tiistai 2. tammikuuta 2018

Odottamisesta se jännitys vasta alkaa

Link tosiaan kyläili meidän luona joulun, ja kävin palauttamassa sen kotiin 27.12. Oli kyllä vähän haikea olo jättää Link kotiinsa, se sopeutui meille vallan hienosti, ei stressannut vieraita eikä juoksuista narttua, vaan oli oma lunki itsensä. Juuri sellainen, kuin odotin ja ajattelin, ja olin Jonnan puheista ymmärtänyt. Aivan ihana koira, juuri sopivasti huolettomampi ja kovempi kuin Juju, mutta myös lopulta hyvin samankaltainen.

Link astui Juju joulun aikana muutamaan otteeseen onnistuneesti, ja muutoin koirat pääsääntöisesti viettivät aikansa erillään. Molemmilla oli vahva lipido, ja astuttaminen oli mutkatonta. Link oli sopivasti määrätietoinen, mutta kuitenkin kohtelias Jujua kohtaan, eikä kummankaan koiran turvallisuudesta tarvinnut kantaa minkäänlaista huolta, eikä ihmisiä tarvittu auttamaan tai sohlaamaan väliin. Toisaalta koirat eivät myöskään ottaneet paineita ihmisen läsnäolostakaan.




Viimeisenä päivänä Link ja Juju olivat myös sisällä samoissa tiloissa ja huomasinkin että silloin Juju ei enää Linkkiä niin kovasti kiinnostanut. Koirat kuitenkin leikki ihan hirveästi yhdessä, ja huomasin että Juju todella tykkäsi Linkistä. Ihana oli nähdä myös sellainen puoli Jujusta joka osaa leikkiä muutenkin muiden koirien kanssa kuin juoksemalla hullurallia.

Nyt sitten kun astutusjännityksestä on päästy, niin alkaa tiineysjännitys 😀 nyt mennään viikkoa numero 2. Ehkä kolmannella alkaisi näkyä jotain...
____________________________________

Uuttavuotta vietettiin pohojammaalla allekirjoittaneen appilassa. Juju ei paukkeesta välittänyt, kuten ei tähänkään asti. Toki mulla ei ole ollut tapana viedä koiraa siihen pahimpaan maailmanlopun paukkeeseen, en koe että koirat saisi ilotulitteista sen enempää irti kuin minäkään. Mutta se mitä yöllä kävin pissatuksilla ja illalla ihan kunnon lenkillä, ei noteerannut paukkuja yhtään mitenkään. Treenattiin illalla myös vähän tokoa pihassa kun pauke alkoi, eikä se vaikuttanut treeneihin mitenkään.




Treenistä sen verran että otin nyt pitkästä aikaa ohjattua noutoa ja ruutua lelupalkalla ja ei se kyllä se lelu palkka ainakaan noin isossa määrin sovi nyt tuohon tokoon. Saan toki sillä vauhtia ehkä tai jotain sellaista ns. virettä nostettua, mutta palkan odotus on niin suuri että tarkkuus kärsii ja myös ilme on mun mielestä vääränlainen. Lelu kiiluu silmissä ja kyllä tahtotilaa on, mutta mä enemmän tokossa tykkään sellaisesta keskittyneestä aktiivisuudesta kuin hullurallista. Ruudun paikkaakin sai hakea ja hakea, kun ei meinannut malttaa tehdä kunnolla. Tokossa kun haluan kuitenkin teknisesti korrektia ja keskittynyttä, iloista tekemistä, en niinkään mitään hullua virettä. Tottikseen se jotenkin sopii, kun ei tarvitse ihan niin paljon teknisyyttä painottaa... lisäksi mua ärsyttää kun lelupalkkaus on niin hidasta. Tai siis treenit venyy aina niin paljon lelupalkkauksen takia, ja osa energiasta menee lelun kanssa juoksenteluun. Tokon leluttomuus jatkukoon siis.
___________________________________

Agilityä tehtiin viime viikolla yhden kerran, vähän ratatreeniä. Treenit oli oikein kivat, kun ohjaaja keskittyi ohjaamiseen. :) Puomit oli kaikki toooosi hienoja, nyt taas smartillakin sujui kaikki suorat exitit.



___________________________________

Tänään yritettiin mennä hallille tekemään juoksarin kääntymisiä, mutta ovikoodi oli jostain syystä pois käytöstä. Koska en aamutuimaan saanut ketään kiinni, niin tehtiin sitten hallin pihassa mattotreeninä käännöksiä ja voihan hieno Juju, ihan loistavia ideoita taas.
__________________________________

Juju saa treenata niin kauan kuin sen kunto on hyvä, ja se tekee mielellään. Agility jää kokonaan pois aikalailla 2-3 viikon päästä, tai kunnon mukaan. Mä mieluummin tarjoan Jujulle aktiviteetteja, kun se on koira joka on tottunut treenaamaan, kuin laitan sen totaali treenitauolle kantoajaksi. Esimerkiksi agissa pystytään varmasti aika kauan tekemään vielä jotain ohjausjuttuja, käännöskäskyjä jne ilman rimojakin, ja puomilla pystyy treenata käännöksiä, kun niitä tehdään alastulolankulta. Juju pääsee vielä ainakin kaksi kertaa myös lampaille, ja tokoa treenataan varmaan aika loppuun asti ainakin jotain pikkujuttuja.

En kerjää, mutta banaania voisin vähän ottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti