tiistai 31. lokakuuta 2017

Täydellistä

Perjantaina oli Tanjan treenit ja jessus että oli siistiä! Juju oli super, tehtiin vaikeita juttuja, mutta she nailed it, like always :*

+kaksi puomia, molemmat S.U.P.E.R! Eka osui hiukan ylemmäs, toinen oli ihan täydellinen vaikka ekaa kertaa mentiin puomilta pituudelle seinää kohti ja sieltä takaakiertoon.

+kepit-putki erottelu oli ihan täydellistä myös, Juju erotteli pelkällä suullisella käskyllä samanlaisen kohdan kun oli sillä kuuluisalla SM radalla. Sinne tultiin vielä aika kovaa.

+puomi-putki erottelussa ei ollut pienintäkään epäonnistumisen mahdollisuutta. Aivan täydellistä.

+A-kontaktit osui kaikki vaikka vino exit.

+lopun hyppy-kepit-putkikuvio 25-28 (kuva) onnistui kahdella tapaa, puolen vaihdolla keppien alussa ja pakkovalssilla sekä ilman puolenvaihtoa ja keppien takaa leijeröiden. Oli huikeaa saada tuo kuvio onnistumaan EKALLA vedolla myös niin että jäin keppien oikealle puolelle ja keppien takaa leijeröin putkeen tuplapoikkarilla. Oih ja tähän kymmenen sydäntä.


Radalla ei ollut mahdottomia paikkoja, muistin myös hyödyntää käännöskäskyjä kun ne kerran on opetettu. Uutena juttuja tuli lähettäminen vastaisella kädellä jolloin saadaan laukka asettumaan oikein jo ennen hyppyä.
________________________________

Viikonloppu lenkkeiltiin reilusti ja koitettiin kovasti palautua viikosta. 
________________________________

Maanantaina aamutreeniin hallille. Tamskilla oli Isabelle Emmanuelssonin ja Jouni Oreniuksen koulutus, johon alkoivat heti aamusta rakennella ratoja, mutta ehdittiin just ja just 5min ottaa puomia, mikä olikin päivän tarkoitus. Rohkenin ottaa takaakiertoa puomin perään. En ole nyt uskaltanut kokeilla mitään uutta, kun hetken tässä välissä oli aika vaikeaa osua ollenkaan suorilla. Nyt kuitenkin otettiin. Suurin ongelma oli osata käskyttää oikeassa kohtaa. Kun huudan "runrun", se tarkoittaa puomia. Sitten ylösmenolankulla sanon "gogo" joka tarkoittaa suoraa exittiä (jatkossa tähän tulee käännöskäskyt myös) ja sitten takaakiertoon sanon "bakom". Gogo käskyllä juoksi hyvin suoraan esteen yli, mikä olikin ihan oikein. Alastulolankun taitteelta oli aivan älyttömän vaikea saada sanottua sekä go että bakom niin että rytmi oli oikein. Kokonaisella puomilla oli helpompi koska voin sanoa gogo siellä missä kuuluukin, ja bakom kun Juju tulee puomin keskivaiheilla ja alastulolankun taitteella. Suullisella käskyllä ei toki toiminut yksinään, en sitä kyllä yrittänytkään vaan autoin liikkeellä ja yritin ehtiä edes vähän ohjata taakse. Osumat puomilla oli kaikenkaikkiaan aivan loistavia. Toiseen päähän puomia otettiin suoria exittejä hypylle, koska oon nyt päättänyt, että en enää tee mitään erikoispoistumisia yhdessäkään treenissä ilman että sekoitan sinne myös ihan suoria, jotta ei ala enää himmailla ja ennakoida. Suorat exitit osui kaikki ja myös takaakierron exitit osui kaikki paitsi alastulotaitteelta otetut, koska siinä jouduin itse liikaa auttamaan linjalle, niin loikkaili niitä.

Tiistaina heti uudestaan RC treeniin. Nyt toki päätin että tehdään muutakin, otetaan RCtä vaan se 5min maks ja sitten muuta. Se muu oli tänään välistävetoja ja niihin "in" käskyn liittämistä. Haluaisin että Juju oppii "in" käskyn myös sellaisiin takaakiertoihin joissa tulee mun puolelta hyppyä eli mun ja hypyn välistä. Huomaa että ei ole hetkeen tehty näitä, saatiin kyllä hyviä onnistumisia myös, mutta alkuun oli vaikeuksia, etenkin vikassa välissä kun hypyt ei ollutkaan ihan linjalla. Kepit myös lähellä sekoitti ja huomaa että Juju yrittää itse lukea rataa ja mennä mistä on loogista.Toki se on huippu hienoa että on koiralla niin loistava estefokus ja radanlukutaito, mutta aina se looginen reitti ei ole oikea ja silloin pitää kuunnella ja totella. Huomasin myös että piti taas keskittyä olemaan lähellä hyppyä, ettei antanut tilaa kaarrattaa. Videolta huomasin edelleen olevani liian kaukana siivekkeestä ja juoksen koiran vierellä. Videolla molempien päivien juoksarit:




Puomille otin toiseen päähän exittiä kepeille (avokulma!!!!) ja toiseen päähän putkeen jotta saatiin tehtyä sekä tuttua että uutta. Aivan loistavasti teki, ei yhtä ainoaa loikkaa koko treenissä, kepeille kaksi ekaa osumaa oli vähän ylhäällä mutta kriteerissä, kolmas aivan loistava. Putkeen kaikki exitit oli täydellisiä kahden takajalan osumia. Woooow! 

Ilmoitin Jujun 12.11. Tamskille kolmelle radalle. 
______________________________

Tokoon olen laatinut suunnitelmaa, jossa teen tarkoin suunniteltuja treenejä, joissa yhdistyy meidän kovasti rakastamat temput ja tokon liikkeet. Juju tekee kotona aivan super ihanalla ilmeellä ja on aivan pähkinöinä kaikista typeristä PA jutuistakin, kun sekoitan sen joukkoon temppuja. Loppujen lopuksi toko liikkeetkin on koiran maailmassa vain temppuja temppujen joukossa, joten miksi tehdä niistä tylsempiä. Tehdään tokotreeneistä sirkuskoulu. Katsotaan mihin se vie. Tämä tietysti edellyttää isoa panostusta suunnitelmallisuuteen, koska tietty haluan että varsinaisen liikkeet menee eteenpäin myös. Lisäksi mietin että vähennän tokosta lelupalkkaa, koska namipalkalla saan mielentilan oikeammaksi ja palkan odotuksen alemmas.


Jalat järjestyksessä?


torstai 26. lokakuuta 2017

Ja näin lentää Jupster, ja Jupster lentää näin

Tiistaina aamulla oltiin kauniissa ilmassa lenkkeilemässä kunnolla ja samalla käytiin kentällä tokoilemassa! Oho, ja kyllä, tokoilemassa! Halusin vähän kartottaa avon liikkeiden kuntoa, joten lähinnä tehtiin niitä missä olin vähän epävarma tilanteesta.




Seuruu: tottis seuruu on tuonut seuruuseen voimaa lisää mikä kiva homma, MUTTA se on myös pahentanut painamista ja Juju nyt myös edistää jonkin verran. Naksuttelin hyviä kohtia.

Tötsän kierto: Kiertoon lähtee mutta epävarma on, eipä tätä ole tehtykään. Tuli kierrosta suoraan sivulle...

Nouto: Lähtee mukavasti, nostaa kapulan hyvin, lähtee tuomaan mutta tuonti hidas ja eteen vino.

Ruutu: Ekalla yrittämällä juoksi nurkkamerkeille. Muistutin kerran ruutua lelulla, sitten lelu hiekkavallin takana ja sitten näytöllä, niin sen jälkeen löytyi täydellinen paikka ruudussa pelkällä näytölläkin. Pystyin myös hetsata ruutuun, ja juoksi kovaa. Ennakoi stoppia kylläkin, jos en huuda stoppia, stoppaa mielestään hyvälle paikalle.

Jäävät: Maahan ei halunnut mennä koska kylmä maa (hinkattiin kunnes onnistui), istu oli hyvä, seiso ei onnistunut kuin avulla.

Ei se toko innostus nyt näistä treeneistä kauheasti saanut kipinää :D taidan laittaa tokohousut naulaan vielä joksikin aikaa. Ehkä sitten kun ei mammaloman takia voi tehdä aksaa, niin sitten voisi vähän jotain jumppailla tokorintamalla? Juju ei selvästikään itsekään oikein innostunut tokojutuista... toki mun oma asenne tarttuu siihen kuin liima. Ollaan myös otettu vähän iltajumppaa kotona tokoinnostuksen toiveissa:


MUTTA

illalla oltiin lampailla. Luultavimmin vikat treenit hetkeen Jumesniemessä pellolla, viikonloppuna loputkin mammat menee sisälle. Laidun on ihan loppu, ja tosi vetinen, joten alkaa olla aikakin. On siellä pikkutarha ja sisähommiin päästään, mutta varsinaiset treenit oli nyt tässä. Somerolla on vielä ratakurssi 25.11. ja ehkä jokusen kerran menen vielä Marikalle treeniin ennen mammalomaa.

Ekalla kierroksella otettiin pitkää pätkää ajoa, ja harjoiteltiin crossilla ajoa asetelmassa jossa lampaat, koira ja minä muodostettiin kolmio ja koira ajoi lampaita niin että otin sivuttaisetäisyyttä. Asenne oli tosi kiva. Lähti ylipäänsä lähestymään lampaita kivalla asenteella ja ajo oli sopivan tahdikasta. Vauhtiakin saatiin kun annoin luvan kaasuttaa. Otettiin aidan vieressä kaksi jakoa, molemmat oikein hyviä, saatiin 4 porukka jaettua kahtia, ja Juju sai pitää toista porukkaa ja työstää sitä jonkin aikaa ennen kuin ajettiin se takaisin toiseen porukkaan. Tuli väliin heti kun pyysin vaikka ei varsinaista rakoa saatukaan.


Toisella kierroksella otettiin hakuja ja avattiin vasenta flänkkiä, vaikka ensin mietin että otan ajoa. Vasen flänkki oli vaan niin surkea että sitten yritettiin sitä saada läpi. Toki oma vika, kun olen välttänyt vasemman käyttöä kun inhoan sitä että se on edelleen niin kiinni, vaikka sitä on avattu vaikka ja kuinka kauan. Eipä se käyttämättä parane ainakaan. Lähetin hakuun vasemman kautta. No ensinnäkin ensimmäinen tapeltava asia saatiin kun Juju ei halunnut juosta kaarella kosteikon läpi, ei millään, ja lampaiden sijainti oli siten, että jotta se olisi saanut suhteessa lampaisiin hyvän kaaren, kosteikon läpi oli mentävä. Kun lähetin, lähti joko aivan liian ahtaasti (kosteikon lampaiden puoleista reunaa) tai sitten aivan liian laajasti (kosteikon toiselta puolelta). Yritin pakottaa Jujun kosteikon läpi omaa ja lampaiden sijaintia muuttamalla ja kyllähän se lopulta meni, mutta ennen sitä yritti lähteä hakukaarelle jopa miinuskulmaan suhteessa muhun, kun piti lähteä kosteikkoa kiertämään. Kerran lähti eikä stopannut käskyllä, niin juoksi aivan liian kaukana ja lampaat oli jo mun luona ennen kuin ehti edes 12 asti. Oih ja voih. Sitten käännyttiin toiseen suuntaan jolloin ei tarvinnut vasemmalle lähteä hakemaan kosteikon läpi. Näin päin teki aivan hyviä sopivia kaaria, joten ei ollut siitä kiinni tämä asia etteikö osaisi. Ei vaan voi juosta märkään kosteikkoon, prinsessa.

Seuraava hankaluus tuli kun yritin saada Jujun jatkamaan haun jälkeen kaarta vasemmalle, enkä antanut sen stopata tasapainoon. Annoin lisää painetta ja uuden käskyn kun oli tasapainossa, mutta ei, joka IKINEN KERTA Juju pysähtyi tasapainossa ja alkoi tuoda mulle lampaita. Tämä oli ihan todellinen ongelma. Oikealle ei ollut mitään ongelmaa, vaan pystyi kaukana musta pyörittää Juju lauman ympäri ja se flänkkäsi tosi kauniisti, mutta vasemmalle ei tullut sitten mitään. Kaarikaan ei ollut kaunis, jotenkin ovaali, ja painoi ja tuli sisään kun yritin saada sitä pois tasapainosta. Vaikka kuinka monta kertaa tehtiin sama harjoitus ja aina meinasi pysähtyä samassa kohtaa. Argh.

Saatiin onneksi loppuun tosi hyväkin pätkä, ja Juju jatkoi flänkkiä hyvin mun edestä ja ohi. Oli kyllä helpottunut kun sanoin riittää, taisi olla rankkaa.

Jujusta huomaa toispuoleisuuden muuallakin, esim. maassa makaavilla tikapuilla olen tehnyt koordinaatioharjoituksia siten että etutassut on tikapuiden ulkopuolella takatassut tikapuiden välissä ja Jujun pitäisi liikkua sivusuunnassa eli nenä kohti mua ja sivuaskelia ja nostella sitten takatassuja tikapuiden askelmalautojen yli. Toiseen suuntaan (vasen kylki kohti menosuuntaa) ei mitään ongelmaa, toiseen suuntaan aivan mahdotonta.


Olin kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, saatiin meidän todellinen ongelmakohta hyvin esille nyt, ohjasin pääasiassa pillillä ekan kierroksen ja tästä on hyvä jatkaa.
_______________________________

Keskiviikko aamuna oli supertreenit agihallilla. Suunnittelin treenit niin että tehdään suoria exittejä puomille ja jos/kun ne onnistuu tehdään riman päällä valsseja, joiden aikana Jujulla on tyypillisesti helpommin tippunut rima.

Puomin treenistä ei ole hirveästi sanottavaa, se oli TÄYDELLISTÄ. Kaksi loikkaa koko treenissä, kahdessa pätkässä tein, alkuun enemmän toistoja (yksi loikka ekalla yrittämällä), sitten välissä muuta ja sitten kaksi toistoa loppuun (joista ekalla loikka, lentoon olisi lähtenyt). Smartin puomilla vaihteeksi. Tuntui olevan nyt helpompi jostain syystä. Ehkä korkeampi puomi juuri nyt tuohon pidempään laukkaan on helpompi? Pitkästä aikaa videolla KAIKKI toistot.


Valssitreenikin meni hyvin, yksi tiputettu rima koko aikana. :) ja sitäkin enemmän supereita irtoamisia putkeen, erottelua ja niistoja.




Yöllä tuli lunta, ja Jujun oli siitä tämmöstä mieltä:


SIISTIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Aksaa aksaa ja aksaa

Alkaa blogin videot olemaan aika toisiaan toistavia, mutta mä kuvaan ja muokkaan ne lähinnä omaksi opiksi. Ja tietysti mukava jos joku muukin niistä huomaa jotain vinkkejä omiin treenilöihin.

Eilen illalla oltiin kentällä tekemässä mattotreeni vielä ja huomasin, että tekee Jujulle ihan hyvää muistutella targettia ihan kentällä maassa, kun selkeästi sitten kun kierrosluku kasvoi, niin ignoorasi maton kokonaan, juoksi vain. Hyvin sain etenemään maton yli kyllä tolpan kiertoon vaikka itse jäin taakse tai olin paikallaan, mutta sitten kun tuli lisää vauhtia tai kulma ei ollut suorassa, meni helposti mattoa kohti, mutta ei tarkentanut, ja juoksi sen sivusta niin että vain vähän hipaisi reunaa. 😁 meinaa kirjastotäti vallan villiksi heittäytyä. Teki kuitenkin aivan äärettömän hienosti kun en palkannut huteista, seuraaavalla toistolla aina korjasi ja teki loistavia osumia hyvässä laukassa, eikä mennyt epävarmaksi. 

Tänään aamulla sitten juoksaritreeniin. Liikaa toistoja, sanon minä, mutta kun haluaisin tietyn määrän osumia ja onnistumisia suhteessa huteihin, jotta oikea asia vahvistuu. Niin sitten välillä tulee vaan toistoja kauhea määrä. Puomi oli samassa kohtaa kuin eilen aamulla. Ensin taitteelta niin että olin koiran vasemmalla puolella. Se olikin vaikeaa. Tuntui taas että ymmärtääkö Juju että mattoon kuuluu osua, eikä hypätä yli, kun välillä jäi ihan loopilla tekemään huteja ja ihan samanlaisia. 

Sitten helpotin niin että varmasti osuu, palkkasin reilusti ja sen jälkeen alkoi sujua. Saatiin useita osumia myös kokonaiselta puomilta, vaikken itse oikeastaan liikkunut ollenkaan. Myös toiselta puolelta. Nyt myös huomasin, kuten myös eiliseltä videolta, että Juju on alkanut muokata laukkaansa puomin viimeisellä kolmanneksella, eli tavallaan liu'uttaa tuon toiseksi viimeisen ja viimeisen laukan väliä, eli yrittäisikö se kuitenkin osua, muttei vaan vielä osaa? Kun tuntuu että tämä hutien määrä on nyt lisääntynyt, niin johtuuko se siitä että Jujun laukka on muuttunut itsevarmuden myötä sen verran, ettei enää osukkaan ihan vain juoksemalla vaan sen pitää säädellä laukkaa lähetymispaikan mukaan?? Eli eteneekö tämä projekti kuitenkin, vaikka tuntuu että on mennyt taaksepäin? Se kuitenkin on se golden goal että koira itse säätää laukkaansa eri puomien ja lähetymisten mukaan siten että saa hyvän osuman. Laukka ei siis voi olla "vakio" aina. Videolla näkee tosi hyvin nuo toistot missä Juju rikkoo laukkaansa, ja ne ei pääsääntöisesti osu, eli oisko kuitenkin niin, että kehitystä tapahtuu korvien välissä ihan huomaamatta, mutta se ei vielä ihan suoraan siirry puomille... treeniin olin tosi tyytyväinen, otin loppuun myös helppoja osumia taitteelta vielä ilman mattoa, täytyy sitäkin joka tapauksessa alkaa häivytellä pois hiljalleen.



Perjantaina illalla oli ihan superit treenit Tanjan valkussa. Teemana oli välistävedot ja saihan niitä sitten tehdä. Uutena mulle yhden käden välistävedot ahtaisiin paikkoihin ja kokeiltiin me sinne ahtaaseen väliin myös japsia ihan vaan 'cause we can. Radalla oli kiva puomin kohta jossa puomille tultiin putkesta ja myös mentiin putkeen puomin jälkeen. Juju teki kaksi täydellistä puomia, ja sitten yhden vähemmän täydellisen kun oli vähän jaloissa liikettä liikaa.

Radan alku oli mun mielestä yksi ärsyttävimmistä, mun mielestä mulla on ollut sellainen kohta ennenkin jossain kisoissa tai muualla.


Mä en edes oikeastaan kykene sanomaan mikä siinä nyt niin paljon ärsyttää mutta ehkä tuollainen ahtaassa tilassa veivaaminen heti radan alkuun tuntuu tosi turn offilta. Päätin kuitenkin etten anna sen ärsyttää. Normaali tilanteessa Juju olisi luultavasti hypännyt sylkkäristä läpi ristiin seinää päin kakkosen, joten olikin oivallinen paikka harjoitella come to hand käskyä. Otin muutaman kerran ihan vaan käsitargettiin tuohon väliin ja palkkasin. Kolmannella kerralla lähetin kakkoselle käsitargetista ja sain aivan tosi kauniin linjan ja hypän hypyn jolla 2. sai kierrätettyä lyhyempää reittiä. 3-4 väliin tein valssin, tässä tehtiin hiukan hienosäätöä (koska meijän aksa ei oo "mummoaksaa" 😂 kuulemma) kun valssasin siivekkeen tason yli toiselle puolelle niin annoin turhaa tilaa koiralle kääntyä. Taas napsittiin muutama kymmennys kun valssi oli tiukasti 3-4 hyppyjen välissä ja siivekkeiden tasalla kun koira hyppäsi 3. Juju kääntyy niin jäätävän hyvin ja nopeasti, että se ei tämmöisessäKÄÄN tilanteessa karkaa selän taakse. 
Sitten toinen hyvä huomio ja kohta radassa oli samassa kuviossa mutta myöhemmin eli väli 16-20. 


Kuvissa oikean puoleinen oli mun ekana tekemä linja (lila) jolloin aina väistin koiran alta ja kävin tuuppaamassa sen takaakiertoon. Tanja sanoi että Jujulla kun on tosi hyvä radanlukutaito ja se on tunnollinen ja lukitsee esteet kaukaa, niin mun kannattaisi juosta tälläisessä kohtaa mahdollisimman lähellä hyppyjä, käskyttää taakse suullisesti ja tehdä päällejuoksut tosi lähellä siivekettä, ja edellä koiraa, ei rinnalla. Koiran linja levenee automaattisesti jos mun sijainti kertoo sille että tule leveästi yli, mutta jos juoksenkin sen edelle suoraan linjaa, en anna tilaa kaartaa jälleen ja koirakin etenee lähes suoraa linjaa hyppyjen yli. Taas muutama kymmennys pois 😌 20 hypylle piti tehdä nopea rytmittämätön vastakäännös Jujulle. Liian tiukka vastakäännös toi sen putken ohi, mutta ilman sitä jatkoi 17 hypyn taakse.
___________________________________

Viikonloppu vierähti lepotilassa. Maanantaina suunnattiin aamulla taasen puomitreeniin.

Puomi oli koottuna ainoastaan yhdellä kentällä ja sielläkin hassusti poikittain lyhyen sivun suuntaisesti joten etenemää ei hirveästi jäänyt. En ruvennut kasaamaan puomia muualle. Otettiin treenin kannalta. 

Loikkaprosentti oli korkea, mutta hyviä onnistumisia myös. Ei ollut helppo paikka kun edessä oleva hyppy lähellä ja vinossa, joten piti juosta lähes tyhjään. 

torstai 19. lokakuuta 2017

Paimennusta ja aksaa

Tiistaina oltiin paimentamassa Jumesniemellä. Oltiin paikalla ekana ja lampaat oli sopivasti laitumen toisessa päässä niin Juju sai tehdä pitkän haun niin että se ei varsinaisesti nähnyt laumaa. Lähetin oikealta ja aivan tosi hienosti lähti, avasi kaaren ihan aitojen reunaan asti. Jossain kohtaa vähän epäröi etenemistä, mutta huusin vaan että mene vaan ja uudestaan suunta niin jatkoi määrätietoisesti, kattoi koko laitumen pään, ja peitti hyvin myös toisen reunan ja toi lampaat nätisti. Hakumatka oli noin 200m joten tosi hienosti toimi. Irtosi ja tuonti oli myös hyvä. Laitettiin lauma vielä häkkiin, ison lauman häkittäminen ei ole mitään ihan pala kakkua, mutta meni ne sinne, yhden kerran ajoin ne irti häkistä, ja otin uudestaan kun Juju flänkkäsi sisään ja tuli liian lähelle, jolloin puski lampaat ohi häkistä. Tosi tyytyväinen olin kuitenkin, hieno Juju!



Juju sai ottaa häkistä treeniporukan ulos, mikä oli jännää, mutta selvisi. Ajotreeniin otettiin steadyä kun se ei oikein meinannut onnistua viimeksi Siuntiossa. Pillillä otettiin suuntia. Ajoon sain jo ihan hyvää tempoakin, vieläkin Juju helposti paineistuu ajossa, jolloin laittaa nenän maahan, mutta tästä ollaan nyt päästy niin että sanon uuden ajo käskyn tai jos se ei tehoa niin Jujun nimen. En kuitenkaan räyhää, tuo kun on kuitenkin sijaistoimintaa, eikä se sitä harrasta kuin sellaisissa tilanteissa joissa ei ihan tiedä mitä haluan.

Tokalla kierroksella Anne piti meille laumaa ja otettiin hakuja. Oikealle oli taas oikein hyvä, laaja kaari, muttei kuitenkaan lähtenyt maata kiertävälle radalle. Tuonnissa totteli hyvin ja sai nostaa ihan tosissaan, kun lampaat oli Annen jaloissa, eikä halunneet lähteä heti liikkeelle. Vasemmalle ensin yksi huonompi haku, sai kuitenkin tuoda ja ajaa multa pois takaisin Annelle. Sitten toinen vasen, missä lähti ihan hyvin mutta tuli sisään kun ei halunnut mennä kosteikon läpi... keskeytin, ja otin uudestaan. Nyt lähti kiertämään koko kosteikon, mutta ihan hyvin tuli lampaiden takana, joten annoin tuoda, vaikka olikin ns. liian laaja. Olisi jatkanut vasenta kaarta ilman pysäytystä. Tuonti oli tosi hyvä taas, ja otti suunnat, vaikka sain vähän vääntää kun halusin että siirtyy pois tasapainosta ja sinne suuntaan mihin ei itse olisi halunnut mennä.

Lopuksi sai pyöräyttää isoa laumaa häkissä ja se oli jännää. Häntäkin nousi välillä häkissä kun jännitti. Halusi myös vaihteeksi pois välillä häkistä, mutta totteli kuitenkin kun käskin mennä taakse ja otin suuntia. Näitä enemmän vaan, irrotuksia ja ahtaisiin rakoihin menoja. Nuo lampaat on tosi kivat tuohon, eivät ilmaiseksi juokse koiran alta, mutta väistävät kyllä, kun koira vaan menee väliin.
________________________________

Keskiviikkona lenkkeiltiin reilusti, mutta muutoin oltiin treenivapaalla. Torstaina aamulla taas sitten jatkoa puomihommille. Osumaprosentti noin yleisesti oli oikein hyväkin, mutta kokonaiselle puomille saatiin osumia jälleen vain muutama. Puomin jälkeen edessä oli hyppy jonka jälkeen sai jatkaa putkeen. Välillä kaahasi putkeen suoraan. Tuulta oli korvien välissä ja välillä yritti tehdä kamikaze loikkia ja tulla yhdellä laukalla koko alastulolankun. Ei ihan vielä vaan rohkeus riitä ihan loppuun, meinaahan se osua tuollakin tyylillä, mutta sitten pitäisi uskaltaa vielä erotella jalat kontaktilla. Mutta mikä parasta, Juju osuu kyllä KONTAKTI alueelle oikeastaan melkein kaikki myös kokonaisella puomilla, se ei vaan ihan riitä meidän kriteeriin (johon kyllä tiedän että osuu, kun vaan saa askeleet oikein). Mietinkin, että kerjäänkö verta nenästä jos laitan maton muutaman treenin ajaksi tuohon kohtaan missä jackpotilla osuu etujalat viimeisessä laukassa? Että jos tähtääkin osumaa etujaloilla, niin tuohon se luonnollisesti osuisi kun tekee jackpotin?



maanantai 16. lokakuuta 2017

Treffailua paimennuksen merkeissä

Tanjan treeneissä perjantai iltana Juju sai jälleen 10p ja papukaija merkin. Tanja sanoi, että radalla ei ollut yhtään kohtaa mitä ei olisi osattu. Teemana olikin takaakierrot mitkä on Jujun vahvuuksia. Puomilla teki myös supereita osumia, myös täydellä puomilla. Jujulle tuntuu parhaana palkkana puomin kanssa toimivan se, että se saa jatkaa rataa. Se saa sen kiihdyttämään niin että osuu alastulossa kahdella laukalla. Lyhyemmässä laukassa se ei lisää askeleita, vaan lyhentää niitä ja silloin tulee helposti huti. Myös A osui vaihteeksi tosi hienosti ja olin muutenkin tosi tyytyväinen supermimmin draiviin. Ihan hirveen hyvällä asenteella teki rataa! Mä niin tykkään siitä, että vaikka Juju on nopea ja aika kiihkeäkin agissa, niin sillä on aina aivot mukana, ja se seuraa ohjausta ja lukee rataa todella hyvin.
_______________________________

Viikonlopuksi startattiinkin sitten Lohjalle mökille ja sunnuntaina treffattiin JUNKkien tulevaa isää Linkiä ja Saimaata paimennuksen merkeissä. Vaikka Link oli jo lukkoon lyöty valinta pentueen tulevaksi isäksi, niin halusin nähdä sen lampailla vielä uudestaan, nyt kun sitä on koulutettu eteenpäin. Lisäksi viime kerralla oli niin kauhea sää kun paimennusta käytiin yhdessä kokeilemassa, että en mä siellä kyllä mitään edes nähnyt. Nyt osui nallekarkit kohdilleen, ilma oli aivan loistava. Samalla yksi pennuista kiinnostunut tuli katsomaan Linkiä ja Jujua, ja meillä vierähtikin treeneissä ja kuvailuissa lopulta 3h. Juju oli edustuskunnossa kun se on tiputtanut kaiken pohjavillan pois ja on niin laihan ja pienen näköinen nyt. 😁

Link oli mennyt valtavasti eteenpäin ja tykkäsin kovasti sen intensiteetistä lampailla. Link käyttää ehkä enemmän silmää kuin Juju ja on selvästi "vahvempi" lampailla, mutta oli kuitenkin hyvin hallinnassa. Se ilme lampailla oli hyvä. Link tuli treenaamaan aksakisoista suoraan, ja eipä tuntunut poitsua paljon painavan kisat jaloissa. Linkillä on luontaiset ja avoimet kaaret, mikä on hyvä kun miettii Jujun ahtautta. Summa summarum, pidin kyllä näkemästäni.



Jujun treenit olikin sitten aika...vauhdikkaat nyt ainakin. 😂 Lampaat oli isoja liharotuisia mammoja, eli meille vähän erinäköisiä ja tuntuisia kun "omat" lampaat on. Hyvin Juju otti suunnat ja flänkit oli mukavasti auki, mutta se stoppi. Niin että jotta mikä stoppi? Ei ollut Juju koskaan mistään stopista kuullutkaan. Ohjasin pillillä jonkin verran, eikä pillistoppi ollut yhtään sen parempi. Nyt myös totesin että kyllä, kyllä ne tunteet saa läpi myös siitä pillistä.😅 Mutta ylipäänsä olin tyytyväinen Jujuun, koska se ei yhtään epäröinyt ruveta hommiin, ja oli aika itsevarman oloinen vaikka mammat kääntyi välillä vastaan eikä halunneet liikkua jaloista pois.







_________________________________

Maanantaina aamulla sitten heti hallille juoksarihommiin. Puomi oli kentän reunassa, ja väli edessä olevaan esteeseen oli taas aika pieni. Vähän välillä ottaa aivoon kun nuo treenikentät on niin pieniä, että vaikea saada oikeanlaisia etenemisiä koiralle, kun heti kun ehtii kiihdyttää niin joutuu taas jarruttamaa. Loivasti vasemmalla oleva hyppy oli vinossa. Tuli paljon huteja, mutta tuli osuminenkin. Juju ennakoi vähän hypyn käännöstä, ja alkoi jarruttaa lankun päällä, jolloin kaksi lyhyttä laukkaa ei aivan riitä osumiseen. Lisäksi vasen käännös on vaikeampi ollutkin, myös loiva. Paras osuma tuli kun ensin otettiin tokalta taitteelta jackpotti, jonka jälkeen sai juosta kovaa putkeen ja uudestaan puomille, silloin myös kokonainen puomi onnistui paremmin.


torstai 12. lokakuuta 2017

RC heaven! .... vaiko sittenkin hell?

Tällä viikoll on keskitytty puomiin. Ollaan käyty joka aamu hallilla tekemässä lyhyet treenit, maks 15min on ollut treeniaika. Totesin että puomi tarvitsee nyt kunnolla huomiota, koska ihan tavallisten suorien exittien tekeminen ilman mun kirmaamista vierellä ei onnistunut viimeksi ratatreenissä jne.

Tiistaina puomilla mentiin putkeen, tästä olikin jo video viime postauksessa. Koska putkeen (lähellä olevaan varsinkin) menevä exitti osoittautui vaikeaksi, laitoin ke ja to aamuna puomi perään hypyn. Keskiviikkona hyppy oli täysin suoralla linjalla puomin edessä, torstaina se oli suoralla linjalla mutta vinossa. Molempina päivinä osumaprosentti täydellä puomilla oli heikko, mutta tuli niitäkin. Yritän saada omaa liikettä vähälle, ja osumia ilman kirittämistä ja liikaa kannustamista, koska selkeästi se on vähän keinotekoisesti lisännyt Jujun osumaprosenttia eikä tehtävä itsessään (mattoon osuminen) ole ehkä ollut sitten ihan niin selviö. Tosiaan, vaikeaa on ollut. Etupalkan mahdottomuus lisää ongelmia, mutta toisaalta se saattaisi jälleen keinotekoisesti pidentää laukkaa, enkä sitä halua, vaan että Juju oikeasti tajuaa tehtävän ja saa sen kautta itsevarmuutta. Namimaattia en ole kokeillut, selkeästi paras palkka puomin jälkeen on se että Juju saa jatkaa rataa, vaikka putkeen. Välillä olen palkannut puomin jälkeisen esteen jälkeen suoraan.

Ollaan myös tehty mattotreeniä maassa muualla, siten että Juju on juossut maton yli kiertämään edessä olevan tolpan/puun/mitänäitäon, eli on käytetty kohdetta fokuksena. Vähän niinkuin esteilläkin fokus saisi olla edessä olevassa esteessä kun sellaisen ohjeen saa, ei mussa, ei mun liikkeessä, ei palkassa jne. Käännöksissä sitten fokus tulee olemaan siellä mihin käännytään, mutta ei tässäkään mun liikkeessä tai palkassa. Maassa olevalla matolla on hyvin huomannut että tehtävä ei ehkä olekaan niin clear Jujulle kun olen kuvitellut, koska välillä ei huomioi mattoa ollenkaan, juoksee vaan kiertämään kohdetta.


Eli siis, tässä juoksariin yksi pointti. Ei saa stressaantua, vaikka se välillä tuntuisi mahdottomalta ja hajoaa jostain ihmeellisestä syystä väliaikaisesti. Mä tiedän että saan sen kuntoon.

Juju koitti yhdellä toistolla tarjota jopa PYSÄYTYSTÄ!?!?! woot... tästä palautteena sai mennä käy siihen makoilemaan hetkeksi ja tauolle sitä kautta. En mitenkään antanut mokasta itsestään palautetta muutoin, vain sai mennä vain ilman palkkaa "tauolle".  Sitten seuraavalla yrityksellä sai tehdä niin helpon toiston että varmuudella onnistui ja jackpot. Tämän jälkeen ei pysäytystä enää yrittänyt. Kyllä on mielenkiintoinen matka meillä vielä edessä!



tiistai 10. lokakuuta 2017

Jujusta JK1 ja muuta höpinää

Torstaina pidettiin vapaata ihan lenkkeilyn muodossa. Jujulla olisi virtaa kyllä, mutta halusin pitää ihan kunnon vapaan ennen perjantain aksapäivää.

Perjantaina aamulla ennen töitä sitten oltiin tottisvalmisteluja tekemässä.

Seuruutin kentälle, Juju oli tosi innoissaan ja teki aivan hirmuisen hyvää seuruuta ekat pätkät. Sillä ei vieteri riitä vielä ihan koko seuruu osion täydelliseen seuraamiseen, mutta kyllä sillä kontakti pysyy hyvin. Tottisessa seuruu saisi olla vähän vietikkäämpää ja mieluummin vähän keuliakin, mutta toisaalta mun on helpompi tästä siirtyä taas tokon puolelle, kun seuruu pysyy samanlaisena. Nyt vaihteeksi istui jäävien makuuta, pitää sitä vielä tarkentaa lenkkien yhteydessä pari kertaa. Tsemppasi kuitenkin ja teki myös onnistumisia.

Hyppyä otettiin siten, että mentiin hypylle yhdessä, Juju sai seurata. Heitin pallon hypyn yli ja lähetin hypylle. Ekalla kerralla meni hypyn viereen katsomaan hypyn taakse, ei mennyt hypyn taakse asti, mutta kuitenkin. Sanoin ihan ystävällisesti oho, laitoin käy siihen makaamaa, ja menin itse hakemaan pallon hypyn takaa. Sitten otin suoraan makuulta seuraamiseen, tehtiin taas muutama jäävä mitkä ihan normaalisti palkkasin ja sitten uusi hypylle tulo ja pallon heitto ja lähetys hypylle. Nyt hyppäsi ilman kosketusta suoraan eli treeni toimi niin kuin piti. Tarkoituksena oli siis, että en tavallaan anna uutta mahdollisuutta heti perään hypätä, vaan sitten otetaan jotain väliin, ja ihan kokonaan uusi lähestyminen jne, jotta Juju ymmärtäisi että pitää hypätä suoraan, ei voi käydä ensin katsomassa. Tämmöisiä samanlaisia otettiin kolme kpl pallolle, ekan jälkeen ei käynyt kertaakaan katsomassa ensin vaan hyppäsi suoraan. Taisi tokalla hypyllä koskea, kolmannella ei. Neljännen otin samalla tavalla, välissä muutama luoksari ja sitten hypylle lähestyminen jne, mutta heitin kapulan ja sai myös sen palauttaa. Palautti toki hypyn ohi (näin että kyllä mietti hyppyä), otin kapulan vastaan ja sai palkan. Jos se noin sen kokeessa tekee, oon tyytyväinen. Eli hyppää menohypyn ja noutaa ja palauttaa hypyn ohi, niin on ihan ok tässä kohtaa.

Luoksareita otettiin tosiaan tässä välissä. Ekan luoksarin otin kisamaisesti sanomatta mitään matkalla, hidasti noin kolme metriä ennen raville ja tuli ravilla eteen asti. Palkkasin. Tokalla kehuin kun laukkasi matkalla, nytkin tiputti raville vähän ennen mutta eteen korrekti. Noudoissa palautukset oli samanlaisia. Saisi olla voimaa enemmän ja palautukset nopeampia, mutta nyt niihin ei ehdi enää puuttua. En ole oikein keksinyt toimivaa juttua tähän, miten saisin Jujun tulemaan loppuun asti laukalla. Aika paljon on kaikkea kokeiltu. Luoksareissa edelleen lähtö on hyvä lähtee tosi lujaa, mutta sitten arpoo kuitenkin matkalla, ja saattaa vähän flänkätäkin. Noudoissa sama juttu. Kuitenkin luovutusasentojakin on treenattu ihan tosi paljon...

Eteenmenon otin pallolle, vein pallon ennen kuin toin Jujun kentälle, joten ei nähnyt palloa kentän laidassa valmiina ennen lähetystä. Ihan hyvin lähti, hiukan vinoon, mutta suorassa linjassa. Bongasi pallon vasta lähellä kentän reunaa. Oon kyllä ihan tyytyväinen tähän, mennyt paljon eteenpäin tämä homma.

Kyllä me kokeeseen tietysti sitä ykköstulosta mennään hakemaan, vaikka nuo noudot on mitä on. Sunnuntaiksi on luvattu aivan hirveää keliä, joten se vähän maustaa tätä hommaa lisää. Maastot pitäisi olla aikalailla koulari kunnossa kyllä, tottis on mitä on, mutta kyllä ihan realistiset mahdollisuudet on, jos Juju on tasollaan sunnuntaina. Juju on kuitenkin kaikista paras, kävi miten kävi ja mä päätinkin jo, että mennään sinne pitämään hauskaa ja koitan pitää meidän kuplan sellaisena mukavana ja rentona, en turhaan jännitä, kun tulospaineita ei oikeastaan ole.

Perjantaina oltiin vielä Tanjan koulutuksessa, teemana oli takana ohjaaminen :D eli hankalaa mulle, ei koiralle. Rata kuitenkin sujui leikkauksineen varsin hyvin. Alussa kokeilin niistoa hankalaan kohtaan ja kääntyi tiukasti, hieno Juju. Keinu ja sen vieressä ollut ansahyppy meni hienosti, ei Juju ajatellutkaan hyppyä, kun rytmitin oikein. Takaleikkauksia tehtiin reilusti, ei ollut Jujulla hankaluuksia kääntyä. Tanja sanoi, että Juju ei tarvitse penniä kääntymiseen, sille riittää puolikas 😉
Juoksarit aiheutti vähän päänvaivaa, mutta ei nyt niistä enempää, treenaamattomuus niissä näkyy, ei muu!
_______________________________________

Lauantaina mentiin paimentamaan. Jujulla oli vähän outo päivä. Sitä inhotti kun oli niin märkää ja se paleli kokoajan. Se on nyt tiputtanut kaiken pohjavillan pois, ja palelee ulkona ihan tosi helposti. Pelto oli aivan litimärkä, isoja ihan vetisiä alueita keskellä. Ensin sai irroittaa pikkuaitauksen reunasta lampaita ja se oli vähän vaikeaa, kun ei hoksannut yhtään mitä halusin, meni vaan häkin taakse ja yritti puskea kokolauman liikkeelle häkistä, mutta eihän se nyt onnistunut, kun ne oli häkissä sisällä. Sitten tuli häkin ympäri niin hitaasti, ettei ehtinyt työntää yhtä lammasta irti aidasta. Lammas tajusi idean heti, ja alkoi sitten kiertää häkkiä ympäri. En meinannut saada millään Jujua nopeampaa häkin ympäri ulkopuolella, joten mun oli pakko mennä blokkaamaan sitä karkulaista, että sai työnnettyä sen häkin seinästä irti. Isompi lauma oli siis häkissä sisällä ja treeniporukka ulkopuolella. No onnistui sitten vihdoin. Jotenkin oli muutenkin jähmeää. Flänkkäsi tosi hitaasti lähellä, ja sitten kun laitoin vauhtia, niin flänkit laajeni aivan liian laajoiksi.  Eikä oikein kyllä kuunnellut käskyjäkään, juoksi vaan kaukana. Harjoiteltiin siis vauhdin lisäämistä nyt käskystä, kun pitkään on jumpattu vaan hidasta ja hidasta. Lähti tosiaan hyvin lisäämään vauhtia kun hoputin, mutta samalla flänkit laajeni ja lopulta aivan liikaa. Varmaan pitäisi pikkutarhassa tuota kokeilla myös.

Väliin tauko, mutta alkoi melkein heti täristä maassa kylmissään, joten otin toisten treenatessa vähän häkkitreeniä. Laitoin ison lauman kanssa pyörötarhaan ja olin itse ulkopuolella ohjaamassa. Hyvin kyllä liikkui ulkolaidalla, ja meni oikeaan suuntaan. Ständit ei meinanneet mennä läpi, ei olisi halunnut pysähtyä niin lähellä isoa laumaa. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen koska meni hyvinkin ahtaisiin väleihin ihan hyvin. Ei käyttänyt hampaita, mutta kun tuli painetta, helposti vähän naputti leukoja.


Tokalla kierroksella pellolla sai hakea porukan vasemman kautta. Lähti mukavasti, ja haku oli kyllä siisti. En pysäyttänyt takana, sai tuoda suoraan. Nyt yritin saada ajoon vauhtia lisää ihan kunnolla, hoputin ajossa, ja välissä ajettiin myös vetosuuntaan että sai ihan juosta. Sitten jako aidan vieressä mikä oli aika hyvä, tuli reippaasti väliin. Otettiin porukka, ja selvästi tämä tehtävä auttoi jotenkin, Juju sai lisää draivia. Kovasti se yrittää totella, ja sen takia sitten vähän mokailee, ja yrittää tehdä oikein, niin on välillä myöhässä kun mä en nää onko oikeasssa kohdassa vai ei. Jaetut lampaat (2kpl) laittoi ihan kunnolla painetta Jujuun, mutta kesti sen erinomaisen hyvin. Yrittivät karatakin muutamia kertoja ihan täydellä pukkilaukalla, hyvin pääsi pysäyttämään ja kääntämään. Ei päästäneet ihan helpolla. Kaksikossa oli vielä kaksi hyvin eri tyyppistä lammasta, toinen oli laiskajaakko jota ei paljon kaverien jakaminen hätkäyttänyt ja toinen oli säpsy karitsa, joka yritti jatkuvasti paeta 👍
___________________________________

No sunnuntaina sitten se jälkikoe. Kyllä jännitti, ihan tosi paljon, eikä vähiten sen takia, että mulle ei ihan kaikki säännötkään olleet ihan selkeitä vielä koe aamunakaan. Enkä ollut siis ikinä katsomassa yhtään koesuoritusta, en tottista, enkä maastoja.

Meininki oli onneksi tosi rento heti aamusta. Tuomari oli aamupalalla kerhotalolla kun sinne mentiin ja vaikutti mukavalta tyypiltä. Jäljet arvottiin ja me saatiin nro 5. Koirat tarkistettiin ja Juju oli reipas. Koko päivän satoi vettä.

Jälki lähti mäen päältä. Jana näytti kauhean pitkältä, mutta ei mahdottomalta. Otin yhden lyhyen jäljen pätkän jonka perässä oli keppi tien reunassa ennen meidän jälkivuoroa. Hyvin teki, meinasi lähteä mun kahden metrin janalla vinoon. Ilahtui kepistä. Sitten janalle. Juju lähti hienosti suoraan. Reagoi jälkeen heti, ja nosti sen. Jäljesti määrätietoisen oloisesti, joten olin ottamassa ekaa askelta sen perään, kun kuului, "takaisin janalle". Takajälki siis, oletin. Juju kääntyi heti kun kutsuin ja alkoi jäljestää jo heti siitä oikeaan suuntaan. Ohitti mut janalla ja siitä lähdetiin. Maasto oli haastavaa. Kauheaa risukkoa ja ryteikköä. Eka keppi nousi nopeasti palkkasin tämän hyvin. Kepit nousi tasaisesti ja yhtä nopeasti laski ohjaajan pulssi. Päätin että luotetaan koiraan, se hoitaa. Ainoa hankala kohta jäljen kannalta tuli, kun kulma oli tehty suoraan kosteikon eteen. Tässä Juju vähän pyöri ja ihmetteli. Mutta palasi myös hienosti ja määrätietoisesti kulmaan ja lähti hakemaan jäljen jatkoa. Olin tosi ylpeä siitä. Meidän jälki kulki myös hankalasti aikalailla tien reunassa, ja kohti parkkipaikkaa missä oli keppien luovutus. Juuri kun noustiin montusta takaisin kukkulalle, joltain karkasi koira, ja sieltä kuului sadattelua kovaan ääneen. Juju hetkeksi nosti päänsä, mutta jatkoi hienosti jäljellä pienestä kehoituksesta. Ei hämääntynyt yhtään. Kuitenkin parkkipaikalla olleet ihmiset varmaan sen verran oli vaikea häiriö että fokusoi niin tiukasti jäljelle että ajoi vikasta kepistä yli. Jäljesti poistumisjälkeä tielle asti ja joka tien yli, jonka jälkeen tajusin että kyllä se varmuudella jäi jonnekin, ei ne ykkösen jäljelle tee hankalan maaston lisäksi tien ylitystä 😁 Palattiin ensin vähän liian lähelle tien reunaa, kun ajattelin että sinne se jäi. Juju tarkisti moneen kertaan ja aina jäljesti tiestä yli. Sitten päätin kokeilla kauempaa ja palattiin kauemman jäljellä metsään, josta käskin etsiä jäljen uudelleen. Ja hitto, sieltä se löytyi, keppi nro 6. Just joku huusi että sulla on 4min aikaa, kun nostin kepin maasta 😊😊😊 varmaan 10min meni sen vikan kepin etsintään. Jäljeltä pisteitä 162p eli 8p rokotettiin takajäljestä.

Esineruudusta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Juju lähti lähetyksellä hyvin ensin, ja etsi kyllä koko ajan, mutta ei vaan saanut paikannettua hajua. Merkkasi mulle kulmamerkin kyllä...vähän outo ruutu oli. Otin muutamat esineet ruudun jälkeen, jotta saatiin onnistuminen, mutta kyllä se vähän harmitti kun vain yksi olisi tarvinnut tuoda.

Maastopisteet 162p kuitenkin juuri riittivät tottikseen tai siis siihen että tulos olisi vielä mahdollinen.

Juju oli kivalla tuulella tottiksiin mennessä. Haukkui tuomaria tosin (tuomarilla iso sateenvarjo eikä puhunut mitään kun lähestyttiin). Ei haitannut. Oltiin nollakoiran parina, kun 2lk tyyppi oli ottanut jäljeltä hukan. Muutoin oltaisi oltu 2lk koirakon parina siis. Ja ekana liikkeisiin.

Seuruu oli tosi jees. Sateinen ilma vähän verotti, mutta itsestä tuntui hyvältä. Tuomari sanoi, että vähän juoksussa Juju tulee mun tielle (ja niin se tekeekin). Istui nopeasti pysähdyksessä, ja henkilöryhmä ok. Vähän kontakti tippui henkilöryhmässä mutta muutoin ok. Erittäin hyvä.



Jäävissä ei huomautettavaa, istui tosi hienosti, ryhdikkäästi. Odotti rauhassa. Maahan tipahti salamana ja luoksarikin oli yllättävän hyvä, hiukan vino eteen, ja perusasento mutta nopea, ei törmäystä. Erittäin hyvä.

Sitten ne noudot. Oli hyvin mukana, ja innostui kapuloista. Tasamaanouto oli hyvä, vähän vino eteen taas, mutta luovutti kauniisti, nopea ja sähäkkä. Erittäin hyvä.


Hyppynouto nollattiin. Ei hypännyt mennessä, lähti kuitenkin esteen ohi noutamaan, tuli esteen ohi takaisin ja siinä tajusi että virhe tuli ja tiputti kapulan. Sanoin uudestaan ota, ja palautti kauniisti eteen.

Estenouto hienosti lähti vauhdikkaasti kiipeämään ja lähti noutamaan hyvin. Ihmettelin sitten mikä kestää, oli kuulemma arponut ponnistusta, ja sitten ei vaan vauhti riittänyt. Palautta esteen ohi. Puutteellinen.

Eteenmenossa lähti ihan hienosti etenemään täysillä, mutta sitten melkein heti bongasi paikkamakuun tikut maassa, ja lähti niitä kohti jyrkästi vasemmalle. Luuli niitä palkaksi. Tuomari tässä sitten sanoikin että käske vaan, ja maahan tipahti suorilta. Tyydyttävä. (tästä saatiin heti treenin aihe 😀).

Tottiksesta pisteitä yhteensä 71p. eli se riitti juuri ja juuri koulariin JK1.
Noutojen virheet on kalliita, kun hyppynoudosta meni heti 15p. ja luulen että montaa pistettä ei saatu estenoudosta, koska sekoili siellä myös. Niistä isoimmat virheet. Ja loput sitten luulisin että meni eteenmenon sivupoikkeamasta.


Olin tietysti iloinen koularista vaikka tiukillehan se meni. Eka koe mullekin ikinä, joten en sinällään odottanut kauheasti. Lisäksi tiesin varsin hyvin, että hyppyä ei tulla tekemään luultavasti. Jujulla ei ole minkäänlaita fyysistä rajoitetta siihen, sehän hyppää metrisen lähes paikaltaan, mutta sitä jännittää korkea este, mistä ei nää läpi. Eteenmenoakin tehty ihan hirveän vähän. Estenoudon palautus oli vähän ylläri, Jujua jännitti sateinen ilman ja liukas este. Kokeen jälkeen otettiin näitä muutama, ja teki ihan reippaasti. Eli kokemuksen puutetta lähinnä. Jälkeen olin super tyytyväinen tietysti, esineet...ööh, niissä en tiedä mitä tapahtui. Ei toki saanut hajua meidän treeniesineistäkään kuin vasta ihan esineen päältä mutta silti. Tiesikö mitä oli tekemässä? Jäi arvoitukseksi.

Ensi vuonna jatketaan kakkosissa. Sitä ennen menee pk puoli totaalitauolle. Jälkeä saatetaan ajella joitakin kun ilmat kutsuu metsään. Metristä hyppyä otetaan talvella myös halliolosuhteissa vähän ja luodaan pohjaa tulevalle.
_____________________________________

Maanantaina oltiin levossa, mutta otettiin kaksi eteenmenoa lenkin yhteydessä pallolle kentällä siten että ripottelin vähän ympäri kenttää kartioita ja leluja. Vietiin eka pallo yhdessä, ja toisella kävin viemässä ja näytin. Hyvin meni molemmills kerroilla oikein, vaikka ekassa arpoi yhden lelun kohdalla ja tokassa oli jalankulkijahäiriökin.
____________________________________

Tiistaina aamulla aksaamaan. Mun tavoitteena olisi saada nostettua Juju kolmosiin ennen pentuja, joten nyt sitten keskitytään aksaamaan. Juoksarit kaipaa tehotreeniä, sekä puomi että A este. Puomiin keskitytään nyt ensin.

Ja olihan sitten haasteita. Tarkoitus oli treenata sitä että mä jään taakse/mun liike on Jujun liikkeestä poikkeava. Ensin ei meinannut osua ihan alastulolankultakaan, ja kokonaiselta puomilta ei taidettu saada kuin yksi jackpotti koko treenin aikana, vaikka juoksin lopussa mukanakin. Ihan selkeästi Jujulla on vähän hukassa tämä nyt kun ei ole treenattu. Mä kuitenkin uskon että se lähtee sieltä tulemaan, kun vaan nyt treenataan säännöllisesti muutamia kertoja viikossa ihan vain puomia. Jätetään ne käännökset nyt vähemmälle. Lisäksi mä ajattelin että opetan sille nyt erikseen etenemiskäskyn puomikäskyn rinnalle. Nythän oon vaan sanonut runrun puomille ja sitten toistanut sen suoralle exitille. Ehkä se sekoittaa sitten kun ei tule selkeästi eri käskyä eri exiteille. Kun sitten käännöksiinkin sanon ensin runrun ja sitten käännöskäskyn. Onneksi on hirmu viisas koira.






torstai 5. lokakuuta 2017

The greater the challenge, the greater the opportunity

Tiistaina oli ajatus mennä illalla maastoon, mutta keli oli enemmän kuin hirveä, joten luovuttiin ajatuksesta suosiolla. 
_______________________________

Keskiviikkona sitten uusi yritys. Pääsin lähtemään töistä aiemmin, joten oli paremmin aikaakin. Kävin tekemässä esineluiskan 10x50m ja kaksi janaa, joiden perässä noin 50-100m jälkeä ja keppi. Toiselle jäljelle jätin kepin tosi pian noston jälkeen, ja sitten noin 100m ja pallo. 

Esineet oli hienot. Eka haettiin hajuhakuna ja sinne meni ripeästi, nosti varmasti, eikä epäröinyt juosta ruudun perälle asti vaikka maasto kaartui siten että ihan perälle ei nähnyt lähetyslinjalta. Lasten kenkä nousi ja palautti ilman hihkumista eteen suoraan. Toiselle esineelle lähetin palkkauksen jälkeen, eteni sinnekin ihan kivasti vaikka lähti vähän hitaammin, otti vauhtia muutaman metrin jälkeen. Löysi kumisen puhelimen kuoren helposti. Palkkasin vauhdista. Sitten kun siinä heittelin palloa, niin nakkasin esineen ruutuun ihan eteen, samaan aikaan kun heitin palloa Jujulle niin ei nähnyt että laitoin esineen ruutuun. Lähetin, lähti kovaa, mutta veti liinat kiinni heti kun oli ohittanut esineen, eli oli nenä auki. Nosti esineen ja palautti eteen. Superbailut. 

Lenkin jälkeen mentiin jäljille. Eka jälki lähti oikealle, jana noin 15m. Lähti etenemään tosi hyvin, ja nosti jäljen ihan suorilta oikein. Toki olin tehnyt vähän helpomman kulmankin, ei ihan 90 astetta. Hienosti pysyi jäljen päällä ja keppi nousi upeasti. 

Vanha asiaan liittymätön kuva :D
Toinen jälki lähti vasemmalle, jana noin 10m. Nyt otettiin lähetystä vähän uusiksi, kun meinasi lähteä seilaamaan, ei lähtenyt heti siis suoraan. Sain kuitenkin lähtemään suoraan, jäljen risteyksessä haistoi janamerkkiä (note to self, kiinnitä merkit RIITTÄVÄN YLÖS) mutta bongasi aivan samoin tein jäljen ja lähti oikeaan suuntaan ihan suoraan, ei edes tarkistellut. Jippii! Sai kepin hyvin pian palkaksi siitä.  Sitten jäljestettiin vielä pallolle, matkalla oli yksi noin 90 asteen tai vähän terävämpi kulma, jonka olin toki tallannut huolellisesti. Kulmasta selvisi ilman pyörimistä ihan suorilta, ja sai siitä pallon palkaksi. Olipa ilahtunut pikku koissu 💜 kun taas löytyi yhtäkkiä pallo jäljeltä. 

Aivan tosi hyvä mieli jäi, ja tässä nyt pohdin että kannattaako enää tehdä enempää ennen koetta? Kuitenkaan mitään ei pysty enää opettamaan ennen sitä. Toisaalta mietin, tekisinkö aivan jonkun ihan helpon yhden janan vielä, jossa jäljen kulma olisi edelleen helppo ja saisi varman onnistumisen. Vähän mietityttää että lähteekö se janalle suoraan, se on niin maastosta vielä kiinni.... mutta sille ihan oikeasti en ehdi tehdä mitään enää. Janan lisäksi mietin tekisinkö vielä yhden esinehaun hajuhakuna ennen koetta johonkin liuskaan jonka palkkaisin vauhdista..? Valintoja valintoja. Toisaalta nyt saisi jätettyä tosi hyvään onnistumiseen nämä valmistelevat treenit, ja seuraavaksi sitten vaan virittelyt juuri ennen suoritusta... mulla ei ole kovin vahvaa historiaa näiden kisavalmistautumis treenien kanssa, kun jännitän niitä jo, ja helposti siirrän sitten painetta niihin treeneihin, että on pakko onnistua, ja Juju huomaa sen kyllä sitten heti. Yleisesti meidän kisavalmistelevat on mennyt penkin alle tämän takia. Oisko viisastumisen paikka?



keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Lähes viikon treenailut

Keskiviikkona aamulla tehtiin ennen töitä minitottikset vieraalla kentällä. Lähinnä noutoja.

Juju oli jotenkin vähän väärällä jalalla noussut, ja vaikka tein tottista ennen pienen esinehaun helposta paikasta (sai tehdä ekaa kertaa liivit päällä) ja sai siitä bileet, niin oli kyllä nihkeää. Tasamaanoudotkin oli jotenkin huonompia kun aikoihin. Hinkattiin niitä myös liikaa. Lähti kyllä kapulalle ihan ok, mutta palautti epävarman oloisena ja aina vähän vinoon. Mä en tajua tuotakaan juttua. Juju ei koskaan ole tullut suoraan kohti tulevista liikkeistä suoraan sivulle, vaan aina luoksarit ja noutojen palautukset eteen. Mutta miten musta jotenki tuntuu että se ennakoi silti sivulle tuloa ja pohtii pitääkö palauttaa sivulle vai eteen...?? Ja vaikka tätä on tehty ihan kotona naksuttelemalla ja siirretty ulos hiljalleen matkaa lisäten tarjoamisen kautta, niin silti välillä on tämmöisiä päiviä ettei oikein tiedä miten ja mihin se pitikään palauttaa.

Metrinen hyppy oli myös hankalaa vaihteeksi. En meinannut millään saada hyppyä ilman kosketusta, ja oikeastaan ei ehkä kannattaisi tässä kohtaa ennen koetta sitä ehkä hinkatakkaan. En tule samaan metristä noutoa kuitenkaan Jujulle niin että se hyppäisi sekä meno että paluuhypyn, ja koskematta, joten ehkä kannattaisi nyt keskittyä asenteeseen ja palkata kaikki missä menee menohypyn kuitenkin hyppäämällä, eikä kierrä. Vaikka sitten palauttaisi mulle kapulan kiertämällä hypyn, kunhan palauttaa. Nyt kun hinkkaan tätä, niin se varmuudella jättää koko noudon tekemättä kun tietää että tekee virheen jos ei hyppääkään.

Illalla Jumesniemeen paimentamaan. Treenit oli kokonaisuudessaan tosi hyvät. Olin päättänyt, että tehdään vähän sellaiset helpommat treenit, enkä nillitä mistään turhasta.

Aluksi sai hakea lampaat vasemmalla kaarella ja tuoda vapaasti, en käskenyt maahan. Peitti tässä hyvin, eikä olisi itseasiassa ehkä keskeyttänyt kaarta jos en olisi kutsunut kun oli peittänyt tarpeeksi. Toi porukan ja sitten ajettiin se toiseen päähän laidunta, sai itse tasapainotella, pidin vain huolen ettei käännä mulle. Kehuin paljon. Jarruttelin välillä rauhallisesti, mutta pääasiassa annoin työstää itse. Oli iso porukka, niin ne liikkuikin aika rauhallisesti.

Otettiin aidan viereen porukka ja jatkettiin hakuja. Tällä kertaa Juju olisi selkeästi halunnut kääntää porukkaa mulle. Joka kerta on ollut joku uusi "ongelma" kun Juju on alkanut hahmottaa tehtävää. Toisaalta se kertoo että kehittyy myös. Nyt tuli siis kyllä heti väliin kun käskin, mutta sitten meinasi ettei haluaisi ajaa, vaan kääntää sen jaetun porukan mulle. En antanut vaan sitten laitoin seisomaan, ja siitä uudestaan aja tai suuntakäsky. Kun oltiin pidetty riittävästi, niin annoin suuntakäskyn ja sitten sai ajaan tämän porukan siihen toiseen porukkaan (niinkuin saatiin ohje) ja sitten tuoda koko lauman takaisin mulle. Saatiin muutama tosi hyvä, ja sitten tauko.


Toisella kierroksella sain hyvän mahdollisuuden vähän pakottaa vasenta kaarta ulospäin, kun lauma oli oikeassa reunassa, ja lähetin Juju siten että se kiersi kosteikon. Toki kaari oli todellisuudessa näin aivan liian laaja, mutta sain tässä hyvän sauman vähän pakottaa vasenta kaarta ulospäin. En toki halua että koira normisti lähtee niin laajasti että jättää katsomatta lampaita, mutta koska Jujulla vasen kaari on auennut huonosti, tein tahallaan nyt niin että pakotin vasenta suuntaa ulos.

Sitten ajeltiin maltan ristiä edes takaisin. En mitenkään hienosäätänyt, jos kaikki ei menneet ihan suoraan läpi, niin otettiin vaan uudestaan, en pakottanut korjaamaan. Lampaat meni aika kiltisti rististä läpi ja saatiin hyviä pätkiä. Sitten ajettiin vielä vähän fiilistellen porukka toiseen päähän laidunta, hoputin ajoon tempoa, ja annoin ajaa vauhdilla. Juju oli aika poikki, ei jaksanut niin työntää, mutta välillä saatiin porukkaan vauhtia. Hienosti kyllä kävelikin steadyllä, tykkäsin tosi paljon. Nostoja otettiin sitten vielä lisäksi muutamia, ja hyvin lähestyi rauhallisesti. Pillikäskytkin toimi aika kivati, ajoon annan vain yhden vihellyksen jos haluan että lähtee hitaasti. Mun vihellykset ei vaan ole aina ihan täydellisiä vaikka yritänkin, mutta näitä harjoitellaan. On ihan eri asia osata puhaltaa pilliin esim. autossa harjoitellen, kun sitten puhaltaa siihen oikeissa tilanteissa missä asiat tapahtuu nopeasti jne.
________________________________

Torstaina aamulla mentiin maastoon. Nyt alkaa olla illat jo puoli kahdeksan aikaan niin hämäriä ettei meinaa ehtiä töiden jälkeen maastohommiin. Tein esineruudun (noin 10x50m) kahdella esineellä, ekalla hajuhaku ja toiselle suorilta. Ilma oli tosi kostea ja tuuleton, joten sai hajun vasta ihan esineen päältä. Mutta sai kuitenkin hajuhakunakin ihan hyvän treenin, koska ei lähtenyt lähetyksellä ihan kohtisuoraan sinne mistä hajun sai, vaan kaarsi vasemmalle vinoon, ja joutui sitten etsimään ihan kunnolla. Irtosi kuitenkin ihan suoraan takareunaan asti. Otin palautuksen eteen, vähän mälväsi esinettä, mutta ei pahasti kuitenkaan. Toiselle esineelle irtosi samaa reittiä, toinenkin esine oli aika takana mutta toisessa reunassa ruutua. Sitä saikin etsiä, esine oli vähän vielä montussa, eikä varmasti saanut siitä hajua kun vasta ihan esineen päältä. Hyvin malttoi etsiä, ja oli selvästi hommissa! Sitten kun löytyi palkkasin vauhdista leluun ja sitten leikittiin kunnolla. Sitten lähdettiin lenkille ja annettiin janojen vähän vanhentua.

Tein kaksi noin 50m pätkään jälkeä ja niihin noin 7-10m janat. Risteyskohtaan laitoin pallot. Tarkoitus ei ollut jäljestää yhtään vaan tukea sitä janalla etenemistä, joka on nyt vaikeaa. Ekalla janalla olikin vaikeaa, ja voi sitä epäuskoisen onnellista ilmettä kun sieltä sitten löytyikin PALLO yhtäkkiä. 💜💜 Leikittiin, ja sitten Juju halusikin lähteä kuitenkin jäljelle, joten annoin sen jäljestää tielle mihin olin mennyt ja nakkasin pallon sen eteen jäljelle. Juju ei edes huomannut heittoa vaan ilahtui että TAAS PALLO TÄÄLLÄ KESKELLÄ METSÄÄ 😂.
Toisella pätkällä eteneminen oli taas arvatenkin vaikeaa, jana oli tässä pidempi. Autoin sitten kun ei meinannut lähteä suoraan, otin vaan takaisin ja liinasta autoin menemään suoraan ja HITTO TÄÄLLÄKIN ON PALLO!! 😀 Siis miten voikin ilahtua niin silmiä nähtävästi siitä. Otettiin tämä pätkä vielä uudestaan niin että jätin pallon Jujun nähden ja lähetin tien vierestä uudelleen, nyt eteni kauniisti suoraan pallolle. Tätä ei tarvitse tehdä tämän enempää, seuraavaksi teen niin, että lähetän janalle, ja sitten kun nostaa jäljen, niin hetken päästä sieltä jäljeltä löytyy pallo. Sellaisia vielä muutamia ennen koetta, ja niin että teen jäljen oikean suunnan nostamisen helpoksi kulmaa säätämällä.

Torstaina illalla vielä tottista. Jäävistä tehtiin istumista, kaikki oikein. Hypyllä on vaikeaa edelleen, enkä mä sitä enää ehdi sille rakentaa kunnolla. Jos menen kutsumaan hypyn yli tulee kauniisti hyppäämällä, lähettämällä hypyn yli hyppää melkein paikaltaan, eikä ota vauhtia vaan ravaa hypylle. Kiersikin taas monta kertaa. Noh, sai sitten kyllä superit palkat aina kun vaan hyppäsi, kosketuksella tai ilman.
________________________________

Perjantaina treeniviikon päätös Tanjan valkussa. Mukava vauhdikas rata, jolla ei mitään ihan hirveitä ongelmia tullut, oli taas esteiden ohituksia ja jänniä keppikulmia, mutta hienosti Juju pelasi.
________________________________

Viikonloppuna tai oikeastaan vähän venytettynä la-ma oltiin Isojärven kansallispuistossa testailemassa uutta telttaa. Osui aika mukavat kelit oikeastaan, ei juurikaan tuullut, ja luonnon väriloiston takia ei harmaa taivaskaan yhtään haitannut menoa. Jujulla oli mukana oma makuupussi ja fleecehaalari, jota se inhoaa, mutta joka on ainoa mihin luotan että pitää lämmön siellä missä pitää. Jujulla olikin makuupussin sisällä aina lämmin, kun kokeilin kädellä, mutta ei yhtään liian kuuma. Juju tiputtaa nyt ihan hirveästi karvaa, sillä ei juurikaan ole pohjavillaa jäljellä, joten en ihmettele että vähän viluisaa olisi ollut ilman takkeja. Päivällä kun siirryttiin leirin kanssa paikasta toiseen oli Jujulla Jumppapomppa päällä kokoajan.













Kamerassa ei meinannut säädöt riittää, kun oli aika hämärää läpi päivän.
_______________________________

Maanantaina sitten illalla kun oltiin jo päivällä kotiuduttu leiriltä, mentiin tottistelemaan. Kävin ennen treeniä taas tallomassa tynkäjäljet jana treenin toivossa.

Tottikset oli tosi jees. Tein lähinnä noutoja ja sitten testailin eteenmenoja. Vein pallon etukäteen ja pallo oli sellainen ettei sitä nähnyt kuin ihan läheltä.

Hyppyä ekana, siten että avustaja oli hypyn toisella puolella, ei kutsunut yli, mutta palkkasi lelulla jos hyppäsi. Juju kävi katsomassa muutaman kerran hypyn edessä ja kävi myös hypyn takana katsomassa, oliko siellä palkkaa, mutta hyppäsi sitten kuitenkin kolme ihan hyvää hyppyä. Ei siis ole ainakaan mitenkään rakenteellista ettei muka pääsisi yli, vaan ei vaan ole tarpeeksi kokemusta että uskaltaisi heti hypätä. Palkkasin jokaisen yli mentyn hypyn, vaikka kahdella ekalla koski. Kolmannella ei koskenut, siitä superit bailut ja siihen jätettiin. Sitten vinoestettä. Tässä heitin ekan niin vinoon, että meni korjaamiseksi. Jätin Jujun (kisamaisesti) istumaan perusasentoon, ja hain kapulan. Toisella heitolla sain tarpeeksi suoraan. Kiipesi molempiin suuntiin, avustajat sanoi, että takaisin tulossa vähän arpoi kiipeämistä, että mistä kohtaa ponnistaa, mutta tuli kuitenkin. Toistolla tuli tosi hienosti ja arpominen jäi pois.

Seurausta vielä vähän henkilöryhmään ja kapulatelineen lähetymisiä. Hyviä oli kaikki, piti hyvin kontaktia ja oli hyvin mukana.

Tauon jälkeen seurausta sinne ja tänne, muutama hyppy, jossa nytkin kävi ekalla katsomassa hypyn takana ja hyppäsi vasta sitten. Tätä otetaan vielä ennen koetta, ja koitetaan saada onnistumisia paljon alle, ja lisäksi tehdään varasuunnitelma, jos ei hyppääkään. Yhden luoksarin otin ja peruuttelin eteentuloja. Sitten niitä eteenmenoja. Levekin kentät on aidattomasti yhdistetty kivituhka ja luonnonnurmi. Pallo oli kivituhkakentän kauimmaisessa päässä ja lähetin nurmikentän toisesta päästä niin että eteenmenomatkaa oli jotakuinkin 80m yhteensä. Juju lähti hienosti etenemään, mutta jäi pyörimään kenttien rajalle missä nurmi vaihtui kivituhkaan :D . Kävelin vastaan vähän ja otin uudestaan seuraamaan ja uusi lähetys. Nyt eteni kyllä perälle asti, mutta sen verran vinoon ettei nähnyt palloa ja taas pyöri ja hyöri päädyssä. Juoksin näyttämään pallon ja leikittiin. Sitten uudestaan. Kolmannella kerralla treenikaveri kävi viemässä pallon, lähetin taas pitkän matkan, mutta meni jälleen hiukan vinoon niin ei vaan nähnyt millään palloa. Kävin palkkaamassa taas päädyssä. Sitten tehtiin vielä kerran, ja nyt muisti että pitää juosta SUORAAN jotta pallo löytyy. Ja sieltä se löytyi. No pääasia oli, että sain sille luottoa että kyllä se pallo siellä on kun juoksee vaan. Ja itselle, että kyllä se lähtee etenemään kun virittelen hyvin ja vaan lähetän.

Janoilla oli myös kivaa. Ekalla janalla (noin 7m) lähti heti oikeaan suuntaan jäljelle, tosin meni vähän jäljestä yli ennen nostoa, luulen että tuuli painoi jälkeä vähän metsään päin. Löysi kepin ja superbailut. Toiselle janalle olin jättänyt risteyskohtaan pallon (noin 15m) mutta alkoi heti jäljen bongattuaan tarkistaa takajälkeä, ja kääntyi itse oikeaan suuntaan ennen liinan mittaa, niin nappasin pallon pois ja annoinkin jäljestää kepille. Ei tosiaan edes huomioinut palloa janalla mitenkään. Lähti myös nyt janoille ihan mielellään, etenkin tokalle.
_______________________________

Tiistaina aamulla aksaa. Tanjalta saatiin kotiläksyksi tehdä kepeillä puolenvaihtoja edessä ja takana. Niitä ja lisäksi halusin testata Mujusen Salmen Turussa hankaluuksia aiheuttaneen radan alkuosan leijeröintiä vähän modattuna. Oikealla radalla U putkeen laitettiin pimeään putkikulmaan, joten siihen tuli väkisin vähän jarrua, niin se hankaloitti leijeröintiä, kun koirat kääntyi putkesta vähän ulostullessaan olettamaansa ohjaajan sijaintiin. Jujukin tuli ekalla yrittämällä lähimmän hypyn.


Lisäksi alkuun ja loppuun juoksupuomia ihan helpoilla suorilla exiteillä. Jujulla on muutamassa treenissä ollut hankaluuksia osua, kun on vähän nyt jäänyt mun liikkeeseen kiinni. Nyt täytyy ottaa vähän askel taaksepäin, jotta saan sitä omasta liikkeestä irti, ettei mun tarvitse vauhtia ylläpitääkseni juosta vierellä/edessä. Mutta nyt halusin vaan Jujulle paljon osumia ja palkkaa puomilta, kun ollaan tehty vaikeita juttuja viime treenit.

Mä melkein jo odotan että sunnuntain jälkikoe olisi ohi, koska mä lopetan PK-puolen jutut siihen tältä kaudelta ja siirryn talviharrasteisiin enemmän, eli agiin ja tokoon. Paimennusta ei enää ehdi illalla ennen pimeää tehdä, mutta sitä tehdään silti varmaan ainakin jonkin verran läpi talven. Tosin voi olla että kivat syyskelin ajaa mut maastoon tekemään jälkeä ja esineruutua, mutta tottiksen osalta on kausi kokeen jälkeen siinä.