Missä me ollaan hyviä?

Tässä eräästä lukemastani tekstistä inspiroituneena päätin vähän pohtia asioita, joissa olen mielestäni onnistunut Jujun kanssa. Kun treenaa tavoitteellisesti, ja vielä monessa lajissa, on välillä vaikea hahmottaa omaa kehittymistä. Onneksi tätä varten on ne kaikki mahtavat treenikaverit ja tutut, jotka osaa arvioida ja kommentoida. Tässä kuitenkin vähän omia ajatuksia Jujun vahvuuksista ja omista koulutuksellisista onnistumisista, lajeittain ja arkea unohtamatta:

Arki:

+yleinen arkihallinta. Juju odottaa autosta ulos lupaa, ei kulje avoimesta ulko-ovesta ilman lupaa, ei varastele ruokaa, odottaa omaa ruokaa nätisti ja syö luvan saatuaan, väistää ihmistä, ei hypi kenenkään päälle (paitsi mun, ja sekin luvan kanssa) jne. Tämä yksi tärkeimmistä asioista ihan arjen sujumisen kannalta.

+hihna(ton) käytös. Olen mielestäni onnistunut erinomaisesti luomaan Jujulle oikeanlaisen asenteen ja käytöksen lenkeille hihnassa ja vapaana. Hihnassa ollessaan Juju on ikäänkuin puolittain hommissa, ja se kävelee hihnassa kauniisti vetämättä ja käskystä vierellä. Ei noteeraa koiria tai vieraita ihmisiä, ja tähän voi luottaa 100% kaikissa tilanteissa. Provosoivat koirat saavat provosoida kaikessa rauhassa, ei järkytä pikkumustan maailmaa mitenkään. Varsinaisilla lenkeillä irrallaan ollessa Juju ei lähesty ketään, ei mene kenenkään luokse, vaikka vieras ihminen kutsuisi, ilman lupaa, ja suhtautuu kaikkeen ja kaikkiin avoimen viileästi. Ei pidä vieraita ihmisiä juuri minään, mutta suhtautuu kuitenkin ystävällisesti kaikkeen. Ei jahtaa myöskään mitään eikä ketään kiellettyä, kaikki metsien ja puistojen asukit saa olla rauhassa ja lähteä vaikka nenän alta.

+arkiluoksetulo. Jujulle luoksetulo on itsestäänselvyys ja ehdottomuus.

+ympäristökovuus. Olen mielestäni onnistunut loistavasti luomaan Jujulle uskoa, että sen ei mun seurassa tarvitse huolehtia mistään, ei pelätä mitään, eikä puolustaa itseään. Mamma hoitaa. Juju ei pelkää mitään ääniä, alustoja, ympäristöjä tai yllättäviäkään asioita, ja jos se jotain mietiskelee, niin viimeistään yhdessä katsomaan menemällä kuittaa asiat normaaleiksi. Yleistää myös asioita hyvin tässäkin (jos tämä kottikärry on turvallinen, niin myös tuo on jne)

+asenne muita ihmisiä ja koiria kohtaan. Juju on avoimen välinpitämätön tuntemattomia ja ikävänä pitämiään ihmisiä ja koiria kohtaan. Ei pidä vieraita ihmisiä minkäänlaisena resurssina, eikä sitä kiinnosta mennä kenenkään luo. Kuitenkin jos saa luvan ja ihminen on tuttu, niin käyttäytyy ystävällisesti kaikkia kohtaan. Ei mielistele ketään. Potentiaalisiin tappelijoihin suhtautuu täysin välinpitämättömästi ja jos joutuu nokikkain, yrittää kaikkensa välttääkseen konfliktin. 

+rauhoittuminen. Juju rauhoittuu käskystä (ja nykyään ilmankin) missä vaan ja osaa ottaa tauot lepäilyn kannalta.

+ruokailu. Juju odottaa ruokaa, sillä on nälkä ja se arvostaa ruokaa, se syö mitä vaan ja se osaa odottaa kauniisti.

+kynsien leikkuu ja muut toimenpiteet. Ei tarvitse ottaa stressiä, kaikki hoituu ilman ongelmia.

Treenit yleisesti:

+palkkautuu sekä lelulla, että ruoalla (täysin opetettua). Alunperin hyväksyi palkkana vain lelun, mutta halusin että palkkautuu myös ruoalla (nopea palkkaus, eri palkkatasot), joten sen arvoa nostettiin.

+oppimisen oppiminen. Tämä on yksi tärkeimmistä. Että koira osaa oppia. Jujulle jos joskus tulee tenkkapoo, se ihan selvästi miettii asiaa, ja lopulta ratkaisee niitä, sekä muistaa ja haluaa muistaa ratkaisut.

Toko:

+kaukot. Olen mielestäni onnistunut opettamaan Jujulle napakat, varmat ja kauniit kaukot, joista myös JJ pitää.

+paikallaololiikkeet. Jujulla paikallaololiikkeet on niin varmat, että sen voi jättää oikeastaan mihin vaan paikallaoloon, ja varmuudella löytyy samasta paikasta uudelleen.

+ohjatun noudon alkeet. Juju rrrrakastaa ohjattua noutoa, ja liike on sille hyvin varma. Suunnat noin yleisestikin on paimennuksen myötä helpottuneet ihan jokaisessa lajissa, Juju osaa erotella suunnat ja tietää että suunnilla on väliä.

+tunnari!! Melkein unohdin kuinka hyvä tunnari meillä on kun sitä ei edes koskaan treenata.

+kehääntulo. Tähän kun alettiin panostaa, koko treenien mielentila on tullut paremmaksi.

+häiriöt. Juju suhtautuu häiriöihin avoimesti (ei ahdistu) mutta kuitenkin keskittyneesti. Olen mielestäni onnistunut aiheuttamaan Jujulle monentasoisia ja monenlaisia häiriöitä, ja Juju on hyvin selvinnyt kaikesta.

Agility:

+radanluku ja irtoaminen. Jujun lähtökohtainen koulutustapa aksaan ollut tarjoaminen, ja sen kautta on tullut hyvä radanluku ja irtoamiskyky. Yksi tärkeimmistä, itsenäinen radanluku ja irtoaminen....

.....+ja heti tähän perään ohjautuminen ja kääntyminen. Ilman näiden kahden ensimmäinen harmoniaa, olisi mustaa ferraria vaikea ohjata. Oon onnistunut myös rakentamaan hyvät ABS jarrut Jujulle radalle, joten se myös kääntyy tiukasti.

+itsevarmuus. Juju on nykyisin agikentällä aika päällikkö.

+rimavarmuus. Rimat pysyy kyllä, ja jos ei pysy, on koira jumissa tai jotain muuta vialla.

+esteiden lukitus. Jos lukittaa, enkä tee ohjausvirheitä, niin sinne menee, joten myös luotto estelukituksiin on hyvä, pääsen sitä kautta liikkumaan radalla hyvin.

Paimennus:

+motivaatio ja moottori. Tulee tietty selkärangasta ja perimästä myös.

+eläinten käsittely. Juju kohtelee paimennettavia tosi kauniisti ja kohteliaasti, mun ei tarvitse pelätä että se vahingoittaisi lampaita. Juju myös poistaa lampaista luonnostaan painetta, jos ajautuu liian lähelle, ja vasta viime aikoina oon alkanut ymmärtää tämänkin ominaisuuden tärkeyden.

+kuuntelu. Juju on alkanut ihan oikeasti kuunnella tosi hyvin lampailla ja erottelee käskyt.

+oikein tekemisen palo. Juju yrittää aivan täysiä tehdä oikein.

+yhteistyö. Ollaan kokoajan paremmin samalla pellolla ja Juju myös luottaa siihen että pidän oman puoleni.

PK-jälki:

+keppimotivaatio. Ehdottomasti kärjessä tämä. Tietoisesti otettu kepit mukaan vasta kun keppimotivaatio ollut korkea.

+nenän käyttö. Ajaa jälkeä rauhassa syvällä nenällä.

+palkkautuminen. Palkkautuu pelkistä jälkikepeistä erinomaisesti.

Muut:

+pk-tottis asenne. Aloitettu asennetreeneistä ihan tietoisesti, ja tuottaa tulosta.

+esineet ja niistä kiinnnostuminen noin yleensä. Olen tietoisesti antanut Jujun kannella kaikenlaista ja tuoda kaikenlaisia esineitä.

+uiminen. Olen saanut Jujulle hyvän uimistyylin ja motivaation uimiseen aika ilmaiseksi. Mutta esim. uimahyppyjä opeteltu ihan erikseen ja nyt hyppää jo korkealta laituriltakin hyvin.

Kyllähän näistä saisi aika listan. Maailman paras Juju, ja loput on vaan kehityskohteita.

Reeniireenii

Perjantaina illalla mentiin vielä tottiskentälle. Tehtiin hyppyä ja hiukan seuraamista. Seuraus oli jälleen aika kivan tuntuista, Jujulla oli virtaa ja homma sujui. Hypyssä aloitettiin 80cm joka meni kuin vettä vain, lähes paikaltaan hypäten. Nostettiin 90 cm joka meni myös, ei epäröinyt tässäkään. Mutta sitten se maaginen 10cm metriin olikin aika jännää, toki mua jännitti ja en osannut ehkä tehdä harjoitusta ihan oikein päin, kun tehtiin niin että lähetettiin hyppäämään musta poispäin heti. Meni pari kertaa ohi, ei saanut palkkaa, muttei torujakaan. Sitten kun meni kolmannen kerran hypystä ohi, niin otettiin toiste päin, apparista muhun päin, en jättänyt Jujua käskyn alle, vaan appari piti kiinni. No sillai päin se tuli kerrasta yli, koski kyllä esteeseen, mutta tuli metristä yli. JIHUUU! Pitää vaan saada oma korvien väli kuntoon tuon kanssa, ettei itse pelkää sitä metristä. Jos se tuli nyt pöksyt jalassa juoksuisena metristä, niin se tulee kyllä ns. normikuntoisenakin 😁
________________________________

Lauantaina ajeltiin Somerolle paimentamaan piiiiiitkästä aikaa.

Ekalla kierroksella hakuja. Hakumatka oli ehkä 50m, ja otettiin molempiin suuntiin. Juju oli näppärä pikkumusta, oli kuulolla ja totteli nostossa. Oikealle ahtaampi, mutta totteli silloinkin. Sai jopa ajaa pikkuisen poikittaista ajoa, kun totteli nostossa. Ja kerran sai tuoda lampaat. Hakutreeneihin halusinkin panostaa. Marika sanoi, että Juju on selkeästi paremmin kuulolla, ja haluaa ymmärtää mitä siltä halutaan. Ja flänkit lähtee jo paremmin. Toiseen suuntaan (oikea) lähtee tahmeammin, vasemmalle jo luopuu vähän lampaista paremmin, ja sinne suuntaan lähtee avoimemmin. Marika kehui, että Juju on mennyt paljon eteenpäin, vaikka onkin ollut vaikeat lampaat jne. Että kyllä osa treeneistä kuitenkin tuottaa myös tulosta. Otin myös pillikäskyjä jo mukaan vaikka ahdisti puhallella kun oli porukkaa kuuntelemassa meijän epävireisiä puhalluksia 😀

Tokalla kierroksella ppajoa. Käytiin hakemassa ensin porukka laitumen päästä. Vähän kuumotteli lähettää Juju kaukaa hakemaan ja kokeilla mitä tekee, mutten sitten kehdannut, olisi varmaan järjestänyt vuosisadan shown 😂 Käveltiin yhdessä, ja ehkä 50m päästä lähetin oikealle aidan väliin ja sinne stoppi ja aja. Sai ajaa mun läpi, tässä meinasi lähteä kiertämään ja pysäyttämään laumaa, mutta rauhallisesti sen estin ja sitten vaan uudelleen aja. Ajossa meinaa kyllä helposti varsinkin tuollaisella isolla laumalla joka kulkee aika nätisti peesailla ja nostaa itseään, varsinkin stopeissa. Eli kun sanon odota, tai ihan stand käskyn, niin tavallaan lähtee lampailta pois, siten että poistaa paineen eläimistä kääntämällä joko päätä tai nostamalla pään pystyyn. Tähän pitäisi keksiä jotain. Muuten kyllä työsti eläimiä ihan kivasti, ja vaikka mentiin hankalaan paikkaan ojan reunaan, missä koiran piti oikeasti työntää että sai eläimet yli ojasta, niin toimi ihan kivasti. Sai tehdä myös flänkkejä ojan ympäri ja takaisin, joka oli aika hauskaa myös.

Pitänee opettaa Jujulle tosiaan joku lyhyt flänkkikäsky, jolla saan sen ikäänkuin palaamaan lampaille heti kun se nostaa itseään sieltä pois. Eli lyhyt edestakaisin flänkki, jos lauma jökittää. Ja sitten antaa sen ajaa pidempää matkaa ilman stoppeja?

_________________________________

Sunnuntai ja maanantai meni vapailla, maanantaina ihan vähän tottista kentällä ja puiden kiertoa niin että palkka odotti maassa, ja piti silti kiertää niin kauan että saa luvan ottaa palkan. Oli kivaa ja Jujun mielestä aika helppoa 😀
_________________________________

Tiistaina sitten illalla jäljestämään. Piti aamulla mennä hallille juoksareihin, mutten jaksanut nousta ajoissa. Nooh, niin kauan kun joutuu halliin laittaa pöksyt jalkaan, niin ei oo niin väliksikään. Maanantaina ja tiistaina huomasin myös että Jujulla oli todelliset tärpit päällä, ei tarvinnut kuin hiukan silitellä sitä niin jo sen nosteli häntää 😂😂😂

Joka tapauksessa illalla siis jäljestämään. Treenikamu tallasi Jujulle about 600m pitkän jäljen kuudella kepillä. Jäljen vanhetessa tehtiin tarkkuusruutu ekaa kertaa metsään ja muutenkin tauon jälkeen. Pojat teki ensin (koska tärpeissä oleva tyttö olisi voinut jättää metsään hiukan haastavia hajuja) ja sitten Juju ruutuun. Juju seurasi ensin Vilin jälkeä, ja meni ulos ruudusta, eikä oikein tiennyt muutenkaan mitä sen piti etsiä. Vähän arvelinkin että lähtee esineruutu ajatuksella, muttei kuitenkaan ihan niin kauas ajautunut. Sitten kun hoksasi, löysi heti, muttei muistanut ilmaisua, vaan otti avaimen suuhun. En ottanut sitä vastaan vaan odotin oikeaa ilmaisua. Ja tulihan sekin sieltä, kun vähän odotteli. Tässä välissä tarjosi kuitenkin kurre-temppua muunmuassa 😁😜 pitää ehkä vähän tehdä noita ensin nurmelle.

Jäljellä lähetin about kahden metrin päästä tieltä ikäänkuin lyhyelle janalle. Lähti aivan superisti, nosti jäljen oikeaan suuntaan mutta sitten...megaluokan aivopieru, ja jäi pyörimään paikalleen ja sen jälkeen lähti takajäljelle. WOOOT? Otin pois jäljeltä ja pienen mietinnän jälkeen uudestaan toisesta kohtaa. Ja taas lähti tosi hienosti, nosti oikeaan suuntaan, mutta sitten jäi taas pyörimään. Mitä ihmettä?? Kyllä meinasi v käyrä nousta, kun vielä kehuin nostosta, muttei jatkanut jäljestystä. Välillä jäi hölmistyneenä seisomaan ja katsomaan mua, ihan kuin ei olisi tiennyt mitä oli tekemässä. Olin hiljaa vaikka teki mieli hakata päätä mäntyyn. Onneksi oli appari mukana joka tasaisesti sanoi että anna sen itse ratkaista. Toistin sitten hetken päästä jälki-käskyn ja sitten yhtäkkiä syttyi lamppu ja lähti jäljelle. Ja sitten jäljestikin aivan tosi hienosti. Nosti kaikki kepit ja oli tarkkana. Kepit oli suurinosa kulman jälkeen, niin tuli vahvistettua kulmia, ja muutenkin tiesin about esim. yhden kulman paikan ja oikein tosi hyvin jäljesti senkin. Häntä tötteröllä meni ja palkkautui joka kepillä hienosti. Ei näköjään noin pitkää taukoa kannattaisi pitää...
_________________________________

Keskiviikkona aamulla omille lambeille. Jaettiin alkuun porukasta taas kolme sopivaa meille, jako onnistui tällä kertaa aika hyvin, Juju malttoi mielensä ja sai haettua porukan portille mistä sain jaettua meille sopivat kolme. Yksi musta oli taas sitä mieltä ettei hän ala, muttei kiinnitetty siihen huomiota.

Ekalla kierroksella flänkkejä ja pillikäskyjä. Vähän ajoa välissä. Kiinnitin huomiota siihen että käskin oikein. Silti jossain kohtaa käskin myös väärin. Arhg. Maahan käskykin alkaa taas vähän rakoilla, kun en ole vaatinut sitä loppuun asti. Lampaat oli kuitenkin tällä kertaa varsin ok, väistivät koiraa, vaikka edelleen ovatkin hitaita ja laiskoja pikku palleroita. Mutta eivät sentään haastaneet koiraa kummemmin. Tehtiin toki pienissä pätkissä ja en antanut vaikeiden tilanteiden edes tapahtua. Huomasin myös ajossa, että Juju katselee mua, mutta en nyt siihen puutu, yritän helpottaa jos tuntuu liian vaikealta. Hyvin Juju erottelee jo suunnat ja ajo käskyt. Vielä joskus jos antaa tilaisuuden niin kääntää porukkaa liiaksi mulle, mutta näihin puutun ja korjaan.

Otettiin myös muutama haku. Matka ehkä 30m. Lähti oikealle huonosti ekalla, ei halunnut mennä lähelle ruokinta tarhan aitaa, missä osa lampaista päivysti. Laitoin maahan ja otin uudestaan. Nyt lähti hyvin, mutta meni hiiiitaaaasti ruokinta aitauksen kohdalla. Ennakoi myös stoppia, mutta kuunteli lisäkäskyn. Toinen haku vasemmalle paljon parempi.

Vikalla kierroksella aloitin vähän oikean suunnan pillikäskyä, mutta huomasin pian että homma mättää, enkä osannut sitä ratkaista joten lopetettiin tämä aika nopsaan. Juju kun on nyt oppinut maahanmenoa pillillä ja ajoa, niin oikealle kun käskin, niin meinasi viheltäessä mennä maahan, tai lähteä ajamaan, joka tapauksessa hidasti kaarella merkittävästi. Kun tein toisinpäin, eli ensin vihelsin ja sitten sanoin suullisen käskyn, pelasi paremmin. Hmm...täytyy tätä vähän pohtia. Jätin videolle jopa omat äänet kerrankin. Mun mielestä paimennusvideoista saa enemmän irti näin 😀

I started living outside of the box, Crossing over lines where I always used to stop

Tiistaina olikin sitten aika vaiherikas päivä.

Lähdettiin iltapäivätreeneihin Jujun kanssa Somerolle Marikan oppiin. Treenit oli mielenkiintoiset.

Ulkona tuuli niin että tukka meinasi lähteä päästä, joten oltiin sisähallissa. Oltiin ekana vuorossa mikä oli tosi kiva kun koko illaksi oli vielä tiedossa ajelua sinne ja tänne. Eka kierros tehtii stopin vahvistamista ja ajoa. Suurin yllätys treeniin oli Jujun aivan huiput kaaret. Siis ihan käsittämätöntä, miten oli ei näköistä kaarille lähtemistä kuin koskaan. Juju lähti rennosti, tarjosi isompaa kaarta ja antoi eläimille tilaa. Ihan huulipyöreänä katselin sen menoa, poissa oli jännitys ja ahdistus, Juju teki tosi hienolla asenteella. Poispäinajossa on edelleen työtä, jossain tietyissä paikoissa oli vaikeuksia lähteä ajoon ja saattoi vähän haistellakin. Mutta siltikin ihan eri asenteella oli kuin on nyt ollut, oikeasti työsti eläimiä, ja oli rento oma itsensä. Paikoin myös ajo näytti osi hyvältä. Ahtaat välit oli vielä jännittäviä, mutta sain kuitenkin vaadittua muutamat hyvät stopit myös irrotuksiin eläinten ja seinän väliin. Stopit otti myös hyvin. Ajossa edelleen vähän itse arvon stoppien kanssa, että stoppaanko maahan, kun haluaisin että stoppaa seisaaltaan, mutta se ei vielä mene läpi se odota käsky kunnolla.

Tokalla kierroksella tehtiin samaa treeniä, mutta tehtiin myös muutama pidempi haku (mitä nyt tila antoi periksi), ja nämä oli kaikki tosi hyviä. Kerran vasemmalle oli vähemmän tilaa, ja kun laitoin sinne, niin ikäänkuin ajautui liian lähelle eläimiä ja silloin tuli pieni jännitysmomentti. Lisäksi yritettiin nyt niin, etten kehuisi Jujua maahan käskyn jälkeen "hyvä" hihkaisulla, koska se sai Jujun nousemaan joka ainoa kerta, ja sitten sain laittaa sen uudelleen maahan. Lopussa tuli vielä tosi hieno pätkä, kun halusin koittaa saanko Jujun ajamaan vetoa vastaan vähän. Pyysin ajamaan, niin ensin vähän venkuroi jälleen, käskin takaisin maahan ja siitä aja. Hienosti näin kuinka sen ilmeseen tuli sellainen päättäväisyys, ja se sai kuin saikin työnnettyä lampaita vetoa vastaan. Aivan tosi hienosti!!

Ostin Marikalta myös paimennuspillin, nyt alkoi vihellystreenaus :D ei vaan, olisi mukavaa jos kesäkauden lopussa osaisi itse viheltää kaikki käskyt, ja voisi alkaa ajamaan niitä Jujulle läpi ensi talvena hallikaudella. Mutta oli silti aika reteetä laittaa paimennuspilli kaulaan roikkumaan :) Jotenkin tuntui askeleelta eteenpäin, vaikka ei siinä tilanteessa päästy vielä mihinkään.

Eilen aamulla tuli ekstemporeena pieni muutos tuleviin viikkoihin, nimittäin porukoitten tolleri Aida tuli meille hoitoon loma matkan ajaksi. Eli sain ajaa semmosen rapian 150km lenkin kun kävin hakemassa ferrarin kyytiin. Aida on aiemmin ollut myös meillä hoidossa ennen Jujua, ja silloin se on ollut Tempun kanssa ihan ok. Joten päätin nytkin, ettei eroteta elukoita mitenkään, vaan niiden on vaan totuttava, jos aiotaan saman katon alla olla. Ja hienosti se menikin, Aida muisti välittömästi Tempun nähdessään, että toi oli se terävä kyntinen, kenen nenille ei kannata hyppiä, ja vältteli katsekontaktia Temppuun. Temppu myös osoitti heti kaapin paikan, ei hievahtanutkaan kun Aida meille tuli, vaan käyttäytyi omistajan elkein heti kättelyssä :D Tosi kauniisti Aidan Tempun perässä kulki, hyvän turvavälin päässä ja ihan hiljaa kävellen, joten en puuttunut niiden juttuihin. Mutta jännä oli se, että kun Juju huomasi, että Aida seuraa Temppua, niin Juju meni ja blokkasi niiden väliin, ja ihan selvästi kertoi Aidalle, että tuollainen ei käy. :) Avara luonto! :D

Juju suhtautui asiaan kuuluvalla mustasukkaisuudella

Tämmösellä köörillä mennään pari viikkoa (tehtävä:etsi pikkumusta)

Aamulla ei ällöttänyt enää niin paljoa

______________________________

Tänään keskiviikkona pakkasin koirat ja itseni jälleen autoon ja mentiin hallille. Aida ei ole koskaan ennen edes käynyt hallissa sisällä, joten ajattelin ottaa sen excursiolle mukaan. Se on suhteellisen pehmeä ja vähän arka tapaus jota jännittää vieraat asiat ja kovat äänet, joten ajatus oli mennä leikkimään ja syömään halliin. Jujun kanssa puolestaan tehtiin juoksaria (ylläri?) ja sitten otin myös muutamat A:t ja vähän speed circleä cik&cap käskyjen kanssa.



Jujun kanssa ollaan nyt vähän uuden äärellä tuon juoksarin suhteen, kun ollaan siirrytty korkealle puomille. En tosiaankaan odottanut, että sujuisi heti, ja ajattelinkin että tässä taas haetaan onnistumisia, ennen kuin alkaa vauhti kasvaa. Ja tietty myös korkea puomi kaikuu pysärihistoriaa, joten näiden asioiden kanssa onkin sitten töitä tiedossa. Kuitenkin ihan reippaasti ja innokkaasti teki, joten se on jo pelkkää plussaa, vielä kun itse saisi ihan oikeasti noi toistokerrat näppiin, voisi treenata samoissa treeneissä jotain muutakin, jos tekisi tuota vain sen maks 10 toistoa ja jättäisi siihen. Tosi rasittavaa kun aina tekee mieli ottaa vielä yksi lisää. Jujun kanssa ei ongelmana ole osumat matolle, se osuu aikalailla 100% varmuudella, mutta noi pysärin tarjoamiset saa jäädä pois pian. Nyt vielä palkkasin nekin, koska kriteeri täyttyy kuitenkin, kun osuu matolle. Yritän vain palkkasanan hihkaista nopeammin. Ehkä pieni ongelma onkin tuo palkkasanan ajoitus, koska Juju selkeästi odottaa sitä ennen kuin "vapauttaa" itsensä. Toisaalta olen nähnyt että monet myös hetsaa koiraa kauheasti tässä kohtaa jotta se varmasti juoksee maton läpi eikä pysähdy (siis pysäritaustaiset), mutta mä oon ajatellut sen sumentavan Jujun omaa ajattelua, ja toisaalta mun kova hetsaaminen tuossa alastulolankulla myös saa Jujun kyttäämään ja hiipimään. Luulee kai häiriötreeniksi ja oikein varmistaa pysähtymistä stopille. Viimeistään sitten kun lisään sen putken taas tuonne eteen vetämään, niin saadaan varmasti myös kunnollisia läpijuoksuja ja esitti se niitä jo tänäänkin :) An kanssa riittää myös muistuttelua, olen nyt laittanut pumpperin alastulolappeen harjalta noin 20cm alaspäin, jos saisin laukkaa vähän venytettyä. Tuli taas ekan tosi hyvin, muilla vähän jumi. Tuossa mietin, että oon kyllä Jujun kanssa myös Aalla vaihtanut alunperin pysärin juoksariksi, joten kyllä se puomillekin onnistuu, vaatii vaan enemmän aikaa. A oli paljon helpompi hoksata, ja toisaalta sen alle ei ollut paljoa vielä pysäritreeniä.

Loppuun vielä tollerikevennys :D Aida oli aluksi hämillään, mutta kun huomasi mulla olevan nameja, se keskittyi tosi hyvin (ollakseen täysin vapaan kasvatuksen tulos, ei ole tottunut tekemään mitään ruokansa eteen), ja putkeenkin tutustui aika reippaasti. Mutta sitten kun kaivoin pallon esiin, sitten ei ollut riemulla rajoja :D Se ei voinut uskoa, että saa oikeasti sisällä juosta pallon perässä ja luvan kanssa, ja oli tosi hauska myös nähdä siitä miten se pohti että miten sen pallon saikaan (tein ihan perus siivekkeen kiertämistä ja palkkasin aina kierrosta lelulla). Palkkoja se ei osaa vaihtaa todellakaan, eli jos vaihdan lelua namipalkkaan, ei toimi. Pallo on vaan niin parhautta. Mutta ihan tosissaan, ihan hauska päästä aivan vihreän, mutta jo aikuisen koiran kanssa näkemään miten se suhtautuu esteisiin ja halliin. Antaa vähän perspektiiviä myös sille mitä kaikkea Jujun kanssa onkaan saatu jo aikaan <3

Juoksupuomille uusi askel eteenpäin

Keskiviikkona oli huoltopäivä, lenkkeiltiin rennosti ja huollettiin. Illalla vähän jumppaa pallon kanssa, ja selän venytys ja hieronta. Juju on joka kerta hienommin käsiteltävänä, tällä kertaa ei tarvinnut enää kauheasti houkutella olemaan paikallaan, kun tietää jo homman nimen. Selkä olikin jumissa, mutta mielestäni sain hyvin koplattua sitä auki ja venyteltyä pallon päällä ja pyyherullan päällä ja Juju venyttelikin hieronnan jälkeen makeasti.
_________________________

Torstaina oli ajatus ensin vain tokoilla, mutta sitten tehtiinkin hyvin sujuneiden lyhyiden kaukojumpan ja seurauksen jälkeen lankkutreeniä. Ja nostettiin lankku minipöydän päälle :D

Kaukojumpassa naksuttelin takajalkatargettia, ja tehtiin muutamia asennonvaihtoja targetilla. S-I tuntuu olevan nyt vaikeinta. Meinaa takajalat täpistä hyvin herkästi, mutta targetti auttaa asiaa. Joutuu keskittyä. Seurauksessa oli innokas ilme ja naksuttelin hyvää paikkaa ja kivaa kontaktia. En käyttänyt juurikaan käskyjä. Peruutuksessa oli vähän vaikeuksia taas kun meinaa istua. Pitää tehdä pidempiä peruutuspätkiä. Ja seinän vieressä ottaa myös välillä. Meinasin ensin että naksuttelen myös seinään nenäkosketusta, mutta en sitten, lankkutreenit veti enemmän puoleensa :)



Lankulla sitten aluksi tuttuja juttuja, mutta aloitettiin suoraan lankku maassa ja matto lankulla. Tikkukin oli about puolessa välissä lankkua. Juju niin tykkään tuosta treenistä. Vauhtiakin oli jo aika kovasti, ja vain yksi huti tuli, ja onneksi en palkannut siitä. Namimaatille tekee paremmin nyt, menee sinne varmemmin. Heti kun vauhtia tulee niin valmiille lelulle alkaa hiipiä. Täytyy tuota lelupalkkaa ottaa ehkä vasta sitten kun yhdistän lankun perään putken.

Esittelin myös ekaa kertaa loivat käännökset molempiin suuntiin. En käyttänyt mitään käskyjä vielä, vaan ihan halusin muutamalla toistolla katsoa mitä tapahtuu. Eikä oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Vähän pohdintaa tuli lisää niin se katkaisi suurimman rallin, mutta muutoin, koski jokaisen, malttoi koota ja sitten kääntyä, ja meni namimaatille hyvin. Ekalla taisi koittaa hiukan pysäytystä, mutta palkkasin senkin, kun ei ollut kuitenkaan oikea stoppi.

Sitten tattaraaa, nostin lankun pään minipöydälle. Ekat toistot tässä oli epävarmoja, niinkuin ajattelinkin, tämähän on ollut se akilleen kantapää puomilla. Sain Jujun juoksemaan aina hyvin maassa olevalla lankulla, mutta sitten kun se nostettiin pöydälle, ilme ja koko olemus muuttui radikaalisti epävarmemmaksi, enkä saanut sitä koskaan purettua. Tehtiin juuri sen verran kun oli tarvis, että sain muutaman hyvän toiston. Koski kyllä kaikki. Jes!!

Aksatekniikkaa hiomassa

Keskiviikkona oli Jujulla treenivapaat. Juju ei mielestään tarvisi mitään vapaita, lenkillä tarjosi seuruuta ja pujotteluja ja tuntui olevan tuulta tukassa :D kotona jouduin aikalailla maanittelemaan sitä olemaan rennosti, kun oli huoltopäivä, venyteltiin ja hierottiin kuten fyssari käski. Mutta mitäpä ei pieni supsipupsi tekisi kun kauniisti vaatii :D
_____________________________

Torstaina aamulla sitten aksailemaan. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä. vasta pe uudestaan aksahommiin, mutta koska Johanna halusi perjantaina tokoilla, ja oikeastaan se oli ainoa sopiva päivä, niin me vaihdettiin suunnitelmaa.

Tehtiin Villen vauhtiympyrää, ja alkuverkan jälkeen lankkuhommaa. Treenit videolla:



Yritän panostaa noihin lämmittelyihin nyt kun tuntuu että Juju aina kulkee hirmuisen paljon paremmin kun sen hyvin verkkaan ensin. Mehän tehdään ennen treenejä tosi lyhkänen lenkki (varsinkin nyt kun on tämmönen jäinen keli niin koen ettei varsinaisesta lenkistä ole juuri lämmittelyhyötyä) ja sen lisäksi verrytellään sitten hallissa kroppa lämpimäksi erilaisilla tempuilla.

Puomin treenejä jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. Matto lankulle, ja ensin ihan vaan helppoa koske mattoon-namille-koske mattoon-namille juttuja, ja sitten lisäsin tikun joka kierrettiin, ja lopuksi lisäsin matkaa. Muutama hasardi tuli, ja yhden vahingossa palkkasin, mutta muutoin hyvä.

Ville Liukan treeneissä tuli puheeksi, että Juju kulkee hiukan pikkusievästi estevälit, jos ei tiedä jo kaukaa minne kuuluu mennä. Ville sanoi, että hän tekisi Jujun kanssa ihan perusharjoitteita putki-hyppy vauhtiympyrällä, jotta saataisi etenemiseen enemmän vauhtia. Tätä sitten tehtiin. En oikein osaa sanoa, kulkiko Juju yhtään tavallista lujempaa, mutta innoissaan se oli ainakin. Rimat oli medissä.

Vähän varioiden tehtiin ympyrää, mutta pidettiin ohjaukset helppoina. Tätä harjoitusta voi varioida monella tapaa, ja tässä muutamia, mitä otetaan testiin jatkossakin:

Aktiiviloma

Perjantaina suunnattiin illalla kohti Lohjaa ja talvilomaa!

Innostuin tämän juoksupuomi asian myötä suuntakäskyistä aikalailla, ja ostin Trkmanin Cik&Cap treenileffan. Nyt sitten on kik&sakkailtu pikkusen joka päivä :D

Lauantaina oli oikeet treenit, paimennusta luvassa. Alunperin piti olla Sipilän tilalla Anja Lehtiön koulutus, mutta Anjalle (tai lähinnä hänen koiralle) tuli treffireissu Norjaan, joten kurssi peruuntui. Päätettiin pitää omatoimitreenit kuitenkin ja hitsi sentään että olikin mahtavaa! Ilma oli mitä parhain, ja oltiinkin jo etukäteen sovittu, että otetaan kameravehkeet mukaan, niin saadaan kuvia. Jujun kuvat ei ole vielä mulle asti saapuneet, mutta toivottavasti saan ne tänne pian.

Ekalla kierroksella otettiin ihan tuntumaa laumaan. Lauma oli noin 8 uuhen porukka, ja kilttejä rouvia olivat. Sopivasti raskaita, että koira sai niitä työstää, mutta kuitenkin kilttejä, että eivät turhaan koiraa kyseenalaistaneet. Pyysin Jujua flänkeille ja peruskuljettamaan pitkin peltoa. Sai työstää laumaa ihan rauhassa, en kauheasti kontrolloinut, muuta kuin puutuin flänkkeihin, jos ei mennyt kun pyysin. Aika lähellä laumaa Juju työskenteli, ja siksi vähän taas ahdistui kun tuli liian lähelle. Treenikaveritkin sanoi, että kyllä siitä huomaa että se jännittää, ja purkaa sitten sitä välillä menemällä liian lujaa. Maahan käskyt otti ihan hyvin.

Tokalla kierroksella halusin ottaa vaikeampaa, otettiin lauma noin 8m halkaisijaltaan olevaan pyöröön, ja työstettiin siellä lähellä oloa, aidasta irrotusta jne hankalia juttuja. Kyllä Jujusta näkin että sitä jännitti, haistelu ja paskan syöminen alkoi, mutta siis yllättävän hyvin tunki eläinten ja aidan väliin. Tosi pieneenkin rakoon tunki, ja silloin jos pyrähti kovempaa ja vähän komensi lampaita, niin en sanonut mitään. Otettiin vaan uudestaan. Ihan tosi hyvä pätkä vaikka alkuun mua itteä jännitti että miten lähtee menemään. Tommosia treenejä tarvitaan nyt tosi paljon, ne auttaa tuohon jännitykseen.

Kolmannella kiekalla otettiin pellolla poispäinajoa. Yritettiin ensin itse, mutta porukkaa oli sen verran pyöritetty, että ne oli jo raskaita, ja Jujulla on selkeästi muodotunut mielikuva pellolla ajosta, että se vähän ahdistaa. Otin alkuun liinaan, ja autoin sen kanssa, ja sitten kun tuli apukoira mukaan niin saatiin hyviä pätkiä. Jujulla pitääkin ehkä nyt ottaa tuota apukoiran kanssa ajoa, niin saisi siihen itsevarmuutta. Lopulta oli jo aika raskaita rouvia ihan vaan flänkiltäkin nostaa, mutta lopetettin onnistumiseen.

Olin niin iloinen treenien jälkeen, oli aivan huippu porukka, hieno sää, ja vielä kaikki mitä tehtiin, onnistui paremmin kuin tähän asti. Sain paljon uusia ideoita ja valaistumisen siitä, että Juju ei varsinaisesti eläimiä pelkää, vaan se ei vaan halua multa huonoa palautetta. Mä oon ollut varmaan aika ankara sille silloin aluksi, niin se on vähän kyseleväinen ja hakee multa tukea. Heti kun sitä alkaa vapisuttaa, niin se yrittää tulla mun luo.

Paimennushommien jälkeen käytiin vielä moikkaamassa Entti iskää ja Päiviä. Käytiin tällä kertaa vain lenkillä pellolla. Entti sai kyttäily seuraa, ja olikin aluksi hämillään Jujun leikeistä ;) Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa! Juju oli aika loppu kun päästiin autolle.

__________________________________

Sunnuntaina oltiin mökillä aamupäivä, Juju sai rallatella Aidan kanssa. Hyvin tulee tytöt toimeen edelleen, mutta Jujun mielestä vääränrotusen kanssa on ihan tyhmä leikkiä. :P Jännästi ei noutaja taivu tuijota-hiivi-hyökkää leikkiin.

__________________________________

Maanantaina oli vuorossa aksaa. Olin varannut Ojankoon Ville Liukan yksäri treenit. Treenien alku ei mennyt kuin elokuvissa, Ville oli unohtanut meidän treenit, ja mä en päässyt halliin kun vuoroa varatessa ilmoitettiin että en tarvi avainta kun Villella on. Odotteluhan ei tunnetusti ole mun vahvin laji, ja kuppi oli jo vähän nurin ennen kuin pääsin halliin sisälle edes. Ville tuli pitämään treenejä, vaikka vähän myöhässä.

Tein itsenäisesti sitten odotellessa vielä keinua, keppejä etupalkalla, ja ekaa kertaa cik&cap käännöstreeniä esteellä. Olipas hauskaa naksutella noita. Keinut sujui hyvin ollakseen vieras keinu vieraassa hallilla ja kepit teki oikein joka kerta. Vähän kepit on hitaat etupalkalla, mutta teki kuitenkin hyvin loppuun asti.



Kun Ville saapui hallille, rakennettiin nopeasti rata, jota tehtiin. Olin pyytänyt, että katsotaan Jujun perusvauhtia, ja miksi se välillä tuntuu kulkevan hitaammin. Rata oli hauska, haastava mutta kulkeva. Keinu ja A oli radalla kontaktit. A koski joka kerta, ja keinut teki etunamilla hyvin. Kepit haki joka kerta oikein vaikka oli tiukkaa umpikulmaa. Kuitenkin kun rataa tehtiin, sanoi Ville että hän tekisi Jujun tyyppisen koiran kanssa ihan vaan perustreenejä. Että se kyllä se vauhti löytyy siltä, mutta että se tekee vähän pikkusievästi estevälit, silloin kun se ei ihan tarkkaan tiedä, mihin sen pitää mennä. Esim. keinulle Juju kiihdytti varsin pätevästi, mutta kun se karttaa virheitä, niin silloin kun se ei jo etukäteen tiedä mihin mennä, niin se kyselee, ja siksi hidastuu. Tähänkin tulee auttamaan nuo suuntakäskyt ja sitten pitää Jujulle opettaa hyvin sellainen come to hand käsky, jolla se tulee käteen suorinta reittiä.


_________________________________

Tiistaina lähdin ajelemaan kotiinpäin, ja matkalla poikkesin Somerolla Marikan opissa paimentamassa.

Ekalla kierroksella otettiin ihan liinassa ajoa, ja sitä että sai pitää nurkassa ja sitten irroittaa. Aluksi oli taas hankalaa, kun Jujua jännitti, niin meinasi vauhti kasvaa ja lähteä vähän hanskasta homma. Mutta alkoi sujua, ja alkoi tulla ihan uusi ilme naamalle lampaita kohdatessa. Kyllähän Jujua jännitti niin hitokseen taas mennä lähelle lampaita. Mutta saatiin kuitenkin ihan hyviäkin pätkiä ja Juju sai kontrolloida laumaa.

Tokassa kierroksella laitettiin sisähallin sisällä keskelle tilaa pyöröaitaus, ja Juju sai laittaa lampaat häkkiin. Häkkiin laittaminen oli helppo, lampaat halusi mennä häkkiin ihan itse. Sitten koira ja minä häkkiin (oli 8 elementtiä, eli aika suhteellisen pieni häkki). Siellä pyöritin Jujua reunalla, ja sai mennä eläinten ja aidan välistä. Aluksi oli vaikeaa, mun piti kepillä blokata Jujua ja suojata lampaita, ja samalla pyöriä ympäri, että pystyin olemaan kartalla missä koira menee :D toinen suunta oli vaikeampi, taisi olla oikea (mikä on alusta lähtien ollut Jujulle vaikeampi puoli ihan flänkeilläkin). Ei kauaa pyöritetty häkissä, jotta saatiin taas ajatusta siihen suoraan ajoon. Eli häkki pois ja Juju liinaan, ja sitten ajotreeniä. Ajettiin nurkasta nurkkaan, ja sitten nurkassa irrotus. Aluksi menin itse väliin irrottamaan lampaita, mutta lopuksi annoin Jujun mennä itse, varmistin vaan stopin liinasta. Marikan kanssa juteltiin, että on aivan turha tapella stoppien kanssa nyt, kun itsevarmuus on se avain asia mitä haetaan. Jos mä joudun koko ajan raivoamaan siitä stopista, niin hommastahan ei tule mitään, eikä se treenikään mene perille niinkuin on ajatus. Siksi parempi nyt ottaa liinassa treenejä edelleen, jotta ei jouduta ristituleen Jujun kanssa jälleen. Hyvät treenit ja tosi hyvällä mielellä lähdin kotiin. Juju sai olla sisähallissa katsomossakin, kun kerran osaa käyttäytyä niin hyvin. :)
________________________________

Keskiviikkona kotona olikin sitten Jujun ihka ensimmäisen fyssarikäynnin aika. En jotenkin ole saanut aikaa varatuksi, ja kun nyt ei ole mitään ongelmia ollutkaan niin en ole vaan käyttänyt hierottavana. Elina Karhumäellä oltiin ja Juju oli esimerkillinen potilas :) oli tyypilliseen tapaansa tosi iloinen, mutta mietiskelevä vieraan ihmisen kanssa. Antoi Elinan hienosti käsitellä, kunhan mamma istui vieressä :D Jumia löytyi lannerangasta, ja hiukan oikeasta olasta, muutoin oli Elinan mielestä hyvinkin tasapainoinen ja symmerinen lihaksisto. Sanoikin että miten siitä on tullutkin noin symmetrinen. Kehui myös luonnetta ja selkeästi tykkäsi Jujusta. :) nyt muutama päivä lepiä, ja sitten homma jatkuu taasen :)

Ei aina voi olla kivaakaan

Viikonloppuna Juju sai vähän pidemmän treenivapaan, kun perjantaina oli niin kiire koko päivän, etten ehtinyt käydä hallilla vaikka piti ja la ja su oltiin reissussa. Juju sai toki leikkia koirakaverin kanssa ja olikin aika puhki kun sunnuntaina päästiin kotiin. Maanantaina sitten oltiin kunnon lenkeillä, mutta en mitään leikittämistä ihmeempää harrastellut. Juju aloitti viimein juoksunsa perjantaina.
________________________

Tiistaina aamulla sitten ryhtiliike ja aamuaksaamaan. Tarkoitus oli tehdä keinua ja puomin 2on2offia ja sitten mulla oli varaplääni jos treenit menee niin hyvin että ne pysyy tosi lyhyinä.

Keinulla otin lopulta vain kolme toistoa. Keinu oli toisiksi korkeimmalla asetuksella. Ekalla vähän hidasti keskellä, mutta sitten teki peräkkäin kaksi tosi hyvää. Meinasinkin ekan hyvän jälkeen jo että lopetan keinun ottamisen siihen, mutta sitten taas päätin ottaa vielä yhden toiston, ja onneksi myös se oli ok. Ei mitään ihan hulluja vauhteja, mutta meni rennosti päähän saakka, se olikin treenin tarkoitus.



Puomilla otettiin niitä boksileikin tyylisiä toistoja, useampi ensin namilla palkaten ja sitten lelulla. Ensin otin ihan maasta hyppäämällä, sitten houkuttelin lankulle alasmenokontaktille ja siitä annoin 2on2off käskyn. Teki tosi kivasti. Vaikka ei tässäkään ollut mikään turboahdettu vauhti päällä, niin aika varmasti ja iloisesti teki, joka olikin tarkoitus.

Lopuksi tosiaan otettiin sitten sellaista vauhtiharjoitusta, jolla olisi tarkoitus saada Jujulle ajatusta siitä että vauhdista saa aina palkkaa. Lähetin hetsaamalla putkeen ja kun Juju oli putkessa, juoksin karkuun, ja tiputin lelun niin että juoksi mut täysiä kiinni ja sai hyökätä leluun. Innostuikin tästä kovasti ja juoksi kyllä ihan tsiljoonaa :D Muutenkin sitten tässä leikitin Jujua ja se leikkikin taas ihan hyvin. Loppua kohden vähän ehti väsähtää, mutta saatiin vielä yksi vauhdikas leikki ja siihen lopeteltiin.
_________________________

Tiistai iltana oltiin vielä Männistön Päivin ratatreenissä. Rata oli hauskan oloinen ja vauhdikaskin, mutta myös haastava kontakti-putki erottelujen ja pienten hienosäätöjen takia. Oli taas kohtia, joissa mietin että en tunne vielä koiraakaan yhtään, kun en osaa aina sanoa että miten kääntyy millaisessakin kohdassa, ja välillä koko koira katosi horisonttiin. Rimojakin tuli (väsymystä). Mutta ne plussat sit:

+keppien haku oli super! Haki sekä tiukkaan umppariin että avokulmaan itsenäisesti vaikka vedätin ja yritin ohjata väärin ;) Kepit oli kuitenkin vähän hitaat taas, kun ole sellaisessa kohtaa missä jouduin odottamaan ts. en päässyt juoksemaan karkuun. Pitää tuonne kepeille ottaa taas vaikka puolikkaiden keppien treeniä, että saadaan niihin vauhti takaisin.
+putkesta putkeen haki tosi hienosti ja luki mun liikettä siten että kääntyi putkista myös oikeaan suuntaan vaikka jäin putkien päähän odottelemaan.

ja sitten niitä treenattavia :D

-keppien vauhti hukassa?
-hyppäsi jokaisen An (tosin mietittiin Päivin kanssa, että kun loikkasi jokaisen Aan vain silloin kun meni tavallaan väärin, eli meni Aalle putken sijaan, että annoin varmaan ymmärtää että meni pieleen niin ei tehnyt kunnolla loppua ja himmasi. Kun tein Aata lopuksi yksittäisenä, koski jokaisen toiston hyvin.
-tuntui vähän nihkeältä vauhdin suhteen, vaikka musta se tuntuu siltä lähes aina, että itse voisin päästä vielä kovempaa, ja saa odottaa koiraa...
-rimoja kolisi vähän silloin ja tällöin. Menee kylläkin koiran piikkiin ne, koska tiputti mm. ekan hypyn, jossa aivan täysin suora linja ja jätin ihan riittävän pitkälle.

Juteltiin myös Päivin kanssa pätkät meidän kontakti, tai pikemminkin puomiongelmasta. Sain tähän vähän uutta puhtia kun tuo pysäri on jotenkin tosi puuduttava opettaa. Seuraavalle aksakoiralle en tosiaankaan tule opettamaan pysäriä ollenkaan. Mutta Jujulle kun projekti on aloitettu, niin en aio siitä luopuakkaan, koska siitä ei seuraa kuin se, että mulla on huono pysäri ja sen lisäksi vielä huono juoksari.

Urakalla aksaa

Keskiviikkona oltiin halleilemassa. Kontaktit päivän aihe, ja niistä keinu ja puomi lähinnä.



Keinu: otin madallettua keinua pykälän ylemmäs, ja vaikka ero matalaan on ihan jäätävän iso (miksei voi olla välimallia tästä), niin tein silti nyt tällä korkeudella. Pari kertaa ehdin tehdä ihan matalalla ja koska ongelma ei oikeastaan tullut ollenkaan esille ihan matalalla keinulla, niin päätin nostaa panoksia.
Listaan tähän treenin plussat ja miinukset, koska en nyt ruodi treenin kestoa tai toistomäärää sen enempää. Itsellä kiristi otsapanta vähän muista syistä treenin aikana, mutta Juju teki hienosti, enkä antanut oman kireyden näkyä.

+keinu ei huonontunut treenin edetessä toistojen myötä. Yleensä tämä on ollut suurin ongelma miksi keinua ei olla voitu treenata.
+teki ihan kivoja toistoja, ja jokaisella pysähtyi keinun päässä. Vain muutama oli hitaampi, mutta sitä keskivaiheen jumia ei nyt tullut ilmi. Itseasiassa videolta toistot näytti vielä kivemmalta kuin muistinkaan. :)
+pystyin ottamaan tuota keinua osana pientä radan pätkää ja teki silti mukavasti
+homma etenee

-ei vielä näytä siltä miltä haluaisin, mutta lähelle mennään jo
-palkan sijainti vaikuttaa suoritukseen
-liike vaikuttaa suoritukseen
-ihan liikaa toistoja

Puomia rakentavat harjoitukset:

+menee varmasti 2on2offiin, vain muutama toisto jossa pohti
+maltoin itse pitää kriteeristä kiinni aikalailla hyvin
+menee kovaa, vähän liiankin niinkuin videolla selviää
+palkan sijainti ei enää kauheasti vaikuta
+mun liike ei enää haittaa merkittävästi
+itsevarmuus kasvanut

-lankulla pompotti
-mun liike vaikuttaa lankulla juoksuun
________________________________

Torstaina illalla oli Annen agitreenit, tämän vuoden vimpat kerran KK valmennukset. Rata oli paperilla jotenkin ärsyttävän tönkön näköinen, takaakiertoja takaakiertojen perään, kaikki kontaktit (joista jo heti päätin ettei tosiaankaan tehdä puomia eikä keinua), ja pakkovalsseja ym muita rasittavia hidastimia :D

Tein siis pätkissä. Ensin alku 1-6. Päätin tehdä takaakierto-päällejuoksuina 2 ja 3, koska näitä saatiin kotiläksyksi. Ja oli ihan oikea ratkaisu, oli vaikeita. Anne sanoi, että kumarrun eteen 2 esteen päällejuoksussa, ja siksi Juju ei lukitse sitä loppuun. Hinkattiin ja onnistuttiin. At oli hienoja, otti joka kerta kaksi laukkaa alastulolle, välillä oli aika hilkulla että koski, mutta joka kerta osui silti. Tein myös pari kertaa tuon 3 saksalaisena, jolloin olin An toisella puolella, ja takaaleikkasin 5 esteen. Anne palkkasi muutaman putkijarrun. Juju tarvitsi tuollaiseen kohtaa putkijarrun, haki kepeille niin kovin. Tehtiin oikeastaan tätä pätkää eka puolisko. Halusin lopettaa hyvään. Annekin sanoi että Aat sekä näytti että kuullosti hyviltä. Jes



Tokassa setissä halusin tehdä ensin tuota 8-11 pätkää ja sitten loppua. Hypylle 8 irtosi hyvin, ei tarvinnut nenästä viedä, 9 putkeen huusin kevyen jarrun ja vauhdilla itse 10 pakkovalssiin, jotta ehti merkata ajoissa ja koira nähdä merkkaavan käden siivekkeen takaa. Mutta sitten, Juju tuli kyllä ohjaukseen, mutta kun käännyin, sinkosi takaisin putkeen :D Anne sanoi että tein jonkun ihan pienen ranneliikkeen, joten kokeiltiin uudestaan, ja taas putkeen takaisin :D Anne sanoikin että hyvin pitää pikkumusta mielen virkeenö kun se keksii ihan omia juttuja välillä. Ei ollut mitenkään todennäköistä että lähtisi tuosta putkeen takaisin kun ihan hyvin ehdin oman liikkeen ja rintaman suunnan kääntämään jo kohti 11 ennen laskeutumista hypyltä 10. Tarvitsi siis tuollaiseen kohtaan jaakotuksen :D tätä en muista tuliko videolle. Sitten loppua 23-36. Puomin päähän jätin ihan permannolle istumaan ihan kuin lähdössä. Irtosi putkeen ihan pelkällä käskyllä. Sylivekki 24 kääntyi hyvin, muuten olisi mennyt Aalle. Toiset sai pelkällä peruskäännökselläkin tuon tehtyä. Kepit haki joka kerta hyvin. Anne palkkasi yhden vedätyksen keppien päähän kun itse kiihdytin täysillä Jujun ollessa kepeillä. Taisi haukahtaa mulle :D mutta otti palkan kuitenkin mikä hyvä, ja teki kepit siis oikein loppuun asti. Tuohon väliin siis twisti, ensin kepeiltä oikeaan käteen ja siitä vapautus vasempaan hypylle 27, onnistui, vaikka jotkut toistot tuntui vähän kököltä. Noita pitäisi ottaa myös ohjelmistoon. Sylikäännös poikkarityylisesti 28, saksalainen 29 ja sivuirrotus 30 sekä kepit 31 sujui heti ekalla hyvin ja toimi meillä kivasti. Juju luki hienosti tuollaisessa kohtaa tuon päällejuoksun. Kepit joka kerta oikein, mutta tarvitsee tuollaisessa kohtaa paljon palkkaa eteen, koska nyt kun ei ole noita treenattu niin vauhti tippui, kun jäin itse vauhdista pois. Sitten tuli taas Annelta kuuluisa "juokse nainen" -komento tuossa pitikin ottaa jalat alle, kun en kovin kauas voinut vedättää taaksepäin kepeillä. Kerkesin kuitenkin, tehtiin päällejuoksu 33 ja persjättö 34-35 väliin (jossa oli aika kiire, vähän kökkö sinänsä, mutta kyllä ehdin kun vaan luotin että tekee An oikein) ja backlap 35, josta lähetys putkeen minne irtosi KEVYESTI :D Olipa kivat treenit, oikein hyvänmielen vimpat valkut tälle vuodelle.

Tein treenejä ennen nyt lämpät vähän eri tavalla kuin ennen, eli laitoin lenkin jälkeen Jujun autoon rataan tutustumisen ajaksi, mutta otin sen autosta jo silloin kun edellinen meni treenaamaan, eli oli joku 15min aikaa tehdä lämppiä. En nyt pelkästään leikittänyt, vaan tehtiin highfive temppua että saatiin olkapäät lämpimäksi, tehtiin kurrea takapään aktivoimiseen, kurresta ponnistusta tehtiin myös, sekä peruutuksia, istu-maahan kaukoja, ja availtiin kylkiä sekä venytellen namilla houkutellen että pyörien vauhdilla. Ajattelin lenkillä että mitähän taas tulee, kun Juju kuumeni yllättävän paljon lenkillä leikkiessä, ja jopa hiukan napsaisi mua hihasta vahingossa. Viimeksihän tällä hallilla Juju joutui hetkeksi tauolle kun ei oltu samalla radalla yhtään ja sen tekeminen oli lähinnä keskisormi pystyssä kaahottamista. Mutta nuo lämmittelyharjoituset ihan selvästi auttoi. Juju kulki hyvin, hyppäsi hyvällä tekniikalla ja oli mun kanssa radalla. Ja otti myös palkat Annelta vastaan mitä ei aina ole tehnyt.
______________________________

Mietin jo etukäteen onkohan järkevää mennä seuraavana aamuna hallille tekemään mitään, mutta menin kuitenkin, koska sitten taas tulee pari päivää ettei oikein ehditä. Päätin ottaa rauhallisesti ja tehdä aika kevyesti ja maltilla. Otin taas samat lämpät treenin alkuun ja itseasiassa jo tässä oli huomattavissa että Juju oli vähän väsy, ei oikein keskittynyt, ja maltti meinasi mennä kun ei heti saanut palkkaa. Mutta kyllähän virkaneiti hommansa tekee, vaikka vähän ärsyttäisi. Olisi pitänyt tässä kohtaa lähteä vaan lenkille ja jättää treenit tekemättä.



Tein keinua viimeksi tehdyllä korkeudella. Kyllähän Juju sitä teki, mutta vähän huomasi että se vanha tapa puski pintaan. Olin päättänyt että yhden hyvän jälkeen lopetan heti, mutta kun sitä hyvää ei kuulunut tänään. Kelpuutin sitten parhaimman mielestäni ja lopetin. Silti toistoja oli liikaa tämmöiselle päivälle.

Puomin lankulle tein 2on2offia, nämäkään eivät olleet parhaita mahdollisia, mutta sain sentään pidettyä toistomäärän lapasessa. Kyllä se eteni ihan hyvin lankun päähän, mutta se sähäkkyys puuttui mikä siinä yleensä on.

Madalsin keinua yhdellä pykälällä vielä, ja tajusin että löytyyhän siitä keinusta vielä välimuotokin tuolle korkeudelle. Sain yhden ihan täydellisen keinun sille kun hetsasin putkeen menoa ja palkkasin lentävällä palkalla eteen. Siitä jackpot kehut ja lenkille :) Teki just niinkuin haluan meni kovaa, jarrutti lukkoon, jäi 2on2offille ja vapautin nopeasti. Ja pysähtyi, vaikka palkka lensi jo keinun ylösmenovaiheessa. Tätä en tietenkään videoinut :D Noh nyt sitten lepäillään viikonlopun yli ja sulatellaan asioita. Aion myös tehdä vähän keinulle toimintasuunnitelmaa, koska tuntuu että en muuten pysty pitämään kiinni itseni kanssa sovituista toistomääristä ja treenisuunnitelmista.
______________________________

Vähän tokosta vielä:

Keskiviikko iltana tein lenkin yhteydessä vielä muutamat tunnarit omalla kapulalla käpyjen sekaan pusikkoon. Oli helppo nakki, toi oman varmasti. Päätin sitten, että ihan turha on tähän asiaan jäädä jankkaamaan, vaan päätin, että esittelen Jujulle hajuttomat kapulat. Vein sitten meidän omalla pihalla hajuttomat kasaan pihalle, ihan satunnaisesti vaan kaadoin purkista ulos. Hajuttomia oli ehkä 15kpl. Oman laitoin ekalla toistolla niiden taakse. Vein kaikki Jujun nähden. Sitten lähetin Jujun parin metrin päästä etsi-käskyllä. Meni kapuloille, haisteli hajuttomat läpi, ei nostanut yhtään vaan jatkoi etsimistä, löysi oman ja palautti! Woooott!? Oliko se noin helppoa? No siis järkevä ihminen olisi jättänyt siihen. Halusin ottaa uuden. Vein saman kasan nyt vasemmalle puolelle oman. Oma meni vähän hankalasti yhden hajuttoman ihan viereen, Juju vähän hätäisesti haisteli (näki kun vein oman niin varmaan enemmän oletti kuin oikeasti tarkisti) ja nosti väärän. Toi sen, mutta kun en ottanut vastaan, meni takaisin. Nyt haisteli taas, tarkisti ja mietti, nosti oman ja palautti. Jackpot :D Tein vielä yhden niin että oma oli kasan oikealla puolella. Nyt toi oman vuoren varmasti :) Jippii!

The only impossible journey is the one you never begin.

Torstaina palauteltiin ratatreeniä lenkkeilyn merkeissä. Tein illalla vähän kotona tempputreeniä, jännästi sisätreeninä temput alkanut taas ilmojen myötä kiinnostaa. :)
______________________________

Pe aamuna startattiin aamusta jälleen hallille ja kontakti treeniin. Aineena madallettu A ja puomi.



A: Sain TopTeamistä neuvon tehdä madalletulle juoksutusta myös ilman apuvälineitä, ihan vaan rentoa laukkaa hakien, välittämättä koskemisista tai mistään muustakaan. Aluksi ajattelin että tuhoan sillä hyvän kriteerin, mutta päätin kuitenkin kokeilla kun tajusin, että jos se koira juoksee hyvällä, puhtaalla laukalla Aalle neljä askelta, se ei voi sitä hypätä. Ja madalletulla Aalla pystyy ruveta hakemaan tätä askellusta turvallisesti. Jos sitten rennon laukan myötä ilmenee jotain askellusongelmia, niitä voidaan korjata pumpperilla. Joten tätä sitten tehtiin. Juju loikkasi ekalla, kun niin kovin tähtäsi boksiin, mutta sitten lähti sujumaan. Juju laukkaa tuolla matalalla aalla aika korkeana, pää ylhäällä, mutta uskoisin sen asennon madaltuvan kun siirrytään korkeammalle Aalle. Ainakin tähän asti asento on ollut erilainen kun A on ollut kisakorkea. Olin siis tosi tyytyväinen tähän harjoitukseen. Juju laukkasi välillä jo tosi hyvällä tahdilla rennosti, vaikka en edes ajatellut sen kykenevän siihen ekalla treenillä. Videon alussa näkyy kuinka se hakee ekoilla toistoilla sitä kehikkoa. Sitten rentoutuu. Tein niin että Aan molemmissa päissä oli pelkät siivekkeet jotka kierrettiin erilaisilla ohjauksilla. Puolenvaihtoja en tehnyt muistaakseni kuin yhdellä toistolla. Näitä siis lisää.

Puomi: Eli siis meidän murheenkryyni. Otin ensin täyskorkealla puomilla ihan pelkkää alastuloa. Mä en tajua miten tuon einstainin on niin vaikea ymmärtää tuo puomin kriteeri. Pysähdy päässä etujalat maassa. Kuitenkin 2on2offia on treenattu ihan pennusta asti ja ymmärtää sen ihan missä paikassa tahansa, millä tahansa alustalla, millä korkeudella tahansa. Mutta puomilla ei meinaa millään mennä selkärankaan. Mä oon varmaan siis niin huono pitämään tarkasta kriteeristä kiinni, ettei mun herkkä koira ymmärrä sitä yhtään vaan menee toisto toistolta epävarmemmaksi. Nytkin teki muutamat ihan hyvin, mutta sitten tuli läpi, pysähtyi 4on, hiipi ja teki kaikki muut huonoudet. Lopetin sitten sen harjoituksen kokonaan. Otin puomin alastulolankun irti ja nostin toisen pään muurin palikan päälle, kuitenkin siten että puomin luiska oli tosi matala. Aluksi tuli läpi tästä kun hetsasin, juoksi vaan läpi eikä kuunnellut. Sitten yhden kerran kun meni läpi, jäin vaan seisomaan ja odotin jotain korjaavaa liikettä. Palauttikin itsensä sitten 2on2offille hetken päästä. Pääsin palkkaamaan tästä superjackpotilla kun oikea asento löytyi. Sitten Juju tekikin yhden aivan täydellisen suorituksen, kun hetsasin "missä koske", siitä vapautus niin meni laukalla päähän, teki täydellisen tiukan stopin ja heti vapautus. HIENO! Olisi pitänyt jättää siihen...vaan ei, tein uudestaan. Nyt ei tullut ihan niin hyvin, mutta tuli kovaa ja suoraan stopille. Oiskohan se tiukaan puomin alastulo vielä kuitenkin liian vaikea tajuta. Kun teki tuolla noi kivasti? hmm...treenit jatkukoon.

Nina Mannerin tokokoulutus ja sunnuntain minitokot

Lauantaina töiden jälkeen oli hallilla kauan sitten varattu Nina Mannerin tokokoulutus. Meillä oli puoli tuntia treeniaikaa. Olin vähän liian aikaisin hallilla, kun luulin että aikataulut olisi mennyt siten että olisin päässyt aikalailla nopsaan ekaan settiin. Jouduttiin kuitenkin odottelemaan 2h hallilla. Jujua kävelyttelin kun se raukka meinasi niin palella kokoajan. Vaikka oli takki päällä ja kaikki. Juju on sopivasti nyt tiputtanut ihan kaikki pohjavillat pois, joten se palelee tosi helposti. Itselläkin olisi pitänyt olla toppatakki mukana, hallissa seisoskellessa alkoi kyllä tulla tosi vilu.

Tehtiin treenit kahdessa setissä.

Eka 15min: Sanoin miten oli eka koe mennyt ja että PAn kanssa on ollut vähän ongelmia. Se että menee häirittynä maahan muiden käskystä ja sitten myös että PA on vino. Tehtiin sitten näitä. Juju meni KOLMEEN EKAAN häiriökäskyyn (Nina käskytti naaman edessä maahan). Sitten huomautin. Täytyisi huomauttaa kunnolla jo ekasta. Ja meni tosiaan samaan jäynään joka kerta. Sitten skarppasi. Meni kyllä vieläkin kun oikeen vaikeaa pistettiin, Nina kaiveli taskuja istuen Jujun vieressä, ja rapisteli papereita, kutsui nimeltä, kutsui luo, käski maahan, antoi käsiapuja jne. Huhhu oli kyllä vaikeaa. Juju ei lähtenyt viereltä mihinkään, mutta kun näiden häiriöiden perään heti käskettiin maahan niin sinnehän se meni. Tehtiin niin että palkkasin välissä namilla ja sitten vapautin lelulle kun oli oikein skarppina. Teki kyllä hyvin sitten kun muutaman kerran meni vipuun. Viimeinen oli tosi vaikea, kun tehtiin sitten niin, että käskin muutaman harhan jälkeen itse maahan(meni kyllä hyvin). Sitten Nina koitti nostaa sitä sieltä ylös. Houkutteli namilla, ja teki vaikka mitä. Jujun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Oli niin vaikeaa. :) Tommosia treenejä pitää ruveta ottamaan ihan tosi paljon, ne auttaa tohon ongelmaan kyllä.

Sitten otettiin vielä perusasentoja edessä istumisesta. Kerroin myös, että Juju myös vehtaa sitä perusasennon paikkaa, jos en kommentoi perusasentoa mitenkään. Nina myös kommentoi, että Juju reagoi mun liikkeeseen, että kun katson että onko suorassa ja liikutan hartioita, niin alkaa hakea paikkaa taaempaa ja liikkuu. Siihen täytyy myös puuttua ja alkaa opettaa siihen että liikehäiriöön ei lähdetä mukaan. Sitten niitä PA tulemisia. Siinä näki heti ongelman, että jättää herkästi vajaaksi. Juju kyllä korjaa itse paikkaa automaattisesti ilman kehotusta, ja Nina sanoi että aluksi kannattaa palkata myös ne mitkä itse korjaa. Mutta sitten alkaa vaatimaan että pitää tulla kokonaan heti. Sitten tehtiin siten että roikotin lelua vasemmassa kädessä käsi suorana sivulle, ja siitä pyysin Jujun sivulle että joutui luopumaan lelusta samalla. Nämä toimi hyvin! Tuli suoraan ja heti oikein.

Tauko

Toinen 15min: Halusin toiseen settiin ruutua ja jääviä. Ensin jääviä. Tein peruutellen istumista, ja seisomista. Nina sanoi että hän lähtisi nyt sekoittamaan jääviä keskenään peruutellen ihan kunnolla. Että ottaa sekaisin kaikkia. Kuitenkin jäävissä seisominen ja istuminen tulee heti AVOssa vastaan. Oon vähän tehnyt eri tekniikoilla sekaisin, että peruutellen istumista, vierellä imuttaen seisomista, ja seuruuttaen maahanmenoa. Niin näissä oppii heti jo liikkeestä että mikä jäävä tulossa. Seisominen on vielä vaikeaa ilman käsiapua. Ruutu oli sopivasti häiriönä vieressä, ja se olikin vaikeaa aluksi luopua siitä. Ruutuun sitten näytin ensin miten on tehty. Nina kysyi onko tehty näyttöruutuna, mutta sanoin että lopetin näyttöruudut heti kun huomasin että alkoi näytöllä haistelemaan ruudussa ja etsimään namia. Sitten Nina ehdotti jos tekisi näyttöruutua siten ettei näyttäisi maata, vaan taputtaisi vaan ruudussa. Tällä saatiin kyllä Juju tulemaan ruutuun suoraan keskeltä, mutta edelleen etsiskeli siellä. Nina kuitenkin sanoi ettei se haittaa, vaan heti JES kun on oikealla paikalla ja lelu perään. Sanoi myös ettei ole omia koiria käskyttänyt seisomaan ruudussa, vaan että opettaa koiralle vahvan oikean paikan niin ettei se tarvitse sinne erillistä käskyä. Mä taas oon ajatellut, että haluan että se koira tietää sen käskyn siksi, ettei mene sillä sitten kokeessa suoraan maahan, mikä on ollut ongelma myös.

Yhteenvetona voisin sanoa, että en tiedä johtuuko se musta, mutta mä aina jotenkin odotan saavani enemmän irti noista tokokoulutuksista. Jotenkin tuntuu, että tuonkin varsinainen hyöty jäi aika vähäiseksi, koska me ollaan kuitenkin tuon tyyppistä häiriötreeniä tehty, ja jääviin ei nyt tullut kauheasti uutta. Ruutuun tuli toi ilman näyttö, mutta Juju meni sillä yli ruudusta joka kerta kun etsi jotain. Mutta tuo otetaan varmaan testiin sen verran jos saan kuitenkin palkattua oikeasta paikasta. Niin ehkä tuolla saisi tarkennettua koiran päähän sitä oikeaa paikkaa ruudussa. Samoin perusasentotreeniin saatiin uutena tuo lelusta luopuminen joka auttoi kyllä. Mutta edelleen jäi vähän tyhjä olo kuitenkin. Olisi ehkä pitänyt itse suunnitella paremmin treeni, että mitä halutaan tehdä.

Treenin jälkeen vielä Vendin ja Vilin kanssa metsärallilenkki. Huhhu että bortsuilla riitti vauhtia. Ihan hullua menoa kyllä.

________________________________

Sunnuntaina aamulenkin yhteydessä otettiin jääviä peruutellen ja pari kauko (I-M) settiä. Jäävissä istu ja seiso on vähän hankalampia, maahan on kyllä niin hyvin takaraivossa, että sen tekeminen ei tuota tuskaa. Sekoittaa I-S jääviä keskenään ja haluaisi lähteä perään, kun pitäisi seistä. Tästä neuvoteltiin, mutta kun palkkasin heittämällä namin taakse, niin lähti sujumaan. Selkeästi se että kävelen palkkaamaan Jujua kohti on vielä liian vaikeaa.

Kaukot oli jees, tein AVO setit (m(sivulta)-i-m-i-m), matka noin 4 metriä. Teki oikein :) Jätti ekassa setissä istumiset vähän vajaiksi (satoi räntää :D ) mutta toisessa setissä istumiset oli hienot!