Muutama kevennysvideo tähän alkuun, ensimmäisenä Jujun edistyminen handstand tempussa :D tosin viikonloppuna osasi tehdä tämän jo puuta vasten ulkona myös.
Videossa näkyy myös meidän uusi kosketusalusta jonka kepo näppäränä ukkelina nakutteli kasaan viime viikolla. Ollaan siis käytetty sitä kaukojen treenaamiseen ja etenkin seisomisen opetteluun. Juju valahtaa siinä tosi helposti istumaan, ja toisaalta liikkuu kohti myös heti kun nousee seisomaan. Kosketusalusta on sinällään Jujulle tuttu asia, joten luulisin tämän olevan sille aika helppo oppia. Jujulla myös liikkeet menee luonnostaan sellaisella tekniikalla että takajalat on paikallaan, joten tätä tekniikkaa vahvistetaan.
Viime viikonloppuna oltiin Pohojammaalla kylässä la-su. Juju nautiskeli maalla olosta. Muutama outo juttu oli, luulen että lumi aiheutti hiukan sekoilua. Jujuhan rrrrakastaa lunta ja kun talvi tuli sitten perjantaina vauhdilla ei ollut riemulla rajaa lenkeillä. Tämä on johtanut myös siihen, että Juju syö lunta, siis juoksee pää alhaalla suu auki ja kolaa lunta kitusiin :D Suht hauskan näköstä ja koira nauttii, mutta on sillä pieni lieveilmiökin. Nimittäin pissahätä. Tällä seurauksella normaalisti 100% sisäsiisti pikkulikka pissasi muutamankin kerran sisälle kylässä...huoh. Noh, eihän siitä voi moittia, Juju kyllä aikalailla yrittää aina kertoa, kun tarvitsee päästä ulos, mutta vieraassa paikassa ei osannut niin selvästi sitä sanoa. Tai en osannut lukea. Terminaattori tuhosi myös yhden tuolin käsinojan yksin ollessaan (oltiin saunassa...). Että semmonen anoppila vierailu :P
Tiistaina oltiin omissa aksatreeneissä ja tehtiin serpentiinejä. Alkuun pidin hypyt putkien välissä vinossa suhteessa putkiin ja suoristin pikkuhiljaa. Vinohypyt eivät ole tuottaneet koskaan tuskaa meille, mutta hyvä näitäkin on harjoitella. Tosi heinosti Juju haki hypyt, vaikka ne olivat suorassa linjassa. Tehtiin ensin ihan suorilla ohjauksilla, ja lopuksi vielä vähän vaikeuttaen välistävetäen ja takaakiertäen. Treenit oli aika helpot, mutta kivat. Jotenkin kaipasin helpompaa treeniä nyt ja Jujullakin on juoksut alkamaisillaan ja se on vähän laiskahko ja vaikea motivoitava välillä. Tosin Jujun kohdalla laiskahko- sana ei monelle tarkoita mitään, siis sitä ei kukaan muu huomaa kuin minä. Normaalisti tulta tappuraa oleva taskuraketti on nyt vaan vähän hitaammalla käyvä. :D
Keskiviikkona tehtiin kunnon maastolenkki. Lähdettiin Pinsiön metsiin samoilemaan. Käveltiin pari tuntia metsikössä ja hiekkaharjulla ja kun päästiin takaisin hiekkamontulle, johon jätin auton, bongattiin toinen lenkkeilijä koiran kanssa. Hän huuteli meille että onko koira irti , joo on, voiko päästää oman, onko tyttö vai poika? (lähinnä juoksujen takia), tyttö, no päästä irti. Miehellä oli australianpaimenkoira Armi, myös 1wee ja tytöt sai kunnon rallit päälle vielä lenkin lopuksi. Paimenet yleensäkin osaavat leikkiä jotenkin keskenään paremmin kun siihen kyttäämiseen ja hyökkimiseen ei mee toisella hermot. Alkuun Juju kertoi että kuinka lähelle saa tulla, ja ettei tykkää päälle hyppäämisestä tai liian kovasta painista, ja sitten leikki alkoi. Juju mielestäni saakin nuo kertoa toiselle, jos toinen on luonnostaan vähän rajumpi leikkijä. Armikin ymmärsi heti yskän muutamasta ärähdyksestä ja suostui leikkiä Jujun säännöillä. :) Juju ei missään nimessä ole mikään riitelijä, enemmän alistuva ja vähän muita pelkäävä, mutta juuri tästä syystä tuollaiset leikkikaverit on ok, jotka on riittävän pitkäpinnaisia kestämään ne muutamat karvojen nostelut ja murinat ennen kuin jää sulaa ja leikit alkaa. Vielä ei ole vastaan tullut koiraa jonka kanssa Juju ei toimeen tulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti