maanantai 13. marraskuuta 2017

Hetkessä elämisen sietämätön tärkeys

Tiistaina aamulla oltiin hallilla tokoilemassa. Samaan tyyliin rakensin treenin, mielentilan päälle vähän juttuja. Otettiin varsinaisena aiheena ruutua ja luoksareita, mutta tuli tehtyä seuruutakin. Treenit sen 10min noin.

Mä kyllä tykkään tästä uudesta tokoilmeestä Jujun naamalla. Mua ei yhtään haittaa että se seuruussa painaa ja kiertyy (tiedän että saan sen korjattua kun palkan suuntaa vähän muutan) tai että se seurauksen peruutuksessa menee vähän vinoon, kunhan sillä on silmin nähden kivaa. Toko on meille sellainen laji, että mä en nää mitään syytä treenata sitä jos se ei ole oikeasti kivaa. Mulla ei ole tokossa oikeastaan mitään varsinaisia pitkän ajan tavoitteita, tokoa tehdään kun viitsitään ja tuntuu hyvältä :)

Ruutuunkin alkaa tulla ajatusta ihan muutaman treenin jälkeen. Juju hakeutuu ruudussa musta katsottuna vasempaan reunaan hiukan, mutta ei kuitenkaan liikaa, ja usein korjaa ruudussa keskemmälle. Yhden kävin näyttämässä, ja silloin meni hyvin keskelle suoraan.

Palkkaus tokossa edelleen vain namilla, jos alkaa tuntua että kaipaa buustausta vauhtiin tms niin sitten otan lelua mukaan takaisin ja ehkä joskus voisin salaa ottaa sen kehään mukaan ja palkata yllärinä lelulla treenin lopussa.



Koti, jossa koirat ei tule sänkyyn.

Aivan aavistuksen oli pimeää valokeilan ulkopuolella.

Ihana aurinko!

Torstaina oltiin paimenessa. Jippijaijee, taisi tulla pisin tauko tänä vuonna kun kokonaiset kaksi viikkoa oltiin treenaamatta. Ajeltiin iltapäivällä Somerolle. Ajatuksena oli alustavasti tehdä eka kierros pellolla, mutta keli oli aivan hirveä niin en sitten viitsinytkään. Sisähalliin siis. Ekalla kierroksella vähän katseltiin miten suhtautuu sisähalliin ja otettiin ajoa. Stopit oli nukkumassa, ja niitä heräteltiin. Pillikäskyjä palauteltiin mieleen ja ne toimikin ihan hyvin. Kovasti oli kiihkeä ja jännittynyt, sisähalli ei helpottanut yhtään jännitystä. Jonkun kerran yritti myös syödä paskaa, mutta en kieltänyt vaan annoin siitä uuden käskyn ja jos ei totellut sitä niin sitten annoin palautetta. Lopetti sen kyllä heti. Huomaa että tuo paskansyönti on juurikin keino vältellä sitä painetta, jonka lampaat antaa. Yhdellä lampaista oli myös asenne koiraa kohti, mutta Juju händläsi sen hyvin. 

Tokalla kierroksella otin ensin flänkkejä kun en ollut tyytyväinen ekan kierroksen asenteeseen. Jännitti mennä seinän ja lampaiden väliin ja siksi kiihtyi kovasti nurkissa. Halusin flänkin asenteen ulospäin ja sitä treenattiin. Vasemmalle edelleen vähän kiinni, mutta nyt flänkkäsi tasapainosta pois myös vasemmalle hyvin. Viimeisellä peltotreenillähän se oli VAIKEAA. Tosin nyt olin itse myös lähempänä. Pillillä stopit oli paremmat ja taas pohdittiin stoppia, että pitääkkö se tarkkana aina pysäyttävänä vaiko mitenkä? Huomaa kyllä, että kun en nyt ole vaatinut standillä sitä kokonaa pysähtymistä vaan on saanut lähteä ajamaan suoraan siitä, niin eihän se nyt siitä sitten kovin kevyesti pysähdy. Steady käskyllä taas on hidastava painopiste, joten sitä ei tuossa voi ottaa. Jos käyttäisin sitä laydownia kovana stoppina, niin hyväksynkö että sen kanssa myös seisahtuu, eli ei mene aina maahan? Vai vaadinko sillä käskyllä aina alas asti?


Lopussa otettiin muutama jako ja sisällä se olikin jännää. Lampaisiin ei saanut rakoa mitenkään, vaan koiran piti vaan tulla kun pyydettiin. kaksi jakoa saatiin onnistuneesti, koska Juju tulee niin hyvin väliin. Hieno oli kyllä! Enempää en halunnutkaan ottaa kun halusin jättää onnistumiseen. Selkeästi jako sisätiloissa oli jännää, koska aina jaon jälkeen helposti pöläytti vähän porukkaa kun jänskätti. Mutta nyt on hienoa huomata se, että Jujulla on selkeästi tapahtunut iso asennemuutos, se on rohkea ja suhteellisen rauhallinen, se saa hommat aina onnistumaan, eli ei mene pupu pöksyyn. Itsevarmuutta tarvitaan, jotta kuuppa pysyy kasassa, mutta olin tosi tyytyväinen, koska sisähallissa oli viime talvena niin paljon vaikeuksia. Marikakin totesi, että on kyllä viime talveen iso ero! Silloin kun aloin käydä Woollandiassa niin Juju vain söi paskaa sisähallissa, ja yritti vältellä tilanteita mitkä sitä pelotti. 
_____________________________

Perjantaina aamulla oltiin kaverin kanssa treenaamassa tokoa. Mulla piti olla juoksaripäivä, mutta kun kerran kysyttiin treenaamaan niin mikä jothei! Meille noita yhteistreenaus tilaisuuksia tulee niin vähän, että lähden kyllä melkein aina kun joku kysyy. Oli myös kiva nähdä Marjaa pitkästä aikaa ja treffata samalla Tacoa ja Pörriä.

Jujun kanssa otettiin taas asenteen kannalta, ja se sai palkkaa (namia!!) aina kun yritti jotain. Oon kyllä hirmu ylpeä siitä, että se on nyt ihan muutamien treenien jälkeen osoittanut aikamoista asennemuutosta, kun on otettu kaikki ylimääräinen pois ja keskitytty vain mielentilaan. Tehtiin merkin kiertoa erilaisia taustoja vasten, seuruuta ja sitten muutama hyppynouto. 

Merkin kierrot oli nyt jo paljon parempia. Otin takaisinpäin käsitargettiin ja Juju oli liekeissä. Tuli aivan tosi reippaasti myös kohti tällä kertaa ja kiersi tiiviisti. Myöskään erilaiset taustat ei tuottanut tuskaa, mutta hyppyeste kun oli lähellä merkkiä, niin se oli vaikeaa. Juju veti hypylle niin hirveästi, ja sitten myös Marja seisoi hypyn edessä, niin luuli varmaan saavansa sieltä palkkaa. Huomasi miten tyypin aivot sauhusi kun yritti keksiä jutun idean.

Seuruu vaikutti kokoajan kivalta. En nyt kannustanut ihan niin paljoa kuin aiemmin, yritän päästä hiljallen siihen ettei se tarvitse rohkaisua kokoajan ollakseen intopiukkana. 

Hyppynoudot oli mageita ja Juju oli tohkeissaan kun pääsi VIHDOIN sinne hypylle. Oli kyllä noudoissa vauhtia, mutta aivan tosi kauniisti otti kuitenkin kapulan ja palautukset oli myös hienoja. Yhden kerran ei halunnut tuoda käsitargettiin kapulaa vaan toi sen suoraan sivulle. Tuoda pitää jalostaa kyllä, haluaisin noudot kuitenkin ihan vaan tottispuolta ajatelleen edelleen eteen. 

Lopuksi Juju sai tehdä kaksi täydellistä juoksupuomia palkaksi. Osui heti molemmat smartin puomille ja tosi alas.


Treenien päälle tehtiin 45min lenkki ja koirat sai paahtaa pitkin pusikkoa. Tai lähinnä bortsut. 😂

Illalla oli Tanjan agilityvalmennus. Teemana oli kontaktit. Otin Jujulle keinulle namialustan, koska halusin vahvistaa hyvää keinua ennen kisoja. 

Ekalla Aalla tuli kyllä sen luokan lento A, että taisi ihan yksi laukka tulla alastulolankulle. Sitten vähän harjoiteltiin Aata. Juju myös mm kiljui kepeillä, joka ei ole kovin tyypillistä sille muuta kuin kisoissa yleensä. Eli aika paljon tuntui olevan vauhtia suonissa. 

Treenit sujui tosi hienosti, kontaktit oli kunnossa, ja puomille taas kaksi täydellistä osumaa. Puomilta oli poistuminen suoraan edessä olevaan putkeen. Tanja sanoi että toinen puomi oli tosi kova vauhtinen, eli siihen tarvitsee kyllä kiinnittä huomiota, ettei satu mitään, kun vauhti ja varmuus kasvaa. Katsoin itsekin, että toisella puomilla meinasi jo loikata mutta pamautti ilmassa molemmat takajalat vielä täydelliseen osumaan ennen kun paahtoi putkeen. 
____________________________

Lauantaina sitten piti olla ihan rento vapaapäivä ennen sunnuntain kisoja. Niin ne vaan suunnitelmat menee uusiksi muutamassa sekunnissa. Oltiin Jujun kanssa aamulenkillä, ja ihan normaalissa kohtaa, normaalisti leikittiin, Juju lähti juoksemaan flänkkiä mun edelle tosi kauas, ja käännyin itse risteyksestä toiseen suuntaan. Ehdin jo aika kauas ennen kuin Juju minut spottasi, ja lähti juoksemaan aivan täysiä perään. Mutta se mikä poikkesi tavallisesta oli se, että tällä kertaa Juju päätti oikaista. Törmäsi kiveen ja juoksi jyrkkää mäkeä korkeassa heinikossa täysin kolmijalkaisena alas. Mä ihan oikeasti luulin, että nyt meni vasen takajalka poikki, tai lonkka lähti paikaltaan tai jotain muuta. Juju ei vinkassut, ei huutanut ei mitään mutta vasen takajalka roikkui perässä, eikä ottanut sillä askeltakaan. 

Menin itse ensin paniikkiin, ja mietin lähintä reittiä kotiin. Kuitenkin muutaman minuutin päästä Juju alkoi kävellä jalalla, ontui kovasti, mutta astui sillä. Otin sen hihnaan, ja käveltiin kotiin. Juju käveli ja ravasi, otti askeleita, mutta ontui. Peruin kisat.

Ristiside poikki? Luita pois paikaltaan? Mentiin kotiin ja Juju käveli myös portaat itse ennen kuin ehdin sanoa mitään. Kopeloin ja väänsin jalkaa kotona, en saanut reaktiota. Huomasin että Juju katsoo polvea, joten tutkin sitä tarkemmin ja huomasin että sai ihan verta vuotavan haavan polven yläpuolelle jalkaansa, eli tälli oli hirmuinen. Mutta luita ei ollut poikki, sen tiesin. Ristiside olisi poikki, olin siitä aivan varma. Varasin ajan tiistaille ortopedille, koska tilanne ei ollut akuutti ja Juju ei ollut kipeä. Kipulääkettä en antanut missään vaiheessa, koska ajattelin että jos vaikka vähän on kipeä niin kipulääkkeen jälkeen ei ainakaan varo liikkumistaan yhtään.

Lauantai meni sumussa. Illalla käytiin kävelyllä, ja Juju oli jo aika puhdas liikkeiltään, mutta mentiin ihan rauhallisesti, en antanut riekkua. Kipeältä se ei vaikuttanut missään kohtaa, mutta se on ristisidevammalle tyypillistä. Katselin sen makuu ja istumisasentoja, vasen takajalka oli vähän jäykkä, mutta se kuitenkin makasi ja istui normaalisti, eli koukisti jalkaansa. Vähän selkää silittelin ja hellästi painelin, selkä oli jumissa, taivutteli häntää kaarelle kun koplasin selkää. Venytteli kuitenkin itse normaalisti, ja makasikin vasen takajalka kropan alla, eli ei koukistaminen ainakaan kovaa kipeää tehnyt. Nukkui botti päällä ja sai vähän extraa magnesiumia. Iltapissalle mennessä ei kävellyt portaita alas normaalisti, loikki takajalat yhtäaikaa. 
___________________________

Sunnuntaina aamulla kuvasin Juju ravia ja kävelyä videolle ja kiusasin kaikkia ketä kehtasin ja kyselin mielipiteitä. Osa oli näkevinään pienesti lyhyempää liikerataa vasemmalla takajalalla ravissa, osa sanoi ettei nää mitään. Kuitenkin kaikki asianosaiset oli sitä mieltä, että ei ainakaan merkittävästi liiku huonosti. Juju oli lenkillä irti, mutta käskyn alla, ei saanut spurttailla, mutta annoin kevyesti laukata sileällä alustalla, kun halusi. Portaat meni molempiin suuntiin normaalisti. Hyppäsi myös meidän pihalla 80cm korkealle muurille ennen kuin ehdin sanoa mitään. 

Lepäili botti päällä sunnuntain. 

Iltalenkillä annoin vähän juosta tasaisella alustalla, miten nyt itse halusi, mutta ei saanut mitään repivää tehdä. Onneksi on olemassa hyvät ohjauskäskyt koiralle. Ravasi pitkää hyvää ravia, illalla en edes itse huomannut epäpuhtautta. Kopeloin selkää ja jumissa oli. Juju seisoi ulkona välillä niin että kevensi vasenta jalkaa, mutta tämäkään ei ollutn ihan säännönmukaista, vaan välillä seisoi myös enemmän vasemmalla ja välillä tasaisesti. Kuitenkin mulla oli olo että seisoo useammin enemmän oikealla. Illalla sai valvotusti hypätä muurille muutaman kerran ja ei siinä ainakaan ongelmia ollut, ihan tavallisesti hyppäsi.
___________________________

Tänä aamuna sitten oltiin hallilla ihan vaan siksi että halusin testata sen hyppäämistä hyvällä alustalla että näkisin hyppääkö huonosti. Juju oli aivan fileinä kun päästiin hallille, niinkuin yleensä. Hyppäsi autoon ja ulos normaalisti, kulki myös meidän kotona jyrkät portaat ylhäältä alas ja toisinpäin normaalisti. 

Otin normaalisti alkuverkat, kiertoja ja peruuttelua, vähän paikallaan hyppyä jne. Yhdet kepit. Kaikki sujui normaalisti. Sitten otin kiertoja siivekkeen ympäri ilman rimaa. Ei ongelmaa. Minihypyllä ei ongelmaa mihinkään suuntaan hypäten, takaakierrot myös ok. Sitten kaksi hyppyä suorassa linjassa ja putkeen. Ensin mini, sitten medi, sitten 50cm ja lopuksi 60cm hypyt. Kaikki puhtaasti, hyvällä tekniikalla. Mun paikallaan seisominen hämmensi sitä enemmän kuin hyppääminen 😂 kun kuvasin. Sitten otin vielä yksittäistä hyppyä 60cm rimalla molemmat suuntakäskyt, ja molemmat puolet takaakierrot, kaikki teki normaalisti. Polvi ei naksu, eikä mitään muutakaan havaittavaa ollut. Jäähkällä liikkui normaalisti, ei siis huonontunut treenin takia. Edelleen mun mielestä ainoa varma "oire" mitä voin sanoa, on se että Juju helposti seisahtuessaan jättää vasemman takajalan ikäänkuin vähän taaemmas, ja varaa näin painoa enemmän oikealle. Takajalkojen lievää keventämistä on myös äärimmäisen vaikea havaita. Nyt myös kun kyttäämällä kyttää, niin huomaa myös asioita, jotka on normaaleja ja niihin takertuu. 

Tiistaina mennään joka tapauksessa ortopedille. Luultavasti annan myös kuvata polven, koska haluan olla varma.

Voin kertoa, että aikamoisen skaalan tunteita on käyty muutaman päivän aikana läpi. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti