perjantai 3. marraskuuta 2017

We would roll down the rapids, to find a wave that fits

Ai että on ollut kyllä siistiä treenata Jujun kanssa tässä jo jonkin aikaa. Tyyppi on aivan liekeissä, mitä tahansa me tehdään. Varmaan itsekkin tässä kehittynyt tämän vuoden aikana ohjaajana ja koiran omistajana noin yleensä tosi paljon, ja tuntuu että nykyään leijutaan vaan jossain vaaleanpunaisessa yläpilvessä ja kaikki skulaa. Ja jos ei, niin sitten harjoitellaan lisää.

Hehkutuksen perään sitten treenipäivitystä:
Tokosuunnitelma laitettiin käytäntöön, ja tiistaina otettiin omassa pihassa ruututreenit pelkällä namipalkalla (sitä saikin sitten RUNSAASTI) ja naksuttimella sheipaten. Ja jo vain alkoi aivot raksuttaa aivan erilailla kuin lelupalkan kiilto silmissä tehdessä. Ei mennyt kaukaa kun alkoi hakea paikkaa ruudussa naksautuksen toivossa. Toivoisin tällä tavalla saavani ihan vaan tarjoamisen kautta koulutettua Jujulle ruudun paikkaa ja nimenomaan siten, että ruutuun mennään kovaa, mutta pysäytystä ei ennakoida vaan liikettä jatketaan kunnes toisin sanotaan. Jos Juju alkoi häröillä ruudussa (haistella tai tehdä muuta hömppää) pyysin helppoa temppua (käsikosketus, ympäri, ylös tms) ja palkkaus. Näin sain pidettyä kiinnostuksen ja motivaation tapissa ja tyyppi olikin aivan intopiukassa. Saatiin ruudun lisäksi tehtyä tosi hienot seuruu pätkät, kun Juju meinasi haljeta liitoksistaan, kun seurauksen yhteydessä tehtiinkin myös kaikkea SIISTIÄ, ja sai olla kokoajan skarppina että pysyi messissä.


Keskiviikkona tehtiin pitkiä lenkkejä jälleen ja käytiin myös metsässä pyöräilemässä noin 10km lenkki, Jujulla virtaa piisasi ja vapaapäivät on sen mielestä aivan joutavia.

Torstaina aamulla jatkettiin tokon parissa. Hallilla aamulla tein niin, että jätin Jujun käytävälle odottamaan kun kasailin ruudun, jotta treenit olisi mahdollisimman tehokkaat ja lyhyet. Kentällä ei siis enää norkoilla ollenkaan tokon ollessa kyseessä, sinne tullaan vain ja ainoastaan tekemään JUTTUJA.

Otin Jujun ekaan settiin kentälle normaali kehäänmeno rutiinein seuraten. Ja oi että oli neidillä taas housuissa pysymistä. Oli aivan sairaan siistiä huomata miten hienosti Juju asenne on muuttunut ihan muutamien treenien aikana, kun olen ottanut tokoon tosi rennon otteen ja tehnyt kaiken ilon kautta. Melkein kaikesta aktiivisuudesta saa palkkaa, ja keksin heti jonkun helpon jutun josta voin palkata, jos ei muuten suju. Mielentila on nyt todella bueno omaan makuun. Aktiivinen koira, ilman ylimääräistä sähläystä ja yliyrittämistä olisi tavoite. Seuruu oli aivan loistavaa kun sai tarjota sitä itse. Naksuttelin ja palkkasin hyvät kohdat ja miten Juju ilahtuukaan kehuista. <3

Ruudussa kokeilin eri juttuja, naksuttelin ensin paikkaa, ja se olikin ihan ok, mutta Juju meni aikalailla heti top käskyn saatuaan istumaan. Top ei ole Jujulle vielä selkeä juttu sen tiesinkin. Muutamalla näytöllä meni tosi hienosti ja hyvin hakee paikkaa jos ei muuta kuulu. Lopussa alkoi top juttukin toimia. Hyvin myös hakeutui ruutuun taakse, muutaman kerran liiankin taakse kun sanoin top liian myöhään. Näistä kuitenkin palkkasin runsaasti, koska se on mut sanomisesta sitten kiinni jos menee takanauhan yli. Oon vähän muuttanut omaa näkökulmaa ruutuun, koska en halua että Juju kyttää ruudussa mitään, vaan juokseen reippaasti tavallaan tötsien väliin ja kuuntelee pysäytyksen.



Toisella kierroksella otin kiertoa, ja takaisin päin pyysin käsitargettiin. Juju on aikaisemmin tullut tosi nihkeästi kohti tulevissa liikkeissä (niikuin kaikki kauemmin blogia lukeneet tietää), mutta käsirtargetti on tuonut tähän loistavan avun. Samalla konkretisoitui se, että taidan opettaa nyt tokoon luoksarin ja kierron suoraan sivulle. Saan tottikseen kuitenkin sitten pidettyä sen eteen tulemisen, luulen että erottelukin tuo tähän varmuutta. Lisäksi otin hiukan lisää seurausta ja yhden luoksarin käsitargettiin. Hyvin tuli loppuun asti. Yhteensä noin 10min treenit, tehokkaat ja kivat, yhtään pidempää ei tuota tahtia jaksa koira eikä ohjaaja. Tätä vieteriä onneksi kykenee venyttää, mutta tässä kohtaa keskitytään pelkästään mielentilan saamiseksi oikeanlaiseksi, jotta toko olisi lähtökohtaisestikin kivempaa.

4 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää vire noin. :) jos käyttää naksutinta niin ei haittaa kaivaa namia taskustakin, alussa kun nami oli vasemmassa käsi oli aika jähmettynyt taakse. Toki toimii lisäapuna. Ruudussa varmaan palkka vain nopeammin, jos ideana on paikan kohta ja palkka tulee 2s seisomisesta niin silloin palkataan itse seisomista..
    Luoksetulon käsikosketusta mietin, entä jos kisoissa vahingossa käsi jää hassusti ja koskee siihen? Nami voisi olla kädessä ja heittää sen taakse tai sitten jos siihen oli erillinen käsky koskea niin ehkä sitten. :) ja maksimi treenit tohon tahtiin. Eriasia tehdä 30min ohjatusti milloin suurinosa on kouluttajan puhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mä tykkään myös kovasti, itselle sopii paremmin käteen kun ei tarvitse niin kovasti tsempata, vaan koira on itse aktiivinen. Mähän en yleensä koskaan "imuta" koiraa namilla, eikä Jujua ole opetettu seuraamaan imuttamalla. Toisaalta en myöskään tuossa vaatinut luopumaan namista, se voisi auttaa siihen ettei sitä namikättä tarvitse miettiä. Treenin paino oli sanalla innokkuus, joten teknisesti en vaatinut tekemään ollenkaan niin tarkasti. :) Mä en osaa palkata namilla :D mutta yritys on kova. Ja ruutuun palkka nopeammin, kyllä! Toki halusin palkata myös itse ruudussa seisomisesta, että ei saa liikkua enää kun on kuullut top käskyn.

      Käsikosketukseen meillä on ihan oma käskynsä, sama sana aina kun tulee käsikosketus (myös agissa kun haluan että ohittaa esteitä ja tulee suoraan käsitargettiin jne.). Ajatuksena mulla on ollut tuossa rikkoa Jujun päästä kaavaa, joka on se että kohti tuleminen on ahdistavaa. Sen luoksarit on olleet aina hirveää kuraa ja mä oon yrittänyt aika monella tapaa niitä korjata siinä onnistumatta. Jujulla peruskaava on se että se lähtee liikkeelle kuin raketti, mutta alkaa matkalla odottaa palkkaa ja tulee viimeisen 5m ravilla. Targetti treeni on Jujulle tuttua, joten uskoisin että se osaa erottaa sen sitten joskus perusasentoon tulemisesta. Nyt vaan haluan saada sille ajatuksen tulla perille asti laukalla, ja että palkan saa siitä tehtävästä (käsikosketus) eikä se tule koskaan matkalta, enkä mä koskaan matkalta vapauta sitä palkalle vaan vasta periltä asti.

      Tuo 10min on aika pitkä aika, me pidettiin puolessa välissä tauko kun siivosin ruudun pois ja toin merkin tilalle. Jos olisi enemmän koiria tulisi tauotettua paremmin ;)

      Poista
  2. Sitten näyttää hyvältä ja jos luoksetulon pohjalla on tollaista. Gavankin kanssa välillä suunnittelen treenit että niissä on vain helppoa ja hauskaa ja hyvä vire pääosana. Kun on muuten niin kiltti. Ja joskus saanut vähän huonommankin palkan jos mokannut ettei vire kärsi. Tai sitten vain tsemppaavia kehuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on tämä auennut vähän liian myöhään että Jujun kanssa etenkin tokossa ja tottiksessa olisi ihan alusta lähtien kannattanut rakentaa pohjat mielentilalle, eikä niinkään tekniikalle. Mä halusin tekniikoista täydellisiä, ja kyllähän kirjastotäti tekee, mutta aika vakavalla naamalla. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Nyt ainakin testaillaan kaikenlaista, pidetään hauskaa eikä nillitetä, koska en mä avoa aio korkata tänä talvena. Koko kesäkin tehty tottista, niin nyt vähän taukoillaan kaikesta vastaavasta. Meillä myös palkkatasoja, joita on hyvä hyödyntää. Monestihan tän tyyppiselle koiralle ne kehutkin on tosi tärkeitä.

      Poista