torstai 19. tammikuuta 2017

Illan aksat, aamun tokot

Eilen illalla Annen ratavalmennuksessa. Rata oli tämmöinen:


Olipahan paperilla taas ihan hirveän vaikean oloinen. Ihan pelkästään tuo alku 1-5 aiheutti hikoilua. Mutta yritettiin. Otin Jujun ykkösen taakse hyvin vinoon ja itse kakkosen ja kolmosen väliin, vapautus ja heti kun lukitsi ykkösen, sivuirrotus kakkosta kohti. Yllättäen olin alkuun myöhässä kun varmistelin (putkiansa), mutta alkoi sujua. Halusin ottaa 4 vippauksella, koska se on meille vaikeaa, ja vaikeaahan se olikin. Juju meni arviolta 20 kertaa ensin väärin, eikä yhtään katsonut edes muhun päin haltuunotossa. Sitten otettiin kolmosen takaa pari kertaa, ja yritin ihan ottaa sen käteen, mutta ei se tullut ei sitten millään kunnolla. Sain onnistumisen, tein kaksi kertaa (Juju muuten kääntyi aivan pennillä kun sain vippauksen onnistumaan, oli tosi hienon näköinen käännös ja rima pysyi), sitten ohjastin tahallaan kerran väärin (oppi kahdesta toistosta jo miten rata menee, ja ei todellakaan tullut ohjaukseen vaikka siltä näytti :D ) ja sitten kerran vielä oikein vippauksella. Teki hyvin ja meni oikein, mutta Annekin sanoi että ei kyllä yhtään silti tule käteen kiinni. Noita pitäisi treenata, koskahan saisi aikaiseksi :D

Sitten jatkettiin. Halusin kokeilla 8-9 väliin niin että käskytän kepeille ja jään itse puomin taakse toiselle puolelle. Haki kyllä kepeille, mutta mun liike puomin takana teki sen, että haki väärään väliin. Sitten haki tsiljoona kertaa kakkosväliin, kunnes laitettii verkko auttamaan. Sitten oikein monta kertaa. Enhän nyt oikeasti kisoissa tekisi noin, mutta harjoitella pitää ja itsenäiset kepit olisi kaiken A ja O.

Sitten kovaa eteenpäin. 10 piti muistaa ohjata keppien jälkeen, tuli herkästi siitä ohi. 11 ilmainen linjalla, ja sitten 12-13 persjättö, jonka piti olla ajoissa ja oikeastaan pystyin tekemään sen jo kun Juju oli vasta 11 hypyllä. Päällejuoksu-persjättö 14 ja Aalle. Loikkasi Aan muutamaan otteeseen koska käännös. Ei ollut helppo kulma. Autoin omalla liikkeellä että saatiin onnistuneita koskemisia. Ja lopulta tekikin myös An oikein, vaikka tein 16 backlappinä. Pituus 17 meni joka kerta hyvin, ekalla taisi kolauttaa ekaan palikkaan, tuli kiire, mutta muutoin hyvä. A 18 koski joka kerta, koska sain liikettä niin paljon eteen. Japanilainen 18-19 väliin. Päällejuoksu-persjättö 20 (piti JUOSTA) ja siitä hyppyrinki 21-23. Olisin itse alunperin harjoitellut 25 taas vippauksena, mutta se ohjasi väärään päähän putkea liikaa, joten lopulta tein siihen pakkovalssin jaakottaen. Suoralle linjalle putkeen.

Kepeille 28 lähetys ja puomin leijeröinti, ja vastaanottamaan putken päähän. Tähän piti tehdä vähän päällejuoksua kun Juju lähti kepeiltä niin helposti eteen ja kovaa. Tämä kuitenkin onnistui tosi hyvin. Sylivekki-valssi 30 ja takaakierto-persjättö 32. Olin harjoitellut 33 toisinpäin kuin oikeasti ja siihen tein siis saksalaisen. Harjoiteltiin myös radan mukaisesti niin että valssi 33-34 väliin (tässäKIN myöhässä sata kertaa ennen kuin onnistui). Piti osata pyörähtää oikeasti aika kovaa.

Oli aivan mahtikset treenit! Juju kulki tsiljoonaa, rimat pysyi (kaksi rimaa tippui koko treenien aikana, ja nämä oli mun mokia) ja saatiin tehtyä aika pitkää pätkää :D Jumppasin Jujua ennen treenejä, avattiin kyljet ja tehtiin high five temppua, niin saatiin olkapäät lämpimäksi.
___________________________________

Torstaina aamulla oli sitten sovittu tokotreffit Johannan ja poikien kanssa. Ajatus oli alunperinkin, että me tehdään jotain aika helppoa, koska edellisenä iltana oli aksaa. Tehtiin mattotreeniä, kaukoja häirittynä ja ohjatun alkua eli seuraus merkille ja seisomaan pysäytys.


Mattotreeni: Mattohommat oli kivoja ja Juju selvästi innoissaan. Teki tosi hyvin, koski hyvin ja varmasti. Meidän treeni meni kuitenkin vähän sekaisin kun kentän läpi käveli pariskunta, jotka olivat, kiva kyllä, kiinnostuneita meidän treeneistä, mutta valitettavasti, eivät ymmärtäneet että keskeyttävät aivan täysin kaiken kun tulevat metrin päähän koirasta ja varsinkin Jujun kohdalla, se ihmetteli ihan tosi paljon että mitä nyt. Lopputulema oli se, että Juju oli mun vieressä karvat pystyssä ja selkeästi sitä ärsytti ihan yhtä paljon kun mua että tullaan häiriköimään. Noin yleisesti, musta on kiva, että ihmiset suhtautuu hyvin ja on kiinnostuneita, mutta se että ei yhtään omat hoksottimet toimi, että huomaisi oikeasti että häiritsee koiraa ja mua, niin se kyllä pistää tosi kovin ärsyttämään. Kysellään rotua ja päläpälä eikä yhtään huomata omaa käytöstä. Juju ei kyennyt irtoamaan musta namiautomaatille 7m päähän kun se huomasi että nyt on jotain outoa noissa tyypeissä, kun mua alkoi ärsyttää ja jännityin. Saatiin vielä loppuun onneksi hyviä toistoja ei siinä, mutta argh. Laitoin Juju autoon tämän jälkeen hetkeksi. Onneksi se ei kuitenkaan ottanut itseensä vaikka mua ärsytti, vaan ihan selvästi tajusi mistä kyse.



Huomasin, että matolla, Jujun on vaikeinta mennä palkalle, kun olen ihan sen takana, suorassa linjassa mattoon ja masiinaan nähden. Lelulle menee kyllä ihan suoraan. Nami houkuttelee ehkä vähemmän, ja näissä pysähtyi matolle, ja katsoi aina lupaa mennä masiinalle. :)


Kaukoja häirittynä: Hoksasin, että ei olla koskaan tehty kaukoja kertaakaan niin, että joku sanoo vieressä käskyjä. Pyysin Johannaa käskyttämään Jujua. Ekassa setissä nytkähti kun Johanna käski maahan, ja toinen etujalka siirtyi eteenpäin. Sen jälkeen skarppasi. Teki superisti kolmen asennon vaihtoja, mutta huomasin että S-M vaihdossa on vielä töitä, vähän tuppaa liikkumaan maahan mennessä. Matka oli noin 3m.

Ohjatun noudon alkua: Arvasin että tämä on Jujulle vaikeaa. Ekassa setissä heitin lelun vähän kuin kapulan paikalle ja siitä lähdettiin. Juju tuijotti lelua, ja sen oli vaikea seurata. Varsinkin täyskäännös selkä kohti lelua oli ekalla kertaa WOOOT? En sitten heittänyt lelua enää ennakkoon, vaan palkkasin vasta stopin jälkeen heittämällä Jujulle lelun. Hyvin sujui näin. Kentällä oli tosi inhaa seuruuttaa, kun lunta oli aika paljon,




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti