perjantai 27. marraskuuta 2015

Liidellään

Torstaina 27.11. oli ohjatut normiaksat, tehtiin ratatreeniä. Rata oli semivaikea, meille paljon vaikeita kohtia. Oli suoria putkia, eli juosta sai aika täysillä. Treenattiin koko rataa, eli lähdin ihan alusta vaan tekemään ja katsottiin mihin asti päästään. Ja mehän päästiin!! Alkuun ohjaus kakkosesteen seinän puolelta kolmosta kohti ja siitä valssaten neloselle. Hyppy muurilla meni pitkäksi, mutta näissä meillä riittääkin treenattavaa, päästiin kuitenkin suorilta jatkamaan. Neloselta puomille, juoksi kontaktin läpi, tai hidasti, mutta oli epävarma ja kun juoksin ohi, lähti perään. Näihin lisää treeniä, tosi paljon!!! Pituuden hyppäsi täysillä heti oikein, siitä seiskalle ja valssilla kasille. Nämä hienosti, kääntyi kolikon päällä, kun ohjaus oli ajoissa. Keinulla meni TÄYDELLISESTI eka yrittämällä päähän asti, vapautin kolahduksesta. Muuri, takaakiertona 11 ja siitä täysillä putkeen. Putkessa jarrutus "Juju" sanalla, ja takana leikkaus 13 (hyppäsi jälleen jättiloikalla) ja 14 pienen kaarteen jälkeen. 15 ja 16 luki itse, ja ehdin tehdä onnistuneen sokkarin 17 putkelle. Ehdin helposti takaakiertoon esteelle 18 josta otin Juju selän takaa kiinni päällejuoksun tyylisesti ja siitä 19 ja sylikäännöksenä 20. Juju luki itse 21 ja kepeille lähti heti oikein ja teki loppuun ja KOVAA. Esteen 24 jälkeen oli vaikea ansaputki, joka selvitettiin kuitenkin helposti. Välistä veto 25 onnistui hyvin, mutta tästä karkasi keinulle putken sijaan. Muisti kohdan, kun jo aiemmin radalla sama järjestys. Tässä siis jouduttiin ottaa uusiksi mutta 25 estettä suoritettua rataa on meille jo PALJON! No Juju korjasi kohdan hyvin kun ohjasin oikein (tein välistä vedon myös 25 jälkeen niin ohjautui putkelle) ja lähti eteen helposti menemenemene huudolla putkesta vikalle esteelle 27. Itseasiassa irtosi tosi hyvin, jopa yllättävän hyvin eteen suoraan! Mahtava rata, kivat treenit. Sopivan haastavaa, ja samalla kuitenkin mahdollinen onnistua. Olin itse paljon paremmalla moodilla liikkeellä, ja silloin Jujukin toimii kuin ajatus.

Hinkattiin lopputreeni tuota 12-14 väliä, putkijarrua ja takanaleikkausta. Jujua on vähän vielä vaikea kääntää takana, se ei oikein hiffaa sitä. Lopuksi teki kuitenkin hyviä toistoja. Hyvä silakka!!!



Ps. Tänään Juju oli tuhonnut toimiston maton nurkkaa. En tiedä mikä hormoonimyrsky aiheuttaa tuota tuhoamista jälleen, Juju on jo pitkään ollut täysin tuhoamatta mitään. Hohhoijjaa.

torstai 26. marraskuuta 2015

Homma etenee

Muutama kevennysvideo tähän alkuun, ensimmäisenä Jujun edistyminen handstand tempussa :D tosin viikonloppuna osasi tehdä tämän jo puuta vasten ulkona myös.

Videossa näkyy myös meidän uusi kosketusalusta jonka kepo näppäränä ukkelina nakutteli kasaan viime viikolla. Ollaan siis käytetty sitä kaukojen treenaamiseen ja etenkin seisomisen opetteluun. Juju valahtaa siinä tosi helposti istumaan, ja toisaalta liikkuu kohti myös heti kun nousee seisomaan. Kosketusalusta on sinällään Jujulle tuttu asia, joten luulisin tämän olevan sille aika helppo oppia. Jujulla myös liikkeet menee luonnostaan sellaisella tekniikalla että takajalat on paikallaan, joten tätä tekniikkaa vahvistetaan.


Viime viikonloppuna oltiin Pohojammaalla kylässä la-su. Juju nautiskeli maalla olosta. Muutama outo juttu oli, luulen että lumi aiheutti hiukan sekoilua. Jujuhan rrrrakastaa lunta ja kun talvi tuli sitten perjantaina vauhdilla ei ollut riemulla rajaa lenkeillä. Tämä on johtanut myös siihen, että Juju syö lunta, siis juoksee pää alhaalla suu auki ja kolaa lunta kitusiin :D Suht hauskan näköstä ja koira nauttii, mutta on sillä pieni lieveilmiökin. Nimittäin pissahätä. Tällä seurauksella normaalisti 100% sisäsiisti pikkulikka pissasi muutamankin kerran sisälle kylässä...huoh. Noh, eihän siitä voi moittia, Juju kyllä aikalailla yrittää aina kertoa, kun tarvitsee päästä ulos, mutta vieraassa paikassa ei osannut niin selvästi sitä sanoa. Tai en osannut lukea. Terminaattori tuhosi myös yhden tuolin käsinojan yksin ollessaan (oltiin saunassa...). Että semmonen anoppila vierailu :P


Tiistaina oltiin omissa aksatreeneissä ja tehtiin serpentiinejä. Alkuun pidin hypyt putkien välissä vinossa suhteessa putkiin ja suoristin pikkuhiljaa. Vinohypyt eivät ole tuottaneet koskaan tuskaa meille, mutta hyvä näitäkin on harjoitella. Tosi heinosti Juju haki hypyt, vaikka ne olivat suorassa linjassa. Tehtiin ensin ihan suorilla ohjauksilla, ja lopuksi vielä vähän vaikeuttaen välistävetäen ja takaakiertäen. Treenit oli aika helpot, mutta kivat. Jotenkin kaipasin helpompaa treeniä nyt ja Jujullakin on juoksut alkamaisillaan ja se on vähän laiskahko ja vaikea motivoitava välillä. Tosin Jujun kohdalla laiskahko- sana ei monelle tarkoita mitään, siis sitä ei kukaan muu huomaa kuin minä. Normaalisti tulta tappuraa oleva taskuraketti on nyt vaan vähän hitaammalla käyvä. :D



Keskiviikkona tehtiin kunnon maastolenkki. Lähdettiin Pinsiön metsiin samoilemaan. Käveltiin pari tuntia metsikössä ja hiekkaharjulla ja kun päästiin takaisin hiekkamontulle, johon jätin auton, bongattiin toinen lenkkeilijä koiran kanssa. Hän huuteli meille että onko koira irti , joo on, voiko päästää oman, onko tyttö vai poika? (lähinnä juoksujen takia), tyttö, no päästä irti. Miehellä oli australianpaimenkoira Armi, myös 1wee ja tytöt sai kunnon rallit päälle vielä lenkin lopuksi. Paimenet yleensäkin osaavat leikkiä jotenkin keskenään paremmin kun siihen kyttäämiseen ja hyökkimiseen ei mee toisella hermot. Alkuun Juju kertoi että kuinka lähelle saa tulla, ja ettei tykkää päälle hyppäämisestä tai liian kovasta painista, ja sitten leikki alkoi. Juju mielestäni saakin nuo kertoa toiselle, jos toinen on luonnostaan vähän rajumpi leikkijä. Armikin ymmärsi heti yskän muutamasta ärähdyksestä ja suostui leikkiä Jujun säännöillä. :) Juju ei missään nimessä ole mikään riitelijä, enemmän alistuva ja vähän muita pelkäävä, mutta juuri tästä syystä tuollaiset leikkikaverit on ok, jotka on riittävän pitkäpinnaisia kestämään ne muutamat karvojen nostelut ja murinat ennen kuin jää sulaa ja leikit alkaa. Vielä ei ole vastaan tullut koiraa jonka kanssa Juju ei toimeen tulisi.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Something different....nothing normal

Perjantaina 13. päivä lähdettiin kylään tädille maalle. Jujulla riitti kylässä ihmeteltävää. Lauantaina se pääsi heppojen kanssa mukaan lenkille, ja siihen nähden, että se oli sen toka kerta heppojen kanssa meni kyllä aivan loistavasti. Vastaan tuli muutama autokin, ja talon pihassa, jonka läpi joutui ratsastamaan, oli ihmisiä, ja nekin ohitettiin kunnialla. Juju otti käskyjä hyvin vastaan hepan selästä käsin, eikä perseillyt mitään turhaa. Tällä kertaa myös paimennusvaihde oli pois päältä, ja Juju kulki koko matkan heppojen edellä. Olen vahvistanut tätä edellä kulkemista sen kanssa, on huomattavasti turvallisempaa kuin että se olisi heppojen jaloissa jatkuvasti.

Tädillä on myös viisi kissaa, lemmikki pulu, kilpikonnia ja miljoona muuta pienempää elukkaa, joten hämmästeltävää riitti. Pulu ja konnat ovat suuressa lasiterraasiossa pääosan päivästä, eikä nytkään päästetty pulua vapaaksi asuntoon. Konnaan Juju pääsi tutustumaan ihan lattiatasossa ja voi miten se oli jännittävä! Sitä piti myös yrittää paimentaa. Konna olikin ainoa eläin jonka kohdalla piti hiukan muistutella Jujua käytöksestä. Kissojen kanssa meni loistavasti, ja yksi kissoista oli niin rohkea, että jo parin päivän tutustumisen jälkeen haastoi leikkiä Jujun kanssa. Kisu teki valehyökkäyksiä sohvan selkänojalla ja Juju juoksi ympäri taloa :D





Sunnuntaina kotiuduttiin, ja Juju nukkui loppupäivän, taisi olla aika raskas kyläily, vaikkakin niin mahtava.

Maanantaina otin Jujun mukaan kaverille kylään, käytiin katsomasa vastasyntynyttä pikku poikaa, ja tietty äippää siinä samalla. Siinäkin taloudessa on kaksi kissaa, ja loistavasti meni myös niiden kanssa. Matka (5km suuntaansa) tehtiin pyörällä, Juju juoksi irrallaan mukana. Paluu matkalla käytiin Turtolan Faunattaressa hakemassa Tempulle hiekkaa ja Jujulle treeniherkkuja, löydettiin kokolihaisia nameja, luulen että kelpaa.

Tiistaina oltiin aamutreeneissä hallilla. Teemana valssit, rimojen korotus 60cm, ja keppien häiriötekijät. Alkuun lämmittelyn jälkeen tehtiin hyppysarjaa jossa tiukat käännökset on tärkeitä, ja aluksi Juju tekikin käännökset aivan jäätävän isoina. Huomautin ja pyysin keskittymään ja alkoi sujua. Jujulla selkeästi aina tuossa alkutreenissä on liikaa virtaa, ettei malta koota itseään hypyille vaan haluaisi vaan mennä KOVAA! Täytyy alkaa tehdä kunnon leikkihetki ennen aloitusta, sais sillä virtaa pienemmälle. Lopulta sujui hienosti ja kun sain oman ohjauksen tiukaksi, kääntyi Jujukin kuin pennin päällä. Rimat tosiaan korotettiin 60cm ja ei ongelmaa, hienosti hyppää.

Kepeillä harjoiteltiin vastaliikettä ja häiriöitä. Aluksi tein putki-rengas-hyppy-hyppy sarjan jälkeisiä keppejä, avokulmasta, eikä meinannut löytyä oikea aloitusväli millään. Helpotin verkolla, jonka jälkeen sujui. Otin verkon pois, ja sujui silti. Toki me ollaan keppejä tehty vasta niin vähän aikaa, ettei voi suurempaa odottaakaan. Tämän harjoituksen jälkeen (jolla oli tarkoitus saada vaan oikea rytmi ja kova vauhti kepeille) tehtiin niin, että lähetin Jujun kepeille ja kävelin itse vastaan liikettä. Oli vaikeaa. Ei meinannut hoksata edes etupalkalla ideaa, kun mamma menee tuonne niin en minä voi mennä toiseen suuntaan... Tehtiin sit niin että lähetin kepeille mutta vain seisoin rintamasuunta vastaan Jujun liikettä. Alkoi sujua. Lopuksi päästiin niin, että jätin Jujun keppien päähän, kävelin itse toiseen päähän. Käskin "kepit" ja hiukan ohjasin jotta aloitti kepit oikein ja seisoin vaan liikettä vastaan. Viimeisillä toistoilla saatiin jopa niin, että sain muutaman askeleen otettu Jujua vastaan kun suoritti keppejä. Jujusta oikein näkin kuinka sen pää höyrysi kun yritti miettiä että miten...? Vaikea harjoitus, mutta hyödyllinen. Haluan että Juju oppii kepit esteenä niin, että ne pitää aina suorittaa kunnolla loppuun asti, tein minä mitä tahansa.


Torstaina oli sitten ohjatut vakioharjoitukset. Ja jestas että oli huono meininki meillä. Oltiin Jujun kanssa aivan eri radoilla, mulla ei pysynyt ajatus kasassa. Jotenkin oli tosi veltto fiilis ja se näkyi. Jujun kanssa ohjauksien ja käämmöksien pitäisi olla tiukkoja ja homma siltä osin aika täpäkkää, niin ei mitään sen suuntaistakaan nähty radalla meidän aikana. Rata oli toki haastava ja siinä oli meille aika paljon uutta, mutta silti... En itse edes muistanut rataa kunnolla... HUOH, ei niitä viitsi muistella sen enempää. En tosiaan muista rataa, niin ei ole siitä piirostakaan.


perjantai 13. marraskuuta 2015

Ups ´n´ downs

Torstaina 5.11. oli ohjatut aksat jälleen. Voi huoh miten huonot treenit. Juju toimi moitteettomasti, mutta itese oli kyllä niin kuutamolla että. Ei mitään järkeä. Rataantutustumisen jälkeen en muistanut kolmea ekaa estettä ja ohjasin Jujua ihan miten sattuu... jotenkin tosi huono päivä ja jäi mälsä olo. Ei niistä se enempää.

Viikonloppuna käytiin ensinnäkin lauantaina tallilla pitkästä aikaa. Otin ratsuksi vanhan ihanan järkähtämättömän suokkitamma AaTeen ja Juju mukaan maskotiksi maastoon. Juju näki ekaa kertaa heppoja, siihen nähden meni loistavasti. Vähän heppa pelotti ja varsinkin kun se hörisi ja pärski ja liikkui ja kaikkea... HUI. Mentiin maastoon ja kun nousin itse selkään, alkoi jujulla paimennusvaihde iskeä silmään. Onneksi kuunteli hyvin selästä käsinkin komentoja ja neuvoja, niin sain pidettyä sen aisoissa. En antanut Juju tulla yhtään hepan takana, vaan aina komensin sen sieltä eteen kulkemaan polulle. Näin mentiin hyvin, välillä neuvoteltiin pidempäänkin siitä saako mennä taakse vai ei, mutta joka kerta totteli lopulta hyvin. Lopuksi mentiinkin ihan sujuvasti. Onneksi oli maailman kärsivällisin heppa alla. Täytyy ottaa uusiksi.

Sunnuntaina tehtiin Juju eka jälkitreeni. Tallasin noin 30m pitkän jäljen, jäljet yhdessä ja joka jäljellä nami. Mehän ollaan kerran oltu yksissä treeneissä joissa ohjatusti tehtiin jälki, kaatosateessa. Tallasin jäljen ja mentiin jäljelle tuoreeltaan. Oli aika optimi keli, kun ei tuullut ollenkaan, ja oli muutenkin rauhallista pellolla. Juju ajoi jäljen nätisti. Hosuu tietty kokemattomuuttaan, mutta kun pidin liinasta vastaan rauhoittui ja ajoi jälkeä nätisti. Tämä on hyvää vastapainoa aksalle jossa mennään eikä meinata. Täytyy ottaa viikko ohjelmistoon. Ei me jälkeä aleta tehdä tosissaan eikä tavoitteeellisesti, mutta Juju tykkää ja mustakin on välillä kiva tehdä jotain rauhallista ja antaa koiran tehdä kaikki työ. :)



Tiistaina oltiin sitten jälleen omassa aksassa. Tehtiin ratatreeniä, koska ajattelin silloin että ei ohjatuissa pystytä rataa kuitenkaan tekemään niin se menee enempi tekniikka puolelle se treeni. Ei oikein kulkenut tälläkään kertaa. Rata oli toki jonkin verran haastava, mutta tehtiin ihan yksinkertaisissakin kohdissa virheitä, ja ei aluksi saatu oikein rataa tehtyä ollenkaan. Ohjasin Jujua liikaa, ja en saanut sitä mukaa käännöksiin vaan se meni ohjauksista läpi. Ja sitten se perskuleen AAAA. Joo, videolla vain parhaat suoritukset. Tai ihan paras puuttuu, koska lopussa saatiin koko rata kokonaan tehtyä, mutta jostain kummallisesta syystä kamera oli mennyt pois päältä :(



Torstaina oli ohjatut aksat taasen. Sanoin tutulle hallilla että toivoisin että nyt onnistuisi treenit kun on jotenkin muutaman treenin jälkeen ollut vähän surkea olo. No mentiin ja aloitettiin radan alusta. Ja voi miten hyvin se meni!!! Saatiin tehtyä ihan kokonaistakin rataa!!! Muutamassa kohtaa kun itse hämmennyin miten hyvin Juju kulki unohdin ohjata sitä ja se meni mm ohi puomista jne mutta kokonaisuutena aivan loistava treeni. Rata oli aika haastava, ainakin alku, mietin kauan että kummalta puolelta 3 estettä mun kannattaisi ohjata Juju sen yli, että menisi varmasti. Onneksi valitsin olla ns. ulkopuolella (eli ei 1-2 välissä) koska se meni loistavasti!!! Juju ohjautui heti oikein kolmoselle vaikka oltiin rinnakkain melkein esteellä. Lisäksi poispäinkäännös 6 putkelta 7 esteelle sujui TÄYDELLISESTI. Puomilta meni tosiaan ekalla ohi, tokalla muistin ohjata :D

Rata taas sinnepäin, ei niin justiinsa :D
Lopuksi vielä vaihevideo kun olen alkanut Jujulle opettaa käsillä seisontaa. Fuktiona tietty toi takapään käyttö, mutta ihan hauskaa on ollut pelkkä opettelukin ihan huvikseen :)




keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Edistystä.

Torstaina 28.10. oli ohjatut aksatreenit. Tehtiin rataa, oli meille oikein hyvä, nopea rata. Ei ollut kauheasti mitään tosi vaikeaa ohjausta, vaan aika sopivasti. Puomilla Jujulle tuli joku aivopieru, kun mä juoksin edeltä, niin hyppäsi ylösmenolta kesken kaiken pois... Luuli kai keinuksi ja ihmetteli mihin mä juoksen... :D Saatiin tehtyä ekalla oikein persjättö 9-10 ja pysyin kuin pysyinkin Jujun perässä radalla. Juju kuunteli hyvin ohjausta. Yhdellä takaa kierrolla (14) tuli esteen ali (?!?), eipä oo tuotakaan ennen tapahtunut. Korjattiin heti, ja ei tehnyt sitä uudestaan. Tuo 19-21 väli oli hankala, piti osata ohjata takana tai valssata tosi nopsaan. Valssit sujui, mutta edelleen ohjaan vähän liikaa ja saattelen esteille. Juju irtoaa hyvin, antais sen tehdä kun kerran osaa. Rata oli jotakuinkin kuvan mukainen, jotenkin en saanut päähäni täydellistä esteiden paikkaa mutta:

Joku este jäi kyllä puuttumaan, kun mielestäni niitä oli radalla 24?

Viikonloppuna oltiin Lohjalla kylässä ja Juju pääsi painimaan Aida tollerin kanssa pariksi päiväksi. Tytöillä meni kivasti, muutaman kerran Aida palautti Jujun maanpinnalle pikku ärähdyksellä jos homma meni sen mielestä liian villiksi.

Tiistai aamuna oltiinkin sitten jälleen omissa aksahommissa. Tehtiin vähän samoja asioita kuin viime viikolla ohjatuissa, ja lisäksi tehtiin keppejä. Juju teki ekaa kertaa koko jonon ilman verkkoja. Jihuuuuuuuuu!!! Tehtiin ilman verkkoja muutama onnistunut kerta, ja lopeteltiin kepit sitten. Tehtiin myös muutama puomi, ei ongelmaa tällä kertaa. Pitää treenata enemmän osana rataa.
Ohjauskuvioina kerrattiin sylkkäreitä ja takanaleikkausta ja kokeiltiin lisää takana ohjausta... on se vaikeaa. Juju menee niin kovaa, että putken kautta kun otettiin niin hyppäsi kilometrin loikalla eikä mulla ollut mahdollisuuksia saada sitä kääntymään tiukasti. Tehtiin sit ilman vauhtia ensiksi ja alkoi löytymään. Pitäs opettaa Jujulle se kokoava liike mahd. pian.
Lopuksi tehtiin lisää Aata...ja ei se nyt edisty yhtään. Annoin juosta kovaa läpi. Juoksutin vaan niin kovaa kun tuli ja palkkasin vauhdista.  Koski silloin tällöin. Boksia odotellessa.