tiistai 1. elokuuta 2017

Tie kutsuu

Kesäloman alkajaisiksi reissattiin JJn kanssa pikku roadtrip, johon kuului Entin ja Päivin treffailu Piikkiössä, Inkan, Saimaan, Jonnan, Linkin ja Winstonin treffailu Helsingissä ja oheistoimintaa. Käytiin me mökilläkin. Ja paimennettiin. Ja aksattiin! Paras tapa aloittaa loma.






Piikkiössä Päivi varoitteli jo etukäteen lentävistä lampaista. Olinkin hirmuisen iloinen, kun sain jälleen huomata, että Juju on aivan mahdottoman valtavasti kehittynyt paimennuksessa. Villitkin lampaat pysyi ihan näppärästi hanskassa, ja haki ne nätisti vaikeastakin paikasta. Ei levittänyt porukkaan kertaakaan. Flänkit aukesi, ja hidas ajokin sujui. Oijoi...uskaltaisikohan sinne perusradalle vielä syksyllä? Häkkiä tarvisi treenata, että voisin luottaa että menee nätisti taakse ja hakuja pitää tehdä. Mutta ei olisi mahdoton rasti ollenkaan... Juju sai myös juosta isi Entin kanssa ja uskalsi sen kanssa myös uimaan. Entti se vaan on aina yhtä komia ilmestys.

Ajettiin Piikkiöstä ukkosmyrkyn keskellä Helsinkiin ja käytiin moikkailemassa allekirjoittaneen isovanhemmat. Inka koirat kyydissä hakemaan meitä ja lähdettiin Nuuksioon jälkimetsälle. Saimaa sai mun talloman 500m jäljen, ja Inka talloi Jujulle about saman matkan. Käytiin välissä lenkillä on neidit löysivät saman rallisävelen samointein. Juju oli niin onnessaan kun joku ymmärsi yhtä paljon juoksemisen päälle kun hän.

Jujun jälki olikin sitten aivan mahdoton. Samaan aikaan kun Inka lähti tallomaan, meni kolme lenkkeilijää jäljen poikki, joten jäljellä oli yhtä vanhoja muita jälkiä päällekäin. Eihän koiraparka osannut arvata mitenkään mitä jälkeä sen olisi pitänyt ajaa. Nosti kyllä jotenkin janalta oikean näköisesti (ja oikeaan suuntaan) mutta sitten sekoili, pyöri ja ihmetteli. Eka keppi jäi, vaikka ihan varmasti itse tiedettiin missä se oli. Sitten päätettiin vaan lähteä etsimään keppejä harhailemalla. Ja Juju löysikin tokan kepin. Siitä superpalkka, jonka jälkeen tuntuikin että otti jäljen, mutta ilmeisesti sekalaisia jälkiä oli vaan niin paljon, ettei yhtään tiennyt minne jäljestää. Löysi kuitenkin ihmeellisesti kolmannen kepin ja päätin että jäljestys loppuu siihen. Toisaalta oli hyvä nähdä että aika sitkeästi Juju työskenteli ja etsi jälkeä, muttei vaan saanut siitä kiinni. Paikka oli tosi vaikea tämmöiselle puskajäljestäjälle, koska tosi suosittu ulkoilualue jne. Viimeinen neljäs keppi nousi yllättäen yhden puun takaa kun oltiin kävelemässä autolle päin, joten kyllä sillä nenä auki on. Inka muistikin siihen päättäneensä jäljen. Myös yksi aika hieno polun ylitys jäljellä oli. Ollaan siis niistä iloisia :)

Sunnuntaina sitten aksaamaan. Oltiin Hurtalla ja mentiin ulkokentälle. Tehtiin aika juoksaripainotteista treeniä (ylläri?) ja treenit oli superhauskat. Treenattiin ihan pienissä pätkissä koira kerrallaan ja muut sai odotella kentän laidalla. Jujulle siis kokonaisvaltaisesti hyvät treenit, koska me treenataan niin paljon yksin, ettei tuo odotteleminen muiden tehdessä ollut kovin helppoa sekään. Juju teki aivan superhienoja juoksareita, ekaa kertaa ulkona ja vieraalla puomissa vieraassa paikassa. Loivat käännökset putkeen myös oli ihan täydellisiä, mutta 90 asteen käännös samaan putkeen toiseen päähän oli vaikeaa. Tähän en edes yrittänyt täyttä puomia koska oli selkeästi tosi hankalaa. Hyvin kyllä keskittyi, ja fokusoi alas matolle, joten onnistumisiakin tuli! Keppejä tehtiin myös (kuvien takia :P ) ja hankalatkin kulmat onnistui. Olin tosi iloinen treenien jälkeen, oli kiva treenata ulkona ekaa kertaa tähän kauteen :D ja aina mahtavaa tutustua uusiin koiriin ja ihmisiin jotka on samalla aaltopituudella. Juju ja Saimaa otti ihan oman alku- ja loppuverkat myös :)









____________________________

Loman alku meni aika vauhdikkaasti kyläilijöiden kanssa. Kuitenkin Annen vimpat kesäkauden treenit oli välissä. Tehtiin aika helpohkoa rataa, ja eniten keskityttiin ylläriylläri juoksareihin. Oli samanlaisia exittejä kuin oli ollut Helsingin reissulla, päällejuoksua ja poispäinkäännöstä eli edestä ohjausta loiviin käännöksiin. Juju oli super! Tosi hienosti malttoi juosta ja osua puomin loppuun, matto oli toki apuna koko ajan.



____________________________

Paimentamassa ollaan käyty myös muutamat kerrat ja treenit on olleet kahtiajakoiset. Helsingin reissulla käytiin Piikkiön lisäksi Vantaalla poksahtelevilla texeleillä ja olihan tekemistä. Juju kuitenkin oli aika pro, ja malttoi ajaa kauaskin musta ihan rauhallisesti vaikka lampaat sinkoili mihin sattuu. Pitäisi vaan itse alkaa ottaa linjoja haltuun, sen huomasi nyt taas paremmin.

Jumesniemellä ollaan myös käyty muutamia kertoja, ja siellä treenit etenee. Ollaan tehty paljon treenejä pikkutarhassa, missä ollaan työstetty ajoa ja pikkuflänkkejä. Joissain treeneissä on tuntunut että ollaan jo ihan samalla pellolla Jujun kanssa ja joissain (kuten tänään ekalla kierroksella) tuntuu että saa vääntää kättä että flänkiltä ei todellakaan tulla sisään, vaan otetaan etäisyyttä niin lampaat ei juokse. Tänään tehtiinkin piiiiiitkästä aikaa ihan flänkkitreeniä kulmassa, niin että stoppailin ja piti pysyä kaarella eika leikata sisään. Oli vaikeaa. Tokalla kierroksella paransi kyllä kummasti, ja teki lopussa tosi kauniita lyhyitä siirtymisiä. Oisko niin että treenit tuottais tulosta?




___________________________

Huomenna startataan kepon ja JJ kanssa reilun viikon road tripille Norjaan! Varsinaiset treenit jää tauolle, mutta varmasti tulee reissusta vähän eri tyylisiä juttuja sitten.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti