tiistai 29. elokuuta 2017

Jujulle LUVA ja viime viikon jälkisekoilut

Viime viikolla treenattiin loppuviikosta jälkeä. Käytiin myös kerran juoksemassa vetolenkki, ja Juju alkaa hoksata homman idean. Ylämäkiin heitin sille palloa niin saatiin vähän potkua lisää, mutta tasaisella veto oli jo aika ok, ja allekirjoittanut sai pinkoa minkä jaloista pääsi.

Perjantaina jälki/esineruutu treenit oli aika kaaottiset. Tein jäljen pienelle vanhalle hakkuualueelle, joka on siis jo kasvanutta metsää, mutta kiva sammalpohja. Oli risukkoakin ja polkuja. Yksi marjastaja jäi meidän jäljen "sisälle" ja teki varmaan harhoja taas ihan väärän ikäisiä sinne tänne. Jäljen pituus 500m ja keppejä 5. Esineruutu oli mäen päällä mukavassa kalliomaastossa, noin 20x50m. Taas siinä noin puolessa välissä 50m oli tasoero, joka toi haastetta kivasti etenemiselle. Ensin esineet.

Vein valmiiksi kaksi esinettä, molempiin takakulmiin, koska edelleen haluan vahvistaa etenemistä perälle asti. Ekalta esineeltä otettiin hajuhaku, ei tuulta joten aika lähelle saatiin mennä ja musta tuntui että Juju saattoi jopa nähdä esineen (pieni lasten kenkä). Lähetyksellä linjalta lähtikin kuin tykin suusta ja eteni suoraan esineelle. Jossain kohtaa huomasin että taisi haistaa myös toisen esineen, muttei lähtenyt sitä tarkentamaan. Tästä palkkaus (lelulla yritin, ei huolinut kun löytö kivempi, joten sitten sillä :D ) ja toiselle esineelle lähetys suorilta. Eteni aika hyvin, rauhallista etsiskelevää laukkaa ruudun päähän (ei lähtenyt katsomaan edellisen esineen paikka, jes!) ja löysi esineen (kuminen kännykän kuori) tästä vauhdista palkka ja sitten muutama palautusasento esineen kanssa erikseen. Hyvä hyvä.


Käytiin jäljen vanhetessa vielä lenkillä. Jäljelle mentäessä tein tien reunaan pienen pätkän ja sen perään kepin, jotta muistuttelisi jäljen suunnasta vähän. Jana oli perfect ja pituudeltaan noin 10m. Tarkisti metrin takajälkeä, ja sitten kääntyi ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan, jes! Eka keppi nousi noin 50m päästä risukasasta hyvin. Suoran kulman olin tehnyt kiven eteen, joten se oli aika helppo. Sitten noustiin rinnettä ylös ja myös toka keppi nousi hyvin varmasti. Mutta sitten pienen kosteikon ja traktoriuran ylityksen jälkeen alkoi sekoilla. Ei mielestäni haistellut syvällä nenälläkään, mutta siis hukkasi täysin jäljen, eikä millään hoksannut, että missä se meni ja minne. Vanhan ja uuden hakkuuaukeen reunalle olin tehnyt terävän kulman (olosuhteiden pakosta) ja ei millään hoksannut mihin jälki kääntyi. Sitten aikansa pyörittyään jäljesti myös takajälkeä takaisin terävään nurkkaan, muttei osannut kääntyä siinä ympäri. Autoin sitten liinasta takaisin kohdassa jossa tiesin jäljen menevän ja jäljestettiin lyhyellä liinalla terävään kulmaan. Ei vieläkään. Välillä lähti ihan ok jo terävän kulman jälkeen etenemäänkin, mutta sitten jostain kumman syystä vaan ei löytänyt jatkoa. Tässä kohtaa tiesin että yksi keppi oli jo jäänyt. Sitten alettiin vaan etsiskellä keppejä. Nostikin yllättäen neloskepin, josta palkkasin kunnolla. Sitten taas olikin jäljellä joten kuten. Viimeinen keppi olisi jäänyt (TAAS). Jostain syystä jäljesti ihan kepin päältä, muttei reagoinut siihen?? Woot... Just kun pääsin kehumasta... Vaikka jäin seisomaan ja käskin etsiä, niin kesti ja kesti ennen kuin keppi löytyi. Huh.

Oli kyllä vähän huono fiilis, kun jälkitreenistä pidettiin nyt tarkoituksella vähän taukoa, jotta saadaan vähän nollattua fiiliksiä ja sitten perään heti tämmöinen... huoh.

Toinen jälkitreeni tehtiin heti perään lauantaina. Ajatus alunperin oli, että olisin ottanut janoja, mutta koska edellisen päivän jälkisekoilu, otinkin vaan yhden 100m suoran jäljen kahdella kepillä. Maasto oli taas sellainen, missä saattoi olla muitakin hajuja. Helkkarin kaupunkimetsät ;) Tämä jälki olikin kuitenkin lasten leikkiä, jana oli taas hyvä, jälki nousi oikein ja lähti hyvällä temmolla hommiin. Kepit nousi hyvin ja myös palkkaantui niistä taas hyvin. Että kyllä sillä nenä toimii. Täytyy nyt tehdä vähän toiminta suunnitelmaa tähän...
_________________________________

Sitten sunnuntaina kisattiin. Levekin kisat oli luonnonnurmikentällä, pohja oli hyvässä kunnossa, mutta mua aina vähän pelottaa luonnonnurmi, jos on sateista. Nyt meidän ratojen aikana ei satanut onneksi. Tuomarina Martti Salonen, joka oli uusi tuttavuus. Vähän selailin hänen ratoja netistä ja päädyin siihen, että haasteita voisi olla tulossa.

A rata oli kiva. Oikeastaan mulla oli radan alussa mietintää kummalta puolelta ohjaan, mutta päätin luottaa niistoon ja sillä sainkin Jujun hyvin linjalle. Niistohypyn jälkeen olikin suoralla linjalla puomi, jota on nyt tahkottu, niin tiesin sen vetävän kovaa. Onneksi tein niistolla, lähetyksellä toiselta puolelta olisi ihan varmana ollut puomilla, koska nytkin sain käskyttää niistosta huolimatta että tuli ohjaukseen puomin ohi :D vaikea selittää ilman rata piirrosta. Muutoin radalla ei ihmeellistä. Puomille vino lähestyminen, joista en ulkokisoissa varsinkaan tykkää, Juju kompuroi vähän jo nyt, jos olisi satanut, olisi kompuroinut vielä enemmän. Siksi puomin kontakti osui aika ylös, mutta OSUI kuitenkin :) sitten sai laittaa puomi aikana jo monoa jonoon, että ehti takaakiertoon kahden hypyn päähän. Jujulla onneksi melko hyvä suullinen käsky niin sain sen heitettyä taakse kaukaa. Sitten sekoilin itse, piti tehdä saksalainen ja poikkarilla keinulle, jonne oli myös huono vino lähestyminen pituuden jälkeen, mutta ihmettelin itsekin tuota takaakierron onnistumista sen verran että otinkin takaakierron jälkeen samalle puolelleja yritin leikata keinulle. Linja oli tosi huono ja jouduin kääntämään aika tiukasti keinulle, mutta. sinne se kiipesi. Joku tuomari olisi ehkä voinut tiukkana päivänä antaa siitä kiellon. Sitten loppusuora, Juju irtosi hyvin vaikka jäin jälkeen. Sinkosi kehästä suoraan meidän kamojen luo, vähän säikähdin myös tulkitaanko tuo palkan jättämiseksi valmiiksi? No, nolla sieltä tuli ja luokkavoitto, ainoana meidän luokasta tulos ja LUVA. Sekoilun jälkeenkin etenemä oli 4,77m/s joten ei siellä himmailtu :D

B rata (video) oli periaatteessa sama rata toisin päin. Nyt oli keinulle ja puomille kivemmat linjat. Koska mulla oli jo kisojen mahdollinen LUVA plakkarissa, ajattelin että nyt testataan kisaoloissa vähän meille vaikeita ohjauksia. Vapautin Jujun vauhdista, siitä rima (treeniin). Keinulle takanaleikkaus, meni hyvin, mutta leikkaus oli kökkö, koska olin melkein edessä, kun en malttanut (persjättöä pitää kokeilla...). Sitten keinulta pituudelle päällejuoksu ja sitten se hankalin eli vippaus takaakiertoon (toinen vaihtoehto olisi ollut, jos olisi tehnyt sen persjätön ja vaihtanut puolta ja tehnyt takaakiertona). Vippaus oli kuitenkin ihan perfect! Jes. Sitten hyppy ja (_sikana_ _myöhässä_ oleva valssi) ja kepit. Kepeillä alkoi Juju kiljua :D. Putkeen, sivuirrotus hypylle ja valssi toiselle hypylle. Valssi oli jälleen vähän myöhässä. Puomi oli aivan täydellinen. Osuma oli kahden takajalan osuma alas, kriteerien mukaisesti. JIHUU! Kiljuin koiran mukana radalla kun se oli niin hieno. Irtosi myös edessä olevalle hypylle aivan loistavasti. Takaakierto ja valssilla putken kauempaan päähän. Aalle tuli kovaa ja teki hienon Aan (vähän liiankin kovaa, mutta osuma oli hyvä ja syvä). Sitten sössin suunnitellun viskileikkauksen (tähänkin olisi sopinut se persjättö paremmin) juoksemalla hypyn eteen (kielto). Tuomarin reaktio oli hauska, kuulin takana kun hän spontaanisti vielä sanoi oijoi samaan aikaan kun itse sanoin :D mukavaa kun tuomari elää mukana :) Loppusuoralle irtosi taas itsekseen. Ja koska luokka oli niin pieni, niin taas ainoa tuloksen saanut oli Juju ja siten rv10 riitti voittoon :D


Ei ihan huono tapa lopettaa kisatauko. So happy! Jujulla oli kivaa :)
______________________________

Tottisteltiin sitten vielä eilen illalla. Otin vähän sekalaisia seuruupätkiä ja kokeilin ekaa kertaa liikkeestä maahan juosten. Menihän se sinne. Otettiin luoksareita. Takapalkalla oli liian vaikeaa tulla eteen, olisi halunnut tulla sivulle suoraan. Näitä voisi kyllä harjoitella, koska siitä saisi ehkä vahvistusta perille asti tulosta. Pitää olla vaan tarkkana, koska flänkkää helposti takapalkalla. Vauhtipalkalla oli tosi hyviä, tuli täysillä :) Yksi piiiiiiitkä eteenmeno, hyvin juoksi suoraan, vaikkei nähnyt palkkaa. Jopa keuli vähän seuruussa sitä ennen. OHO, kirjastotäti heittäytyi villiksi ;) Loppuun vähän 650g kapulan pitoja, yritin vahvistaa tiukempaa otetta, ja vähän taisteltiin kapulasta. Tehosi, ja nyt joka kerta kun käsi lähestyi, tiukensi otetta. Täytyy sen kapulan kanssa vähän pelleillä, koska sitten hypyssä ja esteellä sen on pidettävä kuitenkin tiukka ote kapulasta että pystyy sen tuomaan yli.

Sitten vielä hyppyä nurmikentällä. Otin lähettäen sivusta ja heitin palkan eteen jos tuli puhtaasti. Ensin 80, lasten leikkiä sanoi Juju. Sitten 90, helposti. 95 kielsi ekan jostain syystä, ei palkkaa, mutta tokalla tuli ilman kanssa yli. Ja sitten mighty metrinen, ja yli tuli, koskematta ja kertaakaan kiertämättä. Jippii!

Käytiin treenikaverin kanssa juoksemassa vielä treenien jälkeen. Kaverilla oli iso malikka uros, joka todella näytti ISOLTA kun ne Jujun kanssa vierekkäin juoksi. Mutta kyllä tuli neiti virkailijaan puhtia kun toinen kiritti edellä. Eikä haitannut ällöttävät vetovaljaat enää yhtään. Ja huhhu että on itsellä paska kunto. Kolme kilsaa ja sai kyllä painella ihan henkensä edestä :D Mutta jaksoin, vaikka tiukkaa teki ja meinasin viimeisen 600m kohdalla alkaa himmailla. Kummasti sitä tsemppaa kuitenkin kun ei voi antaa periksi, kun toinen painelee edellä kun vettä vaan :D
______________________________


torstai 24. elokuuta 2017

Missä me ollaan hyviä?

Tässä eräästä lukemastani tekstistä inspiroituneena päätin vähän pohtia asioita, joissa olen mielestäni onnistunut Jujun kanssa. Kun treenaa tavoitteellisesti, ja vielä monessa lajissa, on välillä vaikea hahmottaa omaa kehittymistä. Onneksi tätä varten on ne kaikki mahtavat treenikaverit ja tutut, jotka osaa arvioida ja kommentoida. Tässä kuitenkin vähän omia ajatuksia Jujun vahvuuksista ja omista koulutuksellisista onnistumisista, lajeittain ja arkea unohtamatta:



Arki:

+yleinen arkihallinta. Juju odottaa autosta ulos lupaa, ei kulje avoimesta ulko-ovesta ilman lupaa, ei varastele ruokaa, odottaa omaa ruokaa nätisti ja syö luvan saatuaan, väistää ihmistä, ei hypi kenenkään päälle (paitsi mun, ja sekin luvan kanssa) jne. Tämä yksi tärkeimmistä asioista ihan arjen sujumisen kannalta.

+hihna(ton) käytös. Olen mielestäni onnistunut erinomaisesti luomaan Jujulle oikeanlaisen asenteen ja käytöksen lenkeille hihnassa ja vapaana. Hihnassa ollessaan Juju on ikäänkuin puolittain hommissa, ja se kävelee hihnassa kauniisti vetämättä ja käskystä vierellä. Ei noteeraa koiria tai vieraita ihmisiä, ja tähän voi luottaa 100% kaikissa tilanteissa. Provosoivat koirat saavat provosoida kaikessa rauhassa, ei järkytä pikkumustan maailmaa mitenkään. Varsinaisilla lenkeillä irrallaan ollessa Juju ei lähesty ketään, ei mene kenenkään luokse, vaikka vieras ihminen kutsuisi, ilman lupaa, ja suhtautuu kaikkeen ja kaikkiin avoimen viileästi. Ei pidä vieraita ihmisiä juuri minään, mutta suhtautuu kuitenkin ystävällisesti kaikkeen. Ei jahtaa myöskään mitään eikä ketään kiellettyä, kaikki metsien ja puistojen asukit saa olla rauhassa ja lähteä vaikka nenän alta.

+arkiluoksetulo. Jujulle luoksetulo on itsestäänselvyys ja ehdottomuus.

+ympäristökovuus. Olen mielestäni onnistunut loistavasti luomaan Jujulle uskoa, että sen ei mun seurassa tarvitse huolehtia mistään, ei pelätä mitään, eikä puolustaa itseään. Mamma hoitaa. Juju ei pelkää mitään ääniä, alustoja, ympäristöjä tai yllättäviäkään asioita, ja jos se jotain mietiskelee, niin viimeistään yhdessä katsomaan menemällä kuittaa asiat normaaleiksi. Yleistää myös asioita hyvin tässäkin (jos tämä kottikärry on turvallinen, niin myös tuo on jne)

+asenne muita ihmisiä ja koiria kohtaan. Juju on avoimen välinpitämätön tuntemattomia ja ikävänä pitämiään ihmisiä ja koiria kohtaan. Ei pidä vieraita ihmisiä minkäänlaisena resurssina, eikä sitä kiinnosta mennä kenenkään luo. Kuitenkin jos saa luvan ja ihminen on tuttu, niin käyttäytyy ystävällisesti kaikkia kohtaan. Ei mielistele ketään. Potentiaalisiin tappelijoihin suhtautuu täysin välinpitämättömästi ja jos joutuu nokikkain, yrittää kaikkensa välttääkseen konfliktin. 

+rauhoittuminen. Juju rauhoittuu käskystä (ja nykyään ilmankin) missä vaan ja osaa ottaa tauot lepäilyn kannalta.

+ruokailu. Juju odottaa ruokaa, sillä on nälkä ja se arvostaa ruokaa, se syö mitä vaan ja se osaa odottaa kauniisti.

+kynsien leikkuu ja muut toimenpiteet. Ei tarvitse ottaa stressiä, kaikki hoituu ilman ongelmia.



Treenit yleisesti:

+palkkautuu sekä lelulla, että ruoalla (täysin opetettua). Alunperin hyväksyi palkkana vain lelun, mutta halusin että palkkautuu myös ruoalla (nopea palkkaus, eri palkkatasot), joten sen arvoa nostettiin.

+oppimisen oppiminen. Tämä on yksi tärkeimmistä. Että koira osaa oppia. Jujulle jos joskus tulee tenkkapoo, se ihan selvästi miettii asiaa, ja lopulta ratkaisee niitä, sekä muistaa ja haluaa muistaa ratkaisut.



Toko:

+kaukot. Olen mielestäni onnistunut opettamaan Jujulle napakat, varmat ja kauniit kaukot, joista myös JJ pitää.

+paikallaololiikkeet. Jujulla paikallaololiikkeet on niin varmat, että sen voi jättää oikeastaan mihin vaan paikallaoloon, ja varmuudella löytyy samasta paikasta uudelleen.

+ohjatun noudon alkeet. Juju rrrrakastaa ohjattua noutoa, ja liike on sille hyvin varma. Suunnat noin yleisestikin on paimennuksen myötä helpottuneet ihan jokaisessa lajissa, Juju osaa erotella suunnat ja tietää että suunnilla on väliä.

+tunnari!! Melkein unohdin kuinka hyvä tunnari meillä on kun sitä ei edes koskaan treenata.

+kehääntulo. Tähän kun alettiin panostaa, koko treenien mielentila on tullut paremmaksi.

+häiriöt. Juju suhtautuu häiriöihin avoimesti (ei ahdistu) mutta kuitenkin keskittyneesti. Olen mielestäni onnistunut aiheuttamaan Jujulle monentasoisia ja monenlaisia häiriöitä, ja Juju on hyvin selvinnyt kaikesta.



Agility:

+radanluku ja irtoaminen. Jujun lähtökohtainen koulutustapa aksaan ollut tarjoaminen, ja sen kautta on tullut hyvä radanluku ja irtoamiskyky. Yksi tärkeimmistä, itsenäinen radanluku ja irtoaminen....

.....+ja heti tähän perään ohjautuminen ja kääntyminen. Ilman näiden kahden ensimmäinen harmoniaa, olisi mustaa ferraria vaikea ohjata. Oon onnistunut myös rakentamaan hyvät ABS jarrut Jujulle radalle, joten se myös kääntyy tiukasti.

+itsevarmuus. Juju on nykyisin agikentällä aika päällikkö.

+rimavarmuus. Rimat pysyy kyllä, ja jos ei pysy, on koira jumissa tai jotain muuta vialla.

+esteiden lukitus. Jos lukittaa, enkä tee ohjausvirheitä, niin sinne menee, joten myös luotto estelukituksiin on hyvä, pääsen sitä kautta liikkumaan radalla hyvin.


Paimennus:

+motivaatio ja moottori. Tulee tietty selkärangasta ja perimästä myös.

+eläinten käsittely. Juju kohtelee paimennettavia tosi kauniisti ja kohteliaasti, mun ei tarvitse pelätä että se vahingoittaisi lampaita. Juju myös poistaa lampaista luonnostaan painetta, jos ajautuu liian lähelle, ja vasta viime aikoina oon alkanut ymmärtää tämänkin ominaisuuden tärkeyden.

+kuuntelu. Juju on alkanut ihan oikeasti kuunnella tosi hyvin lampailla ja erottelee käskyt.

+oikein tekemisen palo. Juju yrittää aivan täysiä tehdä oikein.

+yhteistyö. Ollaan kokoajan paremmin samalla pellolla ja Juju myös luottaa siihen että pidän oman puoleni.


PK-jälki:

+keppimotivaatio. Ehdottomasti kärjessä tämä. Tietoisesti otettu kepit mukaan vasta kun keppimotivaatio ollut korkea.

+nenän käyttö. Ajaa jälkeä rauhassa syvällä nenällä.

+palkkautuminen. Palkkautuu pelkistä jälkikepeistä erinomaisesti.


Muut:

+pk-tottis asenne. Aloitettu asennetreeneistä ihan tietoisesti, ja tuottaa tulosta.

+esineet ja niistä kiinnnostuminen noin yleensä. Olen tietoisesti antanut Jujun kannella kaikenlaista ja tuoda kaikenlaisia esineitä.

+uiminen. Olen saanut Jujulle hyvän uimistyylin ja motivaation uimiseen aika ilmaiseksi. Mutta esim. uimahyppyjä opeteltu ihan erikseen ja nyt hyppää jo korkealta laituriltakin hyvin.

Kyllähän näistä saisi aika listan. Maailman paras Juju, ja loput on vaan kehityskohteita.





keskiviikko 23. elokuuta 2017

Way to go!

Päivät menee semmoista kyytiä että hyvä kun ehtii hengittää välissä.

Lauantaina käytiin paimentamassa Jumesniemellä. Jujun kanssa ensin lampaat pois mökistä ja pikkuaitaukseen, sitten siellä jaettiin portin avulla porukka puoliksi, toinen puoli pellolle (menivät takaisin mökkiin). Sitten eka kierros pellolla. Uudestaan hakemaan porukka mökistä, mistä ne aina lähtivätkin täysillä. Juju säilytti maltin ja totteli suunnat niin saatiin porukka aika nopeasti haltuun ja ajotreeniin. Tarkoituksena oli nyt ottaa niitä vähän pidempiä flänkkejä, kun ihan selvästi Somerolla oli nähtävissä se, että ei olla oltu pellolla, että nysväystreeni on tehnyt tehtävänsä. Juju osasi lähityöskentelyssä flänkätä vain lyhyitä pikkuflänkkejä. Nyt kuitenkin ajettiin ensin poispäin laitumen päähän, ja sain taas seistä jarrulla että sain ajoon sellaisen rytmin kun halusin. Välillä käskin ajaa nopeammin, että saatiin taas hidastaa slow ajoon. Kun hoputin ajossa, huomasin että se alkoi vielä hyvin helposti pellolla keittää yli, joten tätä aika harkitusti. Tein lyhyitä hakuja. Kaaret aukesi kivasti. Totteli nostossa, sai tuoda vain muutaman kerran suoraan, muuten ohjasin nostossa. Kiltisti otti suunnat, mutta edelleen vasuriin aina lähti tulemaan vähän sisään, eikä avannut kunnolla. Oikeaan huomattavasti parempi. Ajoon lähti myös hyvin, sai välillä ajaa porukan pois jaloista pyörimästä. Nyt oli taas erilainen porukka lampaita kun viimeksi. Nämä oli sellaisia poksuvia. Ensin eivät väistäneet koiraa, ja saattoivat katsoa ja antaa painetta, mutta kun koira itsevarmasti tuli, niin sitten yhtäkkiä lähtivät ohjuksena. Nostossa piti siis olla tarkkana ja lähestymisessä. Juju oli kyllä aika hieno, sillähän on ollut vaikeuksia, jos lampaat on antaneet painetta (malttaa lähinnä) mutta nyt oli aika päättäväinen. Ei vieläkään ihan kokonaan kestä mun jarruja, vaan helposti lähtee sitten vähän flänkkäämään, mutta saatiin hyviäkin.


Toisella kierroksella pikkuaitauksessa eläinten lähetymistä, ja kohtaamista kulmassa. Tämä treeni on ollut aikaisemmin vaikeaa, kun on laitettu eläimet kulmaan ja sitten koira saanut kohtisuoraan lähestyä, ja pitää nurkassa. Nyt kuitenkin sujui aika hyvin, Juju ei poistanut painetta nurkassakaan, ja vasta kun annoin luvan lähteä flänkille, irrotti nurkasta. Toki huomaa, ettei tätä ole tehty, kun helposti sitten jäi jumimaan, mutta tosi hyvä oli henkisestä paineesta huolimatta. Lisäksi jaloista pois ajamista (hyviä) ja lähetymistä. Lähestymisetkin alkaa olla aika ok, tulee hyvällä temmolla ja varmuudella. Vähän saa olla edelleen tarkkana että jatkaa ajoa poispäin suoraan, mutta hyvä siitä tulee.
________________________

Maanantaina sitten vapaapäivän jälkeen kunnon lenkin jälkeen ajeltiin paimentamaan Somerolle. Koska tulevat kisat, tehtiin hakuja ja ratatreeniä.

Ensimmäisen kierroksen haut oli aika super kaikki. Molempiin suuntiin kolmisen toistoa, matkaa pidennettiin vähitellen 50m--->100m eli ykkösluokan haun mittaan. Lähetin joka kerta paineetta, kuten kisoissa. Hienosti laajensi kaarta lopussa, en joutunut itseasiassa yhtään ainoaa kertaa laittaa maahan ja antaa lisäkäskyjä. Juju ei lennossa vielä osaa ottaa lisäkäskyjä kaarella, joten jos se kisoissa liian ahtaasti lähtee mun on laitettava se maahan ja uudestaan annettava flänkkikäsky. Mutta nostot kaikki on myös hyviä, totteli pillillä stopit kaaren päässä ja nosti rauhallisesti. Ärsyttävä standi taas venyi ja vanui tuonnissa mutta noin muutoin oikein buenoa toimintaa. Marikakin kehui on paljon kehittynyt yhdessä kaudessa pikkumusta. Se on tietty kun alkaa tehdä oikeita asioita...


Toisella kierroksella kävin pystyssämässä ajoportit ja ajettiin rataa. Hakumatka sen 100m, ja lähetys kisamaisesti, tosin taisin ekalla lähetyksellä sen verran sekoilla että lähetin väärään suuntaan kuin millä puolella tolpalla oli, joten leikkasi linjan ja siitä olisi kisoissa lähtenyt 19p hausta. Uuuuups. Haut oli oikeastaan koko ratatreenin aika keskitasoa. Ei siis sekoillut lopussa ja laajensi kyllä itse kaaren päätä, mutta meni sen verran ahtaasti että alkoi vaikuttaa lampaisiin jossain klo 2 ja toiseen suuntaan 10 kohdilla. Toki veto myös mun selän taakse. Siksi nosto oli herkästi vähän vino ja vauhdikas, mutta rauhoitti kyllä tuonnissa, ja kaikki tuonnit oli hyviä (tehtiin siis ensin kokonainen rata-ajo ja sitten osia). Tolpan kierrot oli vedosta huolimatta kaikki tosi hyviä. Eka poispäinajo oli yhtä serpentiiniä, ei nyt kuitenkaan leikannut linjaa, mutta ajoi vinoon, eikä nyt vielä oikein osaa ajaa kunnolla lauman sivussa, kun veto no siellä, vaan helposti törkkää liikaa. Joten offline koko ajo ekalla kerralla. Otin ajoja muutaman kerran uudestaan, ja parani joka kerta, eli linjalla ajo treeniin edottomasti! Ärsyttävä stand stoppi myös pilasi monet flänkit, kun se vanui ja liukui. Myös itse pitäisi muistaa katsoa linjaa tolpalta porteille samalla kun ajaa. Myös porteista ajo selvästi jännitti ekalla kerralla, koska ei meinannut uskaltaa työntää musta poispäin porteista läpi, vaan meni vähän säätämiseksi portilla. Läpi kuitenkin. Kuljetus oli perus ok, vähän liian lähellä ajoi, sain huomauttaa tästä ja pysäyttää. Mutta linjalla kuitenkin (toki Woolandian treenilampaat myös tosi helppoja tässä kohtaa) ja toka portin käännös tiukka ja hyvä. Totteli suunnat. Jätettiin lauma tolpalle, ja jätin koiran lampaiden ja häkin väliin. Menin avaamaan portin ja lähetin oikealle hakemaan. Sanoin ennen flänkkikäskyä Juju, jolloin kääntyi mua kohti, tällä tarkoitus oli saada se lähtemään kunnolla hakemaan lauma häkitykseen, ettei lähde liian tiukasti. Nämä lampaat käveli automaattina häkkiin. Sitten portti kiinni, ja sen jälkeen (huom!) koira häkkiinn. Jännitti häkkiä nyt enemmän. Kuitenkin aika kivalla asenteella meni lauman taakse, vähän taisi liian vauhdilla mennä kun lampaat vähän säikähti. Maahan sinne. Sitten odotin hetken, että näin että elukat rauhoittui ja sitten vasta häkki auki. Lähtivät kuitenkin aika vauhdilla mutta ei tullut hätä, häkki kiinni ja koira perään. Kauniisti flänkkäsi porukan kiinni.


Lopuksi tehtiin tosiaan vielä lisää hakuja, ja porteista ajoa. Ja laitoin vielä lampaat häkkiin uudestaan toista treenaajaa varten. Toinen häkki olikin kiva kun koira sai vähän työstää, kun vahingossa työnsin lampaat häkin suulta ohi aluksi. 👏 hyvin tässäkin malttoi eikä hermostunut. Hyvä hyvä! Olin tosi tyytyväinen treeneihin, ja tuli ihan sellainen olo, että vaikka tuskin kauheasti pisteillä juhlitaan kisoissa (koska ppajo on niin kesken ja radalla haut nyt oli mitä oli, kisajännitys ahdistaa niitä kuitenkin lisää) niin eiköhän me rata saada ajettua, ja se olisi jo yhden tavoitteen täyttämistä se!
_________________________

Alunperin vähän mietin etten menisi tällä viikolla ollenkaan aksaamaan, vaan valmistauduttaisi kisaan toisella tavalla (puun kiertoja, ohjauskuvioita ja takaakiertoja muualla kun hallilla) mutta en malttanut. Tarkoitus oli tehdä lyhyet kisavalmistautumistreenit, katsoa suulliset käskyt, kerrata A ja keinun suoritus, rengas ja juoksupuomi. No kaikki tuli kyllä tehtyä, mutta treenit venähti, koska omaan tapaani kangistuneena en malttanut tehdä iisiä ja helppoa vaan tietysti vaikeimman kautta. Ja tätä kutsutaan siis juoksupuomin käännöksiksi (ja vielä sinne putkeen eri päihin) ja ratatreeniksi, jossa oli putken pään ohituksia (vielä Jujulle vaikeita) jne. Huhheijjaa.. Vielä lisäksi tietysti eri kentällä ja puomilla kuin yleensä jottei vaan menisi LIIAN HELPOKSI. Hmm...


Juoksarin osalta treenit oli vaihtelevat ja huomaan, että tuo puomin suuntaisesti oleva U putki ja sen eri päät tuottaa harmaita hiuksia juoksarin jälkeen. Juju kyllä kääntyy putken lähempään päähän, mutta ei malta millään (eikä jotenkin taas tajua miksi teetän sillä jotain niin helppoa) mennä kauempaan (helpompaan) päähän. Osumat oli kyllä oikein hyviä, mutta se väärän putken pään prosentti oli melkein yhtä hyvä. Ja sitten kun tarpeeksi monta kertaa mokasi, niin jos en palkannut, elkoi arpoa, ja sitten ei osunut tai osui mutta hitaassa vauhdissa. Saatiin kyllä hyviäkin enkä luovuttanut, mutta olisi voinut kyllä ihan lopettaa jo paljon aiemmin niihin hyviin, eikä jäädä hinkkaamaan.

Juoksarien jälkeen menin toiselle kentälle tekemään rataa (jolla ei ollut puomia). Rata oli kiva, ja joku oli taas tehnyt sellaisen radan jolla pienelläkin kentällä sopi olla isot estevälit! Jes! Ja kaikki meni suhteellisen hyvin: yhden kerran mokasi keppien loivan avokulman johon ohjasin poikkarilla, mutta korjasi ja sen jälkeen löysi sinne varmasti, Ata ei ensin löytänyt??, vaan meni putkeen tai tuli ohi?? mutta sitten kun löysi, koski ihan joka ainoa kerta, vaikka Aalta vähän loivasti käännyttiin. Renkaan löysi joka kerta, eikä räjäyttänyt sitä. Keinulla oli hyvä treeni sinällään, koska ekalla vapautti itse itsensä liian aikaisin, ja tuli ruma keinu, niin pääsin tekemään sitten muistutustreenin namialustan kanssa, että miten sen kuuluikaan tehdä se keinu. Mutta sitten se putken pään ohitus. Oikeasti ajattelin, että tämä on aika helppo putken pään ohitus koska keinulta piti kääntyä tosi jyrkästi oikealle, jotta edes löysi sinne ohitettavaan päähän. Mutta sinne se meni, ja aivan joka kerta, vaikka jäin seisomaan osoittamaan toista päätä, niin ei. Ja sitten kun on vähän hitaalla käyvä ohjaaja, niin en muistanut taas auttaa, ja ottaa käsitargettia tähän heti. Oltaisi säästytty vähemmältä väännöltä kun olisin muistanut. Koska kun pyysin keinulta ekan kerran käsitargettiin, niin lamppu syttyi ja tajusi idean heti; AIJJAAA, OISIT HETI SANONUT! 💜 Tehtiin sitten lopuksi myös nollarata, niin jäi hyvä mieli 😏



Huomaan itsestäni näissä kisavalmistavissa, että olen jotenkin huomattavan jännittynyt, ja se hämmentää Jujua, koska tilanne on ihan sama kuin noin 200 aamuna vuodessa muutenkin. Mutta sitten ohjaaja on jäykkä kun rautakanki eikä leiki täysillä eikä osaa kehua kunnolla... siksi mun ei kannattaisi tehdä kisavalmistavia treenejä lainkaan hallilla, vaan mieluummin jossain keskellä metsää.

Nyt sitten loppuviikko menee paimentaessa (to) ja jälkihommissa (luultavasti pe ja la?). Perjantaina olisi myös tottisvuoro, joten sinne mennään tekemää pari hyppyä, mutta ei muuta.

Sunnuntaina sitten kisataan.


perjantai 18. elokuuta 2017

Norja 2017

Päätin, että koska reissun yhteydessä ei kauheasti ole koirajuttuja kerrottavana, kuvat saavat puhua puolestaan. Joten, here we go:

Juju otti rennosti laivalla, ei paljon jännittänyt mikään, ei alustat, ei äänet, ei ihmiset, koneet jne 

Kuvailua Ruåtsin puolella matkalla Karlstad-Gjøvik


Hienoin koskikuvaus paikka ever, jossain matkalla Gjøvik-Trollveggen välillä


Gjøvik

Trollstigen

Trollstigen, sää ei tarjonnut nyt parastaan kuvaamista varten

Trollveggenin päällä, kännykkäkuva


Trollveggen leirissä








Trollveggen oli ehdottomasti omasta mielestäni upein paikka koko reissulla!




Trollveggen ja villakukat


Sitten Geirangerille

Telttaleiri Geirangerilla, 7m teltan suulta alkoi 300m suora pudotus alas. Vieläkään en ihan tajua miten uskallettiin tuohon jäädä. Ainoa paikka jossa oma pää ei millään kestänyt pitää koiraa irti. Juju oli kokoajan kiinni liinassa (ja liina puussa) ja valjaissa.

Geirangerin leiri



Matkalla Geirangerilta Jotunheimeniin, upea tie kokonaisuudessaan

Gjende järvi Jotunheimenissa

Tästä alkoi 11h kestänyt vaellus





Huipulla tuulee


Arctic Fox löysi lunta :D



Täysi kuu valaisi hienosti yöllä, Gjende järven leirissä

Kotiinpaluu matkan pysähdys, kaurapelto ja täydellinen valo joka meni ohi minuuteissa.



Juju tahtoisi tämmöisen tuolin kotiin.


Laivamatka Wasalinella takaisin koirahuoneessa. Kevythäkki pelasti matkan, kun sai olla toisten koirien tuijotukselta piilossa. 
Ps. oltiin aamulla aksatreeneissä ja oli aika haastavaa ja tosi ärsyttävä kohta radalla. Meinasi hermot mennä, joten lopetettiin ajoissa. Juoksarit oli super!!