torstai 27. huhtikuuta 2017

Jos haluut sotilaan, mä varustaudun

Tiistaina pidettiin juoksulenkin verran vapaata, lukuunottamatta pientä kentällä tehtyä mattotreeniä. Nyt koski loivilla käännöksillä myös joka kerta!
_____________________________

Keskiviikkona ajeltiin jälleen Somerolle. Oli kiva keli, vaikka Tampereen päässä satoi lunta.

Eka kierros hakuja. Tehtiin toisen koirakon kanssa. Juju teki itseasiassa yllättävän hyvin. Aluksi yritti kovasti lähteä kohti, tai liian ahtaasti, mutta stoppasi aivan samoin tein kun käskin, ja sain otettua kaikki huonot lähdöt alusta asti uusiksi. Sitten alkoi ihan selvästi antaa periksi, ja totesi että on parempi totella, vain niin pääsee lampaille. Yhtään kertaa ei tarvinnut käyttää kovempaa painetta, ei edes korottaa ääntä. Totteli myös maahanmenot kaaren päässä. Lauma oli aika herkästi hajoava, seassa muutama vieraampi karitsa, jotka veti laumaa hajalleen. Juju hoiti hommansa hyvin, ja selvästi tunsi vedon, koska jätti haut vähän oikealle lähettäessä vajaiksi kun halusi jäädä peittämään vetoa. Tehtiin yhteensä ehkä 10 toistoa, vasemmalle ehkä muutama enemmän? Toimi yllättävän hyvin, ja matka oli pisimmillään jo jotain 50m luokkaa. Marika sanoi, ettei olisi vielä uskonut että se lähtee tekemään noin hyvin, mutta puhuttiinkin, että se on ihan ajan kysymys, koska tuollainen asia menee koiralle perille, että totella pitää, ja että lampaat pysyy paremmin hallinnassa ilman kaahausta ja riehumista.


Tokalla kierroksella otettiin saman kokoinen lauma ja otettiin pitkää ajoa. Lampailla oli kova veto toiseen suuntaan, ja ensin ajettiin vetoa vastaan laitumen toiseen päätyyn aidan viertä. Tähän suuntaan meni hyvin, lampaat liikkui hyvin, ja Juju otti sisäflänkit kivasti. Aloin myös ajaa "stand" käskyä sisään, koska ppajossa makuuttaminen tuollaisella vähän pehmeällä koiralla ei edesauta liikkeellelähtöä eikä itseluottamusta. Kun käännettiin lauma kohti vetoa, ne lähti aika ripeästi, mutta ehdin kääntää Jujun sisäflänkillä vähän vasemmalle vastaan, jolloin lauma hidasti, sitten taas vähän oikealle ja ajoa, ja jos vauhti kiihtyi, vasemmalle jarrua, ja takaisin oikealle. Pian lampaatkin hoksasi, ettei aiota luovuttaa, eikä päästää niitä karkuun. Joten saatiin hyvin ajettua myös vedon suuntaan. Sitten päätin vielä ottaa saman uusiksi, vähän keskemmällä peltoa. No sitten olikin vähän vaikeampaa, kun laumasta yksi päätti, että hänen leikkinsä on nyt leikitty, ja pyrki ihan kokoajan poistumaan laumasta ja veti laumaa oikealle. Aina kuin sain annettua ajokäskyn, lähti lauma valumaan oikealle, ja sain ottaa oikean flänkin jotta se kääntyi oikein. Vasta ajopätkän loppupuolella tajusin myös, että mun pitää antaa flänkin mennä niin pitkälle että lampaiden päät kääntyvät sinne mihin haluan niiden menevän. Ne kulkee kuitenkin aikalailla sinne mihin nenä näyttää. Saatiin kuitenkin lauma taas laitumen päähän, vaikka se vaati paljon työtä Jujulta ja Juju alkoikin olla aika poikki. Tiesin jo, että kun käännän lauman vetosuuntaan, ne yrittää täysiä karkuun. Olin valmistautunut tähän ja käänsinkin lauman pidemmän kautta, ja varmistin että koira olisi jo vähän vastaan liikettä kun käännös tulee. Saatiinkin hetki ihan hyvin vietyä lampaita ppajaen vedon suuntaan, mutta sitten se yksi valkoinen päätti että nyt hän lähtee, ja koska Juju oli siinä vaiheessa musta aika kaukana lauman kanssa, en uskaltanut lähettää sitä heti perään. Luultavasti Juju olisi vain lähtenyt suoraan perään ja kääntänyt kauhealla kaahaamisella karkulaisen. Nyt lauma lähtikin sen yhden valkoisen perään, ja kun ehdin Jujun luo oli lauma jo aika kaukana. Ehdin miettiä sadasosan että lähetänkö ollenkaan (ei olisi pitänyt ehkä) ja sitten laitoin Jujun oikean kautta lauman perään. No sehän lähti aivan suoraan, sai kyllä lauman kiinni ja käännettyäkin, mutta sitten siellä oli jo muita koiria, ja selkeästi Juju oli väsynyt, niin totteli kun kutsuin pois. Käytiin sitten kuitenkin hakemassa lauma vielä takaisin ja kuljetettiin hetki peruskuljetus että Juju sai fiilistellä vietin varassa, ja sitten pieni tönäisy ppajoa, ja jätettiin siihen. Tuntui että tehtiin ihan maksimaalisen pitkä pätkä Jujulle, yhtään kauempaa se ei olisi jaksanut tehdä kunnolla. Nytkin jo sillä vähän hämärtyi eläinfiilis, eikä enää peittänyt kaarella yhtä hyvin. Mutta lopetettiin kuitenkin onnistumiseen, ensi kerralla tiedän, että jos ne tuolla tavalla karkaa, en laita Jujua lennossa perään vaan käydään yhdessä hakemassa ne rauhallisesti. Ei tulisi huonoa kaarikokemusta tuostakaan.

Somerolta ajeltiin takaisin päin, niin pysähdyttiin nopeasti Levekin kentällä tottistelemaan. Tarkoitus oli vain kokeilla miten Juju suhtautuu umpihyppyyn (pressu) ja pk-esteeseen. Hypyssä ei ollut mitään ongelmaa, lähetettiin koutsin kanssa vuorotellen hypyn yli puolelta toiselle hakemaan namia. Nostettiin muutaman kerran, olisiko ollut korkeimmillaan joku 80cm este, eikä ainakaan tässä vielä mitään epäröintiä näkyvissä, Juju hyppäsi tuon aikalailla vauhditta. En halunnut nostaa korkeutta enempää koska oli paimennusta alla. Kokeilin myös tasamaa noutoa 650g kapulalla, nämä nosti kaikki, tein pelkkiä vauhtinoutoja. Ei ongelmia. Tähän väliin tauko.


Sitten kokeiltiin pk-estettä joka on siis kuin tosi jyrkkä A este. Ei ollut jyrkimmillään, mutta hyvin jyrkkä kuitenkin. Ekan ja tokan meni suorilta, sitten hiukan liukastui ennen ponnistusta, niin se aiheutti mietintää. Mutta sain kuitenkin Jujun edelleen tulemaan yli esteestä kun tehtiin vauhditta, suoraan esteen alta. Otettiin yhteensä 5 toistoa, joista 4 oikein hyvää! Lopuksi vielä muutama eteenlähetys lelulle, näitä pitää alkaa ottaa säännöllisesti ja kaikissa paikoissa. Otin tähän käskyksi "Go", koska kaikki eteen, mene jne muut hyvät on jo käytössä :D

Juju oli tosi reipas koko päivän, ihan mielettömän kivat treenit oli sekä kentällä että lampailla. Illalla käytiin palauttelevalla rauhallisella kävelyllä, ja Juju nukkuikin sen jälkeen koko illan.
________________________________

Torstaina aamulla hallille juoksaritreeniin. Oikein hämmennyin, kun katselin videota jälkeenpäin, että kuinka pitkään oltiin hallissa sisällä, mutta nuo lelupalkkaukset ja varsinkin jackpotit vie sen verran enemmän aikaa kuin namipalkka, että vaikka toistoja ei ollut yhtään enempää (vaikka liikaa silti) niin aikaa meni varmaan 10min kauemmin. Nyt kun palkkaa lelulla, niin täytyy muutenkin pitää tuosta pienestä toistomäärästä kiinni, koska jo lelupalkkaus kuluttaa enemmän kuin namille juokseminen. Eipä Jujulla jaksamisen kanssa ongelmaa ollut, mutta huomasin kyllä että se juoksi enemmän kuin ennen vastaavissa treeneissä.

Mutta itse treenit meni tosi hyvin. Ensin pelkällä matolla putkeen lähtetystä, sitten korkean puomin alasmenolankulta. Ja edelleen kriteerinä että pitää mennä kovaa. Sai syöksyä putkeen suoraan, eikä himmailua onneksi juuri esiintynytkään. Jackpottasin kaikki matalat osumat kunnolla, mutta palkkasin myös vähän huonommat, jos vaan osui matolle. Vain oikeat loikat jätin palkkaamatta, vaikka näistäkin saatoin iloisesti todeta että uudestaan :) kannustin Jujua siis aikalailla joka toiston jälkeen.




tiistai 25. huhtikuuta 2017

Maanantain valkussa

Eilen oli Annen kk valkku SDPllä. Rata oli tosi vauhdikas ja kiva, ja näytti tältä:


Juju oli liekeissä! Sillä oli niin sairaan hyvä päivä, että mä nautin ihan joka sekunnista radalla, vaikka kaikki ei ollutkaan ihan pala kakkua. Ensinnäkin ennen treenejä tehtiin vähän mattotreeniä ulkona, joka meni tosi hyvin. Tein suoria osumia varmaan 4kpl, ja näistä osui kaikki. Sai juosta edessä olevalle lelulle ja kulki KOVAA. Teki takajalka osumia, joka oli erityisen super <3 tein myös loivilla käännöksillä muutamat, nämä olikin vaikeita, mutta sai joka kerta mennä kovaa suoraan lelulle, sitten vain ilman hihkumista otin lelun ja laitoin sen takaisin paikoilleen. Saatiin kuitenkin ihan tosi hienot osumat molempiin suuntiin kun maltoin ottaa rauhassa uudestaan. Lopuksi vielä muutama supernopea ja hieno suora osuma. Treenivuorojen välissä kävin tekemässä muutaman toiston puomin alastulolle. Lankun päässä oli mutkaputki, mihin sai tykittää suoraan. Ja hitto että teki hienosti, oikein kiihdytti lankulta alas putkeen. Osumia tuli 2/6 mutta se ei haitannut, sai kunnon kekkerit näistä osumista, ja ne tulikin peräkkäin monen hutin jälkeen, joten kyllä se sieltä kasvaa. Pääasia on nyt, että oon saanut Jujulle ajatusta siitä, että haluan tosissaan että se juoksee kovaa ja osuu matkalla eikä himmaile.

No sitten itse treenissä tosiaan haasteita riitti, mutta onnistumisia sitäkin enemmän.

Sivuirrotuksella ykköseltä putkeen. Piti olla hypyn 24 vasemman siivekkeen kohdilla about irrottamassa että ehti jatkoon. Mä ehdin hyvin, Juju irtosi hienosti. Muurin taakse ajoissa ja valssilla kääntö kohti pituutta. Ajattelin tässä että tuleeko liian tiukka käännös, että joko muuri rytisee, tai tulee huonosti alas, mutta itseasiassa ihan jokainen käännös onnistui, kun olin ajoissa. Sitten monoa jonoon, ja päällejuoksua ja poikkaria 5-6. Kepeillä kiihdytys ottamaan vastaan hypyn 7 taakse reilusti, muuten tuli helposti 7 ohi suoraan ihanaan pitkään putkeen 8. Pyörityksenä 9, jos halusi mennä puomille. Me tehtiin vastakäännöksenä ja jatkettiin muurille.

11 saksalaisena, tähän harjoiteltiin myös takaakierto-persjättöä, mihin ei tarvitse toista kättä. Ehti helpommin edelle. Viskileikkaus 13 onnistui upeasti heti ekalla, ja ehdin hyvin myös 16 takaakiertoon, kun oli hyvä käskytys mukana. Putkeen erotteli ja irtosi hyvin 17. Sitten hinkattiin vähän tuota 18-19 kepeille vientiä. Tein poispäinkäännöksenä heti putken jälkeen, ja tämä kyllä onnistui, mutta oli ohjauksellisesti tosi vaikea, kun jos rytmitin yhtään, niin kääntyi hypyllä 18 liikaa, ja ohjautui keppien puoleen väliin. Piti tulla riittävän rauhallisesti ja antaa koiran hypätä vähän pitkäksi tuon 18 hypyn, niin sitten onnistui. Juju haki ihan joka kerta kepit oikein, vaikka vaikea avokulma. An osumat oli aika rajalla tällä kertaa, mutta saatiin myös sinne onnistuminen kun liikuin yhtäaikaisesti koiran kanssa. Näytti hyvältä. Ehdin hyvin valssiin kääntämään putkeen 22. Sitten kevyt jarru, ja valssi väliin 23-24. Sitten putkeen tarvittiin taas pikkuinen jarrutus, että kääntyi heti putkesta, muuten tuli 26 ohi :D vauhtia oli sen verran. Keinut oli joka kerta tosi hyviä, malttoi odottaa keinun alas asti ennen vapautusta. Ja lopun putkesta putkeen sinkosi aivan suoraan kyselemättä :D

Kokeiltiin vielä tuohon alkuun että olisin leijeröinyt puomin takaa hypyn ja putken keppien 6 jälkeen, ja leijeröinti onnistui kyllä, Juju nappasi hyvin sekä hypyn että putken, mutta koska mun piti jäädä puomin linjalle irrottamaan, jotta löysi hypylle eikä mennyt suoraan putkeen, niin putken jälkeiseen ohjaukseen en olisi ehtinyt vaikka olisin tehnyt mitä. Mutta hyvä kokeilu anyway. Mä oon harvemmin myöhässä tai että en ehtisi, mutta tuossa kohdassa oli pakko todeta, että kyllä se koira kuitenkin kovempaa kulkee :D

Oli mahtavat treenit, tosiaan Jujulla oli niin hauskaa, se oli ihan liekeissä ja oli jotenkin tosi iloinen ja rento. Varmaan siistiä päästä hallilla tekemään muutakin kuin puomia!


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Supersunnuntai

Sunnuntaina oli poikkeuksellisesti treenipäivä, kun SM-joukkueella oli yhteistreenit. Meillä ei varsinaisia isoja ongelmia ole ALO luokan liikkeiden suhteen, joten tehtiin kisamaista ja yritettiin saada seuraukseen lähtemisongelmaa esiin. Ja saatiinkin. Ensin kehääntulo ja seurausliike. Tässä lähti veilä erinomaisen hyvin mukaan, ei ongelmia. Mutta seurauksen jälkeen kun tehtiin jäävä, niin siinäpäs ei enää lähtenytkään tavalliseen tapaansa mukaan vaan jäi istumaan. Palasin ekalla mitään sanomatta viereen ja liikkuroitiin uusiksi. Ei lähtenyt nytkään mukaan!!! Sitten sanoinkin suullisen palautteen, nimittäin mun mielestä toi johtuu siitä, että Juju jotenkin omassa pienessä päässään pohtii, että nyt jo tehtiin seurausliike, joten seuraavaksi ei sitä tehdä. Oli itsekin ihan hölmistynyt, ja tavallaan sen oloinen että jäi kiinni keskittymisen puuttumisesta. Tämän jälkeen ei tuota ongelmaa ilmennyt. Päätettiin että Jujun kanssa valmistaudutaan SM:iin tekemällä paljon kisamaista, mutta palkaten liikkeiden välissä myös, siten että se ei tiedä koska palkka tulee ja toisaalta sitten pitää sekoittaa myös liikejärjestystä niin että seurausliike voi tulla koska vaan. Esim. seuraus-kaukot-seuraus-jäävä-kapula-seuraus jne. jotta tuollainen ennakointi jäisi pois ja kuuntelisi perusasennossa käskyä, eikä olettaisi ja laskisi itse mitään. Jujun kohdalla kyse ei ole siitä, ettäkö se jotenkin laamailisi tai ei jaksaisi tms, vaan yksinkertaisesti se taas pohtii liikaa ja ennakoi sen takia.


Liikkeet noin muuten oli ok. Luoksari oli vaihteeksi tosi hieno (tehtiin tuon jäävässä tapahtuneen huomautuksen jälkeen) eikä ennakoinut sivulle tuloa. Kapulaa pitkästä aikaa, niin vähän liikutteli, ei tiputtanut, joten odotin että lopetti liikuttelun, jonka jälkeen vähän koputtelin kapulan laippoja, ennen kuin varsinaisesti pyysin irrottamaan. Korjasi hyvin. Estehypyssä tuli suoraan sivulle (!?), mutta tuli aika hienosti kyllä. Siinäpä niitä, kotiläksyjä tehdään kun ehditään.

Lähdettiin tokoilemasta jäljelle. Kävin tallaamassa Jujulle noin 400m pitkän jäljen ennen tokotreenejä, joten vanheni noin 2h ennen kuin päästiin jäljelle. Oli vaativa maasto, mäkiä ja hakkuuaukeaa. Kolme keppiä, joista ensimmäinen olisi jäänyt, mutta pyysin korjaamaan. Erikoisesti tarkensi ja tarkensi muttei vaan nostanut keppiä. Korjauksella nosti kyllä. Kaksi muuta nousi varmasti. Juju jäljesti jälleen tosi rauhallisesti ja keskittyneesti, olisin voinut välillä jättää liinan vaan maahan ja kävellä perässä, annoin muutenkin koko 15m liinan mittaa. Olin kyllä ihan varma joissain kohdissa että se jälki ei kyllä tässä mennyt, mutta kyllä ne kepit vaan löytyi ja päästiin loppuun asti. Eli LUOTA KOIRAAN jäljellä! Maltoin kuitenkin olla puuttumatta yhtään, annoin Juju itse tehdä hommia.



Illalla vielä lenkin yhteydessä tehtiin lyhyt, muutaman toiston juoksaritreeni. Ensin oltiin lähikentällä pelkällä matolla, jonka yli juoksutin vauhdilla, ja sitten mentiin tuolle trial parkkiin. Siellä päätin, että otan maton myös tuonne mukaan, jos sen avulla saisin Jujulle linkitettyä ajatusta maton yli kovaa menemisestä myös puomilla. Tuolla kivipuomilla Juju ei ole koskaan pysähtynyt, eikä tarjonnut 2on2off, joten ajattelin, että tämä olisi hyvä lisätreeni. Ja niin olikin. Tuijottelin loppuillaan tuota viimeistä toistoa ja sen hidastusta. Oi että <3



Kävin vielä treenien välissä Ikeassa, koska tuota mukana roudattavaa kamaa alkaa olemaan aika reilusti, eikä se ainakaan ole vähenemään päin. :D



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Älä puhu huomisesta

Perjantaina aamulla vielä kertaalleen lyhyisiin juoksarihommiin. En malttanut olla menemättä. Nyt päätin että maks 10 toistoa, meni miten meni. Ja ihan hyvinhän se meni, nyt taas tuntuu että ollaan oikeilla jäljillä. Pitää saada tuonne puomin alastulolle jäätävä veto, ja sen rakentelu onnistuu hienosti tällä tavalla. Puomin perässä oli hyppy ja mutka putki, palkkasin putken jälkeen lelulla. Yhden palkkasin ravilla, ja se oli eka toisto, lopuissa pidin kiinni vauhdista myös.


Tehtiin töiden lomassa lyhyt tarkkuusetsintään liittyvä (EK-koetta ajatellen) ilmaisutreeni, ensimmäinen laatuaan. Esineenä oli pikkuruinen avain. Juju hoksaili omaan tapaansa homman hyvin nopeasti, muutaman kerran autoin käsiavulla maahan, mutta sen jälkeen alkoi tarjota sitä kolikon taakse itsekin.


Illalla sitten LeVekin järjestämään mölli BH-koe tilaisuuteen. Aloitettiin lyhyellä teoria osuudella missä käytiin läpi Bh kokeen osa alueet ja suoritustavat, sekä arvosteluperusteet. Sitten arvottiin suoritusparit, ja sitten kentälle. Kaikilla koirat oli koulutustasolla, jolla jo pystyy BH kokeen suorittamaan ilman katastrofia. Muutaman koira ei pysynyt koko aikaa paikkamakuussa, mutta noin muuten kaikki suoriutui tehtävästä hyvin.

Jujun parina oli nuori bortsu uros, joka makaili rauhassa meidän suoritusvuorolla. Onnetar arpoi meille ensimmäisen suoritusnumeron, ja tietysti vielä tässä vaiheessa kaikki oli katsomassa kun me tehtiin. Eipä se haitannut, en kiinnittänyt katsojiin mitään huomiota. Tiesin kyllä jo etukäteen, että Juju kykenee aivan hyvin suorittaa kaikki BH kokeen osa-alueet jo tällä osaamisella mutta tietysti pitkä paikkamakuu ja seurauskaavio vähän jännitti. Juju naulasi kyllä riman hyvin. Teki aivan omalla tasollaan itsensä näköistä seurausta, ja oli innokas. Pitkä seuraus, tai pitkä makuu ei ollut ongelma, tyyppi teki kuten on opetettu. Seurauksesta haluaisin jotenkin vielä intensiivisempää, mutta kyllä tuolla kontaktin kestolla ja keskittymisellä BH koe olisi pala kakkua.

Tein hyvin pitkät palkattomat pätkät, ja kun palkkasinkin, se oli lähinnä kevyt kiitos ja nami. Oikeassa kokeessa ei namitella, ja siellä saatan kyllä tuon hihnaseuruun jälkeen kiittää paremmin kuin nyt, mutta siellä ei saisi kuitenkaan oikeasti koira poistua perusasennosta edes. Meidän ei ollut mikään tarkoitus mennä vielä BH kokeeseen, mutta koska mun pää alkaa olla aika hurahtanut näihin PK-puolen ihmisiin, sekä näihin etsintä lajeihin, niin treenikavereiden painostuksesta sitten lupasin ilmota Jujun ihan oikeaan BH-kokeeseen 5.5. eli jo kahden viikon päähän. Huhhu.


Kokeen jälkeen Juju sai vielä hillua ihanan Vilin kanssa pitkin pusikkoa. 😘

Lauantaina mentiin pyörällä töihin. Takaisin poljettiin metsän läpi polkuja pitkin, itse sai taas jalat hapoille. Jujulle tein lyhyen esineruudun. Alunperin ajattelin tehdä jälkitreenin tänään, mutta se sai jäädä vähän epävakaan sään takia. Esineruutu oli noin 5x50m suikale jälleen ja vein kaksi esinettä ruutuun yhtä aikaa, Juju sai katsella. Molemmat oli uusia esineitä. Juju lähti kuin ohjus ruutuun, ja ei mennyt kauaa kun nosti ensimmäisen. Mutta lähti se suussa etsimään toista. 👀 Toi kyllä kun huikkasin kehut. Hauska otus. Toiselle esineelle lähti ihan yhtä hyvin, ja toi sen nopeasti, vaikka oli vähän ällö kannykkäkotelo. Tosi hienosti kuitenkin. Lisäksi tehtiin nopea tarkkuusilmaisu treeni, nyt Juju tarjosi avaimelle jo heti maahanmenoa, mutta sitten kun siirsin avaimen kauemmas musta, niin tarjosi maahanmenoa siihen missä oli äskenkin. 😀 Treenit jatkuu!








torstai 20. huhtikuuta 2017

Change is a progress, not an event

Eilen aamulla suunnattiin uudestaan hallille, nyt oikea treenisuunnitelma juoksaria varten taskussa. Oikeammin päässä, mutta kuitenkin. 😏 Otin maton back in business ja tehtiin pelkkää alastuloa korkealla puomilla. Ei edes koko lankkua vaan lankun sivusta  hypäten pelkkää kontaktiosuutta. Haluan nyt rakentaa Jujulle ajatuksen siitä vauhdista tuonne, en halua nähdä ravi jumituksia alastulolla enää. Helpotan niin paljon, että tehtävä on helppo tehdä laukassa. Treenistä jäi hyvä mieli, vaikka palattiin monta askelta taaksepäin. En halua puomista mitään mörköä enää, joten sinne ei tarvita paineita, vaan iloista suoritusta ja ymmärrystä siitä että mokat ei haittaa, ja aina saa juosta täysiä.



Loppupäivä piti olla vapaana, mutta sainkin kutsun lähteä tekemään jälkitreeniä, ja kun kerran kysyttiin niin eihän siitä voinut kieltäytyä. Mentiin samaan metsään missä tehtiin esineruutua, mutta jälki käveltiin vähän eri kohtaan. Treenikaveri (tai sanotaan vaikka mieluummin koutsi 😉 ) tallasi meille jäljen, mä tallasin hänen sm- jälkikoiralle 😀 Jäljet vanheni tunnin, ja sitten lähdettiin ajamaan. Me ajettiin ekana. Hitto että jännitti, en muista koska olisi jännittänyt noin! Ekaa kertaa vieraan tekemä jälki, vieraan hajuiset kepit, vieras ihminen mukana ja ns. oikein tehtyä jälkeä ajamassa. Meille oli tallattu muutamia jyrkkiä kulmia, ja muutama 90asteen nurkka. Juju oli aivan huippu! Jäljesti tarkkaan, teki tarkkaa työtä kulmissa, ei eksynyt jäljeltä oikeastaan ollenkaan, tarkisti muutamat kohdat mutta muuten koko ajan oli hommissa jäljen päällä. Ja nosti molemmat kepit!! Kerrasta. Palautus ei taaskaan ollut ihan kaiken taiteen mukainen, täytyy tuota palautusta harjoitella erikseen, mutta koska huomasin nostot, niin osasin kehua oikeassa kohtaa ja aina kehusta palautti kepin käteen 😊 Palkkasin kepillä jäljellä ja "jatketaan, missä jälki"- kehotuksella jatkettiin. Oi että! Ihan kylmät väreet meni, kun koutsikin sanoi, että ei tuo ole kun tottista vaille koe valmis ykkösluokan jäljelle. Ihan mahtavaa! Mua jännitti jäljellä niin että meinasi happi loppua 😁

Vähän meni kyllä suunnitelmat sen osalta uusiksi, että meidän yhdistys järjestää syksyllä kaksi jälkikoetta, johon jäsenillä on etusija. Eli jos saisin tottiksen kuntoon siihen, olisi meillä varmat koepaikat silloin... katsotaan 😬

Ainoa pysyvä asia elämässä on muutos 💚

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Koko pääsiäisen päivitykset

Torstaina illalla huomasin Jujusta että se oli aika väsynyt. Normaalisti Juju jäytää vielä luita kotona ajanvietteeksi, nyt se nukkui tosi sikeästi jo alkuillasta. Normaalisti tässä kohtaa olisi ollut vapaapäivän paikka, mutta nyt sattuma päätti toisin ja perjantaina oli vielä treenipäivä.


_________________________

Perjantaina oli siis ihan huippupäivä, raskas mutta kaikinpuolin antoisa :D Aamupäivästä startattiin metsään uuden porukan kanssa. Löysin vihdosta viimein ihmisiä, jotka treenaa säännöllisesti metsäjälkeä ja muista etsintä lajeja, ja jotka oli halukkaita ottamaan mut mukaan. Meidän tarkoitus oli mennä seuraamaan (ja myös kokeilemaan) esineruutua ja jälkeä, mutta aika loppui kesken. Tehtiin sitten vain esineruutu ja pudotettu esine (ekaa kertaa näin treeninä, lenkillä oon tätä kyllä harrastanut ennenkin). Meitä oli paikalla 11 ihmistä koirineen, ja osalla kaksi koiraa, joten aikaa paloi ihan esineruudussa jo tosi paljon. Ruutu oli kisakokoinen 50x50m, suurempi mitä ollaan koskaan tehty. Otin kaksi esinettä, molemmat vietiin niin että Juju sai katsoa. Ensimmäinen oli vierasesine (punainen kukkaro) jonka mä vein, ja toinen oli oma esine (harmaa sukka) jonka sitten vieras vei. Vieraan esineen eli kukkaron kanssa oli enemmän hommaa. Näin kyllä että Juju vähän ikäänkuin kävi esineellä, mutta ei nostanut sitä. Tarkoittaa siis sitä, että on treenattu aivan liian tutuilla esineillä, pitää tehdä kirppari kierros. Kaikki esineet pitäisi osata nostaa. Juju kuitenkin lopulta toi esineen, mutta ei tosiaan nostanut heti kun oli esineellä. Vieraan viemä oma sukka oli helpompi. Se löytyi aikalailla heti, oli vähän hankalampi havaita, kun ei näkynyt maastosta ollenkaan, joten haistelemalla löytyi sitten.

Pudotettu esine oli tosiaan uusi treeni meille. Rata oli kisaradan pituinen, mutta tehtiin alokasluokan kokoisena. Pudotin hanskan Jujun nähden ja käveltiin 50 m päähän. Lähetyspaikalla oli heti iso kivi edessä, joten Juju ei vaan älynnyt lähteä etsimään mitään, vaan pyöri kiven edessä. Otin kiinni ja mentiin muutama metri eteenpäin, kiven viereen ja siitä lähetys. Lähti hyvin ja toi hanskan hienosti.

Vaatii vielä aika paljon treeniä noin itsevarmuuden osalta myös nämä, koska välillä tuntuu että Juju ei tiedä mitä ollaan tekemässä. Jäljelle se tietää menevänsä, koska sinne laitetaan tietyt valjaat jne, mutta nämä esine-etsinnät vaatiin motivaatiota enemmän sekä paljon lisää treeniä :) kuitenkin ihan uudella motivaatiolla pääsee näitäkin treenaamaan.

Metsästä ajettiin tokoilemaan. Oli Sm joukkueen treenit. Otettiin Jujun kanssa vain yksi setti, seuraamista ja luoksareita. Seuraaminen oli SUPER! Oli jotenkin tosi innoissaan ja teki ihan tosi mahtavia käännöksiä ja seurasi mielettömän kivalla asenteella. Virtaa riitti metsätreenin jälkeen vielä, mutta huomasin vikoissa luoksareissa että alkoi väsyä. Kotimatkalla nukkuikin sikeästi :D



__________________________

Lauantaina vietettiin treenitöntä päivää, mutta palauteltiin kunnon pyörälenkeillä kun käytiin töissä pyörällä. Ajettiin vielä metsän kautta, joten matkaa tuli noin 10km per suunta. Juju jaksoi juosta varsin hienosti! Valjaat oli päällä lähinnä siksi, että malttaisi ravata välillä, ja pidin myös välillä kiinni samasta syystä. Takaisin päin tultiin vielä polkuja pitkin metsän kautta, joten tuli allekirjoittaneellekin hyvä treeni.



__________________________

Sunnuntaina oli Jujulla täysi lepopäivä, ei treenejä, ei lenkkiä. Ja sen oli oloinenkin, kauhean levoton. Juju jotenkin tuntuu aina olevan parhaimmillaan kun sillä on tuollainen treeniputki päällä, mutta sen jälkeen muutaman vapaan jälkeen on jotenkin vaikea startata uudestaan.
__________________________

Maanantaina aamulla oltiin lenkillä, ja lenkin yhteydessä otin vähän seurausta, oli taas oikein pätevänä. Otettiin myös tuolla kivipuomilla muutama juoksari ja teki tosi hienoja osumia, tuolla puomilla se juoksee tosi vapautuneesti ja hyvin, ei himmaile eikä jännitä. Ekaa kertaa näin myös ravilla tehdyn alastulon tuolla, mutta silti sen jälkeen laukkasi hienosti.

Illalla käytiin tekemässä esineruutu ja jälki. Tallasin noin 300m jäljen, kolmella kepillä. Tässä välissä lähdettiin käymään kaupassa, ja jälki ehti vanheta kaikkiaan noin tunnin. Esineruudun talloin vielä ennen kun mentiin jäljelle. Esineruutu oli noin 7x50m. Sain ohjeeksi aiemmin, että esineruutua kannattaa ruveta heti tekemään 50m syvänä, jotta pistojen syvyys tulee riittäväksi. Oli vaikeaa! Heti ekalla lähetyksellä Juju lähti löysästi, nenä maassa ja musta tuntui että se ei tullut tekemään hommia. Toi kuitenkin jonkun ajan päästä sukan, kun vaan odottelin. Palkkasin hyvin ja ajattelin että kyllä se nyt viimeistään hoksasi mistä kyse. Mutta ei! Toisella esineellä kesti ja kesti. Kutsuin pois, en nähnyt Jujua kun maasto oli vähän kumpuileva. Kutsui toisen kerran, ei mitään. Sitten huusin vihaisesti, ja lähdin kävelemään ruutuun, ja näin Jujun kuusikon takana, siellä se taisi mutustaa jotain pupun papanoita. Sai kyllä tukkapöllyn tuosta. Ensinnäkin eka kerta ikinä kun ei totellut (ei ollut siis kuulevinaan) luoksetulokäskyä, ja toiseksi, ei ollut kyllä yhtään hommissa, vaikka pokkana katosi metsään muka sen näköisenä että oltaisi tekemässä jotain. Vein Jujun takaisin lähtölinjalle, laitoin kiinni puuhun ja lähdin itse ruutuun näyttämään esineet. Kävin molemmilla esineillä, nostin ne ja näytin Jujulle että täällä on, näitä piti hakea. Ja menin lähettämään. Kauimmainen esine nousi 20sekunnissa ja viimeinenkin minuutissa. Huhhu, olipas vaikeaa. Palkkasin molemmat esineet railakkaasti. Täytyy nyt näissä syvissä ruuduissa vielä jonkin aikaa tehdä niin että käyn näyttämässä esineet. Voisin viedä ne yksitellen ja aina näyttää Jujulle ne. En halua metsässä juuri puuttua Jujun tekemisiin etsinnöissä, mutta tuo oli kyllä sellainen tilanne missä oli puututtava.

Sitten jäljelle. Jälki menikin sitten tosi hyvin. Ihan kuin tuo tukkapölly olisi auttanut siihen että tajusi olevansa hommissa, ja niitä kuuluu nyt tehdä. Jäljesti varmasti ja tarkasti myös kulmat erittäin hyvin. Sain myös hyvän vinkin että teen tiukat käännökset nyt jonkun puun ympäri tms maaston muotoa hyödyntäen niin opettaa sillä sitä kulmien hyvää tarkistamista. Yhden kerran pyysin tarkentamaan, kun oikaisi yhden risukon minkä olin tahalleen taas tallannut vaikeaan kohtaan. Mutta kaikki kepit nousi, kahdella kepillä ei heti itse palauttanut, olisi jatkanut jälkeä keppi suussa, mutta siis nosti kaikki. Vikan kepin jälkeen myös jatkoi jälkeä tosi sujuvasti. Olin jälkitreeniin ja kokonaisuuteen tyytyväinen.


_________________________

Tiistaina oli mulla vielä vapaapäivä, ja aamusta mentiin hallille tekemään juoksaritreeniä. Nyt oli yksi niistä treenikerroista, kun kaikki tuntui menevän pieleen ja kotona videota editoidessa vain ahdisti kokoajan enemmän. Osumat oli huonoja, Juju hidasti lähes jokaisella toistolla alastulolle, jos ei hidastanut, loikki alueen yli. Koitin tehdä kaikenlaisia helpotuksia,lähetin ihan kontakti alueen yläpuoleltakin, mutta ei auttanut nyt mikään. Osumat oli korkeintaan puolessa välissä kontaktialuetta, suurin osa sen yläpuolella. Lisäksi toistoja tuli taas jälleen aivan liikaa yhdelle kerralle, vaikka tauotinkin. Lähinnä plussia treenistä löytyi muutamia:

+pystyin nyt käyttämään etupalkkana lelua, ja silti teki samalla tavalla, ei jäänyt kyttäämään.
+tajusin, että vaikeutan nyt liian nopeasti asiaa.


Palataan siis taaksepäin. Otan ensinnäkin maton takaisin, ja alan sen avulla takaperin ketjuttaa tuota Jujulle. Mulla on vaan kauhea ongelma se, että kun musta edelleen tuntuu, että tuo alastulolankun ravaaminen johtuu lähinnä siitä, että kun Juju on tehnyt sitä aina pysärin kanssa, se himmailu alastulolla ikäänkuin kuuluu Jujun mielestä asiaan. Eli on osa suoritusta. Niin mulla ei meinaa pääkoppa kestää sitä hidastusta, kun tuntuu ettei se treenitreeniltä etene mihinkään. Nyt Juju laukkasi viimeisen toiston alastulolankun, mutta se olisi sitten ollut loikka, osui etutassulla kontaktille vahingossa. Täytyy myös alkaa rakentaa maton kanssa ajatusta kovaa juoksemisesta. Ja rakentaa lelulla etupalkka maton avulla. Nämä oli nyt neljännet treenit kokonaisella puomilla, ja ei olla sen aikana edistytty ollenkaan, niin jotain on keksittävä. Mulle sanotaan jatkuvasti että vauhti tulee kun itsevarmuus kasvaa. Sitä on vain tosi vaikea uskoa, kun mulla on jatkuvasti sellainen olo, että Juju luulee että näin se kuuluu tehdä.

Tästä sisuuntuneena tehtiin vielä muutamat lyhyet mattotreenit samalle päivälle. Näistä paljastui osittain se totuus, ettei se ehkä olekaan ihan joka tilanteessa ihan päivän selvää se kriteeri. Ei Juju osunut jokaisella yrittämällä, ja kun ei saanut palkkaa tsemppasi osuman hidastamalla. Mutta näitä nyt siis tehdään myös, puomin ohella, ja voisin tuon maton ottaa tosiaan puomille myös takaisin.


Ajettiin vielä illalla paimentamaan. Paimennustreenit meni sentään jollain tavalla lapaan.

Tehtiin ekalla kierroksella toisen treenaajan kanssa hakuja. Haettiin aina toiselta lampaat vuorollaan. Tein nyt pelkkiä vasempia tällä kierroksella. Käskin kerran väärän suunnan ja tämä taisi olla ainoa kerta kun lähti tosi huonosti. Keskeytin jos lähti tulemaan kohti, ja varmistin menemällä itse lampaita kohti, että tekee kaaren pään hyvin. Ei kertaakaan kiihtynyt kauheasti, ja otti itseasiassa yllättävän hyvin myös lisäkäskyt kaaren päässä kun olin kertaalleen käskenyt klo 12 maahan. Ei lähtenyt väkisin tuomaan vaan otti suunnat. Ja myös ne stopit kohtalaisesti. Eihän se vieläKÄÄN lässähdä maahan heti, ja puhuttiinkin että pitää ottaa ohjelmistoon sellaiset että jos ei mene ekalla käskyllä, nakkaan kepit maahan jalkoihin heti ekan perään. En edes sano toista käskyä. Koska nyt Juju selkeästi laskee, että ekalla ei tarvi mennä, kun ei se ekalla vielä keppiä heitä.


Tokalla kierroksella oltiin toisella pellolla ja otettiin isompi porukka meille. Tehtiin ensin oikealle hakuja ja Marika piti meille lampaita. Yritti ekalla lähteä leikkaamaan, keskeytin, ja otettiin uudestaan. En anna sille näissä edes toista mahdollisuutta nyt, koska enää ei ole kyse siitä ettei se tiedä mitä haetaan. Vaan kyse on siitä, että Juju edelleen ajattelee pienessä päässään, että lampaat lähtee karkuun jos hän menee kauemmas. Ja tulee sisään, jos kyylää liikaa. Nytkin oli hyvin asetelma, kun sain pakotettua sen kiertämään tolppaihmisen, niin oli pakko luopua lampaista. Uskoisin että tämä lähtee etenemään kyllä. Sitten vielä pitkä pätkä poispäinajoa pello laidasta laitaan. Hyvät sisäflänkit, itse saisin olla nopeampi. Mutta ei menetetty laumaa, eikä Juju räjäyttänyt niitä. Yhden kerran pääsi kiertämään lauman ja kääntämään ne mulle, mutta tästä sai palautetta (tiukan maahan käskyn). Yhtään kertaa ei siis mitään katastrofaalista tapahtunut, eikä Juju kiihtynyt liikaa missään vaiheessa. Joten ihan hyvällä mielellä sai lähteä treeneistä. Jostain syystä itseä jännitti treenit jonkin verran tällä kertaa, ja sen kyllä huomasi, äänen voimakkuus nousi aika pienestä. Ensi kerralla pitää tähän kiinnittää huomiota. Mutta eniten ne on nuo stopit joita saa huutaa. Muuten ei juuri tarvitse. Eli niihin panostaa pitää vielä.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kaikkea ja enemmän

Tiistaina oltiin vielä illalla pitkästä aikaa LeVekin kentällä tokoilemassa. Kokoonnuttiin ekaa kertaa meidän sm-joukkueen kanssa. Ilma oli tosi jäätävä, mutta Juju pysyi paikkamakuu rivissä hienosti välittämättä siitä että vieressä noustiin maasta istumaan ja toisella puolella mentiin istumasta maahan ilman lupaa :)


Tämän lisäksi otettiin seuruuta ja etenkin sitä liikkeelle lähtöä. Meidän pitää panostaa sm kisoja varten nyt etenkin seuruuseen, sen asenteeseen ja liikkeelle lähtöihin. Toisena asiana on luoksarit ja varsinkin niiden loppuosa. Muita liikkeitä pitää myös tehdä, mutta lähinnä ylläpitona, muut liikkeet on Jujulle aina selvää hommaa.

Juju oli seuruussa aivan super! Sillä oli aivan mahtava vire ja asenne, seurasi häntä tötteröllä ja oli innoissaan! Oli ihan tosi hauska treenata ulkona kun Juju oli niin innoissaan kaikesta. Palkkasin paljon, sekä lelulla että namilla ja pidettiin kunnon bileitä oikein hyvien ja ihan lyhyiden pätkien jälkeen. Liikkeelle lähtöjen ongelmaa en ole tähänkään asti saanut esiin treenitilanteessa, niin ei saatu nytkään, kaikki oli täydellisiä.
_____________________________

Keskiviikkona sitten Somerolle taasen. Marikan oppiin mentiin ja aiheena oli haut ja poispäinajo. Treenit pikkutarhassa.

Ekalla vuorolla niitä hakuja. Otettiin heti alkuunsa asenne, että yhtään juoksentelua ja kaahausta ei sallita, ja pyritään siihen että paine ja asenne jo kaarelle lähtiessä on niin hyvä ettei huomauttelua tarvita. Ja Juju tekikin ihan tosi hienosti. Oma luotto on ihan kateissa hauissa, musta tuntuu aivan joka ainoa kerta kun kauempaa lähetän, että nyt se takaa leikkaa ja kaahaa. Mutta Juju teki kyllä ihan tosi kivasti, ja sain avattua flänkkejä tosi hyvin. Oikealle oli jopa parempi taas vaihteeksi kun vasemmalle, toki oikeaa hinkkasinkin enemmän, kun on aiemmin ollut se vaikeampi puoli. Vasemmalle jäi taas helposti silmästä lampaisiin kiinni, kun kuikuili kaarelta sisäänpäin. Taisikohan koko setin aikana tapahtua ainoastaan yksi pieleen mennyt kaari, ja muutama vähän sinnepäin. Eli prosentuaalisesti oikein hyvä treeni. Jujun kanssa saa olla tosi tarkkana näissä, ei saa antaa yhtä ainoaa kertaa läpi sormien. Tuntuu että toi kovaa juokseminen on ihan itsessäänkin jo niin siistiä Jujun mielestä, että se tosi helposti lähtee kaahaamaan. Lisäksi sillä on ihan kauhea tarve pysäyttää lampaat ja se ei missään tapauksessa halua niitä menettää.


Toisella kierroksella poispäinajoa ja sisäflänkkejä. Treeni oli aika pitkä ja Jujulle rankka, ja loppua kohden väsymys vähän näkyikin huonoina flänkkeinä ja maltin menettämisenä. Mutta yhtään kertaa ei tullut totaalirepeämistä, yhden kerran ajoin pois lampailta kun kaahasi. Silloinkin sain ajaa aika kauas että oikeasti meni perille. Mutta yleisesti lähti hyvin ajoon, myös kun lampaat tuijotti suoraan kohti, vain kerran meni mun selän takaa kun jännitti. Sisäflänkit oli rentoja ja hyviä. Näihin täytyy nyt vaan saada sekin ajettua että se ei tarvitse tulla mun takaa aina, vaan voi flänkätä lähempänä eläimiä. Tätä harjoiteltiinkin. Lisäksi lopetettiin onnistumiseen. :)
_____________________________

Torstaina aamulla jälleen juoksaritreeniin. Otin toki keskiviikkonakin tuolla feikkipuomilla muutaman toiston, mutta nyt oli vuorossa viikon toiset oikeat juoksaritreenit. Toistoja tuli aivan liikaa taas, ei malttanut lopettaa ajoissa. Nyt en muista koska olisi tullut näin monta viimeksi. Tässä ensin video tuolta kivipuomilta, tässä kaikki kohdillaan, tämmösiä suorituksia odotetaan saavamme myös sinne oikealle puomille ;)



Ihan hirveästi ei menty eteenpäin nyt, mutta se että käännöksiin otettiin nyt myön koko puomia mukaan, se oli uutta ja lisäksi otin puomille suoran putken päähän vähän vetämään. Eipä se vauhti päätä huimannut tälläkään kertaa, mutta osumisprosentti sen sijaan on edelleen tosi hyvä. Varsinkin käännöksissä huomaa hyvin, että Jujulla on kyllä ajatus tehtävästä tosi hyvin mielessä, se osuu hyvin kun miettii sitä. Toisaalta tuo vauhti varmasti vähän kärsii sitten sen takia, mutta eipä se nyt tässä kohtaa haittaa. Pitää itse malttaa odottaa sitä edistymistä eikä hosua. Aion myös ottaa paljon jatkossa noita videolla viimeisenä näkyviä lähetyksiä putkeen suoraan alastulolta. Siinä saa tehtyä pelkälle alastulolle kivaa vauhtia lisää ja aika hyvillä osumilla.


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Chasing stars

Maanantaina pidettiin lepoa, käytiin hakemassa uusi maastopyörä!! Kelpaa ajella, ja päästään oikeille polkuretkille Jujun kanssa, huippua. Pitää enää löytää keltaiset vetovaljaat, Zero Shortteja mietin, ne voisi olla päällä silloinkin kun juoksee vapaana...hmm...ne ei ehkä ole parhaat varsinaiseen vetoon, mutta siihen mulla on jo ihan vetovaljaat.
__________________________

Tiistaina aamulla juoksaritreeniin. Ei mulla oikeastaan kauheasti ole tästä analyysiä, menee se eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Tänään tarkentelin kriteeriä niin, että sai huippupalkkaa vain kun takajalat osui. Takajalkaosumat ei ole niin hyviä vielä, kun tähtää selkeästi osumaa etujaloilla, mutta saatiin kuitenkin muutamia sellaisia missä takajalat oli kontaktialueen puolessa välissä. Useimmissa näissä jalat oli yhdessä, mutta hiljalleen. Palkka oli aluksi alustan päällä oleva namipalkka, sitten palkkasin myös lelulla. Toiseen päähän lähetin putkeen, toisessa oli hyppy. Hyvin haki edessä olevalle hypylle lopussakin, vaikka palkkasin lelulla niin että heitin vasta kun oli mennyt hypyn. Putkeen ei hakenut niin hyvin, mutta sinnekin muisti mennä ilman erillistä käskyä, kun vaan annoin tilaa ja aikaa. Ravaa vielä usein alasmenon, mutta sekään ei nyt haittaa. Kunhan osuu ja menee hyvällä mielellä. Olin jotenkin treenin aikana vähän epätoivoinen ja vähän huolestunut, mutta kun katsoin tuon videolta ja palasin todellisuuteen missä me ollaan tehty vasta muutama treeni täyskorkealla puomilla, niin huoli helpottui. Kyllä se etenee, mutta täytyy malttaa vaan antaa rauha ymmärrykselle ja rohkeudelle tulla itsekseen kun on niiden aika :)



maanantai 10. huhtikuuta 2017

Paljon asiaa

Tuntuu taas kun mennyt monta päivää ettei ole ehtinyt edes ennakkoon kirjotella, että mistä aloittaisi :D

Torstaina illalla käytiin tekemässä jälki ja esineruutu. Jälki oli vaikeassa maastossa, mutta lyhyt, ja sillä on kaksi keppiä. Janan otin noin 5m. Vanheni 45min. Olipa vaikeaa.

-nosti ihan vääriä jälkiä, tai oli nostavinaan ja lähti kuitenkin väärälle jäljelle. Tai mistä minä tiedän mikä siinä meni, mutta ei ainakaan omaa nostanut. Kun en antanut mennä väärälle vaan pyysin tarkistamaan, nostin oman, mutta väärään suuntaan. Argh. Noh seurasin sitä väärään suuntaan nostettua jälkeä. Sitten kun alkoi haahuilla, otin vaan tiukasti pois jäljeltä ja vein autoon. Ärsytti ja oli pakko vetää henkeä. Sitten uusi yritys ja jäljelle toisesta kohtaa. Taas nosti ensin väärän, mikä oli siis noin metri ennen meidän oikeaa jälkeä. En sitten tiedä, oliko kuitenkin menossa oikeaa kohti, mutta yritti oikaista joka tapauksessa. Jana oli 90 asteen kulmassa jälkeen nähden. Hitto että otti aivoon. Vein takaisin autoon. Ja uudestaan uusi yritys. Sanoin että pitää keskittyä. Vasta NYT alkoi oikeasti haistella ja ETSIÄ jälkeä. ARGH!!

-no sitten kun sai nostettua, niin aika pian oli eka kulma. Yritti suoristaa kulman. Pyysin tarkistamaan.

-Ekasta kepistä meni yli, tai näin että otti kepin suuhun, mutta jatkoi sitten se suussa jäljestämistä. Noh en tehnyt mitään, odotin että reagoi. Ja toi sen sitten hetken päästä kun ei matka keppi suussa jatkunut.

-VASTA EKAN KEPIN JÄLKEEN alkoi oikeasti jäljestää kunnolla. Sitten menikin tosi hyvin, oli jäljen päällä ja tarkisti hyvin pahat paikat. Tein tarkoituksella hankalista kohdista maastossa, kun nämä olleet prinsessalle liian ällöttäviä. Mutta siis että oli hankalaa... Jäi myös huono fiilis, kun joutui tarkentamaan niin monta kertaa ja etenkin toi väärän jäljen nosto, whaaaaaat??


Esineruutuun mentiin ennen jälkeä, tämäkin vanheni noin 30min. Tallasin 3x20m suikaleen, ja sinne kaksi esinettä, helppo tunnarikapula ja vaikeampi pyykkipoika. Tunnari oli ruudun takanurkassa, pyykkipoika noin keskivaiheilla. Lähti suoraan ja eteni ruudun loppuun. Ruudun lopussa meni ruudusta pois, mutta viime vuoteen verrattuna, tajusi kyllä olevansa ulkona ja tuli ruutuun takaisin. Tunnarikapula nousi varmasti ja palautti hyvin vaikka tulikin ruudusta vinosti ulos. Pyykkipojasta sitten väännettiin. Meni hienosti esineelle heti kun lähetin, mutta ei nostanut sitä?! Kehuin kyllä kun oli esineellä muttei siltikään. Sitten jatkoi etsimistä. Meni kauas ruudusta jo välillä poiskin. Kutsui pois, lähetin uudelleen, lähempää ja suoraan kohti esinettä. Ei vieläkään. Meni vaan yli noteeraamatta esinettä. Jujulla myös viime vuonna oli vaikeaa nostaa ns kovia esineitä, avaimia tai metallisia juttuja.  Saa kyllä hajun muttei usko että joku voisi kadottaa noin ällön jutun eikä halua kantaa niitä. Aikamme väännettiin, ja lopulta toi kyllä ja sai superpalkan, mutta tätä täytyy kyllä harjoitella, vaikka nurmikolla nyt ensin vaikeilla esineillä.
______________________________

Perjantaina lähdettiin Turkuun. Juju vietti ensimmäiset hotelliyönsä ja vielä niin että joutui olemaan osittain huoneessa yksin kun käytiin keposen kanssa katsomassa TVOF semifinaalia. Hienosti meni, ei tuhonnut mitään, ja oli selkeästi onnessaan kun sai nukkua sängyssä.
______________________________

Lauantaina aamulla aikaisin startattiin Somerolle Marikan ratakurssille. Kurssi oli kaksi päiväinen, ja keskittyi tosiaan radan ajamiseen. Aloitettiin lauantaina klo 9 about tunnin mittaisella teorialla.


Käytiin läpi paimennuskisoissa eri luokissa olevat tehtävät, ja niistä saatavat pisteet sekä merkittävimmät pistemenetykset. Tuli paljon asiaa, perusjutut olen jo tiennytkin mutta tuli paljon hyviä huomioita, mitä kisapaikalla tehdään, mitä pitää ottaa huomioon jne. 

Sitten teorian jälkeen pellolle. Ajatus oli, että kaikki ajaa kerran radan läpi, katsotaan kohta kohdalta miten menee, ja missä on treenattavaa. Lampaat oli tosi vilkkaita, seassa oli ns vääränrotuisia ja nuoria, ei kisalampaita, jotka aiheutti aika paljon päänvaivaa monelle, varsinkin hakuun ja poispäinajoon. Woollandian lampaat tulee ihmiselle helposti, mutta kun vapaata tilaa antoi, ne tuppasivat karata tosi helposti. Lisäksi meillä oli aina yksi varikkokoira pitämässä lampaita seuraavalle menijälle, ja yhden koiran kanssa lauman pitäminen muille oli vaikeaa.


Meidän suoritusvuorolla lauma oli kuitenkin aika kohtuullinen. Lähetin Jujun oikean kautta, ja jouduin heti laittamaan maahan, koska lähti liian suoraan. Hakumatka oli lyhyt, ei olla tehty ollenkaan tänä vuonna hakuja ja johtuen paljosta määrästä ajotreeniä Jujun kaaret on aika ahtaat ja tiesinkin että haussa tulee meidän suurimmat ongelmat. Lampaat lähti tulemaan tosi kovaa, ja Juju ei ottanut maahan käskyä, niin katastrofi oli valmis. Lampaat karkasi haussa, ja käytiin sitten hakemassa ne uudestaan. Poispäinajoon Juju lähti hyvin, mutta koska meillä on vielä tehty sisäflänkkejä vain avustettuna, oli monessa kohtaa myöhässä. Jujulla oli myös kaasu pohjassa, ja tuli aivan liian lähelle eläimiä. Eka portti missattiin, ja ajettiin offline. Peruskuljetukseen sain lampaat rauhoittumaan, mutta Juju puski niitä edelleen aivan liikaa musta läpi ja sain makuuttaa sitä liikaa. Siksi lampaille myös avautui vetosuuntia aivan liikaa ja kuljetus oli aika poukkoilevaa. Lopussa taisivat myös karata vähän, mutta saatiin ne tolpalle, ja tolpalta häkkiin. Jätin Jujun vartioimaan laumaa kun menin avaamaan häkin ovea, ja kutsuin siitä Jujun luokse ja sitten hakemaan lampaat. En voinut mitenkään lähettää hakemaan suoraan laumaa kaukaa, koska flänkit oli niin ahtaat. Häkkiin lampaat meni aika automaattisesti. Juju häkkiin. Yritin kierrättää vasemman kautta taakse, mutta Marika sanoi että antaa mennä oikealta jos se sitä tarjoaa, ja oikealle menikin heti hyvin.

Toisella kierroksella niitä hakuja. Vasen suunta aukesi Jujulla paremmin joten paukutettiin oikeaa. Oli taas vaikeaa alkuun, Jujusta näki, että se oli päättänyt että hän vaan juoksee täysiä niin mä oon ulkona tilanteesta ja Juju saa tehdä mitä tykkää. Tätä nyt sitten laitettiin aisoihin. En yhtään antanut tulla paineesta läpi, vaan heti jos aikoikaan tulla lähemmäs, heitin kepin tai otin askeleen kohti. Kaarellakin jos vilkuili sisälle (vahvalla silmäkoiralla pelkkä katse saa aikaan paljon asioita) heti reagoin siihen. Jo alkoi aueta ja osa olikin jo ihan hyviä ja laajoja. Laajensi myös itse takaosaa paikoin.

Sunnuntaina päivä alkoi kisalla :) Eli siis jokaisella uusi lauma ja kisamaisesti tehtiin. Jokainen sai myöskin arvioida toista treenaajaa ja Marika tuomaroi kaikki myös itse.

Rata oli tällä kertaa oikeakätinen. Lähetin hakuun vasemmalta, koska tiesin sen helpommaksi. Ja hyvin lähtikin. En uskaltanut antaa mennä taakse asti, koska räjäytyksen vaara oli ilmeinen. Lampaat oli villejä, ja jos olisi ladannut jo heti haussa ne kiitolaukkaan, niin ei me oltaisi niitä sitten saatukaan enää hanskaan. Nosti hyvin ja rauhallisesti, ja kuljetus oli hyvä. Lampaat pysähtyi tolpalle ja tolpan kierto oli tosi hyvä. Sitten yritettiin lähteä poispäinajoon. Lähtikin hyvin ja reippaasti, mutta sitten iski epävarmuus ja pokka petti ja lasautti lampaat hajalleen. Tästä olisi kuulemma tullut oikeissa kisoissa hylky. Me saatiin kuitenkin jatkaa. Käytiin hakemassa lampaat takaisin linjalle ja aloitettiin uudestaan. Otin sisäflänkeillä tilaa ja ajettiin. Saatiinkin sitten porukka tosi nätisti portille. Menivät portista ohi, mutta menivät myös linjalta ohi, enkä korjannut. Sitten otin porukan peruskuljetukseen, ja siihen ne rauhoittui. Sain kyllä huomauttaa jos ja vaikka kuinka monta kertaa Jujua kun tunki liian lähelle, mutta malttoi ihan ok. Toisen portin käännös oli tosi hyvä, käänsi lampaat tiukasti linjalle ja päästiin hienosti vika pätkä! Tunsi kyllä vedon, ja yritti tunkea vetoa vastaan, mutta pakotin pysymään nahoissaan. Nuo lampaat ei karkaa vetoonkaan, jos ne ihmiselle rauhoittuu. Lampaat tolpalle ja koira vahtiin. Juoksin avaamaan häkin portin ja lauma olikin rauhoittunut tällä välillä syömään. Kutsuin Jujun luo, mentiin yhdessä lähemmäs ja varmistin hyvän kaaren tällä. Ei tässä sekoillutkaan, vaikka oikealta lähetin. Lampaat meinasi mennä vähän portista ohi, mutta sain korjattua tosi hyvin, ja Jujulla ei keittänyt. Häkissä meinasi taas keittää, mutta sain tilanteen hallintaan ja Jujun lampaiden taakse. Vielä häkistä ulos ja lauma hallintaan. Rata suoritettu :D Jihuu! Oikeissa kisoisa tosiaan oltaisi hylkäännytty tuon ppajon takia, kun lauma karkasi. Mutta nyt kun saatiin siihen uusintayritys niin niillä pisteillä oltiin kolmansia meidän treeniporukan kesken! Ja siis treeniporukassa oli kyllä ihan joka tasoista koiraa. Toisilla ei ollut edes suuntakäskyjä ja toiset oli 3lk tasoisia. Eli hyvin se lopulta meni.


Toisella kierroksella jälleen niitä kaaria. Tehtiin yhdessä toisen treenaajan kanssa. Otin vain oikeaa, koska se on selkeästi vaikeampi. Edelleen se meinasi välillä ettei tee kunnolla ja silloin sai kepin jalkoihin. Reagoin itse nyt pienempään kaahotukseen kun ennen ja selkeästi alkoi toimia. Saisi vaan itse olla vielä rauhallisempi käskyjen kanssa, että vaikka käskee kovaa maahan, niin seuraava suuntakäsky pitäisi olla kuitenkin rauhallinen pyyntö. Onneksi nyt jo keskiviikkona päästään taas, niin saadaan alkaa ratkoa tätä asiaa ihan tosissaan.

Oli tosi mahtava kurssi, mutta on kyllä vielä tosi pitkä matka meillä edessä että voitasi startata kisoissa. Jujulla välillä vieläkin keittää yli ja nyt vaikka tekee ihan tosi kivasti poispäinajoa, ja sisäflänkit näyttää tosi kivalta ja rennolta, niin noi haut ja lauman kokoamiset saa sillä kiehumaan. Yritettiin yhdessä kohtaa hakea itsenäisesti lauma pellon nurkasta ja tuoda se keskemmälle niin että saataisi yhdistettyä nämä toiseen laumaan. Siitä ei tullut yhtikäs mitään. Heti kun lampaat alkoi liikkua kovempaa, meni Jujulla herne nenukkaan, ja kaahaus alkoi. Kaiken huippu oli, että vaikka se yritti tuoda niitä hajonneita lampaita mulle takaisin, niin kadotti täysin korvat ja meni ihan suoraan vaan lampaita kohti. Ei totellut ei niin maahan kuin mitään muutakaan käskyä. :O Onneksi ei käynyt mitään, mutta kyllä hävetti. Argh.

Loppuun jäniskevennys. Koko viikonlopun rallatuksen jälkeen meininki oli vielä kotona tätä. Kaikille rotua miettiville tämä olisi hyvä muistutus millaisesta pakkauksesta on kyse. :D


torstai 6. huhtikuuta 2017

These four lonely walls have changed the way I feel

Keskiviikkona otettiin vuoden eka esineruutu metsälenkin yhteydessä. Esine oli pieni avaimenperä ja ruutu noin 3x10m. Helppo maasto, ja kohtuullinen paikkakin esineella, oli vähän montussa tosin. Juju lähti suoraan, eteni ruudun loppuun, vähän haki, sai hajun ja palautti. Ei kummempaa. Täytyy työstää sille paljon lisää tuota sitkeyttä ruudussa, ettei kysele lupaa jatkaa. Nytkin kerran pysähtyi katsomaan mua kun ei heti löytynyt, mutta jatkoi etsintää kyllä. Aiemmin saattoi tarvita useamman kehotuksen jatkaa, ja tsemppausta, nyt jatkoi helpommin. Luovutus taas vähän sinnepäin, mutta ei me sitä ollakaan tehty.

_______________________________

Torstaina sitten aamuaksaamaan ja juoksaripuomi aiheena.

Aluksi tein ihan vaan suoraa, ja alastuloa, ja suoraa keskiosaa lähetyspaikkana käyttäen. Koska en saa tuossa Jujulle vauhtia, enkä sitä myötä myöskään haastetta, niin päätin siirtää lähtöpaikkaa taaemmas, ja lopuksi juoksutinkin sitten jo koko täyskorkeaa puomia. :D Hidastahan se oli, mutta se ei haittaa. Osumat oli kohtuullisia, toki mietin, että pitäisikö sitä kriteeriä lähteä tarkentamaan nyt takajalkaosumiin vai ei. Toki se teki takajalkaosumiakin, mutta Jujusta näkee että se tähtää osumaa etujaloille.



Otettiin myös ekaa kertaa tiukkoja käännöksiä, koska puomin alla oli sopivasti putki. Tällä kertaa oikealle käännökset (toki sinne suuntaan ei ollut apuja, ja tein oikealle ekana) vaati aikapaljon aivo hierontaa että tajusi. Tulihan haastettua ymmärrystä. Tarjosi myös pysäytyksen tyyppistä käännökseen, mutta saatiin myös muutamia hyviä.



Kyllä siitä hyvä tulee. Oon ajatellut, että en halua paineistaa Jujua hoputtamalla, vaan sitten kun se alkaa rennosti juosta täyskorkeaa puomia maatille, ja osuu hyvin, niin sitten vasta lisätään uudestaan jotain vetävää eteen vauhtia lisäämään. Tässä on nyt yksi etappi saavutettu, joten nyt aletaan miettiä oman liikkeen lisäämistä, ja tehdään paljon käännöstreeniä myös. Mutta nytkin lopetin treenin suoriin, en vielä uskalla lopettaa kaannöksiin, jotta ajatus jää eteenpäin.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Tiistain treenejä

Tiistaina aamusta juoksaritreeniin. Tehtiin ihan nopea treeni pelkästään juoksaria. Siirrettiin homma korkealle puomille. Päädyin tähän siitä syystä, että nyt kun Juju alkoi juosta madalletulla puomilla myös kovaa, ja aina hitaammalla vauhdilla teki osumia lähes 100%, niin ajattelin että tuhlaan aikaa ja koiran kärsivällisyyttä jumppaamalla nyt madallettua puomia niin paljon. En kuitenkaan halua opettaa Jujulle madalletulle puomille askellusta mihinkään muistiin, koska sitten joudun sen taas rikkomaan korkealla puomilla. Treenit meni hyvin ja aikalailla niinkuin ajattelin. Juju osuu tosi hyvin korkealla puomilla pelkällä alastulolla. Aletaan siirtää tästä sitten hommaa tasaiselta osuudelta lähteväksi jne. Myös käännökset mukana treenissä, ja tänään tuntui että taas joku lamppu syttyi Jujulla tästä asiasta.


Illalla sitten Harriaksaa. Rata näytti tältä:


Alkuun vähän juoksaria, teki huonompia osumia kun omissa treeneissä, ja Harri palkkasi mistä sattui :D nojoo, näitä on vaikea nähdä ulkopuolisen, kun kriteeri on niin tiukka.

Alun takaakierrot onnistui hyvin ja kepeille sylkkärinä vienti onnistui heti ekalla. Lähetys eteen vitoselle meno myös hyvin, 6 rima taisi tulla muutaman kerran (valssin taas hypyn aikana, niin helisee). A ei meinannut koskea, ei millään. Jouduin ottamaan sivuttaisetäisyyttä ja rytmittämään, niin Juju ei osaa mennä Aata vakioidusti, vaan on kiinni mun liikkeessä ja etenemisessä. Pitää alkaa palkata sitä eteen namimaatilla ja ottaa pumpperit säätämään laukkaa ja olla itse paikallaan. Sitten se ei myöskään löytänyt putken 8, ei millään, vaan sinkosi suoraan puomin alta putkeen 9. Sitten kun sain sen putkeen, niin valssilla jäin liikaa rintamasuunta kohti keinua, jolloin kääntyi putkesta väärään suuntaan. Takaaleikkauksella kääntyi oikein, mutta putkea ei vieläkään löytynyt. Harri tuli seisomaan putkien väliin, ja meinasi silti että kaahaa vaan suoraan putkeen 9. Ekaa kertaa pitkästä aikaa jouduin keskeyttämään kerran sen toiminnan kun se jälleen meinasi kaahata putkeen välittämättä mun ohjauksesta. Sitten se alkoi se oikeakin pää löytyä. Jujulla kun jää tuo kaahausvaihde silmään ja oppii salaman nopeasti mistä kannattaa kaahata, niin se ei meinaa luopua siitä ideasta ei millään. Sitten kerran koko alku 1-12 ja tauko.

Tokan kierroksen alkuun tein taas muutaman noita alun toistoja 5-12 pätkiä. Ja se putki!!!! Hankala oli, täytyy ihan todelliseen treeniin pistää tuollaiset. Pimeät putkikulmat ei oo olleet Jujulle ikinä ongelma, eikä nytkään ollut kyse siitä, vaan se vaan päätti, että oikaisee 9 putkeen, kun sinne kuulemma kuitenkin mennään. Saatiin onnistumaan enkä jaksanut hinkata sitä enempää. Sitten 14 hyppyä mietittiin että jos oisi se juoksari, niin tuohon ehkä pitäisi tehdä vastakäännös A ja 14 hypyn välissä, jotta ei menisi hypylle 18. Kepit löytyi oikein taas :D jes! Sitten A, nämä koski joka kerta, koska oma liike. Kertaalle ohjasin keinulle huonosti, niin meni puomille. Juoksutin sitten loppuun, ravasi loppuun mutta koski :D Palkkasin tästä. Meinasi kiivetä itse lelun kanssa puomille, siitä kielsin ja nostin pois. Juju teki tuota aikoinaan keinulla ja keksi siitä palkan tuijottelun keinulla. Eli siis kiipesi keinulle, jäi puoleen väliin painamaan keinun alas, tiputti lelun ja jäi siihen kyttäämään palloa, joka siis tietysti pyöri alas. Huoh. Sitä ei puomille haluta yhtään. Kun rintamasuunta oli oikein, meni myös leijeröiden hypyn 14 oikein keinulle. Keinut oli tosi hienoja!! Persjättö putken ja 21 hypyn väliin, poikkarilla 22 ja 23 ja sitten kilpajuoksua hypylle 25 välistäveto 26 (jonka ekalla ohjasin huonosti ja tuli väärin päin). Loppu perushuttua ja kepit löytyi taas oikein joka kerta! Loppuun vielä nollana loppupätkä 14-29.

Oli kiva rata!

Treeniin:
-kaksi vierekkäistä putken päätä, ja niiden ohjauksen erottelu
-An kontaktin itsenäisyys!!
-rimojen pysyttävä, vaikka valssaisin hypyn aikana
-Alta putkeen, ja An käännökset noin muutenkin!
-oman ohjauksen tarkkuus kuntoon, ei huidota!


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Viikonlopun vimmatuksia

Ei ne perjantain treenit olleet sitten kuitenkaan viikon vimpat, kun Virpi ja Jussi (Jujun veli) halusivat lähteä vielä lauantaina aksaamaan hallille. Sain sitten apunaksuttajan paikalla kerrankin, niin eihän siitä voinut kieltäytyä.

Madalsin puomi, ja laitoin puomin perään hypyn ja mutkaputken. Ajatuksena oli saada juoksemiseen vauhtia ja rentoutta. Ja sitä sitten todentotta tuli. Mutta osumien kustannuksella kylläkin.

Ensin Juju taas himmaili muutamat toistot kun hypyn takana oli maatti, ennen putkea. Sitten kun kerran juoksi puomilta putkeen maatin ohi syömättä palkkaansa tajusin, ettei sille namit kelpaa kun on parempia visioita edessä, ja aloin juoksuttaa sitä suoraan putkeen ja palkkasin putkesta tullessa lelulla. Ja alkoi tosiaan vauhtia löytyä. Kesti myös mun liikettä hyvin, ja suurin osa osumista oli kontaktipinnalla mutta näistä valtaosa puolenvälin yläpuolella. Kriteeri on kuitenkin osua puolenvälin alle. Juju teki muutaman ihan täydellisen, näissä vauhti ei ollut niin kova. Kun tuli monta huono osumaa peräkkäin, helpotin ja otettiin muutama pelkkä alastulo. Tässä olikin sitten jo kierroksilla, ja tarjosi ensin tähänkin huonoa osumaa. Ei saanut palkkaa niin korjasi. Tein kahdessa setissä ja setit oli suhteellisen lyhyitä.


Osumista suurin osa oli siis kriteerin ulkopuolella, eli sinällään harjoittelussa ei osumien osalta menty ainakaan eteenpäin. Tähän astihan Juju on lähestulkoon aina osunut oikein, mutta vauhti on ollut aika hidasta. No nyt sitten meni kerralla homma uusiksi, vauhti nimittäin löytyi, välillä hidastuksista oikein näkin miten ponnisti harjan yli, mutta laukan paikat hakee kyllä vielä paikkaansa. Toisaalta olin tosi tyytyväinen treeniin. Tuli itselle uskoa, että kyllä se alkaa vielä juosta kovaa puomilla, mutta ensin täytyy tekniikka saada kuntoon. Ihan liian kauaa en myöskään aio tuolla madalletulla puomilla kökkiä, ihan turha opettaa sille laukan paikkoja tuonne vielä kunnolla. Nyt vielä yhdet kunnon treenit hallilla madalletulla, niin että saadaan osumaprosentti kuntoon ja vauhtia vielä vähäksi aikaa vähemmälle, ja sitten aletaan ketjuttaa sille korkeaa puomia. Käännöstreeniin varmaankin otan vielä madallettua puomia jonkin aikaa uskoisin.
______________________________

No sitten sunnuntaina vielä toko kokeeseen Tamskille.


Juju sai kokeesta 192,5p  ja KP ja sijoitus oli tällä 2. Eroa ykköseen oli 2p, ja voittajan koira oli kyllä huikean hyvä, itseasiassa mietin heti niitten suorituksen jälkeen että se ansaitsisi voittaa ehdottomasti. Me ollaan jätetty tokoa vähän taka-alalle, ja treenattu suhteellisen vähän. Juju tarvitsisi vielä paljon erilaisia kehäkokemuksia, ja paljon häiriötreeniä, jotta se kykenisi kokeessa samaan kuin treeneissä. Nytkin kehääntulo (vaikka oli huimasti parempi kuin viimeksi) oli edelleen vähän huono, ja musta tuntuu että Juju pettyi taas, kun kehä olikin tyhjä, eikä mentykään aksaamaan. Tietysti myös tuttu halli (missä ollaan taas lähinnä aksattu) tekee oman lisänsä mutta kuitenkin. Mielestäni virittelin Jujun myös onnistuneesti tällä kertaa, sain sen leikkimään hyvin ja iloisena odottamaan omaa vuoroa.  No kuitenkin, hyvinhän se nyt meni, vaikka mä aina sen fiilispohjan mukaan meitä arvostelenkin.


Paikalla makaaminen 10: Ainoana luokassa 10 arvoinen paikkamakuu. Viereinen koira nousi ja alkoi haistella (mulla syke nousi exponentiaalisesti tässä kohtaa) mutta meni takaisin maahan kun ohjaaja antoi käsiavun. Eikä onneksi lähtenyt Jujua kohti. Liikutti toista etujalkaa pikkuisen tässä kohtaa, muuten makaili rauhassa. Sai tuomarilta kehuja, kuulemma vakuuttava paikallaan olija :D

Estehyppy 10: Tosi hyvä, ei niin voimakas kun yleensä, mutta siisti, eteen suora ja sivulle suora. Kehuin runsaasti.

Seuraaminen 8,5: JÄLLEEN KERRAN EI EKASSA LIIKKEELLE LÄHDÖSSÄ OLLUT HEREILLÄ! ARGH!!!!! Tästä nuo pistevähennykset, ja sitten tuomari lisäksi sanoi että on liian tiivis ja painaa. Tämä on tietysti myös tuomarin makuasia, mutta kyllä se painoi enemmän kuin yleensä. Muuten seuruu oli kivan tuntuista ja aktiivista, mutta tuo eka liikkeelle lähtö. Se ei tee tuota IKINÄ treeneissä, miten mä saisin tuota treenattua... Ollaan palkattu paljon ekaa askelta. Ehkä pitäisi palkata vain käskystä valpastumista?

Kaukot 10: Meinasin jättää istumaan (aivopieru), onneksi tuomari ei tätä huomannut, ja itse huomasin ajoissa ja ehdin laittaa maahan. Teknisesti täydelliset kaukot.

Kapulan pito 10: Oli tosi hyvä, vähän jänskätti ottaako kapulan heti, mutta hyvä oli ja tiivis pito.

Jäävä 10: Nyt seuraukseen hyvin mukaan, seuraus myös oli itsessään parempi, napakasti maahan, ja sivulle hyvin.

Luoksetulo 9: Jäi hyvin, lähti tulemaan ihan hyvää laukkaa, hidasti lopussa, suora eteen, mutta ennakoi sivulle tuloa, ja pylly sen seurauksena pompotti ennen liikkurin lupaa. Sivulle suora pienen säädön jälkeen.

Kokonaisvaikutelma 10: Tuomari kehui yhteistyötä ja melkein kaikissa liikkeissä luki kommenttina vain ++. Tuomari huomautti mulle, että mulla itsellä on jotain tiedostamattomia maneereja, joilla ikäänkuin tehostan käskyjä. Näitä täytyy myös pohtia. Sanoi että koiraan voimaa vaan lisää, ja koiralle ikää ja kisakokemusta niin hyvä tulee :)