Huhheijjaa miten aika menee. Pentujen lähdöstä on jo kuukausi ja yhtään postausta ei ole sen jälkeen tullut ulos :D Mutta mutta, on me tehty. Paljon.
Ensin Jujusta, koska <3 :
Juju on paimentanut. Paljon. Kuntoutusjaksolla on ollut helppoa tyytyä paimentamaan suurin osa potentiaalisista treeniajoista, koska en ole halunnut hyppyyttää Jujua aksassa vielä, ja olen halunnut sille pohjakuntoa esille. Paimennus on toki fyysistä, mutta enemmän sellaista pitkäkestoista, matalampi sykkeistä ja ei niin anaerobista kun esimerkiksi agility on. Ollaan oltu sekä omilla lampailla, Somerolla, että Juvallakin ja päästy tekemään kaikkea siistiä. Juju on tehnyt pitkiä hakuja, kuunnellut pillikäskyjä, ajanut kilometritolkulla, jakanut ja tehnyt singleä. Mutta ei olla häkitetty. Paitsi treeniaitaukseen jokusen kerran, mutta ei muuten.
Juju on kehittynyt aivan valtavasti paimennuksessa, ja se on mun luottotyyppi. Lähes mikä tahansa tilanne on ollut meille tehtävissä tähän asti, ja yhteistyö oikeasti tuntuu! Siispä päätin että nyt jos koskaan on aika kisata paimennuksessa, kun vielä saadaan treenata ykkösissä ja aksa on toistaiseksi vielä kuntoutusprojektin takia vähän vähemmällä. Kahdet kisat on nyt bookattu, kesäkuulle. Lisäksi lupauduttiin tolpalle ensi viikon kisoissa talkoilemaan, sekin on ihan oma prokkiksensa. Ostettiin Jumesniemelle myös uusia lampaita, ne on piristäneet hiukan väsyneehköä porukkaa kummasti. Varmaan muutamia uusia lampaita vielä hommataan, kun vaan löydetään sopivia.
Agilityssä on tehty lähinnä puomia, yllätys. Mutta oli ihan huikeaa nähdä, miten hyvin Juju muisti puomin asiat ja ollan päästy jo tekemään kokonaisia puomeja, ja osana lyhyttä yhdistelmääkin. Myös käännöksiä on muistuteltu. Niin siistiä. Hyppyjä ei olla otettu, koska haluan että Juju on oikeasti tikissä kun aletaan ottaa hyppyjä täyskorkeudella. Ihan hyvässä kunnossa se on jo nyt, mutta maltan vielä vähän aikaa tämän kanssa.
Muuten Juju on tehnyt vähän perusasioita tottiksen ja tokon suhteen, perusasennon paikkaa on hiottu ja asennetta saatu paremmaksi taas. Seuraus itseasiassa näyttää nyt tosi hyvältä ja innokkaalta! Jääviä liikkeitä ja tehty sekä tolpan kierrosta, että seuruustakin. Nyt sujuu seiso, mutta istu tökkii. Lisäksi Juju on kuntoillut. Tehnyt lihaskuntoa tasapainotyynyillä, ravannut pyörälenkeillä, käynyt uimassa (uimalassa myös, liivit päällä) ja lenkkeillyt umpimetsässä. Ja kyllähän se tulosta tuottaa. Jupsilla alkaa olla takaliston lihakset ihan mallillaan, pyöreät ja siistit. Juju on myös käynyt parin viikon välein hierottavana ja sitten muutaman kerran fyssarilla. Fyssarilla saatiin onneksi suht optimistinen kuva, perus synnyttäneen ongelmat, muttei muuta. Jei.
Esineruutuja on tehty yllättävänkin ahkerasti, ja Juju on osoittanut tässäkin kivaa edistymistä. Ollaan vähennetty apuja, ja nostettu esineet maasta ylös, jotta saisin maavainuisen koirani haistelemaan ilmaa. Toimi tosi hyvin ja ruudussa jäljestys loppui. Lisäksi Jups on nyt saanut autosta katsoa esineiden viejän lähtöä, ja sitten toisaalta on saanut katsoa muiden treenejä, niin ajatus on tullut ihan toisenlaiseksi. Jälkeä on ajettu huimat puoli kilometriä, ihan kaikkeen ei aika vaan riitä.
Juju aloittaa Tanjan agissa taas kesäkuun lopulla siihen mennessä pitää saada neiti ratakuntoon.
No mitäs sitten Hupi Hupinaattori Huppe Puppelsson? No hän on kyllä...tapaus.
Hupi on osoittautunut juuri semmoiseksi kun mä sen pentulaatikossa jo analysoin, ja minkälaisena sen halusinkin kotiin jäävän. Se on sitkeä pikku tirriäinen, joka rakastaa omaa ääntään, ja itseään ylipäänsä todella paljon. Se on vahva, ja sen itsevarmuutta on jokseenkin huvittavaa (ja huikeaa) seurata. Sen lisäksi se rakastaa ihan jokaikistä ihmistä, niin paljon että se heiluttaa häntää jo ihmisen hajulle lenkkipoluilla. Se puree kuin perkele, leikkii raivokkaasti, repii ja raastaa (hermoja etenkin). Mutta se on ihana, se on lupaava ja se tuntuu hyvältä. Juuri sellaiselta kun halusin. Se on aivan sairaan nopea, kääntyy juuri niin notkeasti ja vaivattomasti kun sen pitäisikin. Se on yhtä jalkaa, mutta sen rakenne on hyvä. Ja se on söpö, kaunis kuin karkki. Ja siitä lähtee kova meteli, sanoinko jo?
Hupi pääsi heti eliittikurssille, kun ilmoitin sen Trkmanin Puppy Classille. Nyt on takana vasta lesson 1, jonka asiat oli meille jonkin verran tuttuja. Mutta sitäkin hauskempaa ja siistimpää tehdä sitä niin että saa kommentteja ja vinkkejä. Ja lisäksi, musta alkoi tuntua, että Hupia voisi viedä jo nyt kauheaa kyytiä eteenpäin, niin tuo kurssi antaa vähän sille lisäjarrua, kun haluan tehda asiat hyvin. Ja hyvä niin. Hupi on aika pikkuvanha ja se suhtautuu hommien tekemiseen asiaan kuuluvalla raivolla, ja se turhautuu tosi nopeasti jolloin alkaa metakka. Se myös puree mua jos joku asia ei miellytä. Tämä on työn alla.
Hupi kävi myös ensimmäisen kerran vähän lampaita ihmettelemässä hurjassa 13vk iässä. Ja kiinnostui kyllä, ja ihan oikeita asioita siellä teki. Voimakkaasti pyrki pääpuolelle pysäyttämään, ja lampaat oli ainoa asia mitä Hupi aitauksessa näki. Nyt se saa taas miettiä lammasjuttuja kuukauden päivät ennen seuraavaa kertaa... mutta Hupi tietysti hengailee kaiket päivät pellolla kun me treenataan, joten kyllähän se eläimiä näkee, kuulee ja haistaa.
Hupi osaa tulla luokse, se osaa istua ja käydä siihen käskystä. Muuta se ei sitten osaakkaan, tai osaa, mutten ole liittänyt toimintoihin vihjeitä. Se osaa jo juosta vimmatusti putkessa, kiertää tolppaa, tehdä hand touchia, tulla jalkojen väliin, mennä laatikkoon, tehdä etujalkatargettia ja pivotteja. Tulla sivulle seisomaan pivottien yhteydessä ja seurata etujalat tasapainotyynyllä. Eli osaahan se lopulta vaikka mitä :D
Niin ja kävihän se uimassakin. Jujun uimavuorolla Hupi pääsi altaalle palloilemaan, liivit laitettiin päälle varmuuden vuoksi. Löin vetoakin ettei varmana mene, mutta sinne se meni kuitenkin. Kaksi kertaa ui pikkuisen kierroksen :) Huippu penneli <3
Vielä vähän tekstiä joulun ajasta, kun jäi silloin päivitykset tekemättä. En edes muistanut koko asiaa, mutta Juju kävi Sagin mittaustilaisuudessa TAMSKilla 29.12. Kiertoon meni, oli niin pikkumaksi-maksi rajalla. Neljä tuomaria mittasi, ja lopulta yksi tulos oli minimaksi ja loput maksin puolella. Itseasiassa kaksi tulosta oli 50cm joten Juju oli millilleen maksi. Olipa vaikea arvata. Insinöörikirjastotäti aina yhtä tarkkana. 😏 Juju otti mittauksen tyypilliseen tapaansa _vakavana_ tehtävänä, mutta hyppäsi trimmi pöydälle itse (!!!) jokaiseen mittaukseen ja leikki hirveästi mittauksen jälkeen kun palkkasin hyvästä näyttelyseisomisesta (jota on treenattu tietysti hirveästi...nooot), ja karkasi tietysti vielä keinulle kun vaihdettiin mittauspaikkaa 😄 Ihmiset moikkasi muutamalla hännän heilutuksella, avoimesti ja ystävällisesti, muttei liiveihin uiden. Vieraat koirat sai osakseen lähinnä täydellisen ignoorauksen, bortsuille heilutti häntää. Hyvä kokemus kaikkiaan siis sekä mulle että koiralle. Tietty sinällään harmi, että Juju ei nyt pääse kisaamaan pikkumakseissa, vaikkei se mitään muutakaan. Eläkeikä kun tulevaisuudessa joskus lähestyy niin olisi ehkä ollut mukava kisata matalemmilla rimoilla. Mutta tähän asti on treenattu makseilla, niin mitäänhän tämä ei sinällään muuta, eikä Jujulla hyppykorkeuksien kanssa ole ollut vaikeuksia muutenkaan.
Jos sitten tähän vuoteen. Keskiviikkona 3.1. oli vuoden ensimmäiset paimennustreenit woollandiassa. Ja eipä olisi treenivuosi voinut paremmin alkaa. Ihan hirveän kivat treenit!
Oltiin treenihallissa, koska suomen talvi nyt pakottaa olemaan sisällä. Tappoliukasta kaikkialla, myös pelloilla. Lähinnä luistimilla pääsisi näppärimmin eteenpäin... mutta joka tapauksessa saatiin erinomaisen hyvät treenit sisällä hallissa. Otettiin ensin flänkkejä ja pikkupätkiä ajoa, ja näihin pillikäskyjä. Ihan ei vielä erottele suuntia täydellisesti, mutta kohtalaisesti. Täytyy uskaltaa taas edetä ja jättää suullisia vihjeitä vähemmälle ja odottaa että erottelee pillillä käskyt. Autan helposti liikaa enkä malta odottaa että pohtii. Flänkit aukesi vallan hienosti. Ei yhtään sumppua nähty, ja katse ja pää oli varsinkin oikealle tosi kauniisti, antoi eläimille tilaa. Vasemmalle lähtee vielä helpommin sisään. Näihin puutuin pysäyttämällä ja uudelleen lähettämällä ja joka kerta avasi kaaren melkein 90 astetta. Olin aivan ihmeissäni, tauko on tehnyt ilmeisen hyvää. Jonkin verran haisteli, ajoon lähdössä varsinkin, mutta nyt puutuin siihen vähän, en sanonut mitään mutta olemalla oikeissa asemissa sain sen verran painetta että Juju tuli takaisin tälle tähdelle (luulen että haistelu on stereotypistä, eli ei itse edes huomaa tekevänsä sitä). Juju haistelee vain silloin kun sitä kovasti jännittää. Kun aloin sanoa käskyt suullisesti, lopetti haistelun kokonaan ja teki aivan todella hienolla asenteella ja ajossakin näin sellaista tahtotilaa mistä tykkään. Malttoi työntää rouvia liikkeelle vaikka ne liimautuivat mun jalkoihin eivätkä meinanneet ensin liikkua. Käytti myös runsaasti silmää, joka on hieno juttu. Sain myös tehtyä nurkista irrotuksia, joihin meni rauhallisesti. Eka kierros oli aika lyhyt.
Toisella kierroksella otettiin vähän jakoa. Ensimmäinen onnistui parhaiten, sitten rouvat tajusivat mistä kyse ja pienessä tilassa oli vaikea ehtiä väliin pitämään laumoja erillään. Juju tuli kyllä väliin itsevarmasti ja kovaa, ja sai laumat hienosti erilleen, mutta koska tehtiin seinän vieressä tätä, ja rouvat sinkosivat molempiin päihin hallia, ja yhdistyivät toisella seinustalla, ei mulla ollut aikaa reagoida riittävän nopeasti. Lisäksi yritin nyt sitä että saan Juju väliin, ja siihen seisomaan ja pitämään laumoja erillään, eli halusin että stoppaa laumojen väliin, niin en antanut lähteä heti ajamaan. Siksikin tuli kiire. Mutta tuosta nopeasta väliin tulosta se jako sitten alkaa hahmottua. 😊 Sitten laitettiin neljästä rouvasta kaksi ulosmenokäytävään ja Juju sai pitää kahta muuta pois aidasta hallin puolella. Sai siis työntää vetoa vastaan. Ja olihan haastavaa, kun lampaita oli kaksi, ja ne eivät pysyneet yhdessä. Mutta aivan todella itsevarmasti Juju niitä työsti, näitä saataisi tehdä ja paljon lisää. Lopuksi laitettiin vielä toinen näistä lampaista käytävään ja Juju sai tehdä singlen alkeita ja pitää yhtä lammasta vetoa vastaan. Tämä yksilö oli vielä sellainen joka ei kyllä helpolla antautunut, ja Juju työnsi sitä välillä 10cm päästä askel kerrallaan. mutta olin ihan yllättynyt miten rohkeasti Juju sitäkin työsti. Työnnettiin yksinäinen toiseen päähän hallia, ja laitoin Jujun hakemaan kolme muuta tooodella ahtaasta vientikäytävästä takaisin hallin puolelle. Meni rauhallisesti, ja rohkeasti tähänkin väliin, vaikka tilaa oli tosi vähän, eikä rouvat olisi millään halunneet takaisin halliin. Super tyttö <3 Lopuksi Juju sai vielä ajaa kaikki neljä ulkotarhaan takaisin. Oli jännä huomata, että toisella kierroksella jolla tehtiin myös jänniä asioita, ei haistellut ollenkaan! Vetoa vastaan pitäminen ja jaot vaatii niin täyden keskittymisen, että ei ehdi ajatella muuta.
Aivan mahtavaa oli aloittaa tämä vuosi onnistuneilla treeneillä. Mitään vaikeaa ei pitänyt tehdä, mutta tehtiinkin sitten aikalailla vaikeitakin juttuja, ja Juju selvisi kaikesta hienosti. Ja mikä siisteintä, mulla ei kertaakaan alkanut itsellä keittää, ja vaikka jaon jälkeisessä tilanteessa Jujulla vielä herkästi ei maltti riitä, niin en hermostunut sille vaan otin rauhallisesti uudestaan.
Temppu- kissalta putosi eilen viimeinen kulmahammas. Viimeksi hammashuollossa sanoivat että se hiukan heiluu, että sen voisi poistaa, jos vaikuttaa kipeältä. No ei ehtinyt vaikuttaa... täytyy käyttää Temppu nyt joka tapauksessa lekurissa, niin saavat katsoa tarvitseeko sille hammaskololle tehdä mitään. Temppu itse oli aamulla hyvin tyytyväisen oloinen, ehkä se hammas on vaivannut sitä enemmän, kuin nyt sen tippuminen. Temppu on sellainen kermapylly, että se kyllä valittaa pienimmästäkin kivusta ja siitä huomaa heti jos se on kipeä. Alkaa sillä olla ikääkin. Hampaan juuri oli myös aika syöpynyt, joten ei ihme että tippui.
Link tosiaan kyläili meidän luona joulun, ja kävin palauttamassa sen kotiin 27.12. Oli kyllä vähän haikea olo jättää Link kotiinsa, se sopeutui meille vallan hienosti, ei stressannut vieraita eikä juoksuista narttua, vaan oli oma lunki itsensä. Juuri sellainen, kuin odotin ja ajattelin, ja olin Jonnan puheista ymmärtänyt. Aivan ihana koira, juuri sopivasti huolettomampi ja kovempi kuin Juju, mutta myös lopulta hyvin samankaltainen.
Link astui Juju joulun aikana muutamaan otteeseen onnistuneesti, ja muutoin koirat pääsääntöisesti viettivät aikansa erillään. Molemmilla oli vahva lipido, ja astuttaminen oli mutkatonta. Link oli sopivasti määrätietoinen, mutta kuitenkin kohtelias Jujua kohtaan, eikä kummankaan koiran turvallisuudesta tarvinnut kantaa minkäänlaista huolta, eikä ihmisiä tarvittu auttamaan tai sohlaamaan väliin. Toisaalta koirat eivät myöskään ottaneet paineita ihmisen läsnäolostakaan.
Viimeisenä päivänä Link ja Juju olivat myös sisällä samoissa tiloissa ja huomasinkin että silloin Juju ei enää Linkkiä niin kovasti kiinnostanut. Koirat kuitenkin leikki ihan hirveästi yhdessä, ja huomasin että Juju todella tykkäsi Linkistä. Ihana oli nähdä myös sellainen puoli Jujusta joka osaa leikkiä muutenkin muiden koirien kanssa kuin juoksemalla hullurallia.
Nyt sitten kun astutusjännityksestä on päästy, niin alkaa tiineysjännitys 😀 nyt mennään viikkoa numero 2. Ehkä kolmannella alkaisi näkyä jotain...
____________________________________
Uuttavuotta vietettiin pohojammaalla allekirjoittaneen appilassa. Juju ei paukkeesta välittänyt, kuten ei tähänkään asti. Toki mulla ei ole ollut tapana viedä koiraa siihen pahimpaan maailmanlopun paukkeeseen, en koe että koirat saisi ilotulitteista sen enempää irti kuin minäkään. Mutta se mitä yöllä kävin pissatuksilla ja illalla ihan kunnon lenkillä, ei noteerannut paukkuja yhtään mitenkään. Treenattiin illalla myös vähän tokoa pihassa kun pauke alkoi, eikä se vaikuttanut treeneihin mitenkään.
Treenistä sen verran että otin nyt pitkästä aikaa ohjattua noutoa ja ruutua lelupalkalla ja ei se kyllä se lelu palkka ainakaan noin isossa määrin sovi nyt tuohon tokoon. Saan toki sillä vauhtia ehkä tai jotain sellaista ns. virettä nostettua, mutta palkan odotus on niin suuri että tarkkuus kärsii ja myös ilme on mun mielestä vääränlainen. Lelu kiiluu silmissä ja kyllä tahtotilaa on, mutta mä enemmän tokossa tykkään sellaisesta keskittyneestä aktiivisuudesta kuin hullurallista. Ruudun paikkaakin sai hakea ja hakea, kun ei meinannut malttaa tehdä kunnolla. Tokossa kun haluan kuitenkin teknisesti korrektia ja keskittynyttä, iloista tekemistä, en niinkään mitään hullua virettä. Tottikseen se jotenkin sopii, kun ei tarvitse ihan niin paljon teknisyyttä painottaa... lisäksi mua ärsyttää kun lelupalkkaus on niin hidasta. Tai siis treenit venyy aina niin paljon lelupalkkauksen takia, ja osa energiasta menee lelun kanssa juoksenteluun. Tokon leluttomuus jatkukoon siis.
___________________________________
Agilityä tehtiin viime viikolla yhden kerran, vähän ratatreeniä. Treenit oli oikein kivat, kun ohjaaja keskittyi ohjaamiseen. :) Puomit oli kaikki toooosi hienoja, nyt taas smartillakin sujui kaikki suorat exitit.
___________________________________
Tänään yritettiin mennä hallille tekemään juoksarin kääntymisiä, mutta ovikoodi oli jostain syystä pois käytöstä. Koska en aamutuimaan saanut ketään kiinni, niin tehtiin sitten hallin pihassa mattotreeninä käännöksiä ja voihan hieno Juju, ihan loistavia ideoita taas.
__________________________________
Juju saa treenata niin kauan kuin sen kunto on hyvä, ja se tekee mielellään. Agility jää kokonaan pois aikalailla 2-3 viikon päästä, tai kunnon mukaan. Mä mieluummin tarjoan Jujulle aktiviteetteja, kun se on koira joka on tottunut treenaamaan, kuin laitan sen totaali treenitauolle kantoajaksi. Esimerkiksi agissa pystytään varmasti aika kauan tekemään vielä jotain ohjausjuttuja, käännöskäskyjä jne ilman rimojakin, ja puomilla pystyy treenata käännöksiä, kun niitä tehdään alastulolankulta. Juju pääsee vielä ainakin kaksi kertaa myös lampaille, ja tokoa treenataan varmaan aika loppuun asti ainakin jotain pikkujuttuja.
Tiistaina aamulla oltiin hallilla tokoilemassa. Samaan tyyliin rakensin treenin, mielentilan päälle vähän juttuja. Otettiin varsinaisena aiheena ruutua ja luoksareita, mutta tuli tehtyä seuruutakin. Treenit sen 10min noin.
Mä kyllä tykkään tästä uudesta tokoilmeestä Jujun naamalla. Mua ei yhtään haittaa että se seuruussa painaa ja kiertyy (tiedän että saan sen korjattua kun palkan suuntaa vähän muutan) tai että se seurauksen peruutuksessa menee vähän vinoon, kunhan sillä on silmin nähden kivaa. Toko on meille sellainen laji, että mä en nää mitään syytä treenata sitä jos se ei ole oikeasti kivaa. Mulla ei ole tokossa oikeastaan mitään varsinaisia pitkän ajan tavoitteita, tokoa tehdään kun viitsitään ja tuntuu hyvältä :)
Ruutuunkin alkaa tulla ajatusta ihan muutaman treenin jälkeen. Juju hakeutuu ruudussa musta katsottuna vasempaan reunaan hiukan, mutta ei kuitenkaan liikaa, ja usein korjaa ruudussa keskemmälle. Yhden kävin näyttämässä, ja silloin meni hyvin keskelle suoraan.
Palkkaus tokossa edelleen vain namilla, jos alkaa tuntua että kaipaa buustausta vauhtiin tms niin sitten otan lelua mukaan takaisin ja ehkä joskus voisin salaa ottaa sen kehään mukaan ja palkata yllärinä lelulla treenin lopussa.
Koti, jossa koirat ei tule sänkyyn.
Aivan aavistuksen oli pimeää valokeilan ulkopuolella.
Ihana aurinko!
Torstaina oltiin paimenessa. Jippijaijee, taisi tulla pisin tauko tänä vuonna kun kokonaiset kaksi viikkoa oltiin treenaamatta. Ajeltiin iltapäivällä Somerolle. Ajatuksena oli alustavasti tehdä eka kierros pellolla, mutta keli oli aivan hirveä niin en sitten viitsinytkään. Sisähalliin siis. Ekalla kierroksella vähän katseltiin miten suhtautuu sisähalliin ja otettiin ajoa. Stopit oli nukkumassa, ja niitä heräteltiin. Pillikäskyjä palauteltiin mieleen ja ne toimikin ihan hyvin. Kovasti oli kiihkeä ja jännittynyt, sisähalli ei helpottanut yhtään jännitystä. Jonkun kerran yritti myös syödä paskaa, mutta en kieltänyt vaan annoin siitä uuden käskyn ja jos ei totellut sitä niin sitten annoin palautetta. Lopetti sen kyllä heti. Huomaa että tuo paskansyönti on juurikin keino vältellä sitä painetta, jonka lampaat antaa. Yhdellä lampaista oli myös asenne koiraa kohti, mutta Juju händläsi sen hyvin.
Tokalla kierroksella otin ensin flänkkejä kun en ollut tyytyväinen ekan kierroksen asenteeseen. Jännitti mennä seinän ja lampaiden väliin ja siksi kiihtyi kovasti nurkissa. Halusin flänkin asenteen ulospäin ja sitä treenattiin. Vasemmalle edelleen vähän kiinni, mutta nyt flänkkäsi tasapainosta pois myös vasemmalle hyvin. Viimeisellä peltotreenillähän se oli VAIKEAA. Tosin nyt olin itse myös lähempänä. Pillillä stopit oli paremmat ja taas pohdittiin stoppia, että pitääkkö se tarkkana aina pysäyttävänä vaiko mitenkä? Huomaa kyllä, että kun en nyt ole vaatinut standillä sitä kokonaa pysähtymistä vaan on saanut lähteä ajamaan suoraan siitä, niin eihän se nyt siitä sitten kovin kevyesti pysähdy. Steady käskyllä taas on hidastava painopiste, joten sitä ei tuossa voi ottaa. Jos käyttäisin sitä laydownia kovana stoppina, niin hyväksynkö että sen kanssa myös seisahtuu, eli ei mene aina maahan? Vai vaadinko sillä käskyllä aina alas asti?
Lopussa otettiin muutama jako ja sisällä se olikin jännää. Lampaisiin ei saanut rakoa mitenkään, vaan koiran piti vaan tulla kun pyydettiin. kaksi jakoa saatiin onnistuneesti, koska Juju tulee niin hyvin väliin. Hieno oli kyllä! Enempää en halunnutkaan ottaa kun halusin jättää onnistumiseen. Selkeästi jako sisätiloissa oli jännää, koska aina jaon jälkeen helposti pöläytti vähän porukkaa kun jänskätti. Mutta nyt on hienoa huomata se, että Jujulla on selkeästi tapahtunut iso asennemuutos, se on rohkea ja suhteellisen rauhallinen, se saa hommat aina onnistumaan, eli ei mene pupu pöksyyn. Itsevarmuutta tarvitaan, jotta kuuppa pysyy kasassa, mutta olin tosi tyytyväinen, koska sisähallissa oli viime talvena niin paljon vaikeuksia. Marikakin totesi, että on kyllä viime talveen iso ero! Silloin kun aloin käydä Woollandiassa niin Juju vain söi paskaa sisähallissa, ja yritti vältellä tilanteita mitkä sitä pelotti.
_____________________________
Perjantaina aamulla oltiin kaverin kanssa treenaamassa tokoa. Mulla piti olla juoksaripäivä, mutta kun kerran kysyttiin treenaamaan niin mikä jothei! Meille noita yhteistreenaus tilaisuuksia tulee niin vähän, että lähden kyllä melkein aina kun joku kysyy. Oli myös kiva nähdä Marjaa pitkästä aikaa ja treffata samalla Tacoa ja Pörriä.
Jujun kanssa otettiin taas asenteen kannalta, ja se sai palkkaa (namia!!) aina kun yritti jotain. Oon kyllä hirmu ylpeä siitä, että se on nyt ihan muutamien treenien jälkeen osoittanut aikamoista asennemuutosta, kun on otettu kaikki ylimääräinen pois ja keskitytty vain mielentilaan. Tehtiin merkin kiertoa erilaisia taustoja vasten, seuruuta ja sitten muutama hyppynouto.
Merkin kierrot oli nyt jo paljon parempia. Otin takaisinpäin käsitargettiin ja Juju oli liekeissä. Tuli aivan tosi reippaasti myös kohti tällä kertaa ja kiersi tiiviisti. Myöskään erilaiset taustat ei tuottanut tuskaa, mutta hyppyeste kun oli lähellä merkkiä, niin se oli vaikeaa. Juju veti hypylle niin hirveästi, ja sitten myös Marja seisoi hypyn edessä, niin luuli varmaan saavansa sieltä palkkaa. Huomasi miten tyypin aivot sauhusi kun yritti keksiä jutun idean.
Seuruu vaikutti kokoajan kivalta. En nyt kannustanut ihan niin paljoa kuin aiemmin, yritän päästä hiljallen siihen ettei se tarvitse rohkaisua kokoajan ollakseen intopiukkana.
Hyppynoudot oli mageita ja Juju oli tohkeissaan kun pääsi VIHDOIN sinne hypylle. Oli kyllä noudoissa vauhtia, mutta aivan tosi kauniisti otti kuitenkin kapulan ja palautukset oli myös hienoja. Yhden kerran ei halunnut tuoda käsitargettiin kapulaa vaan toi sen suoraan sivulle. Tuoda pitää jalostaa kyllä, haluaisin noudot kuitenkin ihan vaan tottispuolta ajatelleen edelleen eteen.
Lopuksi Juju sai tehdä kaksi täydellistä juoksupuomia palkaksi. Osui heti molemmat smartin puomille ja tosi alas.
Treenien päälle tehtiin 45min lenkki ja koirat sai paahtaa pitkin pusikkoa. Tai lähinnä bortsut. 😂
Illalla oli Tanjan agilityvalmennus. Teemana oli kontaktit. Otin Jujulle keinulle namialustan, koska halusin vahvistaa hyvää keinua ennen kisoja.
Ekalla Aalla tuli kyllä sen luokan lento A, että taisi ihan yksi laukka tulla alastulolankulle. Sitten vähän harjoiteltiin Aata. Juju myös mm kiljui kepeillä, joka ei ole kovin tyypillistä sille muuta kuin kisoissa yleensä. Eli aika paljon tuntui olevan vauhtia suonissa.
Treenit sujui tosi hienosti, kontaktit oli kunnossa, ja puomille taas kaksi täydellistä osumaa. Puomilta oli poistuminen suoraan edessä olevaan putkeen. Tanja sanoi että toinen puomi oli tosi kova vauhtinen, eli siihen tarvitsee kyllä kiinnittä huomiota, ettei satu mitään, kun vauhti ja varmuus kasvaa. Katsoin itsekin, että toisella puomilla meinasi jo loikata mutta pamautti ilmassa molemmat takajalat vielä täydelliseen osumaan ennen kun paahtoi putkeen.
____________________________
Lauantaina sitten piti olla ihan rento vapaapäivä ennen sunnuntain kisoja. Niin ne vaan suunnitelmat menee uusiksi muutamassa sekunnissa. Oltiin Jujun kanssa aamulenkillä, ja ihan normaalissa kohtaa, normaalisti leikittiin, Juju lähti juoksemaan flänkkiä mun edelle tosi kauas, ja käännyin itse risteyksestä toiseen suuntaan. Ehdin jo aika kauas ennen kuin Juju minut spottasi, ja lähti juoksemaan aivan täysiä perään. Mutta se mikä poikkesi tavallisesta oli se, että tällä kertaa Juju päätti oikaista. Törmäsi kiveen ja juoksi jyrkkää mäkeä korkeassa heinikossa täysin kolmijalkaisena alas. Mä ihan oikeasti luulin, että nyt meni vasen takajalka poikki, tai lonkka lähti paikaltaan tai jotain muuta. Juju ei vinkassut, ei huutanut ei mitään mutta vasen takajalka roikkui perässä, eikä ottanut sillä askeltakaan.
Menin itse ensin paniikkiin, ja mietin lähintä reittiä kotiin. Kuitenkin muutaman minuutin päästä Juju alkoi kävellä jalalla, ontui kovasti, mutta astui sillä. Otin sen hihnaan, ja käveltiin kotiin. Juju käveli ja ravasi, otti askeleita, mutta ontui. Peruin kisat.
Ristiside poikki? Luita pois paikaltaan? Mentiin kotiin ja Juju käveli myös portaat itse ennen kuin ehdin sanoa mitään. Kopeloin ja väänsin jalkaa kotona, en saanut reaktiota. Huomasin että Juju katsoo polvea, joten tutkin sitä tarkemmin ja huomasin että sai ihan verta vuotavan haavan polven yläpuolelle jalkaansa, eli tälli oli hirmuinen. Mutta luita ei ollut poikki, sen tiesin. Ristiside olisi poikki, olin siitä aivan varma. Varasin ajan tiistaille ortopedille, koska tilanne ei ollut akuutti ja Juju ei ollut kipeä. Kipulääkettä en antanut missään vaiheessa, koska ajattelin että jos vaikka vähän on kipeä niin kipulääkkeen jälkeen ei ainakaan varo liikkumistaan yhtään.
Lauantai meni sumussa. Illalla käytiin kävelyllä, ja Juju oli jo aika puhdas liikkeiltään, mutta mentiin ihan rauhallisesti, en antanut riekkua. Kipeältä se ei vaikuttanut missään kohtaa, mutta se on ristisidevammalle tyypillistä. Katselin sen makuu ja istumisasentoja, vasen takajalka oli vähän jäykkä, mutta se kuitenkin makasi ja istui normaalisti, eli koukisti jalkaansa. Vähän selkää silittelin ja hellästi painelin, selkä oli jumissa, taivutteli häntää kaarelle kun koplasin selkää. Venytteli kuitenkin itse normaalisti, ja makasikin vasen takajalka kropan alla, eli ei koukistaminen ainakaan kovaa kipeää tehnyt. Nukkui botti päällä ja sai vähän extraa magnesiumia. Iltapissalle mennessä ei kävellyt portaita alas normaalisti, loikki takajalat yhtäaikaa.
___________________________
Sunnuntaina aamulla kuvasin Juju ravia ja kävelyä videolle ja kiusasin kaikkia ketä kehtasin ja kyselin mielipiteitä. Osa oli näkevinään pienesti lyhyempää liikerataa vasemmalla takajalalla ravissa, osa sanoi ettei nää mitään. Kuitenkin kaikki asianosaiset oli sitä mieltä, että ei ainakaan merkittävästi liiku huonosti. Juju oli lenkillä irti, mutta käskyn alla, ei saanut spurttailla, mutta annoin kevyesti laukata sileällä alustalla, kun halusi. Portaat meni molempiin suuntiin normaalisti. Hyppäsi myös meidän pihalla 80cm korkealle muurille ennen kuin ehdin sanoa mitään.
Lepäili botti päällä sunnuntain.
Iltalenkillä annoin vähän juosta tasaisella alustalla, miten nyt itse halusi, mutta ei saanut mitään repivää tehdä. Onneksi on olemassa hyvät ohjauskäskyt koiralle. Ravasi pitkää hyvää ravia, illalla en edes itse huomannut epäpuhtautta. Kopeloin selkää ja jumissa oli. Juju seisoi ulkona välillä niin että kevensi vasenta jalkaa, mutta tämäkään ei ollutn ihan säännönmukaista, vaan välillä seisoi myös enemmän vasemmalla ja välillä tasaisesti. Kuitenkin mulla oli olo että seisoo useammin enemmän oikealla. Illalla sai valvotusti hypätä muurille muutaman kerran ja ei siinä ainakaan ongelmia ollut, ihan tavallisesti hyppäsi.
___________________________
Tänä aamuna sitten oltiin hallilla ihan vaan siksi että halusin testata sen hyppäämistä hyvällä alustalla että näkisin hyppääkö huonosti. Juju oli aivan fileinä kun päästiin hallille, niinkuin yleensä. Hyppäsi autoon ja ulos normaalisti, kulki myös meidän kotona jyrkät portaat ylhäältä alas ja toisinpäin normaalisti.
Otin normaalisti alkuverkat, kiertoja ja peruuttelua, vähän paikallaan hyppyä jne. Yhdet kepit. Kaikki sujui normaalisti. Sitten otin kiertoja siivekkeen ympäri ilman rimaa. Ei ongelmaa. Minihypyllä ei ongelmaa mihinkään suuntaan hypäten, takaakierrot myös ok. Sitten kaksi hyppyä suorassa linjassa ja putkeen. Ensin mini, sitten medi, sitten 50cm ja lopuksi 60cm hypyt. Kaikki puhtaasti, hyvällä tekniikalla. Mun paikallaan seisominen hämmensi sitä enemmän kuin hyppääminen 😂 kun kuvasin. Sitten otin vielä yksittäistä hyppyä 60cm rimalla molemmat suuntakäskyt, ja molemmat puolet takaakierrot, kaikki teki normaalisti. Polvi ei naksu, eikä mitään muutakaan havaittavaa ollut. Jäähkällä liikkui normaalisti, ei siis huonontunut treenin takia. Edelleen mun mielestä ainoa varma "oire" mitä voin sanoa, on se että Juju helposti seisahtuessaan jättää vasemman takajalan ikäänkuin vähän taaemmas, ja varaa näin painoa enemmän oikealle. Takajalkojen lievää keventämistä on myös äärimmäisen vaikea havaita. Nyt myös kun kyttäämällä kyttää, niin huomaa myös asioita, jotka on normaaleja ja niihin takertuu.
Tiistaina mennään joka tapauksessa ortopedille. Luultavasti annan myös kuvata polven, koska haluan olla varma.
Voin kertoa, että aikamoisen skaalan tunteita on käyty muutaman päivän aikana läpi.
Perjantaina illalla mentiin vielä Tanjan valkkuun. Teemana oli leijeröinnit. Leijeröinnit itsessään sujui, ja saatiin tehdä taas niitä supercooleja juttuja, mitä useimmat ei hallitse, ja Juju hallitsee, koska mä tykkään opettaa kaikkea siistiä :D vaikken ikinä koskaan tarvitsisi niitä taitoja kisoissa, niin kaiken coolin treenaaminen nyt vaan on kivaa. Me tykätään treenata.
Leijeröintinä oli kepeille umpikulmaan hypyn takaa (kuvassa 11-12), se sujui kun otti vastaisen käden mukaan, jottei lähtenyt niin helposti taittamaan mua kohti (kepit lähti melkein seinästä ja hyppy joka leijeröitiin oli ihan vieressä). Siitä mentiin puomin alla olevaan suoraan pitkään putkeen, itse jäätiin puomin toiselle puolelle ja leijeröitiin sieltä takaa hypylle ja toiseen putkeen (U) pimeään päähän. Kerrasta oikein.
Kaikkein coolein leijeröinti tuli tähän perään, kun leijeröitiin keppien takaa kaksi hyppyä ja otettiin vielä keppien takaa pakkovalssiin niin että piti kepit ohittaa. Ja kerrasta purkkiin 👊 Tanja sanoi että tuo kohta oli ollut myös hänen koiralleen vaikea, meinasivat napata kepit joka kerta ennen leijeröintiä, mutta koska me tykätään treenata kaikkea tommosta, niin Jujulle toi oli ihan selviö nakki.
Tehtiin tämä kahdella tapaa, ensin putken jälkeen valssi ja lähetys, oma liike keppien suuntaisesti ja pakkovalssiin 18 taakse. Sitten kun se sujui niin toisella tapaa, eli takana leikaten poikkarimaisesti hypyille, oma liike, ja japsilla 18. Sekin sujui. Hienosti!
Lopussa oli yksi hankala kohta, jossa piti takaakierron jälkeen kääntyä seuraavalta hypyltä tosi tiukasti ja mennä suoran putken toiseen päähän.
Väli oli TODELLA ahdas, eikä tuntunut yhtään hyvältä mennä väliin runttamaan mitään valssia, joten yritin ottaa jenkkikäännöksellä ja sylkkärillä. Tähän Juju ei meinannut tulla millään, se luki itse rataa ja meni joka kerta 25 putken väärään päähän, tai sitten jouduin jarruttamaan niin kovasti, että kielsi hypyllä. Mutta vasta treenien jälkeen tuli mieleen että miksi helkkarissa mä en tähän käyttänyt sitä suuresti harjoiteltua käännöskäskyä??? Ihan varmasti olisi kääntynyt juuri niinkuin piti, kun olisin vaan lähettänyt hypylle ja käännöskäskyllä kääntänyt hypyn ympäri. Woot?
Lopussa oli vielä yksi cooli leijeröinti kun lähetettiin suoraan putkeen puomin ali, ja sieltä piti koiran löytää kepit itsenäisesti. Jujuhan löysi ne tietysti heti. 😁
Mahtavat treenit ja jotta hehkutukselle ei tulisi loppua, niin Juju teki radan alkuun myös kaksi TÄYDELLISTÄ puomia, onnistui heti ekalla yrittämällä. Suorat exitit, mutta toinen pää oli renkaalle, joka oli uusi juttu. Ei ongelmaa.
____________________________________
Maanantaina aamulla juoksaritreeniin. Talvi on tuonut hallille myös muut aamuharrastajat, ja tänäkin aamuna oli kaksi muutakin tyyppiä hallilla. Toki edelleen saa itse valita mille kentälle menee melkeinpä ja tänään oli tuuri, että päästiin kolmoselle, jossa oli smartin puomi valmiiksi keskellä kenttää ja hyvät exitit sai ihan pienellä vaivalla tehtyä. Oli Tanjan treeneissä puhe että kun treenaa paljon yksin niin miten saisi vaikeutettua suoria exittejä ilman palkkajaa. Jujulle vaikeinta olisi nyt se, että se juoksisi ns tyhjään, koska mä oon opettanut puomin ajatuksella että puomin suoritus on puomi + sen jälkeinen este. Mä ajattelin että alan hiljalleen tätä vaikeuttaa siten että laitan edessä olevan esteen ensin hiljalleen kokoajan vinompaan, ja sitten alan siirtämään sitä myös sivusuunnassa. Niin että exit on edelleen aina suora. En aio ennen pentuprojektia ottaa käännöksiä ohjelmistoon. Kuitenkin tulee pitkä tauko agilitylle, niin haluan jättää Jujulle puomista mielikuvan vain suorista exiteistä tässä kohtaa.
No treenithän oli loistavat. Ainoastaan toisessa päädyssä kun vinossa oleva este oli taas hyvin lähellä seinää, tuli kaksi loikan tapaista, tai osuma ei ollut kriteerissä, mutta nekin korjasi heti seuraavalla toistolla. Toiseen päähän saatiin kokeiltua jopa poikkaria, kun putki oli siellä sopivasti vetämässä. Tosi hienoja vetoja tuli. Yksi osuma oli etujaloilla, mutta mähän en ole näitä koskaan erotellut.
Toinen treeni oli tuosta Tanjan radasta. Se hankala hyppy-putki yhdistelmä osoittautui ihan helpoksi, kun otin ne käännöskäskyt mukaan. Meni se muutaman kerran lankaan tuossa ja meni putkeen väärään päähän, mutta kyllä hoksasi nopeaan, eikä tarvinnut runnoa. Jei!
Ai että on ollut kyllä siistiä treenata Jujun kanssa tässä jo jonkin aikaa. Tyyppi on aivan liekeissä, mitä tahansa me tehdään. Varmaan itsekkin tässä kehittynyt tämän vuoden aikana ohjaajana ja koiran omistajana noin yleensä tosi paljon, ja tuntuu että nykyään leijutaan vaan jossain vaaleanpunaisessa yläpilvessä ja kaikki skulaa. Ja jos ei, niin sitten harjoitellaan lisää.
Hehkutuksen perään sitten treenipäivitystä:
Tokosuunnitelma laitettiin käytäntöön, ja tiistaina otettiin omassa pihassa ruututreenit pelkällä namipalkalla (sitä saikin sitten RUNSAASTI) ja naksuttimella sheipaten. Ja jo vain alkoi aivot raksuttaa aivan erilailla kuin lelupalkan kiilto silmissä tehdessä. Ei mennyt kaukaa kun alkoi hakea paikkaa ruudussa naksautuksen toivossa. Toivoisin tällä tavalla saavani ihan vaan tarjoamisen kautta koulutettua Jujulle ruudun paikkaa ja nimenomaan siten, että ruutuun mennään kovaa, mutta pysäytystä ei ennakoida vaan liikettä jatketaan kunnes toisin sanotaan. Jos Juju alkoi häröillä ruudussa (haistella tai tehdä muuta hömppää) pyysin helppoa temppua (käsikosketus, ympäri, ylös tms) ja palkkaus. Näin sain pidettyä kiinnostuksen ja motivaation tapissa ja tyyppi olikin aivan intopiukassa. Saatiin ruudun lisäksi tehtyä tosi hienot seuruu pätkät, kun Juju meinasi haljeta liitoksistaan, kun seurauksen yhteydessä tehtiinkin myös kaikkea SIISTIÄ, ja sai olla kokoajan skarppina että pysyi messissä.
Keskiviikkona tehtiin pitkiä lenkkejä jälleen ja käytiin myös metsässä pyöräilemässä noin 10km lenkki, Jujulla virtaa piisasi ja vapaapäivät on sen mielestä aivan joutavia.
Torstaina aamulla jatkettiin tokon parissa. Hallilla aamulla tein niin, että jätin Jujun käytävälle odottamaan kun kasailin ruudun, jotta treenit olisi mahdollisimman tehokkaat ja lyhyet. Kentällä ei siis enää norkoilla ollenkaan tokon ollessa kyseessä, sinne tullaan vain ja ainoastaan tekemään JUTTUJA.
Otin Jujun ekaan settiin kentälle normaali kehäänmeno rutiinein seuraten. Ja oi että oli neidillä taas housuissa pysymistä. Oli aivan sairaan siistiä huomata miten hienosti Juju asenne on muuttunut ihan muutamien treenien aikana, kun olen ottanut tokoon tosi rennon otteen ja tehnyt kaiken ilon kautta. Melkein kaikesta aktiivisuudesta saa palkkaa, ja keksin heti jonkun helpon jutun josta voin palkata, jos ei muuten suju. Mielentila on nyt todella bueno omaan makuun. Aktiivinen koira, ilman ylimääräistä sähläystä ja yliyrittämistä olisi tavoite. Seuruu oli aivan loistavaa kun sai tarjota sitä itse. Naksuttelin ja palkkasin hyvät kohdat ja miten Juju ilahtuukaan kehuista. <3
Ruudussa kokeilin eri juttuja, naksuttelin ensin paikkaa, ja se olikin ihan ok, mutta Juju meni aikalailla heti top käskyn saatuaan istumaan. Top ei ole Jujulle vielä selkeä juttu sen tiesinkin. Muutamalla näytöllä meni tosi hienosti ja hyvin hakee paikkaa jos ei muuta kuulu. Lopussa alkoi top juttukin toimia. Hyvin myös hakeutui ruutuun taakse, muutaman kerran liiankin taakse kun sanoin top liian myöhään. Näistä kuitenkin palkkasin runsaasti, koska se on mut sanomisesta sitten kiinni jos menee takanauhan yli. Oon vähän muuttanut omaa näkökulmaa ruutuun, koska en halua että Juju kyttää ruudussa mitään, vaan juokseen reippaasti tavallaan tötsien väliin ja kuuntelee pysäytyksen.
Toisella kierroksella otin kiertoa, ja takaisin päin pyysin käsitargettiin. Juju on aikaisemmin tullut tosi nihkeästi kohti tulevissa liikkeissä (niikuin kaikki kauemmin blogia lukeneet tietää), mutta käsirtargetti on tuonut tähän loistavan avun. Samalla konkretisoitui se, että taidan opettaa nyt tokoon luoksarin ja kierron suoraan sivulle. Saan tottikseen kuitenkin sitten pidettyä sen eteen tulemisen, luulen että erottelukin tuo tähän varmuutta. Lisäksi otin hiukan lisää seurausta ja yhden luoksarin käsitargettiin. Hyvin tuli loppuun asti. Yhteensä noin 10min treenit, tehokkaat ja kivat, yhtään pidempää ei tuota tahtia jaksa koira eikä ohjaaja. Tätä vieteriä onneksi kykenee venyttää, mutta tässä kohtaa keskitytään pelkästään mielentilan saamiseksi oikeanlaiseksi, jotta toko olisi lähtökohtaisestikin kivempaa.
Tiistaina oltiin paimentamassa Jumesniemellä. Oltiin paikalla ekana ja lampaat oli sopivasti laitumen toisessa päässä niin Juju sai tehdä pitkän haun niin että se ei varsinaisesti nähnyt laumaa. Lähetin oikealta ja aivan tosi hienosti lähti, avasi kaaren ihan aitojen reunaan asti. Jossain kohtaa vähän epäröi etenemistä, mutta huusin vaan että mene vaan ja uudestaan suunta niin jatkoi määrätietoisesti, kattoi koko laitumen pään, ja peitti hyvin myös toisen reunan ja toi lampaat nätisti. Hakumatka oli noin 200m joten tosi hienosti toimi. Irtosi ja tuonti oli myös hyvä. Laitettiin lauma vielä häkkiin, ison lauman häkittäminen ei ole mitään ihan pala kakkua, mutta meni ne sinne, yhden kerran ajoin ne irti häkistä, ja otin uudestaan kun Juju flänkkäsi sisään ja tuli liian lähelle, jolloin puski lampaat ohi häkistä. Tosi tyytyväinen olin kuitenkin, hieno Juju!
Juju sai ottaa häkistä treeniporukan ulos, mikä oli jännää, mutta selvisi. Ajotreeniin otettiin steadyä kun se ei oikein meinannut onnistua viimeksi Siuntiossa. Pillillä otettiin suuntia. Ajoon sain jo ihan hyvää tempoakin, vieläkin Juju helposti paineistuu ajossa, jolloin laittaa nenän maahan, mutta tästä ollaan nyt päästy niin että sanon uuden ajo käskyn tai jos se ei tehoa niin Jujun nimen. En kuitenkaan räyhää, tuo kun on kuitenkin sijaistoimintaa, eikä se sitä harrasta kuin sellaisissa tilanteissa joissa ei ihan tiedä mitä haluan.
Tokalla kierroksella Anne piti meille laumaa ja otettiin hakuja. Oikealle oli taas oikein hyvä, laaja kaari, muttei kuitenkaan lähtenyt maata kiertävälle radalle. Tuonnissa totteli hyvin ja sai nostaa ihan tosissaan, kun lampaat oli Annen jaloissa, eikä halunneet lähteä heti liikkeelle. Vasemmalle ensin yksi huonompi haku, sai kuitenkin tuoda ja ajaa multa pois takaisin Annelle. Sitten toinen vasen, missä lähti ihan hyvin mutta tuli sisään kun ei halunnut mennä kosteikon läpi... keskeytin, ja otin uudestaan. Nyt lähti kiertämään koko kosteikon, mutta ihan hyvin tuli lampaiden takana, joten annoin tuoda, vaikka olikin ns. liian laaja. Olisi jatkanut vasenta kaarta ilman pysäytystä. Tuonti oli tosi hyvä taas, ja otti suunnat, vaikka sain vähän vääntää kun halusin että siirtyy pois tasapainosta ja sinne suuntaan mihin ei itse olisi halunnut mennä.
Lopuksi sai pyöräyttää isoa laumaa häkissä ja se oli jännää. Häntäkin nousi välillä häkissä kun jännitti. Halusi myös vaihteeksi pois välillä häkistä, mutta totteli kuitenkin kun käskin mennä taakse ja otin suuntia. Näitä enemmän vaan, irrotuksia ja ahtaisiin rakoihin menoja. Nuo lampaat on tosi kivat tuohon, eivät ilmaiseksi juokse koiran alta, mutta väistävät kyllä, kun koira vaan menee väliin.
________________________________
Keskiviikkona lenkkeiltiin reilusti, mutta muutoin oltiin treenivapaalla. Torstaina aamulla taas sitten jatkoa puomihommille. Osumaprosentti noin yleisesti oli oikein hyväkin, mutta kokonaiselle puomille saatiin osumia jälleen vain muutama. Puomin jälkeen edessä oli hyppy jonka jälkeen sai jatkaa putkeen. Välillä kaahasi putkeen suoraan. Tuulta oli korvien välissä ja välillä yritti tehdä kamikaze loikkia ja tulla yhdellä laukalla koko alastulolankun. Ei ihan vielä vaan rohkeus riitä ihan loppuun, meinaahan se osua tuollakin tyylillä, mutta sitten pitäisi uskaltaa vielä erotella jalat kontaktilla. Mutta mikä parasta, Juju osuu kyllä KONTAKTI alueelle oikeastaan melkein kaikki myös kokonaisella puomilla, se ei vaan ihan riitä meidän kriteeriin (johon kyllä tiedän että osuu, kun vaan saa askeleet oikein). Mietinkin, että kerjäänkö verta nenästä jos laitan maton muutaman treenin ajaksi tuohon kohtaan missä jackpotilla osuu etujalat viimeisessä laukassa? Että jos tähtääkin osumaa etujaloilla, niin tuohon se luonnollisesti osuisi kun tekee jackpotin?
Torstaina pidettiin vapaata ihan lenkkeilyn muodossa. Jujulla olisi virtaa kyllä, mutta halusin pitää ihan kunnon vapaan ennen perjantain aksapäivää.
Perjantaina aamulla ennen töitä sitten oltiin tottisvalmisteluja tekemässä.
Seuruutin kentälle, Juju oli tosi innoissaan ja teki aivan hirmuisen hyvää seuruuta ekat pätkät. Sillä ei vieteri riitä vielä ihan koko seuruu osion täydelliseen seuraamiseen, mutta kyllä sillä kontakti pysyy hyvin. Tottisessa seuruu saisi olla vähän vietikkäämpää ja mieluummin vähän keuliakin, mutta toisaalta mun on helpompi tästä siirtyä taas tokon puolelle, kun seuruu pysyy samanlaisena. Nyt vaihteeksi istui jäävien makuuta, pitää sitä vielä tarkentaa lenkkien yhteydessä pari kertaa. Tsemppasi kuitenkin ja teki myös onnistumisia.
Hyppyä otettiin siten, että mentiin hypylle yhdessä, Juju sai seurata. Heitin pallon hypyn yli ja lähetin hypylle. Ekalla kerralla meni hypyn viereen katsomaan hypyn taakse, ei mennyt hypyn taakse asti, mutta kuitenkin. Sanoin ihan ystävällisesti oho, laitoin käy siihen makaamaa, ja menin itse hakemaan pallon hypyn takaa. Sitten otin suoraan makuulta seuraamiseen, tehtiin taas muutama jäävä mitkä ihan normaalisti palkkasin ja sitten uusi hypylle tulo ja pallon heitto ja lähetys hypylle. Nyt hyppäsi ilman kosketusta suoraan eli treeni toimi niin kuin piti. Tarkoituksena oli siis, että en tavallaan anna uutta mahdollisuutta heti perään hypätä, vaan sitten otetaan jotain väliin, ja ihan kokonaan uusi lähestyminen jne, jotta Juju ymmärtäisi että pitää hypätä suoraan, ei voi käydä ensin katsomassa. Tämmöisiä samanlaisia otettiin kolme kpl pallolle, ekan jälkeen ei käynyt kertaakaan katsomassa ensin vaan hyppäsi suoraan. Taisi tokalla hypyllä koskea, kolmannella ei. Neljännen otin samalla tavalla, välissä muutama luoksari ja sitten hypylle lähestyminen jne, mutta heitin kapulan ja sai myös sen palauttaa. Palautti toki hypyn ohi (näin että kyllä mietti hyppyä), otin kapulan vastaan ja sai palkan. Jos se noin sen kokeessa tekee, oon tyytyväinen. Eli hyppää menohypyn ja noutaa ja palauttaa hypyn ohi, niin on ihan ok tässä kohtaa.
Luoksareita otettiin tosiaan tässä välissä. Ekan luoksarin otin kisamaisesti sanomatta mitään matkalla, hidasti noin kolme metriä ennen raville ja tuli ravilla eteen asti. Palkkasin. Tokalla kehuin kun laukkasi matkalla, nytkin tiputti raville vähän ennen mutta eteen korrekti. Noudoissa palautukset oli samanlaisia. Saisi olla voimaa enemmän ja palautukset nopeampia, mutta nyt niihin ei ehdi enää puuttua. En ole oikein keksinyt toimivaa juttua tähän, miten saisin Jujun tulemaan loppuun asti laukalla. Aika paljon on kaikkea kokeiltu. Luoksareissa edelleen lähtö on hyvä lähtee tosi lujaa, mutta sitten arpoo kuitenkin matkalla, ja saattaa vähän flänkätäkin. Noudoissa sama juttu. Kuitenkin luovutusasentojakin on treenattu ihan tosi paljon...
Eteenmenon otin pallolle, vein pallon ennen kuin toin Jujun kentälle, joten ei nähnyt palloa kentän laidassa valmiina ennen lähetystä. Ihan hyvin lähti, hiukan vinoon, mutta suorassa linjassa. Bongasi pallon vasta lähellä kentän reunaa. Oon kyllä ihan tyytyväinen tähän, mennyt paljon eteenpäin tämä homma.
Kyllä me kokeeseen tietysti sitä ykköstulosta mennään hakemaan, vaikka nuo noudot on mitä on. Sunnuntaiksi on luvattu aivan hirveää keliä, joten se vähän maustaa tätä hommaa lisää. Maastot pitäisi olla aikalailla koulari kunnossa kyllä, tottis on mitä on, mutta kyllä ihan realistiset mahdollisuudet on, jos Juju on tasollaan sunnuntaina. Juju on kuitenkin kaikista paras, kävi miten kävi ja mä päätinkin jo, että mennään sinne pitämään hauskaa ja koitan pitää meidän kuplan sellaisena mukavana ja rentona, en turhaan jännitä, kun tulospaineita ei oikeastaan ole.
Perjantaina oltiin vielä Tanjan koulutuksessa, teemana oli takana ohjaaminen :D eli hankalaa mulle, ei koiralle. Rata kuitenkin sujui leikkauksineen varsin hyvin. Alussa kokeilin niistoa hankalaan kohtaan ja kääntyi tiukasti, hieno Juju. Keinu ja sen vieressä ollut ansahyppy meni hienosti, ei Juju ajatellutkaan hyppyä, kun rytmitin oikein. Takaleikkauksia tehtiin reilusti, ei ollut Jujulla hankaluuksia kääntyä. Tanja sanoi, että Juju ei tarvitse penniä kääntymiseen, sille riittää puolikas 😉
Juoksarit aiheutti vähän päänvaivaa, mutta ei nyt niistä enempää, treenaamattomuus niissä näkyy, ei muu!
_______________________________________
Lauantaina mentiin paimentamaan. Jujulla oli vähän outo päivä. Sitä inhotti kun oli niin märkää ja se paleli kokoajan. Se on nyt tiputtanut kaiken pohjavillan pois, ja palelee ulkona ihan tosi helposti. Pelto oli aivan litimärkä, isoja ihan vetisiä alueita keskellä. Ensin sai irroittaa pikkuaitauksen reunasta lampaita ja se oli vähän vaikeaa, kun ei hoksannut yhtään mitä halusin, meni vaan häkin taakse ja yritti puskea kokolauman liikkeelle häkistä, mutta eihän se nyt onnistunut, kun ne oli häkissä sisällä. Sitten tuli häkin ympäri niin hitaasti, ettei ehtinyt työntää yhtä lammasta irti aidasta. Lammas tajusi idean heti, ja alkoi sitten kiertää häkkiä ympäri. En meinannut saada millään Jujua nopeampaa häkin ympäri ulkopuolella, joten mun oli pakko mennä blokkaamaan sitä karkulaista, että sai työnnettyä sen häkin seinästä irti. Isompi lauma oli siis häkissä sisällä ja treeniporukka ulkopuolella. No onnistui sitten vihdoin. Jotenkin oli muutenkin jähmeää. Flänkkäsi tosi hitaasti lähellä, ja sitten kun laitoin vauhtia, niin flänkit laajeni aivan liian laajoiksi. Eikä oikein kyllä kuunnellut käskyjäkään, juoksi vaan kaukana. Harjoiteltiin siis vauhdin lisäämistä nyt käskystä, kun pitkään on jumpattu vaan hidasta ja hidasta. Lähti tosiaan hyvin lisäämään vauhtia kun hoputin, mutta samalla flänkit laajeni ja lopulta aivan liikaa. Varmaan pitäisi pikkutarhassa tuota kokeilla myös.
Väliin tauko, mutta alkoi melkein heti täristä maassa kylmissään, joten otin toisten treenatessa vähän häkkitreeniä. Laitoin ison lauman kanssa pyörötarhaan ja olin itse ulkopuolella ohjaamassa. Hyvin kyllä liikkui ulkolaidalla, ja meni oikeaan suuntaan. Ständit ei meinanneet mennä läpi, ei olisi halunnut pysähtyä niin lähellä isoa laumaa. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen koska meni hyvinkin ahtaisiin väleihin ihan hyvin. Ei käyttänyt hampaita, mutta kun tuli painetta, helposti vähän naputti leukoja.
Tokalla kierroksella pellolla sai hakea porukan vasemman kautta. Lähti mukavasti, ja haku oli kyllä siisti. En pysäyttänyt takana, sai tuoda suoraan. Nyt yritin saada ajoon vauhtia lisää ihan kunnolla, hoputin ajossa, ja välissä ajettiin myös vetosuuntaan että sai ihan juosta. Sitten jako aidan vieressä mikä oli aika hyvä, tuli reippaasti väliin. Otettiin porukka, ja selvästi tämä tehtävä auttoi jotenkin, Juju sai lisää draivia. Kovasti se yrittää totella, ja sen takia sitten vähän mokailee, ja yrittää tehdä oikein, niin on välillä myöhässä kun mä en nää onko oikeasssa kohdassa vai ei. Jaetut lampaat (2kpl) laittoi ihan kunnolla painetta Jujuun, mutta kesti sen erinomaisen hyvin. Yrittivät karatakin muutamia kertoja ihan täydellä pukkilaukalla, hyvin pääsi pysäyttämään ja kääntämään. Ei päästäneet ihan helpolla. Kaksikossa oli vielä kaksi hyvin eri tyyppistä lammasta, toinen oli laiskajaakko jota ei paljon kaverien jakaminen hätkäyttänyt ja toinen oli säpsy karitsa, joka yritti jatkuvasti paeta 👍
___________________________________
No sunnuntaina sitten se jälkikoe. Kyllä jännitti, ihan tosi paljon, eikä vähiten sen takia, että mulle ei ihan kaikki säännötkään olleet ihan selkeitä vielä koe aamunakaan. Enkä ollut siis ikinä katsomassa yhtään koesuoritusta, en tottista, enkä maastoja.
Meininki oli onneksi tosi rento heti aamusta. Tuomari oli aamupalalla kerhotalolla kun sinne mentiin ja vaikutti mukavalta tyypiltä. Jäljet arvottiin ja me saatiin nro 5. Koirat tarkistettiin ja Juju oli reipas. Koko päivän satoi vettä.
Jälki lähti mäen päältä. Jana näytti kauhean pitkältä, mutta ei mahdottomalta. Otin yhden lyhyen jäljen pätkän jonka perässä oli keppi tien reunassa ennen meidän jälkivuoroa. Hyvin teki, meinasi lähteä mun kahden metrin janalla vinoon. Ilahtui kepistä. Sitten janalle. Juju lähti hienosti suoraan. Reagoi jälkeen heti, ja nosti sen. Jäljesti määrätietoisen oloisesti, joten olin ottamassa ekaa askelta sen perään, kun kuului, "takaisin janalle". Takajälki siis, oletin. Juju kääntyi heti kun kutsuin ja alkoi jäljestää jo heti siitä oikeaan suuntaan. Ohitti mut janalla ja siitä lähdetiin. Maasto oli haastavaa. Kauheaa risukkoa ja ryteikköä. Eka keppi nousi nopeasti palkkasin tämän hyvin. Kepit nousi tasaisesti ja yhtä nopeasti laski ohjaajan pulssi. Päätin että luotetaan koiraan, se hoitaa. Ainoa hankala kohta jäljen kannalta tuli, kun kulma oli tehty suoraan kosteikon eteen. Tässä Juju vähän pyöri ja ihmetteli. Mutta palasi myös hienosti ja määrätietoisesti kulmaan ja lähti hakemaan jäljen jatkoa. Olin tosi ylpeä siitä. Meidän jälki kulki myös hankalasti aikalailla tien reunassa, ja kohti parkkipaikkaa missä oli keppien luovutus. Juuri kun noustiin montusta takaisin kukkulalle, joltain karkasi koira, ja sieltä kuului sadattelua kovaan ääneen. Juju hetkeksi nosti päänsä, mutta jatkoi hienosti jäljellä pienestä kehoituksesta. Ei hämääntynyt yhtään. Kuitenkin parkkipaikalla olleet ihmiset varmaan sen verran oli vaikea häiriö että fokusoi niin tiukasti jäljelle että ajoi vikasta kepistä yli. Jäljesti poistumisjälkeä tielle asti ja joka tien yli, jonka jälkeen tajusin että kyllä se varmuudella jäi jonnekin, ei ne ykkösen jäljelle tee hankalan maaston lisäksi tien ylitystä 😁 Palattiin ensin vähän liian lähelle tien reunaa, kun ajattelin että sinne se jäi. Juju tarkisti moneen kertaan ja aina jäljesti tiestä yli. Sitten päätin kokeilla kauempaa ja palattiin kauemman jäljellä metsään, josta käskin etsiä jäljen uudelleen. Ja hitto, sieltä se löytyi, keppi nro 6. Just joku huusi että sulla on 4min aikaa, kun nostin kepin maasta 😊😊😊 varmaan 10min meni sen vikan kepin etsintään. Jäljeltä pisteitä 162p eli 8p rokotettiin takajäljestä.
Esineruudusta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Juju lähti lähetyksellä hyvin ensin, ja etsi kyllä koko ajan, mutta ei vaan saanut paikannettua hajua. Merkkasi mulle kulmamerkin kyllä...vähän outo ruutu oli. Otin muutamat esineet ruudun jälkeen, jotta saatiin onnistuminen, mutta kyllä se vähän harmitti kun vain yksi olisi tarvinnut tuoda.
Maastopisteet 162p kuitenkin juuri riittivät tottikseen tai siis siihen että tulos olisi vielä mahdollinen.
Juju oli kivalla tuulella tottiksiin mennessä. Haukkui tuomaria tosin (tuomarilla iso sateenvarjo eikä puhunut mitään kun lähestyttiin). Ei haitannut. Oltiin nollakoiran parina, kun 2lk tyyppi oli ottanut jäljeltä hukan. Muutoin oltaisi oltu 2lk koirakon parina siis. Ja ekana liikkeisiin.
Seuruu oli tosi jees. Sateinen ilma vähän verotti, mutta itsestä tuntui hyvältä. Tuomari sanoi, että vähän juoksussa Juju tulee mun tielle (ja niin se tekeekin). Istui nopeasti pysähdyksessä, ja henkilöryhmä ok. Vähän kontakti tippui henkilöryhmässä mutta muutoin ok. Erittäin hyvä.
Jäävissä ei huomautettavaa, istui tosi hienosti, ryhdikkäästi. Odotti rauhassa. Maahan tipahti salamana ja luoksarikin oli yllättävän hyvä, hiukan vino eteen, ja perusasento mutta nopea, ei törmäystä. Erittäin hyvä.
Sitten ne noudot. Oli hyvin mukana, ja innostui kapuloista. Tasamaanouto oli hyvä, vähän vino eteen taas, mutta luovutti kauniisti, nopea ja sähäkkä. Erittäin hyvä.
Hyppynouto nollattiin. Ei hypännyt mennessä, lähti kuitenkin esteen ohi noutamaan, tuli esteen ohi takaisin ja siinä tajusi että virhe tuli ja tiputti kapulan. Sanoin uudestaan ota, ja palautti kauniisti eteen.
Estenouto hienosti lähti vauhdikkaasti kiipeämään ja lähti noutamaan hyvin. Ihmettelin sitten mikä kestää, oli kuulemma arponut ponnistusta, ja sitten ei vaan vauhti riittänyt. Palautta esteen ohi. Puutteellinen.
Eteenmenossa lähti ihan hienosti etenemään täysillä, mutta sitten melkein heti bongasi paikkamakuun tikut maassa, ja lähti niitä kohti jyrkästi vasemmalle. Luuli niitä palkaksi. Tuomari tässä sitten sanoikin että käske vaan, ja maahan tipahti suorilta. Tyydyttävä. (tästä saatiin heti treenin aihe 😀).
Tottiksesta pisteitä yhteensä 71p. eli se riitti juuri ja juuri koulariin JK1.
Noutojen virheet on kalliita, kun hyppynoudosta meni heti 15p. ja luulen että montaa pistettä ei saatu estenoudosta, koska sekoili siellä myös. Niistä isoimmat virheet. Ja loput sitten luulisin että meni eteenmenon sivupoikkeamasta.
Olin tietysti iloinen koularista vaikka tiukillehan se meni. Eka koe mullekin ikinä, joten en sinällään odottanut kauheasti. Lisäksi tiesin varsin hyvin, että hyppyä ei tulla tekemään luultavasti. Jujulla ei ole minkäänlaita fyysistä rajoitetta siihen, sehän hyppää metrisen lähes paikaltaan, mutta sitä jännittää korkea este, mistä ei nää läpi. Eteenmenoakin tehty ihan hirveän vähän. Estenoudon palautus oli vähän ylläri, Jujua jännitti sateinen ilman ja liukas este. Kokeen jälkeen otettiin näitä muutama, ja teki ihan reippaasti. Eli kokemuksen puutetta lähinnä. Jälkeen olin super tyytyväinen tietysti, esineet...ööh, niissä en tiedä mitä tapahtui. Ei toki saanut hajua meidän treeniesineistäkään kuin vasta ihan esineen päältä mutta silti. Tiesikö mitä oli tekemässä? Jäi arvoitukseksi.
Ensi vuonna jatketaan kakkosissa. Sitä ennen menee pk puoli totaalitauolle. Jälkeä saatetaan ajella joitakin kun ilmat kutsuu metsään. Metristä hyppyä otetaan talvella myös halliolosuhteissa vähän ja luodaan pohjaa tulevalle.
_____________________________________
Maanantaina oltiin levossa, mutta otettiin kaksi eteenmenoa lenkin yhteydessä pallolle kentällä siten että ripottelin vähän ympäri kenttää kartioita ja leluja. Vietiin eka pallo yhdessä, ja toisella kävin viemässä ja näytin. Hyvin meni molemmills kerroilla oikein, vaikka ekassa arpoi yhden lelun kohdalla ja tokassa oli jalankulkijahäiriökin.
____________________________________
Tiistaina aamulla aksaamaan. Mun tavoitteena olisi saada nostettua Juju kolmosiin ennen pentuja, joten nyt sitten keskitytään aksaamaan. Juoksarit kaipaa tehotreeniä, sekä puomi että A este. Puomiin keskitytään nyt ensin.
Ja olihan sitten haasteita. Tarkoitus oli treenata sitä että mä jään taakse/mun liike on Jujun liikkeestä poikkeava. Ensin ei meinannut osua ihan alastulolankultakaan, ja kokonaiselta puomilta ei taidettu saada kuin yksi jackpotti koko treenin aikana, vaikka juoksin lopussa mukanakin. Ihan selkeästi Jujulla on vähän hukassa tämä nyt kun ei ole treenattu. Mä kuitenkin uskon että se lähtee sieltä tulemaan, kun vaan nyt treenataan säännöllisesti muutamia kertoja viikossa ihan vain puomia. Jätetään ne käännökset nyt vähemmälle. Lisäksi mä ajattelin että opetan sille nyt erikseen etenemiskäskyn puomikäskyn rinnalle. Nythän oon vaan sanonut runrun puomille ja sitten toistanut sen suoralle exitille. Ehkä se sekoittaa sitten kun ei tule selkeästi eri käskyä eri exiteille. Kun sitten käännöksiinkin sanon ensin runrun ja sitten käännöskäskyn. Onneksi on hirmu viisas koira.
Maanantaina oli tottis ilta. Päätin ottaa vain yhden setin, ja suhteellisen kevyesti ja hyvin suunnitellusti. Vein eteenmeno pallon nyt ekaa kertaa ikinä etukäteen paikalleen.
Aloitettiin seuruulla, tein vaihtelevia pätkiä ja reilusti palkaten. Seurasi innokkaasti, painoi jopa vähän. Muutamat jäävät seisomaan ja maahan, seisomaa on vielä epävarma ja tarvitsee avun. Sitten otin 650g kapulan ja seuruuta se suussa. Sitten muutama vauhtinouto. Sitten aloin valmistella eteenmenoa. Jätin typerästi kapulan samalle kentän reunalle kun mihin olin jättänyt pallon, ja sinnehän se meni, kapulalle ja aivan vinoon ja teki hienon noudon :D kehuin, mutta en palkannut. Sitten käytiin toteamassa että pallo on siellä, ja sitten uudet valmistelut. Nyt eteni hienosti, viivasuoraan pallolle, tietysti. Tätä pitää alkaa häivytellä todenteolla, ja oikeasti vähän käyttää aikaa suuntien miettimiseen myös. Lopuksi vielä hyppyä, pari kertaa hyppynouto noin 70cm hypyllä. Sitten pelkkää hyppyä, yksi 95, meni hyvin, sitten metrillä koski, muttei tiputtanut, ja toisella yli hienosti koskematta. Jännittää kuitenkin metristä, koska nostaa jalat mahan alle hypyssä. Nooh, se paranee kyllä ajan kanssa.
Oli tosi kivat treenit, katsottiin vielä lopuksi Kaarinan kanssa luoksaria, ja sen parantelua. Näytin miten Juju nyt tekee, ja teki justiinsa niin kun nykyisin tekee, eli lähtee kyllä iloisesti, mutta jossain 4m ennen mua hidastaa ja pari metriä ennen pysähtyy ihmettelemään, koska odottaa jes vapautusta lelulle. Nyt vaan täytyy oikeasti alkaa vahvistaa sitä että palkka tulee aina vain multa ja periltä asti, koska vaikka ei nyt nää palkkaa ja on kauan aikaa palkattu vauhdista, ja myös niin että saa palkan multa mutta vapautan lelulle jo matkalta, niin nyt odottaa selvästi sitä vapautusta matkalla. Voisin sitä käsitargettia vielä ottaa tähän ja sitten ihan vaan eteentuloja läheltä ja leuan alta palkkaa. Mutta ei yhtään matkalta vapautusta. Ja kai sitä luoksariakin pitäisi vaan treenata, koska aivan selvästi treenaamattomuus ei siihen auta.
Lopuksi Juju pääsi vielä juoksemaan Vilpertin ja Hiskin kanssa.
__________________________
Tiistaina olikin sitten The day of the days, kun koitti ensimmäiset sbcak paimennus kisat! Somerolla Woollandiassa kisattiin, ja olin ilmoittanut Jujun kahteen starttiin, koska niitä kerran oli tarjolla. Jännitti niin hitosti, etten muista koska olisi kisat jännittänyt yhtä paljon. Varsinkin, kun ykkösissä varmaan neljältä ensimmäiseltä karkasi lampaat joko takaisin varikolle, tai suoraan poistovarikolle, niin tunnelma oli aika jännittynyt. Onneksi meitä edeltävä ajoi todella kauniin, täydellisen rauhallisen radan, niin omakin jännitys vähän helpotti, kun näin että kyllä niitä ihan mahdollista oli ajaa, kun koira osasi kohdella niitä kauniisti.
Laitoin Jujun vasemman kautta, vaikka oikea on suuntana meille helpompi. Nyt kuitenkin näin selvästi että veto oli vasemmalle takaviistoon, ja myös koira halusi mennä vasemman kautta. Juju lähti elämänsä parhaalle hakukaarelle. Tosi kauniisti myös avasi kaarta lopussa. Totteli pillillä stopin, vaikka ei mennyt maahan. Lähti tuomaan rauhallisesti, mutta aikalailla heti sai laittaa oikealle vähän vetoa vastaan takaisin, jotta tuonti oli hyvä. Ihan hiukan taisi alussa olla off line? En oikein enää jännitykseltä muista, eikä videota ole, rata oli liian kaukana katsomosta, että siitä olisi nähnyt yhtikäs mitään. Tolpan kierrossa meinasi ihan hiukan tulla kiire, kun poistovarikko veti, mutta ehti silti hyvin ja otti stopin, niin lauma rauhoittui. Hakupisteita yhteensä 41p, joka oli aivan todella yli odotusten!
Aivan todella kauniisti lähti ajoon. Yhtään steadyä ei totellut, ja lopussa ajoin tarkoituksella ihan vähän off line porteista läpi kuitenkin, mutta niin että sain tosi hyvä käännöksen ja ehdin peruskuljetus asemiin. Mietin aluksi että ajanko koko radan läpi, mutta päätin ettei vielä ole sen aika, että jos vaan ehdin, niin menen kuljetusasemaan. Peruskuljetuksessa ei totellut myöskään steadyä, mutta stopit otti, ja kuljetus oli aika optimaalista, ohjaaja-lampaat-koira asetelmassa. Ei työntänyt lampaita läpi. Tokalla portilla jätin tarkoituksella vähän kauas seisomaan, jotta sain hyvin avattua oikea flänkin ja tiukasti käännettyä porukan kohti tolppaa. Tässä linja myös hyvä. Joku kuljetuspiste oli lähtenyt jostain kohtaa, joten ehkä tultiin kuitenkin tolppaa kohti vähän off line ja saattoi siinä joku mutka olla.
Jätin lampaat häkin lähelle, ja koiran niiden ja häkin väliin, ja itse menin avaamaan porttia. Juju kääntyi häkillä ensin mua kohti ennen kuin lähti hakemaan lampaita häkkiin, joten tästä varmasti meni jokunen piste, ja myös lampaiden kierto häkityksen alkuun oli aivan LIIAN LAAJA!??! Enpä ole ennen tätäkään ilmausta voinut meidän paimennuksen yhteydessä käyttää :D Lampaat meni aikalailla suoraan häkkiin, mutta kun laitoin Jujun maahan ne portilla pysähtyivätkit, ja empivät. No sitten koira ihan vähän oikealle, niin menivät kiltisti. Vähän jännitti, kun Jujun on ollut tosi vaikea tuollaisessa tilanteessa avata flänkkiä kunnolla, se olisi voinut ne vielä tuossa kohtaa pöläyttää. Oli kuitenkin riittävän kaukana. Sitten portti kiinni, portti auki ja koira häkkiin. Laitoin oikealta lampaiden taakse, ja sanoin hyvin painokkaasti käskyn, niin meni todella kauniisti. Vähän kyllä oikaisi, ei mennyt ihan laitoja pitkin. Maahan kerrasta, mutta huomasin että vähän painosti lampaita myös tässä. Lampaat tulivatkin vauhdilla ulos, ja laitoin Jujun vasemman kautta nopeasti perään, mutta vähän kiire tuli. Tästä varmaan myös jotain pistevähennyksiä. Lauma kuitenkin haltuun ja rata läpi! Ensimmäiset viralliset kisat ja tuloksena PAIM1 PPR1 76p. ja sij. 4.
Olin kyllä niin onnellinen radasta ja helpottunut. Toiselle radalle ei varsinaisesti ollut tulospaineita, mutta koska huomasin, että Juju oli vähän poikki, ja jotenkin omassa kuplassa radan alussa, alkoi uudestaan jännittää.
Lähti taas hyvin hakuun, mutta en muistanut (???) ottaa pilliä esille, niin en ehtinyt viheltää stoppia ja luulen että tähän karisi radan viimeisetkin auktoriteetin rippeet. :D Tuonti oli banaani, Juju teki kyllä hienon ja peittävän hakukaaren, mutta nosti vinoon, eikä ottanut oikeaa käskyä, kun vasta kolmannella kerralla, joten tuonti oli kaareva. Tolpan kierrossa taas liikaa vauhtia, ja nyt kun ei ottanut stoppia, niin tuuppasi lampaita liian kovaa, ja ne veti palkokasvin nenukkaan. Saatiin ajettua S muotoisesti ekalle portille, siitä kuljetukseen. Kuljetus oli aivan liian vauhdikasta, Juju ei ottanut yhtä ainoaa stoppia eikä steadyä, ei yhtään maahan käskyä. Suunnat oli ainoat mitkä neiti suostui kuulla, ja se sitten pelastikin, kun sain pidettyä sen tarpeeksi kaukana. Häkillä kääntyi katsomaan mun perään kun jätin odottamaan häkitystä, ja taas aivan liian laaja kaari häkitykseen, ihan oikeasti luulin että se lähtee hakemaan jotain uutta laumaa tai jotain :D Nyt lampaat meni suoraan häkkiin, Jujulla kuumeni tunteet myös häkissä eikä kyennyt menemään nätisti taakse, ei kuitenkaan tehnyt tyhmyyksiä. Häkistä poisottaessa annoin väärän suunnan, joten lähti liian ahtaasti ja lampaat juoksi kovaa, joten tuli kiire. Laitoin vielä uudestaan kaarelle, jotta kattoi koko lauman ja sitten onneksi kuuluikin kiitos tuomarin autolta :D
Vein vielä Jujun kanssa lampaat poistovarikolle ajolla, ja nyt käskytin perkeleen kanssa sen maahan kertaalleen, kun ei meinannut yhtään kuunnella.
Mutta lopputulemana tietysti Juju ylittti kaikki odotukset ja olin siitä super ylpeä. Nyt en tiedä, mennäänkö tänä vuonna enää kisaamaan, kun tavallaan kauden tavoite olisi nyt täynnä, ja nyt hyvä syksy aikaa aloitella jakotreenit, ja painottaa sinne ajoon ja stoppeihin.
