Supersunnuntai

Sunnuntaina oli poikkeuksellisesti treenipäivä, kun SM-joukkueella oli yhteistreenit. Meillä ei varsinaisia isoja ongelmia ole ALO luokan liikkeiden suhteen, joten tehtiin kisamaista ja yritettiin saada seuraukseen lähtemisongelmaa esiin. Ja saatiinkin. Ensin kehääntulo ja seurausliike. Tässä lähti veilä erinomaisen hyvin mukaan, ei ongelmia. Mutta seurauksen jälkeen kun tehtiin jäävä, niin siinäpäs ei enää lähtenytkään tavalliseen tapaansa mukaan vaan jäi istumaan. Palasin ekalla mitään sanomatta viereen ja liikkuroitiin uusiksi. Ei lähtenyt nytkään mukaan!!! Sitten sanoinkin suullisen palautteen, nimittäin mun mielestä toi johtuu siitä, että Juju jotenkin omassa pienessä päässään pohtii, että nyt jo tehtiin seurausliike, joten seuraavaksi ei sitä tehdä. Oli itsekin ihan hölmistynyt, ja tavallaan sen oloinen että jäi kiinni keskittymisen puuttumisesta. Tämän jälkeen ei tuota ongelmaa ilmennyt. Päätettiin että Jujun kanssa valmistaudutaan SM:iin tekemällä paljon kisamaista, mutta palkaten liikkeiden välissä myös, siten että se ei tiedä koska palkka tulee ja toisaalta sitten pitää sekoittaa myös liikejärjestystä niin että seurausliike voi tulla koska vaan. Esim. seuraus-kaukot-seuraus-jäävä-kapula-seuraus jne. jotta tuollainen ennakointi jäisi pois ja kuuntelisi perusasennossa käskyä, eikä olettaisi ja laskisi itse mitään. Jujun kohdalla kyse ei ole siitä, ettäkö se jotenkin laamailisi tai ei jaksaisi tms, vaan yksinkertaisesti se taas pohtii liikaa ja ennakoi sen takia.

Liikkeet noin muuten oli ok. Luoksari oli vaihteeksi tosi hieno (tehtiin tuon jäävässä tapahtuneen huomautuksen jälkeen) eikä ennakoinut sivulle tuloa. Kapulaa pitkästä aikaa, niin vähän liikutteli, ei tiputtanut, joten odotin että lopetti liikuttelun, jonka jälkeen vähän koputtelin kapulan laippoja, ennen kuin varsinaisesti pyysin irrottamaan. Korjasi hyvin. Estehypyssä tuli suoraan sivulle (!?), mutta tuli aika hienosti kyllä. Siinäpä niitä, kotiläksyjä tehdään kun ehditään.

Lähdettiin tokoilemasta jäljelle. Kävin tallaamassa Jujulle noin 400m pitkän jäljen ennen tokotreenejä, joten vanheni noin 2h ennen kuin päästiin jäljelle. Oli vaativa maasto, mäkiä ja hakkuuaukeaa. Kolme keppiä, joista ensimmäinen olisi jäänyt, mutta pyysin korjaamaan. Erikoisesti tarkensi ja tarkensi muttei vaan nostanut keppiä. Korjauksella nosti kyllä. Kaksi muuta nousi varmasti. Juju jäljesti jälleen tosi rauhallisesti ja keskittyneesti, olisin voinut välillä jättää liinan vaan maahan ja kävellä perässä, annoin muutenkin koko 15m liinan mittaa. Olin kyllä ihan varma joissain kohdissa että se jälki ei kyllä tässä mennyt, mutta kyllä ne kepit vaan löytyi ja päästiin loppuun asti. Eli LUOTA KOIRAAN jäljellä! Maltoin kuitenkin olla puuttumatta yhtään, annoin Juju itse tehdä hommia.



Illalla vielä lenkin yhteydessä tehtiin lyhyt, muutaman toiston juoksaritreeni. Ensin oltiin lähikentällä pelkällä matolla, jonka yli juoksutin vauhdilla, ja sitten mentiin tuolle trial parkkiin. Siellä päätin, että otan maton myös tuonne mukaan, jos sen avulla saisin Jujulle linkitettyä ajatusta maton yli kovaa menemisestä myös puomilla. Tuolla kivipuomilla Juju ei ole koskaan pysähtynyt, eikä tarjonnut 2on2off, joten ajattelin, että tämä olisi hyvä lisätreeni. Ja niin olikin. Tuijottelin loppuillaan tuota viimeistä toistoa ja sen hidastusta. Oi että <3



Kävin vielä treenien välissä Ikeassa, koska tuota mukana roudattavaa kamaa alkaa olemaan aika reilusti, eikä se ainakaan ole vähenemään päin. :D