tiistai 31. tammikuuta 2017

Sillälailla

Viikonloppuna tehtiin lenkkien yhteydessä come to hand-treeniä ja cik&cap hommaa tolppien ympäri jne. Sunnuntaina oli EO-karsintakisan kisastudio hela dagen, ja Jujulla rokulipäivä aikalailla.
___________________________

Maanantaina kurvattiin jälleen Somerolle paimentamaan. Tehtiin kaksi kierrosta, ja taas meni hommat eteenpäin.

Ekalla kierroksella liinassa ajoa, ja samaa mitä viimeksi, eli ajettiin nurkasta nurkkaan ja irrotettiin sieltä. Jujussa piisasi asennetta. Haisteli ehkä kerran, jonka jälkeen ryhdistäytyi. Aluksi irrotteli näppärästi lampaita nurkista, mutta sitten lampaat onnistui kiilaamaan itsensä niin tiukasti yhteen nurkkaan, ettei saatu niitä millään irtoamaan. Jos menin kauemmas lähettämään nurkkaan, meni paremmin, mutta sitten tuli turhia puruja, ja Jujua jännitti. Marikan Martta sitten irrotti pari kertaa hankalasta nurkasta lampaat meille. Ei viety niitä enää siihen nurkkaan uudestaan. Aidasta oli helpompi irrottaa kuin seinästä, ja välillä meni jo väliin ihan hyvin. Useimmiten jännitti ja suhahti välistä täysiä, mutta rohkeasti kyllä tunki eläinten ja seinän väliin itsensä useampaan otteeseen.

Tämä kuva otettu kyllä ilman lampaita :D
Tokalla kierroksella otettiin ilman liinaa ensin vähän hakuja. Kaaret oli ahtaat, ja piti ottaa keppi auttamaan paineen saamisessa läpi. Kuitenkin aika rauhallisesti Jujua käskytin, koska en halunnut paineistaa turhia. Saatiin mielestäni olosuhteisiin nähden aika kivoja flänkkejä, mutta hauskinta oli huomata, että Juju meinasi välillä lähteä ajamaan ilman lupaa, mitä ei ole tehnyt pitkiin aikoihin. Eli liina työskentely on tuonut siihen selvyyttä. Käskin vain maahan jos teki jotain hölmöä, tai ei ottanut suuntia. Vain yhden kerran ärähdin ja silloin sitten kunnolla, kun lähti Jujulla vähän hommat hankasta. :D Olin juuri ottanut lampaat irti aidasta sen kanssa, ja aidan ja eläinte välistä meni ilman että leuat louskui. Mutta sitten paine purkautuikin sen jälkeen kun käänsi lampaat mulle takaisin seinää vasten, niin siinä tuodessa päätti haukata yhtä rouvista nilkasta. Ja tällä kertaa näin että otti kiinni. Aiemmin tuo leukojen louskuttelu on ollut vain ilman puremista, ei ole purrut eläimiä. Siitä sanoin, ja se olikin ainoa kerta kun sitä teki. Lopetettiin onnistumiseen kun sai vähän tuupata lampaita liikkeelle poispäin ja totetteli stopin.


Mietin myös, että Jujuhan on ihan perusluonteeltaan sellainen konfliktin välttelijä. Eli se välttelee kaikkia mahdollisia tilanteita, missä voisi tulla konflikti. Koskee niin ihmisiä ja muita eläimiä. Toisten koirienkin kanssa Juju on sellainen, että jos menee haistelemaan, ja toinen alkaa jäykistellä, tuo kääntyy pois, tai ainakin kääntää pään sivuun ja korvat alas, jos ei uskalla ihan pois liikkua. Niin mietin, että tämä peruskiltteys heijastaa myös voimakkaasti lampaille. Nimittäin, jos jätän Jujun pitämään lampaita esim. seinää vasten, ja itse kävelen pois, niin Juju herkästi jännittyy, kun onkin yksin lampaiden kanssa, ja kääntää pään poispäin. Ei kyllä poistu paikalta, mutta kuitenkin poistaa eläimiltä painetta kääntämällä pään pois. Mutta niinkuin Marika sanoi, että se kipakka asenne on kyllä siellä, se vaan tulee esille vähän kaivelemalla. Tästä on siis hyvä jatkaa.
_____________________________

Tänään aamulla oli sitten suuri hetki, kun oltiin hallilla tekemässä juoksupuomi juttuja. Siirrettiin matto lankulle.

Otin ensin kunnon lämmittelyt (voisi olla lyhkäsemmätkin lämpät...) ja sitten tehtiin ihan matolla tuttuja treenejä. Ne meni hyvin, ja Juju on hienosti alkanut mennä matolle laukalla tikun kierron jälkeen. Tosi tyytyväinen olin. Otin mielestäni myös sopivan vähän toistoja per puoli. Sitten siirrettiin matto maassa olevalle lankulle. Ensin ihan tuttuja maton korostusjuttuja muutama toisto, ja sitten lisäsin tikun. Juju ei tarjonnut namimasiinalla yhtään kertaa stoppia koko treenissä. Jeee!! Teki aivan superisti, ja otettiinkin vain muutamia toistoja, jonka jälkeen vähän vaikeutettiin siirtämällä tikkua pikkuisen taaksepäin. Tämäkin sujui hienosti, molemmin puolin. Sitten vielä lelulle muutama toisto, nämä oli vähän epävarmempia, mutta niin se oli aluksi ihan matollakin. Namimasiinalla Jujua ei ole ikinäkoskaan pyydetty pysähtymään, joten sillä ei ole sellaista käytöstä olemassa, lelulle on pyydetty.



Vähän oli kääntymisessä puolieroja, oikealle oli vahvempi. Mutta joka tapauksessa oon tosi innoissani, että siirto sujui kivuttomasti. Tästä on hyvä jatkaa. Me kuitenkin jatketaan mattotreenejä tässä sivussa koko ajan, että ajatus on kirkas :D

perjantai 27. tammikuuta 2017

Joka naseva otsikko

Perjantaina aamupäivällä tokoilua Johannan ja poikien kanssa. Oltiin SDP hallilla, kun kaikki ulkokentät oli jäässä tai kovassa lumessa. Olisi ollut mahtikeli ulkona, mutta minkäs teet.

Photo edit by me

Photo edit by me
Tehtiin Jujun kanssa hyppynoutoa, kapulajuttuja (pitkästä aikaa myös metallin nostoja), paikkaistumista häirittynä, yksi tunnari, jaaaaa lopuksi juoksupuomi juttuja :D pitkät treenit, mutta niin oli tauotkin :) Juju jaksoi hienosti, mutta loppulenkillä se väsyi totaalisesti. Jaksoi vielä mamman kanssa vähän temppuilla että saatiin kivat kuvat, mutta poikien kanssa leikit ei enää kiinnostanut.

Hyppynouto: Ensin tein niin, että vein kapulan hypyn taakse, ja normaali noutolähetys. Meni hypyn kautta, mutta palautti hypyn ohi, joten tajusin että ei korjaa itse linjaa. Uusinnalla ja kroppa-avulla tuli hypyn myös takaisin päin. Palautti ekalla eteen, kun en älynnyt vapauttaa aiemmin, kun tuli hypyn ohi. Myös sivulle tässä hyvin. Sitten tehtiin niin, että vein sekä kapulan että Jujun vinoon linjalta, ja kutsuin hypyn takaa ota käskyllä. Ekalla unohti kapulan, ja tuli iloisesti hypyn kautta. Sitten taisi ottaa kapulan mutta unohti hypyn, ja kolmannella kroppa avun kanssa hyvä. Sama toiselta sivulta. Pitäisi vissiin vähän näitäkin joskus treenailla :D
Tämän yhteydessä näytettiin Johannalle muutama kapula juttu, mitkä on meillä toiminut silloin kun oli kapula ongelmia vielä riittämiin. Samalla otettiin metallin kanssa nostoja, näissä ei ongelmaa, mutta herkästi tiputti ilman lupaa kun oli mielestään tuonut tarpeeksi hyvin. :)

Photo edit by me

Photo edit by me
Tauko

Paikka istumista: Otettiin Johannan ja Oliverin kanssa ensin rivissä käskyttämistä. Ei mennyt Johannan käskyihin, mutta meni kyllä mun sanomisista, ihan sama mitä sanoin. Sitten treenattiin kuuntelua. Sössötin ja mammuttelin ja puhuin sian saksaa ja melkein joka kerta meni maahan tai nousi sieltä sivulle, varsinkin kun äänensävy lähestyi käskykorkeutta :D Tsemppasi kuitenkin, kun kevyesti toruin ja otettiin uudestaan. Jossain vaiheessa meni istu käskystäkin maahan :D wooot?? Istui nyt hyvin, vaikka otin spurtteja nenän edestä poispäin ja vaikka kävelin taakse jne. Ei häröillyt omiaan, eikä haistellut tai tehnyt muutakaan hölmöä, joten itse liike ok.

Photo edit by me

Photo edit by me

Photo edit by me
Tauko

Tunnari: Johanna vei boksillisen kapuloita riviin, aika suora ja väljä rivi ja oma ihan kiinni niissä takana, eli hankalampi kuin aiemmin on ollut. Maistoi kahta, mutta jatkoi haistelua, ja toi oman. Hyvä! Pitää alkaa ihan oikeasti vaan vaikeuttaa, eikä pelätä tuon treenaamista, jotta alkaa ymmärtää homman nimeä. Vähän liikaa ehkä viritin myös koska siis kiire ole kapuloille kova, eikä meinannut vaihtaa tunnaria leluun.



Tästä aika suoraan juoksaria treenaamaan: juoksutin (liian monta kertaa) Jujua puomilla läpi. Ekat toistot oli yllättävän hyviä, joten vaikeutin vähentämällä omaa liikettä. No sehän oli sitten jo aivan liikaa :D Täytyy vielä antaa aikaa. Pelkät alastulot oli tosi ok, joten ehkä pitääkin alkaa tehdä vaan ensin niitä, ja sitten takaperin ketjuttaen juoksuttaa koko puomia vasta. Tiukassa on pysäritoiminta, mutta kyllä siitä hyvä tulee.
Mattotreeni oli SUPER tällä kertaa. Hommat siis etenee :)



Ps. Oon aivan myyty, koska ostin Lightroomin (tai sain sen fotarin kylkiäisenä). Kuvien muokkaus nopeasti ei oo koskaan ollut näin helppoa ja kivaa :D

Photo edit by me

Photo edit by me

Photo edit by me

Photo edit by me

Photo edit by me

Photo edit by me

Photo edit by me

Photo edit by me


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Aktiiviloma

Perjantaina suunnattiin illalla kohti Lohjaa ja talvilomaa!

Innostuin tämän juoksupuomi asian myötä suuntakäskyistä aikalailla, ja ostin Trkmanin Cik&Cap treenileffan. Nyt sitten on kik&sakkailtu pikkusen joka päivä :D

Lauantaina oli oikeet treenit, paimennusta luvassa. Alunperin piti olla Sipilän tilalla Anja Lehtiön koulutus, mutta Anjalle (tai lähinnä hänen koiralle) tuli treffireissu Norjaan, joten kurssi peruuntui. Päätettiin pitää omatoimitreenit kuitenkin ja hitsi sentään että olikin mahtavaa! Ilma oli mitä parhain, ja oltiinkin jo etukäteen sovittu, että otetaan kameravehkeet mukaan, niin saadaan kuvia. Jujun kuvat ei ole vielä mulle asti saapuneet, mutta toivottavasti saan ne tänne pian.


Ekalla kierroksella otettiin ihan tuntumaa laumaan. Lauma oli noin 8 uuhen porukka, ja kilttejä rouvia olivat. Sopivasti raskaita, että koira sai niitä työstää, mutta kuitenkin kilttejä, että eivät turhaan koiraa kyseenalaistaneet. Pyysin Jujua flänkeille ja peruskuljettamaan pitkin peltoa. Sai työstää laumaa ihan rauhassa, en kauheasti kontrolloinut, muuta kuin puutuin flänkkeihin, jos ei mennyt kun pyysin. Aika lähellä laumaa Juju työskenteli, ja siksi vähän taas ahdistui kun tuli liian lähelle. Treenikaveritkin sanoi, että kyllä siitä huomaa että se jännittää, ja purkaa sitten sitä välillä menemällä liian lujaa. Maahan käskyt otti ihan hyvin.



Tokalla kierroksella halusin ottaa vaikeampaa, otettiin lauma noin 8m halkaisijaltaan olevaan pyöröön, ja työstettiin siellä lähellä oloa, aidasta irrotusta jne hankalia juttuja. Kyllä Jujusta näkin että sitä jännitti, haistelu ja paskan syöminen alkoi, mutta siis yllättävän hyvin tunki eläinten ja aidan väliin. Tosi pieneenkin rakoon tunki, ja silloin jos pyrähti kovempaa ja vähän komensi lampaita, niin en sanonut mitään. Otettiin vaan uudestaan. Ihan tosi hyvä pätkä vaikka alkuun mua itteä jännitti että miten lähtee menemään. Tommosia treenejä tarvitaan nyt tosi paljon, ne auttaa tuohon jännitykseen.

Kolmannella kiekalla otettiin pellolla poispäinajoa. Yritettiin ensin itse, mutta porukkaa oli sen verran pyöritetty, että ne oli jo raskaita, ja Jujulla on selkeästi muodotunut mielikuva pellolla ajosta, että se vähän ahdistaa. Otin alkuun liinaan, ja autoin sen kanssa, ja sitten kun tuli apukoira mukaan niin saatiin hyviä pätkiä. Jujulla pitääkin ehkä nyt ottaa tuota apukoiran kanssa ajoa, niin saisi siihen itsevarmuutta. Lopulta oli jo aika raskaita rouvia ihan vaan flänkiltäkin nostaa, mutta lopetettin onnistumiseen.


Olin niin iloinen treenien jälkeen, oli aivan huippu porukka, hieno sää, ja vielä kaikki mitä tehtiin, onnistui paremmin kuin tähän asti. Sain paljon uusia ideoita ja valaistumisen siitä, että Juju ei varsinaisesti eläimiä pelkää, vaan se ei vaan halua multa huonoa palautetta. Mä oon ollut varmaan aika ankara sille silloin aluksi, niin se on vähän kyseleväinen ja hakee multa tukea. Heti kun sitä alkaa vapisuttaa, niin se yrittää tulla mun luo.




Paimennushommien jälkeen käytiin vielä moikkaamassa Entti iskää ja Päiviä. Käytiin tällä kertaa vain lenkillä pellolla. Entti sai kyttäily seuraa, ja olikin aluksi hämillään Jujun leikeistä ;) Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa! Juju oli aika loppu kun päästiin autolle.





__________________________________

Sunnuntaina oltiin mökillä aamupäivä, Juju sai rallatella Aidan kanssa. Hyvin tulee tytöt toimeen edelleen, mutta Jujun mielestä vääränrotusen kanssa on ihan tyhmä leikkiä. :P Jännästi ei noutaja taivu tuijota-hiivi-hyökkää leikkiin.




__________________________________

Maanantaina oli vuorossa aksaa. Olin varannut Ojankoon Ville Liukan yksäri treenit. Treenien alku ei mennyt kuin elokuvissa, Ville oli unohtanut meidän treenit, ja mä en päässyt halliin kun vuoroa varatessa ilmoitettiin että en tarvi avainta kun Villella on. Odotteluhan ei tunnetusti ole mun vahvin laji, ja kuppi oli jo vähän nurin ennen kuin pääsin halliin sisälle edes. Ville tuli pitämään treenejä, vaikka vähän myöhässä.

Tein itsenäisesti sitten odotellessa vielä keinua, keppejä etupalkalla, ja ekaa kertaa cik&cap käännöstreeniä esteellä. Olipas hauskaa naksutella noita. Keinut sujui hyvin ollakseen vieras keinu vieraassa hallilla ja kepit teki oikein joka kerta. Vähän kepit on hitaat etupalkalla, mutta teki kuitenkin hyvin loppuun asti.



Kun Ville saapui hallille, rakennettiin nopeasti rata, jota tehtiin. Olin pyytänyt, että katsotaan Jujun perusvauhtia, ja miksi se välillä tuntuu kulkevan hitaammin. Rata oli hauska, haastava mutta kulkeva. Keinu ja A oli radalla kontaktit. A koski joka kerta, ja keinut teki etunamilla hyvin. Kepit haki joka kerta oikein vaikka oli tiukkaa umpikulmaa. Kuitenkin kun rataa tehtiin, sanoi Ville että hän tekisi Jujun tyyppisen koiran kanssa ihan vaan perustreenejä. Että se kyllä se vauhti löytyy siltä, mutta että se tekee vähän pikkusievästi estevälit, silloin kun se ei ihan tarkkaan tiedä, mihin sen pitää mennä. Esim. keinulle Juju kiihdytti varsin pätevästi, mutta kun se karttaa virheitä, niin silloin kun se ei jo etukäteen tiedä mihin mennä, niin se kyselee, ja siksi hidastuu. Tähänkin tulee auttamaan nuo suuntakäskyt ja sitten pitää Jujulle opettaa hyvin sellainen come to hand käsky, jolla se tulee käteen suorinta reittiä.


_________________________________

Tiistaina lähdin ajelemaan kotiinpäin, ja matkalla poikkesin Somerolla Marikan opissa paimentamassa.

Ekalla kierroksella otettiin ihan liinassa ajoa, ja sitä että sai pitää nurkassa ja sitten irroittaa. Aluksi oli taas hankalaa, kun Jujua jännitti, niin meinasi vauhti kasvaa ja lähteä vähän hanskasta homma. Mutta alkoi sujua, ja alkoi tulla ihan uusi ilme naamalle lampaita kohdatessa. Kyllähän Jujua jännitti niin hitokseen taas mennä lähelle lampaita. Mutta saatiin kuitenkin ihan hyviäkin pätkiä ja Juju sai kontrolloida laumaa.


Tokassa kierroksella laitettiin sisähallin sisällä keskelle tilaa pyöröaitaus, ja Juju sai laittaa lampaat häkkiin. Häkkiin laittaminen oli helppo, lampaat halusi mennä häkkiin ihan itse. Sitten koira ja minä häkkiin (oli 8 elementtiä, eli aika suhteellisen pieni häkki). Siellä pyöritin Jujua reunalla, ja sai mennä eläinten ja aidan välistä. Aluksi oli vaikeaa, mun piti kepillä blokata Jujua ja suojata lampaita, ja samalla pyöriä ympäri, että pystyin olemaan kartalla missä koira menee :D toinen suunta oli vaikeampi, taisi olla oikea (mikä on alusta lähtien ollut Jujulle vaikeampi puoli ihan flänkeilläkin). Ei kauaa pyöritetty häkissä, jotta saatiin taas ajatusta siihen suoraan ajoon. Eli häkki pois ja Juju liinaan, ja sitten ajotreeniä. Ajettiin nurkasta nurkkaan, ja sitten nurkassa irrotus. Aluksi menin itse väliin irrottamaan lampaita, mutta lopuksi annoin Jujun mennä itse, varmistin vaan stopin liinasta. Marikan kanssa juteltiin, että on aivan turha tapella stoppien kanssa nyt, kun itsevarmuus on se avain asia mitä haetaan. Jos mä joudun koko ajan raivoamaan siitä stopista, niin hommastahan ei tule mitään, eikä se treenikään mene perille niinkuin on ajatus. Siksi parempi nyt ottaa liinassa treenejä edelleen, jotta ei jouduta ristituleen Jujun kanssa jälleen. Hyvät treenit ja tosi hyvällä mielellä lähdin kotiin. Juju sai olla sisähallissa katsomossakin, kun kerran osaa käyttäytyä niin hyvin. :)
________________________________

Keskiviikkona kotona olikin sitten Jujun ihka ensimmäisen fyssarikäynnin aika. En jotenkin ole saanut aikaa varatuksi, ja kun nyt ei ole mitään ongelmia ollutkaan niin en ole vaan käyttänyt hierottavana. Elina Karhumäellä oltiin ja Juju oli esimerkillinen potilas :) oli tyypilliseen tapaansa tosi iloinen, mutta mietiskelevä vieraan ihmisen kanssa. Antoi Elinan hienosti käsitellä, kunhan mamma istui vieressä :D Jumia löytyi lannerangasta, ja hiukan oikeasta olasta, muutoin oli Elinan mielestä hyvinkin tasapainoinen ja symmerinen lihaksisto. Sanoikin että miten siitä on tullutkin noin symmetrinen. Kehui myös luonnetta ja selkeästi tykkäsi Jujusta. :) nyt muutama päivä lepiä, ja sitten homma jatkuu taasen :)


torstai 19. tammikuuta 2017

Illan aksat, aamun tokot

Eilen illalla Annen ratavalmennuksessa. Rata oli tämmöinen:


Olipahan paperilla taas ihan hirveän vaikean oloinen. Ihan pelkästään tuo alku 1-5 aiheutti hikoilua. Mutta yritettiin. Otin Jujun ykkösen taakse hyvin vinoon ja itse kakkosen ja kolmosen väliin, vapautus ja heti kun lukitsi ykkösen, sivuirrotus kakkosta kohti. Yllättäen olin alkuun myöhässä kun varmistelin (putkiansa), mutta alkoi sujua. Halusin ottaa 4 vippauksella, koska se on meille vaikeaa, ja vaikeaahan se olikin. Juju meni arviolta 20 kertaa ensin väärin, eikä yhtään katsonut edes muhun päin haltuunotossa. Sitten otettiin kolmosen takaa pari kertaa, ja yritin ihan ottaa sen käteen, mutta ei se tullut ei sitten millään kunnolla. Sain onnistumisen, tein kaksi kertaa (Juju muuten kääntyi aivan pennillä kun sain vippauksen onnistumaan, oli tosi hienon näköinen käännös ja rima pysyi), sitten ohjastin tahallaan kerran väärin (oppi kahdesta toistosta jo miten rata menee, ja ei todellakaan tullut ohjaukseen vaikka siltä näytti :D ) ja sitten kerran vielä oikein vippauksella. Teki hyvin ja meni oikein, mutta Annekin sanoi että ei kyllä yhtään silti tule käteen kiinni. Noita pitäisi treenata, koskahan saisi aikaiseksi :D

Sitten jatkettiin. Halusin kokeilla 8-9 väliin niin että käskytän kepeille ja jään itse puomin taakse toiselle puolelle. Haki kyllä kepeille, mutta mun liike puomin takana teki sen, että haki väärään väliin. Sitten haki tsiljoona kertaa kakkosväliin, kunnes laitettii verkko auttamaan. Sitten oikein monta kertaa. Enhän nyt oikeasti kisoissa tekisi noin, mutta harjoitella pitää ja itsenäiset kepit olisi kaiken A ja O.

Sitten kovaa eteenpäin. 10 piti muistaa ohjata keppien jälkeen, tuli herkästi siitä ohi. 11 ilmainen linjalla, ja sitten 12-13 persjättö, jonka piti olla ajoissa ja oikeastaan pystyin tekemään sen jo kun Juju oli vasta 11 hypyllä. Päällejuoksu-persjättö 14 ja Aalle. Loikkasi Aan muutamaan otteeseen koska käännös. Ei ollut helppo kulma. Autoin omalla liikkeellä että saatiin onnistuneita koskemisia. Ja lopulta tekikin myös An oikein, vaikka tein 16 backlappinä. Pituus 17 meni joka kerta hyvin, ekalla taisi kolauttaa ekaan palikkaan, tuli kiire, mutta muutoin hyvä. A 18 koski joka kerta, koska sain liikettä niin paljon eteen. Japanilainen 18-19 väliin. Päällejuoksu-persjättö 20 (piti JUOSTA) ja siitä hyppyrinki 21-23. Olisin itse alunperin harjoitellut 25 taas vippauksena, mutta se ohjasi väärään päähän putkea liikaa, joten lopulta tein siihen pakkovalssin jaakottaen. Suoralle linjalle putkeen.

Kepeille 28 lähetys ja puomin leijeröinti, ja vastaanottamaan putken päähän. Tähän piti tehdä vähän päällejuoksua kun Juju lähti kepeiltä niin helposti eteen ja kovaa. Tämä kuitenkin onnistui tosi hyvin. Sylivekki-valssi 30 ja takaakierto-persjättö 32. Olin harjoitellut 33 toisinpäin kuin oikeasti ja siihen tein siis saksalaisen. Harjoiteltiin myös radan mukaisesti niin että valssi 33-34 väliin (tässäKIN myöhässä sata kertaa ennen kuin onnistui). Piti osata pyörähtää oikeasti aika kovaa.

Oli aivan mahtikset treenit! Juju kulki tsiljoonaa, rimat pysyi (kaksi rimaa tippui koko treenien aikana, ja nämä oli mun mokia) ja saatiin tehtyä aika pitkää pätkää :D Jumppasin Jujua ennen treenejä, avattiin kyljet ja tehtiin high five temppua, niin saatiin olkapäät lämpimäksi.
___________________________________

Torstaina aamulla oli sitten sovittu tokotreffit Johannan ja poikien kanssa. Ajatus oli alunperinkin, että me tehdään jotain aika helppoa, koska edellisenä iltana oli aksaa. Tehtiin mattotreeniä, kaukoja häirittynä ja ohjatun alkua eli seuraus merkille ja seisomaan pysäytys.


Mattotreeni: Mattohommat oli kivoja ja Juju selvästi innoissaan. Teki tosi hyvin, koski hyvin ja varmasti. Meidän treeni meni kuitenkin vähän sekaisin kun kentän läpi käveli pariskunta, jotka olivat, kiva kyllä, kiinnostuneita meidän treeneistä, mutta valitettavasti, eivät ymmärtäneet että keskeyttävät aivan täysin kaiken kun tulevat metrin päähän koirasta ja varsinkin Jujun kohdalla, se ihmetteli ihan tosi paljon että mitä nyt. Lopputulema oli se, että Juju oli mun vieressä karvat pystyssä ja selkeästi sitä ärsytti ihan yhtä paljon kun mua että tullaan häiriköimään. Noin yleisesti, musta on kiva, että ihmiset suhtautuu hyvin ja on kiinnostuneita, mutta se että ei yhtään omat hoksottimet toimi, että huomaisi oikeasti että häiritsee koiraa ja mua, niin se kyllä pistää tosi kovin ärsyttämään. Kysellään rotua ja päläpälä eikä yhtään huomata omaa käytöstä. Juju ei kyennyt irtoamaan musta namiautomaatille 7m päähän kun se huomasi että nyt on jotain outoa noissa tyypeissä, kun mua alkoi ärsyttää ja jännityin. Saatiin vielä loppuun onneksi hyviä toistoja ei siinä, mutta argh. Laitoin Juju autoon tämän jälkeen hetkeksi. Onneksi se ei kuitenkaan ottanut itseensä vaikka mua ärsytti, vaan ihan selvästi tajusi mistä kyse.



Huomasin, että matolla, Jujun on vaikeinta mennä palkalle, kun olen ihan sen takana, suorassa linjassa mattoon ja masiinaan nähden. Lelulle menee kyllä ihan suoraan. Nami houkuttelee ehkä vähemmän, ja näissä pysähtyi matolle, ja katsoi aina lupaa mennä masiinalle. :)


Kaukoja häirittynä: Hoksasin, että ei olla koskaan tehty kaukoja kertaakaan niin, että joku sanoo vieressä käskyjä. Pyysin Johannaa käskyttämään Jujua. Ekassa setissä nytkähti kun Johanna käski maahan, ja toinen etujalka siirtyi eteenpäin. Sen jälkeen skarppasi. Teki superisti kolmen asennon vaihtoja, mutta huomasin että S-M vaihdossa on vielä töitä, vähän tuppaa liikkumaan maahan mennessä. Matka oli noin 3m.

Ohjatun noudon alkua: Arvasin että tämä on Jujulle vaikeaa. Ekassa setissä heitin lelun vähän kuin kapulan paikalle ja siitä lähdettiin. Juju tuijotti lelua, ja sen oli vaikea seurata. Varsinkin täyskäännös selkä kohti lelua oli ekalla kertaa WOOOT? En sitten heittänyt lelua enää ennakkoon, vaan palkkasin vasta stopin jälkeen heittämällä Jujulle lelun. Hyvin sujui näin. Kentällä oli tosi inhaa seuruuttaa, kun lunta oli aika paljon,




tiistai 17. tammikuuta 2017

Se on rikki

...nimittäin puomin pysäytyskontakti :D ihan ku ei ois tähän asti ollut... no joo, tänään siis hallilla rikkomassa sitä lisää. Kannustin äänellä ja liikkeellä, autoin paljonkin, jotta saatiin vaan varmuutta etenemiseen. Puomin toisessa päässä oli putki ja toisessa hyppy. Selkeästi putken pääty oli helpompi, koska pystyin jo kaukaa käskyttää putkeen ja etenikin sinne hyvin. Loikista en välittänyt, koska siihen ei kriteeriä ole vielä edes alettu rakentaa, vaan tarkoitus oli saada vauhtia. Videolta katsottuna, Juju loikkasi jokaisen putken päädyn kun tultiin koko puomi, pelkästään alastuloa tehdessä koski hyvin. Hypyn päädyssä ei loikkia tullut, mutta se johtuu sen päädyn epävarmuudesta, ei niinkään hyvästä laukasta.



Tästä on hyvä jatkaa. Vielä ainakin muutamat tämmöiset vastaavat treenit tehdään, että saadaan tuohon varmuutta tuohon juoksemiseen, ja tämän ajan myös vain treenataan mattoa mattona. Sitten kun lisään maton lankulle, en tee enää läpi juoksutusta ollenkaan irrallaan. Sitten koskemiseen tulee kriteeri.

Treeniä varjosti hieman se, että puomin treenin jälkeen Juju kerran syöksyi niin kovaa pallon perään, että näin että onnahti vasenta etujalkaa muutaman askeleen. Taivuttelin ja pyörittelin jalan läpi, ei mihinkään reagoinut yhtään mitenkään, ja oli heti käsittelyn jälkeen puhdas liike. En kuitenkaan hyppyjä ottanut yhtään, muutamat kepit vielä tehtiin. Jäähkällä Juju oli puhdas, joten kaipa se vain kolautti tuota jalkaa vähän.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Tokojuttuja plus mattotreeni videolla

Perjantaina illalla treffattiin vielä pitkästä aikaa Johannaa ja poikia. Tokoilun merkeissä siis. Halusin tehdä häirittynä seurausta (siten että tulee jäävien käskyjä, kun viimeksi nytkähti liikkurista). Lisäksi tein ruutua, ja luoksareita, ja loppuun muutamia eteen lähetyksiä aidan vieressä olevalle lelulle.


Seuraus: Alkuun ihan vaan yksi kentälle tulo. Sanoin vierellä käskyn, mutta kyllä se seuraten tuli. Oli into piukassa, ja piti tiukasti kontaktia. Luuli varmaan häiriötreeniksi kun oli Johanna mukana :D
Sanoin että Johanna käskyttää jääviä kun seurautan. Otin vain yhden edestakas pätkän, joka oli pituudeltaan ehkä 20 metriä suuntaansa. Sisällytin tähän siisn hidasta, juoksua, muutaman pysähdyksen ja täyskäännöksen. Ei mennyt lankaan, seurasi tiukasti keskittyen. Seuraus tuntui kivalta, tällä kertaa taasen. Leikki myös hyvin.

Ruutua: Oon Jujun kanssa jatkanut ruudun sheippaus harjoituksia, ihan vain, että saa tarjota, ja palkkaa saa oikeasta toiminnasta. Teki tosi hienosti. Toisesta suunnasta kaikki perfect mutta kun vaihdettiin sivuja, alkoi jälleen hakea takanurkkaa ja sen tötsää. Annoin muutaman mahdollisuuden, mutta kun ei onnistunut, otin muutaman valmiille lelulle. Sitten yksi näyttö, ja nyt ok. Muutama vielä alkuperäiseltä sivulta, ja teki hyvin. Pitää alkaa lisätä tuohon matkaa. Juju muuten on jostain myös hoksannut ettei pysähdy ennen lupaa. Ruutuun mennessä jää sinne pyörimään jos en heti huuda top. Ja pysähtyy kyllä käskystä.

Luoksarit: Siis voi että mitenkä olivatkin hienoja! Tein jälleen niin että lelu roikkui paidan kauluksesta. Ja jes sanalla sai hypätä ottamaan sen. Tuli _kovaa_ ja selkeästi Jujun mielestä on ihan sairaan kivaa hypätä mua päin täysiä :D Päätin kokeilla sitten mitä tapahtuu jos en huuda jes käskyä. Tuli täysiä, lukkojarrutti ja tuli eteen. Siis aivan täydellinen luoksari mun makuun. Ehkä tuli vähän tiiviiksi, mutta meillehän tämä on vain positiivinen ongelma, kun tähän asti on himmailu ollut se ongelman ydin. Jihuu!

Eteenmeno eli tyhjään lähetys: En aio tähänkään ottaa Jujulle targettia. Sen hyvin tuntien tiedän, että se jää targettiin kiinni ja alkaa sitten bongailla kokeessa teippejä, lehtiä jne. Toki varmaan näinkin se onnistuisi, mutta koska muitakin tapoja on, niin kokeillaan ensin niitä. Oon vähän miettinyt että opettaisin eteenmenoa kahdella tapaa. Opetan Jujulle nenäkosketuksen seinään/pystysuoraan pintaan, ja siitä jalostamalla teen sille eteen ja ylös suuntautuvaa eteenmenoa, ja lisäksi jatkan eteenmenoja suoraan lelulle. Tuota seinään kosketusta ei ole vielä aloitettu, joten otettiin nytkin vain aidan vieressä vähän piilossa olevalle lelulle lähetystä. Jos tähän mennessä treenit oli mennyt super, niin tästä sitten väännettiin. Tein niin että vein lelun aidan viereen Jujun kanssa, mentiin noin 5m päähän ja lähetin lelulle. Eka toisto oli super, mutta sitten siirsin lelun paikkaa. Ja vaikka siirrettiin se yhdessä Jujun kanssa, se meinasi aina vain mennä sinne missä lelu oli ollut ekalla kerralla. Ja sitten kun en antanut mennä alkoi epäröinti. Helpotin näyttämällä lelua, ja sitten meni hyvin. Toki, me ei olla kauheasti treenattu näitä, joten ei ihme ettei vielä idea ole hallussa.
_________________________________

Sunnuntaina tehtiin vähän mattotreeniä olohuoneessa namiautomaatille lähettäen. Harmi että on liian pieni olkkari että pystyisi tehdä kunnolla, mutta kyllä tuossakin pikkuisen pystyy. Otin omaa liikettä mukaan, ja se olikin vaikeaa. Aina kun olin selkä mattoon päin, maton ja namimasiinan välissä, meinasi Juju, että nyt on joku juttu, ja alkoi tarjota kaikki maan ja taivaan väliltä, ja unohti maton kokonaan. Juju on jotenkin niin ehdollistunut siihen että aina palkka tulee multa, että se aina vilkaisee mua ennen kun menee namimasiinalle. Mutta uskon että tämä ongelma poistuu kun vauhtia saadaan, ja otetaan lelu palkkaukseen mukaan.
________________________________

Ma aamusta sitten hallille, ja tokoilemaan. Aikomus oli ottaa alkuun paikkaistuminen (piiiiiitkästä aikaa) samalla kun rakentelen ruudun Jujulle. Sitten treenattiin sitä ruutua, ja jääviä.



Paikkaistuminen: Meni maahan kun katosin seinän taakse hakemaan välineitä. Toruin vähän, nostin ylös, ja menin takaisin seinän taakse. Ensin haisteli ja sitten meni uudestaan maahan!!! Toruin ja nostin ylös. Huomasin samalla että meni epävarmaksi toruista, joten päätin että vain nostan seuraavaksi. Kävin nostamassa, menin itse viereen ja sanoin uudestaan istu. Ja lähdin seinän taakse. Nyt pysyi kuin tatti. Etupalkka oli näkyvissä maassa. Voi olla että sekin houkutteli maahan, ja lisäksi olen välillä huomannut, että agitreeneissä kun jätän lähtöön jalkojen väliin istumaan, niin valahtaa maahan, enkä ole tätä korjannut. Ehkä kannattaa siellä käskeä maahan jalkojen väliin suoraan, jottei tuosta tule tapaa. Ja eihän tosiaan tätä ole tullut juurikaan tehtyä sitten kesän Levekin treenien. Täytyy ottaa ohjelmistoon, kun olisi niin helppo toteuttaa vaikka ruokinnan yhteydessä.

Ruutu: Ruutuun samoja juttuja kun perjantaina. Lisäksi kun teki niin kivasti, lisäsin matkaa. Taas kun vaihdettiin sivua, aluksi haki niitä takakulmia. Mutta aina ekalla sivulla hakee kivasti, joten se tietysti hyvä. Tein myös vähän alustavaa voittajan ruudun loppuosaa, käskin kaukaa maahan kerran ja tein voittajan kävelyn ja kutsui seuraamaan. Se olikin vaikeaa, kun oli lelu kädessä näkyvillä. Kun laitoin lelun piiloo, tuli paremmin seuraamaan. Näitä on tehty kanssa tosi vähän. Lähinnä joskus lenkin yhteydessä.

Jääviä: Tänään oli jäävissä vaikeinta seisominen :D Se on niin hassua kun vaihtelee joka kerta mikä vaikein asento. Istui nyt hyvin, ja maahan käskin vain kerran, kun sitten hinkattiin sitä seisomista. Tarvitsee vielä käsiavun, ilman sitä ei tajua. Nooh, nämä on ihan hyvällä mallilla, tarvitaan vaan toistoja ja rutiinia :) Ja hitsi miten kivasti seuraa noissa, vaikken tosiaankaan anna mitään seurauskäskyjä. En halua vielä yhdistää tätä siihen, koska haluan kuitenkin tokoilla sen TK1 ensin, ennen kun aletaan enemmän tehdä muita kun maahan jääviä.

Lopuksi sai vielä tehdä mattoreeniä juoksupuomia varten. Oi että miten oli kivaa, saatiin jo vauhtiakin aikaan, ja Juju alkaa hoksata ideaa. Ei enää juurikaan tarjoa varsinaista stoppia, mutta vielä hidastaa vähän matolle. Tämä ei toki haittaa yhtään, hyvä että ymmärrys säilyy. Vaadin koskemista, mutta kelpuutin, kun juoksi aika reunalle.



Oli pitkät treenit, aika meni nopsaan.



perjantai 13. tammikuuta 2017

Juoksupuomin alustusta

Torstai iltana tehtiin pikkuisen olohuonetreeniä mattoilun muodossa. Sain torstaina tilaamani namimasiinan (halpisversio Trixie) jota halusin kokeilla tuohon palkkaukseen jotta saisin fokusta vielä eteen enemmän. Videolta näkyy, kuinka Juju vielä paikoin tarjoaa pysähtymistä, mutta mielestäni yllättävän harvoin kuitenkin. Lelulle on vaikeampi mennä maton kautta, ja lelu myös vähän jumittaa, mutta tehtiin myös sillä lopuksi.  Harjoitukset meni niinkuin oli tarkoituskin, Jujulle on tuo matolle meneminen aika helppoa.


Perjantaina aamulla oltiin hallilla. Tehtiin puomiin liittyviä harjoituksia lankulla juoksemisen ja mattoilun kanssa. Matolle otin namimasiinan palkkaamaan. Huomaa miten Juju vielä katsoo mua aina kovasti mennessä matolle, mutta saatiin kuitenkin jo vauhtiakin mukaan, ja matolle meno on edelleen tosi vahva toiminta. Lähetin matolle jalkojen välistä ja lisäsin myös tikun joka piti kiertää. Lopussa myös jokunen putken kautta. Luulisin että alkaisi olla valmista siirtää toimintaa lankulle. Ehkä vielä yhdet treenit hallilla tämän systeemin kanssa, ja sitten matto lankulle.

Lankulla juoksutusta tehtiin myös, 3+3m lankkua ja toiseen päähän putki, toiseen hyppy. Meni kovaa, alussa taas himmaili, kunnes muisti että juosta saa!

Videolle oli myös pakko laittaa, kun Juju on niin hauska noiden tarjoomistensa kanssa. Juoksi matolta, osui huonosti, mutta laitoin silti namimasiinasta palkkaa. Ehti jo lähteä masiinalta ilman palkkaa, ja sitten kun yritin osoittaa että siellä se on, niin lähtikin tarjoamaan ympärillä olevia esteitä :D ensi hyppyä, ja kun siitä ei tullut palkkaa niin etsi kepit :`D



Tuossa pohdin, että varmaan joudun purkaa tuota pysärikäyttäytymistä vielä ihan tosissaan, ennen kun saan siirrettyä juoksaria koko puomille. Mutta se ei haittaa, me treenataan. Aion juoksuttaa kokonaistakin puomia vielä läpi vaan ennen kuin edes harkitsen maton siirtoa sinne. Haluan, että kun matto sinne siirretään ja alan tehdä noita mattojuttuja puomin alasmenolankulla, Jujulla on jo takaraivossa vauhti puomilla. Koska nytkin matollakin on nähtävissä tuota varmistelua. Mutta Juju tekee kyllä aivan eri ilmeellä silti tuota kuin niitä harjoituksia pysärillä, häntä tötteröllä ja innostuneena!

torstai 12. tammikuuta 2017

You can be just what I wanted, my perfect disaster

 Tiistaina oli illalla vuorossa Harrin aksaa. Rata oli tämmöinen:


Harri oli tehnyt samaan ratapohjaan kaksi ei vaihtoehtoa, me valittiin näistä suoraviivaisempi vaihtoehto. Toiveena olisi, että olisin voinut tehdä koko rataa lopuksi. Ja näin se menikin. Mutta palautellaan vähän mieleen asioita:

Aluksi ekalla kierroksella otin muutaman keinun erikseen. En ollut ihan varma, uskaltaisinko ottaa keinua radalla, varsinkin kun SDPllä ei ole madallettavaa keinua, vaan sitä piti tehdä täyskorkeena. Smartin keinu oli kuitenkin jotenkin helpomman oloinen kuin Agimetin keinu Tamskilla, joten koska Juju teki sitä erillisenä niin reippaasti, niin sillä mentiin. Laitoin keinun eteen maahan namin alustalle, siten että se houkutteli sekä stoppiin, että 2on2offiin.

Alkuun 1-5 pätkään muutaman kerran. Halusin tehdä 2-3 väliin takana leikkauksen ja kääntää Jujun 4 seinään päin (viskityyppisesti) koska se on meille vaikeaa. Kisoissa oisin tuohon väliin varmaan valssannut, mutta halusin haastaa koiraa. Ekalla meinasi ensinnäkin mennä kakkoselta Aalle (tätä en tosin edes itse nähnyt joten kontakti....) Harri sanoi, että jos A olisi ollut yhtään enempää linjalla, Juju olisi mennyt sinne. Ekalla myös hapuili takanaleikkauksessa, ja kääntyi neloselta muhun päin. Harri sitten palkkasi lelulla 4 oikeaan suuntaan pallolla, ja mä takanaleikkasin enemmän ajoissa. Rytmityksellisesti vaikea kohta, mutta onnistui kuitenkin. Sitten alusta asti keinulle, ja keinu taas perfect. Jatkoin tästä suoraan 9 putkeen asti ja palkkasin sen jälkeen vasta. Sitten tuota 8-12 väliä, päällejuoksu 8 luki hyvin, ja putkeen lähti kuin ohjus. Päällejuoksu myös 10 luki hyvin, ei tullut ohi, niikuin moni teki. A koski joka kerta, mutta Harri sanoi, että ottaa ikäänkuin 2 ja puoli laukkaan alasmenolle eli vähän arpoo. Epäilen että tämä kaikuja puomin pysäritreenistä. Mutta ei kuitenkaan tarjonnut pysäriäkään mikä hyvä! Tähän tauko.


Tokalla kierroksella tehtiin sitten tuosta eteepäin. Lähetin kaukaa 13-14 ja putkeen, haki hyvin eteenpäin. Putkesta otin mukaan ja takanleikkasin kepeille. Ekalla meni niin kovaa kepeille että oli siinä ja siinä että taipui ekaan väliin. Sitten lähetys putkeen meni suoraan kovaa. Jäin hyppyjen väliin, kaukaa ohjasin 20, ja lähetin kaukaan 21 saksalaiseen ja heti liikkeelle. Ahdas väli, mutta kyllä on kannattanut treenata noita, nimittäin nyt ei Juju kertaakaan pompannut saksalaisessa pois hypyltä vaikka ennakoin liikettä paljon. Kepeille oikein ja loppuun vielä putkijarru ja hypyt.

Kokeiltiin vielä 21 pakkovalssia, jossa lähetin siis 19 putkeen kaukaa ja jäin 21 taakse odottamaan että tulee pakkovalssiin. Toimi näinkin, mutta oli puhetta siitä vauhdin maksimoinnista, ja Jujuhan ei tule maksimaalista vauhtia, jos käännän rintamasuunnan sitä kohti. Eli sikäli on aina parempi jos ei tarvitse noita käyttää. Mutta hyvä tietää että tuollainen löytyy pakista.

Lopuksi koko rataa, ja hienosti meni. Kepeille 23 tuli niin kovaa, että meni kakkosväliin. En huomannut tätä, Harri hihkaisi että uudestaan kepeille vikojen hyppyjen jälkeen suoraan. Kun jäin kuuntelemaan sitä, unohdin putkijarrun ja 25 rima tuli kun häsläsin sitä kepeille ohjausta uudelleen. Mutta nyt kuitenkin kepeillä oikeaan väliin. Hyvä!

Olipa oikein hyvän mielen treenit! Juju kulki ja välillä kiljui radalla kun oli niin kivaa. Saatiin tehtyä koko rataa lopulta ja oli kinkkisiä kohtia, mutta selvittiin!
___________________________________

Keskiviikkona ajeltiin sitten Somerolle Marikan paimennus oppiin. Tuuli oli aika hirmuinen, joten treenattiin hallissa. Tarkoitus oli ottaa sitä työntämistreeniä Jujulle mitä viimeksikin.

No, vaikka Marika otti meille uuden porukan halliin, ei hommasta meinannut tulla mitään. Juju alkoi ihan joka ainoa kerta haistella, kun pyysin ajamaan. Ei halunnut yhtään puskea, vaan halusi vain välttää tilanteen. Yhden kerran saatiin porukka kujaan, mutta sitten oli pakko keksiä jotain muuta. Marika tulikin sitten avuksi, ja otti Jujun liinan nokkaan, ja oli itse liinan toisessa päässä apuna. ja siis... Oli ihan hämmästyttävää, miten pikkuapina sai uutta potkua ihan vaan siitä että tunsi olevansa liinan päässä. Herranjestas, siitä kuoriutui ihan villevallaton, ja saatiin ajettua lampaita hyvällä rohkeudella nurkkiin ja irrotettua seinistä. Aina jos Juju yritti vähänkin vältellä, se estettiin liinalla kevyesti ja pyydettiin uudestaan. Johan alkoi kiukkua löytyä. Ihmeellisesti myös maahanmenot toimi yllättävän hyvin, kun liinassa yleensä niiden kanssa on tullut ongelmia. Tosin en kyllä makuuttanut Jujua ollenkaan niin paljon ja muutenkin Marika sanoi että koittaa olla käskemättä Jujua kauheasti, että vain välttämättömät.

Tokalla kierroksella sama juttu. Ajettiin yhdessä liinassa porukkaa nurkkaan, ja irrotettiin sieltä. Nurkasta irrotus oli edelleen vaikeaa, mutta luulen että osa syynä on sekin, että kun Jujua on määrätietoisesti alusta asti kielletty puremasta, niin se ei sitä mun lähellä uskalla tehdä, ja sitten taas tuollaisessa kohtaa kun lampaat liimautuu nurkkaan ja ovat niin tiiviisti, eivätkä väistä koiran lähestymistä, niin pitäisi saada vähän napata. Sanoinkin, että jos oisin vaan kauempaa lähettänyt ne hakemaan tuosta nurkasta, niin olisi tod näk mennyt ja napannut. Jujusta alkoi tokalla kierroksella kuoriutua varsin kuriton lapsi, johon sitten puututaan ensi kerralla. Kyllä se otti maahan menot edelleen kohtuu hyvin, mutta vauhti kasvoi ja ääntäkin tuli. Itse en voinut kun nauraa :D Ainakin tahtotila löytyi. Ja yllättävän helposti lopulta. Joka tapauksessa olin tyytyväinen vaikka vauhti hirvitti, että saatiin se oi niin _raivostuttava_ haistelu/välttely/kiertely/mitänäitäon kuriin ja koiraan draivia. Muut treenaajat sanoi että näytti hyvältä. Jännä että se ei koskaan silloin tunnu siltä :D tai tuntui, mutta mua aina ahistaa kun kontrolli pettää :D

Tästä kuvasta tulee samat tunnelmat kun treeneissä nyt oli :D
Illalla vielä tehtiin olohuone treenissä mattojuttuja, ja ne etenee kivasti. Selkeästi mattohulluus alkaa löytyä. Nyt voidaan lisätä matolle joku kierrettävä tikku. Oon jo tuonut mukaan hillittyä liikettä, ja matto löytyy silti. Oon naksutellut osumista ja maton korostamisesta aina matolta poispäin. En ole palkannut jos selkeästi ohittaa maton, eli ajatus katoaa. Eilen kävi näin, kun joutui ohittamaan mut ihan vierestä vauhdista, jos meni matolta. Tämäkin onnistui, kun jaksoi vaatia. :)

maanantai 9. tammikuuta 2017

Kyllä se kotona osaa

Maanantaina heti aamusta hallille. Halusin mennä vähän testailemaan eilen kokeessa pieleen menneitä liikkeitä, ja kauhealla tarmolla lähdin treenaamaan. Eilen analysoin kovasti koetta, ja tuli tulokseen, että jotain täytyy tehdä, jotta saadaan Jujulle vähän röyhkeyttä ja tokomotivaatiota vielä lisää. Haluaisin että se näyttää tokoillessa voimakkaammalta. Kaikki tuomarithan ei tätä arvosta, mutta omasta mielestä iloisesti ja itsevarmasti tekevä koira on vaan kivemman näköinen. Oon varonut treenaamasta esim. luoksaria, koska se on ollut vaikeaa Jujulle, mutta taas totesin, että ei se treenaamattomuus kyllä ainakaan asioita paranna :)

Hallilla en päästänyt Jujua keskenään ollenkaan kentälle. Halusin palkata muutaman kehään menon erikseen, koska ne oli vaikeita eilen. Tai siis keskittyi niin paljon kehään itsessään, ettei kyennyt mun kanssa olemaan omassa kuplassa. Nyt teki siis tosi hyvin. Ensimmäisellä vähän aluksi ihmetteli ja sain vähän herätellä, mutta tuli hyvin kontaktissa vierellä- vihjeestä kehään. Ja palkka tästä. Toistettiin tämä muutaman kerran ja tuli joka kerta hyvin kun hoksasi idean.

Sitten niitä luoksareita. Päätin luoksareiden kanssa, että meidän on pakko nyt keksiä jotain uutta tuohon luoksariin kun on siinä edelleen niin jähmeä. Päätin sitten, että saa palkan mun leuan alta, mutta lopulta teinkin niin, että viritin narupallon roikkumaan kauluksesta, ja jes vapautuksella sai juosta täysillä ja hypätä päin ja kiskoa lelun itselleen. Tämä toimi ihan loistavasti. Jo tokalla toistolla tuli paremmin ja selvästi varmemmin. Tiedän että otan riskin kun opetan eteen tulevan koiran hyppäämään luoksarissa päin, mutta Jujun kohdalla uskon että se toimii ja saan toivotun käytöksen esille kyllä. Palkkaan jatkossa luoksaria myös eteentulo asennosta leuan alta, mutta tosiaan niin että välillä jes vapautan jo matkalta ja silloin saa juosta ja ottaa palkan heti hyppäämällä kohti.

Estehypyssä kokeilin tätä samaa, ja toimi siinäkin. Huusin vapautussanan kun Juju oli esteen päällä ilmassa, ja tuli iloisesti. Kokeessa estehyppy varsinkin oli tosi hidas, joten eiköhän me saada siihenkin intoa rakennettua. Parasta oli nähdä, että kyse ei ole tässä osaamisesta vaan epävarmuudesta, ja sitä on taas aika helppo vahvistaa kun löytää hyvän motivaation. Tänään myös panostin leikkiin siten että leikittiin eri tehtävissä vähän eri leluilla ja leikin Jujun ehdoilla. Eli välillä heittelin palloa, välillä taisteltiin, jos Juju oli tässä aloitteellinen. Treenit tuntui tosi hyvältä.



Tokossa otettiin vielä jääviä ensin peruutellen, sitten seurausta tarjoten. Tein sekaisin kaikkia, ja tänään sitten vuorostaan seiso oli vaikein ja istu vahvin :D

Tokon hyvistä treeneistä sai palkinnoksi tehdä vähän aksaa.

Keinu, otettiin muutama toisto. Molemmat oli hyviä, mutta etenkin toka oli SUPER. Meni kovaa päähän pysähtyi ja vapautuksella lähti lelulle. Yhden kerran myös karkasi omaehtoisesti keinulle pallo suussa, onneksi ehdin tässä laittaa jalan keinun päälle, että laski vasta kun oli ihan päässä. Tästä nimittäin alunperinkin tuo jumittelu on tullut esteille, kun on mennyt itsekseen keinulle lelu suussa.

Mattohommat etenee myös. Juju osoittaa tosi hyvää ymmärrystä tehtävää kohtaan, joten pian lisätään hommaan tikku, joka pitää kiertää. Tänään lähetin jo putken kautta muutaman kerran matolle, ja Juju jopa laukalla meni muutaman kerran maton läpi!! Tosi kivaa!


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pitkääkin pidempi päivitys

Viimeisen puomiavautumisen jälkeen onkin ollut kivoja treenejä. Jotenkin itsellä vierähti painoa harteilta, kun tein päätöksen pysäripuomin heivaamisesta. Ehkä siitä tulee vielä Jujulle yhtä kiva este kun Aasta!

Aloitettiin mattotreenit oikeastaan samana päivänä illalla kun päätös kypsyi. Niinkuin arvelin, oli mattojutut Jujulle tosi helppoja oivaltaa. En ole käyttänyt mitään käskyjä, vaan antanut sen tarjota matolle menoa. Olen myös palkkaillut kuppiin niin että olen vapauttanut maton takaa ja on saanut mennä maton läpi kupille. Näissä olen vähän innostanut ja sanonut hiljaa run kun olen päästänyt irti. Idea on ollut Jujulle helppo hoksata ja tarjoaakin mattoa jo mukavasti. Välillä olen pyytänyt että oikein hetsaa matolle kun sinne menee, eli niiaa ja tarjoaa nenäkosketusta tai vastaavaa eli korostaa tuota matolle menoa. Välillä olen vaan palkannut heittämällä namin matolta ulos. En ole palkannut matolle kertaakaan, vaan aina poispäin matosta. En ole välittänyt vauhdista, enkä siitä jos tarjoaa pysäytystä, vaan sitten "mene vaan" kehoituksella päästänyt palkalle. Olen sanonut palkkasanan jes vahvistamaan kosketuspaikkaa, ja käyttänyt naksutinta. Olen pitänyt kriteerinä, että kosketus tulee kaikilla tassuilla, mutta aina näin ei ole, ja olen palkannut silti. Olen tässä vähän epävarma, että pitäisikö kriteeri tarkentaa niin että kaikki jalat koskee, vai vain että joku koskee...pitää tutkiskella.

Ollaan tehty myös perusasentotreenejä kotona, silmällä pitäen sunnuntain kisoja. Eihän niille tässä kohtaa paljon voi, mutta tehdään mitä ehditään.
___________________________________

Torstaina korkattiin sitten vuoden paimennuskausi. Ajeltiin Somerolle Marikan oppiin, ja rapsakka 22 asteen pakkanen teki hommasta astetta haastavampaa. Olin varautunut, että treenataan treenihallissa, mutta koska auringonpaiste, niin treenattiin eka kierros pellolla isolla laumalla. Juju sai ajaa porukan laitumen toiseen päähän, jossa tehtiin flänkkejä ja tasapainosta pois tulemista. Juju toimi kivasti pellolla, ajoi sopivasti, ja rauhallisesti ja totteli flänkkikäskyt. Yhdellä kerralla petti pokka ja vauhti kasvoi lauman takana, mutta noi pääasiassa teki hyvin. Jännitti kyllä kovasti, kun välillä aina pysähtyi haistelemaan, ja syömään kakkaa. Pellon toisessa päässä huomattiin juuri se meidän perusongelma nostossa, eli Juju ei haluaisi nostaa poispäin ajossa porukkaa liikkelle. Vähän siis kantti loppuu ja mieluummin lähtisi kiertämään.


Näitä sitten harjoiteltiin tokalla kierroksella sisähallissa. Aluksi oli vaikeaa, kun ahtaat tilat aiheuttaa aina samaa hämmennystä ja epävarmuutta, mutta oi että miten hienosti se sitten kuitenkin kohtasi eläimiä, varsinkin alussa. Saatiin kolme onnistunutta toistoa, jossa Juju sai ajaa kolmen porukan irti mun jaloista ja kujaan, josta sitten pyöräytettiin porukka taas toiseen suuntaan. Ekaa kertaa näin, että Juju oikeasti haastoi lampaita. Ja sai hyviä kokemuksia sitten kun porukka liikkui alta pois. Lopussa näkyi henkinen väsymys kun Juju alkoi taas haistella.
_________________________________

Perjantaina aamulla oltiin Päättymättömien porukassa tokoilemassa. Me tehtiin kaikki ALO liikkeet läpi liikkuroituna, ja lisäksi otin ohjatun noudon liikkuroituna ja ekaa kertaa otettiin myös tunnari, niin että vieras vei palikat.

ALO liikkeet sujui hyvin, estehypyssä oli epävarmuutta, mutta uusinnalla tosi hyvä. Seuraus oli bueno, kapulan pidossa ihan vähän liikutteli kapulaa. Tätä pitääkin muistuttaa, koska selkeästi treenaamattomuus tässä vaikuttaa. Vähän rauhaton pito.

Ohjattu nouto, treenikaveri vei kapulat, ja liikkuroi. En seurauttanut merkille, vaan käänsin namin kanssa. Oli selvästi vaikeampi kuin mitä ollaan tehty, Juju lähti hakemaan oikeaan suuntaan, mutta kun kapula olikin kaukana takaviistossa ja aika lähellä keskikapulaa (metalli) niin meinasi hakea keskimmäisen. Otin takaisin merkille, en antanut hakea. Otettiin uusi lähetys, nyt oikein ja palkka vauhdista. Toistolla tosi hyvä, lähetin toiselle. Liikkurin viedessä kapulat, annoin vihjeen missä, ja katsoi silloin liikkuria.

Tunnari otettiin niin, että juju sai katsoa kapuloiden viennin, sitten mentiin lähemmäs ja vapautin etsimään. Haisteli hyvin, ja toi oman, taitava!
_________________________________

Lauantaina oli Jujulla vapaapäivä. Sunnuntaina sitten tokokoe.


Koe oli iltapäivällä Tamskin hallissa. Koe oli noin 45min myöhässä, joten odottelua tuli. Käytiin lenkillä, ja Juju juoksikin itsensä aika tappiin siellä. Laitoin häkkiin odottamaan. ALOssa oli 9 koiraa, me oltiin tokavikana lähtövuorossa.

Paikkamakuu 10: Hienosti! Olin keskimmäisenä (tietty) kolmen paikkisryhmässä. Juju ei totellut naapuria, ja makaili rauhassa. Mua jännitti. Vähän liikutti toista etujalkaa jossain kohtaa. Myös sivulle hyvin. Tuomari sanoi ettei oikeastaan edes huomannut koko koiraa, kun niin rauhassa makoili.

Sitten tauko, ja kehään. Virittelin tässä välissä vähän seurausta ja kaukoja, ja Juju oli jo tässä vaiheessa mun mielestä vähän ulapalla, mä en oikein osaa edes sanoa, mitä se ihmetteli, mutte millään olisi halunnut keskittyä seuraukseen tai muuhunkaan. Kapulan pitoa otettiin myös vähän, ja tässä jouduin korjaamaan sen tekemisiä.

Seuraus 8,5: Ei lähtenyt alussa heti mukaan, ja haahuili. Ei tosiaankaan ollut Jujulle tyypillistä seurausta. Sitten kun tuli juoksuosuus (joka oli onneksi alussa) niin hoksasi että mitä täällä tehdään. Oli jotenkin ihan outo tässä. Myös täyskäännöksessä oli vähän löysä, vaikka virittelyssä teki hyvin.

Jäävä (makuu) 8: Sama juttu! Ei lähtenyt heti mukaan, vaan jähmi, reagoin liikkurin käskyyn, meinasi ennakoida maahanmenoa. Ei mennyt onneksi, mutta reagoi kuitenkin.

Luoksetulo 9: Vähän oli hidasta meno, tuli kuitenkin aika hyvin laukalla, mutta hidasta oli juu. Hyvin eteen ja sivulle suora. Tässä vähän kehuin vaisusti...

Kapula 9,5: Piti hyvin, mutta tavallaan hypähti ottamaan kapulaa.

Kaukot 9,5: Kaukot, meidän vahvuus. Myös istuminen oli hyvä. Maahan sivulta vähän tahmea, joten siitä pistevähennys.

Estehyppy 8: Mä en tosiaankaan tiedä mitä tässä tapahtui, mutta Juju oli tosi tahmea. Kyllähän se sitten teki, mutta ravasi sekä alussa että eteentulossa, ja sivullekin vino. Oli tosi varovainen.

Kokonaisvaikutus 10: Tuomari sanoi, että Juju teki iloisesti ja varmasti, mutta se on vähän tahmea ja hidas. Teknisesti kuulemma osaa, ja on hallussa hyvin, mutta lisää vauhtia ja voimaa tarvitaan.

Tällä kuitenkin ALO1 183,5p sij. 1 ja KP.



Olin tietysti iloinen tuloksista, mutta jotenkin ei tuntunut itsestä niin hyvältä mitä pisteet antoi ymmärtää. Tätä täytyy vähän analysoida, mikä meni pieleen kun mielentila Jujulla oli niin jähmeä. Kyllähän se teki, ja liikkeiden välitkin oli ihan ok, mutta jotenkin ei palkkautunut yhtä hyvin kun treeneissä, ja oli jotenkin huolestuneen oloinen. Samoin tarvitaan treeniä ihan hirveästi tuohon kehään menoon, Juju ei pysty siinä yhtään keskittyä, ja se vaikutti tosi paljon heti alkuun tuohon seuraukseen.

Treeniin:
-luoksariin ja estehyppyyn uusin motivaatio ideoita. Miksi se jähmi? Voi tietysti olla vaan huono päiväkin, että en tästä liikaa stressaisi.
-kehään menot, niitä pitää ehdottomasti palkata ja tehdä. Oli tosi vaikeaa. Jujun kanssa pitäisi varmaan mennä hihnatta, periaatteessa vaikka vierellä käskyllä, koska kun nyt ei keskittynyt, niin vetää hihnassa, ja sitten ahdistuu siitä. Lisäksi, jos katselee kehässä niin hirveästi niinkuin nyt, niin ei pysty keskittymään ja ottamaan kontaktia.
-seurauksen ekat askeleet työn alle ja kovaan motivaatiotreeniin. Nyt jostain syystä jäi molemmissa vain istumaan kun sanoin käskyn, ja sitten vasta havahtui, kun käännyin katsomaan...tosi outo juttu. Tämä kyllä tapahtui kerran perjantain treeneissäkin.
-liikkurin kanssa pitäisi päästä treenaamaan. Nyt kun reagoi kuitenkin liikkuriin jonkin verran.

Me tullaan kyllä tokossa hakemaan kisakokemusta, ja siksi treenataan vielä alon liikkeitä ja kisataan alossa, kun kerran voidaan. Siihen asti kun voidaan niin tehdään näin. Eli TK1 asti.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Good decisions come from experience, and experience comes from bad decisions.

Oltiin aamulla hallilla tosiaan ja tuli niin ahdistunut olo tuosta pysäytyspuomitreenistä, että sitten kypsyi ajatus juoksarin opetuksesta.

En halua edes julkaista videota aamun treenistä, koska sillä ei ole enää yhtään mitään väliä. Huomasin lankulla juoksuttaessa, että sama ravaaminen toistuu myös maassa olevalla lankulla, ja Juju ei nauti hommasta yhtään. Koko hallitreenistä, ja varsinkin tuosta kentästä jolla ollaan noita tehty, on tullut ahdistava, ja Juju ahdistuu siinä samassa ja tekee vielä hitaammin ja varmistellen. Otin sitten lopuksi ylös ja alasmenolankut, laitoin ne putkipainojen päälle, ja juoksutin putken kautta tätä yhdistelmää. Aluksi myös tässä meinasi jumitella, autoin liikkeellä ja kannustin äänellä niin alkoi vauhti löytyä. Ja voi että miten mä nautin nähdä kun Juju juoksee lankulla.

No niin, eli päätös on tehty. Juoksupuomi tulee. Sitten se suunnitelma. Koska Jujulla on vahva ennakkokäytös puomille, olen ajatellut, että opetan puomin juoksemisen maton avulla. Jujulla on vahva boksikäytös, joten uskon että nopeilla vapautuksilla saan rakennettua Jujulle ideaa maton läpi juoksusta. Eli alkuun mattotreeniä ihan muualla kun hallilla. Olen ottanut tavoitteeksi, että tehdään mattotreenejä nyt 4 viikkoa ja samalla aikaa hallilla vaan saa juosta lankulla muutamissa treeneissä. Siten että saan sen ajatuksen pois siitä himmailusta. Hallilla en välitä osumista, vain kovasta vauhdista. Ja mattotreeneissä opetan osumista. Tässä meidän inspisvideo:


Mulla ei tule olemaan luutavasti namikonetta hommaan, eikä edes aina apupalkkaajaa, mutta käytän alussa kupissa olevia nameja, joista Juju kyllä luopuu helposti, ja jatkossa edessä olevaa lelua. Nyt ihan alkuun otan luultavasti kepoa palkkaamaan edestä. Eli siis sheippaamalla aletaan opettaa uutta käytöstä. Koska Jujulle tassutargetti on aika tuttu, maton koko tulee heti alkuun olemaan aika pieni, ja kun sitten joskus siirrän tuota lankulle, tulee kriteeri olemaan kaksi viimeistä palaa kontakti alueella.

Jos Jujulla ei olisi valmiina rakennettua hidastelukäytöstä lankulle, alkaisin varmaan vain sheippaamaan koskemisia lankulle. Saattaa olla että otan vielä hyllylevyä käyttöön mattotreenin jatkoksi, ennen kuin siirrän käytöstä puomille. Mutta että sillälailla.

The only impossible journey is the one you never started.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Agipohdintaa ja tokoakin

Päästiin tosiaan ennen vuoden vaihdetta vielä treenaamaan agia perjantai aamuna. Aalla tehtiin juoksaria, ja tarkoitus oli harjoitella kääntymistä, mutta sattuneesta syystä Juju tarjosikin sitten Aallekin pysäriä, joten meni treenistä osa ihan vaan tämän purkamiseen. Heti jos sillä ei ollut edessä seuraavaa estettä tai palkkaa tai jotain, niin tarjosi pysäytystä.



Keinua tehtiin myös, madalletulla sai tehdä namipalkalla (nami alustalla keinun alasmenon päässä maassa) ja täyskorkeata otin lopuksi muutaman, niin että laskin pään alas, kun oli päässä asti. Ajattelin tällä nyt jatkaa. Ekalla täyskorkealla oli vähän epävarma, kahdella seuraavalla jo tosi hyvä :)

_______________________________

Sitten rentoiltiin pyhät. UV aattona ei edes lenkkeilty kuin pissatuksien verran, ja hyvää teki, Juju lähinnä koisaili ja söi luita.

_______________________________

Eilen maanantaina illalla oltiin kentällä tekemässä pikatokot. Ilmosin Jujun äkkilähdöllä sunnuntaille ALO luokkaan kisaamaan tokoa, joten sitä varten nyt vähän tarvitaan vielä potkua pershiille. Otin vähän perusasentoon tuloa edestä pikkulaatikon kanssa. Namilla nihkeä, lelulla tosi hyvä (uusi ihana pallo). Palkkasin silti jokaisen, kun tuli hyvin loppuun asti. Joskus jättää näissä vajaiksi edelleen lähinnä just luoksarit ongelmana. Ja jatkoa ajatellen myös nouto.

Pikkupätkät seurausta, ja täyskäännöstä, näissä super! Selkeesti uusi pallo sai vähän keulintaa aikaan, mutta hyvä niin. Seuraus paikka oli vaihteeksi tosi hyvä.
_______________________________

Sitten tänä aamuna palattiin tositoimiin, hallilla oltiin aksailemassa vaihteeksi.



Lankulle puomin pysäritreeniä. Aivan hirveää sontaa. Oli ihan vaan pakko lopettaa yritys kun huononi joka ainoa kerta. Alkoi tosiaan se suoran etenemisen juoksupuomi kiinnostaa. Täytyy nyt heti ehdottomasti tehdä muutoksia tuohon treeniin, koska tuo tuhoaa sen hyvän alun täydellisesti. Joku tuossa pöytä-lankku kombossa mättää ja kunnolla. Juju hiipii, kyttää, näyttää surkeaa naamaa, ja yrittää keskittyä vakavalla naamalla täysiä, mutta ei se tuosta yhtään mitää kiksejä saa.

Tosiaan puomitreenit saa nyt uusia muotoja tässä kohtaa.

Tein myös radasta lyhyitä pätkiä, ja se oli nastaa. Juju kulki kovaa ja sai kaikesta nopeasta tekemisestä palkkaa. Oli hauskaa!

Hyvillä mieli lähdettiin hallilta, mutta puomi tietysti kaivaa mua tällä hetkellä aika kovin. Jotainhan sille on tehtävä. Ajattelin nyt aloittaa ne juoksutustreenit, jotka on tähän mennessä korjanneet myös hidasta Aata ja keinua. Eli haetaan vaan sitä vauhtia ja että puomi on superkivaa. Lankulla juokseminen pitää olla kivaa. Juju ei nyt tällä hetkellä ole siitä yhtään samaa mieltä.

Niistä tavoitteista

Koska treenaaminen vaan on mielekkäämpää, kun on jotain tavoitteita niin tässä niitä laadittuna vuodelle 2017:

AGILITY:
Agi on ja pysyy edelleen ns. päälajina, vaikkakin ajoittain toko ja paimennus ottaa siltä tilaa.


Agility, kisatavoitteet:
-luokkanousu -> 3lk
-mahdolliset nollat kolmosissa
-kisataan enemmän kuin viime vuonna

Agility, koulutustavoitteet:
-ehdottomasti pysäripuomi ja keinu kuntoon! Nämä ovat ihan vuoden koulutukselliset ykköstavoitteet
-suoralle juoksupuomin koulutus? Tämä on pyörinyt mielessä tosi paljon, mutta en ota sitä vielä tähän hetkeen, koska nyt olisi tosi tyhmä hetki purkaa koko ajatus pysäristä, kun sitä on jo työstetty. Jos pysäripuomista todella tulee niin hyvä ja nopea kun haluan, niin tämä juoksarin opetus jää pois.
-vauhtia vielä lisätään tekemiseen. Tällä hetkellä Juju tekee hyvin itsenäisesti ja huolellisesti, tähän aletaan lisätä vauhtia pikkuhiljaa mukaan. Huolellisuus saisi tosin pysyä samalla tasolla, katsotaan miten käy :)
-itsenäiset takaakierrot, ja lisäksi välistävetoihin ja serpentiineihin ohjauskäskyt (suulliset)

TOKO:
Tokon merkitys on kokoajan treeneissä kasvanut, ja tätä ylläpidetään.


Toko kisatavoitteet:
-ALO luokasta koulari TK1
-siirtyminen AVO luokkaan ja kisakorkkaus siellä

Toko koulutustavoitteet:
-seuraukseen keskitytään edelleen, Jujun kanssa ei ole pentuajan seurausta tehty juurikaan, joten seurauksen rakentaminen on edelleen kesken. Hyvällä mallillahan sen on, mutta lisää voimaa tarvitaan jotta seurauksen kesto saadaan hyvälle tasolle ajatellen korkeampia luokkia.
-AVO luokan liikkeistä kesken on: ruutu, jäävät (seiso, istu), merkin kierto, nouto. Hyvällä mallilla jo ruutu, jäävät ja nouto. Jäävien istuminen vielä hankalaa. Nämä siis ajatus saada pakettiin.
-samalla treenaillaan hiljalleen voittajan liikkeitä. Aloitettu tunnari, ohjattu nouto.

PAIMENNUS:
Paimennus on aika koukuttavaa, ja mulla onkin tunne, että 2017 on paimennuksen vuosi!


Paimennuksen kisatavoitteet:
-startti SBCAK 1.luokassa ja sieltä PPR1
-osallistutaan myös SPKYn puolella 1.luokan kisoihin, ja toivottavasti saataisi sieltä tulos

Paimennuksen treenitavoitteet:
-lisää itsevarmuutta, sekä Jujulle että ohjaajalle!
-käytäisi vierailla lampailla niin paljon kun pystytään, ja ehditään (ja löydetään paikkoja missä käydä)
-vihdosta viimein ne flänkit toimimaan! Tässä vaikuttaa myös paljon tuo itsevarmuus, ja sen pönkittäminen. Myös käskyt ja paine pitää saada läpi niin, että Juju myös luopuu lampaista. Se on kovasti silmästä kiinni edelleen.
-hakukaaren loppuosaa hiotaan edelleen. Hakumatkan kasvatus, kun tämä kunnossa.
-ajoa pitää treenata isolla pellolla kilteillä lampailla edelleen, tässä Juju sai viime kaudella niin selkäänsä vierailta lampailta, kun aina saatiin sellainen porukka joka ei liiku alta pois.
-näiden ohessa kisatehtävät, ja niihin rutiinia.
-jos millään ehtisi, niin haluaisin myös ottaa pillin käyttöön, ja alkaa opettaa pillikäskyjä. Tosin pilliä pitää ensin osata käyttää itse.

Paimennukseen on hankala asettaa kovinkaan tiukkoja tavoitteita, koska kaikki riippuu ihan täysin treenimääristä. Jos kesälampaat saisi johonkin vielä kohtuullisen järkevästi, niin se olisi yksi mahdollisuus, muutoin ollaan ihan täysin riippuvaisia ulkopuolisista kouluttajista, ja se on hiukan epävakaista sitten, miten paljon päästään treenaamaan.

METSÄJÄLKI:
Jälkitreenit kulkee osana meidän treenikalenteria, ne tasapainottaa hirmu hyvin muita harrastuksia. Kisatavoitteita ei jälkihommiin ole, mutta BH kokeen ajattelin käydä suorittamassa aika piakkoin. Näin olisi se väylä auki, jos joskus vaikka kokeeseen asti mielenkiinto riittää.


Jäljestyksen treenitavoitteet:
-keppi-ilmaisun opettaminen on ykköstavoite. Tällä kaudella nousi jo ekat kepit, mutta jatkoa tälle on luvassa.
-ajetaan pitkiä jälkiä, ja kasvatetaan keppien avulla jälkimotivaatiota. Myös janatreenit kulkee tässä mukana.

Muutoin olisi tarkoitus välttää suurimmat tapaturmat (kopkop) ja pysyä terveenä muutoinkin. Lisäksi Jujun kanssa edelleen opetellaan temppuja runsain mitoin, ja pidetään mieli virkeänä muutoinkin.