tiistai 30. tammikuuta 2018

Tokovideoita ja viisi viikkoa

Mulla oli viime viikon tokotreeneistä ihan todisteaineistoakin, mutta en ehtinyt saada niitä postauksiin mukaan. Tässäpä ne nyt sitten:







Juju kävi viime viikolla myös paimentamassa ja lisäksi aloitin sen kanssa nosework treenit. Mukavaa vaihtelua, virtaa tuntuu olevan Jujulla nyt melko paljon, kun on treenikertoja vähennetty ja agi jätetty jo aikoja sitten kokonaan pois.

Paimentamassa oli vaihteeksi hyvät treenit. Juju oli aluksi liinassa, jotta sain estettyä paskan syönnin kokonaan, ja liina myös toi tarvittavaa voimaa Jujulle. Tuntuu että kun kesällä Juju oli jo niin hyvä, niin treenien vähentyminen melkein nollille hetkeksi toi paimennukseen taas pienen taantuman. Mutta ei se mitään, täältä on noustu ennenkin. Liinatreeni tosiaan auttoi kyllä taas, tehosi paremmin kuin muut keinot mitä olen kokeillut. Haistelu on Jujulle stereotypistä, se ei itse sitä tajua ja se yrittää haistelemalla rauhoitella itseään kun jännittää. Siksi siitä kieltäminen ei ole tuonut minkäänlaista tulosta, pikemminkin vain pahentanut asiaa, kun eihän se voi ymmärtää mistä mä sitä kiellän jos se ei itse havaitse haistelevansa. Paskan syöntiin se reagoi, joten sen se ymmärtää ja havaitsee, mutta haistelua ei. Nenän käyttö on Jujulle ollut todella luontaista (se on sitä myös suvussa), joten uskon haistelulla rauhoittelu on Jujulle todella luontaista. Mutta anyway, se, että se oli hetken liinassa, ja sain pienellä nyppäisyllä kerrottua oikea-aikaisesti ilman sanallista kommentointi että tää ei ole se mitä haluan, toimi. Toisella kierroksella en laittanut enää liinaan, ja silti haistelu pysyi poissa. Tehtiin hankalia asioita pikkunurkkauksessa, ja lampaatkin haastoi Jujua nyt jonkin verran, porukassa oli kaksi jalan polkijaa ja yksi tuijottaja. Mutta hyvin Juju piti puolensa, aidan ja eläinten välissä meinasi kiihtyä, mutta pysähtyi silti kuin seinään sinnekin kun stoppasin. Ahtaan tilan treeni tekee kyllä ihan hyvää Jujulle! Mun mielestä mama koira oli varsin pätevä, ja aika pienistä korjauksista on kiinni, että tekee hyvällä asenteella ja temmolla. Oon aikanaan laittanut liikaa vastuuta liian osaamattomaan koiraan, ja siksi se menee vähän passiiviseksi tai sitten toisena vaihtoehtona kiihtyy kamalasti hankalissa tilanteissa. Katsotaan mennäänkö vielä ennen pentuja. En nytkään enää uskaltanut ottaa Jujun kanssa lampaita ulos, kun en halunnut laittaa Jujua pikkulampolaan, ettei käy vahinkoja.


Noseworkki on ollut hauskaa! Pitkästä aikaa laji, jossa on vapaus vaan kokeilla kaikenlaista ja edetä sen mukaan mikä toimii. Juju hoksasi hyvin nopeasti (tarjottuaan purkkilaudalla ensin kaikki kohdetyöskentely asiat mitä osaa) eriävän hajun ja olen jo saanut lisättyä siihen käskyä. Huomasin myös että "etsi" vihjeellä Juju alkaa haistella, vaikka ei edes tiedä mitä nyt etsitään. Ihan loistava juttu huomata tuo, se on helppo palauttaa haistelumoodiin nopeasti kun tiedän miten. Missä se on?- vihjeellä Juju etsii enemmän silmillään ja laajemmalta alueelta, etsi- vihjeellä aukeaa nenä. Kätevää. Ainoa pikkujuttu on se että tähän asti etsi- vihje on liitetty esineruutuun. En mä sitä tähän noseen aiokkaan liittää, vaan otan tähän ihan omat käskysanat. Mutta mielenkiintoinen yksityiskohta.

Tänään viisi viikkoa tiineyttä täynnä! Maha kasvaa, viikonlopun aikana tuli 3cm (...tai sitten hoidossa oli vaan liian hyvät eväät? 💜💛) ja painoakin tuli taas 200g. Jujulla on myös nyt jo ihan kunnon tissit, ja mahakin näkyy. Edelleen seistessä maha on aika sporttinen, mutta se alkaakin laskea yleensä vasta ihan lopussa. Tiineysröntgenkin on varattu, se on tiineysvuorokausi 53, eli 12.2. Jännää on.



Juju oli tosiaan (instaa ja facen penturyhmää seuraavat tietävätkin) hoidossa viikonloppuna, kun allekirjoittanut oli viettämässä koiratonta viikonloppua kylpylässä lillutellen. Juju meni pe-la Jonnalle, ja Jonnan lähtiessa EO-karsintoihin sunnuntaina, Juju meni Inkalle. Linkille Juju sanoi kättelyssä että "hani, en oo nyt sillä tuulella", mutta muutoin koirat oli kuin paita ja perse. Edelleen niin superyyberällösöpö pariskunta että oih ja voih. Lauantaina Juju oli bortsuporukassa lenkillä Jonnan ja Linkin, sekä Saimaan, Nokin ja Sätkän kanssa, ja kaikki oli mennyt hienosti. Inkalle kun Juju meni, Saimaa oli ollut Jujusta ikionnellinen ja tytöt oli nukkuneet kirjaimellisesti päällekkäin Inkan kainalossa. On kyllä superonni multitalentti sosiaalinen koira, jonka mielestä kaikki käy ja on ok. Silti Juju on ihanan helppo, ei ui kenekään liieveihin tai ole mikään yltiö kaikkien rakastaja.

Kotona pentuhuoneeseen (joka on meidän olkkari 😁 ) on asennettu pentumatto suojaamaan lattiaa ja pentulaatikkoon tilattu kamat. Hiljalleen.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Neljä viikkoa ja tiine on!!

Ensin tärkeimmät eli TIINE ON! Käytiin perjantaina aamulla aikaisin ultrassa kun vuorokausia oli tasan 28. Ell koplasi ensin vähän ja sanoi heti että tiine on, ja multa meinasi tulla itku 😁 Ultralla näkyi heti virtsarakon edessä ensimmäinen sikiö. Pikkuruisella hurjasti sykkivällä sydämellä 💜 Sitten mentiin vähän matkaa vasenta kylkeä, sieltä löytyi toinen, ja sydän näkyi myös. Vasemmalta ei heti löydetty muita, oikealta sitten löytyi ensin yksi ja sitten pienen matkan päässä toinen, mikä oli jo aika pitkällä masussa. Näillä sydämet myös, eli ainakin neljä tällä hetkellä elävää pennun alkua. Viimeisen pennut takana tai viistossa näkyi myös jotain, joten siellä mahdollisesti ultran kantamattomissa yksi ja ell piti todennäköisenä että vielä yksi keskemmällä. Mutta ainakin neljä varmaa💜💜💜💜 Jujun siskopuolella ultrattiin neljä ja se synnytti lopulta yhdeksän, joten nää on näitä, mutta nyt ainakin tiedetään että tiine on. Tässä kohtaa myös päivitin pentuesivulle, että nyt tällä erää pentukyselyitä on niin paljon, että näistä jo tulleista kyselyistä tulee löytymään pennuille kodit. Juju saisi parinsenkymmentä pentua tehdä että kaikille halukkaille pentu riittäisi, joten toivotaan että pentue on vielä syntyessäänkin ainakin normaali kokoinen. Jujua voi vielä tällä viikolla ja ehkä ensi viikon alussa tulla katsomaan jos sitä haluaa nähdä treenissä, mutta sitten aletaan rauhottaa arkea tämän osalta.

Tänään tuli täyteen tiineysviikko 4 ja Jujun paino oli noussut perjantaista 200g, ollen nyt 16,5kg. Eilen se oli ensimmäistä kertaa pahoinvoiva ja oksensi aamulla. Söi kuitenkin ihan hyvin, vähän pitkin hampain mutta kupin tyhjäksi. Ensi viikosta alkaa saada osittain pentunappulaa oman ruoan joukossa. Juju on tosi reipas, jaksaa ihan normaalisti lenkkeillä ja touhuta, mutta tykkää myös makailla sylissä ja olla halattavana. Maha ei vielä ole mitenkään merkittävästä kasvanut, nisät vaan hiukan, ja oikeastaan pentumaha näkyy vain kun Juju makaa tai istuu, seisoessa sen lihaksisto pitää masun piilossa. 😁
_________________________________

Viime viikolla tokoiltiin vielä loppuviikosta torstaina aamulla. Tehtiin merkin kiertoa siten että otin tokohypyt taustalle häiriöksi. Tiesin että hypyt on Jujulle vaikea häiriö, mutta ei se montaa kertaa mokannut! Kun hoksasi teki hienosti kiertoa, vähän hidasti hyppyjen kohdalla, mutta teki kuitenkin oikeita asioita. Lisäksi tehtiin noudon luovutusta eteen, korjasin vähän eteentulon vinoutta, ja sai myös korjailla reilusti vinoja heittoja eteentulossa niin että istuin itse penkilla, ja Juju tuli jalkojen väliin. Nämä meni hyvin. Lopuksi tehtiin kaksi tunnaria, piiiiiitkästä aikaa (ja oikeastaan tokaa kertaa ever) halliolosuhteissa. Ekassa haisteli enemmän ja taisi maistaa yhtä vierasta pikkuisen, mutta toi varmasti oman. Toisessa kapulat oli pitkässä rivissä, haisteli järjestyksessä ja nosti heti oman kun tuli kohdalle (vaihdoin myös oman kapulan välissä). Hienosti! 💜 my superhero!
_________________________________

Viikonloppuna olikin special event kun sisko Saimaa omistajineen ja assistentteineen tuli kylään. Siskoilla oli 10sec jäykkä hetki, mutta sitten jännitys oli poissa, ja tytöillä oli loppuajan yhdessä rento ja välitön meininki. Ja juoksukisat.

Lauantaina oltiin Jujun kanssa turisteina aksakisoissa, hyper nopea Saimaa kävi juoksemassa kaksi komeaa hyllyä. Toisella radalla toimi toiset asiat ja toisella toiset asiat joten keskimäärin toimi kaikki 😀 Jujun kanssa keskityttiin pitämään sirkuskoulua ja viihdyttämään yleisöä. Juju sai temppuilla odotusajoilla, ja teki myös vähän tokojuttuja odotellessa. Tehtiin merkin kiertoa samalla systeemillä, ja lisäksi seuruuta ja vähän kaukoja ja jääviä. Lähinnä humputeltiin, ei mitään kovin vakavaa. Jujusta sai olla ylpeä, se oli kisoissa kotonaan, sitä ei jännittänyt mikään, eikä kukaan. Suhtautui kylmän viileästi ihmisiin ja vieraisiin koiriin, eli ei kiinnostanut kukaan yhtään. Tamskilla oli ongelmia kovaäänisten kanssa ja ne piti välillä inhottavaa pauketta, mutta Juju ei reagoinut ääniin milläänlailla. Oli mun kanssa treenikuplassa kun tehtiin ja lopun aikaa kyttäsi aidanraosta muiden suorituksia ja kuivaharjoitteli kesän aksakautta varten. 😎


Kisojen jälkeen käytiin tekemässä esineruutu (!!) maastoon. Kolme esinettä, kaikille hajuhaku, ja esineet yksitellen. Luiska oli ehkä 20x50m. Kaksi ensimmäistä nousi ekalla pistolla nopeasti, vaarsinkin eka esine oli loistava, ihan vasemmassa takakulmassa oleva lasten crocksi. Ruudun perälle ei myöskään nähnyt, keskellä ruutua oli kumpare jonka taakse koiran piti upota että löysi esineet. Juju oli taitava tirriäinen, lähti niin että lumi pöllysi, upposi syvään ja nosti esineet heti kun ne löysi. Viimeinen esine tehtiin niin että käytiin ottamassa haju, mutta vein Jujun siitä suoraan autoon, ja Saimaa tuli tekemään välissä omat kolme esinettä. Sitten hain Jujun autosta, ja lähetin suoraan etsimään viimeistä esinettä. Juju lähti kuin nappi otsasta, meni aika edessä ja kummun päällä olevan esineen ohi, mutta jarrutti ja alkoi etsiä. Aivan loistavasti myös jaksoi tarkentaa hajun ja nosti esineen! Luovutukset kaiketi pitäisi ottaa myös ohjelmistoon, Juju herkästi odottaa vielä vauhtipalkkaa ja tiputtaa esineen metriä ennen mua. Ekalla esineellä palkkasin vauhdista, toisella teki tämän luovutusmokan ja kolmannella luovutus oli tosi hyvä.
________________________________

Sunnuntaina startattiin lampaita moikkaamaan. Heinäkuorma tuli sopivasti samana päivänä niin päästiin jeesaamaan heinien kannossa, ja aika tehokas porukka meitä olikin. Paaleja siirtyi 134kpl rivakkaan urakkatahtiin, ja aikaa taisi mennä maksimissaan 30min koko hommaan. 👊


Juju sai ensinnäkin ottaa porukan ulos pari kertaa koko aikana, ja myös jakaa treeniporukan kertaallee. Lisäksi se teki ajoa, ja flänkkejä, pilliin ei kyennyt puhaltamaan, kun se pakkasessa mun vihellystahdilla ehti jäätyä 😑 alunperin oli ajatellut nimenomaan treenata pillikäskyjä mutta not today sitten. Juju teki ihan kivasti hommia, mutta otin sen sitten lopulta hetkeksi liinaan ja sai tehdä aidan vieressä hallintaa liinassa, kun tuntui taas olevan vähän jänniä paikkoja. Juju ei vielä selkeästi ole hokannut ideaa pitää lampaita myös musta poispäin, niin että tasapainottaisi niitä ulos. Siksi esim. en saanut jakoa pidettyä kovinkaan hyvin, kun Juju ei tajunnut mitä siltä pyysin. Taas yksi asia mikä on jäänyt ihan täysin tekemättä pohjakoulutuksessa. Plääh. Noh taas palataan vähän taaksepäin, paimennus pitää kummasti nöyränä....









Mutta kyllä meillä oli hauskaa! Aivan ihana viikonloppu, kun ei edes tarvinnut yrittää olla puhumatta koirista kokoaikaa, vaan ihan rauhassa sai höpötellä kaikki mitä mieleen tuli. Ihanaa kun on saman henkisiä ihmisiä, jotka ei koskaan kyllästy puhumaan koirista ja jaksaa brainstormata koiria ja koulutuksellisia juttuja aamusta iltaan. 💜





tiistai 16. tammikuuta 2018

Tokoilemassa

Treenit jäävät blogissa nyt vähemmälle arvolle näköjään. Mutta tänään oltiin tokoilemassa!

Teemana oli ruutu, jäävät (seiso, istu) ja luoksari. sekä perusasennon paikan korjausta.

Ruutu: Ruutu oli jälleen keskellä kenttää ja lähettelin ruutuun 3-5m matkan päästä eri sivuilta. Eka yritys oli huono, mutta sitten selkeästi skarppasi (totesi ettei lelua tipu, pelkkää namia) ja oli tosi hyviä toistoja. Loppuun muutama vähän pidemmältäkin matkalta ja kivalta näytti. Menee ruutuun iloisesti ja kivalla asenteella ja stoppaa käskystä. Vauhtia haetaan ehkä sitten joskus, mutta nyt treenataan paikkaa kuntoon ensin.

Jäävät: Koitin ensin tehdä jääviä namin heitoista, mutta se ei toimi, Juju ennakoi niin voimakkaasti stoppia, ettei kuuntele, vaan tekee sen stopin mikä tehtiin viimeksikin. Jää niin kiinni heitettyyn namiin. Peruutellen sitten. Ja se sitten onnistuikin hyvin, erotteli myös hyvin istu/seiso stopin, ja korjasi jopa kerran itse kun meinasi jo istua seisomisen, mutta viime tipassa nostikin pyllyn ylös. Ei mokannut tässä kertaakaan.

Luoksari: Kaksi toistoa pitkältä matkalta käsitargettiin. En uskaltanut vielä käyttää luoksarikäskyä, vaan käytin targettikäskyä, ja kivasti se toimikin. Näitä vaan tarvitsisi tehdä about joka päivä muutama, niin olisi aina helpompaa. Palkkasin heitetyllä namilla, ja Juju oli myös tosi mielissään kehuista.

Perusasentoja sai korjata pikkuisen vinoista suoriksi, ne kun jää nii helposti sillä vajaaksi, niin koitan tällä saada ajatusta siitä että pitää tulla perille asti. Hyvinhän se niitä teki.


Juju oli tosi tohkeissaan kun pääsi hallille, teki innoissaan ja hyvällä draivilla ja tykkään sen asenteesta tuolla namipalkalla toimiessa. Se miettii enemmän kuin häslää eikä paineistu tai turhaudu lelun odotuksesta.

Tänään vuorokausi 25 ja tein vähän vertailua vuorokauteen 17. Kyllä mä ole näkevinäni hiukan valahtaneen mahalinjan, mutta voi johtua mistä vaan 😊 Paino on noussut edelleen tasaisesti, ruoka maistuu erinomaisen hyvin (oikeastaan se voisi syödä ihan niin paljon kun eteen laittaa). Kovin on rauhallista lenkkeillä tällä hetkellä, Juju normaalisti on aika sähiköinen metsässä juostessaan, nyt tyytynyt jolkottelemaan polkuja ja haaveilemaan.

17vrk
25vrk
25vrk
25vrk

perjantai 12. tammikuuta 2018

Kolme viikkoa

Kolme viikkoa täynnä tänään ensimmäisestä astutuksesta. Mitään ihan selviä tiineyden merkkejä ei ole, siis sellaisia että voisin varmuudella sanoa että tiine on. Mutta kyllä sillä nisät punottaa, ja vähän ehkä kasvaneetkin, vyötäron ympärys oli eilen 44cm tiukalla mitalla kun vajaa viikko sitten viimeksi mitattuna oli 43cm. Painosta oli eilen tippunut sitten taas 200g, joten... 😂😂 Ruoka maistuu, eikä ole ollut huonovointinen ollenkaan. Paljon haluaisi olla sylissä ja lähellä, aamulla tulee peiton alle nukkumaan ja malttaa olla kyljessä kiinni vaikka ja kuinka kauan. Kyllähän ne selkeät merkit yleensä vasta neljän viikon paikkeilla tulee. Eihän ne mahdolliset alkiot ole kuin vasta jotain nuppineulanpään kokoisia, joten mihinkäs ne näkyisi... Ei vain malttaisi odottaa 😍

Paimentamassa oltiin keskiviikkona, treenattiin talvitarhassa. Juju sai ottaa lampaat ja jakaa sieltä treeniryhmän, oli vähän hankalaa, kun mulla ei itsellä ollut ihan suunnitelmaa, että miten. Kyllähän se sinne väliin meni ja yritti työstää, mutta kun selkeät ohjeet puuttui niin what can I say. Treenattiin sitten pienemmällä porukalla flänkkejä auki ja vähän ajettiin porukkaa hankeen, jossa joutui työstämään, että liikkuivat alta pois. Vasen flänkki oli huono, siis todella huono, taas vaihteeksi. Juju yrittää päästä helpolla ja kulkeä polkuja pitkin talvitarhassa, mutta ihan hyvin meni sitten hankeenkin kun vain laitoin sinne, jos siis kunnolliset flänkit sitä vaati. Pillikäskyissä otettiin uusi askel, kun poistin avut ja aloin vaatia kuuntelua eri tavalla. Huomaan auttavani taas tässäkin asiassa liikaa, ja Juju odottaa apuja, ei siis kuuntele pelkkää pilliä. Tein nyt niin, että vihelsin ja odotin että lähtee, jos ei lähtenyt vihelsin uudestaan. Jos jumitti, vihelsin ja siirryin sellaiseen paikkaan että lampaat liikkui niin silloin viimeistään lähti liikkeelle. Oli siinä pohtimista. Kyllä kesällä on taas projektia, mutta hyvä niin!!

Torstaina oli kunnon lenkkipäivä, kilometrejäkin tuli 10km paikkeille, ja rämmittiin siis umpimetsässä 👌

Perjantaina aamulla oltiin juoksareiden käännöksiä treenaamassa. Saatiin Jonnalla hyvä neuvo, että siirretään nuo käännöstikut vähän puomin perään, jotta koira älyää, että käännös kannattaa tehdä osittain maassa vasta. Ja malttaisi siten juosta puomin loppuun asti miettimättä käännöstä. Tätä sitten vähän testailtiin, ja hyvältähän se vaikutti. Otin myös maton ois välillä, kun en ole ihan varma onko se hyvästä vai pahasta, kun maton pinta on noihin käännöksiin vähän liukas, niin välillä tuntuu että Juju välttää mattoon osumista käännöksessä jotta ei liukastuisi... katsotaan. Osumia tuli mukavasti ja saatiin taas varioitua käännöstä eri exitteihin. Vielä mietin tuota käskytyksen rytmiä, vaikka mun käännöskäskyt eri suuntiin ja suoraan on hyvin toisistaan eroavat, niin olisi ehkä selkeää, että myös rytmittäisin käännökset versus suorat käskyt eri tavalla. Silloin meluisassa hallissa sekin auttaisi erottelua. Loppuun muutama suora, ekassa Juju meni lankaan ja sekä loikkasi että kääntyi suoralla käskyllä, muut ok, myös toiselta puolelta takaaleikaten.

Juju jää nyt aksalomalle, nämä oli vikat treenit ennen pentuja, tai jos en ala nyt selkeästi huomata että on tiine, niin ennen ultraa. Periaatteessa nyt on tiineydessä aika, kun alkiot kiinnittyy kohdussa, joten ajattelen, että nyt viimeistään on aika jäädä kokonaan agista mammalomalle, vaikka sitä maltillisesti on nämä muutama viikko tehtykin. 😊 Hyvälle mallille jää, tästä on kiva jatkaa sitten jos/kun pentu projektista palaudutaan.


Nyt olisi hyvä aika löytää tokomotivaatio 😂😂 Voisin myös tehdä ehkä jotain nose workin tapaista...hmm...

tiistai 9. tammikuuta 2018

The best view comes after the hardest climb

Kolmatta viikkoa siis mennään, yleisesti Jujun vointi on hyvä, mutta vähän väsynyt. Kuvittelen että Jujulla on vähän nisät turvonnut ja ne punottelee, mutta mitään oikeita ulkoisia merkkejä ei ole. Kainalossa Juju kyhnäisi aivan mahdottomasti, ihan kokoajan haluaisi tulla syliin. Outoa koiralle, joka ei normaalisti ole mikään kova sylittelijä. Ruokahalu on hyvä, jopa parempi kuin pari viikkoa sitten. Pahoinvointia ei ole ollut, ainakaan vielä. Nyt on 18. vuorokausi, eli periaatteessa nyt jos se kantava on, sikiöt voi ultralla jo nähdä. Sydämet näkee vasta 25. vuorokausi, eli jos Jujua ylipäänsä ultraan, se tapahtuu vasta ensi viikon lopulla. Paino ja vyötärön ympärys on myös hiukan kasvanut, mutta tästä en kyllä mitään johtopäätöksiä vedä. Juju on tähänkin asti juoksujen aikaan aina hiukan pudottanut painoa, ja ottanut sitä sitten juoksujen jälkeen takaisin, vaikka mikään ei ole ruokinnassa muuttunut.


Vrk 17.

Aika tsirbula. Vrk 17.
Ollaan treenattu juoksarikäännöksiä. Jujulla on ollut asiasta muutamia hyviä ideoita ja jokunen huonompi idea. Mutta edistystä on tälläkin saralla. Alkaa hiljalleen meidän aksaamiset olla aksattu, varmaankin viikon päästä loppuu vähäinenkin aksailu ja keskitytään mahan kasvattamiseen. En ole enää ottanut korkeita hyppyjä, tänään oli vielä rimat niissä muutamissa hypyissä joita hyppäsi. Vielä jokunen päivä sitten otin treenin lopuksi kaksi kokonaista suoraa puomia, mutta nyt en kyllä varmaankaan enää ota kokonaista. Alastulolankulta on tehty, niissä vauhti on hitaampi, ja käännöksissä muutenkin kun nyt joutuu keskittymään. Oon nyt palkannut myös väljemmästä osumasta, koska haluan motivaatiota ja ymmärrystä juostavasta käännöksestä nyt ennen kuin alan tiukentaa kriteeriä. Siksi alla olevalla videolla palkkaan vähän mistä sattuu. Ainoastaan selvät loikat jätän palkkaamatta, mutta esim kontaktialueen puolen välin yläpuolelle tulleet hyvät osumat olen palkannut.



Paimentamassa oltiin myös. Treenattiin talvitarhassa, ja aika haasteelliset olosuhteet olikin, kun tarhaan tallotut polut oli suhteellisen liukkaat, mutta polkujen ulkopuolelle lampaat ei olisi menneet millään. Juju toimi kohtuullisesti, vähän oli vaikeuksia kuuntelun kanssa, ja selkeästi sitä ärsytti sunnattomasti että joutui työntämään lampaita hankeen. Mutta yllättävän kivalla asenteella oli, myös aitauksen ulkopuolella tuijotti tiukasti lampaita silmiin, aiemmin kesällä käänsi katseen pois jos lampaat tuli aitaan kiinni aidan toiselle puolelle. Pidettiin lopussa Viiran ja Fredden kanssa lampaita pois kaura ämpäriltä, eli sai taas vetoa vastaan pitää. Kun hoksasi mistä kyse, teki hienosti hommia. Huomaan vaan Jujusta että se mielellään päättäisi itse mistä kohtaa laumaa työntää kun iso lauma kyseessä. Ehkä se tietääkin paremmin...mutta haluaisin että osaisi myös ajaa siitä kohtaa mistä pyydän.


Talven ensimmäiset aurinkoiset päivätkin sitten vihdoin tuli, ja sen kunniaksi vähän jopa kuvailtiin. On ollut niin kiirettä ettei ole yhtään ehtinyt kaivaa kameraa lenkeille mukaan, mutta josko tässä ryhdistyisi. Juju oli innokas ja hyväntuulinen, ilmeikäs malli. Nooooot.








perjantai 5. tammikuuta 2018

Millilleen maksi ja paimennusvuosi korkattu

Vielä vähän tekstiä joulun ajasta, kun jäi silloin päivitykset tekemättä. En edes muistanut koko asiaa, mutta Juju kävi Sagin mittaustilaisuudessa TAMSKilla 29.12. Kiertoon meni, oli niin pikkumaksi-maksi rajalla. Neljä tuomaria mittasi, ja lopulta yksi tulos oli minimaksi ja loput maksin puolella. Itseasiassa kaksi tulosta oli 50cm joten Juju oli millilleen maksi. Olipa vaikea arvata. Insinöörikirjastotäti aina yhtä tarkkana. 😏 Juju otti mittauksen tyypilliseen tapaansa _vakavana_ tehtävänä, mutta hyppäsi trimmi pöydälle itse (!!!)  jokaiseen mittaukseen ja leikki hirveästi mittauksen jälkeen kun palkkasin hyvästä näyttelyseisomisesta (jota on treenattu tietysti hirveästi...nooot), ja karkasi tietysti vielä keinulle kun vaihdettiin mittauspaikkaa 😄 Ihmiset moikkasi muutamalla hännän heilutuksella, avoimesti ja ystävällisesti, muttei liiveihin uiden. Vieraat koirat sai osakseen lähinnä täydellisen ignoorauksen, bortsuille heilutti häntää. Hyvä kokemus kaikkiaan siis sekä mulle että koiralle. Tietty sinällään harmi, että Juju ei nyt pääse kisaamaan pikkumakseissa, vaikkei se mitään muutakaan. Eläkeikä kun tulevaisuudessa joskus lähestyy niin olisi ehkä ollut mukava kisata matalemmilla rimoilla. Mutta tähän asti on treenattu makseilla, niin mitäänhän tämä ei sinällään muuta, eikä Jujulla hyppykorkeuksien kanssa ole ollut vaikeuksia muutenkaan.

Insinöörikirjastotäti elementissään, poseeraajana.

__________________________________

Jos sitten tähän vuoteen. Keskiviikkona 3.1. oli vuoden ensimmäiset paimennustreenit woollandiassa. Ja eipä olisi treenivuosi voinut paremmin alkaa. Ihan hirveän kivat treenit!

Oltiin treenihallissa, koska suomen talvi nyt pakottaa olemaan sisällä. Tappoliukasta kaikkialla, myös pelloilla. Lähinnä luistimilla pääsisi näppärimmin eteenpäin... mutta joka tapauksessa saatiin erinomaisen hyvät treenit sisällä hallissa. Otettiin ensin flänkkejä ja pikkupätkiä ajoa, ja näihin pillikäskyjä. Ihan ei vielä erottele suuntia täydellisesti, mutta kohtalaisesti. Täytyy uskaltaa taas edetä ja jättää suullisia vihjeitä vähemmälle ja odottaa että erottelee pillillä käskyt. Autan helposti liikaa enkä malta odottaa että pohtii. Flänkit aukesi vallan hienosti. Ei yhtään sumppua nähty, ja katse ja pää oli varsinkin oikealle tosi kauniisti, antoi eläimille tilaa. Vasemmalle lähtee vielä helpommin sisään. Näihin puutuin pysäyttämällä ja uudelleen lähettämällä ja joka kerta avasi kaaren melkein 90 astetta. Olin aivan ihmeissäni, tauko on tehnyt ilmeisen hyvää. Jonkin verran haisteli, ajoon lähdössä varsinkin, mutta nyt puutuin siihen vähän, en sanonut mitään mutta olemalla oikeissa asemissa sain sen verran painetta että Juju tuli takaisin tälle tähdelle (luulen että haistelu on stereotypistä, eli ei itse edes huomaa tekevänsä sitä). Juju haistelee vain silloin kun sitä kovasti jännittää. Kun aloin sanoa käskyt suullisesti, lopetti haistelun kokonaan ja teki aivan todella hienolla asenteella ja ajossakin näin sellaista tahtotilaa mistä tykkään. Malttoi työntää rouvia liikkeelle vaikka ne liimautuivat mun jalkoihin eivätkä meinanneet ensin liikkua. Käytti myös runsaasti silmää, joka on hieno juttu. Sain myös tehtyä nurkista irrotuksia, joihin meni rauhallisesti. Eka kierros oli aika lyhyt.


Toisella kierroksella otettiin vähän jakoa. Ensimmäinen onnistui parhaiten, sitten rouvat tajusivat mistä kyse ja pienessä tilassa oli vaikea ehtiä väliin pitämään laumoja erillään. Juju tuli kyllä väliin itsevarmasti ja kovaa, ja sai laumat hienosti erilleen, mutta koska tehtiin seinän vieressä tätä, ja rouvat sinkosivat molempiin päihin hallia, ja yhdistyivät toisella seinustalla, ei mulla ollut aikaa reagoida riittävän nopeasti. Lisäksi yritin nyt sitä että saan Juju väliin, ja siihen seisomaan ja pitämään laumoja erillään, eli halusin että stoppaa laumojen väliin, niin en antanut lähteä heti ajamaan. Siksikin tuli kiire. Mutta tuosta nopeasta väliin tulosta se jako sitten alkaa hahmottua. 😊 Sitten laitettiin neljästä rouvasta kaksi ulosmenokäytävään ja Juju sai pitää kahta muuta pois aidasta hallin puolella. Sai siis työntää vetoa vastaan. Ja olihan haastavaa, kun lampaita oli kaksi, ja ne eivät pysyneet yhdessä. Mutta aivan todella itsevarmasti Juju niitä työsti, näitä saataisi tehdä ja paljon lisää. Lopuksi laitettiin vielä toinen näistä lampaista käytävään ja Juju sai tehdä singlen alkeita ja pitää yhtä lammasta vetoa vastaan. Tämä yksilö oli vielä sellainen joka ei kyllä helpolla antautunut, ja Juju työnsi sitä välillä 10cm päästä askel kerrallaan. mutta olin ihan yllättynyt miten rohkeasti Juju sitäkin työsti. Työnnettiin yksinäinen toiseen päähän hallia, ja laitoin Jujun hakemaan kolme muuta tooodella ahtaasta vientikäytävästä takaisin hallin puolelle. Meni rauhallisesti, ja rohkeasti tähänkin väliin, vaikka tilaa oli tosi vähän, eikä rouvat olisi millään halunneet takaisin halliin. Super tyttö <3 Lopuksi Juju sai vielä ajaa kaikki neljä ulkotarhaan takaisin. Oli jännä huomata, että toisella kierroksella jolla tehtiin myös jänniä asioita, ei haistellut ollenkaan! Vetoa vastaan pitäminen ja jaot vaatii niin täyden keskittymisen, että ei ehdi ajatella muuta.

Aivan mahtavaa oli aloittaa tämä vuosi onnistuneilla treeneillä. Mitään vaikeaa ei pitänyt tehdä, mutta tehtiinkin sitten aikalailla vaikeitakin juttuja, ja Juju selvisi kaikesta hienosti. Ja mikä siisteintä, mulla ei kertaakaan alkanut itsellä keittää, ja vaikka jaon jälkeisessä tilanteessa Jujulla vielä herkästi ei maltti riitä, niin en hermostunut sille vaan otin rauhallisesti uudestaan.

Temppu- kissalta putosi eilen viimeinen kulmahammas. Viimeksi hammashuollossa sanoivat että se hiukan heiluu, että sen voisi poistaa, jos vaikuttaa kipeältä. No ei ehtinyt vaikuttaa... täytyy käyttää Temppu nyt joka tapauksessa lekurissa, niin saavat katsoa tarvitseeko sille hammaskololle tehdä mitään. Temppu itse oli aamulla hyvin tyytyväisen oloinen, ehkä se hammas on vaivannut sitä enemmän, kuin nyt sen tippuminen. Temppu on sellainen kermapylly, että se kyllä valittaa pienimmästäkin kivusta ja siitä huomaa heti jos se on kipeä. Alkaa sillä olla ikääkin. Hampaan juuri oli myös aika syöpynyt, joten ei ihme että tippui.

torstai 4. tammikuuta 2018

Katse tulevaan, vuoden 2018 tavoitteet ja toiveet

Sitten onkin aika miettiä tulevaa. Vuosi 2018 tulee olemaan myllerrystä täynnä ainakin, se on varmaa. Muu sitten onkin epävarmaa, ja moni asia riippuu ja roikkuu. Tässä kuitenkin jotain selkeimpiä juttuja:


Agility:

-selkeä kisatavoite on nousu 3lk:aan.
-ensimmäisten SM-nollien keräystä aloitellaan.
-kisoja enemmän, ja selkeitä kisarutiineja tarvitaan.
-kisapaketin kuntoon laitto.
-loppu esteosaaminen kuntoon. Tästä poislukien juoksupuomi joka on ikuisuusprojekti joka ei lopu koskaan, saatika ole valmis.

Koulutuksellisesti agissa jatketaan itsenäisyyden ja koiran omien taitojen vahvistamista. Suuntakäskyt, kokoamisvihje ja este-erotteluihin varmuutta. Teknisesti Juju on jo taitava, joten tänä vuonna panostetaan ratatreeniin, ja yritetään löytää se oma kupla.


Toko:

-AVO luokan korkkaus (SM kisat joukkueessa?) ja sieltä tuloksia. Jos oikein innostutaan mammaloman jälkeen tokosta, TK2 olisi ihan mahdollinen.
-voittajan liikkeitä kuntoon
-kisarutiinien rakentamista ja ylläpitoa

Koulutuksellisesti kaikki uudet koulutustavat viehättää, ja toko onkin loistava laji kokeilla kaikenlaista. Otetaan vähän vähemmän vakavasti ja pidetään hauskaa. Toko on aina ollut lajeista se itselle vähiten kiva, tästä ajatusmaailmasta jos pääsisi eteenpäin.


Paimennus:

-paimennuksen iso kisatavoite on päästä korkkaamaan 2lk kisat SKL puolella. SPKY kisoihin mennään jos mennään. Alkukesä kisataan 1lkssa ja yritetään saada radan ajamiseen rutiinia ja kokemusta. Mahdollisesti joku paimennusreissu jonnekin?

Paimennuksessa treenataan vähintään sama määrä mitä viime vuonna ja panostetaan kuunteluun ja pillikäskyihin.


PK-jälki:

-kisatavoitteita ei taas ole, mutta jos aika ja resurssit riittää, startataan syksyllä 2lkssa.

Koulutuksellisesti tarvitaan esineruutuun jotain magic touchia. Se on jäänyt jälkeen pahasti pk-jäljen muista osioista. Jälki itsessään onkin tosi hyvällä mallilla, janoihin lisää pituutta ja tahtotilaa. Tottiksen telinenoutoihin rutiinia ja ylipäänsä kokemusta.

Suurimpana toiveena ja tavoitteena tälle vuodelle on kuitenkin pentuprojekti. Nyt mennään tiineysviikkoa 2, ja vielä ei mitään tiedä tai näy tietenkään. Kovasti rouva on seuran kipeä, mutta se voi johtua mistä vaan. Jos kaikki menee hyvin ja pentuja syntyy sopivasti, meidän laumaan myös jää kasvatti. Sen myötä tietysti kaikki suunnitelmat voivat heittää häränpyllyä, tai sitten ei. Joka tapauksessa tämä talvi ja kevät tulee olemaan yksi jännittävimmistä tähän asti.



keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Miten meni noin niinkun omasta mielestä? Katsaus vuoden 2017 tavoitteisiin.

Jujun viime vuosi on enemmän kuin huikea, joten kuluneen vuoden tavoitteita oli ilo muistella ja palautella mieleen. Vuoden aikana suurimmat onnistumiset tuli paimennuksen saralla, mutta myös muita lajeja treenattiin.

Viime vuoden tavoitteet ja niiden alla toteutuminen:

Koska treenaaminen vaan on mielekkäämpää, kun on jotain tavoitteita niin tässä niitä laadittuna vuodelle 2017:


AGILITY:
Agi on ja pysyy edelleen ns. päälajina, vaikkakin ajoittain toko ja paimennus ottaa siltä tilaa.

Agi on edelleen päälaji, alkuvuonna treenattiin topteamissa, Anne ja Harri Huittisen ryhmissä ratavalmennuksessa ja loppuvuodesta Tanja Kurikan valmnnusryhmässä.

Agility, kisatavoitteet:
-luokkanousu -> 3lk
Ei tullut luokkanousua, eikä kisattu kuin muutamat kisat, koska juoksupuomi prokkis. Kakkosluokasta 1xLUVA ja muutama hieno rata!

-mahdolliset nollat kolmosissa

-kisataan enemmän kuin viime vuonna
Hehhe, ei kisattu ;)
Agility, koulutustavoitteet:
-ehdottomasti pysäripuomi ja keinu kuntoon! Nämä ovat ihan vuoden koulutukselliset ykköstavoitteet

Pysäripuomilla heitettiin tammikuussa vesilintua ja siitä alkoi koukuttavin ja opettavin matka tähän asti agilityn saralla. Juoksupuomi saatiin sille mallille, että sen kanssa voi jo kisata, mutta paljon on keskenkin. Keinu näyttää tällä hetkellä aika hyvältä, itsenäisyyttä sinne tarvitaan paljon, mutta eipä sitä ole treenattukaan.

-suoralle juoksupuomin koulutus? Tämä on pyörinyt mielessä tosi paljon, mutta en ota sitä vielä tähän hetkeen, koska nyt olisi tosi tyhmä hetki purkaa koko ajatus pysäristä, kun sitä on jo työstetty. Jos pysäripuomista todella tulee niin hyvä ja nopea kun haluan, niin tämä juoksarin opetus jää pois.

Tässä kävi niinkuin edellä mainittiin, pysäripuomi ei ottanut ollenkaan edetäkseen, ei se ollut huono, muttei hyväkään. Lisäksi mua viehätti ajatus siitä ettei koira pysähdy radalla ollenkaan. Suurin osa meidän vuodesta agility saralla meni puomin kanssa, koska ensin piti purkaa ajatus pysäristä kokonaan ja sitten rakentaa uusi käyttäytyminen sen tilalle.

-vauhtia vielä lisätään tekemiseen. Tällä hetkellä Juju tekee hyvin itsenäisesti ja huolellisesti, tähän aletaan lisätä vauhtia pikkuhiljaa mukaan. Huolellisuus saisi tosin pysyä samalla tasolla, katsotaan miten käy :)

Vauhti on lisääntynyt vuoden aikana, joka on tietysti osittain puomitreenin ansiota. Juju kääntyy kolikolla, ja kellottaa tosi hyviä aikoja osittain tästä syystä. Tarvitaan kuitenkin nyt esteet kaikki haltuun että voitaisi keskittyä vauhdin lisäämiseen radalla. Tietty tekninen tekeminen sitä vähän syö, ja Juju herkästi jää odottamaan palkkaa pienistä pätkistä.

-itsenäiset takaakierrot, ja lisäksi välistävetoihin ja serpentiineihin ohjauskäskyt (suulliset)

Takaakierrot on Jujun bravuuri. Lisäksi on vuoden aikana opeteltu käännöskäskyjä ja suullisia erotteluja. Myös sisäpuolen takaakierto on opeteltu ja siihen lisätty nyt suullista vihjettä.


TOKO:
Tokon merkitys on kokoajan treeneissä kasvanut, ja tätä ylläpidetään.

Toko kisatavoitteet:
-ALO luokasta koulari TK1

TK1 hienosti SM kisoista toukokuussa.

-siirtyminen AVO luokkaan ja kisakorkkaus siellä

Pitkä tauko SM kisojen jälkeen ei oikein edesauttanut AVOn kisakuntoon laittamista, joten tämä tavoite jäi. Lisäksi kesä meni tottiksen parissa, joten senkään takia ei aika ja jaksaminen riittänyt kaikkeen.

Toko koulutustavoitteet:
-seuraukseen keskitytään edelleen, Jujun kanssa ei ole pentuajan seurausta tehty juurikaan, joten seurauksen rakentaminen on edelleen kesken. Hyvällä mallillahan sen on, mutta lisää voimaa tarvitaan jotta seurauksen kesto saadaan hyvälle tasolle ajatellen korkeampia luokkia.

Jujun seuruu on parantunut ehkä eniten tokoliikkeistä vuoden aikana!! Se on nykyään aika kivalla mallilla, toki pitkän tottistelun seurauksena Jujulla helposti vähän keulii.

-AVO luokan liikkeistä kesken on: ruutu, jäävät (seiso, istu), merkin kierto, nouto. Hyvällä mallilla jo ruutu, jäävät ja nouto. Jäävien istuminen vielä hankalaa. Nämä siis ajatus saada pakettiin.

AVO liikkeitä on toki treenailtu, ja tällä hetkellä ruudun paikka alkaa olla hyvä, merkin kierto on kaunis ja noudosta puuttuu enää luovutus, joka sekin on tosin tottiksen puolelta sinällään hallussa. Jäävistä seisominen on tällä hetkellä se mikä vaatii eniten panostusta.

-samalla treenaillaan hiljalleen voittajan liikkeitä. Aloitettu tunnari, ohjattu nouto.

Tunnari on Jujulla hanskassa, se on sen lemppari liike, ja siinä onnistumisprosentti on ollut pyöreä 100 alusta alkaen. Ohjattu nouto sujuu kyllä, suunnat ja liikkeen osat, kokonaista liikettä on tehty suht vähän.


PAIMENNUS:
Paimennus on aika koukuttavaa, ja mulla onkin tunne, että 2017 on paimennuksen vuosi!

Vuosi 2017 oli todellakin paimennuksen vuosi! Omat lampaat tuli toukokuulla, mutta pässipojista ei ollut meille treenattavaksi. Jumesniemen porukka pelasti mun kesän ja siellä tulikin ravattua 2-3krt viikossa koko kesän ajan. Lisäksi panosti koulutuksiin, Marikalla kävin lukuisia kertoja Somerolla, lisäksi käytiin Lehtiön Anjan valmennuksessa.

Paimennuksen kisatavoitteet:
-startti SBCAK 1.luokassa ja sieltä PPR1

Tämä tavoite täyttyi heti ekoista kisoista, ekalta radalta PAIM1, molemmilta radoilta PPR ja kaksi loppuun asti ajettua rataa. Varsinkin ensimmäinen rata oli oikein onnistunut ja ehjä.

-osallistutaan myös SPKYn puolella 1.luokan kisoihin, ja toivottavasti saataisi sieltä tulos

Rankan treenikesän jälkeen jännittävät kisat kennelliiton puolella riitti meille :)
Paimennuksen treenitavoitteet:
-lisää itsevarmuutta, sekä Jujulle että ohjaajalle!

Jujun itsevarmuus on kasvanut kohisten, ja kyllä ohjaajallakin jo paikoitellen pysyy pakka kasassa. Alkuvuodesta ilmeni pahoja ongelmia eläinten kohtaamisessa ja ajossa, näihin puututtiin ja tehtiin paljon treenejä hallissa, jossa ympäristö itsessään haastaa koiraa runsaasti.

-käytäisi vierailla lampailla niin paljon kun pystytään, ja ehditään (ja löydetään paikkoja missä käydä)

Tässä parannettiin paljon, käytiin tosi monessa paikassa, erilaisilla, eri näköisillä ja kokoisilla lampailla ja saatiin paljon hienoja kokemuksia.

-vihdosta viimein ne flänkit toimimaan! Tässä vaikuttaa myös paljon tuo itsevarmuus, ja sen pönkittäminen. Myös käskyt ja paine pitää saada läpi niin, että Juju myös luopuu lampaista. Se on kovasti silmästä kiinni edelleen.

Jujun kaaret ja flänkit ovat auenneet tänä kesänä, ja ne näyttää jo oikein mallikkailta. Juju myös luopuu eläimistä hyvin ja pystyy esim. tulemaan jakoon väliin nopeasti ja hakemaan lampaat 300m päästä siististi ja ottamaan käskyjä.

-hakukaaren loppuosaa hiotaan edelleen. Hakumatkan kasvatus, kun tämä kunnossa.

Tähän kiinnitettiin huomiota ja loppukesästä Juju pystyi tekemään 300m hakuja ja tottelemaan haussa.

-ajoa pitää treenata isolla pellolla kilteillä lampailla edelleen, tässä Juju sai viime kaudella niin selkäänsä vierailta lampailta, kun aina saatiin sellainen porukka joka ei liiku alta pois.

Ajo parani eniten tänä vuonna ja kyllähän sitä ajettiinkin. Ei ollut ihan kevyimmistä päästä tämä homma, mutta parani merkittävästi ja nykyään ajaa pitkiä matkoja, painaa lampaita hyvin ja kävelee maltilla ja määrätietoisesti. 

-näiden ohessa kisatehtävät, ja niihin rutiinia.

-jos millään ehtisi, niin haluaisin myös ottaa pillin käyttöön, ja alkaa opettaa pillikäskyjä. Tosin pilliä pitää ensin osata käyttää itse.

Kisaradan ajoa pystyttiin myös treenaamaan suhteessa paljon, ja radan ajokin tuntui jo aika kivalta kisoissa. Pillikäskyt alkaa myös hahmottua, parhaiten nyt toimii stoppi, ajo ja oikea vihellys.
Paimennukseen on hankala asettaa kovinkaan tiukkoja tavoitteita, koska kaikki riippuu ihan täysin treenimääristä. Jos kesälampaat saisi johonkin vielä kohtuullisen järkevästi, niin se olisi yksi mahdollisuus, muutoin ollaan ihan täysin riippuvaisia ulkopuolisista kouluttajista, ja se on hiukan epävakaista sitten, miten paljon päästään treenaamaan.

Paimennusta treenattiin aivan todella paljon vuonna 2017. Oli omat lampaat, ja oli lähes omat Jumesniemen lampaat, oli Woollandia, oli Juva oli Vihti ja Turku. Paimennuskertoja tuli niin paljon, että lopetin niiden laskemisen heinäkuussa.


METSÄJÄLKI:
Jälkitreenit kulkee osana meidän treenikalenteria, ne tasapainottaa hirmu hyvin muita harrastuksia. Kisatavoitteita ei jälkihommiin ole, mutta BH kokeen ajattelin käydä suorittamassa aika piakkoin. Näin olisi se väylä auki, jos joskus vaikka kokeeseen asti mielenkiinto riittää.

Tämä oli suurin yllättäjä. BH koe suoritettiin toukokuussa, ja syksyllä startattiin vielä keskeneräisen tottiksen kanssa kisoissa. Kokeesta juuri ja juuri 1-tulos, jälki itsessään oli täydellinen 6 kepin jälki, jossa meidän haaste janakin onnistui. Esineissä tuli jonkinsortin blackout, esineitä ei noussut. Tottiksen telinenoudot jäivät puutteellisiksi.  Kuitenkin tuloksena JK1 mikä oli enemmän kuin kaikki odotukset ylittävä tulos.

Jäljestyksen treenitavoitteet:
-keppi-ilmaisun opettaminen on ykköstavoite. Tällä kaudella nousi jo ekat kepit, mutta jatkoa tälle on luvassa.

Keppi-ilmaisu tuli Jujulle ilmaiseksi. Se on kiinnostunut ihmiset hajuista ja nostaa aina poikkeavan hajuiset kepit. Harvoin tulee yliajoja, joskus kun keskittyy jälkeen enemmän esim. kokeessa kun tuli voimaasta häiriötä.

-ajetaan pitkiä jälkiä, ja kasvatetaan keppien avulla jälkimotivaatiota. Myös janatreenit kulkee tässä mukana.

Näitä tehtiin paljon, ja tulos näkyi sitten kokeessa.
Muutoin olisi tarkoitus välttää suurimmat tapaturmat (kopkop) ja pysyä terveenä muutoinkin. Lisäksi Jujun kanssa edelleen opetellaan temppuja runsain mitoin, ja pidetään mieli virkeänä muutoinkin.

Juju oli terve (edelleen kopkop) lukuunottamatta loppuvuoden pientä polviepisodia, joka ei sitten onneksi ollut vakavaa. Temppuja tehtiin ja opittiin, oon miettinyt vakavasti koiratanssiin perehtymistä (nooot). :D

Lisäksi Jujun kanssa aloiteltiin vetojuoksua, käytiin runsaasti uimassa, treffattiin kavereita ja tutustuttiin uusiin. Vuosi oli kaikenkaikkiaan varsin aktiivinen koirarintamalla, kaikenlaista tuli koettua ja nähtyä. Koostan erikseen vielä tekstin tulevista tavoitteista. Tästä on hyvä jatkaa.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Odottamisesta se jännitys vasta alkaa

Link tosiaan kyläili meidän luona joulun, ja kävin palauttamassa sen kotiin 27.12. Oli kyllä vähän haikea olo jättää Link kotiinsa, se sopeutui meille vallan hienosti, ei stressannut vieraita eikä juoksuista narttua, vaan oli oma lunki itsensä. Juuri sellainen, kuin odotin ja ajattelin, ja olin Jonnan puheista ymmärtänyt. Aivan ihana koira, juuri sopivasti huolettomampi ja kovempi kuin Juju, mutta myös lopulta hyvin samankaltainen.

Link astui Juju joulun aikana muutamaan otteeseen onnistuneesti, ja muutoin koirat pääsääntöisesti viettivät aikansa erillään. Molemmilla oli vahva lipido, ja astuttaminen oli mutkatonta. Link oli sopivasti määrätietoinen, mutta kuitenkin kohtelias Jujua kohtaan, eikä kummankaan koiran turvallisuudesta tarvinnut kantaa minkäänlaista huolta, eikä ihmisiä tarvittu auttamaan tai sohlaamaan väliin. Toisaalta koirat eivät myöskään ottaneet paineita ihmisen läsnäolostakaan.




Viimeisenä päivänä Link ja Juju olivat myös sisällä samoissa tiloissa ja huomasinkin että silloin Juju ei enää Linkkiä niin kovasti kiinnostanut. Koirat kuitenkin leikki ihan hirveästi yhdessä, ja huomasin että Juju todella tykkäsi Linkistä. Ihana oli nähdä myös sellainen puoli Jujusta joka osaa leikkiä muutenkin muiden koirien kanssa kuin juoksemalla hullurallia.

Nyt sitten kun astutusjännityksestä on päästy, niin alkaa tiineysjännitys 😀 nyt mennään viikkoa numero 2. Ehkä kolmannella alkaisi näkyä jotain...
____________________________________

Uuttavuotta vietettiin pohojammaalla allekirjoittaneen appilassa. Juju ei paukkeesta välittänyt, kuten ei tähänkään asti. Toki mulla ei ole ollut tapana viedä koiraa siihen pahimpaan maailmanlopun paukkeeseen, en koe että koirat saisi ilotulitteista sen enempää irti kuin minäkään. Mutta se mitä yöllä kävin pissatuksilla ja illalla ihan kunnon lenkillä, ei noteerannut paukkuja yhtään mitenkään. Treenattiin illalla myös vähän tokoa pihassa kun pauke alkoi, eikä se vaikuttanut treeneihin mitenkään.




Treenistä sen verran että otin nyt pitkästä aikaa ohjattua noutoa ja ruutua lelupalkalla ja ei se kyllä se lelu palkka ainakaan noin isossa määrin sovi nyt tuohon tokoon. Saan toki sillä vauhtia ehkä tai jotain sellaista ns. virettä nostettua, mutta palkan odotus on niin suuri että tarkkuus kärsii ja myös ilme on mun mielestä vääränlainen. Lelu kiiluu silmissä ja kyllä tahtotilaa on, mutta mä enemmän tokossa tykkään sellaisesta keskittyneestä aktiivisuudesta kuin hullurallista. Ruudun paikkaakin sai hakea ja hakea, kun ei meinannut malttaa tehdä kunnolla. Tokossa kun haluan kuitenkin teknisesti korrektia ja keskittynyttä, iloista tekemistä, en niinkään mitään hullua virettä. Tottikseen se jotenkin sopii, kun ei tarvitse ihan niin paljon teknisyyttä painottaa... lisäksi mua ärsyttää kun lelupalkkaus on niin hidasta. Tai siis treenit venyy aina niin paljon lelupalkkauksen takia, ja osa energiasta menee lelun kanssa juoksenteluun. Tokon leluttomuus jatkukoon siis.
___________________________________

Agilityä tehtiin viime viikolla yhden kerran, vähän ratatreeniä. Treenit oli oikein kivat, kun ohjaaja keskittyi ohjaamiseen. :) Puomit oli kaikki toooosi hienoja, nyt taas smartillakin sujui kaikki suorat exitit.



___________________________________

Tänään yritettiin mennä hallille tekemään juoksarin kääntymisiä, mutta ovikoodi oli jostain syystä pois käytöstä. Koska en aamutuimaan saanut ketään kiinni, niin tehtiin sitten hallin pihassa mattotreeninä käännöksiä ja voihan hieno Juju, ihan loistavia ideoita taas.
__________________________________

Juju saa treenata niin kauan kuin sen kunto on hyvä, ja se tekee mielellään. Agility jää kokonaan pois aikalailla 2-3 viikon päästä, tai kunnon mukaan. Mä mieluummin tarjoan Jujulle aktiviteetteja, kun se on koira joka on tottunut treenaamaan, kuin laitan sen totaali treenitauolle kantoajaksi. Esimerkiksi agissa pystytään varmasti aika kauan tekemään vielä jotain ohjausjuttuja, käännöskäskyjä jne ilman rimojakin, ja puomilla pystyy treenata käännöksiä, kun niitä tehdään alastulolankulta. Juju pääsee vielä ainakin kaksi kertaa myös lampaille, ja tokoa treenataan varmaan aika loppuun asti ainakin jotain pikkujuttuja.

En kerjää, mutta banaania voisin vähän ottaa.