torstai 12. tammikuuta 2017

You can be just what I wanted, my perfect disaster

 Tiistaina oli illalla vuorossa Harrin aksaa. Rata oli tämmöinen:


Harri oli tehnyt samaan ratapohjaan kaksi ei vaihtoehtoa, me valittiin näistä suoraviivaisempi vaihtoehto. Toiveena olisi, että olisin voinut tehdä koko rataa lopuksi. Ja näin se menikin. Mutta palautellaan vähän mieleen asioita:

Aluksi ekalla kierroksella otin muutaman keinun erikseen. En ollut ihan varma, uskaltaisinko ottaa keinua radalla, varsinkin kun SDPllä ei ole madallettavaa keinua, vaan sitä piti tehdä täyskorkeena. Smartin keinu oli kuitenkin jotenkin helpomman oloinen kuin Agimetin keinu Tamskilla, joten koska Juju teki sitä erillisenä niin reippaasti, niin sillä mentiin. Laitoin keinun eteen maahan namin alustalle, siten että se houkutteli sekä stoppiin, että 2on2offiin.

Alkuun 1-5 pätkään muutaman kerran. Halusin tehdä 2-3 väliin takana leikkauksen ja kääntää Jujun 4 seinään päin (viskityyppisesti) koska se on meille vaikeaa. Kisoissa oisin tuohon väliin varmaan valssannut, mutta halusin haastaa koiraa. Ekalla meinasi ensinnäkin mennä kakkoselta Aalle (tätä en tosin edes itse nähnyt joten kontakti....) Harri sanoi, että jos A olisi ollut yhtään enempää linjalla, Juju olisi mennyt sinne. Ekalla myös hapuili takanaleikkauksessa, ja kääntyi neloselta muhun päin. Harri sitten palkkasi lelulla 4 oikeaan suuntaan pallolla, ja mä takanaleikkasin enemmän ajoissa. Rytmityksellisesti vaikea kohta, mutta onnistui kuitenkin. Sitten alusta asti keinulle, ja keinu taas perfect. Jatkoin tästä suoraan 9 putkeen asti ja palkkasin sen jälkeen vasta. Sitten tuota 8-12 väliä, päällejuoksu 8 luki hyvin, ja putkeen lähti kuin ohjus. Päällejuoksu myös 10 luki hyvin, ei tullut ohi, niikuin moni teki. A koski joka kerta, mutta Harri sanoi, että ottaa ikäänkuin 2 ja puoli laukkaan alasmenolle eli vähän arpoo. Epäilen että tämä kaikuja puomin pysäritreenistä. Mutta ei kuitenkaan tarjonnut pysäriäkään mikä hyvä! Tähän tauko.


Tokalla kierroksella tehtiin sitten tuosta eteepäin. Lähetin kaukaa 13-14 ja putkeen, haki hyvin eteenpäin. Putkesta otin mukaan ja takanleikkasin kepeille. Ekalla meni niin kovaa kepeille että oli siinä ja siinä että taipui ekaan väliin. Sitten lähetys putkeen meni suoraan kovaa. Jäin hyppyjen väliin, kaukaa ohjasin 20, ja lähetin kaukaan 21 saksalaiseen ja heti liikkeelle. Ahdas väli, mutta kyllä on kannattanut treenata noita, nimittäin nyt ei Juju kertaakaan pompannut saksalaisessa pois hypyltä vaikka ennakoin liikettä paljon. Kepeille oikein ja loppuun vielä putkijarru ja hypyt.

Kokeiltiin vielä 21 pakkovalssia, jossa lähetin siis 19 putkeen kaukaa ja jäin 21 taakse odottamaan että tulee pakkovalssiin. Toimi näinkin, mutta oli puhetta siitä vauhdin maksimoinnista, ja Jujuhan ei tule maksimaalista vauhtia, jos käännän rintamasuunnan sitä kohti. Eli sikäli on aina parempi jos ei tarvitse noita käyttää. Mutta hyvä tietää että tuollainen löytyy pakista.

Lopuksi koko rataa, ja hienosti meni. Kepeille 23 tuli niin kovaa, että meni kakkosväliin. En huomannut tätä, Harri hihkaisi että uudestaan kepeille vikojen hyppyjen jälkeen suoraan. Kun jäin kuuntelemaan sitä, unohdin putkijarrun ja 25 rima tuli kun häsläsin sitä kepeille ohjausta uudelleen. Mutta nyt kuitenkin kepeillä oikeaan väliin. Hyvä!

Olipa oikein hyvän mielen treenit! Juju kulki ja välillä kiljui radalla kun oli niin kivaa. Saatiin tehtyä koko rataa lopulta ja oli kinkkisiä kohtia, mutta selvittiin!
___________________________________

Keskiviikkona ajeltiin sitten Somerolle Marikan paimennus oppiin. Tuuli oli aika hirmuinen, joten treenattiin hallissa. Tarkoitus oli ottaa sitä työntämistreeniä Jujulle mitä viimeksikin.

No, vaikka Marika otti meille uuden porukan halliin, ei hommasta meinannut tulla mitään. Juju alkoi ihan joka ainoa kerta haistella, kun pyysin ajamaan. Ei halunnut yhtään puskea, vaan halusi vain välttää tilanteen. Yhden kerran saatiin porukka kujaan, mutta sitten oli pakko keksiä jotain muuta. Marika tulikin sitten avuksi, ja otti Jujun liinan nokkaan, ja oli itse liinan toisessa päässä apuna. ja siis... Oli ihan hämmästyttävää, miten pikkuapina sai uutta potkua ihan vaan siitä että tunsi olevansa liinan päässä. Herranjestas, siitä kuoriutui ihan villevallaton, ja saatiin ajettua lampaita hyvällä rohkeudella nurkkiin ja irrotettua seinistä. Aina jos Juju yritti vähänkin vältellä, se estettiin liinalla kevyesti ja pyydettiin uudestaan. Johan alkoi kiukkua löytyä. Ihmeellisesti myös maahanmenot toimi yllättävän hyvin, kun liinassa yleensä niiden kanssa on tullut ongelmia. Tosin en kyllä makuuttanut Jujua ollenkaan niin paljon ja muutenkin Marika sanoi että koittaa olla käskemättä Jujua kauheasti, että vain välttämättömät.

Tokalla kierroksella sama juttu. Ajettiin yhdessä liinassa porukkaa nurkkaan, ja irrotettiin sieltä. Nurkasta irrotus oli edelleen vaikeaa, mutta luulen että osa syynä on sekin, että kun Jujua on määrätietoisesti alusta asti kielletty puremasta, niin se ei sitä mun lähellä uskalla tehdä, ja sitten taas tuollaisessa kohtaa kun lampaat liimautuu nurkkaan ja ovat niin tiiviisti, eivätkä väistä koiran lähestymistä, niin pitäisi saada vähän napata. Sanoinkin, että jos oisin vaan kauempaa lähettänyt ne hakemaan tuosta nurkasta, niin olisi tod näk mennyt ja napannut. Jujusta alkoi tokalla kierroksella kuoriutua varsin kuriton lapsi, johon sitten puututaan ensi kerralla. Kyllä se otti maahan menot edelleen kohtuu hyvin, mutta vauhti kasvoi ja ääntäkin tuli. Itse en voinut kun nauraa :D Ainakin tahtotila löytyi. Ja yllättävän helposti lopulta. Joka tapauksessa olin tyytyväinen vaikka vauhti hirvitti, että saatiin se oi niin _raivostuttava_ haistelu/välttely/kiertely/mitänäitäon kuriin ja koiraan draivia. Muut treenaajat sanoi että näytti hyvältä. Jännä että se ei koskaan silloin tunnu siltä :D tai tuntui, mutta mua aina ahistaa kun kontrolli pettää :D

Tästä kuvasta tulee samat tunnelmat kun treeneissä nyt oli :D
Illalla vielä tehtiin olohuone treenissä mattojuttuja, ja ne etenee kivasti. Selkeästi mattohulluus alkaa löytyä. Nyt voidaan lisätä matolle joku kierrettävä tikku. Oon jo tuonut mukaan hillittyä liikettä, ja matto löytyy silti. Oon naksutellut osumista ja maton korostamisesta aina matolta poispäin. En ole palkannut jos selkeästi ohittaa maton, eli ajatus katoaa. Eilen kävi näin, kun joutui ohittamaan mut ihan vierestä vauhdista, jos meni matolta. Tämäkin onnistui, kun jaksoi vaatia. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti