Pitkästä aikaa Annen radalla kirmaamassa

Toivottavasti vuoden viimeinen reissu tehty, nyt taas fokus kohti koirajuttuja :)

Keskiviikkona tosiaan tulin kotiin ja pääsin palautumaan Milanon auringon alta suoraan todellisuuteen, Suomeen oli tullut syksy reissun aikana. Jujun kanssa lenkillä, puolen tunnin aikana kastuin niin läpimäräksi että vaatteet valuivat vettä :) Mutta lenkki tietysti oli tehtävä.

Torstaina päästiin heti tositoimiin, alkoi Annen kerran kuussa ratavalmennukset aksan parissa. Kuukauden ohjattujen treenien tauon jälkeen vähän jänskätti että miten sujuu.

+rimat pysyi super, yksi vedätysrima tuli alas, joka korjattiin heti
+vauhtia oli hirmuisesti
+puomin kontaktit jokseenkin ok
+luki rataa ja ohjausta

-An juoksari kusee ?!?!

Rata oli tämän näköinen:

Mietin tutustumisessa alun 2-3 väliä, ajattelin että ansaeste 16 tuottaisi ongelmia, ja siksi pohdin pakkovalssin paikkaa pitkään. Tässä ei kuitenkaan itse radalla ollut ongelmaa, otin aika läheltä kakkosen lähempää siivekettä ja ennen jo lupaa tulla, näytin ponnistuspaikkaa. Tosiaan Alla hyppäsi heti ekan, veto kepeille oli kova, joten otin heti seuraavaan yritykseen kehikon aalle. Kehikolla teki täysin oikein. Keppien avokulmassa meni kakkosväliin herkästi. Tätä hinkattiin hetki. Ei ollakaan Aalta tultu avokulmaan koskaan ennen.

Tutustumisessa ajattelin jättää kepit leijeröimättä 6-8 kohdassa, mutta itseasiassa radalla se sujui paremmin leijeröiden, kun suora putki syötti ilmaiset 7 ja 8 hypyt. Ehdin helposti persjättöön 8-9 väliin. Seuraavaa 11-13 kohtaa mietin myös kummalta puolelta Ata ottaisin, mutta vaisto sanoi että An sisäpuolelta eli kauempaa reittiä. Tähän väliin kokeilin ensin ihan ohjata oikealla kädellä, mutta meni helposti silloin Alle. Putken pää oli piilossa. Otin sitten flipin mukaan, eli ensin mutka putkesta seuraavan hypyn takaa vasempaan käteen ja siitä kääntö oikea-aikaisesti putkeen. Ehdin aika hyvin ohjata myös 12-13. 12 oli aika ilmainen kun putki syötti sinne suoraan, mutta 13 piti ohjata kunnolla. Sitten olikin hankala poikkari pitkällä välillä. Piti aika napakka kontakti ottaa ja ohjata poikkari koiran puoleisella kädellä jottei rintamasuunta kääntynyt. Jos otin ns. meidän normaali poikkarilla eli käänsin liikkeellä ja vastaisella kädellä haki joko 22 tai 23 hypyille. Myös 26 väärin päin livahti kerran. Saatiin kuitenkin tosi hyviäkin. Tähän tauko.

Tauon jälkeen jatkettiin ensin tällä pätkällä, ja siitä eteenpäin. Puomilla teki ihan kivan kontaktin ensin, eihän se ole niin kiva kuin haluaisin, mutta kaikki aikanaan. En halunnut puomia hinkata myöskään. Kaukaa lähetys 18 ja vastakäännös. Tein ensin viskillä 20, mutta ehdin kyllä myös persjättöön, joka oli nopeampi. 23 rima tuli sen kerran, ei ekalla yrittämällä, mutta tuli kuitenkin. Muurille lähetin kaukaa, jotta ehdin 26-27 persjättö-takaakiertoon. 28 poikkarilla. 29 livahti puomille kerran, ja korjauksella teki hyvin. Aalla kehikko oli apuna koko treenien ajan.

Treenaa:
-An kontakti edelleen, täytyy se eristerulla nyt vaihtaa ohuempaan, kun kerta tuolla kehikolla tekee aina oikein, eli tehtävä on selvä, mutta häivytys uupuu
-puomin kontaktilla, jos jumittaa niin ilman apuja odottelee ihan rennosti että tulee alas asti, ja sitten superpalkka. Toimi ainakin treeneissä, eli nami apuja vähemmälle.
-kaareva hyppy suora, niissä meinaa rimat joskus kolista
-keppikulmat myös kontaktien perään
-HUOM! putken pään ohitukset ennen kisoja (tulevissa kisoissa tuomarina Luomalan Henri, jonka radalla viimeksi Agirodussa kosahti siihen ettei tullut ohjaukseen putken pään ohi)
____________________________________

Tänä aamuna mini tokot sateessa, pikkupätkä seurausta, oli aluksi nihkeä, mutten kiinnittänyt siihen huomiota, niin paransi. Vastasi sosiaaliseen palkkaan tosi hienosti, ei ollut edes lelua mukana.

Illalla mennään jäljelle, ajattelin tehdä pitkän jäljen ilman keppejä, se voisi valmistaa kivasti huomisen kisakoitosta varten. Nyt jo jännittää niin että puntti tutisee. :D

we can take it just a little bit higher like this

Torstaina oli Jupsilla vapari, lenkkeiltiin kylläkin oikein kunnon metsälenkit, mutta muuten sai vain olla. :)
____________________________

Perjantaina aamulla oltiin aksahallilla pitkästä aikaa. Valitsin kentistä (kaikki kentät oli vapaana :D ) sen missä oli kivoimman tuntuinen rata kaikilla kontakteilla.

Alkulämmittelynä otettiin lenkin lisäksi puomin kontakteja. Juju oli hieno, teki nopeat kontaktit ja kivalla asenteella. Yhden kerran leijeröin hypyn huolimattomasti, niin tuli sen ohi ja liukui siksi puomin linjalta sivuun. Yritti korjata hyppämällä puomille ylösmenolankun puolesta välistä. En ehtinyt ajoissa kieltää, niin annoin mennä, sai ottaa namin, mutten palkannut lelulla.



Radalla harjoittelin 21 asti. Tarkoitus oli taas ottaa ns nollatreeni, mutta homma kosahti hypylle 5, kun jotenkin se olikin hassulla linjalla kuin mitä olin harjoitellut, ajattelin että Juju juoksee kauemmas kun tulee putkesta, mutta kääntyikin aika tiukasti ja ei tullut pelkällä päällejuoksu-persjätöllä ohjaukseen. Otin sitten niistomaisesti ja valssasin käännöksen Aalle. Aalla hyppy kontaktin yli ainakin kerran siten etten jäänyt korjaamaan. Paha moka, ei saisi antaa sen jatkaa rataa jos ei koske. Tässä huomaa tuon treenaamattomuuden huonon puolen, just että kontaktien suoritusvarmuus kärsii. Tosin hyvänä puolena heti perään ettei tiputtanut yhtä ainoaa rimaa koko treenin aikana. :)

Putken erotteli hienosti kepeistä joka kerta. Puomilla jätin maahan namin, jotta teki joka kerta hyvin. Kerran vapautti itsensä mutta annoin tulla kun huomasin että noteerasi kuitenkin mokan. sitten päällejuoksu-valssi-takaakiertona 10-12 hypyt. Takaakiertoon lähetin kaukaa lähinnä suullisesti. Sitten suoraan pukeen ja piti itsenäisesti hakea keppien avokulmaan 90 asteen kulmassa. Aluksi ei löytynyt, uusinnalla heti oikein. Hienosti! Kepeiltä poikkari ja sitten hyppy-okseri yhdistelmä, pieni rytmitys ja viskileikkaus. Ei mennyt putkiansaan kertaakaan. Keinulla teki ekan tosi hyvin, toisen taas vähän hitaammin. Mutta ekallakin kuitenkin jarrutti, ei lentänyt.

Treenaa:
-An kontaktit varmemmiksi edelleen
-Vahvista puomia edelleen
-viskileikkaus hankalasta kulmasta ja kaukaa
-kepeille lähetys kauempaa, itsenäiset keppikulmat treeniin

Perjantaina illalla oltiin vielä Johannan kanssa tokoilemassa meidän "kotikentällä". Jujulla oli kierroksen aivan tapissa kun lähdin käyttämään sen lenkillä ennen treeniä. Jouduin jälleen komentamaan sen tarpeilleen, kun ei meinannut malttaa. Johanna treenasi ensin Roin ja sitten Jujun vuoro. Halusin tehdä kisamaisen. Huomasin kyllä Jujusta heti autosta ottamisessa että oli ihan väärällä mielellä liikkeellä. Kyttäsi tötsiä ja ei ollut yhtään tokomoodissa. Otin sitten vähän pujotteluja jälkojen välistä ja seuruuta, mutta olisi pitänyt viritellä kunnolla.

Note to self: seuraavalla kerralla jos on tälläinen fiilis, niin mieluummin koira autoon hetkeksi kun että lähtee tekemään mitään.

Seuraus oli aivan jotain kamalaa. Ei pysynyt käännöksissä, ennakoi stoppeja, seurasi matalana, kyttäsi, kontakti vaihteli... argh. Omat hermot meinasi useampaan otteeseen pettää, ja se on se vihoviimeinen moka Jujun kanssa tuolla tokoillessa. Sitten kun kerran sille ärähdin ja komensin "hei, mitä sä oikein teet?!" asenteella, niin se mielistely ja matala asento senkuin korostui. Oli kyllä vaikea paikka. En halunnut välipalkata, mutta pakko oli. Palkkasin sosiaalisella oikein vuolailla kehuilla kun edes yritti, sitten paransi. Edelleen seurasi huonosti, mutta esim. kaukot teki ihan ok. Luoksarissa epävaruus vielä näkyi, lipoi huulia ja laukkasi pupulaukkaa. Palkkasin leluun vauhdista kuitenkin. En voi tuossa tilanteessa muutakaan. Olisi pitänyt laittaa autoon vaan ilman palkkaa kun ei keskittynyt.

Noh luoksarin jälkeen otin vielä jäävän (makuu) ja kapulanpidon ja uuden luoksarin tolpan kierrolla. Nämä toimi jo paremmin, jäävässä kyttäsi edelleen ja oli matala. Palkkasin sosiaalisella. Luoksarissa vauhtipalkka.

Sitten koira autoo hetkeksi ja itse vetämään happea. Seuraavalla vuorolla meno olikin jo aivan erinäköistä <3 tein ruutua ja kiertoa, ja Jups teki tosi hienosti. Ruudussa ei mokannut kuin kerran, muuten meni hyvin. Toki ruudussa hakee helposti lähelle kulmia (varsinkin vasenta etukulmaa) mutta menee ruutuun kuitenkin ja jää seisomaan. Palkkasin heittämällä pallon ruudun taakse.

Kokeilin myös tolpan kierron maksimeita, ja lähti 20 metrin päästäkin kiertämään varmasti ja vauhdilla. Viritin missä kierrä?.

Lopuksi höntsäiltiin ja tehtiin kaikkea kivaa ihan vaan hyvän mielen vuoksi. Otin myös vielä pieniä seurauspätkiä jossa kiva asenne ja palkkasin ruhtinaallisin kehuin. Juju kyllä vastaa tosi kivasti kehuihin, oikein hykertelee kun sitä kehutaan. Oon myös antanut sen pusutella kun tekee jackpotin arvoisen suorituksen. Siitä se vasta innostuu.

Kotona otin vielä ruokapalkalla vähän seurauksen käännöksiä, sanoin vaan yhden seuraa käskyn ja sillä odotin että pysyy sivulla ilman lisäkäskyjä niin kauan kuin muuta kerrotaan. Hyvin teki ja innolla.
__________________________________

Jujulla tulee nyt pieni treenitauko, kun lähden su-ke Italiaan messuille. Kepo hoitaa Jujua, joten luultavasti luvassa melko rentoa oleilua. :) Hyvä näin, sitten seuraava koitos onkin se kauhunsekaisia tunteita aihauttava paimennuskisa.

Metsänpeikko tahdon olla

Maanantaina illalla käytiin tosiaan tekemässä jälkitreeni metsässä. Tallasin ensin jäljen noin 200m ja sitten esineruudun. Niiden vanhetessa käytiin lenkillä.


Esineruutu ensin: ekan esineen olin vienyt valmiiksi. Sen nosti varmasti, mutta jännästi pudotti, tarkisti ja nosti uudestaan. Toi vauhdilla. Toinen esine oli uusi, nenäliinapaketti muoveineen. Jännästi rapiseva. Sen näytin, vein ruutuun koiran nähden. Ei löytänyt millään, tai siis löysi kyllä, muttei nostanut. Käveli suoraan esineen yli monta kertaa. Lähti vaeltelemaan, ja pyysin pois. Lähetin uudestaan, lähti heti vinoon, ja uusin. Lähti suoraan, mutta ilman kehuja ei olisi nostanut.

Treenaa: esineet helpossa maastossa tutuiksi. Meillä on Jujun kanssa ollut diili, että maasta ei saa ottaa mitään suuhun, joten luulen että epävarmuus vieraiden esineiden nostossa johtuu siitä, että Jujulla on kirkkaana mielessä että niin ei saa tehdä.

Jälki: Tosi haastava maasto. Merkkasin jäljen osittain, mutta oli liian vähän pyykkipoikia mukana. Myös vähän väärät namit. Juju kuitenkin selvitti jäljen hyvin, joistain kulmista mielestäni oikaisi ja lopussa myös itse sekoilin kun muistin väärin missä jälki menee. Pyysin Jujua turhaan tarkistamaan, mutta ei siitä häiriintynyt, vaan jäljesti saman kohdan samalla tavalla uudestaan. Pitää muistaa vaikeassa maastossa merkitä jälki paremmin, nyt kun en ihan vielä luota koiraan täysin. Ihan jäljen lopussa oli keppi, jonka ilmaisi. Vaihdoin Jujun maahanmenoilmaisun lennossa, kun tajusin, että miksi tehdä asia itselle niin vaikeaksi, kun Juju ottaa hyvin luontaisesti mun hajuiset kepit suuhun ja antaa ne mulle käteen. Tätä ei ole tarvinnut juurikaan edes tankata, vaan ollaan vain muutaman kerran harjoiteltu kuiviltaan kentällä ja nyt siirsin kepin jäljelle.

Treenaa: paremmat jälkinamit, paremmin merkatut jäljet.
___________________________________

Tiistaina illalla sama homma. Eri paikassa kylläkin. Jälki vanheni noin 45min.

Esineruutu: Olipa vaikeaa! Vein esineet ruutuun ennalta. Toinen esine oli se nenäliinapaketti ja toinen  Jujulle uusi hanska. Hanska oli ruudun keskellä ja nenäliinapaketti ihan perällä kulmassa. Ruutu noin 5x20m. Lähti lähetyksellä kyllä hyvin suoraan, mutta meni jälleen ohi esineistä. Hanska sitten löytyi ja sen nosti. Huusin jes kun oli esineellä, silloin nosti ja lähti tuomaan vauhdilla. Sai superpalkan. Sitten uusi lähetys nessupaketille, ei löytynyt, ei millään. Lähetin monta kertaa, menin jopa ruutuun sisälle lähettämään lähemmäs, mutta ei noussut. Käveli taas ihan paketin päältä monta kertaa muttei nostanut. Lopulta kuitenkin otti kun huusin paketin kohdalla jes. Uusin sitten koko ruudun vielä siten, että vein esineet uudelleen ruutuun, vähän eri paikkoihin koiran nähden. Nyt haki varmasti ja nopeasti, nosti hyvin ja lähti palauttamaan heti.

Treenaa: Ne helpot esineet vaikka omalla pihalla, että tajuaa että saa ottaa esineet kun sen löytää :)

Jälki: Vähän oli haastava maasto, mutta helpompi kuin ma. Jäljen pituus 180m gps mukaan. Lähetin hakemaan jälkeä viistosti. Nyt oli hyvä jana eteni varmasti jäljelle. Nosti oikeaa suuntaan heti. Oli oikean namit mukana, joten söikin vähän ;) jäljesti hyvin ja tarkasti, mielestäni edelleen vähän oikoi yhdessä kohtaa, siinä jarrutin. Olin nyt merkinnyt jäljen kulun, joten en itse sekoillut. Pitää vaan lopettaa auttaminen pian, jotta en itse pidätä kun menee mielestäni väärälle jäljelle.

Illalla kotiin päästyä tehtiin vielä olohuonejumppaa eli eteen-sivulle vaihtoja. Siirryin itse aina Jujun eteen, että minimoisin ennakoinnin riskiä. Ettei tule käskysarjaa eteen-sivu toistettua. Otin siis vain sivu-sitten siirryin eteen-sivu. Välillä jos en sanonut odota, niin siirtyi sivulla ikäänkuin täyskäännöksen vierellä pysyen :D Mutta palkkasin vain kehulla ja omilla ruokanappuloilla kun piti kontaktia. Teki kivalla asenteella ja reippaasti.


____________________________________
Sitten olikin keskiviikkona paimennuskisoja silmällä pitäen kenraalitreenit Somerolla Marikan valvovan silmän alla. Oltiin liikenteessä Johannan ja poikien kanssa.

Eka kierros hakuja. Hakumatka noin 60metriä ja Marika ja Jymy piti meille lampaita "tolpalla". Tuli taas sisään kaaren loppuosassa, muttei mitenkään pahasti, ja jarrutti lampaiden taakse hyvin. Vähän ahdashan se on sieltä kaaren lopusta, mutta kun menin lähettämään noin puolesta välistä sain pidettyä kepillä painetta paremmin, ja teki laajemman lopun. Meni myös maahan lampaiden takana. Käskin lampaiden takaa aina uudestaan samaan suuntaan kuin hakukaari, en antanut nostaa. Juju on niin kova ennakoimaan kaikkea minkä osaa ulkoa, että rikottiin vähän kaavaa tuolla tavalla. Vaikeaa oli alkuun, mutta lopuksi saatiin oikeinkin hyviä kaaria ja liikkui myös pois tasapainosta välillä hyvin.

Toka kierros poispäinajoa. Lähdettiin suoraan poispäinajoon, ja tarkoitus oli ajaa lampaat päästä päähän laidunta. Kriteerinä rauhallinen ajo. Lampaat oli rauhallisia, mutta liikkui hyvin pois alta, ja Jujukin ajoi tosi rauhallisesti. Vedosta poispäin oli aluksi vaikeampaa, kun piti osata myös suuntia käskeä, ja mun pitää niissä aina miettiä. Jäin välillä myös vielä turhan kauas, pitää vielä muistaa tukea Jujua tuossa hyvin. Mutta ajatus oli selkeästi hyvä. Sai myös nostaa lampaat välillä mun jaloista pois. Vedon suuntaan lampaat liikkui ripeästi, mutta Jujulla maltti säilyi.

Kaikenkaikkiaan oon tosi tyytyväinen näihin treeneihin, ihan hyvät kenraalit siis. Nyt tiedän myös miten teen kisoissa, että miten lähetän ja kuinka paljon autan. :) Kuvista kiitos Johannalle, vähän oli vaikeaa kuvata kun oltiin niin kaukana pellolla. Ens kerralla saa tulla lähemmäs :)

Keskiviikko aamuna otin myös kentällä vähän tokoja, ja ne videoinkin. Teki aikas kivalla vireellä :)

Bortsuja siellä, bortsuja täällä

Viikonloppuna oli sitten kasvattipäiviä ihan molempien päivien osalta.

Lauantaina ajeltiin Virpin ja koirien Jussin (Jujun veli) ja Martin kanssa Piikkiöön paimentamaan Entin ja Päivin kanssa. Paikalla oli EnttixEbony pentueesta vain Juju ja Jussi, EnttixNoki pentueesta taisi olla kaikki paitsi yksi. Aika rennolla meiningillä oltiin, Juju sai olla ekana vuorossa paimentamassa. Oltiin ensin pienessä laitumessa, ja siirryttiin sielä toiselle, isommalle puolelle tekemään hakuja. Otettiin ensin Jujun kanssa kaksin tuntumaa lampaisiin, ja ne toimikin kivasti. Oli mukavia, hyvin koirattuja, mutta liikkuvaisia lampaita. Tehtiin kahden ensin helppoja flänkkejä ja ihan peruskuljetusta ja pätkä ajoa, ja sitten siirryttiin tekemään toiselle laitumelle hakuja. Hauissa meitä avusti Elina, joka siis on toisen pentueen emän Nokin omistaja.

Elina halusi että tehdään harjoitusta, jossa Juju tekee lyhyitä hakuja ja sitten kun lampaat tulee ihmisten luo, niin Juju saa vielä siitä nostaa ne ja ajaa poispäin ohi. Saadaan vähän nostotreenejä tällä tavalla tehtyä. No tämä treeni selkeästi ei oikein toiminut, Juju tuuppasi lampaat meistä ohi, ja sitten turhautui siihen että joutui hakemaan ne uudestaan toiselta puolelta. Teki muutaman liian vauhdikkaan haun, ja sitten lopeteltiin siihen. Ei ollut ihan meille sopiva harjoitus, kun olen justiinsa noista vauhtihauista halunnut eroon, ja siitä että se syöksyy lampaiden takana kauhean kovaa.

Tämän jälkeen me taukoiltiin, ja muut teki. Nähtiin myös kun Entti paimensi, ja totesin että Entillä on ihan yhtä kova silmän käyttö kun Jujulla. Jää helposti silmään kiinni.

Toisella kierroksella mentiin vähän villimmälle porukalle isommalle pläntille tekemään ajoa. Ajettiin ensin lampaat vedon päädystä toiseen päätyyn. Vähän oli jännä tilanne Jujulle kun irrotti porukan aidasta ensin, ja vähän tuli säätöä, ja sitten piti ajaa poispäin toiseen laitumen päätyyn. Lampaat kuitenkin liikkuivat hyvin pois alta, joten hyvä treeni sinällään. Ajettiin lampaita pienellä pätkällä edes takaisin pellon reunaa, ja yhden kerran meinasi porukka karata kun käskin sisäflänkille väärään suuntaan. Juju totteli hyvin, itse käskin väärin. Saatiin kuitenkin ihan onnistuneitakin ajoja ja sisäflänkkejä joten olin tyytyväinen. Meidän tasolle aika haastava tehtävä.

_________________________________________

Sunnuntaina sitten kasvattipäiville Orivedelle Päättymätön treffeille. Päivä alkoi aksalla, jossa kisailtiin leikkimielellä kahdessa luokassa, oli pennut / kisaamattomat, ja sitten kisaavat. Me oltiin kisaavat ryhmässä, vaikka ykkösluokassa vielä ollaan :)

Rata oli helppo, ajattelin että tästä selvitään kevyesti. Ainoastaan yksi hyppykuvio oli vähän mietittävä, että mitä kautta sen otan. Mutta Jujun rata kosahti oikeastaan vähän jo kepeille, kun meni kolmosväliin?! Kepit oli tummat ja suoraan putkesta, joten luulen että Juju ei vaan yksinkertaisesti erottanut vauhdissa oikeaa väliä. Olisi lämmittelyssä kannattanut ottaa kepit kertaalleen. Noh siitä jatkettiin, Juju jarrutti suorassa putkessa hyvin ja tuli renkaan oikein, vaikka oli 90 asteen kulmassa putkeen nähden. Keinukin oli ok, mutta sitten keinun jälkeinen hyppy-putki yhdistelmä vähän mietitytti. Oli tiukka käännös ja ansa putki odottamassa hypyn jälkeen, joten päätin ottaa vastakäännöksellä. Noh, Jujuhan kääntyi sitten niin tiukasti, että väärään päähän putkea se sujahti. Olisi varmaan mennyt ihan pienellä vekillä ja sitten peruskäännös. Noh, putken jälkeen tiukka välistä veto onnistui kyllä erinomaisen hyvin, ja loppu meni hienosti. Juju piti kaikki rimat, joka oli mahtavaa, ja keinun teki ihan hyvin, vaikka se vähän aluksi olikin jännä koliseva puukeinu.

Eli ei mainetta tuolta radalta. Kepit olisin voinut ohjata paremmin, ei olisi tuollaisessa paikassa pitänyt luottaa Jujuun niin paljon. Vastakäännöksellä tästä lähtien ohjaan ainoastaan täydet käännökset tai tosi tiukat paikat, koska kääntyy sillä niin jyrkästi.

Sitten Eräjärvelle paimentamaan. Päättymätön pentupäivillä oli koiria varmaan se vajaa 30 kaikkiaan, onneksi ihan kaikki ei paimentaneet (osa oli kasvattajan omia koiria ja osa vielä liian pieniä pentuja). Juju aloitti myös paimennuskierroksen, koska sattui olemaan mulla valmiina paikalla.

Tehtiin kierros taas aloittaen helpolla jutulla. Juju tosin joutui heti irrottamaan lampaat aidasta, mutta teki sen tosi rauhallisesti ja maltilla, mikä oli kiva. Eli aluksi ihan vain taas flänkit auki ja koira kuulolle. Tein muutamat kierrokset lampaiden ympärillä, vähän peruskuljetusta ja yksi kunnollinen haku. Juju jopa nosti lampaat kivasti ja meni niiden takana oikein maahan. Mutta hyvä mieli jäi, ei sekoiltu ja Juju toimi moitteetta. Ainoastaa stoppi voisi olla vielä napakampi, ja niin ettei saa tulla kaarelta sisään. Oikeastaan ihan flänkkitreenissä ei tulekkaan, mutta heti kauemmalla kaarella meinaa tulla.

Sitten olikin pitkä tauko, muuta tekivät myös yhden kierroksen, ja sitten vielä yhteiskuvaus päälle. Oli muuten ihan hivenen huvittavan vaikeeta saada reilut 20 koiraa samaan kuvaan, ja vielä siten että kuvausrekvisiittana oli vähän huterat heinäpaalit, missä osa koirista ei meinannut pystyä istumaan. Siropeppu Juju kyllä istui napakasti. Laitoin sen yläriviin Torrin viereen, kun ajattelin, että kun Torri on sellainen bitch että sille ei kyllä kukaan hypi silmille, ja Juju taas niin kiltti että se mielellään välttelee, niin Jujukin saa olla rauhassa Torrin vieressä. Hyvin Juju siellä istuikin, ihan hirveän pitkän aikaa, kun pennut ei pysyneet millään paikallaan, ja aikuisillakin koirilla se meinasi tuottaa tuskaa. Lopulta jonkinlainen otos saatiin, mä en ole vielä niitä kameralla otettuja kuvia saanut, joten tässä vain mun kännykällä ottama.

Toisella paimennuskierroksella oli tarkoitus laittaa lampaat häkkiin, ja tehdä ihan hiukan ajoa ja sitten luontaista kuljetusta. Häkkiin laitettiin lampaat kaksi kertaa. Jotenkin Juju tuntui aika väsyneeltä, eikä ottanut taaskaan niitä odota ja maahan käskyjä riittävän napakasti. Nuo lampaat on niin helppo häkittää, että niiden kanssa ei ongelmia tullut, mutta jos olisi ollut vähän aremmat lampaat, niin ne olisivat menneet aivan varmasti häkin ympäri. Suunnat Juju otti kyllä ihan ok. Mutta meni tosiaan niillä suuntakäskyillä aivan liian pitkiä kaaria. Mun pitäisi olla myös nopeampi käskyttämään, mutta kun se vaatii vielä vähän harjoittelua tuo käskeminenkin ja kaikkien käskyjen muistaminen. Ajatin Jujulla porukan poispäin häkistä toista häkitystä varten. Yllättäen Juju ajoi tosi hienosti pois tuossa kohtaa. Toinen häkitys oli helppo, lampaat kulki suoraan häkkiin. Siihen olisi kannattanut lopettaa suosiolla. Jujulla ei sujunut poispäinajo taas tuolla ei sitten millään. Yritti taas sitä samaa juttua että luistelee lampaista vähän vahingossa ohi ja sitten tuokin ne mulle. Huoh, turhautti kyllä tosi kovin. Ja sen huomasi. Tein sitten lopuksi ihan niin, että menin itse lampaille, ja kutsuin siitä Jujun luo, ja heti kun lampaat liikkui musta irti, niin lopetettiin se siihen. Sitten Juju sai tehdä vielä hetken luontaista ja häsläsi siinäkin sitten enemmän kuin normaalisti. Argh. No, mulle kyllä sanottiin sivusta, ettei se näyttänyt häsläykseltä, mutta en mä halua että Juju kuljettaa lampaita peruskuljetuksessa niin lähellä mua, että se joutuu sitten kiertelemään siellä takana, kun ei pysty kävellä vaan on pakko ravata. Ajoin sitten Jujua pois sieltä takaa ja kuljin itse niin hitaasti, että pakotin Jujun kuljetttamaan kävellen. Juju jopa teki kerran siten, että juoksi mun ja lampaiden ohi ikäänkuin pysäyttämään laumaa, vaikkei sen olisi tarvinnut.

Nyt jälkikäteen ajateltuna, mun olisi kannattanut jättää se treeni juurikin siihen vikaan häkkiin. Ihan turhaan ahnehdin treeniminuutteja, kun ei se sillä parantunut yhtään. Vähän hermostuin itseenikin siinä. Mulla oli myös eilen koko päivän kestänyt päänsärky toisella puolella päätä, joka varmaan vaikutti asiaan. Mutta Juju kuitenkin oli koko päivän taas mun ylpeyden aihe, kun jaksoi hienosti vieraita koiria, ei yhtään kiukutellut kenellekään (lukuunottamatta yhtä pikku pentua, joka meinasi kiivetä päälle, sille piti vähän murahtaa), ja teki kyllä kaikkensa saadakseen mamman ylpeeksi. Juju on kyllä niin <3. Huomasin miten se tuolla porukassa seurasi mua kaikkialle, ei harhaillut mihinkään, ei ollut kiinnostunut muista ihmisistä eikä oikeastaan koirista ja käyttäytyi muutenkin hienosti kokoajan. Paimennuksen loppuosan laitan kyllä oman ja koiran väsymyksen piikkiin.
___________________________________

Tänään ajattelin illalla mennä tekemään metsäjäljen vähän palauttavana treeninä. Keskiviikkona olisi vielä paimennusta, se taitaa olla viimeinen treeni ennen kisoja.

ps. niin kävihän meillä perjantainakin ihme juttu. Löydettiin metsästä setteri :D tai se löysi meidät. Oli karannut omistajalta. Ei jättänyt meitä rauhaan, joten otin sen kiinni. Nuori uros ja enemmän vauhtia kuin järkeä. Se tuli sitten meille illaksi, ja ilmottelin pitkin facebookkia että tämmönen löyty. Omistaja tuli hakemaan karkulaisen kotiin illalla. :)

Tokoja ja pohdintaa

Tiistaina 13.9. oltiin vielä illalla LEVEKin tokoryhmässä. Aluksi jälleen paikallaolot, ensin istuminen. Menin aika kauas jätössä, ja Juju menikin parin kymmenen sekunnin päästä maahan. Wooot??? Ei ole vielä mokannut paikalla istumisessa, joten tuli puskista. Kävin korjaamassa ja palasin takaisin riviin, kun käännyin ympäri, meni TAAS maahan!?!?!?!?! Mitä ihmettä. Kävin korjaamassa, edelleen ihan rauhassa. Jäin lähemmäs, käännyi ympäri, ja taas meni maahan. Nyt sanoi oho, ja kävin nostamassa pannasta istumaan. Paineistui korjaamisesta vähän ja jäi banaanina istumaan. Jätin kuitenkin, ja menin saman matkan päähän kuin aluksi. Muut palasivat tässä välissä koiran viereen ja vapauttivat. Istutin Jujua tahallaan vielä, halusin että tsemppaa kun muuta vapauttavat vieressä. Ja niin tsemppasikin. Joku puoli minuuttia istutin vielä ja sitten menin vapauttamaan. Nuoleskeli huulia kun menin vierelle, vähän oli vielä painetta korvien välissä. Kun vapautin, oli iloinen. Palkkasin kunnolla lelulla. Sitten paikkamakuu. Tarkemmin ajatellen ei olisi ehkä kannattanut ottaa paikkamakuuta ollenkaan tuon perään. Mutta otettiin. Otin BH koe tyyliin, eli oli itse selin koiraan. Makasi varmasti.

Sitten otettiin vähän merkin kiertoa ja ruutua. Merkin kierto peace of nakki, eteentulo vähän vino, muuten kiva. Tuli vaudilla. Ruudussa meni maahan omalla luvalla. On toikin kyllä ihme juttu, ikinä en ole sitä ruudussa maahan laittanut, ja silti se menee maahan ihan omalla luvalla. No ensin kokeilin sitten nami alustaa, mutta meni senkin kanssa maahan, ja sai sitten siitä vielä nami palkkaa. Sitten kokeiltiin niin, että appari laittaa namia lautaselle kun ei mene maahan. No ei mennyt ruutuun vieraan ihmisen kanssa ollenkaan... Sitten lähettelin vaan läheltä ruutuun, ja heti kun pysähtyi, palkkasin. Teki lopuksi ihan hyviäkin, mutta viivettä ei saa palkalla olla, muuten menee heti maahan. :D
_____________________________________________

Keskiviikkona käytiin juoksulenkillä aamulla, muutoin ei treenailtu.
_____________________________________________

Tänään torstaina käytiin aamulla lenkin yhteydessä vähän tokoilemassa.

Otin ekassa paikassa ihan vaan seurausta, ja Juju edisti aika pahasti. Korjasi kuitenkin kun murahdin, mutta en haluaisi seuruussa oikeastaan korjata mitään, koska en halua asennetta nyt pilata. Seuruutin sitten kaarevalla linjalla molempiin kierroksiin niin korjasi hyvin. Pitää seuruuttaa myös juosten kaarevalla uralla, varmaan parantaisi tuota. Ja palkata selän takaa. Ja pitää nyt alkaa vähän vähentää tuota täykkärin treenaamista, kun selvästi vähän nyt ennakoi käännöstä kun vähänkin hidastan.



Toisella kentällä sitten vähän luoksareita ja tein edelleen vauhtipalkalle, mutta niin että palkka oli maassa jalkojen juuressa. Meni ok, eihän sen laukka ole kovin vauhdikasta, mutta kunhan laukkaa niin ok.

Lopuksi ihan vaan höntsäiltiin, kun tuntui että Jujulla oli vähän herkkisaamu tänään, niin halusin piristää sitä temppuilulla. Toimi
____________________________________________

Oon tässä muutenkin nyt muutaman päivän ajan pohtinut, että onkohan tuo koira lintu vai kala ja mitä sen päässä liikkuu? Kun välillä sen kanssa saa olla ihan silkkihansikkain, ettei se vaan masennu ja ala mielistellä treenien yhteydessä, ja välillä sekään ei riitä. Välillä se on ihan normaali ja kestää myös vähän korjaamista ja toistoja. Kyllähän se aina yrittää, ikinä se ei jätä tekemättä. Mutta jotenkin sen yleisilme on joskus vaan sellainen resting bitch- face että.

Nartuilla on noita viirauksia, ja luulen että Jujullakin noihin herkkyyskausiin vaikuttaa sen omien hormoonien lisäksi myös mun hormoonit, koska tää sama käytös toistuu melkein joka kuukausi samaan aikaan. Kyllähän koirat haistaa ja vaistoaa muutoksia ihmisessa, ja Juju kun on mun kanssa muutenkin paljon, ei vaan treeneissä, niin mun olemus vaikuttaa sen käytökseen tosi paljon. Yleensä se odottaa ovella kun ollaan lähdössä töihin, nyt sitä on saanut käydä ihan kysymässä että lähdetkö vai et? Kyllähän se on ovelle tullut, mutta vähän seiniä pitkin ja sellainen evvk ilme naamalla.

Mutta koska sillä on näitä kausia, niin mä oon ajatellut että myös meidän treenit elää sen mukaan, eli silloin kun kaikki *tuttaa niin silloin tehdään vaan helppoja ja Juju mielestä hauskoja juttuja, ja jätetään ne vähän tiukemmat tekniset hiomiset vähemmälle. Kyllä mulla on maailman paras koira, kaikkine viirauksineen :) <3

Niin ja Temppu-kisu menee tänään ell. Hammashoitoon pääsee vanhus :*

Paimennusta ja aksaa

Eilen maanantaina 12.9. tulikin ylläritreenit paimentamaan kasvistädille Eräjärvelle. Töiden jälkeen ajeltiin, ja päästiin isolle pellolle.

Otettiin ekalla kierroksella taas siten, että tein aluksi niin helppoa flänkkitreeniä, ettei Juju päässyt yhtään kertaa sekoilemaan lampailla kunnolla. Lähetin koiran vierestä, mutta heti lähetyksen jälkeen siirryin vastaanottamaan tasapainoon toiselle puolelle laumaa. Meni ihan ok, huomasi Jujusta että sitä jännitti ja lisähaasteena oli sänkipelto jossa noin 20cm sänki. Jujua ällötti ihan tosissaan juosta sillä pellolla, ja yritti oikoa aina sänkiuria pitkin. Sain tehdä töitä että sain liikkumaan myös sänkkärin läpi. Yritin myös samaan syssyyn vähän poispäinajoa ottaa vedosta poispäin, mutta se oli taas vaikeaa. Ei yhtä vaikeaa kuin on ollut noiden lampaiden kanssa tuolla ennen mutta vaikeaa kuitenkin. Juju yritti kokoajan luistella lampaista ohi ja olisi halunnut vaan tuoda ne mulle. Aina kun meni liian lähelle lampaita käänsi katsetta pois, eli ei halunnut kohdata lampaita yksin. Otettiin suraavaksi siten, että lähetin hakukaarelle hakemaan lampaat vedosta poispäin ja kuljetettiin ne sitten takaisin poispäinajolla. Hakukaari oli ok, sain käydä muistuttamassa, kun oikealta lähetin, että ihan oikeasti pitää lähteä kaarelle vaikka onkin sänkipelto. Meni kuitenkin hakukaaren loppuosan ihan hyvin, ja sain tehtyä oikeita nostoja, jotka Jujua aina jännittää. Toi lampat suoraan, en ohjaillut tuonnissa oikeastaan ollenkaan. Poispäinajo myös vedon suuntaan oli vaikeaa, kun lampaiden veto ei oikeastaan vaikuttanut niihin kauheasti. Kyllä ne alta lähti pois, mutta laiskasti, ja venkoilivat sinne ja tänne. Eivätkä oikein pysyneet edes yhdessä :D eli optimi porukka harjoitella kokemattoman koiran kanssa poispäinajoa. Tosi turhauttavaa, kun sitten kun Juju ajautui liian lähelle, niin ei ottanut odota käskyä riittävän hyvin että olisi jäänyt seisomaan ja odottamaan reaktiota. Nyt vain sluibaili lampaiden vierestä pään kääntäen niiden viereen tai taakse ja sitten ilme oli sellainen oho. Maahan en viitsinyt käskeä, kun sitten siitä häviää lampaiden silmissä se viimeinenkin voiman rippunen.

Tokalla kiekalla otettiin sitten poispäinajoa apukoiran kanssa. Jepu ajoi Torrilla ja me Jujun kanssa "ajettiin" siinä sivussa myös. Toimi ihan kivasti, Juju sai voimaa kun Torri tönäsi lampaita liikkeelle ja me jatkettiin siitä. Saatiin ihan ok pätkiäkin jopa.

Viimeisellä kierroksella otettiin haku taas vedosta pois, oli hankala haku kun lampaat oli ihmisporukassa ja sieltä piti työntää vetoa vastaan. Lähetin vasemmalta, lähti tosi kivasti laajalle kaarelle, mutta lopussa imi taas sisälle. Pysäytin ja annoin uuden suuntakäskyn, korjasi ok. Saatiin nostettua. Ohjaajalle kuljetus oli kaikkea muuta kuin linjalla kun Juju sai ihan oikeasti tehdä kokoamisen kanssa töitä, kun osa porukasta meinasi karata vetoon toiselta puolelta ja toinen toiselta. Saatiin kuitenkin tuotua mikä oli aivan mahtavaa. Ajettiin lampaat poispäinajolla takaisin, ja nyt sujui jo paljon paremmin. Ihan varmasti tuolla tokan kierroksen apukoiralla oli vaikutusta, koska Juju ajoi tosi nätisti. Ehkä vähän turhaan laitoin maahan kun alkoi kiihdyttää raville ajamaan, tuolla saa ehkä vähän ottaa vauhtiakin, kun on niin nihkeät lampaat. Toisaalta Marikan neuvo oli pitää kriteeri selvänä poispäinajossa että ainoastaan käynnissä ja rauhassa saa ajaa. Muuten odota käskyllä hidasta tai sit maahan jos ei tottele.

_________________________________________

Tänään aamulla mentiin sitten hallille ratatreeniin. Tiesin että eilen hallilla on ollut 1-luokan kisat joten toivoin että kisarata ois paikoillaan ja päästään treenaamaan sitä :) No oli, ja oli aivan mahtava päästä isolle kentälle tekemään rataa joka oli ykkösen kisarata. Ei mikää ihan läpijuostava, mutta ihan helppo kuitenkin. Juju sai tykittää täysillä. Ekalla yrittämällä mulla hajosi jälleen pakka siten että otettiin uusiksi. Juju teki kyllä hyvin, mutta mä ite sekoilin ja lopetin kun sekoilu alkoi. Tuon takia mun on pakko tehdä noita ratatreenejä nyt koska selkeästi mun on vaikea pitää palikat kasassa kokonaista suoritusta.



Tokalla yrittämällä puhdas rata, mutta huono keinu, joten sitä sitten muutaman kerran hinkattiin. Selkeästi takanaleikkaus ei ollut Jujulle mieluinen ohjaus keinulle kun jarrutti puoleen väliin juuri kun rytmitin takanaleikkauksen puolen vaihdon. Jätin lelun keinun alasmenolle maahan, niin tekikin sitten kaksi ihan kivaa keinua uusimisella. Toki teki vähän vanhan tavan mukaan että jäin vähän taakse ja hyppäsi sieltä, kun haluaisin että menisi täysillä päätyyn ja jarruttaisi lukkojarrutuksella. Mutta ihan hyväksyttävissä, eikä tuosta kisoissa virhettä saa.

Kolmatta ennen tein vähän tekniikkaa. Otin Harrin radalta sen putken jälkeisen pakkovalssi-jaakotus yhdistelmän ja tarkoitus oli saada Juju kiertymään siivekkeen ympäri mahdollisimman tiukasti. Palkkasin kädestä, ja halusin että Juju tulee ohjauskäteen tiukasti. Teki muutamia kivoja, voisi olla vielä napakampi. Lisäksi muutama puomi hetsaten.

Kolmannella radalla puhdas rata, ja paljon parempi keinu ja kaikki. Hieno pikkumusta.

Mahtikset jälkitreenit

Lauantaina (10.9.) oltiin töiden jälkeen metsässä Johannan ja poikien kanssa.

Talloin Jujulle jäljen joka oli gps mukaan 220m, mutta voisin vaikka vannoa, että oli paljon pidempi. Oma arvio 350-400m, koska tallomiseen pelkästään meni paljon kauemmin, vaikka talloin nyt suht normaalilla askelmitalla. Namejä laitoin tasaisesti tiukimpiin kulmiin ja suorillekin, mutten kuitenkaan kovin tiuhaan. Lopussa nameja oli vähemmän, koska loppui kesken. Otin myös ensimmäistä kertaa ns. janan alun mukaan treeniin, eli lähetin tien reunasta kohti jälkeä, ja etenin, kun Juju eteni suorassa linjassa. Jälki lähti noin 10m tien reunasta ja lähetypaikasta, joten ei mikään ihmeellinen suoritus. Nosti kuitenkin jäljen oikein. Juju jäljesti tarkkaan ja rinta rottingilla taas. On se niin magee tuolla jäljellä. Sai olla niin ylpeä taas. Jälki oli ehkä ihan aavistuksen liian pitkä, koska Juju alkoi vähän harhailla lopussa. Muuten jäljesti tarkasti jäljen päällä ja tiiviisti haistellen. Muutamassa kohdassa en tosiaankaan tiennyt enää missä jälki kulkee, mutta Juju näytti niin varmalta, että annoin sen tehdä hommia enkä korjannut ja/ tai puuttunut. Lopussa onneksi oli muutamassa kohdassa pyykkipoika merkkinä puussa, ja ne oli juurikin niissä kohdissa missä Juju vähän joutui tarkistelemaan, niin en ainakaan rohkaissut sitä omalla liikkeellä. Treeni oli tosi onnistunut.


Jäljen lopussa oli vielä yksi ilmaisukeppi, ja kun Juju sen bongasi, yritti ottaa suuhun kepin. Palautin kepin maahan, ja pyysin Jujua rauhallisesti maahan. Kun meni, palkkasin namilla, mutta koska en ollut ottanut lelua valmiiksi, vapautuksesta Juju nappasi kepin uudestaan suuhun. Tulee olemaan mielenkiintoinen ilmaisu opetus vielä :P

Esineruudun tallasin kun jälki vanheni. Ruutu about 5x20-30m. Esineinä oli tuttu sukka ja sitten otin vähän haastetta kun löysin kotoa pienen nahkaisun renksun (sellainen vyörenksu). Se oli toisena esineenä. Sukan vein ruudun takaosaan ilman että Juju näki. Hain koiran, vähän virittelin (missä etsi?) ja kun katsoi oikein päästin ruutuun. Etsi sukan varmasti ja palautti heti ja nopeasti. Taitava! Renksun vein sitten vasta ruutuun, Jujun nähden. Tällä kertaa apina makasi kiinni, kun viimeksi oli vähällä karata ruutuun, ja sitä ei haluta yhtään kertaa kokea. Kävelin mutkitellen ruutuun, ja heitin renksun Jujun nähden vähän hankalaan kohtaan, sellaiseen monttuun. Sitten mutkitellen takaisin, ja viritys ja lähetys. Vähän joutui hakemaan, mutta löysi esineen ja lähti tuomaan. Tosi hienosti! En olisi uskonut että löytyy noin helposti molemmat :) täytyy ruveta ruutua kasvattamaan hiljalleen ja ottaa esineitä yhtä aikaa ruutuun, jotta saa harjoiteltua suoraan lähettämistä. Nyt lähtee hyvin suoraan, mutta helposti ruudun pohjassa alkaa liikkua joka suuntaan. Tässä kohtaa ei haittaa kun on ruudut niin kapeita, kun ei kuitenkaan juurikaan poistu ruudusta, käy korkeintaan tarkistamassa.


Kaiken kaikkiaan ihan supermukavat treenit.
______________________________________

Sunnuntaina lenkkeiltiin pitkiä lenkkejä ja illalla treffattiin Vendi ja Vili. Koirat riekkui reikä päässä pitkin pusikkoa ja pääsivät myös uimaan. Tuntui olevan tervetulleet kaveritreffit tähän väliin. :)

Niin...Viimeisenä muttei tosiaankaan vähäisimpänä, Jujutsu, pikkumusta, luuluu, jupsteri ja mitänäitänyt on täytti tänään 2weeeeee!!! Ihan käsittämätöntä, että mun pikkuinen karvakakara on jo kaks wee <3 Onnea apinalle! <33

Jos olin matkalla, en enää muista minne, ja pääsenkö koskaan perille

Keskiviikkona illalla lenkillä tein Jujulle kaksi esineruutua.

Ensimmäinen aika lenkin alussa oli about 5x10m pitkänmallinen ja kapea ruutu. Vein Jujun nähden takareunalle sukan joka erottui maastosta hyvin. Juju haki sen vuoren varmasti, ei mitään ongelmaa. Vein samaan ruutuun saman esineen Jujun nähden toiseen kohtaan. En edes tiedä saako näin tehdä, mutten ajatellut että tässä alkeisharjoittelussa, jossa mun tarkoitus on vaan saada Juju etsimään ilmavainulla esineitä ja tuomaan ne nopeasti, olisi tuosta kauheasti haittaa. No se olikin sitten vähän vaikeaa. Juju eksyi vähän ruudusta uloskin kerran, ennen kuin löysi sukan ja palauttikin vähän epävarmasti. Ei ehkä tämmöistä sitten enää.

Toinen ruutu vähän pidemmällä metsässä oli noin 5x20m eli tein pidemmän tarkoituksella. Olen kuitenkin ajatellut nyt alkuun piää nuo ruudut suht kapeina jotta Juju etenisi ruudussa ensisijaisesti suoraan ja uppoaisi aina takareunaan asti ennen sivuttaistyöskentelyä. Tällä kertaa esineenä oli klikkeri, aika pieni ja tumman sininen. Tiputin Jujun nähden takareunalle. Menin vapauttamaan koiraa ja Juju olisi singonnut suoraan ruutuun, onneksi oli nopeat hoksottimet :D Upposi ruutuun syvälle, muttei hoksannut esinettä. Huomasin että kävi haistamassa sitä, mutta kun en sanonut mitään, jatkoi etsintää. Annoin hetken etsiskellä, mutta sitten heti kun haisteli klikkeriä uudelleen, hihkaisin, niin tajusi heti nostaa ja toi täysillä :D

Loppupuolella tein vielä vähän keppi-ilmaisun alkeita. Otin muutamia tikkuja matkaan jo lenkiltä hajustumaan, sellaisia about 15cm pitkiä ohuita keppejä. Yritin ottaa sellaisia mitkä ei hirveästi herättäisi Jujussa intoa leikkiä. Tultiin metsästä tielle, niin otin tiellä muutaman toiston. Mä haluan Jujulle maahanmenoilmaisun, joten sitä harjoiteltiin. Pidin ensin vähän kättä kepin suojana, ja blokkasin sillä Jujun haluja ottaa keppi hampaisiin. Kun kiinnitti katseen keppiin, sanoin ihan rauhallisesti ja hiljaa maahan. Ja heti kun meni, naks ja lelubileet :) palkkasin siis taskusta lelulla. En antanut missään vaiheessa koskea keppiin. Sitten liikuttiin pieni matka ja uudelleen. Tein ehkä neljä toistoa, ja vikalla Juju jo tarjosi kepin edessä maahan menoa :) jätettiin siihen.

_______________________________________

Torstaina illalla olikin paimennusta Somerolla. Tuijan koulutus, mutta Pete mua kyllä koulutti, sen mitä ehti. Aika itsenäisesti tehtiin pääasiassa.

Ekalla kierroksella päätin, etten anna Jujun yhtään kertaa räjäyttää laumaa ja kiihdyttää vaan jos kiihtyy niin heti lujasti maahan. Tehtiin alkuun tosi helppoa flänkkitreeniä, jossa lähetyksen jälkeen (annoin kepillä painetta) menin toiselle puolella laumaa vastaan niin, ettei Juju ehtinyt tasapainoon vaan hain sinne itse. Siten saatiin lauma heti haltuun ja Juju ei ehtinyt sekoilla yhtään. Jonkin aikaa availin flänkkejä ja sitten otettiin pitkä pätkä poispäinajoa. En edes älynnyt laittaa Jujulle liinaa ja hyvä niin. Heti jos kiihdytti raville, käskin odota, jos ei totellut, maahan. Sai ajaa vain käyntiä ja vaanien. Sain Jujun siten hyvin kuulolle ja saatiin tehtyä tosi hyviä sisäflänkkejäkin ja ohjattua laumaa. Vielä Jujun on vaikea lähteä ajamaan muhun nähden sivuttaissuunnassa, ajaisi mielellään vain kohtisuoraan poispäin. Mutta hiljalleen. Hyvältä kuitenkin tuntui.

Tokalla kierroksella halusin ottaa pitkiä hakuja. Pete ja Rapp tuli pitämään mulle lampaita "tolpalla". Hakumatka oli about 50m. Aluksi menin itse koiran ja lampaiden väliin noin puoleen matkaan ja lähetin sieltä. Ekalla lähti hyvin, mutta imi sisään loppuosassa. Tokalla sitten teinkin niin, että lähetin lähempää koiraa, mutta heti kun huomasin että jäi silmästä kiinni, maahan, kävelin itse lähemmäs ja lähetin suuntakäskyllä uudestaan. Jos ei lähtenyt hyvin, vihaisesti maahan ja uudestaan. Saatiin tehtyä molempiin suuntiin näin. Oikeassa näin paremmin missä kohtaa jää silmään kiinni ja tulee sisään, vasemmalle lähti aina niin hyvin, että se oli vaikeampi nähdä. Myös maahanmeno lauman takana oli vaikeaa, mutta saatiin muutama ihan ok.

Oli mukavat treenit ja sanoinkin Petelle että oli hyvä saada vähän uutta verta taas tähän, nyt tiedän miten treenata ja mitä.
_______________________________________

Tänä aamulla otin pikatokot lenkin yhteydessä. Luoksareita ja jääviä. Tein jäävissä L mallisesti vaihdellen asentoja, seisomiseen ja istumiseen käytin pientä käsiapua. Seurautin pitkää pätkää ennen jäävää, olen huomannut että Juju ennakoi myös tätä tosi paljon ja mun liikkeen vähänkin hidastuessa stoppaa helposti. Luoksarit vauhtipalkalla. Hyvin tuli ja kovaa. Nyt pystyy jo vähän venyttää palkkaustakin.

Treenaa toko:
-jäävien ennakointi pois!
-luoksareissa palkan viivästys, itsensä kierrättäminen palkalle?

Ratatreeneissä

Noniin, lomilta työreissusta palattu. Juju oli kuuleman mukaan osannut käyttäytyä hoidossa ja koirilla oli ollut kivaa. Jujulla meni pasmat sekaisin kun tultiin reissusta, se ei tiennyt miten päin olla. Ulisi ja vikisi eikä suostunut nousemaan jalkojen päältä. Ettei vaan hylätä uudestaan :D

Reissusta rähjääntyneenä en jaksanut tiistaina kuin lenkkeillä, ja Jujulla oli virtaa. Olisi ihan kokoajan leikittänyt mua, juoksi pää viidentenä jalkan pitkin pusikkoa ja oli ihan räkä poskella. Yleensä normiarjessa lenki on sen kanssa aika rauhallisia, alkuhepuleita lukuunottamatta. Juju ihan haistelee lenkillä yleensä, mutta ei nyt. Akut oli siis ladattu. Illalla sai ruston pureskeltavaksi kun oli levoton.

Keskiviikkona (tänään) käytiin aamulla hallilla treenaamassa rataa. Musta tuntuu että mulla on vähän ongelmana noiden rataohjausten kanssa että mun oma ohjaus hajoaa aina jossain vaiheessa. Varsinkin jos rata menee hyvin, niin jään ihailemaan, ja pakka hajoaa. Olen siis päättänyt nyt tässä kuussa kun ei ole ohjattuja treenejä, niin käyn kerta viikkoon treenaamassa ikäänkuin kisamaista ratatreeniä ja tavoitteena ns. nollatreenit.



Rata oli valmiiksi kentällä, 3-luokan tasoinen ja vähän ahdas. Alussa hankala kolmen esteen takaa radalle kutsuminen, esteet vielä vähän hankalasti ohjattavissa kaukaa, mutta Juju osasi ekalla. Pätevä!  Rata sujui muutenkin ihan kivasti, mutta taas oma pakko hajosi siinä esteen 17 kohdalla ekalla kerralla. En jotenkin osannut ohjata tuota 17-19 kohtaa. Oli jotenkin epälooginen mulle, ja ohjasin sen monta kertaa väärin. Sitten kun sain ohjauksen haltuun, niin Juju teki hienosti.