maanantai 15. lokakuuta 2018

Blogi siirtyy someen

Koska resurssit, koskien lähinnä ajankäyttöä, tuntuu laittavan blogin kerta toisensa jälkeen tauolle, ja musta on kuitenkin mahtavaa pitää treenipäiväkirjaa, siirsin blogin facebookin puolelle. Sivusto löytyy jatkossa täältä:

https://www.facebook.com/tiinajup/

sivuston nimi on Jujuilua featuring Ipopipohupiluikkunen 😄

Tervetuloa seuraamaan jatkossakin meidän juttuja, nyt vaan eri kanavassa!! Toivottavasti myös kommentointi on jatkossa tiuhempaa 😎

Päivitys ainakin on! Se on lupaus!

torstai 19. heinäkuuta 2018

Juju Tanjan valkussa again

Keskiviikkona oli Tanjan aksavalkku ja rata oli taas melkoinen. Estevälit oli paikoin 12m luokkaa, ulkona lämpöä 28 astetta, joten hiki lensi. Kävin ennen treenejä koirien kanssa rannassa, koirat ui ja lotrasi about 15min joten ehtivät kunnolla kastua ja viilentyä ennen treenejä. Jujua lämppäsin hetken ennen omaa vuoroa, temputin, tehtiin peruutuksia, läpyjä, kurrea ja kurresta takajaloille nousemista ja kurre-maahan vaihtoja.

Jups oli niin hieno...ei oo sanoja <3



Juju on niin kevyt ohjattaja ja niin kevyesti liikkuva ja kaikinpuolin ihana ja täydellinen juuri nyt.

Olin etenkin tyytyväinen

-backläpistä keinulle irtoaminen ja siitä putkeen ja in-in jatko, oih
-saksalaisten estelukitus, pääsin liikkumaan ihan reilusti yli estelinjan ja Juju piti lukituksen
-pimeät putkikulmat ei aiheuttanut minkäälaista ongelmaa
-come come käsitargetti toimi pitkissä esteväleissä joissa piti ohittaa putken pää
-puomit!! Juju osui täydellisesti jokaikisellä puomilla
-keinut, nopeita ja täsmällisiä, vaikka en vedättänyt edestä
-At osui kaikki, toki kova vedätys edestä mutta anyway
-RIMAT pysyi!!! WOOHOOOOOO
-keppikulma oli tosi hasardi ja leikkaukset edessä ja takana onnistui heti ekalla yrittämällä

Mulla ei oikeastaan ole mitään korjattavaa eilisen tekemisiin, Juju teki kaiken juuri eikä melkein kuten se on opetetettu, jaksoi erinomaisen hyvin treenata kuumalla ja oli innoissaan :) mun timanttityttö <3 toivottavasti ollaan pian takaisin kisaamassa!

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Huh hellettä

Helteiden ollessa tätä luokkaa meidän lauma on lähinnä uinut ja lenkkeillyt epäinhimillisinä aikoina keskellä yötä jne.

Keskiviikkona viime viikolla oltiin Tamskilassa kisaturisteina. Hupi oli ihan huikea. Heilutti häntää kaikille alkuun, sitten totesi ettei se auta, kukaan ei tule moikkaamaan. Joten parempi keskittyä mammaan :) Tehtiin meluisassa hallissa temppuja ja leikittiin. Hupillä säilyi fokus hienosti ja teki innokkaasti ja iloisesti. Ei pelännyt mitään.


Torstaina oltiin kuitenkin lampailla. Juju häkitti ensin koko porukan, jaoin sieltä käsin rauhallisemmat mammat kolmen porukkaan, Juju vei ne treenitarhaan Hupi varten. Sitten otettiin kolme villeintä karitsaa vielä häkistä, ja jätettiin loppu porukka häkkiin keskelle peltoa. On kyllä mahtavaa, että on koira joka pystyy tekemään nämä käytännön hommat mukisematta, olisi aika hankala treenata ilman sitä.

Sitten tehtiin Jujun kanssa vilkkaan lauman pitoa häkissä olevista erillään, seisoin itse häkin ja lampaiden välissä, noin 30m päässä häkistä ja Juju sai hallita laumaa mun edessä. Veto häkkiä kohti oli tosi kova, ja välillä oli ihan todella vaikeaa. Sitten kun lampaat pääsi häkkiin kiinni, niiden irrotukseen Juju tarvitsi mun apua. Ei osaa vielä irrottaa häkistä riittävän vauhdikkaasti jotta saisi tyypit irti yksin. Lampaat juoksi ihan todella kovaa, ja Jujun piti olla aika kaukana niistä ettei ne juosseet ihan hulluna. Nuo meidän arat uuhet ei myöskään tule ihmiselle joten haasteita riitti.


Loppu kohden, ja varsinkin tokalla kierroksella Juju alkoi kuitenkin toimia tosi hienosti, itse meni kovaa väliin kun lampaat juoksi häkki kohti. Sai myös itse tasapainottaa ja hallita niitä musta poispäin (vaikeampaa) ja sitten taas sai pitää mulle. Hienosti hoksasi ideaa ja kieli olikin aivan vyön alla treenin lopussa. Tehtiin vielä vähän kaantymistreeniä isolla laumalla, jaoin ne kahteen porukkaan, vein toisen ryhmän kauemmas nurkkaan ja sitten sai tehdä ensin hakea lauman, sitten tulla kovaa väliin ennen kun ehtivät yhdistyä, taas työstää nämä kauemmas ja sitten taas kääntyä ja hakea toisen lauman. Lopulta sai myös yhdistää laumat.

Parasta treenissä on nyt että Juju ymmärtää tosi hienosti pillikäskyjä. Se ottaa ne hyvin ja toteuttaa niitä. Ainoa vähän ärsyttävämpi juttu jujun kanssa on se, että se menee inhottavan hitaaksi ja nihkeäksi liiasta käskytyksestä, ja haluaa sitten tehdä omia ratkaisuja, jolloin joudun käskemään sitä lisää.

Hupi treenasi myös. Oli ensin liinassa, mutta muutaman pätkän jälkeen päästin sen liinasta, toiveena saada Hupi työstettyä niin että se alkaisi kiertää lampaita. HITTO ETTÄ TULI HIKI! Koitin viimeiseen asti olla laittamatta pentuun painetta, mutta vartaloavulla ja kepin avustuksella sain ohjattua Hupin katsetta ja liikettä sen verran että lopulta, lopultakin se lähti sitten kiertämään oikealle :D Oli siinä hommaa kyllä. Vasemmalle ei lähtenyt, eikä tarvitsekaan vielä.

Viikonloppuna oltiin mökillä ja appiukkolassa. Hupi teki trkman juttuja ja Juju lähinnä kärsi helteestä. Hupi peruutteli jo portaita ylös ja teki muitakin juttuja uusissa ympäristöissä ja uusilla alustoilla. Häiriönä toimi ihmiset jälleen. Mutta Hupista on kiva huomata, että vaikka se rakastaa kaikki maasta taivaisiin, niin sitten kun se on hommissa, se ei häiriinny mistään.




Tänään sitten aamulla varhain käytiin hallilla. Olisi ollut kiva tehdä ulkotreenit, mutta nyt on vaan niin kuuma, ettei millään koirien takia raaski.

Hupi teki kahta putkea ja kahta siivekettä. Lopuksi myös juoksarimattoa joka alkaa sujua hienosti. Ekaa kertaa kahden siivekkeen kiertoa kasi kuviossa, ja hienosti alkoi sujua. Hupi on tehnyt jonkin verran trkmanin cik&cak treeniä, koska Hupi menee eikä meinaa, ja sen kääntyminen helposti veeenyyyy, joten aloitan kääntymiseen ja tiukkoihin linjoihin puuttumisen jo nyt, jotta asiasta tulee mielekästä. Videollakin näkyy kuinka helposti Hupi lähtee maata kiertävälle radalle jos ohjausavut on yhtään liian väljät. Suullisia käskyjä se ei vielä osaa, mutta voisin ottaa ne kuvioon mukaan kuitenkin. Hupi myös helposti karkaa selän taakse, jos putket vetää, joten näihin on tarpeen alkaa kiinnittää huomiota nyt heti.


Jups teki juoksupuomille erilaisia loivan käännöksen exittejä oikealle vinossa olevalle hypylle. Alkaa ymmärrys osumista olemaan ihan todella hyvä. Vielä kun saan tekniikan kasaan 90astetta ja sitä tiukempiin käännöksiin niin avot. Jippii! Jään viideksi viikoksi lomalle elokuun alussa, joten sitten kisataan kyllä elokuussa urakalla.


Tein myös vähän tiukkaa takaakiertoa, koska niissä on tullut vähän rimoja viimeaikoina.

Jujulla oli myös juoksut tässä välissä. Kyllä oli välillä vaikeaa.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Aksa vaihe

Hupin kanssa oltiin hallilla varmaan viidettä kertaa ja päätin että putkihulluus vedetään tasolle kaksi. Tai oikeastaan kolme, ja yhdistettiin lopulta kolme putkeen menoa eri kulmista. Lisäksi tehtiin siivekkeen kiertoa ja siitä sai palkaksi lähteä putkeen, kun oli tiivis. Silakka lapsella alkaa vilkkua aksan kuvat silmissä ja se todella KIITÄÄ jo nyt, kirahvin koivillaan. Tein myös ekat hyppytekniikat pumppereilla. Hyvin irtosi kuolleelle lelulle.





Trkmanin kurssilla ollaan peruutettu asioiden päälle, Hupille tämä oli yllättävän haastavaa, joten on nostettu tasoa hiljalleen ja nyt Hupi peruuttaa noin 5cm lattiasta olevalle tasolle. On myös juostu kavaletteja (matalampia kun viimeksi) ja kropan hallinta on mun mielestä Hupilla tosi hyvällä tasolla ja se selkeästi hahmottaa takajalkojansa jo ikäänsä nähden hienosti. Seuraavan vuorossa olisi laittaa kohde toiseen, eli lähinnä lelu purkkiin tms. Ja halata tolppaa :) Pee trick on myös tekemättä vielä kokonaan.

Huuber on myös jatkanut juoksarin tekemistä, se on tehnyt helppoja juttuja vieraissa ympäristöissä ja sitten haastavampia tutuissa ympäristöissä.

Juju jatkoi tällä ja viime viikolla juoksari exittejen kanssa. Lisäksi huomasin että sille oikeastaan vaikein exit on sellainen jossa juoksen linjan yli mutta säilytän ohjaus käden. Joten niitä on tehty. Lisäksi on tehty persjättöä puomin perään, ja hinkattu poistumista kepeille, häiriö hypyn ohi. :) Juju itseasiassa tekee näitä tosi kivasti, Se selkeästi hahmottaa paremmin nyt osumista kun olen tehnyt erilaisia poistumisia tiheällä variaatiolla.



Paimennuksessa on edetty molempien koirien kanssa, Hupiin laitoin ekaa kertaa vähän painettakin, jotta sain blokattua sitä tulemasta kohti lampaita suoraan. Hupilla on hyvä ajatus hommasta, mutta se ei tajua vielä kiertämisestä tai flänkeistä yhtikäs mitään. Jatketaan liinatreenejä ja yritetään saada rauha hommaan ja yritän itse päästä kuvioon mukaan. Juju on tehnyt jakoja ja sokkohakuja pitkällä matkalla. Jujun kanssa ongelma on se, että sille on ollut tosi vaikea tässä koulutusvaiheessa kertoa, ettei aina koota laumaa vaan että joskus haluan että otetaan vaan osa.


torstai 28. kesäkuuta 2018

Monta aloitusta

Eilen siis alkoi Tanjan ratavalmennus kesäkaudelle. Samana päivänä tuli ilmoitus että ollaan myös kisaavien koirien valmennuksessa syksyllä joten JIPPII koulutusta tiedossa koko vuodeksi!

Yllätys oli iso kun menin halliin, rata oli tehty isolle kentälle, siis tupla kentälle! Aivan mahtavaa, pitkät estevälit, koira ja ohjaaja todella laitettiin kuntotestiin heti kauden alkuun. Rata oli mielenkiintoinen ja haastava, paljon irtoamista, persjättöjä ja kovaa juoksemista. Olin kyllä niin innoissaan jo treeneihin pääsystä ja sitten vielä kaikki tämä ison kentän mahtavuus päälle, aiettä!

Treenilistalle meni:
-vino poistuminen puomilta viistossa olevan hypyn takaakiertoon ja tyhjään juokseminen (nämä kyllä toimi jo treenin aikana, mutta puomiahan ei voi treenata liikaa)
-keppien avokulmat, ihan kaikista suunnista... kakkosväli on turhan herkässä tällä hetkellä
-pp kääntö putken kauimpaan päähän, toimi kyllä mutta ei ekalla kerralla
-itsenäisten takaakiertojen muistuttelu taas....

MUTTA KATSOKAA ITE! Oli meillä niin siistiä!



Hupinaattori jatkoi sivulle tulonsa kanssa, ja lisäksi veli Yoshin innoittamana tehtiin ekat varsinaiset  juoksarimaton pohjatreenit. Ensin ulkona ja toisen kerran tänä aamuna sisällä. Hienosti jo korjasi linjaa matolle, ja tuntuu että nappasi idean heti käyttöön. Sitten lisätään vinoutta ja mun sijaintia muutetaan ja liikettä lisätään jajajajajajajaja.....siitä sekin projekti sitten hiljalleen käynnistyy.




keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Menossa ja meiningissä

Paivitystiheys ei ota parantuakseen. Yhtäkkiä kahden koiran kanssa onkin niin paljon kaikkea, ja lisäksi omat työkuviot on laittaneet kaiken ylimääräisen tauolle.

Juju:

Juju on edelleen paimentanut. Meidän piti osallistua SPKYn paimennuskisaan Juupajoella, mutta Juju satutti tassunsa päivää ennen kisoja, TIETENKIN. Tassu ei mennyt puhki asti, mutta ilmeisesti terävä kivi nappasi siitä siistin palan pois varpaasta, ja iho oli vereslihalla sitten siitä kohtaa. Juju ontui sunnuntaina aamulla aika kovin, joten se siitä kisasta. Harmi, oli kuulemma ollut kivat puitteet ja eläimet uudessa kisapaikassa.



Ollaan otettu paimennusohjelmaan sokkohaut kahdella laumalla, niin että vähän pyöritetään ensin toista laumaa jotta saadaan hiukan koira niihin kiinni ja sitten pitää lähteä hakemaan sokkona toista laumaa kaukaa. Onhan haastetta. Eniten haasteita tuottaa päästä irti toisesta laumasta. Lisäksi huomasin että itse hakukaaren ohjaus vaatii tosi paljon lisätreeniä. Juju ei osaa avata kaarta uudestaan, jos laitan sen maahan ja siitä annan lisäkäskyn. Tätä voi tarvita pidemmillä hakumatkoilla jos koira meinaa tulla liian aikaisin sisälle. Lisäksi on aloitettu OUT käskyn opettelu.

Pikkutarhan treenejä on jatkettu niin että itse seison aitauksen ulkopuolella, joskus hyvin kaukanakin laumasta ja ohjaan koiraa sieltä. Juju ongelma on ollut tulla mun ja lampaiden väliselle linjalle (etenkin oikeassa kierroksessa) ja se on väkisin joko yrittänyt tuoda laumaa tai sitten flänkännyt ylilaajasti. Tämä treeni on purrut hyvin, ei saa tuotua lampaita, vaan on pakko kiertää laumaa joka suuntaan ja stopata missä kohtaa vaan. Näissä saa aina ajaa, kun kaari on hyvä ja rento. Joissain kohdissa, oikeastaa about klo 9 ja 3 kohdilla esiintyy vielä epävarmuutta jatkaa kaarta, mutta etenee.

Lisäksi on tehty ohjattuja tuonteja, Juju saa oikeastaan hyvin harvoin tuoda lampaat suoraan. Olen tehnyt siten että olen lähettänyt hakemaan lampaat kaukaa, stopannut joko tasapainoon tai antanut peittää kunnolla ja sitten siirtänyt ensin oikeaan nostopaikkaan, ja siitä vielä yli jonka jälkeen on ajettu crossilla. Sitten siirretty klo 17 ---> ajo ----> klo 19-20 -----> ajo jne. Ja jos kuuntelee, saa lopulta tuoda lampaat, useimmiten ei saa. Hakumatka on ollut useimmiten vähintään 200m, jotta lampaat ei ehdi valua vaikka ei heti tottelisikaan.

Viime viikolla ei muuta treenattukaan, koska ensin oli tassu kipeä ja sitten oli juhannus.

Eilen Juju teki kaksi eteenmenoa salaa viedylle pallolle tutulla kentällä. Tuolla kentällä on tehty paljon puun kiertoja ja puistoaksaa, joten ekalla lähetyksellä lähti kiertämään tolppaa :D tokalla paineli suoraan pallolle. Toisen lelun näki kaukaa, keuli seuruussa, mutta tehtiin niin pitkään että seurasi korrektisti ja sitten sai paahtaa pallolle.

Muuten Juju on lenkkeillyt ja kasvatellut pohjakuntoaan. Se tekee juoksuja joten kisakalenteri pysyy toistaiseksi kiinni. Tänään alkaa Tanjan ratavalmennus taasen, jippii!

Ollaan me vähän juosariakin tehty, palattiin rc käännöksissä helpompaan tehtävään, koska aloin epäillä ettei Juju oikeasti tiedä mitä haluan. Tehdään nyt käännöksiä hetki näin niin että osuma prosentti paranee ja sitten takaisin puomille.



Hupi:

Hupin kanssa ollaan oltu muutamia kertoja lampailla, se on saanut liinassa fiilistellä niitä ja koota nurkkiin. Mulle se ei vielä niitä pidä ja on muutenkin vähän asenteella mulle kaikki heti, eikä älyä tehdä vielä yhteistyötä. Minkäänlaista painetta ei pentuun laiteta, vaan sitten jos meno villiintyy, otan liinasta kiinni ja rauhoitetaan siten. Valjaista olen auttanut nurkista irrottamaan myös. Kiertämiseen ei ole lamppu syttynyt, joten sitä nyt odotellaan. Hupi näyttää lampailla tosi hyvältä, blokkailee ja fiilaa lampaita ihan täysillä.


Muutoin Hupi on jatkanut pentutreenejä Trkmanin tyyliin, nyt menossa lesson 3. Se osaa tulla sivulle targetin kanssa, pivotteja tekee vapaalla ympyrällä hienosti, tarjoaa peruutusta ja 2on2offia (ei ole tulossa puomille :D ) ja istumista, sekä nenä ja tassukosketuksia. Pennun kroppa on tosi kivan oloinen, se on elastinen ja kompakti, pitkillä ja nopeilla jaloilla. Kulmaukset näyttää just nyt hyvältä. Katsotaan mitä siitä tulee.

Hupi on myös tehnyt ensimmäiset purkkirivinsä konginmurusella ja olen naksutellut sille beibijälkiä, Hupilla nenähommat ei tule ihan niin luontaisesti kuin äidillään. Se ei ole myöskään kiinnostunut kävyistä yhtä paljon kun kepeistä. Johtunee siitä että Hupi tykkää taistella lelusta, se rakastaa repiä leluja muttei ole niinkään jahtaava leikkijä. Jahtaa kyllä mulla olevia leluja muttei lähde esim. pallon perään kovin kauas ainakaan. Tämä on työnalla, koska haluan kuitenkin että heitettävä palkka on mahdollinen sen kanssa. Myöskään kuolleelle lelulle ei irronnut kovin helposti, mutta nyt ollaan sitä työstetty, ja eilen irtosi about 10m päähän valmiina olevalle narulelulle, vaikka ensin leikittiin toisella vastaavalla.

Hupi on myös aika työnarkomaani, se helposti luopuu palkoista jos vaihtoehtona on jatkaa hommia. Sille ei kelpaa parhaatkaan namit esim putkitreeniin, mutta kun naksutellaan temppuja, sille menee oma ruokakin palkasta kevyesti, tosin aina ei ehdi syödä kaikkea.

Hupi testaa kroppansa kestävyyttä tosi tehokkaasti ja ainakin OCD alttius tulee testattua ihan jokapäiväisessä menossa. Jos tuo pentu on vuoden päästä terve niin hattua nostan. Se menee eikä meinaa, eikä tunnu pelkäävän mitään. Mitä kovempi ääni, sitä siistimpi juttu. Ainoastaa pöydällä seisominen tai muut korkeat paikat (ja laituri) oli jänniä, mutta työstetään. Laiturille kuitenkin tuli lopulta ihan hyvällä mielellä kun vaan hengattiin eikä painostettu. Sai lähteä vapaasti pois jos ahdisti mutta kehuttiin kovasti kun yritti ja lopulta tuli laiturille hengailemaan, vähän epäilevänä mutta tuli kuitenkin.



tiistai 12. kesäkuuta 2018

Älä usko kaikkea mitä ajattelet

...koska ne on vaan ajatuksia, eikä sinänsä totta.


Kisojen jälkeen ollaan tehty korjaussarjaa. Perjantaina treenattiin sekä Jujun että Hupin kanssa (!!) lampailla ja sitten sunnuntaina oli Marikan ratakurssi. Todettiin yhteen ääneen että taas saa mennä ihan back to basics, koska nyt kun ollaan omilla lampailla annettu vähän eri vapauksia tuonneissa ja flänkeissä kun "hommat vaan PITÄÄ SAADA TEHTYÄ" eikä kriteereillä ole niissä hommissa mitään väliä, niin tuollainen luontaisesti lampaiden lähelle tuleva koira tulee entistä ahtaammaksi. Juju flänkit sinällään on jo avattu muutamaan otteeseen matkan aikana, mutta nyt on ilmeisesti sen aika taas. Lisäksi ollaan muistuteltu stoppia ja siellä pysymistä, sitä että maahan stoppi on maahan stoppi, eikä se valu eikä veny. Pillillä on vihelletty käskyjä, edelleen vaatisi jonkin verran lisää treeniä, että suunnat toimii pillillä tuonnissa, ja flänkit aukeaa samalla tavalla kun ajossa. Alla hiukan pitkä video flänkkien availusta. Meidän lampaat juoksee tällä hetkellä enemmän ihmistä kuin koiraa karkuun, mikä on sinänsä kiva, että ne ei ole jatkuvasti sylissä vaan koira joutuu niitä oikeasti työstää, mutta samalla ne reagoi mun liikkeeseen voimakkaasti, mikä välillä aiheuttaa ristiriitaisia tilanteita koiralle. Ajatuksena tässä treenissä ja katsoa, että flänkki aukeaa, ja koira kiertää laumaa ympäri tasaisella etäisyydellä ja avaa flänkit samalla tavalla mun sijainnista riippumatta. Koira ei saa tuoda lampaita juuri koskaan, ehkä joka kymmenes lähetys jos silloinkaan. Ja ajaa saa vaan jos tekee super hyvin, mikään välimuoto ei riitä. Videon alussa käydään myös yhdessä hakemassa lampaat, koska aikaisemmin kun en ole itse kävellyt lampaille vaan antanut Jujun vaan hakea ne, sen ei ole tarvinnut totella mitään haussa, ja se luultavasti on yksi tärkeä syy tämän hetkiseen korvattomuuteen. Mutta nämä treenit meni hyvin ja kehtasin jättää videolle originaali äänetkin :D


Perjantaina myös junkkilapset kävivät lampailla. 4/5 on nyt ollut eläimillä asti, ja kaikki ovat tähän asti olleet niistä hyvin kiinnostuneita ja esittäneet syttymisen merkkejä.

BIN

TAINT

HOOEY

SMUDGE
Paimennuksen lisäksi on oltu muutamaan otteeseen hallilla, ja Jups pääsi tekemään ensimmäisen ratatreeninsä since tammikuu, siis maksirimoillakin. Hyvin meni ja tekniikka näytti hyvältä. Kovaa tuntuu kulkevan kyllä nyt, alkaa vähän himotella kisatkin taasen. Tänä aamuna tehtiin suoria exittejä vaihteeksi jotta saatiin taas vähän suoristettua koiraa, ja sitten vaan eri kääntymissuuntia hypyltä jne.



Hupi pääsi leikkimään ja teki muutaman alkeellisen persjätön ja putkesta luopumista niin että piti tulla ensin käsitargettiin ja sitten putkeen. Pitää alkaa opettaa sille suuntia siivekkeen ympäri myös... se osaa jo tarjota siivekkeen kiertoa hienosti kyllä.


Sitten ollaan (jep, molemmat koirat) uitu ja lenkkeilty. Ja oli Hupin sisko Meikin kylässä yhden yön. Hupi the alligaattori meinasi pellolla ensin syödä siskonsa jälleen, mutta jotenkin pentukoti ilmeisesti laukaisi jotain tuntoja, koska meidän pihassa Hupi jopa hiukan mielisteli Meitä. Tytöillä meni kyllä leikit tosi hienosti, eikä yhtään varsinaista tunteiden kuumentumista nähty. Samat pentuleikit oli kun silloin aikaisemmin, makasivat sohvapöydän alla vuorotellen ja sieltä väijyivät toisiaan :D




Hupi on myös alkanut kopioida äitinsä mutkatonta lenkkikäyttäytymistä ja luopuu jo tosi hienosti vieraista koirista ja vieraista ihmisistä (niin kauan kun sitä ei huomioida)... mikä parasta, pääsen itse tässä niin helpolla nyt Hupin kanssa, kun Juju on oikeastaan se, joka Hupia näissä jutuissa kouluttaa.

torstai 7. kesäkuuta 2018

SBCAK kisat Somerolla

Jups kisasi eilen siis Somerolla paimennuksessa ykkös luokassa. Se oli Jujulle SBCAKn toiset kisat ja kolmas ajettu kisarata. Tuloksena 74p.  ja jälleen PAIM1 PPR1 ja 3. sija.

Mua jännitti ihan kamalasti kisat. Siis aivan tolkuttomasti. En muista koska mitkään kisat olisi jännittänyt niin paljon, varmaan viimeksi edelliset paimennuskisat. Oli jopa vaikeaa saada aamulla syötyä kunnolla, ja ajomatka oli aika tuskaa. Mutta perille päästiin ja jännityskin alkoi helpottaa kun päästiin kisapaikalle. Paikkana Woollandia on meille hyvinkin tuttu ja lampaat tiesin kilteiksi ja helpoiksi käsitellä jos koira kohtelee niitä hyvin.

Huomasin jo omaa vuoroa odotellessa että Juju oli omassa kuplassaan. Luultavasti reagoi mun jännitykseen siten että ajatteli ettei homma ole mulla kovinkaan hyvin hallussa. Hakuun oikealle, ja lähti ahtaasti. Ei avannut kaarta kunnolla alussa, joten oli myös lopussa ahdas, jolloin lampaat reagoi koiraan jo sen ollessa niiden sivulla. Kaaresta kuitenkin 18/20, mutta nosto ja tuonti ohjaajalle oli täysin offline joten niistä ropisi pisteitä reilunlaisesti. Ajattelin itse tässä vaiheessa että mahdollisuus tulokseen meni, koska en mitenkään voisi saada yli puolta hakupisteistä tuollaisella haulla. Päätin että ajan radan kuten ajaisin sen kakkosissa, eli poispäinajolla koko kuljetusosuus, oikeastaan seisoin aika keskellä portit-tolppa kolmiota ja ohjasin ajoa sieltä. Ajo meni tosi hienosti, koko ajosta 26/30p. Oltiin linjalla, ainoastaan crossilla tuli pieni kupru, muuten hienosti. Tokalta portilta oli linja kohti häkkiä suoraan. Häkitys oli ok, varmistin flänkkiä lauman taakse kutsumalla Jujua vähän ulos ennen suuntakäskyä. Lampaat käveli häkkiin ilman suurempaa konfliktiä. Häkistä ulos voisi olla avonaisempi ja rauhallisempikin, mutta ihan ok sekin. Lauman hallintaan otossa lauma ehti häkin taakse, mutta kauniisti Juju ne sieltäkin kokosi ja toi.

Joten kokonaisuutena ihan kiva rata, loppuunasti ajettu ja pisteet riitti 2.palkintoon. Huippua!



Loppupäivä vietettiin tolpalla. Oli opettavaista olla tolpalla hommissa, mulle sattui myös ihan loistavat parit tolpalle jeesaamaan. Kolmosluokan koiria oli myös hienoa katsella lähtötolpalta käsin, niin upeaa yhteistyötä ohjaajan kanssa monella. Näistä myös huomasi hyvin kenellä oli paljon kilometrejä takana ja kenellä vähemmän. Mutta hienoa työtä kuitenkin kaikilta jo nyt, kun kerran jo kolmosissa kisaavat.



tiistai 5. kesäkuuta 2018

Video oksennus

Jujun kanssa on jatkettu paimennusta ja juoksupuomia.

Mietin jo välissä, pitäisikö hyväksyä Jujulta puomilla vähän huonommat osumat käännöksiin, koska se osuu lähes aina kontaktialueen puoleen väliin. No sitten katsoit hidastukselta, niin ei itseasiassa osu, vaan vain näyttää siltä että osuu. Oikeasti se loikkaa juuri ja juuri osuen takajaloilla kontaktin yläreunaan. Niinpä sitten palattiin taas treenaamaan niitä oikeita osumia. Suorat osuu nyt prosentilla 95% eli tosi varmasti. Ainoastaan silloin jos jään paljon taakse ja edessä ei ole suoraan estettä ja käskytän menemään suoraan, arpoo ja ei osu. Joten keskitymme näin ollen kaikkeen muuhun paitsi suoraan etenemiseen. Onneksi hallilla on sattunut olemaan nyt puomi melkein joka kerta sopivasti siten, että sille on saanut tehtyä erillisiä exittejä, jolloin saan aina tehtyä suoria treenin alkuun ja loppuun ja välissä käännöksiä. Juju erottelee mageesti käskyt jo, mutta tosiaan osumia osumia...



Lisäksi tehtiin pientä ratapätkää medirimoilla, ja aivan sairaan mageestihan tuo musta salama kulkee. On tehnyt älyttömän hyvää treenata puiden kierroilla in in treeniä (sisäpuolen takaakiertoja) ja suuntakäskyjä, ne helpottaa tosi paljon.


Paimennuksessa ollaan tehty lähinnä ykkösluokan tasoisia juttuja nyt ennen kisoja ja treenit on kulkeneet tosi hienosti. Haut toimii ja stopit ja kuuntelu kaaren päässä pelaa. Mutta oli tässä välissä yhdet epäonnistuneetkin treenit, kun huomasin, että Jups ei osaakkaan flänkätä lauman ympärillä kauempana, vaan helposti lähtee laajentamaan flänkkiä liikaa, kun haluaa väkisin tuoda lampaat. Eli lähtee flänkkäämään mua kohti liian laajasti jolloin lampaat ehtii valua jo ihan mun syliin melkein. Etenkin nyt kun tyypit todellakaan ei ole mitään laiskoja, vaan liukkaita kun mitkä. No tätä en todellakaan tarvitse ykkösluokassa, enkä oikeastaan kakkosissakaan, kun ajossakin saa kävellä mukana. Jujullahan toimii sisäflänkit ja ohjaus pillillä jo hienosti, mutta sitten kun se menee hakukaaren päähän ja sieltä flänkkää yli ja takaisin mun puolelle, niin mun ja lauman välistä meneminen on ongelmallista. Mutta ei tätä olisi nyt pitänyt treenata. Lopputulemana oli se, ettei Juju voinut mitenkään tajuta mitä halusin, eikä lopulta uskaltanut lähkeä flänkille ja arpoi suuntia, kun en antanut sen lähteä liian laajasti. Ihan siis treenattava asia kyllä mutta MIKSI OI MIKSI se pitää aina alkaa tämmöstä tehdä ennen kisoja...voi huoh.

Onneksi eilen illalla kun tehtiin vika treenit ennen kisoja, Jups oli tavallinen oma rohkea itsensä, eikä tuntunut ottaneen itseensä perjantaisesta. Tarkoitus oli painottaa stoppeja, mutta kas vain, stopit pelasikin loistavasti. Sitten ajattelin panostaa hakuihin ja varmistaa että tekee riittävän ilmavat kaaren päät ja kas vain, ne toimi loistavasti. Sitten tein ajopätkää, sekin pelasi ja lopuksi pikkutarhassa lähityöskentelyä, ja sekin oli täydellistä. Joten näillä eväillä huomenna kisataan <3 jännittää pirusti, kuten paimennuskisat tuntuu jännittävän.


Juju on myös tehnyt Trkman jumppaa Hupin ohessa. :D

Hupi on jatkanut trkman kurssin juttuja. 4in alkaa olla hyvällä mallilla ja Hupi menee jo pieneen laatikkoon. Tassutargetti on hyvin yleistetty, se osaa tarjota sitä mitä erikoisempiin targetteihin. Frog on kesken, ja se onkin vaikein Hupille tämänastisista jutuista.





Hupi on käynyt muutaman kerran lampailla ja osoittanut oikein kivaa ajatusta siellä. Hanakasti stoppaa, ja sitten kun ne liikkuu niin napakasti lähtee perään ja kokoaa nurkkaan. Pupinaatio pääsee aina silloin tällöin kun aikaa riittää, muutamaksi minuutiksi lampaille ihmettelemään. Malttia pitää sen kanssa olla. Tekisi niin mieli mennä sen kanssa joka kerta vähän kokeilemaan, muttei se kannata, kun ei naperolla edes jalkojen mitta riitä siellä vielä lampaita hallita.


Muuten Hupi on kunnostautunut olemalla ärsyttävän raivostuttavan ihana itsensä. Se tapasi siskonsa eilen ja ainoastaa aluksi ja lopuksi yritti syödä sen, joten edistyy :D Hupi ei varsinaisesti ole pentutreffi tyyppiä. Aikuisten koirien kanssa se on täysin ok, ja se tykkää varauksetta kaikista mutta pennut on sen mielestä tosi kamalia.

Hallillakin käytiin Hupin kanssa muutamaan otteeseen, mutta totesin että mitä me siellä tehdään, kun ei ole mitään suunnitelmaa olemassa treenien suhteen. Hupi osoittaa jäätävää putki kyyläämistä ja ihan selvästi sillä on jo nyt kova odotusarvo tehtävien suhteen joten se pitää pitää kentällä kiireisenä. Muuten alkaa putki- tai kiertojumitus. Se ei passivoidu, mutta helposti turhautuu jos ei saa mennä tekemään sitä tehtävää mitä halusi ja lisäksi nami palkkana alkaa olla sille lähinnä loukkaus kyseisistä tehtävistä :D

tiistai 29. toukokuuta 2018

Koiramobiilin kolari ja muuta mukavaa

Vähän liian hyvin se päivä eilen menikin. Illalla ajoin elämäni ensimmäisen kolarin, kun ajoin edellä ajavan auton perään. Kuullostaa holtittomalta kuskilta, mutta tilanne ei onneksi ole niin yksinkertainen. Peräänajajan syy toki, mutta se täytyy sanoa, että mulla ei ollut tilanteessa mitään tehtävissä, edellä ajava löi tyhjällä kaistalla jarrut lukkoon risteysalueella. Oli turvaväli jne, eikä siltikään ehtinyt tehdä mitään. Noh, peltivaurioilla selvittiin, onneksi. Mun perässä ei ajanut kukaan, onneksi.

Jujun kanssa treenattiin tänä aamuna juoksareita taasen. Ulkokentällä oli sopivasti puomi niin, että kumpaankaan päähän ei ollut ihan helppoa suoraa exittiä. Mun täytyy noissa keskittyä nyt muutenkin pääsääntöisesti vähän erilaisiin exiteihin, koska ihan suorat onnistuu niin hyvällä prosentilla. Takaakierrossa oli hommaa, eikä se täydellä puomilla onnistunutkaan kertaakaan täydellisesti. Alastulolankulta onnistui, joten ajatus on, mutta ei pysy vielä kasassa. Ehkä liian monta yritystäkin, koska taas ekat oli parhaita. Toiseen päähän oli vähän vino vasen exit ja hyppy oli niin kaukana puomista, että koira juoksi melkein tyhjään. Hitto millaista kyytiä Juju päästeli puomilla, kun lähdin irtoamaan sivuttaissuunnassa, ja sai ladata täysillä suoraan eteenpäin. Tästä sitten johtuikin se, että Juju tuli muutaman kerran hypystä ohi, mutta saatiin tähän kuitenkin monta hyvääkin. Juju oli liekeissä. Edelleen treenit ilman rimoja. Tekee kyllä hyvää, koska Juju on ilman hyppyjä entistä nopeampi, niin saa kyllä pinkoa että ehtii.




Hupi pupinen teki hallissa leikkiä, kahden lelun leikkiä, lelusta irrotusta, kuolleelle lelulle juoksemista, lelun palautuksen alkeita, kapulan pidon alkeita ja kokeilin myös lähteekö se kapulalle. Kuullostaa paljolta, mutta oikeastaan vain kapula jutut oli uusia asioita. Hupi oli super ihana taas <3 leikki oli rajua, kuten aina, ja taas oli mulla näpit verellä. Täytyy nyt hommata sille pidempiä leluja vaan, koska vaikka mä en todellakaan tee sille mitenkään selväksi että se puri, en siis sano mitään enkä reagoi yhtään mitenkään siihen, niin kyllä se huomaa silti ettei voi täydellä voimalla ladata leluun kiinni. Ja tätä en halua. Hupi irroittaa "kiitos" vihjeellä tosi hienosti ja "zip" vihjeellä hyökkää leluun takaisin. Kahden lelun leikki on sille tosi luontaista. Lelun palautuksessa on tekemistä, mutta tätä helpottaa se että se rakastaa taistella, ja lähtee kyllä lelu suussa mun perään, joten harjoitusta vaan. Kuolleelle lelullekin lähtee nyt jo ihan hyvin, aluksi se oli vähän hankalaa. Pieniä matkoja vaan, ja kauheat bileet kun lähtee tulemaan lelu suussa takaisin.



Kapulalle tarjosi tassukosketusta :D mutta sitten myös nenäkosketusta, josta naksuttelin. Naksutin ylipäänsä kaikkea kapulan huomioimista. Muutaman kerran otti kapulan suuhun mun kädestä, siitä bailut. Mutta yllättäen lähti heitetylle kapulalle aivan tosi hienosti! Ja lähti palauttamaan, ja sitten jes sanalla irroitti ja tuli lelulle. Eli tehtiin ekat vauhtinoudot tänään ;) 

Trkmania varten ollaan tehty paw touchia erilaisilla alustoilla. Hyvin tarjoaa toimintaa. Pitää alkaa liittämään tähän käskyä seuraavaksi. 

maanantai 28. toukokuuta 2018

Niin että se normaali arki

Huhheijjaa miten aika menee. Pentujen lähdöstä on jo kuukausi ja yhtään postausta ei ole sen jälkeen tullut ulos :D Mutta mutta, on me tehty. Paljon.




Ensin Jujusta, koska <3 :

Juju on paimentanut. Paljon. Kuntoutusjaksolla on ollut helppoa tyytyä paimentamaan suurin osa potentiaalisista treeniajoista, koska en ole halunnut hyppyyttää Jujua aksassa vielä, ja olen halunnut sille pohjakuntoa esille. Paimennus on toki fyysistä, mutta enemmän sellaista pitkäkestoista, matalampi sykkeistä  ja ei niin anaerobista kun esimerkiksi agility on. Ollaan oltu sekä omilla lampailla, Somerolla, että Juvallakin ja päästy tekemään kaikkea siistiä. Juju on tehnyt pitkiä hakuja, kuunnellut pillikäskyjä, ajanut kilometritolkulla, jakanut ja tehnyt singleä. Mutta ei olla häkitetty. Paitsi treeniaitaukseen jokusen kerran, mutta ei muuten.






Juju on kehittynyt aivan valtavasti paimennuksessa, ja se on mun luottotyyppi. Lähes mikä tahansa tilanne on ollut meille tehtävissä tähän asti, ja yhteistyö oikeasti tuntuu! Siispä päätin että nyt jos koskaan on aika kisata paimennuksessa, kun vielä saadaan treenata ykkösissä ja aksa on toistaiseksi vielä kuntoutusprojektin takia vähän vähemmällä. Kahdet kisat on nyt bookattu, kesäkuulle. Lisäksi lupauduttiin tolpalle ensi viikon kisoissa talkoilemaan, sekin on ihan oma prokkiksensa. Ostettiin Jumesniemelle myös uusia lampaita, ne on piristäneet hiukan väsyneehköä porukkaa kummasti. Varmaan muutamia uusia lampaita vielä hommataan, kun vaan löydetään sopivia.

Agilityssä on tehty lähinnä puomia, yllätys. Mutta oli ihan huikeaa nähdä, miten hyvin Juju muisti puomin asiat ja ollan päästy jo tekemään kokonaisia puomeja, ja osana lyhyttä yhdistelmääkin. Myös käännöksiä on muistuteltu. Niin siistiä. Hyppyjä ei olla otettu, koska haluan että Juju on oikeasti tikissä kun aletaan ottaa hyppyjä täyskorkeudella. Ihan hyvässä kunnossa se on jo nyt, mutta maltan vielä vähän aikaa tämän kanssa.



Muuten Juju on tehnyt vähän perusasioita tottiksen ja tokon suhteen, perusasennon paikkaa on hiottu ja asennetta saatu paremmaksi taas. Seuraus itseasiassa näyttää nyt tosi hyvältä ja innokkaalta! Jääviä liikkeitä ja tehty sekä tolpan kierrosta, että seuruustakin. Nyt sujuu seiso, mutta istu tökkii. Lisäksi Juju on kuntoillut. Tehnyt lihaskuntoa tasapainotyynyillä, ravannut pyörälenkeillä, käynyt uimassa (uimalassa myös, liivit päällä) ja lenkkeillyt umpimetsässä. Ja kyllähän se tulosta tuottaa. Jupsilla alkaa olla takaliston lihakset ihan mallillaan, pyöreät ja siistit. Juju on myös käynyt parin viikon välein hierottavana ja sitten muutaman kerran fyssarilla. Fyssarilla saatiin onneksi suht optimistinen kuva, perus synnyttäneen ongelmat, muttei muuta. Jei.

Esineruutuja on tehty yllättävänkin ahkerasti, ja Juju on osoittanut tässäkin kivaa edistymistä. Ollaan vähennetty apuja, ja nostettu esineet maasta ylös, jotta saisin maavainuisen koirani haistelemaan ilmaa. Toimi tosi hyvin ja ruudussa jäljestys loppui. Lisäksi Jups on nyt saanut autosta katsoa esineiden viejän lähtöä, ja sitten toisaalta on saanut katsoa muiden treenejä, niin ajatus on tullut ihan toisenlaiseksi. Jälkeä on ajettu huimat puoli kilometriä, ihan kaikkeen ei aika vaan riitä.



Juju aloittaa Tanjan agissa taas kesäkuun lopulla siihen mennessä pitää saada neiti ratakuntoon.

No mitäs sitten Hupi Hupinaattori Huppe Puppelsson? No hän on kyllä...tapaus.



Hupi on osoittautunut juuri semmoiseksi kun mä sen pentulaatikossa jo analysoin, ja minkälaisena sen halusinkin kotiin jäävän. Se on sitkeä pikku tirriäinen, joka rakastaa omaa ääntään, ja itseään ylipäänsä todella paljon. Se on vahva, ja sen itsevarmuutta on jokseenkin huvittavaa (ja huikeaa) seurata. Sen lisäksi se rakastaa ihan jokaikistä ihmistä, niin paljon että se heiluttaa häntää jo ihmisen hajulle lenkkipoluilla. Se puree kuin perkele, leikkii raivokkaasti, repii ja raastaa (hermoja etenkin). Mutta se on ihana, se on lupaava ja se tuntuu hyvältä. Juuri sellaiselta kun halusin. Se on aivan sairaan nopea, kääntyy juuri niin notkeasti ja vaivattomasti kun sen pitäisikin. Se on yhtä jalkaa, mutta sen rakenne on hyvä. Ja se on söpö, kaunis kuin karkki. Ja siitä lähtee kova meteli, sanoinko jo?



Hupi pääsi heti eliittikurssille, kun ilmoitin sen Trkmanin Puppy Classille. Nyt on takana vasta lesson 1, jonka asiat oli meille jonkin verran tuttuja. Mutta sitäkin hauskempaa ja siistimpää tehdä sitä niin että saa kommentteja ja vinkkejä. Ja lisäksi, musta alkoi tuntua, että Hupia voisi viedä jo nyt kauheaa kyytiä eteenpäin, niin tuo kurssi antaa vähän sille lisäjarrua, kun haluan tehda asiat hyvin. Ja hyvä niin. Hupi on aika pikkuvanha ja se suhtautuu hommien tekemiseen asiaan kuuluvalla raivolla, ja se turhautuu tosi nopeasti jolloin alkaa metakka. Se myös puree mua jos joku asia ei miellytä. Tämä on työn alla.




Hupi kävi myös ensimmäisen kerran vähän lampaita ihmettelemässä hurjassa 13vk iässä. Ja kiinnostui kyllä, ja ihan oikeita asioita siellä teki. Voimakkaasti pyrki pääpuolelle pysäyttämään, ja lampaat oli ainoa asia mitä Hupi aitauksessa näki. Nyt se saa taas miettiä lammasjuttuja kuukauden päivät ennen seuraavaa kertaa... mutta Hupi tietysti hengailee kaiket päivät pellolla kun me treenataan, joten kyllähän se eläimiä näkee, kuulee ja haistaa.


Hupi osaa tulla luokse, se osaa istua ja käydä siihen käskystä. Muuta se ei sitten osaakkaan, tai osaa, mutten ole liittänyt toimintoihin vihjeitä. Se osaa jo juosta vimmatusti putkessa, kiertää tolppaa, tehdä hand touchia, tulla jalkojen väliin, mennä laatikkoon, tehdä etujalkatargettia ja pivotteja. Tulla sivulle seisomaan pivottien yhteydessä ja seurata etujalat tasapainotyynyllä. Eli osaahan se lopulta vaikka mitä :D





Niin ja kävihän se uimassakin. Jujun uimavuorolla Hupi pääsi altaalle palloilemaan, liivit laitettiin päälle varmuuden vuoksi. Löin vetoakin ettei varmana mene, mutta sinne se meni kuitenkin. Kaksi kertaa ui pikkuisen kierroksen :) Huippu penneli <3



tiistai 24. huhtikuuta 2018

Paluu normaaliin arkeen!

Täällä aletaan hiljalleen palautua normaaliin arkeen. Loput pennut kävi maanantaina ell tarkissa, eikä niistä löytynyt huomautettavaa. Binin toinen kives ei ollut tunnusteltavissa ja toinenkin oli hyvin pieni, joten tätä nyt seurataan. Linkilläkin kivekset laskeutui paikalleen vasta ekojen rokotusten jälkeen, joten sinällään ei niillä kiire ole. Bin keskittyi kasvamaan muuten, ja se painoi maanantaina 6,5kg!!! Bin oli jo syntyessään isoin pentu, ja se kyllä piti tästä saavutuksesta visusti kiinni!

Bin lähti maanantaina uuteen kotiinsa, Mindy bortsun kaveriksi. Binistä tulee isona ainakin paimen, mutta myös agility ja toko oli harrastuslistalla. Binistä on mihin vaan, hän on kuin isänsä, niin ulkoisesti kun luonteensakin puolesta. Bin pääsi niin hyvää kotiin kuin mahdollista mikä on kiva, kos hän oli aika special boy loppuun asti. Ei varmasti tule päästämään uutta kotiaan helpolla, mutta ainakin se on pirun sitkeä pentu, joten siitä varmasti on hyötyä myöhemmin ;)



Mulla on tällä hetkellä siis vielä kaksi riiviöpentua, jotka kyllä järjestää kasvitädille varmasti niitä kuuluisia HETKIÄ vielä ennen kuin toinen lähtee maailmalle. Enkä jaksa uskoa että Hupikaan tulee päästämään mua helpolla, mutta se ei kaiketi tarkoitus ollutkaan. Mutta kyllä on hei helppoa kahden pennun kanssa!!! Kun kolmenkin pennun kanssa oli jo aika helppoa.

Ja sitten Jujuun ja treenihommiin. Oltiin siis lauantaina Marikan ratakurssilla Somerolla. Ja Jups oli HIENO!


Odotukset ei todellakaan ollut kovin korkeat koska ollaan treenattu talven aikana yhden käden sormilla laskettava määrä, ja pellollahan ollaan oltu viimeksi joskus lokakuussa. Mutta ajattelin että mennään ja kokeillaan miten radan ajo sujuu, ja treenataan sitten sitä mikä ei suju. Ekalla kierroksella ajettiin kisaomaisesti rata läpi. Lähetin Jujun tolpalta oikean kautta. Haku oli noin 150m. Hakukaari oli laaja ja hyvä, hiukan meinasi jättää vajaaksi ja stoppasin liian aikaisin. Nosto siksi vino. En myöskään lähtenyt heti korjaamaan, jonka olisin toki voinut tehdä, ja tuonti oli myös siksi offline jonkun matkaa. Tolpan kierto oli hieno, joku ahdas flänkki siinä oli mutta muuten. Ajo tolpalta ekalle portille kävelin mukana, ajo oli suoraa, vaikka ajoin tarkoituksessa offline, koska veto oli laitumen toiseen päähän ja halusin varmistella hyvää ajoa. Käännös eka portilta tiukka ja rauhallinen, Juju käsitteli eläimiä tosi kauniisti. Flänkit myös aukesi ja Jups otti steadyt erinomaisen hyvin, vaikka se on yleensä ollut hankalaa. Peruskuljetukseen kuitenkin vaihdettiin koska pelasin varman päälle -  muut treenaajat (Jumesniemen porukka) sanoi että olis pitänyt ajaa pp koko matka, koska Juju sen kyllä osaa, ja nyt lampaat lähinnä käveli mun perässä eikä Jups joutunut tehdä sen eteen mitään. Häkityksessä oli joku ylimääräinen säätö, kun Juju oli vaikea jättää vartioimaan, kun luuli varmaan käännöstreeniksi tai että haluan sen kauemmas ja lähti siis mukaan luopui lampaista kun kävelin ohi häkin luo. Käskin kuitenkin sitkeästi pysymään standissä, ja katsomaan lampaita, ja lopulta se pysyikin ihan hyvin. Tästä se kuitenkin selvästi vähän otti kuumaa, koska flänkki lauman taakse oli ahdas. Lampaat käveli ilmaiseksi häkkiin. Häkkiin Juju meni mielellään ja meni ihan kauniisti lauman taakse, saisi mennä vielä enemmän katse pois eläimistä mutta muuten ok. Häkistä ulos oli vauhdikas, liiankin, mutta se sallittakoon, koska muuten kaikki meni tosi rennosti ja rauhallisella temmolla <3


Ehkä yksi treenin tähtihetkistä oli kuitenkin ratakurssin ulkopuolinen juttu, kun saatiin Jujun kanssa hakea toiselta pellolta iso lauma takaisin treeniaitaukseen. Melkein heti portin jälkeen oli syvä oja, minkä yli ensinnäkin koiran piti lähteä lauma hakemaan sokkona, ja sitten työntää ne ojan yli jotta sain ne portille. Juju lähti vasemmalle tosi hienosti, laajasti ja kyselemättä, hyppäsi ojan yli ja jatkoi kaarta kunnes bongasi lauman ja sitten vielä itse laajensi kaarta sopivasti että kattoi koko lauman. Ihana rauhallisesti toi ne, työnsi ojan yli ja sai lauman portista ulos pellolle. Osa porukasta veti portilla Uukkarin, ja ne piti vielä hakea kapealta kaistaleelta meidän puolelta ojaa takaisin, mutta koiran piti silti tehdä hyvä hakukaari, jotta kattoi koko porukan. Pieni säätö oli, että sain Juju hoksaamaan, että siellä olikin vielä eläimiä ja luopumaan toisesta laumasta, mutta kun sain sen lähtemään, se teki töitä vallan mahtavasti <3

Tokalla kierroksella otettiin haku vasempaan, ja kävelin vähän auttamaan koska vasen on vaikeampi suunta. Mutta Jups menikin hienosti hakukaaren päähän asti ilman apua. Nostossa ja tuonnissa ei kuunnellut vaan halusi vaan tuoda lampaat miten itse tykkäsi. Otettiin nyt ajona kolme väliä, ja eka väli oli taas aika ok, vähän seilausta kun pikkuflänkit ei pelannut kunnolla, tai siis korjasin linjaa liikaa ja sitten taas liikaa. Lambit veti tästä vähän herneet nokkaan ja meinasivat että nyt karkaavat, mutta Juju paikkasi hienosti ja toppasi eläimet ihan kohtuullisen kauniisti. Ajettiin loppumatka tiukemmin käskytettynä, jotta sain steadyt läpi. Sitten halusin ottaa uudestaan hakua autettuna ja niin että piti kuunnella nostossa, ja jatkettiin kaarta tasapainosta pois ja sai nostaa vinoon. Teki näitä tosi hyvin, kuunteli ja jatkoi kaarta pois tasapainosta ja takaisin. Kun kuunteli ja avasi flänkkiä niin sai ajaa. Hyvä Jups!

Hupi oli mukana ja otti päivän rennosti. Sai tulla katselemaan treenejä ja kuuntelemaan pilliä, ja sitten sai tulla käymään mun mukana hakemassa kahvia talolta, ja käyttäytyi kuin olisi aina käynyt siellä <3




Maanantaina sitten oli alunperin ajatus mennä tottiskentälle mutta kaunis ilma kutsui metsään. Mulla oli pennut (kaksi jäljellä olevaa) mukana ja päätin että käytän ne samalla metsälenkillä ja teen Jujulle kauden ekan jäljen. Talloin 300m kolmella kepillä ja vikan kepin paikalla pallo :) Maasto oli hakkuuaukeeta, joten polkuja ja harhoja oli varmaan riittävästi. Jäljen vanhetessa tehtiin esineet, noin 20x50m luiskalla 2 isoa esinettä, otettiin molemmista hajuhaut. Helposti nousi, lopussa tein vielä viimeisen niin että jätin Jujun odottamaan ja vein sen nähden pallon ja lähetin hirmu hetsauksen saattelemana hakemaan sen vielä. Haki niin että sammaleet pöllysi.

Jäljelle lähti suoraan tien reunasta, ei ollut janaa ollenkaan. Jäljesti kauhealla vimmalla ja siitä johtuen meinasi jyrätä ekasta kepistä yli. Pyysin ottamaan uusiksi ja sitten nousi keppi ja sai kauheat keppibileet :D sen jälkeen nousi kaikki tasaisesti, yksi kulma jäljestettiin uudestaan kun jyräsi kulmasta yli, ja palasi sitten jäljelle kauhean kaaren kanssa. Hyvin korjasi ja korjauksen jälkeen jäljestys muutenkin tarkentui. Kepit ja pallo nousi. Huomasin, että pitää jatkaa nyt siitä mihin jäätiin, että merkkaan kulmat ja kepit jotta voin vahtia niiden tarkkuutta.




keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Ja sitten jäljelle jäi kauhutrio. Pennut 8vk.

Pentu pentuset. Ne täytti jo 8vk. Hurjan nopeasti aika menee.

Viime viikolla panostettiin Stainiin ja Taintiin, koska tiesin niiden lähtevän uusiin koteihinsa viikonloppuna. Toki kaikki muutkin pääsi mm. kävelyille kodin ulkopuolelle ekoja kertoja ja rymyämään metsässä mutta Stain ja Taint oli sitten mun kanssa spesiaalisti töissä mukana ja ulkoilivat myös kahdestaan muutamaan otteeseen. Aivan kamala sirkus oli kyllä jo tuo viime viikon loppupuoli viiden 7,5vk bortsupennun kanssa. Aivan hullua, en yhtään enää ihmettele että sanotaan että beecee pennut pitää ihan ehdottomasti antaa pois 7vk iässä :D Junkeista kuitenkin mielestäni vain Stain oli jo 7vk iässä valmis uuteen kotiinsa. Ehkä Hooey olisi ollut myös, mutta sehän ei tietty ole lähdössä mihinkään. Taintiin panostin myös tästä syystä, halusin että se saa mahdollisimman paljon uusia kokemuksia mun ja sisarustensa kanssa ennen uuteen kotiinsa muuttoa, ja tästä johtuen sitten Taintkin oli jo viikonloppuna aivan valmis muuttoon.


Stain ja Taint kävivät myös perjantaina 13. päivä (hehhe) pentutarkissa ja silmäpeilissä. Tippojen vaikutusaikana pennut saivat odottaa kevythäkissä ja ihmetellä aseman menoa. Samaan aikaan odotusaulassa oli ihan jatkuvasti kimakalla äänellä haukkuva lapinkoira, joka onneksi laitettiin lopulta odottamaan aulasta toimenpidehuoneeseen, jotta allekirjoittaneen ja parin muun asiakkaan korvat säätyivät. Pennut katselivat tätä kiinnostuneena, Stain oli ihan sitä mieltä että hän voisi käydä mökääjälle kertomassa että kenen hoodeilla se huutaa. Taintia lähinnä jännitti kova meteli, mikä nyt tietysti oli normaalia. Pennut kuitenkin loppuajasta nukkuivat häkissä molemmat, joten traumoilta säästyttiin.




Silmäpeiliin ja tarkistukseen suhtautuivat avoimesti, ei ollut ongelmia missään toimenpiteessä. Taint nukkui käytävällä kevythäkissä Stainin tarkistuksen ajan, koska en raaskinut herättää sitä kantamalla häkkiä, ja Stain sitten sai vuorostaan olla häkissä toimenpidehuoneessa meidän kanssa koska en uskaltanut jättää sitä käytävään, kangashäkistä oli liian helppo murtautua :D Kumpikin pentu oli täysin terve, ei muutoksia silmissä, ja pentutarkki normaali myös. Molemmat kivekset löytyi Stainiltä, ei laskeutuneena, mutta löytyi kuitenkin. Toivottavasti tipahtavat rokotuksiin mennessä.

Sitten lauantaina oli Stainin luovutuksen vuoro. Stain lähti Jonnan seuraavaksi harrastustähdeksi Linkin (ja Winstonin :D ) seuraksi Helsinkiin. Käytiin lauantaina päivällä ostamassa jäljelle jääville pennuille pentuvaljaat, ja Stain oli niin reipas joka paikassa. Sitä ei yhtään enää kiinnostanut vaikka sisarukset ja ihmiset katosi sen silmistä, se oli kyllä ihan valmis uuteen kotiinsa. Käytiin vielä lampailla, ja pennut (Hupi, Smudge ja Stain) sai juosta about kymmenen aikuisen koiran kanssa pihassa. Siitä Jonna sitten nosti Stainin autoonsa ja lähti. Stainista tuli Yoshi, ja sillä on mennyt varsin hienosti uudessa kodissa ja Link alkaa olla myös tyytynyt tilanteeseen. :D



Sunnuntaina puolestaan tultiin hakemaan Taintia uuteen kotiinsa. Pennut sai riekkua mun ihanan ketyn kanssa pihassa kun kirjoitettiin uuden kodin kanssa paperit, ja Taint olikin sopivasti väsytetty automatkaa varten. Taint meni myös bortsu talouteen harrastusten jatkajaksi, lajeihin tulee kuulumaan ainakin agility, paimennus, toko ja pk maastolajit. Taint oli loppuun saakka pentueen kiltein pentu, ihan naurettavan sähäkkä ja nopea, ihan loputtoman sosiaalinen ja kiltti. Taintista tuli Prim ja se muutti Lahteen.

Jäljelle jäi siis kauhutrio Hooey, Smudge ja Bin. Smudge ja Bin onkin meillä vielä melkein kaksi viikkoa, ja ne muuttaa 9-10vk iässä.



Tänään pennut siis täytti 8vk, ja ne alkaa olla ihan mukavia kanssa eläjiä :D tämän voin sanoa vain minä, mun vertauskohdalla, koska kaikki muut ihmiset pitää niitä tällä hetkellä aivan kamalina kakaroina jotka vaan puree ja riehuu. Ja mä nään vaan jo sisäsiisteyttä harjoittelevia, jos hienosti liikkuvia pentuja, jotka on nyt niin helppo hoitoisia, kun niitä voi kävelyttää, ne voi viedä metsään riehumaan, ne ei enää niin hanakasti pyri äitin tissille ja ne alkaa ymmärtää äänen painoja, koska kehutaan, koska kielletään. Nyt niiden kanssa on oikeasti kiva ja helppo touhuta. Ja sen kunniaksi ne on päässeet tutustumaan mm. Tamskin halliin, jossa käytiin eilen. Samalla myös äitikoira sai tehdä ensimmäisen treenin tapaisen sitten mammaloman alun. Pennut oli niin reippaita, niiden mielestä hallin oli sairaan hauska ja kiva, siellä syötiin ja leikittiin täysiä. Pennut pääsi myös lämppä ja jäähkäkierroksille, ja saivat mennä jo sulaneessa metsämaastossa. Epätasainen maasto teki tehtävänsä ja apinalauma oli aivan poikki ulkoilun jälkeen.

Ja sitten Juju. Voi miten kukaan tai mikään voi olla niin onnellinen kun pääsee treenipaikkaansa. Tuolla motivaatiolla mäkin olisin huippu urheilija :D Jujulle olisi ollut ihan sama vaikka olisi tehty vain perusasentoa, kunhan SAI TEHDA JOTAIN, MITÄ VAAN! Juju sai sitten tehdä vähän seuruuta ja perusasennon paikkaa, juosta putkessa ja palautella käännöskäskyjä mieleen minirimoilla. Lisäksi se sai lopussa tehdä muutaman mattotoiston maassa edessä olevaan putkeen ja 5/6 yritystä osui hienosti. Jee!

Olen antanut Jujulle nyt hiukan kipulääkettä, jotta sen selässä olevan jumi lähtisi aukeamaan. Se liikkuu kyllä hyvin, mutta liukastui tuossa lumien sulaessa useampaan otteeseen, ja huonon lihaskunnon vuoksi napsahti vuosituhannen jumiin. Tänään Jupsille tulee hieroja, ensi viikolla alkaa uintivuorot (!!) ja seuraavalla on fyssari aika. Myös ravilenkit pyörän kanssa aloitellaan varmaankin perjantaina. Tissit on onneksi jo alkaneet imeytyä, vielä niitä on jäljellä mutta lähinnä nahan muodossa. Eiköhän se kuntoutuminen tästä ala, Jups oli vaan niin hienossa kunnossa ennen pentuja, että tuntuu aina hurjalta, miten kova juttu pentuprokkis on nartulle kaikenkaikkiaan. Toki mä oon yyber tarkka Jujusta, muuta ihmiset ei välttämättä näitä kaikkia asioita edes siitä huomaisi tai osaisi katsoa.



Ja Hupi. Voi mikä koipeliini siitä kasvaakaan. Siinä on paljon Jujua, mutta myös paljon Linkiä ja sitten lisäksi jotain, mitä en ihan osaa tunnistaa. Hupista kertoo jotain se, että Inka on antanut sille lempinimen IPO, ja ennustanut Hupista siis lempinimensä mukaisesti suojelukoiraa :D haha, tuskin kuitenkaan. Mutta kyllä siinä riittää hommaa. Hupi on hyvin päämäärätietoinen, hyvin ihmisorientoitunut, mutta itsenäinen myös. Ei ehkä se sosiaalisin pentu, mutta avoin ja vastaanottavainen silti. Se ei osaa vielä mitään, eikä se osaa pitkään aikaan. Annan sen rauhassa tutustua uuteen elämäänsä, ja sitten vasta joskus aletaan opettelemaan asioita. Se se oppi yhdellä kerralla että autosta ei pääse riehumalla, ja osaa nyt odottaa kauniisti istuen että ovi aukeaa. Sitten se kyllä hyppää semmoisella tiikeriloikalla, että joka kertaa saa ottaa vauhdista kopin, mutta työstetään työstetään :D




keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Pennut täyttivät 7 viikkoa.

Kreisiä, täysin hullua. Nämä on lähinnä olleet kasviksen tuntemukset viimeaikoina. Pennut kehittyy aivan valtavaa vauhtia, ne on jo pieniä bordercollieita, jotka kyttää ja hyökkii, puree ja taistelee vimmatusti. Kaiken ne tuhoaa, ja sanoinko vielä että ne puree. Ja aivan /#&€%&#("n kovaa. :D





Viikonloppuna oltiin pidemmällä roadtripillä, kun pennut lähti mun ja äitinsä mukana Lohjalle kylään. Ensin perjantaina harjoiteltiin töissä oloa puoli päivää, ja sitten lauantaina pennut tuli koko 5h päiväksi mukaan töihin. Töistä sitten lähdettiin suoraan ajamaan Lohjalle.

Pennut tapasi viikonloppuna hirveästi erilaisia, eri ikäisiä ja näköisiä ihmisiä, uusia koiria ja kävivät uusissa paikoissa. Ne sai maistella ekaa kertaa maata, ja jyrsiä heinikkoa. Sula maa oli aluksi tosi jännä pentujen mielestä, ei ne sitä pelänneet mutta hyökkäilivät ja hyppivät kettuhyppyjä maata kohti :D Pennut sai taas kuunnella mitä ihmeellisempiä ääniä kaupungissa ja uusissa kodeissa missä käytiin. Tehtiin myös ekat hihnakävely harjoitukset. Smudge ja Hooey oli kuin villihevoset narun päässä, lähinnä takatassuilla. Muut olivat hyvin sivistyneesti, ja liikkuivat samaan suuntaan pienen suostuttelun jälkeen. Ihanan reippaita pieniä koiran alkuja, näistä tulee niin hienoja harrastustyyppejä uusille omistajilla. Myös Jonna kävi iskä Linkin kanssa pentuja moikkaamassa, ja iskä jatkoi vuoden isä palkinnon tienaamista. Niin mahtavaa, miten hienosti Link osaa pentujen kanssa olla, parempia koirakokemuksia ei voisi pennuille toivoa.





Vähän on jo haikeaa, kun tämä projekti lähenee sitä pistettä että pennut lähtee maailmalle. Taint lähtee ensimmäisenä, ja se aika on jo ihan kohta! Siis 6 päivän päästä. Muut jääkin sitten vielä hetkeksi. Smudge lähtee 9vk iässä ja muut sitten 9-10vk välissä. Uudet kodit on kaikki täydellisiä, juuri jokainen omalle pennulleen sopivia. Hyvillä mielin saan pennut luovuttaa uusiin koteihin, vaikka kamalan haikeaa se onkin. Ne on jokainen mulle niin tärkeitä pikku piraijoita, että en voi kun toivoa, että niistä tykätään yhtä paljon uusissa kodeissa kun mitä minä niistä tykkään <3

Jups on päässyt myös jo hiukan treenailemaan. Hallille ei edelleenkään ole ehditty, koska pentujen aamurutiinien takia mä joutuisin heräämään ihan epäinhimilliseen aikaan niiden kanssa. Mutta lampailla on jo vähän käyty ja Jups on ollut pätevä. Täytyy taas alkaa ryhdistäytyä treenipäivitysten muodossa, sitten tämä blogi taas heräilee talviunilta paremmin :) Jujulla on vaihtelevasti lihaksisto jumissa, onneksi ensi viikolla sille tulee taas hieroja käymään, ja fyssariaikaakin varailen sitten kun loputkin pennut lähtee.

Tänään eli pentujen ollessa ihan 7 ikäviikon korvilla, Jups oli ensimmäistä kertaa aamulla sitä mieltä ettei hän kyllä aio enää pentuja imettää. Harmi sinänsä, että nyt tulee vaihe, jolloin pennut eivät saa olla niin paljoa äitinsä leikitettävänä, koska en halua että Jups ahdistuu turhaan pennuista. Pidän ne nyt sisällä jatkossa kokonaan erikseen, vain ulkona saavat leikkiä yhdessä, kun Jups pääsee niitä hyvin karkuun. Varmaan koitan vielä huomenna haluaako Jups imettää edes yhtä kertaa päivässä, jos ei, niin tarvetta sille ei ole. Olen rasvaillut mahaa Vetramil suihkeella joka imeytyy nopeasti, ihan kamalia naskalin jälkiä on Jupsilla mahanalus tikattuna, en yhtään ihmettele ettei oikein imetys enää mammakoiraa houkuttele...