maanantai 28. marraskuuta 2016

TopTeam II-leiri

Viikonloppuna koitti sitten odotettu Sagin TopTeamin II-leiri, johon osallistuttiin Jujun kanssa molempiin päiviin. Tiedossa oli huippuvalmentajien treenejä ja luentoja, ja sen lisäksi fysiikkavalmennusta, joten raskas, mutta innostava viikonloppu oli edessä.

1.päivä:

Lauantaina siis startattiin meidän ryhmän kanssa (jossa oli 11 koirakkoa) agilitytreeneillä klo 8:30. Ensin mentiin Hyvärisen Hannalle nollatreeniin. Sellainen kevyt startti viikonloppuun. Hanna oli suunnitellut meille kuusi erilaista ratavaihtista, joista saatiin valita omaan tasoon solveltuva rata joka oli tarkoitus tehdä kisamaisesti nollana. Hanna sanoi että nollatreeniin valitaan mieluummin vähän helppo kuin vaikea rata, koska tässä ajatus ei ole tehdä mitään pikkusievää ohjausta hienoilla kuvioilla, vaan saada se nolla aikaiseksi, tapahtui mitä hyvänsä. Valitsin Jujulle ja mulle 2.lk agiradan, mutta sovellettiin sen verran että jätettiin puomi alusta pois ja vaihdettiin alku hyppy-hyppy-putki-hyppy muotoon alkuperäisen hyppy-puomi sijasta.

Me tehtiin NOLLA!

Kerralla.

JES! Eli siis treeni meni niinkuin pitikin. Alussa Hanna haastatteli meitä tutustumisen jälkee yksitellen selkä rataa kohti, että mitä missäkin kohtaa meinataan tehdä. Teki kysymyksiä, kuten että minkä esteen koira näkee ensimmäisenä kun tulee putkesta jne. Eli käytiin mielikuvallisesti rata läpi, ja sitten menoksi. Ekalla kierroksella tosiaan nolla, ja Hanna jätti meidät ilman ylimääräistä häiriötä. Tehtiin vielä toinen kierros, ja tässä tarkoitus oli saada keinulle pysäri, kun ekalla hyppäsi itse pois, niinkuin on ollut tapana. Nollalla mentiin tässäkin siihen keinulle asti, mutta koska hyppäsi itse pois, uusin keinun. Palkkasin namilla keinulle ja siitä nollalla myös loppuun. Hanna heitteli mm. hanskoja tielle, Juju ei niitä edes huomannut. Olin tosi tyytyväinen.

Huomioita, joita Hanna sanoi nollatreeniin liittyen:

-nollia pitää OPETELLA tekemään.
-treeniohjelmaan pitää sisällyttää tekniikkatreenien lisäksi nollatreenejä, joissa rata on suhteessa tasoon mieluummin vähän helppo, jotta nollan todennäköisyys on hyvä.
-nämä nollatreenit pitää ankkuroida johonkin. On se sitten musiikki, joku asuste, tunnetila, sormien nipistys, mikä vaan, kunhan sitä samaa pystyy käyttämään sitten kisatilanteessa, ja ankkuri toimii siellä kytkien tuon nollatunteen sieltä treeneistä kisoihin.
-jos rata on turvallisesti suoritettavissa (eli ei esim. esteet kaatuile tuulesta), sinne mennään tekemään nollaa, tapahtui mitä tahansa. Tämä tarkoittaa itsensä ja koiran sulkemista sellaiseen kuplaan, että ulkopuoliset häiriöt ei menoa hidasta tai haittaa.
-nollan tekemiseen ei ole mitään muita tavoitteita kun virheettömyys. Ei muita. Ei hienoja ohjauskuvioita, ei hienoja kisaasusteita, ei äänettömyyttä. Ei mitään muita.

Tästä treenistä siirryttiin Anu Rajaheimon ratatreeniin. Anun radalla treenattiin ihan perinteistä ratatreeniä, mutta ehkä jonkinasteiseksi teemaksi voisi sanoa takaakierto-päällejuoksut ja loppusuoran ja alkusuoran.

Jätin Jujun alkuun ja kävelin kentän toiseen laitaan ottamaan vastaan. VARASTI ekalla lähdöllä, mutta annoin tulla, koska tiedän ettei ole tapa, matka oli pitkä ja annoin kroppa avun jo vapautukseen, ei malttanut kuunnella käskyä. Alun takaakierto magee ja alkusuorakin tosi hieno. Putket haki hienosti, ja vaikka olin päättänyt tehdä toisen putken jälkeen valssin, niin tokalla kerralla otinkin persjätöllä, koska Anu sanoi että ehdin ihan hyvin ja en sillä hidasta koiraa kuten valssilla. Lähetys hypylle ja takaakierto, siitä poikkarilla putkeen. Vaan ei mennytkään putkeen, vaan meni hypylle. Uudestaan poikkarilla, ja taas läpi ohjauksesta hypylle. Anu nauroi että on mulla fiksu koira kun osaa numerot. Hä? niin olin siis opetellut radan väärin :D Juju meni oikein. Otettiin sitten niin, että kerran ohjasin poikkarin aiemmin, ja sain putkeen, niin kuin olin yrittänyt. Sitten palattiin oikealle radalle. Ekassa takaakierto-päällejuoksulla hätäilin ja kielsi. Tokalla lähetin kauempaa. Hyvin. Pohdittiin, että miten ehdin saksalaiseen seuraavalle hypylle, mutta hyvin ehti kun liikkui ja luotti koiraan. Ekalla yrittämällä kun ehdin, meni pasmat sekaisin ja tein suunnittelemani pyörityksen sylivekkinä. Toimi se niinkin. Anu huusi että anna mennä vaan, niin ohjasin sitten loppuun asti, vaikka vähän eritavalla menikin. Loppusuoralla Juju tuli kovaa, ja videolta vielä näin, kuinka se hyppäsi vikan hypyn ihan miljoonaa ja kaukaa. Anu palkkasi suoran päästä.
Vielä uusittiin kertaalle radan loppu siten että ehdin tajuta, että pyöritys olikin huonompi vaihtis sylivekkiin nähden. Videolla muisti loppui kamerasta kesken treenin. Lopussa vielä muutama loppusuora niin että koira sai juosta ja tarkoitus oli saada se etenemään hyvin. Treeniaikaa oli 15min.

Anun kotiläksynä:

-takaakierto-päällejuoksut hankalista kulmista ja yhdistettynä saksalaiseen
-loppusuoralla eteneminen


Iltapäivällä oli koululla luentoja. Anne Talvitie piti mentaalivalmennusta, jossa käytiin läpi itselle keskustelemista ja sen positiivisen ja rakentavan palautteen antamista itselle. Pohdittiin että miten saisi lisättyä sitä aivojen plussakohtia ja ylikirjoittaa niitä negatiivisia huomioita. Lisäksi käytiin läpi ihmisten elämän hyrrää ja miten ihmiset katsoo elämää aina sen oman elämän hyrränsä läpi. Eli pointtina se, että toisilla ihmisillä saattaa olla ihan eri totuudet asioista kuin itsellä, eikä näistä voi kiistellä.

Senni Huotari piti vielä päivän päätteeksi luennon koiran koulutuksen perusteista. Aika tuttua asiaa oli siinä, me ollaan Jujun kanssa käytetty paljon aikaa suhteen luomiseksi, ja mulle esim. sellainen koiran perushallinta on ihan arkipäivää. Mulle odota, luoksetulo, käy siihen, jne peruskäskyt on ihan oletusarvoisia asioita, niitä noudatetaan eikä niistä keskustella.

Illalla olin ilmoittanut vielä itseni Söderholmin Tiian fysiikkatreeniin. Tehtiin kehonhallintaan liittyviä asioita. Ehkä merkittävin asia mikä tästä jää varmasti itselle ihan käyttöön on tuo keppijumppa. Miten mä olen voinut unohtaa niin tehokkaan jumppatavan. Tämä keppilämmittely on supertehokasta ja niin helppo siirtää suoraan hallilla tehtäväksi. Kyllä koirahallilla jumppakeppejä riittää. Musta tuntui että hartiat siirtyi 5cm taaksepäin kun availtiin rintarankaa :D
________________________________

2. päivä

Sunnuntai aamu starttasi Lehtosen Sannan luennolla radanlukutaidosta. Käytiin läpi tarkasti esim koiran luontaista putki käyttäytymistä. Eli mikä on se mitä halutaan kun koira lähetetään suoraan putkeen. Sanna otti esimerkiksi sen, että kääntyykö koira putken jälkeen katsomaan ohjaajaa, vai saako se jatkaa suoraan täysillä jos muuta käskyä ei anneta. Tätä täytyy myös testailla itsekseen. Juju ihan varmasti kääntyy katsomaan. Tuo tieto on erittäin tärkeä tietää omasta koirasta, ja pohtia, mitä siltä haluaa. Esimerkki ratana oli tämä Mujusen Salmen Sm2010 rata, jossa tehtiin aika reilusti hyllyjä, koska koirat ei joko löytäneet putkesta toiseen, tai sitten ajautuivat liian pitkälle vikasta putkesta, kun putkijarru ei ollut hallussa ja vauhti kasvoi siihen nähden liian isoksi.


Pohdittiin paljon mitä koira näkee kun tulee putkesta ulos ja mitä kuulee. Tässä luennolla tuli myös se, että agikisoissa ei ole kuin kaksi tavoitetta voittoon: 1)virheettömyys ja 2)vauhti. Ja tuossa järjestyksessä. Millään muulla asialla ei ole itseisarvoa agikisoissa. Tottahan noiden kahden asian alle mahtuu paljon yksittäisiä asioita, mutta nuo ovat ne kaksi asiaa mihin pyritään. Mitään muuta ei tarvitse tavoitella. Siksi radan luvun kannalta tosi tärkeää on juurikin tietää, miten saada koirasta irti maksimaalinen vauhti, ja miten suunnitellla ohjaus niin että se mahdollistaa juuri meille kaikkein suurimmalla prosentilla virheettömyyden.

Yhtenä ohjaus esimerkkinä oli persjättö, josta Sanna sanoi, että sitä ohjausta tulisi käyttää hyvin harkiten. Hän otti esimerkiksi tilanteen jossa lähetetään koiran putkeen jonka jälkeen on kaksi hyppyä peräkkäin ja niiden välissä tehdään persjättö. Jos ohjaus on myöhässä, koira tulee jaloille. Noh sitten ohjaaja ottaa ohjauksen uudestaan, ja tällä kertaa koira ei tule jaloille, vaan ohjaaja ehtii tehdä persjätön. Ihmisen (ohjaajan) mielestä tämä harjoitus meni niinkuin pitikin, eli hän ehti tehdä persjätön. Mikä on koira näkökulma? Ekalla kerralla koira lähtee miljoonaa putkeen ja tulee miljoonaa ekalle hypylle. Sitten se törmää ohjaajaan. Nii mitä se tekee seuraavalla kerralla? Se tietty jarruttaa, jotta ohjaaja ehtii alta pois, koska ei se koirakaan sitä törmäystä halua. Eli ohjaajan mielestä treeni onnistui, vaikka oikeasti tilanteessa se oli koira, joka teki vauhdin muutoksen (eli hidasti) ei ohjaaja. No tässä tietysti menee yksi päätavoitteista pieleen eli se vauhti. Sannan mukaan persjättöjä tulisi käyttää vain sellaisissa kohdissa, joissa ohjaaja aivan varmasti ehtii sen tehdä, eli esim. siten että välissä on yksi esteväli. Toki poikkeustapauksia on aina, joten ei tätäkään saa kirjaimellisesti ottaa. Nähtiin myös yksi varoittava esimerkki tästä, kun mm-kisoissa ohjaaja oli persjätöissä ensimmäisten 8 esteen aikana myöhässä 6 (KUUSI) kertaa. Ja koira hidasti joka kerta (opittu tapa).

Sannalta siirryttiin Annen mentaaliluennolle jälleen. Nyt muisteltiin vähän mitä eilen tehtiin ja sitten tehtiin harjoitus, jossa otettiin joku tilanne (meillä omat hallitreenit) ja pohdittiin sitä tilannettä neljästä näkökulmasta, treenaajan, valmentajan, koiran, ja tarkkailijan näkökulmasta. Aikalailla silmiä avaava tehtävä tämäkin. Ihmiset on niin kriittisiä itselleen. Joskus olisi hyvä olla vain itsensä valmentaja, niin ehkä se itselleen puhuminen olisi vähän kauniimpaa :)

Sitten hallille.

Ennen leiriä oli mahdollisuus valita kahdesta treenistä, Ville Liukan vauhtitreeni tai Senni Huotarin kontaktit. Olin ilmonnut meidät Sennin kontakteihin, vaikka jälkikäteen vähän harmittelin tätä. Ehdittiin juuri saada tavallaan sotasuunnitelma kaikille kontakteille, joten ehkä sitä ajatellen Villen treenit olis ollut meille tärkeemmät. Katsottiin Sennin kanssa juoksu Ata ja sitä keinua. Ilmoitin alkuun että puomia ei ehkä tarvitse katsoa nyt ollenkaan, koska en halua kuitenkaan tehdä koko puomia, enkä tuossa tilanteessa halua myöskään siirtää boksi treeniä alastulolankulle vielä.

Juoksu Aalla Senni sanoi, että Juju vähän laukkaa lyhyempää laukkaa jostain syystä kuin tasaisella, josta johtuu se, että osuu aika ylös. Kehoitti myös jatkamaan madalletun Aan treenejä (nytkin tehtiin madalletulla) ja tämän oikeastaan tiesinkin. Kyllähän se taas osui joka ainoa kerta, mutta voisi osua paremminkin.

Keinulla sitten saatiinkin vähän kaivella idealootaa. Ei Sannikaan keksinyt oikein syytä sille, miksi Juju tekee keinun niinkuin se tekee. Siinä kun juteltiin, niin Juju meni pallo suussa monta kertaa keinulle itsekseen sitä heiluttelemaan ja pamauttelemaan (tätä ei siis saisi tapahtua, en halua vahvistaa sitä hidasta liikkumista keinulla, mutta koska esimerkin voima!) joten ei se sitä keinua milläänlailla inhoa, tai pelkää, vaan se sen tyyli tehdä se keinu on vaan niin kiinni selkärangassa, että se tekee sen noin. Joten ohjenuoraksi se, että tehdään etelleen bang gamea, mutta lisätään treeneihin myös madallettua keinua, ja ylipäänsä, että treenataan keinua esteenä. Hannan neuvosta aion ottaa keinulle mukaan myös sen sinitarralla keinun päässä kiinni olevan alustan jossa olisi jotain lohitahnaa tms, jotta siellä olisi ns namipalkka valmiina.



Viimeisenä leirillä mentiin vielä Tiialle tekemään ns. lämmittelyharjoituksia, eli erilaisia treenejä ja verkkailua, mitä voi koiran kanssa tehdä lämmittelynä, ja mikä on tehokasta. Pelkät spurtit, tai hölkkä ei ole tehokasta. Tähän saatiin kivoja juttuja, ajatteli kuvata näitä videolla joku päivä niin näette. Jujun kanssa oltiin tämän osion alussa vain, alkoi koira väsyä, niin päätin että meille riittää :)

En ihan ole ehtinyt vielä koostaa kaikkia ajatuksia leiristä, mutta noin lyhyesti voi sanoa, että kannatti lähteä, täytti odotukset, ja nyt on taas uusia välineitä pakissa miten jatkaa harjoituksia :)

Tokotreffit

Perjantaina aamulla oli tokotreffit Johannan ja poikien kanssa. Avustettiim Johannaa näyttelytreenissä (wooot? :D ) juoksemalla ympyrää ja leikkimällä ja olemalla muuten vaan häiriöksi kun Oliveria juoksutettiin "kehässä". Oli pikkumiehellä pitelemistä housuissa! :)


Sitten tokoiltiin. Pyysin Johannaa avuksi ohjatun kapulan treeniin ja PA treeniin tekemään kunnon häiriötä.

PA treenissä tehtiin ihan niin että Juju istui sivulla perusasennossa ja Johanna yritti saada sen menemään maahan ja vilkuilemaan häiriöön. Hyvin tsemppasi. Muutaman kerran valahti maahan, sitten ei enää mennyt siihen, mutta Johannan heittelemä pallo oli kyllä aika hankala :D Juju kuitenkin selviytyi tosi hienosti, palkkasin välissä namilla ja sitten aina vapautin lelulle jostain oikein hyvästä. En palkannut jos vilkuili ja sitten siirsi katseen takaisin huomautuksesta. Vain tiivis kontakti kelpaa. Juju osaa kyllä. Sitten vielä niin päin että mä käskin häiriköinnin lomassa Jujun maahan (meni heti!) ja sitten Johanna yritti nostaa sitä ylös. Olipas vaikeaa. Paljon vaikeampi oli näin päin :D Muutamasta kerrasta kyllä hoksasi mistä on kyse, mutta silti selkeät sivu, tai istu käskyt oli vaikeita.

Ohjattu: Eka kerta kun vieras vei kapulat. Juju istui perusasennossa sivulla. Kysyin Johannan ollessa kapulan paikalla että missä ja kun katsoi Johannaa (tai kapulaa lähinnä), kehuin rauhallisesti. Jäi kiinni ekaan kapulaan. Tässä huomaa taas tuon koiran silmän käytön, että on tosi vaikeaa, kun pitäisi huomioida kaksi asiaa. Ei oikein eden vihjeestä katsonut Johannaa toiseen kertaan toisessa suunnassa, kun kerran oli lukinnut jo toiseen kapulaan. Ja huomasi myös että jos en saa sitä katsomaan, lähti helposti sille kapulalle mihin oli lukinnut, vaikka lähetin toiselle. Yhden kerran pyörähti väärän kautta ympäri, mutta lahti oikealle hakemaan, tämän pyysin tuomaan loppuun, kehuin, muttei saanut lelua. Helpotin myös lähetyksiä menemällä siihen suuntaan itse lähettämään mihin piti mennä. Loppujen lopuksi teki kyllä tosi hyvin, jos ajattelee että oli eka kerta kun joku muu vei kapulat, saatiin myös tosi kivoja onnistumisia, varsinkin kun helpotin :)


Jääviä tehtiin tauon jälkeen itsekseen. Juju sai tarjoilla sivulla kävelyä, en varsinaisesti seuruuttanut vaan vain otin lähelle vierelle kävelemään. Olipas vaikeaa tauon jälkeen. Varsinkin istu ei meinannut upota millään. Peruuttelin sitten käskyjä ja silloinkin istu tuotti tuskaa. Välillä istui, välillä ei millään. Pitää vähän palata tässä(KIN) asiassa taaksepäin, ja miettiä miten saisin sen liikkeen Jujulle helpommaksi. Se on kun Jujulla on takajalka kaukot, niin tuo liikkeestä istumisen tekniikka on sille vaikea.

Lopuksi vielä tehtiin ihan PA treeniä palikalla ja voi jessus miten olikin kivaa ja helppoa se tänään :D Juju tuli tosi hienosti etujalat oikeaan kohtaan ja pyörähti siitä. Tosi hienosti!

torstai 24. marraskuuta 2016

Ongelmien ratkaisu jatkukoon

Aamulla jälleen hallille aksakontakti treeniin. Tulee vähän liikaa nyt aksaa tälle viikolle, mutta minkäs teet. Toisaalta kontaktiharjotukset on olleet tällä viikolla lyhyitä ja ytimekkäitä, tänään oli vähän pidempi treeni isolla toistomäärällä, koska vähän testailtiin erilaisia juttuja.

Boksille 2on2off lähetys treeniä. Boksi oli vaihtelevasti 1-3m päässä ja lähetyksiä sille 2on2off asentoon. Palkka heitettynä eteen, ja namilla osa. Aluksi oli että what, mutta hyvin nopeasti hoksasi, että tarkoitus hakeutua asentoon menosuuntaan, ei muhun päin. Kokeilin myös jättää sille etupalkan, mutta sehän ei toimi ei yhtään, vaanii ja hiipii etupalkalla näissä harjoituksissa. Ei sitä enää.

Keinulle otettiin alkuun molemmin puolin vähän hyppäämistä päähän, teki kivasti, ei epäröintiä tänään. Sitten otin uuden keinon käyttöön, otin pöydän keinun sivuun, ja siitä keinulle juoksemista. Jäljittelee enemmän sitä oikeaa keinulle menemisen liikettä. TopTeamin faceryhmässä tätä mulle ehdotettiin ja ajattelin miksi ei, kaikki keinot on sallitty sodassa ja rakkaudessa. Ja agilityn kontaktitreenissä :D


Teki kyllä kivasti noinkin. Vauhtiakin tuli jopa mukaan. Edelleen reagoi mun liikkeeseen myös keinulla, mutta kyllähän meillä kehitettävää löytyykin :D

TOKO:

Illalla käytiin lenkillä kaukiksella, ja siinä sitten tokoiltiin kentällä lenkin päätteeksi. PA treeni oli tällä kertaa taas _vaikeaa_ mutta ajoin pois jos ei tullut kunnolla. Nyt kyllä osaa jo tehdä oikeinkin, niin en kelpuuttanut huonoja ollenkaan. Naks ja vapautus kun tuli suoraan ja riittävän taakse. Lisäksi tehtiin metallikapulan (uusi!) nostoja ja noutojuttuja.

Metallikapulan kanssa pelaili aika kivasti, ei yököttänyt kapula, vaan tarjosi sitä mulle ihan ok hyvin. Yhdellä kerralla tiputti ilman lupaa, pyysin nostamaan uudestaan. Nämä etenee hyvin.

Ohjatun noudon harjoituksia: otin Jujun viereen istumaan, ja vähän nipotin kohdasta. Höpöttelin "missähän se sivu mahtoi olla, pitäsköhän vähän korjata jne" niin kauan kunnes tajusi korjata taaksepäin. Lopulta tuli vikoissa oikeaankin paikkaan heti, mutta sai kyllä useammin kuin kerran pyytää korjaamaan. Tosin oli tyytyväinen kun reagoi mun korjaamispyyntöihin eikä vaan toljottanut että mitähän nyt sit...
Itse ohjatun noudon harjoituksessa mulla oli yksi ohjatun puukapula ja yksi metallikapula. Otin Jujun viereen tosiaan, ja vein kapulat. Ihan sikin sokin pyysin hakemaan ekaa ja tokaa vientiä, mutta vain puukapulaa. Nyt myös kapulan oli Jujun linjan takana, eli ns oikea ohjatun kuvio alkaa tulla tutuksi. Taas vain pyöräytin Jujun seisomaan eteen, mutta nyt huomioin seisomisen asennon, ei saanut istua. Top käskyllä seisoi hyvin. Ei lähtenyt väärään suuntaan kertaakaan kun kuunteli (nyt täytyy keksiä erotella ne käskyt, nyt olen tehnyt vain käsiapu yhdistettynä ota käskyyn), mutta yhden kerran lähti väärään kun juuri samalla hetkellä katsoi vieressä olevalle futis kentälle kun annoin noutokäskyn. Ei siis nähnyt käsiapua. Hyvin meni, vauhdista palkkasin, ei yhtään palautusta eteen asti.

Metallin vauhtinoutoja: näitä otettiin muutamia, ei ehkä olisi vielä tarvinnut, kun kapula vielä vieras. Mutta vauhdilla lähti, nosti varovasti ja lähti tuomaan, vapautin tosi nopeasti, mutta lopussa myös pudotti ennen lupaa pari kertaa. Jatketaan siis metalli harjoituksia. Loppuun yksi puisella kapulalla, ja siinä piti lupaan asti, joten tuo kapulan outous vaikuttaa vielä. Kuunteli myös metallikapulan helinää :D



Jätin muuten välillä Jujun treenikassin viereen käy siihen makoilemaan, kun jotain säädin kentällä, en halunnut sitä hortoilua ympäri kenttää. Kentän läpi käveli kaksi poikaa, tietysti ihan treenikassin vierestä, koska koira. Toinen vielä vihelteli Jujulle. Supsi ei liikahtanutkaan, ei edes vilkaissut poikiin päin :D mennyt häiriötreenit selkärankaan, ainakin ton osalta.

Torstai tulee olemaan täysi treenivapari, perjantaina aamulla on tokotreffit, ja sitten viikonloppuna mennään kaksi päivää aika kovaa :D

Vielä muutama kännykkäräpsy viime päiviltä, Juju on ollut aika vintiömäinen taas tällä viikolla. ;)

Iltapissan aika?
Nukkumistyyli on vapaa

Ei vissiin ihan liian kiinnostavia juttuja meillä?

Eikö vieläkään pääse soffalle?
Tempun mielestä Jujun paikka kylppärissä kuuluu hänelle. Kunnes tulee yö ja ei pääsisi sänkyyn...silloin se kuuluu Jujulle.

Hammaspesulla :D

tiistai 22. marraskuuta 2016

Puomiongelman äärellä

Nyt tartutaan puomiongelmaa sarvista. Mä haluan ottaa sen kontaktin myös haltuun ja saada sen hyväksi. Aloitetaan siis alusta. Tänään oli pitkästä aikaa eka kerta kun tehtiin puomin lankulla juoksutusta ja stoppeja siinä. Aion palata näissä puomin pysäritreeneissä ihan alkeisiin, koska huomasin tänään kuinka epäselvä Jujulle on ylipäätään koko puomin alastulokontakti. Tehtiin myös keinua, se edistyy, hitaasti mutta varmasti. Naksutuksen kanssa olisi töitä lähinnä ajoituksessa. Mä haluan niin naksauttaa oikeassa kohtaa, että oon usein aivan liian ajoissa. Myöhässä en juurikaan naksuta, jätän naksuttamassa jos selkeästi myöhästyn.

Lankkutreeniin siis: Ensin maassa olevan lankun päästä päähän juoksemista ja lukkopysäytys päähän tarkoituksena. Fokus pitää saada siirrettyä eteenpäin, nyt katsoo tiukasti mun liikettä ja menee sen mukana. Vain hyvistä palkka, mutta kohtuullisista saa jatkaa seuraavaan yritykseen suoraan. Huonot uusitaan. Naksutus vain kun molemmat tassut maassa ja jarruttaa lukkoon. Kun tässä onnistumisprosentti ja suoritukset alkaa näyttää joka treenissä samalla, lisätään ylösmenolankku ja juostaan pitkää lankkua päästä päähän. Sitten tähän lisätään keskelle koroke. Ja taas juostaan. Lopulta siirrytään kokonaiselle puomille kun tämä sujuu, silloin pitäisi jo olla puomille siirtäminen kohtuu helppoa. Ensin madalletulle, sitten korkealle.


Mun ongelma vähän joka kontaktilla on heikko alkuopetus. Oon siirtänyt toimintaa liian nopeasti kokonaisille esteille.

maanantai 21. marraskuuta 2016

TAMSK kisat ABC

Sunnuntaina sitten kisailtiin TAMSKilla. Olin ilmonnut Jujun kolmelle radalle jälleen. Radat kisattiin käänteisesti, eli hyppäri aloitti. Valmistautuminen oli huono, mulla tuli kotijuttujen takia aivan kauhea kiire hallille, ja pääsinkin melkein lennosta tutustumiseen. Jujuun nämä vaikuttaa aina jonkin verran, oli aika totinen ja liukas radalla.

Vanha kuva keväältä
Eka rata (hyppy) RV10 (muistaakseni oltiin 8. Aikaa meni hirveästi sekoiluun): Alussa oli kohta, missä olisi jälkikäteen ajateltuna pitänyt ehdottomasti ottaa pakkovalssilla, eikä takaakierto persjätöllä. Juju ei hypännyt 2. hyppyä ollenkaan, vaikka lähti takaakiertoon, eli persjättö oli liian ajoissa, ja hypylle myös vaikea kulma. Sitten muurin jälkeen ei löytänyt suoraan nenän edessä olleeseen putkeen. Juoksi ohi, ja putken taakse, mutta sain kalasteltua ettei mennyt hyllyksi, olisi saanut kyllä mennäkin. Kepit löytyi vaikeasta kulmasta huolimatta hyvin ja mielestäni loppurata (jota en enää edes oikein muista) meni hyvin. Ainakin rimat pysyi.



Eka radan mokailukohta, sekä 1-2 että 4
Toka rata HYL: Tavoitteena oli hyvät kontaktit. Tein alkuun taas eritavalla kuin muut, en vaihtanut ohjauskättä vaan ohjasin putkeen poikkarina. Toimi ja oli nopea, monet käänsi valssilla, ja oli sitten koiran edessä. Puomi oli horror jälleen. Hidas ku mikä. Odotin silti, ajattelin etten hosu, kun sitten menee loppukin kriteeristä persiilleen. No sitten puomilta löytyi hienosti rengas ja muuri, muurilta aika vaikea käännös kepeille ja avokulmaan, meni johonkin kolmosväliin. Olisi pitänyt ohjata paremmin, aikaa olisi ollut vaikka nenästä laittaa oikeaan väliin. Jujulle tosi epätyypillinen moka. Otin uusiksi kepit, meni sitten oikein. Kepeiltä kauas putkeen. Hyppyhässäkkä meni tosi kivasti, kääntyi pituudelta hyvin myös (?!). Ja aivan super juoksu A, teki kuin treeneissä <3 oli myös sama Smartin este kun mitä ollaan nyt madallettuna tehty. Sitten vielä lähetys ja valssi meni hyvin, mutta sitten tekikin lentokeinun?? Olisi pitänyt uusia keinu, kun jos kielto alla. En uusinut, joten jäin kyydistä ja tuli hypystä ohi, en ehtinyt päällejuoksua ottaa niinkuin suunnittelin. Hmm, pitäisi vaan uusia nuo kohdat, kun kerran nolla jo meni.

3-4 poikkarilla, melkein kaikki valssasi näiden välissä
Kepit meni johonkin 3 väliin
Tämä hyppykuvio onnistui hyvin!
Tässä 1-2 hyvä, 3 lentokeinu niin tuli 5 ohi.

Kolmas rata RV10 sij.5 (kaksi kieltoa kepeiltä): Nyt otin sen pakkovalssin sinne alkuun ja toimi hyvin. A oli vähän kökömpi tässä, vanha este, vähän outo ja kapea Jujulle niin vähän epäröi. Koski kyllä, muttei puhtaasti tullut neljällä laukalla. Putkeen nyt suoraan (oli samalla tavalla kun hyppärillä). Sitten kepeille. Olin ajatellut ettei varmaan tule oikein sylkkärillä kepeille, ei ole niitä koskaan tehty. Mutta sitten kun se putken pään ohitus on ollut niin vaikeaa, niin en uskaltanut ohjata oikealla ja takaaleikkausta tehdä, tämä olisi muuten ollut varmempi. Pakkovalssiinkin olisin ehkä ehtinyt, mutta olisi pitänyt olla aika kaukana koirasta, ja Juju oli aika silakka taas niin en uskaltanut. Joten valistin sen sylkkärin ja vihkoonhan se meni. Lipui varmaan kolmosväliin taas. Eikä mennyt heti korjauksella myöskään. Sitten ajattelinkin että sekin nolla meni siinä joten rennosti ja iloisesti vaan loppuun. Keppien jälkeinen takaakierto-valssi sujui hienosti, ja siitä niskaperseotteella putkeen :) Putkijarru olisi ollut taas hyvä kertoa. Mutta hienosti löytyi oikeat päät putkista tällä radalla noin muuten. Sitten päätin vaihtaa ohjausta ihan turhaan tuolla vikan putken jälkeisellä hyppyparilla, oli ajatellut ihan lähettää ja ottaa päällejuoksuna toisen (nopea) mutta muutin matkalla suunnitelman tuplavalssiksi. Ihan ok sekin oli mutta hidastin koiraa turhaa. Tuossa kohtaa myös vähän kiljui mulle. Keinu oli kammotus. Taas vanha jäykkä kontaktieste teki tepposet, ja ei olisi uskaltanut edes tulla päähän ja hyppäsikin taas pois huonosti. On toi keinu ihme este, ekalla lensi ja tokalla ryömi?! Hyppysarja loppuun hyvä. Tämä rata oli ainoa videoitu.

Ohjasin sylkkärillä kepeille, meni kolmosväliin. Putken pään ohitus?

Tässä vaihdoin suunnitelmaa 3 päällejuoksusta 2-3 valssiin ja 3 jälkeen tuplavalssi



Mulla oli kamera jalalla koko kisojen ajan, mutta jännityksessä unohdin laittaa sen päälle kahdella ekalla radalla ?! ööh...

Yleisesti oli tyytyväinen ratoihin, pystyin ohjaamaan loppuun asti. Ja Aat oli ihan ok varsinkin se eka. Löytyi taas uusia treenattavia asioita. :)

perjantai 18. marraskuuta 2016

The only impossible journey is the one you never begin.

Torstaina palauteltiin ratatreeniä lenkkeilyn merkeissä. Tein illalla vähän kotona tempputreeniä, jännästi sisätreeninä temput alkanut taas ilmojen myötä kiinnostaa. :)
______________________________

Pe aamuna startattiin aamusta jälleen hallille ja kontakti treeniin. Aineena madallettu A ja puomi.



A: Sain TopTeamistä neuvon tehdä madalletulle juoksutusta myös ilman apuvälineitä, ihan vaan rentoa laukkaa hakien, välittämättä koskemisista tai mistään muustakaan. Aluksi ajattelin että tuhoan sillä hyvän kriteerin, mutta päätin kuitenkin kokeilla kun tajusin, että jos se koira juoksee hyvällä, puhtaalla laukalla Aalle neljä askelta, se ei voi sitä hypätä. Ja madalletulla Aalla pystyy ruveta hakemaan tätä askellusta turvallisesti. Jos sitten rennon laukan myötä ilmenee jotain askellusongelmia, niitä voidaan korjata pumpperilla. Joten tätä sitten tehtiin. Juju loikkasi ekalla, kun niin kovin tähtäsi boksiin, mutta sitten lähti sujumaan. Juju laukkaa tuolla matalalla aalla aika korkeana, pää ylhäällä, mutta uskoisin sen asennon madaltuvan kun siirrytään korkeammalle Aalle. Ainakin tähän asti asento on ollut erilainen kun A on ollut kisakorkea. Olin siis tosi tyytyväinen tähän harjoitukseen. Juju laukkasi välillä jo tosi hyvällä tahdilla rennosti, vaikka en edes ajatellut sen kykenevän siihen ekalla treenillä. Videon alussa näkyy kuinka se hakee ekoilla toistoilla sitä kehikkoa. Sitten rentoutuu. Tein niin että Aan molemmissa päissä oli pelkät siivekkeet jotka kierrettiin erilaisilla ohjauksilla. Puolenvaihtoja en tehnyt muistaakseni kuin yhdellä toistolla. Näitä siis lisää.

Puomi: Eli siis meidän murheenkryyni. Otin ensin täyskorkealla puomilla ihan pelkkää alastuloa. Mä en tajua miten tuon einstainin on niin vaikea ymmärtää tuo puomin kriteeri. Pysähdy päässä etujalat maassa. Kuitenkin 2on2offia on treenattu ihan pennusta asti ja ymmärtää sen ihan missä paikassa tahansa, millä tahansa alustalla, millä korkeudella tahansa. Mutta puomilla ei meinaa millään mennä selkärankaan. Mä oon varmaan siis niin huono pitämään tarkasta kriteeristä kiinni, ettei mun herkkä koira ymmärrä sitä yhtään vaan menee toisto toistolta epävarmemmaksi. Nytkin teki muutamat ihan hyvin, mutta sitten tuli läpi, pysähtyi 4on, hiipi ja teki kaikki muut huonoudet. Lopetin sitten sen harjoituksen kokonaan. Otin puomin alastulolankun irti ja nostin toisen pään muurin palikan päälle, kuitenkin siten että puomin luiska oli tosi matala. Aluksi tuli läpi tästä kun hetsasin, juoksi vaan läpi eikä kuunnellut. Sitten yhden kerran kun meni läpi, jäin vaan seisomaan ja odotin jotain korjaavaa liikettä. Palauttikin itsensä sitten 2on2offille hetken päästä. Pääsin palkkaamaan tästä superjackpotilla kun oikea asento löytyi. Sitten Juju tekikin yhden aivan täydellisen suorituksen, kun hetsasin "missä koske", siitä vapautus niin meni laukalla päähän, teki täydellisen tiukan stopin ja heti vapautus. HIENO! Olisi pitänyt jättää siihen...vaan ei, tein uudestaan. Nyt ei tullut ihan niin hyvin, mutta tuli kovaa ja suoraan stopille. Oiskohan se tiukaan puomin alastulo vielä kuitenkin liian vaikea tajuta. Kun teki tuolla noi kivasti? hmm...treenit jatkukoon.

torstai 17. marraskuuta 2016

Please don't make any sudden moves

Keskiviikkona allekirjoittaneella oli vapaapäivä, joten se kulutettiin aamupäivän osalta aksahallilla. Vuorossa ratatreenit. Neloskentällä oli tosi kivanoloinen rata ja se oli myös sopivaksi vapaa varatuista vuoroista. Alkulämppänä lenkin lisäksi vähän hyppyjä ja Aan juoksaria. A oli kisakorkeudessa, mutta tein kaikki toistot kehikon läpi. En halunnut estetreeniä tehdä ainakaan Aalle ollenkaan tällä kertaa.

No itsessään tuo ratatreenin osio meni hyvin. Juju meinasi ekalla kerralla karata putken väärän päähän, ja toisia keppejä ennen oli putkijarru ja sen jälkeinen ohjaus myöhässä, mutta muuten rata oli aika ok. Vieläkään sylkkärissä ei aluksi tullut käteen, vaan kääntyi liian loivasti ja sen seurauksena meni vähän sinne ja tonne. Sitten päätinkin ottaa ihan tuota käteen tulemista erikseen ratavetojen välissä. Palkkasin suoraan kädestä. Kyllä se otti 7 kertaa, ennen kuin se uskoi että saa palkan multa eikä tarvi edes hypätä estettä vaan ihan vaan tulee siihen ohjauskäden luo. :D


Ekalla ratakerralla keinu oli pro. Mutta sitten se taas hajosi. Hitto että on kyllä ärsyttävä kontakti ongelma mulla. Olisi pitänyt ottaa se keinu vaan yhden kerran. Sitten otettiin jälleen niitä keinun päähän tulemis asioita. Lisäksi myös puomi taas kerran oli huono. Siis hidas. Otin sitten ihan puomin alastuloja etupalkalla ja hetsattuna. Viimeisen tuli kovaa, sitten ei enää otettu niitä. Aalla sentään teki joka kerta oikein, vaikka oli vaikea kääntyminen. Kehikon kanssa ei mokaa. Ja kepit oli hyvät joka kerta, niissäkään ei mokaile juurikaan tällä hetkellä.

Juju tekee ihan selkeästi juoksuja, on siis tehnyt niitä jo hetken. Saisi kyllä jo alottaakin, noi hormonit saa sen ihan helkkarin vaikeaksi. Se on niin jotenkin sellainen herkkis että naama on väärinpäin ja korvat luimussa joka pienestäkin asiasta. Mm. ollaan tässä neuvoteltu koko alkutalvi siitä, saako sitä lunta mättää menemään ahmimalla maasta. Mua ei tämä asia ottaisi yhtään jos se lumen syöminen olisi sellaista satunnaista näpsimistä, mutta kun tuo menee maahan makaamaan ja siis SYÖ sitä lunta ympäriltään. Samoin jos haastaa mua leikkimään niin puree lunta ja vetää sitä ihan litratolkulla lenkin aikana. Se välillä jopa nieleskelee vaikean tuntuisesti kun sitä vedetään sitä lunta monta desiä kerralla. Ja tämä tietty johtaa sitten siihen, että se myös pissaa kauheasti ja ihan kesken päivänkin pitää monta kertaa päästä ulos. Argh. Ollaan väännetty asiasta monen monituista kertaa, mutta se ei tuntunut menevän perille. Varsinkin tuon kiellon ajoitus on ollut tosi vaikea löytää, kun tilanteet joissa tuo tapahtuu on aika nopeita. Ja on tuntunut että tuosta lumen mättämisestä on tullut ihan sellainen fiksaatio jujun päähän, se ei vaan tietyissä tilanteissä kykene olemaan syömättä sitä. Eilen iltalenkillä Juju taas meni sinne makaamaan ja mutusti lunta, niin pamautin jalalla maata ja kielsin kovaa, niin että näin että hätkähti. Siihen loppui lumen syöminen, mutta niin loppui kaikki muukin kiva. Sitten se käveli loppulenkin naama väärinpäin ja ihan masentuneena kun kaikki kiva kielletään. Se ei normaalisti ikinä reagoi noin voimakkaasti, vaikka on saatu joistain asioista vääntää kovaakin, mutta nyt noi hormoonit saa sen jotenkin ihan vaikeaksi heti. En jaksa yhtään sitä lumen syömistä, mutten kyllä halua katsella maansa myynyttä koiraakaan.

Eniten vituttaa kaikki
Yritin samalla lenkillä ottaa lenkin yhteydessä vaan muutamat seurauksen täyskäännökset. No se oli paita päällä vaikeaa, mutten kiinnittänyt virheeseen huomiota, vaan otettiin uudestaan ja heti bileet kun oli edes yritys sinnepäin. Tässäkin toi että ei saanut joka toistosta palkkaa oli niin masentavaa, oli ihan sen näköinen että "mä en osaa mitään". Vaikka mä kuinka innostin ja kehuin niin sain vaan laimeeta vastakaikua.

Alkaisi ne juoksut nyt.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Viikko alkaa treeneillä

...kuinkas muutenkaan. Viikonloppu sen sijaan vierähti vieraita kestitellen, ja lenkkien merkeissä.

 ____________________________

Maanantaina oli pakko hipsiä hallille aamulla, alkoi olla vähän levotonta meininkiä kotona ihan sekä koiran että ohjaajan toimesta, jotain oli pakko päästä tekemään. Meillä on jäänyt vähän sellaiset lenkkien yhteydessä tehtävät toko ym temppuilutreenit vähälle, kun Jujua on saanut takittaa aivan joka ikiselle lenkille nyt kun se palelee kokoajan. Ja siis takin kanssa ei pysty treenata, ei mitään.


Aamulla siis hallille, ja aiheena agility ja kontaktit yllättäen :D Madalletulle Aalle taas, ja vähän käännöksiä ja vierivää etupalkkaa mukaan. Juju osui taas 100%, sekä kehikolla, putkella, että ilman. Yhdellä Aalla, videolla toka vika toisto, oli aika lentävä, mutta muuten keskittyi hyvin ja malttoi tehdä kunnolla. Nuo madalletun Aan treenit tekee tosi hyvää Jujulle. Saadaan Aalle suoritusvarmuutta. Lopuksi vielä keinua taas ajatuksena vaan se päähän asti tuleminen. Siihen tarvitaan edelleen treeniä, mutta tuo keinun päähän hypyttäminen luultavimmin auttaa siihen. Jujuhan on tehnyt ihan ok keinuja, mutta se helposti hyppää pois jo pamauksesta, vaikkei ole tullut itse päähän asti. Kriteeriä selvemmäksi vaan :)



Iltalenkillä oli pakkasta -3astetta ja ajattelin pitkästä aikaa jättää Jujun takittamatta, kun ajatus kuitenkin on, että saisi vielä pärjätä edes lenkillä ilman takkia näillä ilmoilla. No ei pärjää. Nosteli tassuja ja kulki katkarapuna häntä koipien välissä, ja vaikka riekkui ja riehui metsässä, ei lämmennyt kunnolla. Ihan hetkeksikin jos pysähdyttiin, heti alkoi vapiseminen. Takitus jatkukoon. Juju myös kulkeen vähän tassuja nostellen ihan perus ravissakin kun sillä on kylmä. Tavallaan kipittää ja pompottaa jalkoja enemmän. Ja sitä ei haluta.
_____________________________

Tiistaina laitoin ennen treenejä lämppälenkille ihan peruspompan päälle, en kelpuuttanut edes sadetakkia (liian ohut). Kulki Pompan kanssa tosi rennosti. Eli sillä on vaan nyt kylmä näillä keleillä, vaikka mennäänkin metsässä vapaana ja muuallakin, ei vaan turkki pidä lämpöä nyt yhtään. Ehkä sitten kun se saa talvikarvan takaisin (juoksujen jälkeen).

Tiistaitokot siis aamusta. PA, seurauksen peruutusta, ohjatun alkeita ja metallilusikan nostoja aiheena.



PA: teki tosi kivasti, jätti ehkä kerran hiukan vajaaksi. Reagoi edelleen vähän mun hartioiden liikkeeseen kun kääntyilen niin veivaa paikkaa, mutta paransi kuitenkin.

Seurauksen peruutus: Mehän ollaan tätä tehty nyt vain ulkona takki päällä, koska ongelmana on ollut se että Juju istuu jatkuvasti peruutuksen aikana. Ja koska takki päällä ei voi istua, niin ongelma on lähtenyt korjaantumaan itsestään. Juju myös poikittaa helposti ulospäin, joten tänään siis ekaa kertaa peruutusta seinän ja mun välissä. Aluksi teki sitä istumista ja kääntyi mun taakse, mutta paransi kokoajan. Asenne oli taas <3, mikä on tärkeää kun puhutaan seurauksen osa alueesta.

Ohjatun alkeet: Otin ekan siten kun viimeksi, että vein kapulan niin että Juju katsoi, ja kävelin sen eteen nouto etäisyydelle, ja siitä pyysin hakemaan kapulan. Vain yksi kapula taas. Sitten tein seuraavat siten että jätin Jujun istumaan ja lähdin viemään kapulan, kävelin ensin toiselle laidalle, sitten toiselle, ja molemmilla laidoilla näytin kapulaa maassa, mutta jätin silti vain yhden kapulan. Joko ekalle suunnalle tai tokalle, tein molempia. Sitten kävin namin kanssa pyöräyttämässä Jujun kapuloiden (toinen kuviteltu) ja jätin istumaan siihen (tiedossa on että ohjatussa jätetään seisomaan, mutta koska seisomisen jääväkin on vielä vaikea, niin en tässä kohtaa kiinnittänyt siihen asiaan huomiota). Sitten itse takaisin lähtöpaikalle, ja sieltä käsimerkillä ja noutokäskyllä lähetys noutamaan. Mulla ei vielä ole suunnille omia käskyjä, kun en ole osannut päättää mitä käyttäisin. :) Ei mokannut yhtään, en tehnyt kyllä mitään källejäkään, vaan aika helppona pidin nämä vielä.

Metallilusikan nostot: Hyvin, nostaa kyselemättä nyt ihan ok.


perjantai 11. marraskuuta 2016

Sinne ja tänne

Torstaina aamulla mentiin hallille ja ajatuksena oli saada sitä laukkatreeniä Aalle. Menin kentälle, jossa madallettava A ja olin niin happy kun kentällä oli muuten tyhjää, ihan hirveä tuuri! Tein sitten An yli juoksutusta siten että toisella lappeella oli aluksi kehikko, jonka treenin edetessä otin pois ja toisella lappeella oli se meidän putki, ja se saikin olla koko treenin ajan. En ole vielä koskaan esitellyt matalaa Aata Jujulle, joten se aluksi vähän ihmetytti sitä, mutta parin läpijuoksun jälkeen ei enää jännittänyt, ja saatiin aivan huippuja osumia. Itseasiassa videolla on ihan kaikki toistot, ja osumaprosentti oli 100%. Osa oli tosi huonompia osumia, mutta kuitenkin, yhtään loikkaa ei nähty. Olin tosi tyytyväinen myös Jujun laukkaan, se oli jo paikoin tosi kivan näköistä ja rentoa. Täytyy tuota madalletun Aan treeniä ottaa ohjelmistoon ihan säännöllisesti nyt. Ja opettaa sitten ne Aan käännökset myös sen kautta.



Aan jälkeen meinasin ensin että se oli siinä, mutta otin kuitenkin vielä keinulle sitä päähän meno treeniä. Aluksi siten että jätin Jujun odottelemaa, ja kutsuin keinulle pitäen itse kontaktipäätä ylhäällä. Kun Juju tuli päähän asti, sai namin lankulta, ja sitten laskin keinun alas, suht reippaasti kuitenkin. Kun keinun lauta oli maassa, sai luvan lähteä, ja aluksi heitin sille namin eteenpäin, mutta suurimman osan tein ihan lelupalkalla niin että lelu oli valmiina etupalkkana. Huomasin sitten siinä, että Juju vähän varastaa keinulta, eli ei odota että se on maassa vaan ponnistaa jo ennen. Tässä vaarana on sitten että keinu ehtii ponnahtaa ja lyödä mahaan. Päätin siinä yhteydessä sitten, että haluan Jujulle loppujen lopuksi keinulle 4on pysärin, mutta siten että vapautus tulee heti kun keinu maassa. Sain sen muutaman kerran "kiinni" varastamisesta (näkyy videolla). Sitten treenattiinkin pelkästään keinun loppuosaa muutama kerta. Nämä myös nyt tehotreeniin Aan ohella.

Illalla Annen ratatreeniin:


Haasteita riitti ja Juju oli villillä tuulella. Oli saman tuntuinen kuin viikko sitten kakkosten agiradalla, ei mitään järkeä. Liukas silakka ja vielä vähän asennekin sellainen haista kukkanen. Oli sitten eka kerta kun jouduin laittamaan autoon jäähylly ekan setin alkuminuuteilla kun ei tullut mitään mistään. Tuli ensinnäkin törkeästi pakkovalssista läpi jo kakkos putkella, ei tullut sylkkäriin 3 hypyllä ollenkaan, sain ihan tosissani yrittää että sain edes kääntymään oikein, ja lisäksi hyppäsi kaikki Aat ja meni minne sattuu heti kun yritin ottaa uusiksi. Sanoin putkeen, niin meni Aalle jne. Ja ilman vauhtia siis. Noh ei muuta kun auton ovi heilahti sitten. Yksi treenasi välissä ja sitten me koitettiin uudestaan.

Jujulla oli jo paljon parempi asenne ihan tullessa halliin, oli vähän epävarma kun oli joutunut kesken treenin ilman palkkausta autoon. Aloitin sitten ihan sillä että laitoin kehikon Aalle, nostin Jujun alastulon yläosaan ja naksutin sille ihan vaan alastuloa pari kertaa. Sitten lopetin treeniajan käytön Aahan, teki kehikolla taas tosi hienosti oikein, se kannatti jättää siltä osaa siihen. Nyt tein myös tuon orastavan asennevamman takia siten, etten antanut Jujun yhtään rallatella omiaan sillä välin kun juteltiin Annen kanssa vaan käskin sen käy siihen-makoilemaan. Juju tuli ekalla yrittämällä ennen jäähyä myös törkeästi vaan läpi takaakierto ohjauksesta 6 hypyllä, nyt toimi moitteettomasti. Hyppy 6 piti ohjata aika kaukaa, jotta ehti 7-8 persjättöön ja poikkariin 9 putkeen, tämä kuitenkin molemmilla yrittämillä ok. Takaakierto 10 ja pieni sivuirrotus 11 ja kauimmaiseen putken päähän 12 meni myös yllättävän hyvin. Sitten 13 tuli kerran rima, ja kerran käännös levisi. Tarvitsi tuohon vastakäännöksen kauampana että kääntyi hyvin linjalle. Ja taas 16 sylkkäri ihan mahdoton. Mun on nyt ihan PAKKO alkaa treenata noita käteen tulemisia ihan tosissaan, kun Juju ei millään lue noita lähiohjauksia vaan tulee miljoonaa läpi. Putki irrotus 19 hyvä, läpi kun tykin suusta jo 17 kun huusin putkeen. Kepit löytyi joka kerta, mutta saisi hakea ne tehokkaammin vielä, vähän kaarratti. Mutta ei mokannut. Eikä mokannut kertaakaan vaikka tein puolenvaihdon keppien poistumispäässä, ensin päällejuoksuna, se oli vähän kökkö, ja sitten valssina. Puomilla 23 sai olla aika tarkkana, koska meni helposti pituudelle kun sinne oli just menty. Ei kyllä mokannut treeneissä, mutta arpoi vähän. Tähän tauko.

Päästiin vielä tekemään tavallaan ekan osion toinen puolikas viimeisille minuuteille, kun eka osa jäi niin lyhyeksi. Tein sitten tuota loppua. Leijeröin puomin 23 niin että otin vastaan 24 takaa ja siitä sylkkärillä 25. Oli luonteva ohjaus meille, mutta se sylikäännös ei vieläkään pelannut kunnolla. Olin varma, että silakka rynniin esteelle 3 putken sijaan, mutta ottikin liikkeen huomioon hyvin ja teki oikein. Sitten jenkkikäännös (eli peruskäännös kaukaa lähetettynä) 27, heti koira oikeaan käteen kun tuli alas 27 hypyltä. Sitten vauhtiin ja 29-30 väliin flippi ja jaakotus. Ei tullut pelkällä vedolla, oli pakko ottaa se flippi siihen. Kepit löytyi jälleen hyvin, ei mokaa niissä.

Oli kyllä vähän paskat fiilikset treenien jälkeen pitkästä aikaa, vaikka siis oli hyviäkin pätkiä. Tajusin taas kuinka paljon meillä on matkaa siihen että pystyttäisi tekemään kokonaista rataa kolmosissa. Toki sinne ei mikään kiire ole, mutta kun koiraan usko on niin kova, niin tuon devil siden näkeminen tuossa mun kiltissä taskuraketissa oli jotenkin masentavaa. Mulla oli jotenkin itelläkin vähän vaikea asenne kyllä, ärsytti naapuriradan pikkukoiran räkytyskin siinä määrin että meinasin oikeasti sanoa sille ohjaajalle että eikö tuo hiljene millään. :P Ihan kuin ei olisi ikinä räksytystä kuunnellut.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Viikon treenejä tähän mennessä

Maanantai aamuna sitten kerättiin romut taas autoon ja suunnattiin aamusta hallille. Allekirjottaneella oli vapaapäivä, ja oli hyvin aikaa käytettäväksi treenailuun ja lenkkiin heti aamusta. Tehtiin aksaa, ensin An kontakteja ja sitten ratapätkää. Vähän tuntui Aat vaikealta, ja niinkuin videoltakin näkee, oli onnistumisprosentti aika olematon, argh. Heti jos heitin lelun, meni pakka sekaisin ja loikkasi. Oli tosi lyhyt matka kiihdyttää Aalle, joten sikäli vaikeampi treeni. Piti laukkaa vähän asetella. Muuten treenit olikin kivat. Juju tuntui hyvältä, ja se kulki tosi sujuvasti vaihteeksi. Kääntyi tosi hyvin ja ohjautui myös. Ja juoksi kovaa. Puomitkin tuli hyvin alas asti heti ekasta lähtien. Mietinkin yhteen väliin että pitäskö jättää puomit tähän, kun ne kaks ekaa meni niin hyvin ettei tuu sit hidastelua seuraavalle. Mutta ei tullut. Vapautin heti kun tassut oli maassa. Vaikkei saatu ihan koko rataa tehtyä yhteen putkeen, niin se ei haitannut. Yhden kerran Juju loikkasi Aan radalla, muuten teki hyvin.

Lisää kommentteja videolla :)

_______________________________________

Tiistaina aamulla jälleen hallille, tällä kertaa tokotreenit on my mind. Alkuun PA treenit boksilla. Näitä en laittanut videolle, kun videoin tyhmänä sivusta, kun halusin katsoa peilistä. Olisi sen kameran voinut laittaa peilin eteen myös :D Mutta sitten ruutua:


Ruutu: Tein ensin muutaman toiston ilman alustaa siten, etten kelpuuttanut liian eteen ruudussa jäämistä, vaan kävin korjaamassa takareunaan. Nopeasti hoksasikin, mitä haetaan. Otin kuitenkin alustan avuksi, jotta saadaan myös suoria toistoja, ettei tule epävarmuutta suotta. Lopussa myös useampi toisto, jossa laitoin namin alustalle ja lähetin ruutuun. Söi namin, sen aikan top, ja sitten lelu lensi. Lopussa myös yksi niin etten jättänyt namia, mutta meni silti alustalle. Nyt kun ruutuun on saatu hyvä motivaatio, niin alan rakentaa Jujulle sinne paikkaa. Hyvin se tuntuu asioita hoksaavan. Enkä taaskaan puuttunut virheisiin vaan vähän odottamalla ja lähestymällä annoin painetta, ja odotin että tarjosi jotain. Kun meni takarajalle, palkka lensi. Naksutin vielä mukaan niin saa merkittä oikeat kohdat nopeammin. Siitä se etenee.

Illalla otin vielä seurauksen peruuttelua kotona, vain ekaa askelta, että nousi seisomaan. Teki innokkaasti, vähän liiankin, koska palkkauskohta oli vaikea löytää. Ehti niin nopeasti iskeä pyllyn maahan. Kokeilin myös, lähteekö liikkeelle oikean jalan liikkeestä. Ei lähtenyt, hienosti!!

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kakkosluokkalainen

....kävelee ku nainen :D eli siis Jujutsu agiliitasi itsensä (ja ohjaajan) Tamskin iltakisoissa perjantaina kakkosluokkaan. Nousurata oli kisojen eka agilityrata, olin ilmonnut myös hyppärille, mutta sinne ei sit menty. Sen sijaan meidät passitettiin kakkosten agilityradalle, joka oli aikamoinen...hmm. Yllätys, ja sitten vielä rata oli yllättävän vaikea.



Eli ykkösten agilityradalta siis RV0 sij.3 ja SERT. Rata oli profiililtaan aika haastava ykkösten radaksi. Tuomarina oli Mika Moilanen (mulle tuntematon). Alussa mietin kovasti kolmoshypylle valssia, koska noi rimat on ollut tyypillisiä tippumaan Jujulla. Jos onnistun valssaamaan oikea-aikaisesti, enkä ainakaan liian aikaisin, ne pysyy, mutta jos käännän hypyn päällä niin tippuu aika varmasti. Tällä kertaa onnistui kivasti. Puomilla taas snadi jumitus, mutta odotin rauhassa (tähän meni aikaa, siksi meidän aika ei ollut niin hyvä kun yleensä). Siitä hyppysuora (tai loiva kaarre) missä pituus ensimmäisenä. Juju kiisi miljoonaa, ja olin tarkkana putken kanssa, kun nuo väärät putken päät on myös ollut haastavia :) Aalla koski rajalle. Taas sai olla tarkkana putken pään kanssa. Sitten keppien ohjausvalinta oli mulle helppo, koska Jujulle umpikulma on niin paljon helpompi. Joten lähetin muurille, ja siitä käskytin kepit ja annoin itse hakea oikeaan väliin. Taas putkeen tarkkana, lähetys eteen hypylle ja vähän vekaten käännös ja lujaa loppuun. Vähän vieraampi rengaskaan ei ollut ongelma. Jihuu! Piti vielä käydä varmistamassa tulospalvelusta että olihan se nolla. Oli se! Eli menolippu kakkosiin jippii!

Sitten olikin vähän epäselvää, että mille radalle mut laitetaan. Aluksi sanottiin että lähde kotiin, saat lahjakortin, että kakkosten hyppäri meni jo. Mutta sitten hetken päästä meitä kuulutettiinkin, että halutaanko kakkosten agiradalle. Olisi ehkä kannattanut lähteä kotiin, koska oma mieli oli jo kisafiiliksestä pois, ja olin valmistautunut vaan kotiin lähtöön. Kuitenkin halusin mennä radalle jossain hetken huumassa.

Kakkosten agirata olikin sitten aikas hankala, ihan kakkostenkin radaksi. Oli pimeää putken päätä, ja kahdessa kohtaa oli sellainen että piti mutkaputkesta napata koira mukaan miinuskulmaan. Ja me lähdettiin sitten vielä ekana. Juju joutui vielä välissä odottelemaan hetken häkissä, ja sillä oli kierrokset kaakossa. Ratahan kosahti jo kakkosesteellä, tai kolmosella me hylky saatiin, mutta kakkosella Juju tuli mahalaskulla maahan, ja liukui sitä myöden kolmosen ohi ja hyppäsi sen vielä väärään suuntaan. En tiedä miksi Juju kaatui, tuliko vähän liian lujaa vai mikä. Jatkettiin kuitenkin. Ensimmäinen vaikea putkihässäkkä meni hyvin, samoin haki kepeille tosi hienosti. Sitten kun yritin pakkovalssata sen sinne putken pimeään ykköspäähän, niin sehän lipesi ja meni väärään päähän. Ja meni sinne vielä uudestaan. Sitten Aalle loikka ja melkein törmättiin. Sitten en saanutkaan sitä mukaan putkesta, vaan Juju meni uudestaan sinne putkeen takaisin samasta päädystä?? Ihan outo moka. No loppu radasta menikin ok, puomi oli kiva. Ja lopun hypyt myös ok.

Treenaa:
-keinu oli karmiva, nyt täytyy ihan oikeasti ottaa sitä keinun päähän menotreeniä tosissaan.
-Aalle lisää rutiinia edelleen
-noi putkista miinuskulmaan mukaantulot.
-putken pimeään päähän pakkovalssilla.

Mutta me jatketaan siis kahden viikon päästä kisailua kakkosissa. :)

torstai 3. marraskuuta 2016

Tokoa ja pohdintoja

Tänään torstaina aamulla oltiin jälleen hallilla. Tokon merkeissä alkoi päivä :) Teemana perusasennot, jäävät ja luoksarit.



PA: ollaan nyt kotona muutaman kerran treenattu laatikolla perusasentoja. Jujulla on ollut ongelmana, että se jättää asennot vajaiksi ja jää liian eteen, varsinkin kun siirtyy luoksareissa ja muissa eteentultavissa liikkeissä perusasentoon ihan mun edestä. Perusasennon paikka on ollut vähän ? Jujulle myös, tai en ole osannut pitää kriteeriä niin selvänä kun olisi alunperinkin pitänyt. Laatikolla ongelma on lähtenyt kuitenkin purkautumaan ihan hyvin. En boksilla vaadi Jujulta välttämättä istumista etujalat boksilla, mutta olen toki palkannut nekin. Lähinn ajatus on ollut takapään käytössä ja perusasentoon tulossa. Videolla näkee hyvin meidän ongelman, mutta myös se että se on lähtenyt jo aukeamaan. Välillä edelleen palkkaan myös ehkä vähän vinoista välillä, pitää tehdä peilin edessa seuraavan kerran. Mutta toi boksi auttaa siinä, että sen kanssa nään kääntymättä että onko vajaa. En enää palkkaa vajaita. Muutaman palkkasin, kun itse korjasi ilman apua jos jäi vajaaksi, mutta lopuksi en hyväksynyt myöskään niitä. Tehtiin vähän erilaisia harjoituksia boksilla, ja lopuksi sai myös tarjota perusasentoa ilman apuja.

Treenaa:
-Lelusta luopominen perusasennossa vielä tähän mukaan.
-ei saa palkkaa vajaista, koskaan

Jäävät: Jääviä ollaan nyt peruutellen tehty sekaisin ja sitten olen imuttaen seuruuttamalla tehnyt tavallaan lennosta (en siis kaaviomaisesti) yksittäisiä jääviä. Seisominen oli aluksi vaikeinta, nyt tarjoaa seisomista kovin herkästi ja istumisesta on tullut vaikeinta. Mutta rutiinia kun saadaan niin eiköhän se siitä. Huomasin myös videolta, että palkkasin muutamat vajaat asennot, niihin pitää kiinnittä heti huomiota, että ei palkkaa niitä. Maahan on kyynäret maassa ja istu on pylly maassa, ja niitä ei saa jättää vajaiksi. Juju ennakoi palkkaa voimakkaasti, ja nuo vajaat asennot jättää helposti jäljen siihen.

Treenaa:
-asennot loppuun asti
-yllätys käskyjä sekaan, kuuntelu

Luoksarit: Otettiin vauhtipalkalla muutama normaali luoksari, sitten otin kaksi toistoa kilpailuna, että kutsuin, vapautin, ja juostiin kilpaa lelulle :) Luoksarit oli ihan ok, turha noita on kauheasti hinkata, en aio ottaa niitä kuitenkaan loppuun asti ennen koetta.

Mua kyllä niin naurattaa (ja itkettää) kun katson meidän vanhoja toko ym videoita. Niistä on aikaa reilu vuosi suurimmasta osasta ja silti tuntuu että ollaan kehitytty ihan hirveästi tässä vuoden aikana. Omaan kouluttamiseen on tullut niin paljon uutta, mä lähdin kuitenkin ihan melkein nollasta Jujun kanssa touhaamaan vuosi sitten. En halunnut osallistua mihinkään kursseille, ja ne vähäiset mihin osallistuin, tuntui niin väärältä meille. Agilityssä hypättiin suoraan kilpailevien ryhmään mukaan ja treenattiin eka kesä ihan pelkästään sitä että mä opin liikkumaan agilityohjaajana ja että opin ohjaustekniikoita ja ihan niitä ruohonjuuritason linjausasioita ja muita mitä ei voinut edes kuvitella kun alkoi treenata koiran kanssa. Agissa kuvittelin vain että kun juoksen riittävän lujaa niin kyllä se ohjautuu se koira siinä sivussa. Tokossa puolestaan oon vasta kantapään kautta oppinut mm. sen että liikkeitä kannattaa pilkkoa, eikä yrittää opettaa kokonaisia liikkeitä oikeastaan ollenkaan. Ajattelin silloin, että mulla on tosi osaava koira kun se osaa luoksarin stopin oikeastaan ilman opetusta ollenkaan. :D No, sen näkee meidän luoksari historiassa miten siinä sitten kävi. Sama, olin hirveän ylpeä kun Juju oppi seuraamaan pitkää pätkää nopeasti ilman että kontakti tippui. No senkin sitten näkee miltä seuraus näyttää kun koiralta on aivan liikaa vaadittu kerralla. :D Mulle oli ihan uutta kaikki kosketuslustat, ja nenäkosketukset ja imutukset ja kaikki apukeinot koulutukseen.


Juju on onneksi ollut maailman paras eka harrastuskoira, se ottaa koulutusta erinomaisesti vastaan, ja sillä on loistava hermorakenne, että se antaa anteeksi mun möhläyksiä ja kuitenkin se on tosi nöyrä ja kiltti sekä oppivainen, että on ollut helppo sille opettaa asioita. Monet asiat ollaan saatu kyllä ihan ilmaiseksi tuon lapsineron kanssa, mutta kyllä sen kanssa on riittänyt myös haasteita. 

Tosi vaikea kuvailla, miltä musta tuntuu tuon kanssa treenata. Juju on mulle niin hirveän rakas ja tärkeä, se on mun paras ystävä. Meillä on sellainen oma kupla kun tehdään asioita, ja Juju tykkää hirveästi touhata kaikkea mun kanssa. Se on aina siellä missä minäkin, ja ihan hirvittävän vaikea olis kuvitella arkea ilman sitä. Mä haluaisin niin kovasti olla sen luottamuksen ja arvostuksen arvoinen. Jotenkin aina välillä tuntuu ettei täytä niitä odotuksia mitä (enimmäkseen itsellä) on. Mutta me ollaan tosiaan tultu jo aika kauas lähtöpisteestä, ja jos ihan laittaa faktoiksi näita asioita, niin kyllä me ihan hyvin on pärjätty. Juju osallistuu huomenna elämänsä neljänsiin agilitykisoihin ja sillä on jo kaksi LUVAa plakkarissa. Ja tämä siis ohjaajan kanssa, jolle nuo kisat on myös elämän neljännet. Juju on teknisesti ihan hirveän taitava, ja myös fyysisesti aivan älyttömän hieno. Ekoissa tokokokeissa saatiin II-tulos ihan sen takia että itse möhlin. Saatiin kasaan 153pistettä ilman paikkista. Ja puhutaan meidän molempien elämän ekoista toko kokeista. Ollaan korkattu kolmen lajin kisat.


Mutta parhainpana asiana (ja asiana josta olen ylpeä joka ikinen päivä) pidän kuitenkin sitä, miten hienoksi koiraksi Juju on kehittynyt ihan joka päiväisessä elämässä. Juju on niin helppo koira, etten ennen sitä edes kuvitellut, että niin helppoa ja vaivatonta koiraa on. Se ei koskaan kysy kahta kertaa pitääkö totella, se hyväksyy ja sietää kaikkia ihmisiä ja eläimiä muttei ole koskaan menossa kenenkään luo ilman lupaa (ja mieluummin onkin lähinnä välinpitämätön), se on sisällä kotona rauhallinen, mutta harrastuksissa ei ikinä moottori lopu kesken. Se on kisoissa ja reissuissa helppo kaveri, keskittyy muhun ja meidän tekemisiin eikä häiriinny ympäristöstä. Kuitenkin sen voi jättää kenelle tahansa melkeinpä (vain omat kriteerit rajoitta ;) ) hoitoon ja tietää että se osaa käyttäytyä. En voisi tykätä Jujusta enempää <3


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

A

Keskiviikkona aamulla halusin ottaa vielä juoksu A treenin ennen perjantain kisoja. Ajatus oli aluksi tehdä myös jotain puomille, mutta en sitten tehnyt, kun A sujui mukavasti ja oli aika rankka treeni ihan tuollaisenaan. Juoksutin Ata edes takas mutkaputkien kautta. Otin välillä 3 toistoa putkeen, välillä vähemmän. Toisella lappeella oli putki apuna ja harjalla pumpperi, toisella lappeella ei ollut apuja.

Juju paransi tosi kivasti loppua kohti. Aluksi oli vähän loikkaakin varsinkin putkettomalla lappeella (ja oli toisellakin), mutta tosiaan kun niistä ei palkkaa ja naksua herunut niin alkoi miettiä. Kyllä siitä vielä tulee valmis joskus :D


tiistai 1. marraskuuta 2016

Tiistaitokoja

Maanantai vieteltiin kisoista palautumisen merkeissä, eli lenkkeillen kivoja metsälenkkejä ja leikkien.
_______________________________

Tiistaina aamusta sitten ajelin hallille, ja otettiin tokotreenejä. Teemaksi olin valinnut tällä kertaa hyppynoudon harjoittelu ja seuraus. Hyppynoutoa ei olla tehty ikinä, joten halusin nähdä miten sujuu. Oon kuullut että toiset koirat ei halua kapula suussa hypätä, mutta jotenkin mulla oli kuitenkin sellainen olo, että Juju ei tästä ongelmaa tee.



Ensin ihan esineen nostoja puukapulalla ja metallilusikalla: Ohjatun kapula nyt on jo ihan selvää pässin lihaa oikeastaan. Mun ei ehkä kannata edes tehdä sillä noita nostohommia enää, kun helposti Juju nojaa kapulaa muhun, kun oon polvillaan. Lusikan nosto oli selkeästi hautunut sopivaksi, koska nyt sen nosto onnistui jo hienosti. Aluksi vähän pohti, ja kysyi onko pakko, että ei se metallinen esine kiva ole, mutta sitten onnistui ihan kunnon nostotkin. Hienosti! Annoin pudottaa naksusta. Otin jo vähän kestoakin mukaan.

Sitten luoksaria hypyn yli: Vähän eri kulmista, ikäänkuin lämmittelymielessä ensin ilman kapulaa. Ei ongelmaa, Jujua vetää hypyt niin hyvin, että ei tässä tartte apuja.

Kapulan kanssa: Jätin Jujun hypyn taakse istumaan, kapula parin metrin päähän eteen, ja itse menin hypyn toiselle puolelle reilun matkan päähän jotta pystyin palkkaamaan kunnolla vauhdista. En ottanut yhtään toistoa kokonaan eteen asti, palkkasin kaikki vauhdista. Suoraan tuli molemmat toistot hyvin. Sitten kokeilin ihan että otin Jujun PA sivulle, ja heitin kapulan esteen yli. Heitin vähän vinoon ja pomppasi vielä maasta enemmän vinoon. Lähti hakemaan ohi esteen, mutta palautti hypyn kautta. Palkkasin, koska loppuosa oli hyvä. Vähän ehkä turhan vaikean otin heti :). Sitten tein niin että otin samalla tavalla alun, mutta vein kapulan, jotta sain sen suoraan linjaan. Nyt hyvin hypyn kautta haki, mutta tarvitsi vielä käsiavun jotta myös palautti hypyn kautta. Otin vain kaksi toistoa, molemmat oli hyvät avuilla. Sitten vielä yksi kerta niin että jätin Jujun ja kapulan vinoon linjaan suhteessa hyppyyn ja menin itse hypyn toiselle puolelle kutsumaan. Nyt hyvin ja ilman apuja otti kapulan ja toi hypyn kautta.

Seurausta: Ripottelin taas pitkin tyhjää kenttää tötsiä ja kapuloita ja leluja. Olipa vaikeeta aluksi taas leikkiä vaan yhdellä, mun valitsemalla lelulla, kun siellä olisi ollut niin paljon kaikkea ihanaa pitkin kenttää. :D Skarppasi kuitenkin hienosti, ja selkeästi tehtävä oli ihan selvä. Ekat seuruupätkät oli samanlaista kun kokeessa, eli ihan jees, mutta asenne ei ollut ihan se mitä hain. Tuntui vähän olevan epävarmuutta siellä rojun keskellä. Otin myös vähän peruutusta, mutta huomasin, että se oli hiukan liian hankala tehtävä tehdä tuossa tilanteessa. Naksuttelin ihan vaan vierellä seisomisesta ja peruutukseen lähdöstä, koska Jujuhan peruuttaa helposti istuallaan. Nyt kuitenkin myös hyviä juttuja. En nillittänyt tekniikasta, nyt oli tärkeintä se ettei kyttäile ja että asenne hyvä. Peruutuksen jälkeen saatiinkin oikeasti tosi kivaa ilmettä seuraukseen. Tämä näkyy mielestäni videolla aivan tosi hyvin! Sain sellaista seurausta ulos Jujusta mitä ei ole aiemmin kauheasti näkynyt. Ainoa mikä aina itseä harmittaa kun videota katsoo, että pitäisi vaan palkata pienemmistä pätkistä. Välillä kerkeää vähän asenne tippua ennen palkkaa edelleen. Mutta tosi hyvä fiilis jäi, ehdin kuitenkin palkata nyt ihan oikeissa kohdissa.

Tänään tuli taas sellainen olo, että Jujusta voi tulla aika hieno tokokoira vielä :)