perjantai 31. maaliskuuta 2017

Run, Forest Run

Perjantaina aamulla oltiin vielä hallilla tekemässä viikon toiset viralliset juoksaritreenit.

Aluksi suoraan juoksemista madalletulla puomilla, aloitin heti kokonaisella. Palkkana oli nyt eri, samalla tavalla kun ulkona treenatessa ollut, yksi nami läpinäkyvällä alustalla. Se aiheutti vähän epävarmuutta alkuun, mutta pian reipastui. Kovasti Juju miettii osumista, sen näkee sen koko olemuksesta, että sille on kovasti tärkeää osua. Mieluummin hidastaa ja osuu kuin menee kovaa ja tekee hutin. Nyt sanoin muutaman kerran iloisesti oho, jos loikkasi (lähinnä käännöksissä), ja jo siitä kääntyi namilta pois, vaikka se ei ollut tarkoitus. Päätin sitten virheen sattuessa olla vain hiljaa. Ei mua haittaa vaikka Juju saisi namin, teen kuitenkin aivan selvän eron onnistumisen ja epäonnistumisen välillä, kun sitten kun tulee hyvä, saa kunnon tuuletukset ja leikit kaupan päälle. Juju kyllä tämän eron tunnistaa. Ja ihan joka ainoa kerta virheen jälkeen hidasti ja tsemppasi että osui.

Vasempaan oli vaikea löytää hyppyä taas. Sitten kun otin verkon avuksi, löytyi hyppy, mutta koskeminen kärsi. On se jännä miten koirakin voi olla toispuoleinen :D Alkoi kuitenkin sujua loppu kohti ja lopussa teki myös ilman apuverkkoja hyvin! Ei vielä käännöksissä laukkaa, mutta en ole tästä huolissaan, varsinkin nyt kun alan yhä paremmin tuntea tuota Jujun oppimis strategiaa. Lämmittelin myös ennen treenejä huolella, eikä Jujun liikkumisessa, tai esim pyörimisessä ole puoli eroja, joten en usko että on mistään jumeistakaan kiinni tuo vasemman vaikeus. Juju on ollut paimennus historiassaan myös tosi toispuoleinen (ja siellä vaikeaa ollut oikea flänkki ja varsinkin sen takaosa, eli vasempaan kaartuva osa), joten en sinällään ole tästä kovin yllättynyt. 

Oikeaan teki ihan kivasti, vähän hidasteli, kun teki aluksi rotsi auki muutaman, eikä osunut tarpeeksi alas.


Lopuksi ihan muutama suora vielä, ja viimeisenä saatiinkin ihan kivan näköinen suoritus. Siihen oli kiva lopettaa. Tein mielestäni tällä kertaa ihan hyvä määrän toistoja, tosin vasempaan kääntymiseen meni aika monta toistoa, koska sitä hyppyä ei vaan löytynyt heti. 

Sitten vielä muutama Speed Circle perään, siivosin tätä ennen kentältä omat kamat, ja laittelin esteet takaisin ja korotin puomin takaisin, joten Juju sai väliin kunnon tauon. Odotteli käy siihen käskyn alla.


Suunnittelin ohjaukset välillä huonosti (HYI minä!), mutta kaikenkaikkiaan Juju teki hyvin, piti rimat ja löysi kepitkin suoraan pakkovalssista (keppejä ei näy videolla).

torstai 30. maaliskuuta 2017

Treeniolosuhteet kohdillaan

Tiistaina oli Jujulla aikalailla rauhallinen päivä, lukuunottamatta aamulenkin yhteydessä ollutta pientä juoksaritreeniä. Mutta keskiviikkona ajeltiin sitten jälleen Somerolle. Marika jengeineen oli reissussa (kadehdittavalla paimennusreissulla tietty), ja Kaisla oli lomittamassa Woollandiassa niin piti sitten meille treenit. Treenit oli ekaa kertaa tänä vuonna toisessa pikkuaitauksessa ulkona, eli erilaisissa olosuhteissa kun tähän asti.

Photo: Kaisla edited by me

Photo: Kaisla edited by me

Photo: Kaisla edited by me
Olin saanut Marikalta ohjeistusta että tehdään poispäinajoa ja sisäflänkkejä pääasiassa, keskitytään stoppien täsmällisyyteen ja rauhallisuuteen. Ekalla kierroksella nämä tavoitteet jokseenkin toteutuivatkin. Aloitin ihan suoraan ajamaan tarhan portilta. Ajoin laumaa pikkutarhassa edes takaisin, ja aina päädyssä lähetin irrottamaan, ja sitten taas poispäinajoa. Lampaat oli taas aika ihmiselle tulevia, joten tarkkana sai olla sisäflänkkien kanssa, että sai pidettyä lampaat pois multa. Jujulla aukesi sisäflänkit tosi hienosti ja teki rennosti. Ajo jännitti paikoin, ja muutamia kertoja maltti loppui, ja ryntäsi, mutta noin yleisesti tosi kivasti meni. En itse menettänyt myöskään hermoja niin helposti, ainoastaan jos ei flänkkikäskyllä lähtenyt sivulle vaan ryntäsi suoraan kohti, siitä annoin palautetta reilummin. Muuten käskin vaan suoraan maahan. Osasin myös loppua kohden ennakoida näitä vähän.

Photo: Kaisla edited by me

Photo: Kaisla edited by me

Photo: Kaisla edited by me

Tauolla kahviteltiin ja päivitettiin kuulumiset.

Tokalla kierroksella Juju oli keskittyneen oloinen. Näin jälkikäteen ajateltuna vähän tylsää oli, että itseltä paras kärki keskittymisestä hävisi jonnekin kahvitauolle, ja olin vähän epäreilu Jujulle. Sillä seurauksella kaaret ei ollut yhtä hyviä, kun Juju musta varmasti huomasi ettei homma ollut 100% hanskassa. Mutt ajoi edelleen hyvin, ja sai jopa mun jaloista lampaat liikkeelle muutaman kerran. Jos tarjosi flänkkiä ja käänsi päätä pois, omalla sijainnilla ja naksuttelulla houkuttelin kääntämään katseen lampaisiin. Ja tällä kertaa lampaat oli myös tosi kevyitä, väistivät jo koiran katsettakin. Sinällään tosi hyvä, saatiin hyvää itsevarmuutta, kun lampaat väisti niin hyvin. Huomasin myös että nyt suoralla Juju jo ajaa ihan kivasti, mutta sitten kun ajaakin tavallaan sivusuunnassa muhun nähden, niin siinä helposti pettääkin pokka kun luulee että karkaavat. Saatiin edelleen kivoja sisäflänkkejä.

Photo: Kaisla edited by me

Photo: Kaisla edited by me

Photo: Kaisla edited by me

Photo: Kaisla edited by me
Jujun treenien perään sain vielä kokeilla Kaislan koiran Ilpon ohjaamista lampailla. Ihan huippua oli saada kokeilla vieraan koiran ohjaamista, ja varsinkin kun Ilpo on niin eri tyylinen kuin Juju. Ilpolla on tosi vahva ajo, ja se ajaa tosi suoraan, mutta sitten sillä tökkii kaaret silmän käytön takia. Jujulla tuntuu olevan nyt vähän toistepäin. Ilpolla oli myös suomeksi käskyt, niin sinällään helpotti rattiin hyppäämistä. Lyhyt pätkä tehtiin, mutta omasta mielestä meni ainakin aika kivasti!

Photo: Kaisla edited by me

Photo: Kaisla edited by me
Puhuttiin myös paljon tulevista kesälampaista ja niiden paikasta jne. Meijän lampaat tulee aika pienelle pläntille, pläntin koko on reilu puoli hehtaaria, joten siinä ei mitään pitkiä tuplahakuja tehdä :D mutta puhuttiinkin juuri siitä, että periaatteessa me kuitenkin pystytään treenaamaan siinä juuri nyt meille tärkeitä asioita, malttia, irrotuksia, poispäinajoa, häkityksiä, eläinten lähellä olemista ja niiden työntämistä. Ei siihen kummempaa jaardia tarvita. Ihan innolla odotan lampaita jo, ne tulee vasta viikolla 21, kun ruoho on jo kasvanut ja maa sula.
________________________________

Tänään aamulla lenkin yhteydessä käytiin vielä kivipuomilla juoksemassa. Koutsilta tuli hyvä huomio, että oon tehnyt tuolla kaikki toistot koira vasemmalla puolella, joten nyt korjattiin tämä tilanne. Ja haastetta siitä vähän tulikin, mutta kaikki osumat oli reiluja ja kunnollisia silti.


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Lenkkitreeniä

Tässä vielä tämän aamun lenkkitreeninä tehdyt juoksarit. Oli niin hienoja, että pakko laittaa heti näytille! Osumat oli tosi hienoja, ja Juju oli aika cool. Ei jännittänyt, niinkuin hallilla. Jes! Kotona tein muutaman lisäksi rappusilla, näissä tuli muutama vähän korkeammalta loikkaus, mutta kun niistä ei saanut kehuja, nii korjasi vikalle, ja teki hyvällä osumalla sen. Ajatus vahvistuu hyvin kyllä!



maanantai 27. maaliskuuta 2017

Thats what I´m talking about

Eli alustusta vähän, liittyen tuohon edelliseen päivitykseen jne. Meillä on tuossa lähellä trial parkki, johon meiltä kävelee kotoa noin 200m. Parkki on ihan meidän normaali lenkkien varrella ja olen monesti ollut Jujun kanssa siellä kiipeilemässä kivillä ja lähettämässä Jujua betonisten putkien ja systeemien läpi. Juju tykkää paikasta kauheasti ja aina hirveällä hingulla sinne menossa. Tähän lisäyksenä vielä, että tuo on ihan kaikelle kansalle avoin paikka, missä ei (vielä) ole mitään kieltoa koiran kanssa menemisestä eikä alue ole aidattu tms. Ja tosiaankaan sinne ei voi mennä jos siellä pyöräilijöitä treenaa, mutta yleensä meidän lenkkiaikaan paikka on ollut tyhjä.

Ja sieltä tosiaan löytyy kyseinen kivikasa, joka erehdyttävästi muistuttaa agipuomia :D Tehty trial esteeksi, mutta me päätettiin ottaa tilaisuudesta vaari, ja käytettiin tuota juoksarin treenaamiseen. Ollaan tehty paikassa juoksaria nyt kahdesti, ekalla kerralla vain alasmenoa, tokalla kerralla otettiin jo koko "puomia". Mattoa en ole tuolla käyttänyt, ja itseasiassa näyttäisi siltä että Juju on paljon rennompi ilman mattoa, ja osuu silti ja yrittääkin osua. Ollaan otettu paikassa vain muutama toisto, esim. tuolla videointi kerralla otettiin vain nuo kaksi toistoa. Ihan huippua, että on ihan vieressä tuollainen paikka missä pystyy puomin juoksaria vähän harjoitella, ilman halliolosuhteita!

No tuosta sitten rohkaistuneena päätin, että seuraavalla kerralla hallilla otetaan madalletua puomia, ja tavoitteena että pystytään ottaa kokonaista puomia. Tänään tuo suuri päivä sitten oli. Otin aluksi vain alastuloa muutaman kerran ja nopeasti muutamalla toistolla ketjutin sen ylösmenolankun päähän. Sitten vain lähetin kiertämään ylösmenolankun alapäässä olevan tikun, ja tattadaa, Juju juoksi kokonaista madallettua puomia! Ja osa toistoista oli aivan loistavia. Mattoa ei ollut suorilla ollenkaan, ja Juju osui joka kerta silti siististi lankun puoleen väliin tai sen alle. Jihuu. Otettiin myös käännöstreeniä, tähän otin maton avuksi vielä alleviivaamaan koskemista, ja näistä otettiin vain puomin alasmenolankulta. Pitää käännösten kanssa myös edetä suht ripeästi, ja tänään otinkin jo about puolesta välistä tasaista osuutta, varsinkin helpompaan eli oikealle. Ollaan treenattu käännöksiä nyt 90 asteen jyrkkyyteen asti. Enemmän jyrkkiä kuin loivia. Ensi kerralla pitää ottaa myös yli 90 asteen käännöksiä ja loivia sinne sekaan. Käskyjä Juju ei sen enempää ymmärrä vielä, mutta täytyykin noita vähän treenata myös ilman puomia?



Mutta siis huippua, about kaksi kuukautta treeniä ja Juju juoksee madallettua puomia! Luulen että tästä päästään aika kivuttomasti eteenpäin, seuraavaksi tehdään muutamia treenejä tätä korkeutta, sitten kun osumat on ainakin 80% ja vauhti miellyttää, niin korotan puomin tuohon Smartin mahdollistamaan 120cm. Sitten sen kanssa sama rumba, kunnes saadaan korkeus sinne 128cm. Käännökset mukana kokoajan, ja kokoajan vaan niillekin vauhtia lisäten. Lisäksi pitää alkaa ottaa mukaan rauhallista omaa liikettä.

Juoksarin lisäksi tehtiin kepit-putki erottelua. Ei kyllä ihan vakuuta tuo käskyjen erottelu vielä, suoralla oli huomattavasti helpompi valita oikein kuin sitten tuossa kääntyvässä linjassa. Mutta tätä olikin hyvä treenata nyt!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Edistys etenee

Tiistaina ajeltiin paimentamaan.

Ekalla kierroksella otettiin kaaria ja häkkiä. Treenit oli sisällä taas, kun ulkona karsea keli. Häkki oli keskellä tilaa, ja ympärillä oli aika niukasti tilaa mennä. Kuitenkin kaaret avautui ihan hyvin ja Juju laajensi flänkkejä ihan mukavasti. Häkkiin saatiin lampaat pienen säädön jälkeen, kun Jujun oli kovin vaikea työntää poispäinajossa lampaita musta irti ja suoraan vetoa vastaan. Autoin omalla sijainnilla, niin helpotti. Mutta kiva oli nähdä, että Juju ei luovuttanut vaikkei heti onnistunut. Vaan sitten ihan mukavasti työnsi kun autoin. Saatiin lampaat vähän tuurilla häkkiin kun menivät mielellään. Sitten koira häkkiin. Jujulla meni osittain välillä kuppi nurin, mutta sinnikkäästi kannustin sitä, niin tsemppasi ihan tosi hienosti ja tunki itseään eläinten väliin, ja sitten jos eivät liikkuneet alta, antoi napakasti vauhtia. Jujuhan ei varsinaisesti lampaita pure, tai siis ei pure ollenkaan, mutta singahtaa jaloista ja napauttaa hampaita jaloissa, niin rouvat sai liikkumaan. Kun otettiin lampaita pois häkistä, karkasi flänkille, kun varmaan pelästyi että lampaat karkaa. Ja sitten leikkasikin muutaman kerran, eli selkeästi vähän haastava tehtävä häkissä kuumensi koppaa. Näistä huomautinkin, myös äänellä, koska ei myöskään totellut stoppia. Marika sanoikin, että näistä saakin huomauttaa, että kaarista ei neuvotella, eikä leikata. Sanoinkin, että nyt on vähän aika ottaa Jujua takaisin hallintaan. Se on nyt saanut kevättalven vähän rehata, ja kerätä uutta varmuutta ja silmää, mutta nyt on aika ruveta kokoamaan hihnoja taas meikäläisen hanskaan.

Toisella kierroksella pelkkää ajoa. Aluksi liinassa, ja pyysin pieniä sisäflänkkejä auttaen itse kaarelta, niin että kaaret pysyi hyvinä, ja sitten sai ajaa kohti kun teki hyvät kaaret. Liina vähän haittasi vasenta suuntaa, eikä halunnut jatkaa kaarta musta ohi. Varmistin näitä kepin kanssa painetta maahan antaen, mutta sitten päätettiin ottaa liina pois. Aluksi liinan tarkoitus oli varmistaa seisomaan stopit, mutta siitä oli ehkä tällä kertaa enemmän haittaa kun hyötyä. Ja ilman liinaa toimikin tosi kivasti. Ei päässyt kuin kerran mokaamaan niin että lampaat tuli mulle. Huippua.


Paimentamasta ajeltiinkin sitten viemään lainanoutaja kotiin. Aida oli vähän surkeana, sillä on ollut huiput kaksi viikkoa jonka kruunasi kun pääsi lampaita katsomaan (turvallisesti lankojen ulkopuolella), ja pitkälle metsärallille Jujun kanssa. Aida tykkää Jujusta kauheasti ja jotenkin oli aina kauhean iloinen kun mä tulin Jujun kanssa töistä (en ottanut tolleria töihin) ja nimenomaan Jujusta innoissaan. Hassuam kun Aidan on näistä vanhempi. Tytöillä tuli kaksi pientä eripuraa, toinen tuli kun vetivät samaa sukkaa, ja Juju olisi halunnut omia sen (mun sukka). Ja toinen kun Aida pokkana työnsi nenänsä Jujun ruokaan kun Juju söi jäistä silakkaa. Jujulla ei huumori riitä ruoan suhteen yhtään.



Kotiin kun tultiin käytiin pieni kävelylenkki, ja sitten vielä muutama toisto juoksupuomia omassa pihassa. Teki rennosti, mutta huomasin, että mun täytyy olla tosi nopea kun oon aina vikan toiston perään heittänyt pallon, niin sen ajoituksen kanssa. Ja sitten, kun Juju sen pallon ottaa, niin jo siinä vaiheessa pitää olla kerännyt matot ja lankut pois, koska muuten Juju tarjoaa sitä itsestään, ja tekee silloin väärällä, hitaalla tekniikalla. 
_________________________________

Keskiviikkona muutoin treenivapaata, mutta aamulla 5 toistoa juoksaria omassa pihassa. Teki tosi hienosti ja rennosti taas, olin tosi tyytyväinen. Tällä kertaa heti käänsin lankun pystyyn portaiden kaidetta vasten niin ei päässyt tapahtumaan tuota itsenäistä tarjoamista. :)
_________________________________

Torstaina sitten aksailemaan. Treeninä juoksaria ja sitten hiukan ratapätkää, kun ei maanantaina päästy oikein mitään tekemään. Juoksarissa tuli huteja, mutta myös onnistumisia joten peukku niille. Ekaa kertaa nähtiin madalletulla puomilla myös laukkaosuma, joten kyllä se kehittyy, mutta hitaasti. Päätin nyt ottaa kuitenkin vielä tuon madalletulle puomille opetuksen tähän mukaan, koska juju himmailee, ajattelin että mun on ehkä helpompi vielä vielä tätä asteittain, koska selkeästi toistoja vaaditaan ihan hirveästi että uskaltaa ruveta oikeasti juoksemaan kontaktilta läpi. Mattoa olen miettinyt, että pidän mukana sinne korkealle puomille asti, jotta saadaan silläkin ajatusta koskemisesta vielä nakutettua takaraivoon. Nyt tosi helposti tässä näkee että hyppää maton yli, joten kuitenkin tuo matalalle osuma ei ole ihan luontaista Jujulle vaan sen oikeasti pitää sitä miettiä. Ja keskittyä. Käännöksissä vasuriin oli vaikeaa löytää estettä puomin jälkeen. Sama juttu on itseasiassa ollut joka kerta, oikealle löytyy ja kokoaa hyvin käännökseen, mutta vasemmalle ei. Nyt tehtiin useampia toistoa vasuriin ja oikealle vain kolme.



Ratapätkästä vähän avausta. Ensinnäki ekalla yrittämällä tuli toka rima. Hosuin kyllä itsekin, mutta Juju ponnisti aivan liian kaukaa, ja tuli rimaa päin suoraan. Sitten meni keppien 2 väliin tuhat kertaa (ainakin kolme) ennen kuin löysi oikean. Tiukassa saksalaisessa kielsi hypyn. Tiputti myös toisessa kohtaa riman. Ja jotenkin hiukan huonolla tekniikalla hyppäsi muutenkin. Luulen että on vähän jumissa selästä. Täytyy tänään ottaa mattovenytykset ja vähän jumppaa kotona. Huomenna tokopäivä ja sitten viikonloppu vapaata (jos nyt ei jotain pientä lenkkitokoa oteta). Toisen koiran kanssa jäisessä metsässä täysiä kaahaaminen ei varmaan ollut se optimaalisin liikuntamuoto viimeisinä viikkoina. Noh, se on semmosta välillä.


maanantai 20. maaliskuuta 2017

I dont wanna live forever

Viikonlopun hommina käytiin lauantaina töiden jälkeen ekaa kertaa tänä vuonna jäljestämässä. Tallasin pellolle noin 300m jäljen, ja sille kaksi keppiä. Hullu kun olen niin otin kepit nyt eka kertaa ja tietty kauden ekalle jäljelle.

No siis kepit ei ollut mikään ongelma. Ne nousi välittömästi, ja Juju tarjosi mulle ilmaisua (eli keppien mulle luovutusta) ihan itsekseen. Sen sijaan alun janan ja eka noin 50m meni lähinnä kaahatessa, ja välillä mun mielestä eksyi kyllä väärälle jäljellekin (pellonpohja oli hankala kyllä, vilkkaassa paikassa missä kulkee jos jonkinlaista koira kusettajaa jne). Ekassa kulmassa myös oikaisi, sen pyysin tarkentamaan uudelleen, sitten olikin hyvä. Ekan kepin jälkeen oikeastaan skarppasi, ja alkoi haistella eikä vaan nuuskutella :D Kivat treenit oli ekaksi jäljeksi. Aida tollo pääsi myös ekaa kertaa elämässää haistelemaan jälkeä, missä oli naturis pötkön paloja vähän joka askeleella. Ei se varmaan kyllä itse jäljestä mitään  tajunnut, tuntuu olevan niin ilmavainuinen että haisteli vain jäljen suuntaisesti ilmaa, ja siellä olevien namien hajuja.



Perjantaina illalla sain älynväläyksen, kun mietin että miten voisin opettaa Jujulle juoksupuomia vähillä toistoilla kotona niin ettei sen tekeminen vaatisi kauheaa säätöä. Tajusin että meillä on loivat pihaportaat aivan täydellisessä kulmassa, ja nurkista löytyi kokonainen lattialastulevy. Löin levyn portaiden päälle ja tadaa, mulla oli alastulolankku täydellisesti portailla. Laitoin maton vaan päähän ja avot, treeniolosuhteet oli valmiit. Ja miten hienosti Juju tekikään! Jotenkin ympäristön muutos (ja ehkä tehtävän lievä helpottaminen leveämmällä lankulla) sai sen rentoutumaan siten että ravasi tosi kivasti ne viisi toistoa mitä otettiin. Joka kerta koski kunnolla, muttei himmaillut tai tötöillyt muutakaan. Otin saman setin lauantaina jälkitreenin perään, ja ekalla mietti että mikäs juttu, mutta kun muisti, niin teki taasen tosi hyvin ja rennosti. Näitä jatketaan puomitreenin ohella.



Sunnuntaina lenkkeiltiin. Jujulla oli lauantaina illalla pieni ontuminen oej, levon jälkeen joka lähti rennolla liikkumisella, joten epäilisin lihasjumia. On kyllä ollut niin peilijäässä paikoin kaikki paikat, etten ihmettele. Ja noi on saanut juosta paaaaljon enemmän kun normaalisti kun Aida on ollut hoidossa.




Tänään aamulla ulkoilutin pitkästä aikaa myös kameraa, oli niin hieno keli, ja halusin edes kertaalleen kuvata noita koissuja yhdessä kunnollisella kameralla.
















Tänään illalla piti olla Annen valmennus, muttei päästy pitkälle. Saatiin onneksi alkuun tehtyä juoksaria, joka oli vaihteeksi tosi kivan näköistä tekemistä, mutta sitten Juju alkoi ontua, tällä kertaa väärää jalkaa eli vej. Kaahasi putkestä ulos ja sen jälkeen linkkasi. Varvas antura halki. Ei onneksi sen vakavampaa, mutta treenit jäi siihen. Juju kyllä lopetti ontumisenkin jo heti eikä haavasta tullut verta. Tossun jalassa sai mennä kevyen jäähkälenkin, sitten kotiin ja varvas rasvakylpyyn :)

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Paimennusta ja aksaa, jaksaa jaksaa

Keskiviikkona ajeltiin jälleen Somerolle.

Treenattiin sisällä, koska pellot on nyt peilijäässä. Keli oli aivan loistava noin muuten, mutta luikasta oli kyllä.


Ekalla kierroksella otettiin samaa kuin viimeksi, eli ajoa, kaaria, stoppia ja haettiin asennetta. Ja sitä löytyi jälleen. Juju lähti ajamaan ihan eri asenteella kuin tähän asti, ja muutaman kerran jopa pöläytti lampaita musta poispäin, jota ei ole koskaan ennen vielä tehnyt. Tyylillä, liikkukaa!! :D Stopit oli erinomaisen hyviä, loppua kohden ne vähän kyllä valui, koska alkoi kierrokset nousta. Kaaret oli suhteellisen hyviä, ei ehkä niin rentoja ja väljiä kun viimeksi, mutta kuitenkin ihan ok. Myös seinän väliin meni ihan ok. Tein nyt ajoon lähettäessä niin, että odotin että katsoi lampaita ja sitten lupa ajaa. Juju tarjoaa noissa tilanteissa helposti kaarelle, ja kääntää päätä sivuun sen takia. Nyt jos käänsi päätä pois lampaista, naksuttelin kielellä ja houkuttelin omalla liikkumisella ja sijainnilla katsomaan lampaita kohti, ja sitten lupa ajaa. Näin ajoi kauniisti suoraan ja lähti reippaasti kohti.

Toisella kierroksella otettiin muutama häkki. Avohäkki oli keskellä, ja mä seisoin ensin helpommin häkin keskivaiheilla ja sitten reunassa ja ohjasin Jujua sieltä. Vähän meinasi kaasua taas pakottaa tässä harjoituksessa, mutta saatiin muutama ihan ok häkitys. Lampaat otettiin häkistä siten että lähetin Jujun häkkiin sisälle irrottamaan. Sai mammat liikkeelle hyvin, vähän vaatii vielä malttia nuo. Loppuaika haettiin hyviä kaaria, ja tein lyhyitä hakuja. Jos leikkasi, heitin kepin. Stopit varmistin kepillä myös.
____________________________________

Torstaina oli Jujulla vapaapäivä treeneistä. Perjantaina sitten aamulla jälleen hallille, ja aksahommiin.  Juoksupuomia treenattiin muutamaa eri variaatiota käyttäen, ja tehtiin sinne myös käännöksiä. Loppuun lyhyesti muistuttelin pakkovalssista ja takaakierron itsenäisyydestä.

Juoksaritreenit oli aika hankalat.  Tuli paljon huteja, ja laukka oli pompottavaa takajalat yhdessä laukkaa. Pitää varmaan tehdä Jujulle vähän noita takajalkojen havainnollistamis tehtäviä poissa hallilta. No anyway, toistot oli myös aika monenkirjavia. Madalsin puomia helpottaakseni, mutten nyt sitten tiedä oli helpompaa vai ei. Ainakin totesin että mun liikettä en voi vielä ottaa mukaan kun väkisin teen ärsyttäviä rytmimuutoksia, mitä Juju ei nyt kestä ollenkaan. Namimaatille hypyn kautta toistot oli ehkä rennoinpia, ei niitä nopeimpia, mutta ehkä rennoinpia. Kun laitoin kuolleen lelun, se ei vaadi kun yhden hutin kun menee puurot ja vellit sekaisin, eikä kykene enää menemään lelulle itsevarmasti. Putkeen ei myöskään osannut hakea kovinkaan helposti, mutta sinne saatiin kuitenkin muutamia osumia.

Mutta käännökset oli yllättävän hyviä. Jotenkin Juju unohti koko pysäytysajatuksen varsinkin vasemmalle käännyttäessä, ja tuli tosi rennosti kontaktilta alas. Aika jännä. No harjoitukset jatkuu.



Mun pitää varmasti nyt vaan unohtaa toi vauhti hetkeksi ja keskittyä rentouteen. Ihan turhaa hoputan sitä kun paineistuu sitten siitä, kun ei vielä kykene osumaan kovasta vauhdista. Lisäksi tuo vauhti tuo mukaan tuon pomppulaukan, jota ei tietty haluta. Jujulla ei ole nyt myöskään mitään logiikkaa osumissa, tyyliin millä jalalla osuu ja mihin kohtaan, mutta jos katson noita parhaita osumia, niin aikalailla osuu kontaktiosuuden puoleenväliin, joko etu tai takajaloilla.

Muut jutut olikin sitten taas super. Muutaman kerran Juju tuli pakkovalssista läpi kun oli hankala kulma, sitten muisti. Takaakierrot on myös toki hyvät, kun muistaa kertoa ajoissa ja liikkua alta pois kunnolla. Juju alkaa noin ohjausteknisesti olemaan tosi taitava, mä en malttais odottaa että saadaan toi puomi kuntoon ja päästään taas kisakentille.


tiistai 14. maaliskuuta 2017

it´s hard to draw emotions

Keskiviikkona vielä illalla Annen ratatreeneissä. Oikeastaan alunperin piti mennä Harrin treeneihin tiistaina, mutta sattuneesta syystä paimennushommat meni tällä kertaa edelle. Ja piti se tollokin hakea. No mutta, Annen rata näytti tältä:


Otin heti alkuun muutaman puomin mattotreenin alastuloslankulla niin että Anne naksutti ja mä keskityin lähettämään ja kehumaan. Juju laukkasikin nyt paremmin jo lankulla. Olisi vaan pitänyt taas osata jättää toistot ihan muutamaan, koska silloin meni hyvin, sitten meni epävarmaksi ja tuli niitä ravilla menoja ja muutamia pysäreitäkin tarjolle. Mutta kokonaisuutena olin tyytyväinen.

Sitten radalle. Alkuun 1-2 jätin ihan tyhmästi kohti ykköstä, kun olisi pitänyt jättää tosi viistoon ykkösen taakse että on valmiiksi kohti kakkosta. Tuli ruma käännös ja taisi liukastuakin tästä syystä. Ihan hölmö moka itseltä, jotenkin liikaa mietin suoraan ykköstä kohti jättämistä, vaikka Juju lukee vinohypytkin varsin hyvin.

Siitä sitten eteenpäin. Juju luki hyvin 5 takaakierron, joten harjoiteltiin siihen itsenäisyyttä. Valssi sen jälkeen ja putkeen 15, koska jätettiin puomi väliin tietty. Valssi sai itseasiassa olla tosi ajoissa, jotta ei kääntynyt huonosti. Kerran tuli myös rima, kun valssi myöhästyi.

Tauko.

Ekalla yrittämällä 10-11 väliin oli niin myöhässä että Juju tuli tosi huonolla käännöksellä ja aivan nokalleen alas 10 hypyltä. Tämmösissä tilanteissa tulee itselle niin paska fiilis kun ihan itse ohjaa koiraa vaarallisesti. Juju on niin herkkä reagoimaan mun liikkeeseen, että sen kanssa pitäisi aina muistaa tuo turvallisuus aspekti ennen muuta. Kepit hyvät, ja haki kaikki paitsi sen ekan oikein. Ekalla meni kakkosväliin. Erotteli putken hyvin puomista ja luki takaaleikkauksen hyvin sekä 18 päällejuoksun. Aalla ei koskenut heti. Varmaan taas tuo kun A seinää päin, eikä ole tehty hetkeen näitä, niin jarrutti sen verran ettei osunut. Laitettiin pumpperi ja vedätin sivuttaissuunnassa enemmän, niin parempi. :) koskikin kauniisti loput yrityksistä.
________________________________

Loppuviikko menikin sujuvasti mahataudissa ohjaajan osalta. Joo, ja jäi ne kokeetkin välistä. Kyllä itutti aika paljon, kun viimeisellä tunnilla ennen kokeen alkamista päätin etten kuitenkaan uskalla sinne lähteä, vaikka kuinka yritin. Onneksi oli hienot ilmat, joten pääsi edes ulkoilemaan jonkin verran. Ilmottauduin kuukauden päästä uudelleen kokeeseen ja saatiin paikkakin.
________________________________

Tänään maanantaina käytiin sitten iltapäivällä tekemässä ekat ulkotokoilut. Ei mitään ihmeempiä, oli vain siistiä käydä fiilistelemässä kun löytyi pitkästä aikaa sula JA kuiva kohta missä tehdä. Ollaanhan me tehty ulkona talvellakin jotain, mutta tämä talvi on ollut hankala, kun on ollut pohjat joko jäässä tai jääkylmässä vedessä.


________________________________

Tiistaina töihin ja ennen sitä treenaamaan. Hallille, ja tarkoitus oli tehdä vain hiukan puomia. Toistoja oli JÄLLEEN liikaa. Mä en vaan osaa jättää hyvään, ennen kun on tullut välissä huonoja. Tuntuu aina että voisi tehdä vielä parempia, ja sitten kun tekeekin huonomman niin lopulta jätän treenit huonompaan kuin mitä ne aluksi oli. No mutta, tänään ei päästy tosiaan puusta pidemmälle, koska kun teki virheen, tarjosi seuraavalla pysähtymistä, mistä meni epävarmemmaksi. Otin maton sitten takaisin ihan maahan. Se rikkoi lukon. Sitten kokeilin ihan juoksuttaa kuolleelle lelulle maton kautta. Ja sehän juoksi. Hitto ja ihan supereita osumia teki. Ja koska oon hullu, niin päätin että syteen tai saveen, kokeilen vielä samalla systeemillä puomille. Ja sehän juoksi. Jumankekka, juoksi. Tästä on hyvä jatkaa. Pitää vaan säätää tuota aloituspaikkaa jotta saadaan osumia mahd paljon. Ja teen seassa ja käännöksillä edelleen maatilla. Mutta nyt on joku apuväline millä voi koittaa rikkoa tuota pysärikaavaa tehokkaammin. Jihuuu.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

I started living outside of the box, Crossing over lines where I always used to stop

Tiistaina olikin sitten aika vaiherikas päivä.

Lähdettiin iltapäivätreeneihin Jujun kanssa Somerolle Marikan oppiin. Treenit oli mielenkiintoiset.


Ulkona tuuli niin että tukka meinasi lähteä päästä, joten oltiin sisähallissa. Oltiin ekana vuorossa mikä oli tosi kiva kun koko illaksi oli vielä tiedossa ajelua sinne ja tänne. Eka kierros tehtii stopin vahvistamista ja ajoa. Suurin yllätys treeniin oli Jujun aivan huiput kaaret. Siis ihan käsittämätöntä, miten oli ei näköistä kaarille lähtemistä kuin koskaan. Juju lähti rennosti, tarjosi isompaa kaarta ja antoi eläimille tilaa. Ihan huulipyöreänä katselin sen menoa, poissa oli jännitys ja ahdistus, Juju teki tosi hienolla asenteella. Poispäinajossa on edelleen työtä, jossain tietyissä paikoissa oli vaikeuksia lähteä ajoon ja saattoi vähän haistellakin. Mutta siltikin ihan eri asenteella oli kuin on nyt ollut, oikeasti työsti eläimiä, ja oli rento oma itsensä. Paikoin myös ajo näytti osi hyvältä. Ahtaat välit oli vielä jännittäviä, mutta sain kuitenkin vaadittua muutamat hyvät stopit myös irrotuksiin eläinten ja seinän väliin. Stopit otti myös hyvin. Ajossa edelleen vähän itse arvon stoppien kanssa, että stoppaanko maahan, kun haluaisin että stoppaa seisaaltaan, mutta se ei vielä mene läpi se odota käsky kunnolla.

Tokalla kierroksella tehtiin samaa treeniä, mutta tehtiin myös muutama pidempi haku (mitä nyt tila antoi periksi), ja nämä oli kaikki tosi hyviä. Kerran vasemmalle oli vähemmän tilaa, ja kun laitoin sinne, niin ikäänkuin ajautui liian lähelle eläimiä ja silloin tuli pieni jännitysmomentti. Lisäksi yritettiin nyt niin, etten kehuisi Jujua maahan käskyn jälkeen "hyvä" hihkaisulla, koska se sai Jujun nousemaan joka ainoa kerta, ja sitten sain laittaa sen uudelleen maahan. Lopussa tuli vielä tosi hieno pätkä, kun halusin koittaa saanko Jujun ajamaan vetoa vastaan vähän. Pyysin ajamaan, niin ensin vähän venkuroi jälleen, käskin takaisin maahan ja siitä aja. Hienosti näin kuinka sen ilmeseen tuli sellainen päättäväisyys, ja se sai kuin saikin työnnettyä lampaita vetoa vastaan. Aivan tosi hienosti!!

Ostin Marikalta myös paimennuspillin, nyt alkoi vihellystreenaus :D ei vaan, olisi mukavaa jos kesäkauden lopussa osaisi itse viheltää kaikki käskyt, ja voisi alkaa ajamaan niitä Jujulle läpi ensi talvena hallikaudella. Mutta oli silti aika reteetä laittaa paimennuspilli kaulaan roikkumaan :) Jotenkin tuntui askeleelta eteenpäin, vaikka ei siinä tilanteessa päästy vielä mihinkään.


Eilen aamulla tuli ekstemporeena pieni muutos tuleviin viikkoihin, nimittäin porukoitten tolleri Aida tuli meille hoitoon loma matkan ajaksi. Eli sain ajaa semmosen rapian 150km lenkin kun kävin hakemassa ferrarin kyytiin. Aida on aiemmin ollut myös meillä hoidossa ennen Jujua, ja silloin se on ollut Tempun kanssa ihan ok. Joten päätin nytkin, ettei eroteta elukoita mitenkään, vaan niiden on vaan totuttava, jos aiotaan saman katon alla olla. Ja hienosti se menikin, Aida muisti välittömästi Tempun nähdessään, että toi oli se terävä kyntinen, kenen nenille ei kannata hyppiä, ja vältteli katsekontaktia Temppuun. Temppu myös osoitti heti kaapin paikan, ei hievahtanutkaan kun Aida meille tuli, vaan käyttäytyi omistajan elkein heti kättelyssä :D Tosi kauniisti Aidan Tempun perässä kulki, hyvän turvavälin päässä ja ihan hiljaa kävellen, joten en puuttunut niiden juttuihin. Mutta jännä oli se, että kun Juju huomasi, että Aida seuraa Temppua, niin Juju meni ja blokkasi niiden väliin, ja ihan selvästi kertoi Aidalle, että tuollainen ei käy. :) Avara luonto! :D

Juju suhtautui asiaan kuuluvalla mustasukkaisuudella

Tämmösellä köörillä mennään pari viikkoa (tehtävä:etsi pikkumusta)

Aamulla ei ällöttänyt enää niin paljoa
______________________________

Tänään keskiviikkona pakkasin koirat ja itseni jälleen autoon ja mentiin hallille. Aida ei ole koskaan ennen edes käynyt hallissa sisällä, joten ajattelin ottaa sen excursiolle mukaan. Se on suhteellisen pehmeä ja vähän arka tapaus jota jännittää vieraat asiat ja kovat äänet, joten ajatus oli mennä leikkimään ja syömään halliin. Jujun kanssa puolestaan tehtiin juoksaria (ylläri?) ja sitten otin myös muutamat A:t ja vähän speed circleä cik&cap käskyjen kanssa.



Jujun kanssa ollaan nyt vähän uuden äärellä tuon juoksarin suhteen, kun ollaan siirrytty korkealle puomille. En tosiaankaan odottanut, että sujuisi heti, ja ajattelinkin että tässä taas haetaan onnistumisia, ennen kuin alkaa vauhti kasvaa. Ja tietty myös korkea puomi kaikuu pysärihistoriaa, joten näiden asioiden kanssa onkin sitten töitä tiedossa. Kuitenkin ihan reippaasti ja innokkaasti teki, joten se on jo pelkkää plussaa, vielä kun itse saisi ihan oikeasti noi toistokerrat näppiin, voisi treenata samoissa treeneissä jotain muutakin, jos tekisi tuota vain sen maks 10 toistoa ja jättäisi siihen. Tosi rasittavaa kun aina tekee mieli ottaa vielä yksi lisää. Jujun kanssa ei ongelmana ole osumat matolle, se osuu aikalailla 100% varmuudella, mutta noi pysärin tarjoamiset saa jäädä pois pian. Nyt vielä palkkasin nekin, koska kriteeri täyttyy kuitenkin, kun osuu matolle. Yritän vain palkkasanan hihkaista nopeammin. Ehkä pieni ongelma onkin tuo palkkasanan ajoitus, koska Juju selkeästi odottaa sitä ennen kuin "vapauttaa" itsensä. Toisaalta olen nähnyt että monet myös hetsaa koiraa kauheasti tässä kohtaa jotta se varmasti juoksee maton läpi eikä pysähdy (siis pysäritaustaiset), mutta mä oon ajatellut sen sumentavan Jujun omaa ajattelua, ja toisaalta mun kova hetsaaminen tuossa alastulolankulla myös saa Jujun kyttäämään ja hiipimään. Luulee kai häiriötreeniksi ja oikein varmistaa pysähtymistä stopille. Viimeistään sitten kun lisään sen putken taas tuonne eteen vetämään, niin saadaan varmasti myös kunnollisia läpijuoksuja ja esitti se niitä jo tänäänkin :) An kanssa riittää myös muistuttelua, olen nyt laittanut pumpperin alastulolappeen harjalta noin 20cm alaspäin, jos saisin laukkaa vähän venytettyä. Tuli taas ekan tosi hyvin, muilla vähän jumi. Tuossa mietin, että oon kyllä Jujun kanssa myös Aalla vaihtanut alunperin pysärin juoksariksi, joten kyllä se puomillekin onnistuu, vaatii vaan enemmän aikaa. A oli paljon helpompi hoksata, ja toisaalta sen alle ei ollut paljoa vielä pysäritreeniä.

Loppuun vielä tollerikevennys :D Aida oli aluksi hämillään, mutta kun huomasi mulla olevan nameja, se keskittyi tosi hyvin (ollakseen täysin vapaan kasvatuksen tulos, ei ole tottunut tekemään mitään ruokansa eteen), ja putkeenkin tutustui aika reippaasti. Mutta sitten kun kaivoin pallon esiin, sitten ei ollut riemulla rajoja :D Se ei voinut uskoa, että saa oikeasti sisällä juosta pallon perässä ja luvan kanssa, ja oli tosi hauska myös nähdä siitä miten se pohti että miten sen pallon saikaan (tein ihan perus siivekkeen kiertämistä ja palkkasin aina kierrosta lelulla). Palkkoja se ei osaa vaihtaa todellakaan, eli jos vaihdan lelua namipalkkaan, ei toimi. Pallo on vaan niin parhautta. Mutta ihan tosissaan, ihan hauska päästä aivan vihreän, mutta jo aikuisen koiran kanssa näkemään miten se suhtautuu esteisiin ja halliin. Antaa vähän perspektiiviä myös sille mitä kaikkea Jujun kanssa onkaan saatu jo aikaan <3



tiistai 7. maaliskuuta 2017

First things first

Viikonloppuna nautittiin aurongosta ja lenkkeiltiin ahkerasti. Sunnuntaina myös Temppu-kissa pääsi ekaa kertaa ulkoilemaan tänä vuonna, turvallisesti valjaissa. Juju oli mukana henkisenä tukena. Temppu on jo about 14vuotias kissaherra (joka on tullut mulle ns. rescuena, joten ikä on arvio :) ) joka on 200% sisäkissa. Nytkin sitä lähinnä ällötti kaikki muu paitsi auringon paiste, mutta olin iloisesti yllättynyt, että se kykeni kuitenkin nauttimaan ulkona olosta, ja ihan oma aloitteisesti joka tassutteli hiukan lumella. Yleensähän meidän ulkoilut päättyy jo ulko-oven edustalle rappusille, kun siinä on paras auringon paiste, eikä siihen tuule :D Viime vuonna pääsi vasta huhtikuussa, kun maaliskuussa oli vielä liian kylmää. Tempun ulkoilu kesti huimat 5min, jonka jälkeen se ilmoitti että sisälle ja heti. Tuli ilmeisesti vilu. Illalla huollettiin taasen :)


_____________________________

Maanantaina aamulla sitten hallille, ja suuri päivä koitti, siirrettiin juoksarin mattohommat puomin alastulolankulle. Tarkoitus oli aluksi madaltaa puomia, ja siirtää harjoitukset ensin sille, mutta koska puomin madallus ilmna apua oli tosi vaikeaa, enkä päässyt kentälle missä olisi ollut smartin helpommin madallettava malli, niin luovuin ajatuksesta ja siirsin maton suoraan täyskorkean puomin lankulle. Jälkikäteen itseasiassa mietin, että onkohan mun edes järkevää tehdä ollenkaan madalletulla puomilla noita harjoituksia. Juju kun ei ole enää pentu, se on tehnyt jo täyskorkeaa puomia, eikä pelkää sitä tai aristele. Ja mä oon nyt periaatteessa tehnyt nuo madalletun puomin harjoitukset noilla putkipainojen päällä olleilla lankuilla, kun on päässyt juoksemaan yhdistelmän läpi. Madalletun puomin askellus on kuitenkin vielä poikkeava täyskorkeasta puomista, ja koska Jujulla on ymmärrys kyllä asiasta, niin en varmaan tee mitää katastrofaalista virhettä vaikka siirtäisin homman suoraan täyskorkealle puomille, ja siinä takaperin ketjuttaen siirtäisin lähtöpistettä kauemmas.

Noh, joka tapauksessa, tällä kertaa tehtiin näin. Tein 2 settiä, joiden välissä tauko, ja setissä aina about 10 toistoa. Namimaatti oli noin 3m lankun perässä suoraan. Aion kyllä jo heti ensi kerrasta ottaa hypyn tuohon väliin ainakin osaan toistoista. Se helpottaa fokusta eteen kuitenkin ja ajatus mulla onkin, että Juju hoksaisi että puomin suoritus on puomi + sen jälkeen tuleva este, oli se sitten sijainniltaan missä vain. Alkuun muutama toisto maasta sivusta lankulle hypäten, mutta koska ne sujui heti täydellisen hyvin niin otin Jujun suoraan lankulle, ja siitä alas. Ei välttämättä olisi tarvinnut ottaa vielä noin kaukaa lähestymisiä, mutta näin tällä kertaa. Ekan setin hommat oli super, tokan vähän sinne päin. Alkoi ottaa vähän laukan tyylistä tuolla vikalle askeleelle, ja se vähän sekoittaa niin että osuu ihan maton yläreunaan. Toki sekin on hyvin kontakti alueella, mutta kuitenkin kriteerinä tässä kohtaa on osua joka kerta matolle.


torstai 2. maaliskuuta 2017

Viikon vimpat juoksutukset

Käytiin vielä torstaina vapaapäivää uhmaten kertaalleen treenaamassa lankkuhommia.

Otin vain muutaman toiston alkuun ihan vain näkyvälle maatille, nämä hyviä. Sitten muutama putkeen lähettäen ja sen jälkeen lelulla palkaten. Nämä vähän vähemmän hyviä. Keskittyminen ei ehkä ollut parasta Jujua, mutta saatiin onnistunut kuitenkin.

Sitten muutama soft turn ekaa kertaa sitten alkeistreenin. Laitoin hypyn ja sen perään maatin. Tila oli vähän ahdas, mutta kyllä siinä kykeni tekemään. Hypylle Juju ei löytänyt joka kerta, mutta löysi maatille ja kuunteli kuitenkin, että käskyyn tuli joku muutos. Koski jokaisen anyway. Molempiin suuntiin muutama toisto.

Sitten vielä muutamia heittopallolla palkaten. Nämä ei myöskään toiminut nyt niin hyvin ja tuli vähän höllällä kriteerillä palkattua muutama vähän huonompi toisto. Ne oli sellaisia rajalle osuneita tasajalka osumia. Osui kuitenkin, mutta huonommin.

Tämän jälkeen myös pelkälle maatille mennessä loikkasi muutaman ennen kuin muisti että koskeakin pitää.

Ilokseni huomaan että maatille mennessä Jujulla alkaa olla sekä osumat että varmuus aika hyvä. Sitten kun edessä onkin jotain muuta kuin näkyvissä oleva maatti, niin se aiheuttaa pään raapimista. Mutta se onkin selvä, eipä tätä ole vielä kovin kauaa hinkattukaan. Ehkä ensi viikolla olisi aika siirtää hommat madalletulle puomille....jaiks.


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

workworkworkworkwork

Tiistai aamuna uudelleen aksaamaan. Tällä kertaa oli tavoitteena tehdä vain muutamat juoksupuomi harjoitteet ja sen jälkeen tehdä niitä vauhtiharjoituksia. :)

Juoksaritreenit oli ihan ok. Ei parasta antia, mutta ihan ok kuitenkin. En päässyt kolmos kentälle (alumiininen puomi) ja en jaksanut alkaa väkertää rasittavan metallirunkoisen periksi antavan lankun alle mitään tukisysteemejä, joten tehtiin maassa olevalla lankulla. Ensin lankun perään laitoin esteen ja sen taakse namimaatin, jotta heräteltiin aivot :) ja kun tämä sujui niin vaihdettiin putki-lelupalkka yhdistelmään puomin lopuksi.


Ihan hyvin teki molemmilla tavoilla. Vähän pitäisi nyt saada varmaan jotain vaihtelua tuohon ettei ala puuduttaa sekä itseä että koiraa. Pikku hiljaa oon kypsytellyt myös ajatusta viedä homma madalletulle puomille... kuitenkin ehkä teen vielä muutamat treenit sillä alumiinipuomilla putkipainojen päällä vauhtia ottaen, jotta saadaan osumia enemmän. Tein myös eilen lenkillä pelkällä matolla eteenlähetystreeniä niin että heitin pallon ja sain juosta maton läpi perään. Muutaman selkeän hutin jälkeen hoksasi idean, ja kun tänään treenin lopuksi otin muutaman tämmöisen, teki ne virheettä, ja vika vielä superilla takajalka osumalla. Eiköhän se siitä, rutiinia ja toistojahan tämä vaatiin aivan hirveästi. Siksi mietinkin, että kuinka kauan on järkevä kykkiä pelkillä lankuilla. Se kun ei valmista tavallaan tulevaa puomia ajatellen kuitenkaan, kun siellä askellus muuttuu niin radikaalisti. Että tavallaan turha luoda lankulle sitä täydellistä 100% samanlaista osumisrutiinia, koska joutuu muuttamaan sitä kuitenkin siirrettäessä puomille.

Vauhtirinki sen sijaan oli kivaa :) Tehtiin erilaisilla ohjauksilla, ja Juju ei tainnut tehdä virhettä ohjauksen suhteen kertaakaan. Yksi rima tuli ihmisnuolta harjoitellessa, mutta se oli lähinnä oman sijoittumisen vika. Tuli mieleen vikoista kisoista, että ihmisnuolella olisi alussa päässyt ihan tosi helpolla, mutta se ei ole meille kovin vahvaa settiä, enkä ole oikeastaan harjoitellut sitä ollenkaan. Tässä oli myös puolieroja.


Myös jarruttavissa valsseissa oli puolieroa, vasemmalle kääntyessä tuppasi vähän venymään käännös.
_______________________________

Keskiviikkona oltiin sovittu tokotreffit hallille. Halusin tehdä tosiaan häiriönä kehääntuloa, ja sitten niitä jääviä. Lisäksi tehtiin luoksaria (kun nyt vihdoin uskallan sitä treenata) ja perusasentoa.


Kehääntulot oli tosi hienoja. Juju tuli lähinnä seuraten, vaikken varsinaisesti sitä vaatinutkaan. Ainoastaan kehän portilla olleet tunnarilaatikot oli mielenkiintoisia, mutta kyllä niistäkin luopui heti kun vaan mentiin. Pitääkin sitten kokeessa muistaa tuo, etten jää mukaan siihen jumitteluun, jos jää ihmettelemään jotain, vaan pyydän luopumaan ja jatkan matkaa vain. Kaveri liikkuroi meille kehääntulon siten että seuraus olisi ollut eka liike ja harjoiteltiin myös odottamista kehäportin lähellä perusasennossa. Jujusta näki, että alla on muutaman päivän aksahommat, se oli hiukan väsähtänyt, mutta teki kuitenkin iloisesti. Ehkä terävin kärki oli pois, muttei ollut kuitenkaan niin väsynyt etten olisi uskaltanut treenata. Treenattiinkin vain tuttuja asioita.

Jäävää treenattiin sitten siten, että kaveri huuteli liikkurimaiseen tyyliin käskyä, ja maahan käskyä jne ja Juju sai tarjota seuraamista. Naksuttelin hyvästä paikasta, ja sitten kerran käskin itse maahan, jolloin tipahti napakasti heti käskystä. Sivulle nousua ennakoi, muutamankin kerran nousi kun liikkuri sanoi käsky. Tuota pitää vielä vähän napakoittaa, ja olisi tosiaan hyvä tehdä vielä jonkun kanssa paikkamakuuseen vähän häiriökäskyjä. Pitää varmaan kepo ottaa siihen hommaan, ja mulla ois myös äiti hyödynnettävissä kun se tulee kylään viikonloppuna :D Huomasin jo viimeksi että miehen sanomat käskyt ei ole ollenkaan ongelma, vaan juurikin kimeät irralliset naisten sanomat käskyt. Mutta treenin tarkoitus, eli se jäävän ennakointi tosiaan meni hyvin, ei reagoinut liikkuriin.

Luoksarit oli jälleen super. Annoin juosta suoraan liivissä olevalle palkalle muutaman kerran, sitten pysäytin eteen ja siitä palkka liivistä, ja sitten vielä yksi suoraan palkalle. Vielä pitää ottaa muutama niin ette nää palkkaa, ja sitten yksi kokonainen liike perusasentoineen.

PA oli päivän hankaluus. Mä en ole vieläkään keksinyt, miten sen saisi tulemaan napakasti hyvällä tekniikalla sivulle edestä muualla kun kotona. Jotenkin kun kotona teen sitä treeniä, niin yleensä olen ajoittanut sen ruokailuaikaan, jolloin se palkan eli ruuan odotus on niin kova, että Juju tekee tuota ihan todella hyvällä tekniikalla on motivoituneesti. Mutta jos vähänkin vire on alhainen, tai ei motivaatio riitä ihan parhaimpaan, niin jättää perusasennon vajaaksi. Jos teen sitä tarjoamisen kautta esim. nameja heitelleen ja niin että Juju on liikkeessä, tekee oikein ja hyvällä tekniikalla, Mutta jos suoraan edestä (varsinkin kun Juju edessä olo on aika tiivis) niin se on vaikeaa. Tänään olikin hauska, kun kaveri sitten antoi mulle treenin lopussa vielä muutaman hänen nameistaan, kun omat oli loppu, niin johan alkoi löytyä potkua tyypistä. Mä pidän kuitenkin nameina Natural Menun nappulaa (joka noin yleensä on jo aika pirun hyvä nami) mutta treeniseuralla oli mukana Naturis pötköä paloina. Eli palkankorotus olisi paikallaan? Kun periaatteessa nytkin, Juju ei ollut saanut aamuruokaansa, eli oli varmasti nälkäinen, mutta jotenkin kuitenkaan se ei tehnyt niin hyvin kun osaa. Mulla kyllä olisi noita naturis pötköjä kotona, kun sitä käytän jäljellä namina.. pitäisi kokeilla, saisiko ihan sillä nostettua tuota motivaatiota, jos ottaisi siihen omat namit?

Juju toimi kivasti, vaikka olikin vähän väsyneen oloinen. Sehän on sellainen työmyyrä tietty ettei se hommia lopeta. Jäähkä lenkillä huomasin kuitenkin että se oli väsynyt. Tietty sekin, että Jujua *tuttaa nyt toi ilman aika kovasti myös. Se inhoaa tuota jäätä ja vettä, ja kulkee ulkona jalat harallaan ja semmonen inhon ilme naamalla :D