli tosi hyviä, ne oli selkeästi parempia. Bakom käskyllä vaihtoi laukkaa alastulolla, jotta sai linjan taakse paremmaksi, ja niistähän se soppa syntyi. Hirveitä kaahausloikkia tuli väliin, eikä pelkällä suullisella löytänyt taakse millään. Menin törkkäämään linjalle, siten onnistui, ja lopuksi suullisella myös alastulolankulta.


Tajusin jonkin aikaa sitten ettei Jujulla ole kennelyskä rokote voimassa, joten sitä sitten mentiin uusimaan, lähinnä pentueen takia. Juju kuitenkin tulee myös kantavana käymään hallilla ja yleisillä paikoilla niin ei tuota riskiä oikein haluttais ottaa :) rokote oli ällö sierainrokote, joka on kuulemma tehokkaampi kuin normaalipistos. Itse olisin halunnut että olisi laitettu normaalina mutta niitä ei ollut saatavilla siinä hetkessä. Jatkossa laitetaan kyllä aina pistoksena myös jos voi valita, sierainrokote on tosi inhottava toimenpide mun mielestä koiralle, kun se ei kuitenkaan hengitä kuin nenän kautta normaalisti.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Potki pimeeks viimeset katulyhdyt, vie loppuun roolileikki johon ryhdyt.

Marraskuun synkkyys jotenkin latisti myös tämmöisen paatuneen kirjoittelijan intoa. Mutta on me treenattu :) Ollaan käyty paimentamassa, ja aksattu. Ja aavistuksen vähän tokoiltu. Ja aksattu lisää.

Tanjan kanssa käytiin treenaamassa juoksareita yhdet ekstra treenit tän viikon keskiviikkona. Kokeiltiin Jujun kanssa ekaa kertaa myös persjättöä puomin jälkeen, toimi hienosti, ei loikkinut. Lähellä puomia olleet kepit aiheutti päänvaivaa, ja samoin samaan suuntaa poistuminen putkeen, kun kepit poistettiin, kun muisteli keppejä. Mutta hyviä toistoja saatiin ja kiva kun oli ulkopuolinen palkkaaja mukana. Oon myös inspiraatioksi katsellut paljon juoksarivideoita, tekis mieli ruveta opettamaan käännöksiä. Muttei ehkä vielä sit kuitenkaan :D

Oltiin paimennuksen ratakurssilla woollandiassa viime viikonloppuna lauantaina. Saatiin aivan loistava keli, joka oli aika yllätys jatkuvan sateen keskellä. Rataakin ajettiin, ajoin 2lk tyylisesti ajo osuudet poispäinajolla, mutta jakoa ei tehty. Häkkiin lampaat mene melkein itsestään tuolla, mutta kyllä siinä vähän jotain häkityksen tyyppistäkin oli nähtävissä. Parasta oli kuitenkin nähdä, että aika yllättävässä ja vaikeassakin tilanteessa, jossa lähetin Juju hakemaan toisilta karanneet lampaat tosi kaukaa, Jujulla piti pää hyvin, ei hermostunut, ja sai tosi vaikeassa olevan elukat tuotua siivosti, ja myös irrotti ne uudestaan tosi vaikeasta paikasta aidasta ilman että törkkäsi ne aidasta yli. Lentävät ahvenanmaalaiset. Stoppi ja käskyt muutenkin oli aivan ruosteessa, mikä oli odotettavissa. Stoppiin pitää nyt talvella panostaa, mä haluan että se koira pysähtyy kun niin sanotaan. En tykkää tuollaisesta valuvasta stopista yhtään. Varsinkin nyt asian huomasi hyvin, kun Juju ei halunnut mennä maahan millään kun pelto käytännössä kellui vedessä, niin pysäytin sitä seisomaan. En lähtenyt tällä kertaa vääntämään maahan menosta, en halunnut toisaalta tuhlata siihen aikaa, ja toisaalta tiedän että Jujulle tulee nuo prinsessa oireet aina samalla tavalla kun juoksuja odotellaan. Allekirjoittanut heilutteli kameraa.


Linkin sisko Viira <3

Linkin sisko Viira <3


Linkin sisko Viira <3

Wenja <3





Tanjan treeneissä on tehty rataa ja todettu että Juju on aivan tolkuttoman hieno tyyppi. <3

Tokossa Juju on ihan itse taas oivaltanut yhtäkkiä mitä ruutuun haetaan ja esittänyt mulle aivan täydellisiä ruutuja niissä muutamissa treeneissä mitä on tehty. Namipalkalla on edelleen menty. Lisäksi jäävät on otettu ohjelmistoon, ja huomasin tänään että paikallaan seisomista pitää vielä tähdentää Jujulle, sen kriteeri ei ole ihan selvä. Helposti lähtee valumaan vähän vastaan kun kävelen palkkaamaan.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Viikon höpinät

Perjantaina illalla oltiin Tanjan treeneissä. Ohjaaja oli hiukan puolikuntoinen, irtoaminen oli teemana joka oli hyvä sinällään. Lisäksi kauhea kiire, kun piti lähteä ajamaan taas Lohjalle. Tanja oli suunnitellut muka vahingossa tosi vaikean kohdan radalle jossa piti tosissaan laittaa monoa jonoon että ehti, ja alkuun tehtiin myös juoksaria, josta poistuttiin takaakiertoon. Hypyn sijainti ja asento suhteessa puomiin oli aika jyrkkä, joten takaakierto oli vaikea. Saatiin onnistumaan kyllä lopulta mikä oli tosi hienoa. Lopuksi kun yritettiin sitten samaa kohtaa niin että saisi mennä hypyn oikein päin, niin ei enää vaihtanut sinne millään. Olisi väkisin mennyt takaakiertoon. Tanja seisoi edessä niin sitten hyppäsi suoraan. On se kyllä. Oppii niin nopeasti radan ulkoa, että ei enää malta kuunnella ohjeita, kun kerran jo OSAA.


_______________________________

Viikonloppuna oli kauan odotettu SKL Kasvattajan Peruskurssi, joka järjestettiin Hyvinkäällä. Viikonloppu oli tosi antoisa, ja paljon tuli uutta asiaa, mutta suurinpana antina oli tietysti se, että sai itselle varmuutta kaikkeen pentuihin liittyvään asiaan. Loppukoekin oli, siitä en vielä tuloksia tiedä, mutta olettaisin kuitenkin että läpi on.

Sen enempää kurssista en ala eritellä, mutta luentoja oli 4 isompaa kokonaisuutta ja kaksi lyhyempää settiä. Teemoina oli perinnöllisyys (opaskoirakoulun päällikkö Riitta Liimatainen), lait ja säännöt koiran kasvatuksessa (SKL entinen lakimies Miisa Karjalainen), nartun ja pentujen hoito (ell. Eeva Teräväinen) ja koiran rakenne ja luonne (Leena Turunen). Lyhyemmät kokonaisuudet oli perusasioita kennelliitosta ja koiran rekisteröintiohje.

Paljon tosiaan tule asiaa. Mutta kurssi sisältöineen oli tosi mielenkiintoinen, ja luennoitsijat olivat tosi päteviä ja mielenkiintoisia kuunnella. Yhtään ei maalailtu ruusuisia kuvia kuuntelijoille, ja asioista puhuttiin hyvin kriittisestikin. Hyvä sikäli. Osa asioista oli jo tuttua, mutta osa taas uutta ja etenkin lainsäädännöllinen puoli oli tosi hyvä käydä läpi, jotta oikeasti tietää mistä asioita lähtee selvittämään ja miten jotkut asiat menee lain mukaan, jos jotain meneekin pieleen. Todella yleishyödyllistä tietoa.
_______________________________

Jujulla juoksut lähenee. Se merkkailee ihan selkeästi ja on niin seuran kipeä että on vähän jopa ärsyttävä. Koko ajan, siis KOKO AJAN, pitäisi päästä kainaloon ja halittavaksi. Mutta on me treenattukin.


Tiistaina aamulla käytiin hallilla tekemässä juoksaritreeni helpoilla suorilla exiteillä koska perjantaina hinkattiin sitä takaakiertoa joka oli vaikeaa. Ekan loikkasi ja kaikki muut osui, jopa niin että juoksutin molempiin suuntiin osana rataa. Mattoahan tuolla ei enää ole ollut käytössä, vaan otan treenit alusta lähtien ilman mattoa. Tästä treenistä ei ole videota. Oli kyllä kivaa, ja Juju oli aivan liekeissä hallilla.
_______________________________

Keskiviikkona aamulla oltiin tokoilemassa hallilla. Seuruu, ruutu ja luoksarit oli päivän aihe.

Seuruu: Ilme on parantunut huimasti hetkessä kun oon antanut seurata vähän löysemmällä kriteerillä ja antanut itse tarjota ja kehunut ja rohkaissut paljon. Juju seuraa jopa vähän matkaa ihan kivalla ilmeellä, eikä pelkästään liikkeelle lähdöissä. Edelleen palkkana ainoastaan namit, niitä saa heiteltynä ja koppailtuna jne. Joten saa myös välillä vähän juosta namin perään. Selkeästi asenne on näin parempi, eikä ainakaan toistaiseksi vaikuta yhtään siltä että Jujun motivaatio tai asenne huononisi, päinvastoin tuntuu siltä että Juju jopa vähän nousee namipalkalla tokossa. Seuruun peruutuksessa tuli jopa pieni ääni kun hinkattiin liikkeellelähtöä peruutukseen. En tähän reagoinut, en vaan palkannut kun kiljui. Jujun isällä Entillä on ääntelyä esiintynyt tokossa ja toki Jujukin jonkin verran turhautuessaan kiljuu mm. agissa ja muiden kanssa juostessa. Mutta ääntely tokossa on niin harvinainen juttu, että en siihen aio puuttua toistaiseksi. Sitä paitsi ääni jäi yhteen ainoaan. :) Seuruussa nyt tuo nouseminen ilmenee edistämisenä. Juju on aina seuruussa edistänyt jonkin verran, mutta nyt se korostuu kun intoa on enemmän kun tekniikkaa. En aio tähän nyt puuttua mitenkään vielä, olen ottanut sitten seuruuta vähän vasempaan kierrokseen, jolloin Jujun on pakko väistää alta pois ja paikka on parempi. Olen ajatellut, että otan edistämiseen avuksi tikun, jota pidän Jujun rinnan edessä seuruussa. Uskon että melko herkkänahkaisena elukkana se riittää kertomaan että paikka on liian edessä, kun osuu siihen jos väärässä kohdassa. Lisäksi koira ei nää tikkua kun kontakti on ylös, joten sen pitäisi pystyä aika kivasti yhdistämään nämä asiat ilman ahdistumista.

Ruutu: Ruutu oli yhtäkkiä kirkastunut jälleen Jujun mielessä ihan itsekseen. Ei mennyt kertaakaan istumaan ruutuun, paikka oli joka kerta ihan ok, vähän enemmän vasemmalla, muttei kuitenkaan reunanauhan vieressä tai merkillä, johon olisin puuttunut. Loistavaa.

Luoksarit: Ekan otin targettiin, tokan sivulle asti ja kaksi seuraavaa targettiin. Kaikki oli tosi hyviä, ainoastaan eka oli vähän epävarma.


torstai 16. marraskuuta 2017

Joskus tarvitaan ripaus hyvää tuuria

Maanantaina illalla en ollut enää yhtään varma näänkö näkyjä vai oikeita oireita Jujun liikkeessä. Takajalan hienonhienoa keventämistä on vaikea nähdä. Toisaalta tein vähän testejä esim tasapainotyynyllä, ja siinä poikkeuksessa paino olikin enemmän vasemmalla??!

Tiistaina oli varattu oropedi aika, ja vaikka aamulla lenkki sujui jo aika normaalisti, päätin että menen ortopedille, ettei tarvitse omaa mielenterveyttä tuhota. Tuomio oli: terve.

Ortopedi teki vetolaatikkotestin, paineli polvet läpi, tunnusteli polvilumpiot (tuli samalla testattua ettei sillä ole myöskään luksaatiota polvessa) ja kävi myös läpi pikku fabellat ja Juju ei reagoinut mihinkään mitenkään. Myöskään lihakseen ei ollut muodostunut kovettumia, eikä polvessa ollut nestettä (ristiside kun on nivelkapselissa, niin kyllä sen pitäisi nestettä myodostaa parissa päivässä jos rikkipoikki olisi). Polvi ei myöskään naksu eikä liiku tai kierry sivuttaissuunnassa. Ortopedi paineli myös selän läpi, ranka oli joustava, lihakset hiukan kireänä, mutta ranka itsessään normaali. Käski seurailla tilannetta, ja palata asiaan jos jotain tulee. Katsottiin myös liikevideot ja myös livenä liikettä, hyppyvideot hidastettuna ja totesi että eikun kotiin vaan.

Eli summa summarum. Taidettiin tällä kertaa selvitä säikähdyksellä. Pahan päiväisellä sellaisella. Yritän saada ajan fyssarille käsittelyyn asap.
________________________________

Ollaan sitten tiistain lenkkeilty, ja tehty hallilla kevyesti, vähän juoksaria suoralla exitillä. Jujusta ei huomaa mitään eroa normaaliin, joten hiljalleen oon ottanut myös hyppyjä ja jarrutuksia.

Torstaina aamulla otettiin perus juoksaritreeni, molemmissa päissä puomia suora exit, mutta toinen pää oli jälleen lähellä seinää ja sen on vaikeaa. Toki mä sen ymmärrän, koska ei mullakaan kestäisi pää juosta yhtä kovaa seinää päin kuin vapaaseen tilaan. Juju tekee täydellisiä osumia myös seinää kohti, jos otetaan vain taitteelta, mutta kovemmassa vauhdissa kokonaisella puomilla osumat tulee aika ylös (yleensä kuitenkin kontaktialueelle, muttei kriteeriin). Saatiin onnistumaan kuitenkin jokunen. Puomi oli edellisenä aamuna samassa kohtaa ja silloin otin juoksaria takaakiertohypylle, ja se oli huomattavasti helpompaa, ei jarrutellut yhtään niin ajoissa. Putkipäähän, missä oli tilaa juosta, teki hyviä osumia oikeastaan aikalailla kokoajan. Jonkun taisi ihan loikata, mutta yleisesti.



maanantai 13. marraskuuta 2017

Hetkessä elämisen sietämätön tärkeys

Tiistaina aamulla oltiin hallilla tokoilemassa. Samaan tyyliin rakensin treenin, mielentilan päälle vähän juttuja. Otettiin varsinaisena aiheena ruutua ja luoksareita, mutta tuli tehtyä seuruutakin. Treenit sen 10min noin.

Mä kyllä tykkään tästä uudesta tokoilmeestä Jujun naamalla. Mua ei yhtään haittaa että se seuruussa painaa ja kiertyy (tiedän että saan sen korjattua kun palkan suuntaa vähän muutan) tai että se seurauksen peruutuksessa menee vähän vinoon, kunhan sillä on silmin nähden kivaa. Toko on meille sellainen laji, että mä en nää mitään syytä treenata sitä jos se ei ole oikeasti kivaa. Mulla ei ole tokossa oikeastaan mitään varsinaisia pitkän ajan tavoitteita, tokoa tehdään kun viitsitään ja tuntuu hyvältä :)

Ruutuunkin alkaa tulla ajatusta ihan muutaman treenin jälkeen. Juju hakeutuu ruudussa musta katsottuna vasempaan reunaan hiukan, mutta ei kuitenkaan liikaa, ja usein korjaa ruudussa keskemmälle. Yhden kävin näyttämässä, ja silloin meni hyvin keskelle suoraan.

Palkkaus tokossa edelleen vain namilla, jos alkaa tuntua että kaipaa buustausta vauhtiin tms niin sitten otan lelua mukaan takaisin ja ehkä joskus voisin salaa ottaa sen kehään mukaan ja palkata yllärinä lelulla treenin lopussa.



Koti, jossa koirat ei tule sänkyyn.

Aivan aavistuksen oli pimeää valokeilan ulkopuolella.

Ihana aurinko!

Torstaina oltiin paimenessa. Jippijaijee, taisi tulla pisin tauko tänä vuonna kun kokonaiset kaksi viikkoa oltiin treenaamatta. Ajeltiin iltapäivällä Somerolle. Ajatuksena oli alustavasti tehdä eka kierros pellolla, mutta keli oli aivan hirveä niin en sitten viitsinytkään. Sisähalliin siis. Ekalla kierroksella vähän katseltiin miten suhtautuu sisähalliin ja otettiin ajoa. Stopit oli nukkumassa, ja niitä heräteltiin. Pillikäskyjä palauteltiin mieleen ja ne toimikin ihan hyvin. Kovasti oli kiihkeä ja jännittynyt, sisähalli ei helpottanut yhtään jännitystä. Jonkun kerran yritti myös syödä paskaa, mutta en kieltänyt vaan annoin siitä uuden käskyn ja jos ei totellut sitä niin sitten annoin palautetta. Lopetti sen kyllä heti. Huomaa että tuo paskansyönti on juurikin keino vältellä sitä painetta, jonka lampaat antaa. Yhdellä lampaista oli myös asenne koiraa kohti, mutta Juju händläsi sen hyvin. 

Tokalla kierroksella otin ensin flänkkejä kun en ollut tyytyväinen ekan kierroksen asenteeseen. Jännitti mennä seinän ja lampaiden väliin ja siksi kiihtyi kovasti nurkissa. Halusin flänkin asenteen ulospäin ja sitä treenattiin. Vasemmalle edelleen vähän kiinni, mutta nyt flänkkäsi tasapainosta pois myös vasemmalle hyvin. Viimeisellä peltotreenillähän se oli VAIKEAA. Tosin nyt olin itse myös lähempänä. Pillillä stopit oli paremmat ja taas pohdittiin stoppia, että pitääkkö se tarkkana aina pysäyttävänä vaiko mitenkä? Huomaa kyllä, että kun en nyt ole vaatinut standillä sitä kokonaa pysähtymistä vaan on saanut lähteä ajamaan suoraan siitä, niin eihän se nyt siitä sitten kovin kevyesti pysähdy. Steady käskyllä taas on hidastava painopiste, joten sitä ei tuossa voi ottaa. Jos käyttäisin sitä laydownia kovana stoppina, niin hyväksynkö että sen kanssa myös seisahtuu, eli ei mene aina maahan? Vai vaadinko sillä käskyllä aina alas asti?


Lopussa otettiin muutama jako ja sisällä se olikin jännää. Lampaisiin ei saanut rakoa mitenkään, vaan koiran piti vaan tulla kun pyydettiin. kaksi jakoa saatiin onnistuneesti, koska Juju tulee niin hyvin väliin. Hieno oli kyllä! Enempää en halunnutkaan ottaa kun halusin jättää onnistumiseen. Selkeästi jako sisätiloissa oli jännää, koska aina jaon jälkeen helposti pöläytti vähän porukkaa kun jänskätti. Mutta nyt on hienoa huomata se, että Jujulla on selkeästi tapahtunut iso asennemuutos, se on rohkea ja suhteellisen rauhallinen, se saa hommat aina onnistumaan, eli ei mene pupu pöksyyn. Itsevarmuutta tarvitaan, jotta kuuppa pysyy kasassa, mutta olin tosi tyytyväinen, koska sisähallissa oli viime talvena niin paljon vaikeuksia. Marikakin totesi, että on kyllä viime talveen iso ero! Silloin kun aloin käydä Woollandiassa niin Juju vain söi paskaa sisähallissa, ja yritti vältellä tilanteita mitkä sitä pelotti. 
_____________________________

Perjantaina aamulla oltiin kaverin kanssa treenaamassa tokoa. Mulla piti olla juoksaripäivä, mutta kun kerran kysyttiin treenaamaan niin mikä jothei! Meille noita yhteistreenaus tilaisuuksia tulee niin vähän, että lähden kyllä melkein aina kun joku kysyy. Oli myös kiva nähdä Marjaa pitkästä aikaa ja treffata samalla Tacoa ja Pörriä.

Jujun kanssa otettiin taas asenteen kannalta, ja se sai palkkaa (namia!!) aina kun yritti jotain. Oon kyllä hirmu ylpeä siitä, että se on nyt ihan muutamien treenien jälkeen osoittanut aikamoista asennemuutosta, kun on otettu kaikki ylimääräinen pois ja keskitytty vain mielentilaan. Tehtiin merkin kiertoa erilaisia taustoja vasten, seuruuta ja sitten muutama hyppynouto. 

Merkin kierrot oli nyt jo paljon parempia. Otin takaisinpäin käsitargettiin ja Juju oli liekeissä. Tuli aivan tosi reippaasti myös kohti tällä kertaa ja kiersi tiiviisti. Myöskään erilaiset taustat ei tuottanut tuskaa, mutta hyppyeste kun oli lähellä merkkiä, niin se oli vaikeaa. Juju veti hypylle niin hirveästi, ja sitten myös Marja seisoi hypyn edessä, niin luuli varmaan saavansa sieltä palkkaa. Huomasi miten tyypin aivot sauhusi kun yritti keksiä jutun idean.

Seuruu vaikutti kokoajan kivalta. En nyt kannustanut ihan niin paljoa kuin aiemmin, yritän päästä hiljallen siihen ettei se tarvitse rohkaisua kokoajan ollakseen intopiukkana. 

Hyppynoudot oli mageita ja Juju oli tohkeissaan kun pääsi VIHDOIN sinne hypylle. Oli kyllä noudoissa vauhtia, mutta aivan tosi kauniisti otti kuitenkin kapulan ja palautukset oli myös hienoja. Yhden kerran ei halunnut tuoda käsitargettiin kapulaa vaan toi sen suoraan sivulle. Tuoda pitää jalostaa kyllä, haluaisin noudot kuitenkin ihan vaan tottispuolta ajatelleen edelleen eteen. 

Lopuksi Juju sai tehdä kaksi täydellistä juoksupuomia palkaksi. Osui heti molemmat smartin puomille ja tosi alas.


Treenien päälle tehtiin 45min lenkki ja koirat sai paahtaa pitkin pusikkoa. Tai lähinnä bortsut. 😂

Illalla oli Tanjan agilityvalmennus. Teemana oli kontaktit. Otin Jujulle keinulle namialustan, koska halusin vahvistaa hyvää keinua ennen kisoja. 

Ekalla Aalla tuli kyllä sen luokan lento A, että taisi ihan yksi laukka tulla alastulolankulle. Sitten vähän harjoiteltiin Aata. Juju myös mm kiljui kepeillä, joka ei ole kovin tyypillistä sille muuta kuin kisoissa yleensä. Eli aika paljon tuntui olevan vauhtia suonissa. 

Treenit sujui tosi hienosti, kontaktit oli kunnossa, ja puomille taas kaksi täydellistä osumaa. Puomilta oli poistuminen suoraan edessä olevaan putkeen. Tanja sanoi että toinen puomi oli tosi kova vauhtinen, eli siihen tarvitsee kyllä kiinnittä huomiota, ettei satu mitään, kun vauhti ja varmuus kasvaa. Katsoin itsekin, että toisella puomilla meinasi jo loikata mutta pamautti ilmassa molemmat takajalat vielä täydelliseen osumaan ennen kun paahtoi putkeen. 
____________________________

Lauantaina sitten piti olla ihan rento vapaapäivä ennen sunnuntain kisoja. Niin ne vaan suunnitelmat menee uusiksi muutamassa sekunnissa. Oltiin Jujun kanssa aamulenkillä, ja ihan normaalissa kohtaa, normaalisti leikittiin, Juju lähti juoksemaan flänkkiä mun edelle tosi kauas, ja käännyin itse risteyksestä toiseen suuntaan. Ehdin jo aika kauas ennen kuin Juju minut spottasi, ja lähti juoksemaan aivan täysiä perään. Mutta se mikä poikkesi tavallisesta oli se, että tällä kertaa Juju päätti oikaista. Törmäsi kiveen ja juoksi jyrkkää mäkeä korkeassa heinikossa täysin kolmijalkaisena alas. Mä ihan oikeasti luulin, että nyt meni vasen takajalka poikki, tai lonkka lähti paikaltaan tai jotain muuta. Juju ei vinkassut, ei huutanut ei mitään mutta vasen takajalka roikkui perässä, eikä ottanut sillä askeltakaan. 

Menin itse ensin paniikkiin, ja mietin lähintä reittiä kotiin. Kuitenkin muutaman minuutin päästä Juju alkoi kävellä jalalla, ontui kovasti, mutta astui sillä. Otin sen hihnaan, ja käveltiin kotiin. Juju käveli ja ravasi, otti askeleita, mutta ontui. Peruin kisat.

Ristiside poikki? Luita pois paikaltaan? Mentiin kotiin ja Juju käveli myös portaat itse ennen kuin ehdin sanoa mitään. Kopeloin ja väänsin jalkaa kotona, en saanut reaktiota. Huomasin että Juju katsoo polvea, joten tutkin sitä tarkemmin ja huomasin että sai ihan verta vuotavan haavan polven yläpuolelle jalkaansa, eli tälli oli hirmuinen. Mutta luita ei ollut poikki, sen tiesin. Ristiside olisi poikki, olin siitä aivan varma. Varasin ajan tiistaille ortopedille, koska tilanne ei ollut akuutti ja Juju ei ollut kipeä. Kipulääkettä en antanut missään vaiheessa, koska ajattelin että jos vaikka vähän on kipeä niin kipulääkkeen jälkeen ei ainakaan varo liikkumistaan yhtään.

Lauantai meni sumussa. Illalla käytiin kävelyllä, ja Juju oli jo aika puhdas liikkeiltään, mutta mentiin ihan rauhallisesti, en antanut riekkua. Kipeältä se ei vaikuttanut missään kohtaa, mutta se on ristisidevammalle tyypillistä. Katselin sen makuu ja istumisasentoja, vasen takajalka oli vähän jäykkä, mutta se kuitenkin makasi ja istui normaalisti, eli koukisti jalkaansa. Vähän selkää silittelin ja hellästi painelin, selkä oli jumissa, taivutteli häntää kaarelle kun koplasin selkää. Venytteli kuitenkin itse normaalisti, ja makasikin vasen takajalka kropan alla, eli ei koukistaminen ainakaan kovaa kipeää tehnyt. Nukkui botti päällä ja sai vähän extraa magnesiumia. Iltapissalle mennessä ei kävellyt portaita alas normaalisti, loikki takajalat yhtäaikaa. 
___________________________

Sunnuntaina aamulla kuvasin Juju ravia ja kävelyä videolle ja kiusasin kaikkia ketä kehtasin ja kyselin mielipiteitä. Osa oli näkevinään pienesti lyhyempää liikerataa vasemmalla takajalalla ravissa, osa sanoi ettei nää mitään. Kuitenkin kaikki asianosaiset oli sitä mieltä, että ei ainakaan merkittävästi liiku huonosti. Juju oli lenkillä irti, mutta käskyn alla, ei saanut spurttailla, mutta annoin kevyesti laukata sileällä alustalla, kun halusi. Portaat meni molempiin suuntiin normaalisti. Hyppäsi myös meidän pihalla 80cm korkealle muurille ennen kuin ehdin sanoa mitään. 

Lepäili botti päällä sunnuntain. 

Iltalenkillä annoin vähän juosta tasaisella alustalla, miten nyt itse halusi, mutta ei saanut mitään repivää tehdä. Onneksi on olemassa hyvät ohjauskäskyt koiralle. Ravasi pitkää hyvää ravia, illalla en edes itse huomannut epäpuhtautta. Kopeloin selkää ja jumissa oli. Juju seisoi ulkona välillä niin että kevensi vasenta jalkaa, mutta tämäkään ei ollutn ihan säännönmukaista, vaan välillä seisoi myös enemmän vasemmalla ja välillä tasaisesti. Kuitenkin mulla oli olo että seisoo useammin enemmän oikealla. Illalla sai valvotusti hypätä muurille muutaman kerran ja ei siinä ainakaan ongelmia ollut, ihan tavallisesti hyppäsi.
___________________________

Tänä aamuna sitten oltiin hallilla ihan vaan siksi että halusin testata sen hyppäämistä hyvällä alustalla että näkisin hyppääkö huonosti. Juju oli aivan fileinä kun päästiin hallille, niinkuin yleensä. Hyppäsi autoon ja ulos normaalisti, kulki myös meidän kotona jyrkät portaat ylhäältä alas ja toisinpäin normaalisti. 

Otin normaalisti alkuverkat, kiertoja ja peruuttelua, vähän paikallaan hyppyä jne. Yhdet kepit. Kaikki sujui normaalisti. Sitten otin kiertoja siivekkeen ympäri ilman rimaa. Ei ongelmaa. Minihypyllä ei ongelmaa mihinkään suuntaan hypäten, takaakierrot myös ok. Sitten kaksi hyppyä suorassa linjassa ja putkeen. Ensin mini, sitten medi, sitten 50cm ja lopuksi 60cm hypyt. Kaikki puhtaasti, hyvällä tekniikalla. Mun paikallaan seisominen hämmensi sitä enemmän kuin hyppääminen 😂 kun kuvasin. Sitten otin vielä yksittäistä hyppyä 60cm rimalla molemmat suuntakäskyt, ja molemmat puolet takaakierrot, kaikki teki normaalisti. Polvi ei naksu, eikä mitään muutakaan havaittavaa ollut. Jäähkällä liikkui normaalisti, ei siis huonontunut treenin takia. Edelleen mun mielestä ainoa varma "oire" mitä voin sanoa, on se että Juju helposti seisahtuessaan jättää vasemman takajalan ikäänkuin vähän taaemmas, ja varaa näin painoa enemmän oikealle. Takajalkojen lievää keventämistä on myös äärimmäisen vaikea havaita. Nyt myös kun kyttäämällä kyttää, niin huomaa myös asioita, jotka on normaaleja ja niihin takertuu. 

Tiistaina mennään joka tapauksessa ortopedille. Luultavasti annan myös kuvata polven, koska haluan olla varma.

Voin kertoa, että aikamoisen skaalan tunteita on käyty muutaman päivän aikana läpi. 


maanantai 6. marraskuuta 2017

Life doesn't get easier, you just get stronger

Perjantaina illalla mentiin vielä Tanjan valkkuun. Teemana oli leijeröinnit. Leijeröinnit itsessään sujui, ja saatiin tehdä taas niitä supercooleja juttuja, mitä useimmat ei hallitse, ja Juju hallitsee, koska mä tykkään opettaa kaikkea siistiä :D vaikken ikinä koskaan tarvitsisi niitä taitoja kisoissa, niin kaiken coolin treenaaminen nyt vaan on kivaa. Me tykätään treenata.

Leijeröintinä oli kepeille umpikulmaan hypyn takaa (kuvassa 11-12), se sujui kun otti vastaisen käden mukaan, jottei lähtenyt niin helposti taittamaan mua kohti (kepit lähti melkein seinästä ja hyppy joka leijeröitiin oli ihan vieressä). Siitä mentiin puomin alla olevaan suoraan pitkään putkeen, itse jäätiin puomin toiselle puolelle ja leijeröitiin sieltä takaa hypylle ja toiseen putkeen (U) pimeään päähän. Kerrasta oikein.

Kaikkein coolein leijeröinti tuli tähän perään, kun leijeröitiin keppien takaa kaksi hyppyä ja otettiin vielä keppien takaa pakkovalssiin niin että piti kepit ohittaa. Ja kerrasta purkkiin 👊 Tanja sanoi että tuo kohta oli ollut myös hänen koiralleen vaikea, meinasivat napata kepit joka kerta ennen leijeröintiä, mutta koska me tykätään treenata kaikkea tommosta, niin Jujulle toi oli ihan selviö nakki.



Tehtiin tämä kahdella tapaa, ensin putken jälkeen valssi ja lähetys, oma liike keppien suuntaisesti ja pakkovalssiin 18 taakse. Sitten kun se sujui niin toisella tapaa, eli takana leikaten poikkarimaisesti hypyille, oma liike, ja japsilla 18. Sekin sujui. Hienosti!

Lopussa oli yksi hankala kohta, jossa piti takaakierron jälkeen kääntyä seuraavalta hypyltä tosi tiukasti ja mennä suoran putken toiseen päähän.



Väli oli TODELLA ahdas, eikä tuntunut yhtään hyvältä mennä väliin runttamaan mitään valssia, joten yritin ottaa jenkkikäännöksellä ja sylkkärillä. Tähän Juju ei meinannut tulla millään, se luki itse rataa ja meni joka kerta 25 putken väärään päähän, tai sitten jouduin jarruttamaan niin kovasti, että kielsi hypyllä. Mutta vasta treenien jälkeen tuli mieleen että miksi helkkarissa mä en tähän käyttänyt sitä suuresti harjoiteltua käännöskäskyä??? Ihan varmasti olisi kääntynyt juuri niinkuin piti, kun olisin vaan lähettänyt hypylle ja käännöskäskyllä kääntänyt hypyn ympäri. Woot?

Lopussa oli vielä yksi cooli leijeröinti kun lähetettiin suoraan putkeen puomin ali, ja sieltä piti koiran löytää kepit itsenäisesti. Jujuhan löysi ne tietysti heti. 😁

Mahtavat treenit ja jotta hehkutukselle ei tulisi loppua, niin Juju teki radan alkuun myös kaksi TÄYDELLISTÄ puomia, onnistui heti ekalla yrittämällä. Suorat exitit, mutta toinen pää oli renkaalle, joka oli uusi juttu. Ei ongelmaa.
____________________________________

Maanantaina aamulla juoksaritreeniin. Talvi on tuonut hallille myös muut aamuharrastajat, ja tänäkin aamuna oli kaksi muutakin tyyppiä hallilla. Toki edelleen saa itse valita mille kentälle menee melkeinpä ja tänään oli tuuri, että päästiin kolmoselle, jossa oli smartin puomi valmiiksi keskellä kenttää ja hyvät exitit sai ihan pienellä vaivalla tehtyä. Oli Tanjan treeneissä puhe että kun treenaa paljon yksin niin miten saisi vaikeutettua suoria exittejä ilman palkkajaa. Jujulle vaikeinta olisi nyt se, että se juoksisi ns tyhjään, koska mä oon opettanut puomin ajatuksella että puomin suoritus on puomi + sen jälkeinen este. Mä ajattelin että alan hiljalleen tätä vaikeuttaa siten että laitan edessä olevan esteen ensin hiljalleen kokoajan vinompaan, ja sitten alan siirtämään sitä myös sivusuunnassa. Niin että exit on edelleen aina suora. En aio ennen pentuprojektia ottaa käännöksiä ohjelmistoon. Kuitenkin tulee pitkä tauko agilitylle, niin haluan jättää Jujulle puomista mielikuvan vain suorista exiteistä tässä kohtaa.



No treenithän oli loistavat. Ainoastaan toisessa päädyssä kun vinossa oleva este oli taas hyvin lähellä seinää, tuli kaksi loikan tapaista, tai osuma ei ollut kriteerissä, mutta nekin korjasi heti seuraavalla toistolla. Toiseen päähän saatiin kokeiltua jopa poikkaria, kun putki oli siellä sopivasti vetämässä. Tosi hienoja vetoja tuli. Yksi osuma oli etujaloilla, mutta mähän en ole näitä koskaan erotellut.

Toinen treeni oli tuosta Tanjan radasta. Se hankala hyppy-putki yhdistelmä osoittautui ihan helpoksi, kun otin ne käännöskäskyt mukaan. Meni se muutaman kerran lankaan tuossa ja meni putkeen väärään päähän, mutta kyllä hoksasi nopeaan, eikä tarvinnut runnoa. Jei!

perjantai 3. marraskuuta 2017

We would roll down the rapids, to find a wave that fits

Ai että on ollut kyllä siistiä treenata Jujun kanssa tässä jo jonkin aikaa. Tyyppi on aivan liekeissä, mitä tahansa me tehdään. Varmaan itsekkin tässä kehittynyt tämän vuoden aikana ohjaajana ja koiran omistajana noin yleensä tosi paljon, ja tuntuu että nykyään leijutaan vaan jossain vaaleanpunaisessa yläpilvessä ja kaikki skulaa. Ja jos ei, niin sitten harjoitellaan lisää.

Hehkutuksen perään sitten treenipäivitystä:
Tokosuunnitelma laitettiin käytäntöön, ja tiistaina otettiin omassa pihassa ruututreenit pelkällä namipalkalla (sitä saikin sitten RUNSAASTI) ja naksuttimella sheipaten. Ja jo vain alkoi aivot raksuttaa aivan erilailla kuin lelupalkan kiilto silmissä tehdessä. Ei mennyt kaukaa kun alkoi hakea paikkaa ruudussa naksautuksen toivossa. Toivoisin tällä tavalla saavani ihan vaan tarjoamisen kautta koulutettua Jujulle ruudun paikkaa ja nimenomaan siten, että ruutuun mennään kovaa, mutta pysäytystä ei ennakoida vaan liikettä jatketaan kunnes toisin sanotaan. Jos Juju alkoi häröillä ruudussa (haistella tai tehdä muuta hömppää) pyysin helppoa temppua (käsikosketus, ympäri, ylös tms) ja palkkaus. Näin sain pidettyä kiinnostuksen ja motivaation tapissa ja tyyppi olikin aivan intopiukassa. Saatiin ruudun lisäksi tehtyä tosi hienot seuruu pätkät, kun Juju meinasi haljeta liitoksistaan, kun seurauksen yhteydessä tehtiinkin myös kaikkea SIISTIÄ, ja sai olla kokoajan skarppina että pysyi messissä.


Keskiviikkona tehtiin pitkiä lenkkejä jälleen ja käytiin myös metsässä pyöräilemässä noin 10km lenkki, Jujulla virtaa piisasi ja vapaapäivät on sen mielestä aivan joutavia.

Torstaina aamulla jatkettiin tokon parissa. Hallilla aamulla tein niin, että jätin Jujun käytävälle odottamaan kun kasailin ruudun, jotta treenit olisi mahdollisimman tehokkaat ja lyhyet. Kentällä ei siis enää norkoilla ollenkaan tokon ollessa kyseessä, sinne tullaan vain ja ainoastaan tekemään JUTTUJA.

Otin Jujun ekaan settiin kentälle normaali kehäänmeno rutiinein seuraten. Ja oi että oli neidillä taas housuissa pysymistä. Oli aivan sairaan siistiä huomata miten hienosti Juju asenne on muuttunut ihan muutamien treenien aikana, kun olen ottanut tokoon tosi rennon otteen ja tehnyt kaiken ilon kautta. Melkein kaikesta aktiivisuudesta saa palkkaa, ja keksin heti jonkun helpon jutun josta voin palkata, jos ei muuten suju. Mielentila on nyt todella bueno omaan makuun. Aktiivinen koira, ilman ylimääräistä sähläystä ja yliyrittämistä olisi tavoite. Seuruu oli aivan loistavaa kun sai tarjota sitä itse. Naksuttelin ja palkkasin hyvät kohdat ja miten Juju ilahtuukaan kehuista. <3

Ruudussa kokeilin eri juttuja, naksuttelin ensin paikkaa, ja se olikin ihan ok, mutta Juju meni aikalailla heti top käskyn saatuaan istumaan. Top ei ole Jujulle vielä selkeä juttu sen tiesinkin. Muutamalla näytöllä meni tosi hienosti ja hyvin hakee paikkaa jos ei muuta kuulu. Lopussa alkoi top juttukin toimia. Hyvin myös hakeutui ruutuun taakse, muutaman kerran liiankin taakse kun sanoin top liian myöhään. Näistä kuitenkin palkkasin runsaasti, koska se on mut sanomisesta sitten kiinni jos menee takanauhan yli. Oon vähän muuttanut omaa näkökulmaa ruutuun, koska en halua että Juju kyttää ruudussa mitään, vaan juokseen reippaasti tavallaan tötsien väliin ja kuuntelee pysäytyksen.



Toisella kierroksella otin kiertoa, ja takaisin päin pyysin käsitargettiin. Juju on aikaisemmin tullut tosi nihkeästi kohti tulevissa liikkeissä (niikuin kaikki kauemmin blogia lukeneet tietää), mutta käsirtargetti on tuonut tähän loistavan avun. Samalla konkretisoitui se, että taidan opettaa nyt tokoon luoksarin ja kierron suoraan sivulle. Saan tottikseen kuitenkin sitten pidettyä sen eteen tulemisen, luulen että erottelukin tuo tähän varmuutta. Lisäksi otin hiukan lisää seurausta ja yhden luoksarin käsitargettiin. Hyvin tuli loppuun asti. Yhteensä noin 10min treenit, tehokkaat ja kivat, yhtään pidempää ei tuota tahtia jaksa koira eikä ohjaaja. Tätä vieteriä onneksi kykenee venyttää, mutta tässä kohtaa keskitytään pelkästään mielentilan saamiseksi oikeanlaiseksi, jotta toko olisi lähtökohtaisestikin kivempaa.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Täydellistä

Perjantaina oli Tanjan treenit ja jessus että oli siistiä! Juju oli super, tehtiin vaikeita juttuja, mutta she nailed it, like always :*

+kaksi puomia, molemmat S.U.P.E.R! Eka osui hiukan ylemmäs, toinen oli ihan täydellinen vaikka ekaa kertaa mentiin puomilta pituudelle seinää kohti ja sieltä takaakiertoon.

+kepit-putki erottelu oli ihan täydellistä myös, Juju erotteli pelkällä suullisella käskyllä samanlaisen kohdan kun oli sillä kuuluisalla SM radalla. Sinne tultiin vielä aika kovaa.

+puomi-putki erottelussa ei ollut pienintäkään epäonnistumisen mahdollisuutta. Aivan täydellistä.

+A-kontaktit osui kaikki vaikka vino exit.

+lopun hyppy-kepit-putkikuvio 25-28 (kuva) onnistui kahdella tapaa, puolen vaihdolla keppien alussa ja pakkovalssilla sekä ilman puolenvaihtoa ja keppien takaa leijeröiden. Oli huikeaa saada tuo kuvio onnistumaan EKALLA vedolla myös niin että jäin keppien oikealle puolelle ja keppien takaa leijeröin putkeen tuplapoikkarilla. Oih ja tähän kymmenen sydäntä.


Radalla ei ollut mahdottomia paikkoja, muistin myös hyödyntää käännöskäskyjä kun ne kerran on opetettu. Uutena juttuja tuli lähettäminen vastaisella kädellä jolloin saadaan laukka asettumaan oikein jo ennen hyppyä.
________________________________

Viikonloppu lenkkeiltiin reilusti ja koitettiin kovasti palautua viikosta. 
________________________________

Maanantaina aamutreeniin hallille. Tamskilla oli Isabelle Emmanuelssonin ja Jouni Oreniuksen koulutus, johon alkoivat heti aamusta rakennella ratoja, mutta ehdittiin just ja just 5min ottaa puomia, mikä olikin päivän tarkoitus. Rohkenin ottaa takaakiertoa puomin perään. En ole nyt uskaltanut kokeilla mitään uutta, kun hetken tässä välissä oli aika vaikeaa osua ollenkaan suorilla. Nyt kuitenkin otettiin. Suurin ongelma oli osata käskyttää oikeassa kohtaa. Kun huudan "runrun", se tarkoittaa puomia. Sitten ylösmenolankulla sanon "gogo" joka tarkoittaa suoraa exittiä (jatkossa tähän tulee käännöskäskyt myös) ja sitten takaakiertoon sanon "bakom". Gogo käskyllä juoksi hyvin suoraan esteen yli, mikä olikin ihan oikein. Alastulolankun taitteelta oli aivan älyttömän vaikea saada sanottua sekä go että bakom niin että rytmi oli oikein. Kokonaisella puomilla oli helpompi koska voin sanoa gogo siellä missä kuuluukin, ja bakom kun Juju tulee puomin keskivaiheilla ja alastulolankun taitteella. Suullisella käskyllä ei toki toiminut yksinään, en sitä kyllä yrittänytkään vaan autoin liikkeellä ja yritin ehtiä edes vähän ohjata taakse. Osumat puomilla oli kaikenkaikkiaan aivan loistavia. Toiseen päähän puomia otettiin suoria exittejä hypylle, koska oon nyt päättänyt, että en enää tee mitään erikoispoistumisia yhdessäkään treenissä ilman että sekoitan sinne myös ihan suoria, jotta ei ala enää himmailla ja ennakoida. Suorat exitit osui kaikki ja myös takaakierron exitit osui kaikki paitsi alastulotaitteelta otetut, koska siinä jouduin itse liikaa auttamaan linjalle, niin loikkaili niitä.

Tiistaina heti uudestaan RC treeniin. Nyt toki päätin että tehdään muutakin, otetaan RCtä vaan se 5min maks ja sitten muuta. Se muu oli tänään välistävetoja ja niihin "in" käskyn liittämistä. Haluaisin että Juju oppii "in" käskyn myös sellaisiin takaakiertoihin joissa tulee mun puolelta hyppyä eli mun ja hypyn välistä. Huomaa että ei ole hetkeen tehty näitä, saatiin kyllä hyviä onnistumisia myös, mutta alkuun oli vaikeuksia, etenkin vikassa välissä kun hypyt ei ollutkaan ihan linjalla. Kepit myös lähellä sekoitti ja huomaa että Juju yrittää itse lukea rataa ja mennä mistä on loogista.Toki se on huippu hienoa että on koiralla niin loistava estefokus ja radanlukutaito, mutta aina se looginen reitti ei ole oikea ja silloin pitää kuunnella ja totella. Huomasin myös että piti taas keskittyä olemaan lähellä hyppyä, ettei antanut tilaa kaarrattaa. Videolta huomasin edelleen olevani liian kaukana siivekkeestä ja juoksen koiran vierellä. Videolla molempien päivien juoksarit:




Puomille otin toiseen päähän exittiä kepeille (avokulma!!!!) ja toiseen päähän putkeen jotta saatiin tehtyä sekä tuttua että uutta. Aivan loistavasti teki, ei yhtä ainoaa loikkaa koko treenissä, kepeille kaksi ekaa osumaa oli vähän ylhäällä mutta kriteerissä, kolmas aivan loistava. Putkeen kaikki exitit oli täydellisiä kahden takajalan osumia. Woooow! 

Ilmoitin Jujun 12.11. Tamskille kolmelle radalle. 
______________________________

Tokoon olen laatinut suunnitelmaa, jossa teen tarkoin suunniteltuja treenejä, joissa yhdistyy meidän kovasti rakastamat temput ja tokon liikkeet. Juju tekee kotona aivan super ihanalla ilmeellä ja on aivan pähkinöinä kaikista typeristä PA jutuistakin, kun sekoitan sen joukkoon temppuja. Loppujen lopuksi toko liikkeetkin on koiran maailmassa vain temppuja temppujen joukossa, joten miksi tehdä niistä tylsempiä. Tehdään tokotreeneistä sirkuskoulu. Katsotaan mihin se vie. Tämä tietysti edellyttää isoa panostusta suunnitelmallisuuteen, koska tietty haluan että varsinaisen liikkeet menee eteenpäin myös. Lisäksi mietin että vähennän tokosta lelupalkkaa, koska namipalkalla saan mielentilan oikeammaksi ja palkan odotuksen alemmas.


Jalat järjestyksessä?


torstai 26. lokakuuta 2017

Ja näin lentää Jupster, ja Jupster lentää näin

Tiistaina aamulla oltiin kauniissa ilmassa lenkkeilemässä kunnolla ja samalla käytiin kentällä tokoilemassa! Oho, ja kyllä, tokoilemassa! Halusin vähän kartottaa avon liikkeiden kuntoa, joten lähinnä tehtiin niitä missä olin vähän epävarma tilanteesta.




Seuruu: tottis seuruu on tuonut seuruuseen voimaa lisää mikä kiva homma, MUTTA se on myös pahentanut painamista ja Juju nyt myös edistää jonkin verran. Naksuttelin hyviä kohtia.

Tötsän kierto: Kiertoon lähtee mutta epävarma on, eipä tätä ole tehtykään. Tuli kierrosta suoraan sivulle...

Nouto: Lähtee mukavasti, nostaa kapulan hyvin, lähtee tuomaan mutta tuonti hidas ja eteen vino.

Ruutu: Ekalla yrittämällä juoksi nurkkamerkeille. Muistutin kerran ruutua lelulla, sitten lelu hiekkavallin takana ja sitten näytöllä, niin sen jälkeen löytyi täydellinen paikka ruudussa pelkällä näytölläkin. Pystyin myös hetsata ruutuun, ja juoksi kovaa. Ennakoi stoppia kylläkin, jos en huuda stoppia, stoppaa mielestään hyvälle paikalle.

Jäävät: Maahan ei halunnut mennä koska kylmä maa (hinkattiin kunnes onnistui), istu oli hyvä, seiso ei onnistunut kuin avulla.

Ei se toko innostus nyt näistä treeneistä kauheasti saanut kipinää :D taidan laittaa tokohousut naulaan vielä joksikin aikaa. Ehkä sitten kun ei mammaloman takia voi tehdä aksaa, niin sitten voisi vähän jotain jumppailla tokorintamalla? Juju ei selvästikään itsekään oikein innostunut tokojutuista... toki mun oma asenne tarttuu siihen kuin liima. Ollaan myös otettu vähän iltajumppaa kotona tokoinnostuksen toiveissa:


MUTTA

illalla oltiin lampailla. Luultavimmin vikat treenit hetkeen Jumesniemessä pellolla, viikonloppuna loputkin mammat menee sisälle. Laidun on ihan loppu, ja tosi vetinen, joten alkaa olla aikakin. On siellä pikkutarha ja sisähommiin päästään, mutta varsinaiset treenit oli nyt tässä. Somerolla on vielä ratakurssi 25.11. ja ehkä jokusen kerran menen vielä Marikalle treeniin ennen mammalomaa.

Ekalla kierroksella otettiin pitkää pätkää ajoa, ja harjoiteltiin crossilla ajoa asetelmassa jossa lampaat, koira ja minä muodostettiin kolmio ja koira ajoi lampaita niin että otin sivuttaisetäisyyttä. Asenne oli tosi kiva. Lähti ylipäänsä lähestymään lampaita kivalla asenteella ja ajo oli sopivan tahdikasta. Vauhtiakin saatiin kun annoin luvan kaasuttaa. Otettiin aidan vieressä kaksi jakoa, molemmat oikein hyviä, saatiin 4 porukka jaettua kahtia, ja Juju sai pitää toista porukkaa ja työstää sitä jonkin aikaa ennen kuin ajettiin se takaisin toiseen porukkaan. Tuli väliin heti kun pyysin vaikka ei varsinaista rakoa saatukaan.


Toisella kierroksella otettiin hakuja ja avattiin vasenta flänkkiä, vaikka ensin mietin että otan ajoa. Vasen flänkki oli vaan niin surkea että sitten yritettiin sitä saada läpi. Toki oma vika, kun olen välttänyt vasemman käyttöä kun inhoan sitä että se on edelleen niin kiinni, vaikka sitä on avattu vaikka ja kuinka kauan. Eipä se käyttämättä parane ainakaan. Lähetin hakuun vasemman kautta. No ensinnäkin ensimmäinen tapeltava asia saatiin kun Juju ei halunnut juosta kaarella kosteikon läpi, ei millään, ja lampaiden sijainti oli siten, että jotta se olisi saanut suhteessa lampaisiin hyvän kaaren, kosteikon läpi oli mentävä. Kun lähetin, lähti joko aivan liian ahtaasti (kosteikon lampaiden puoleista reunaa) tai sitten aivan liian laajasti (kosteikon toiselta puolelta). Yritin pakottaa Jujun kosteikon läpi omaa ja lampaiden sijaintia muuttamalla ja kyllähän se lopulta meni, mutta ennen sitä yritti lähteä hakukaarelle jopa miinuskulmaan suhteessa muhun, kun piti lähteä kosteikkoa kiertämään. Kerran lähti eikä stopannut käskyllä, niin juoksi aivan liian kaukana ja lampaat oli jo mun luona ennen kuin ehti edes 12 asti. Oih ja voih. Sitten käännyttiin toiseen suuntaan jolloin ei tarvinnut vasemmalle lähteä hakemaan kosteikon läpi. Näin päin teki aivan hyviä sopivia kaaria, joten ei ollut siitä kiinni tämä asia etteikö osaisi. Ei vaan voi juosta märkään kosteikkoon, prinsessa.

Seuraava hankaluus tuli kun yritin saada Jujun jatkamaan haun jälkeen kaarta vasemmalle, enkä antanut sen stopata tasapainoon. Annoin lisää painetta ja uuden käskyn kun oli tasapainossa, mutta ei, joka IKINEN KERTA Juju pysähtyi tasapainossa ja alkoi tuoda mulle lampaita. Tämä oli ihan todellinen ongelma. Oikealle ei ollut mitään ongelmaa, vaan pystyi kaukana musta pyörittää Juju lauman ympäri ja se flänkkäsi tosi kauniisti, mutta vasemmalle ei tullut sitten mitään. Kaarikaan ei ollut kaunis, jotenkin ovaali, ja painoi ja tuli sisään kun yritin saada sitä pois tasapainosta. Vaikka kuinka monta kertaa tehtiin sama harjoitus ja aina meinasi pysähtyä samassa kohtaa. Argh.

Saatiin onneksi loppuun tosi hyväkin pätkä, ja Juju jatkoi flänkkiä hyvin mun edestä ja ohi. Oli kyllä helpottunut kun sanoin riittää, taisi olla rankkaa.

Jujusta huomaa toispuoleisuuden muuallakin, esim. maassa makaavilla tikapuilla olen tehnyt koordinaatioharjoituksia siten että etutassut on tikapuiden ulkopuolella takatassut tikapuiden välissä ja Jujun pitäisi liikkua sivusuunnassa eli nenä kohti mua ja sivuaskelia ja nostella sitten takatassuja tikapuiden askelmalautojen yli. Toiseen suuntaan (vasen kylki kohti menosuuntaa) ei mitään ongelmaa, toiseen suuntaan aivan mahdotonta.


Olin kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, saatiin meidän todellinen ongelmakohta hyvin esille nyt, ohjasin pääasiassa pillillä ekan kierroksen ja tästä on hyvä jatkaa.
_______________________________

Keskiviikko aamuna oli supertreenit agihallilla. Suunnittelin treenit niin että tehdään suoria exittejä puomille ja jos/kun ne onnistuu tehdään riman päällä valsseja, joiden aikana Jujulla on tyypillisesti helpommin tippunut rima.

Puomin treenistä ei ole hirveästi sanottavaa, se oli TÄYDELLISTÄ. Kaksi loikkaa koko treenissä, kahdessa pätkässä tein, alkuun enemmän toistoja (yksi loikka ekalla yrittämällä), sitten välissä muuta ja sitten kaksi toistoa loppuun (joista ekalla loikka, lentoon olisi lähtenyt). Smartin puomilla vaihteeksi. Tuntui olevan nyt helpompi jostain syystä. Ehkä korkeampi puomi juuri nyt tuohon pidempään laukkaan on helpompi? Pitkästä aikaa videolla KAIKKI toistot.


Valssitreenikin meni hyvin, yksi tiputettu rima koko aikana. :) ja sitäkin enemmän supereita irtoamisia putkeen, erottelua ja niistoja.




Yöllä tuli lunta, ja Jujun oli siitä tämmöstä mieltä:


SIISTIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Aksaa aksaa ja aksaa

Alkaa blogin videot olemaan aika toisiaan toistavia, mutta mä kuvaan ja muokkaan ne lähinnä omaksi opiksi. Ja tietysti mukava jos joku muukin niistä huomaa jotain vinkkejä omiin treenilöihin.

Eilen illalla oltiin kentällä tekemässä mattotreeni vielä ja huomasin, että tekee Jujulle ihan hyvää muistutella targettia ihan kentällä maassa, kun selkeästi sitten kun kierrosluku kasvoi, niin ignoorasi maton kokonaan, juoksi vain. Hyvin sain etenemään maton yli kyllä tolpan kiertoon vaikka itse jäin taakse tai olin paikallaan, mutta sitten kun tuli lisää vauhtia tai kulma ei ollut suorassa, meni helposti mattoa kohti, mutta ei tarkentanut, ja juoksi sen sivusta niin että vain vähän hipaisi reunaa. 😁 meinaa kirjastotäti vallan villiksi heittäytyä. Teki kuitenkin aivan äärettömän hienosti kun en palkannut huteista, seuraaavalla toistolla aina korjasi ja teki loistavia osumia hyvässä laukassa, eikä mennyt epävarmaksi. 

Tänään aamulla sitten juoksaritreeniin. Liikaa toistoja, sanon minä, mutta kun haluaisin tietyn määrän osumia ja onnistumisia suhteessa huteihin, jotta oikea asia vahvistuu. Niin sitten välillä tulee vaan toistoja kauhea määrä. Puomi oli samassa kohtaa kuin eilen aamulla. Ensin taitteelta niin että olin koiran vasemmalla puolella. Se olikin vaikeaa. Tuntui taas että ymmärtääkö Juju että mattoon kuuluu osua, eikä hypätä yli, kun välillä jäi ihan loopilla tekemään huteja ja ihan samanlaisia. 

Sitten helpotin niin että varmasti osuu, palkkasin reilusti ja sen jälkeen alkoi sujua. Saatiin useita osumia myös kokonaiselta puomilta, vaikken itse oikeastaan liikkunut ollenkaan. Myös toiselta puolelta. Nyt myös huomasin, kuten myös eiliseltä videolta, että Juju on alkanut muokata laukkaansa puomin viimeisellä kolmanneksella, eli tavallaan liu'uttaa tuon toiseksi viimeisen ja viimeisen laukan väliä, eli yrittäisikö se kuitenkin osua, muttei vaan vielä osaa? Kun tuntuu että tämä hutien määrä on nyt lisääntynyt, niin johtuuko se siitä että Jujun laukka on muuttunut itsevarmuden myötä sen verran, ettei enää osukkaan ihan vain juoksemalla vaan sen pitää säädellä laukkaa lähetymispaikan mukaan?? Eli eteneekö tämä projekti kuitenkin, vaikka tuntuu että on mennyt taaksepäin? Se kuitenkin on se golden goal että koira itse säätää laukkaansa eri puomien ja lähetymisten mukaan siten että saa hyvän osuman. Laukka ei siis voi olla "vakio" aina. Videolla näkee tosi hyvin nuo toistot missä Juju rikkoo laukkaansa, ja ne ei pääsääntöisesti osu, eli oisko kuitenkin niin, että kehitystä tapahtuu korvien välissä ihan huomaamatta, mutta se ei vielä ihan suoraan siirry puomille... treeniin olin tosi tyytyväinen, otin loppuun myös helppoja osumia taitteelta vielä ilman mattoa, täytyy sitäkin joka tapauksessa alkaa häivytellä pois hiljalleen.



Perjantaina illalla oli ihan superit treenit Tanjan valkussa. Teemana oli välistävedot ja saihan niitä sitten tehdä. Uutena mulle yhden käden välistävedot ahtaisiin paikkoihin ja kokeiltiin me sinne ahtaaseen väliin myös japsia ihan vaan 'cause we can. Radalla oli kiva puomin kohta jossa puomille tultiin putkesta ja myös mentiin putkeen puomin jälkeen. Juju teki kaksi täydellistä puomia, ja sitten yhden vähemmän täydellisen kun oli vähän jaloissa liikettä liikaa.

Radan alku oli mun mielestä yksi ärsyttävimmistä, mun mielestä mulla on ollut sellainen kohta ennenkin jossain kisoissa tai muualla.


Mä en edes oikeastaan kykene sanomaan mikä siinä nyt niin paljon ärsyttää mutta ehkä tuollainen ahtaassa tilassa veivaaminen heti radan alkuun tuntuu tosi turn offilta. Päätin kuitenkin etten anna sen ärsyttää. Normaali tilanteessa Juju olisi luultavasti hypännyt sylkkäristä läpi ristiin seinää päin kakkosen, joten olikin oivallinen paikka harjoitella come to hand käskyä. Otin muutaman kerran ihan vaan käsitargettiin tuohon väliin ja palkkasin. Kolmannella kerralla lähetin kakkoselle käsitargetista ja sain aivan tosi kauniin linjan ja hypän hypyn jolla 2. sai kierrätettyä lyhyempää reittiä. 3-4 väliin tein valssin, tässä tehtiin hiukan hienosäätöä (koska meijän aksa ei oo "mummoaksaa" 😂 kuulemma) kun valssasin siivekkeen tason yli toiselle puolelle niin annoin turhaa tilaa koiralle kääntyä. Taas napsittiin muutama kymmennys kun valssi oli tiukasti 3-4 hyppyjen välissä ja siivekkeiden tasalla kun koira hyppäsi 3. Juju kääntyy niin jäätävän hyvin ja nopeasti, että se ei tämmöisessäKÄÄN tilanteessa karkaa selän taakse. 
Sitten toinen hyvä huomio ja kohta radassa oli samassa kuviossa mutta myöhemmin eli väli 16-20. 


Kuvissa oikean puoleinen oli mun ekana tekemä linja (lila) jolloin aina väistin koiran alta ja kävin tuuppaamassa sen takaakiertoon. Tanja sanoi että Jujulla kun on tosi hyvä radanlukutaito ja se on tunnollinen ja lukitsee esteet kaukaa, niin mun kannattaisi juosta tälläisessä kohtaa mahdollisimman lähellä hyppyjä, käskyttää taakse suullisesti ja tehdä päällejuoksut tosi lähellä siivekettä, ja edellä koiraa, ei rinnalla. Koiran linja levenee automaattisesti jos mun sijainti kertoo sille että tule leveästi yli, mutta jos juoksenkin sen edelle suoraan linjaa, en anna tilaa kaartaa jälleen ja koirakin etenee lähes suoraa linjaa hyppyjen yli. Taas muutama kymmennys pois 😌 20 hypylle piti tehdä nopea rytmittämätön vastakäännös Jujulle. Liian tiukka vastakäännös toi sen putken ohi, mutta ilman sitä jatkoi 17 hypyn taakse.
___________________________________

Viikonloppu vierähti lepotilassa. Maanantaina suunnattiin aamulla taasen puomitreeniin.

Puomi oli koottuna ainoastaan yhdellä kentällä ja sielläkin hassusti poikittain lyhyen sivun suuntaisesti joten etenemää ei hirveästi jäänyt. En ruvennut kasaamaan puomia muualle. Otettiin treenin kannalta. 

Loikkaprosentti oli korkea, mutta hyviä onnistumisia myös. Ei ollut helppo paikka kun edessä oleva hyppy lähellä ja vinossa, joten piti juosta lähes tyhjään.