Tiistaina käytiin illalla vielä jäljellä ja esineruudussa. Tein kaksi janaa ja lyhyet jäljet, tässä teki hyvin, ekalta jäljeltä meni yli, pidettiin neuvottelu ja uudestaan, nyt hyvin. Tokalla nosti heti hyvin. Jälkimaasto hankala. Esineruudussa meni ekalle esineelle sokkona, löysi ja toi ihan ok, vähän hitaasti. Toinen esine näyttönä, sen haki kovaa ja suoraan.
Keskiviikkona illalla taas jäljelle, tein noin 600m jäljen neljällä kepillä vaikeaan kallioiseen paikkaan. Hyvin nosti, heti oikein, ja oikeaan suuntaan. Eteni määrätietoisesti, mutta kalliolla meinasi yksi keppi jäädä kun sitä ennen oli vaikea terävä kulma. Ajattelin jos kun pyöri ja etsi, että nyt hukkasi kokonaan. Mutta löysi jäljen kuitenkin, mutta siitä sitten innostuneena se keppi jäi. Mentiin etsimään, aloitin itseasiassa jo ennen kulmaa olevasta suorasta uudestaan. Nyt meni kulmakin paremmin, vaikka joutuihan se sitä etsiä. Keppi nousi kuitenkin. Muut kepit nousi, ja oli hyvät treenit, koska jälki vaikeassa paikassa, joutui töihin oikeasti. Ennen jälkeä lenkkeiltiin hienossa paikassa suolla ja tein tarkkuusruudun ja pudotetun polulle. Molemmat ok, ja muisti tällä kertaa tarkkuusruudunkin ilmaisun oikein.
Torstaina oltiin juoksarihommissa, ja hittolainen että olipa treenit. Tehtiin ekoja takaakiertoja puomin jälkeen. Aluksi maasta puomin edestä lähetin kiertämään, sitten ihan maton yläpuolelta laskevalta lankulta ja sitten taitteesta. Sitten kokonaista. Kun Juju muutaman kerran hypättyä suoraan hoksasi idean, se meni aivan tosi monta toistoa tosi hienosti kokonaistakin puomia. Mutta suurempi vääntö oli saada se taas juoksemaan sen jälkeen suoraan 😁 Lopulta blokkasin ylimääräisellä siivekkeeltä takaakiertopuolen, niin sitten hoksasi että jaahas, näinkö tää meni!
Perjantaina paimennettiin Jumesniemellä taasen. Oli kyllä aika raskaat treenit, Juju meni ihan lukkoon ajossa yhdessä kohtaa, mutta palautui siitä hyvin ja jatkoi kyllä hommia sen jälkeenkin. Tehtiin pikkuaitauksessa irrotuksia ja ajon aloituksia, ne meni tosi hyvin ja Jujulla taas löytyi hyvä asenne. Stopeissa se meinaa nostaa itsensä aina pois lampailta. Outoa.
Viikonloppuna jamitettiin Lohjalla, Juju pääsi veneilemään 😀
Sitten tähän viikkoon:
Tiistaina mentiin paimentamaan illalla. Jumesniemessä oli Viiran pentueella pentuetreffit, mentiin Jujun kanssa kuokkimaan. Jujun sisko Entin toisesta pentueesta Saimaa oli myös paikalla. Vettä satoi kuin aisaa, ja porukka oli jo pitkälti treenannut ennen kuin me päästiin paikalle. Saatiinkin sitten heti aloittaa, tehtiin eka kierros pikkuaitauksessa ajoa, pikkuflänkkejä ja irrotuksia ja Juju oli HIENO! Yhtäkkiä se oli taas oma itsensä, draivia riitti eikä tietoakaan mistään epävarmuudesta tai ahdistuksesta. On se kyllä ailahtelevainen tuolla paimentamassa tällä hetkellä. Juju otti stopit, erotteli ajo käskyn ja suunnat, mun ei tarvinnut kuin ohjata ja ihastella. Irrotukset oli rauhallisia, ja intensiivisyyttä ja silmää näkyi taas enemmän.
Toisella pikaisella kierroksella otin vähän lyhyitä hakuja, sai välillä tuoda ja välillä piti kuunnella käskyjä. Oikealle oli selvästi parempi, vasemmalle himmaili kaaren päässä. Mutta suunnat otti hyvin ja intoa ja iloa oli paljon enemmän kuin viimeksi, mikä oli tosi kiva. Annoin lopuksi vaistonvaraisesti kuljettaa, siinä tyrkkäsi lampaat musta läpi ja meni pysäyttämään, teki tämän monta kertaa, eikä totellut hidastuskäskyjä. Jonkinlaista paineen purkua ehkä. Noh, se ei haittaa kun ei se mitään tyhmää siellä tötöile.
Tänään sitten aamusta mentiin hallille aksaamaan. Otettiin alkuun juoksareita, ihan pelkkää suoraa, mutta siten että yhdistin sen rataan. Tehtiin rinkiä missä oli muutama hyppy, putki, puomi ja kepit. Kierros siten että tuli kahdesti puomille. Eka toisto oli hasardiloikka, mutta se jäikin viimeiseksi loikaksi. Loput toistoista osui, osa yhdellä, osa kahdella takajalalla. Mä oon kyllä niin onnellinen tuosta puomista. Se alkaa oikeasti näyttää tosi hienolta, Juju tykkää siitä hirveästi, ja mä alan oppia ohjaamaan sitä. Yhden kerran Juju karkasi puomille ja vaikka lähti tavallaan normaali juoksari vauhtia hitaammiin etenemään, niin kun sanoin juoksarikäskyn niin lähtikin kiihdyttämään, ja osui! ja mä vain kävelin vieressä, en siis omalla liikkeellä mietenkään ollut mukana. JEI!
Välissä tehtiin vähän radan osaa, jossa hyppyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti