Millilleen maksi ja paimennusvuosi korkattu

Vielä vähän tekstiä joulun ajasta, kun jäi silloin päivitykset tekemättä. En edes muistanut koko asiaa, mutta Juju kävi Sagin mittaustilaisuudessa TAMSKilla 29.12. Kiertoon meni, oli niin pikkumaksi-maksi rajalla. Neljä tuomaria mittasi, ja lopulta yksi tulos oli minimaksi ja loput maksin puolella. Itseasiassa kaksi tulosta oli 50cm joten Juju oli millilleen maksi. Olipa vaikea arvata. Insinöörikirjastotäti aina yhtä tarkkana. 😏 Juju otti mittauksen tyypilliseen tapaansa _vakavana_ tehtävänä, mutta hyppäsi trimmi pöydälle itse (!!!)  jokaiseen mittaukseen ja leikki hirveästi mittauksen jälkeen kun palkkasin hyvästä näyttelyseisomisesta (jota on treenattu tietysti hirveästi...nooot), ja karkasi tietysti vielä keinulle kun vaihdettiin mittauspaikkaa 😄 Ihmiset moikkasi muutamalla hännän heilutuksella, avoimesti ja ystävällisesti, muttei liiveihin uiden. Vieraat koirat sai osakseen lähinnä täydellisen ignoorauksen, bortsuille heilutti häntää. Hyvä kokemus kaikkiaan siis sekä mulle että koiralle. Tietty sinällään harmi, että Juju ei nyt pääse kisaamaan pikkumakseissa, vaikkei se mitään muutakaan. Eläkeikä kun tulevaisuudessa joskus lähestyy niin olisi ehkä ollut mukava kisata matalemmilla rimoilla. Mutta tähän asti on treenattu makseilla, niin mitäänhän tämä ei sinällään muuta, eikä Jujulla hyppykorkeuksien kanssa ole ollut vaikeuksia muutenkaan.

Insinöörikirjastotäti elementissään, poseeraajana.

__________________________________

Jos sitten tähän vuoteen. Keskiviikkona 3.1. oli vuoden ensimmäiset paimennustreenit woollandiassa. Ja eipä olisi treenivuosi voinut paremmin alkaa. Ihan hirveän kivat treenit!

Oltiin treenihallissa, koska suomen talvi nyt pakottaa olemaan sisällä. Tappoliukasta kaikkialla, myös pelloilla. Lähinnä luistimilla pääsisi näppärimmin eteenpäin... mutta joka tapauksessa saatiin erinomaisen hyvät treenit sisällä hallissa. Otettiin ensin flänkkejä ja pikkupätkiä ajoa, ja näihin pillikäskyjä. Ihan ei vielä erottele suuntia täydellisesti, mutta kohtalaisesti. Täytyy uskaltaa taas edetä ja jättää suullisia vihjeitä vähemmälle ja odottaa että erottelee pillillä käskyt. Autan helposti liikaa enkä malta odottaa että pohtii. Flänkit aukesi vallan hienosti. Ei yhtään sumppua nähty, ja katse ja pää oli varsinkin oikealle tosi kauniisti, antoi eläimille tilaa. Vasemmalle lähtee vielä helpommin sisään. Näihin puutuin pysäyttämällä ja uudelleen lähettämällä ja joka kerta avasi kaaren melkein 90 astetta. Olin aivan ihmeissäni, tauko on tehnyt ilmeisen hyvää. Jonkin verran haisteli, ajoon lähdössä varsinkin, mutta nyt puutuin siihen vähän, en sanonut mitään mutta olemalla oikeissa asemissa sain sen verran painetta että Juju tuli takaisin tälle tähdelle (luulen että haistelu on stereotypistä, eli ei itse edes huomaa tekevänsä sitä). Juju haistelee vain silloin kun sitä kovasti jännittää. Kun aloin sanoa käskyt suullisesti, lopetti haistelun kokonaan ja teki aivan todella hienolla asenteella ja ajossakin näin sellaista tahtotilaa mistä tykkään. Malttoi työntää rouvia liikkeelle vaikka ne liimautuivat mun jalkoihin eivätkä meinanneet ensin liikkua. Käytti myös runsaasti silmää, joka on hieno juttu. Sain myös tehtyä nurkista irrotuksia, joihin meni rauhallisesti. Eka kierros oli aika lyhyt.

Toisella kierroksella otettiin vähän jakoa. Ensimmäinen onnistui parhaiten, sitten rouvat tajusivat mistä kyse ja pienessä tilassa oli vaikea ehtiä väliin pitämään laumoja erillään. Juju tuli kyllä väliin itsevarmasti ja kovaa, ja sai laumat hienosti erilleen, mutta koska tehtiin seinän vieressä tätä, ja rouvat sinkosivat molempiin päihin hallia, ja yhdistyivät toisella seinustalla, ei mulla ollut aikaa reagoida riittävän nopeasti. Lisäksi yritin nyt sitä että saan Juju väliin, ja siihen seisomaan ja pitämään laumoja erillään, eli halusin että stoppaa laumojen väliin, niin en antanut lähteä heti ajamaan. Siksikin tuli kiire. Mutta tuosta nopeasta väliin tulosta se jako sitten alkaa hahmottua. 😊 Sitten laitettiin neljästä rouvasta kaksi ulosmenokäytävään ja Juju sai pitää kahta muuta pois aidasta hallin puolella. Sai siis työntää vetoa vastaan. Ja olihan haastavaa, kun lampaita oli kaksi, ja ne eivät pysyneet yhdessä. Mutta aivan todella itsevarmasti Juju niitä työsti, näitä saataisi tehdä ja paljon lisää. Lopuksi laitettiin vielä toinen näistä lampaista käytävään ja Juju sai tehdä singlen alkeita ja pitää yhtä lammasta vetoa vastaan. Tämä yksilö oli vielä sellainen joka ei kyllä helpolla antautunut, ja Juju työnsi sitä välillä 10cm päästä askel kerrallaan. mutta olin ihan yllättynyt miten rohkeasti Juju sitäkin työsti. Työnnettiin yksinäinen toiseen päähän hallia, ja laitoin Jujun hakemaan kolme muuta tooodella ahtaasta vientikäytävästä takaisin hallin puolelle. Meni rauhallisesti, ja rohkeasti tähänkin väliin, vaikka tilaa oli tosi vähän, eikä rouvat olisi millään halunneet takaisin halliin. Super tyttö <3 Lopuksi Juju sai vielä ajaa kaikki neljä ulkotarhaan takaisin. Oli jännä huomata, että toisella kierroksella jolla tehtiin myös jänniä asioita, ei haistellut ollenkaan! Vetoa vastaan pitäminen ja jaot vaatii niin täyden keskittymisen, että ei ehdi ajatella muuta.

Aivan mahtavaa oli aloittaa tämä vuosi onnistuneilla treeneillä. Mitään vaikeaa ei pitänyt tehdä, mutta tehtiinkin sitten aikalailla vaikeitakin juttuja, ja Juju selvisi kaikesta hienosti. Ja mikä siisteintä, mulla ei kertaakaan alkanut itsellä keittää, ja vaikka jaon jälkeisessä tilanteessa Jujulla vielä herkästi ei maltti riitä, niin en hermostunut sille vaan otin rauhallisesti uudestaan.

Temppu- kissalta putosi eilen viimeinen kulmahammas. Viimeksi hammashuollossa sanoivat että se hiukan heiluu, että sen voisi poistaa, jos vaikuttaa kipeältä. No ei ehtinyt vaikuttaa... täytyy käyttää Temppu nyt joka tapauksessa lekurissa, niin saavat katsoa tarvitseeko sille hammaskololle tehdä mitään. Temppu itse oli aamulla hyvin tyytyväisen oloinen, ehkä se hammas on vaivannut sitä enemmän, kuin nyt sen tippuminen. Temppu on sellainen kermapylly, että se kyllä valittaa pienimmästäkin kivusta ja siitä huomaa heti jos se on kipeä. Alkaa sillä olla ikääkin. Hampaan juuri oli myös aika syöpynyt, joten ei ihme että tippui.