Hulluuden highway

Torstaina aamulla mentiin juoksari ratatreeniin aamulla. Tehtiin puomiakin, ja loppujen lopuksi taas aika paljonkin, mutta ajatuksena oli tehdä myös rataa. Ja tehtiinkin, ja puomi osana sitä. Puomin jälkeen oli loiva käännös oikealle, ja hyppyeste vinossa linjassa. Aluksi hakikin vähän että mihin hittoon tässä pitää mennä ja tulikin muutama loikka. Puomi myös nyt taas agimetin kun aiemmin tehty paljon smartilla jossa ihan eri kulma. Mutta kun alkoi osua, niin osuikin sitten tosi hyvin. Harjoiteltiin vähän päällejuoksua puomilta myös ja palkkasin vahingossa yhden selvän loikan kun en nähnyt osuiko. En kylläkään hihkunut niin paljoa, mutta pallolla palkkasin kuitenkin. Tuli sitten kolme samanlaista hasardiloikka peräkkäin. Näistä en palkannut, mutta tosiaan heti huomasi että kun yhdestä sai palkan, niin tuli monta samanlaista perään. Helpotin matolla ja sitten taas osumat parani, ja osui jackpotteja myös ilman mattoa.

Hiano Juju, oon supee ylpeä koirasta, mutta myös itsestäni, koska oli uskallusta lähteä projektiin ja että se on kaikkien vaikeuksien jälkeen osoittautunut parhaaksi valinnaksi ikinä!


Illalla paimentamaan Jumesniemeen. Ekalla kierroksella pikkuaitauksessa ajoa ja ajoa. Yritin saada ajettua pitkin reunoja, mutta lampaat oli aika villillä tuulella ja liikkuivat koiran alta vikkelään, vaikka ajettiin ihan rauhassa. Siinä sitä olikin tekemistä, kun yritin saada Jujun ajamaan iiihan hitaasti hiipien, ja maks kävelyvauhdilla. Onnistumisiakin tuli, mutta oli kyllä vaikeaa. Juju meinaa ihan tosi helposti mennä sille omalle luontevalle jolkotteluvauhdille, ja sitä ei nyt vaan sallita. Mutta oli kyllä hyviä pätkiä, missä oli pakko koiran tasapainottaa pois päin.

Toisella kierroksella ajettiin pitkiä linjoja aitoja pitkin. Ensin käytiin hakemassa porukka mökistä, mistä ne lähtikin aika vauhdilla, ja laitoin ensin ilman liinaa hakemaan ne aidan viereen. Sitten laitoin Jujun liinaan ja ajettiin liinassa pitkää pätkää. Ja taas saatiin sekä hyviä onnistumisia, että vaikeampia kohtia. Lampailla oli kova veto laitumen toiseen päähän, ja ajettiinkin vetoa vastaan suurin osa. Mutta kertaakaan ei porukka karannut kuitenkaan, ja sain pidettyä Jujun aika hyvin hitaassa ajossa. En antanut lipsua raville, enkä toisaalta pysäyttämään. Liinasta sai vähän tukea, eikä Juju näyttänyt niin kärsivältä kun on näyttänyt tähän asti ajossa. Muutaman kerran huomasin jopa että Juju lähti tasapainottamaan vetoa poispäin musta lampaita. Kehuin, mutta yritin olla aika neutraali, koska mun vähäisetkin kehut saa Jujun siirtymään siihen jolkotteluun (kiihdyttää).

Viimeisellä kierroksella hakuja. Halusin kokeilla pitkää hakua, että mihin asti Juju irtoaa, ilman sen suurempia kriteerejä. Sai vain hakea, ja tuoda, ilman käskyttämistä. Ekalla kerralla (matka joku 150m) ei meinannut lähteä kunnolla ei millään. Toki ei nähnyt lampaita heinikon takaa, joten sikälikin tuli tosi hyvä treeni, että ei niitä aina nää heti, ja silti pitää lähteä kunnolla laajasti. Sitten kun sain lähtemään, lähti aivan tosi hyvin, aitoja pitkin ihan meni, ja haki lampaat. Jätti kaaren vajaaksi lähes joka kerta, tätä täytyy nyt alkaa tosissaan myös palautella mieleen. Nyt kyllä sai hyvin palautteen lampailta tähän vajaaksi jättämiseen, koska lampaat nousi vauhdilla, ja ihan vinoon, jos jätti vajaaksi, ja sitten tuli kiire. Mutta ihan hyvin kyllä työsti niitä silti. Täytyy antaa sen välillä itse ajatella, se tekee hyvää. Vasemmat kaaret oli parempia ja niissä myös totteli tuonnissa tosi hyvin, kun yhden kerran kokeilin. Anne sanoi, että käsken vaan liian aikaisin tuonnissa maahan flänkiltä, ja siksi ei lampaita saatu käännettyä takaisin linjalle, vaikka ne ihan suoraan lähtikin. Tuolla on keskellä laidunta kosteikko, josta eläimet ei haluaisi tulla jos ei pakko ole, ja siihen pitäisi reagoida aiemmin.

Video ekasta yrityksestä, joka oli tietysti (seli seli) huonoin.