maanantai 27. helmikuuta 2017

All you fears will fade away, If you get to hear me now

Perjantaina illalla jumpattiin kotona tokoa perusasentoja eteen-sivulle tyyppisesti. Samalla korjasin eteentulo asentoa suoremmaksi. Juju teki hyvin, oli into piukkana :) Sitten tehtiin myös kapulan pitoa vähän varioiden eri tyylejä. Sai ottaa liikkuvaa kapulaa, sai nostella sitä maasta, pitää normaalisti, häiriössä pitää jne. Teki hyvin, mutta ei se kyllä Jujun mielestä ihan hirveän hauskaa ole, kun välillä se kapula liikkuu kuitenkin suussa ja pitää väljästi. Mutta tätä harjoiteltiin ja kyllähän se ihan hyvin pitikin, vaikka tökin ja heiluttelin kapulaa suussa.
_____________________________

Lauantaina oli lenkkeilyilma ja päivä. Juju sai nauttia pihalla olosta, pitkästä aikaa sai myös leikkiä frisbee juttuja ulkona.







Sunnuntaina oli ei mitään päivä :)
_____________________________

Maanantaina reippaina hallille :) Tarkoitus oli tehdä speed circleä ja juoksupuomia, mutta koska juoksupuomi oliki vaihteeksi vaikeaa, niin tehtiin vain sitä.


Aluksi laitoin lankut taas putkipainojen päälle, lankkujen perään putken ja namimaatin putken jälkeen. No oli vaikeaa. Juju tarjosi pysähdyksen tapaista uudestaan ja uudestaan, koska ei varmaan nähnyt namimaattia putken päässä. Oli hankalan oloista. En halunnut missään nimessä hermostua, joten helpotin laittamalla tikun kontaktipinnan viereen ja tein tavallaan alkeisharjoitteluna tätä. No ei helpottanut ei yhtään, Juju tarjosi tähän jopa 2on2off välillä. Huoh. Otin sitten putken pois ja tein pelkälle namimaatille. No toimi heti. Nyt Juju ravasi ja laukkasi tasaista vauhtia maatille koskien mattoon. Eli toi putken yhdistäminen oli vielä vaikeaa. Koitin sitten vielä niin, että otin putken takaisin, ja kun lähetin Jujun käskytinkin sen putkeen lankkujen puolessa välissä. No nyt lähti. Juju kiihdytti täysillä putkeen käskyn kuultuaan. Eli selkeästi ajattelee vielä pysähdystä jos ei muuta infoa tule, eikä nää palkkaa edessä. Nämä putkeen menot palkkasin heitetyllä lelulla.

Tietysti hutiosumat kasvoi aluksi kun vauhtia tuli exponentiaalisesti lisää, mutta osumat parani loppua kohden eikä tehnyt hasardiloikkia lopussa. Toistoja tuli varmaan liikaa, mutta onnistuin lopettamaan onnistumiseen. Ja mikä parasta, Juju selvästi oikeasti ajatteli osumia. Kun teki hasardi loikan, tuli seuraavalla hitaammin, vaikka en kertonut sen tehneen hutia muutoin kun sillä että ei saanut palkkaa.

Harjoitukset jatkuu.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Keppejä ja lankutusta

Perjantaina aamusta aksaamaan. Yllärinä juoksaripuomia ja sitten niitä keppejä.

Juoksaritreenit oli super. Jujulla alkaa tuo osumisprosentti olemaan aika hyvä tuolla kahden lankun ja putkipainon yhdistelmällä, ja tulee myös aika vauhdilla. Lelulle se ei edelleenkään mene kovin hyvin, mietin, pitäskö tätä harjotella vai ei...? Vai palkkaanko vaan tuolla masiinalla niin kauan kun pystyn ruveta palkkaamaan heitetyllä lelulla? Vai tekisinkö harjotuksia sitten lankusta putkeen yhdistelmällä, jolloin voisin jo nyt heittää palkkaa? Vai palkkaanko vaan automaatilla kun se kerran luonnistuu? Mä pystyisin varmaan tuota lelulle menemiskäytöstä purkaa ihan mattotreenillä että juostaan kilpaa lelulle. Mutta Jujulla on toisaalta ihan kauhean tiukassa toi tuijottelukäytös. Piilottamalla lelua saan aina sen yhden toiston hyvin, mutta sitten jos en vaihda piiloa, niin seuraavalla tuijottelee. Jos mä nyt tuolla masiinalla oon saanut tuota vauhtiakin jo tulemaan, niin miksi vaikeuttaisin elämää sen lelun kanssa? Jujulle tuli treenissä yksi kunnon huti ja toinen melkein. Muuten puhdasta tekemistä, ja maatilla osumatkin oli tosi hyviä. Lelupalkka aiheutti hidastelun lisäksi myös pomppulaukkaa takajalat yhdessä, jolloin osumat tulee maton reunalle.



Lopussa oli vielä hauska, kun halusin palkata Juju pallolle, mutten voinut tehdä sitä lankkutreeniin. Niin lähetin sen suullisesti putkeen, mutta lähtikin putken taakse lankulle, ja teki aika hienon tiukan käännöksen juoksarilla, ja vasta siitä putkeen. :D On se aika ovela otus noitten aivoituksiensa kanssa :D

Mutta sitten ne kepit. Kyllähän mulla oli tiedossa, että kun niitä ei ole treenattu, niin rutiini on hakusessa varsinkin liikehäiriössä ja lähetyksissä. Mutta että se olikin sitten aika pahastikin hukassa. Tarjosi mulle umpikulmaan avokulman sisäänmenoja, meni puolesta välistä keppejä sisään, jäi pyörimään keskivaiheille, vaihtoi kepeillä suuntaa kesken kaiken, avokulmaa ei löytänyt ollenkaan, tarjosi peräperään tokaa väliä jne... Toistojakin tuli aivan liikaa, onneksi oli puolikkaat kepit. Ihmeellisintä koko jutussa oli se, että se ei odottamalla ja tarjoamista odottamalla parantunut ollenkaan. Joka kerta onnistuneen jälkeen tuli 3-4 epäonnistumista peräkkäin ja yleensä vielä samanlaisia. Yritin saada Jujun keksimään itse jutun juonen jäämällä vaan odottamaan että menee oikein, mutta sitten tarjosikin vähän kaikkea, niinkuin videolta näkee. Noh, ehkä vaadin myös vähän liikaa tauon jälkeen. Mutta tietäähän mitä treenataan seuraavaksi. :D


torstai 23. helmikuuta 2017

Torstai on toivoa täynnä

Kliseisempää otsikkoa en tähän hätään keksinyt.

Keskiviikkona oli lenkkeily päivä, vaikka illalla oli aika kaamea keli, niin käytiin silti mukavat rennot metsälenkit ja palauteltiin siten huolella. Jujun mielestä kaikki tämmöset aivottomat päivät tuntuu olevan turhia, mutta tyytyi kuitenkin järsimään luuta illalla kun muuta aktivointia ei tarjottu. Mun mielestä harrastuskoiralla pitää olla ihan kunnon vapareita, me on menty systeemillä kaksi kokonaan treeni vapaata viikossa, yksi kevyemmän treenin päivä, ja neljä varsinaista treenipäivää. Lisäksi Jujulla on yksi kokonaan "ei tehdä mitään" päivä kuukaudessa, jolloin se ei edes lenkkeile. Oon kokenut että näin se tekee treeneissä aina täysillä, eikä oo mitään yli viritetty vieteri, mutta että energiaa piisaa.


Tästä tuli mieleen että mehän ei lenkillä juurikaan harrasteta minkään heittelyä. Ei pallon eikä kepin eikä minkään muunkaan, vaan lenkit on lenkkejä. Juju kulkee irti, ja haastaa silloin tällöin mua kyllä leikkimään ja joskus juoksen sen kanssa kilpaa, mutta ei me heitellä lelua lenkillä. Fyssari kysyi multa, kun kuuli, että Juju kulkee aina irti, että käydäänkö me sitten ihan ravi lenkeillä erikseen, tai että saanko mä sen ihan rauhassa ravailemaan ollenkaan. Jujuhan itseasiassa on lenkillä hyvinkin rauhallinen, ei se juurikaan ryntäile tai kaahaa, muuta kuin korkeintaan lenkin alussa, ja joskus kun leikittää. Kaverien kanssa kyllä rallaa pitkin pusikkoa, mutta kahdestaan kun mennään niin kyllä se suurimmaksi osaksi lenkillä ihan rennosti ravailee. Eli ei käydä erikseen ravi lenkeille. Kesällähän me tehtiin kyllä ravilenkkejä sekä pyörällä, rulliksilla, että juosten, mutta se onkin asia sitten erikseen vielä :)
______________________________

Torstaina pitkästä aikaa tokoilemassa (niinkuin silleen treenisuunnitelman kanssa :D ) hallilla. Saatiin jälleen koko halli itselle, koska ihmeelliset treeniajat. Totesin, että koska tulin ilmoittaakseni Jujun ALO kokeeseen parin viikon päähän, niin sitä varten varmaan tarvis vähän treenata :D

Teemana oli seuraukseen lähdöt, ja vähän seurauskin, ja luoksarit. Eniten ongelmia viime kokeessa oli luoksetuloissa (hitaat ja epävarmat, vinot PA) ja seurauksessa, varsinkin niissä lähdöissä. Sitä vasten kaukot oli perfect, paikkis perfect. Jäävässä nytkähti liikkurin käskystä, mutta ei mennyt. Kapulaa vähän liikutti. Kehään meno oli vaikea (keskittyminen, kontakti) josta osittain johtui myös seurauksen ongelmat. Eli joo, kai sitä tarvis vähän treenatakki.



Seurauksessa tehtiin lähtöihin erilaisia keskittymistehtäviä. Virittelin aina "otetaan seuraa" jonka jälkeen pidettiin taukoa, ja sitten seuraus käsky, ja liikkeelle. Kokeilin myös, kummalla jalalla kannattaa lähteä. Ei oikeastaan ollut kauheasti puolieroja, Juju on tiukasti kiinni vasemmassa jalassa, oikean liikkeen mukaan ei lähde kovin kevyesti. Mutta suurempi ongelma oli käskyjen rytmittäminen, kun sanoin "seuraa" paikallaan, nytkähti joka kerta, välillä nousi seisomaan, tai korjasi perusasentoa. Lähti hyvin mukaan joka kerta kuitenkin, ja asenne oli myös parempi toisto toistolta. Myös täyskäännökset oli ihan ok, ottaen huomioon, ettei niitä ole nyt taas tehty. Tykkäsin Jujun tekemisestä, se ei lannistunut, vaikka ei palkkaa heti saanut. Toki nuo nykimiset käskyn aikana saisi jäädä pois, mutta Jujun kohdalla sallisin mieluummin pientä keulimista, kuin laamailua. Seuraus tuntui ja näytti kivalta, naksuttelin oikeasta asenteesta. Muutaman kerran karkasi palkalle selän taakse ennen lupaa, näissä en sanonut mitään, vaan odotin että korjaa itse. Skarppasi hyvin.

Luoksarit oli super hyviä. Kaksi juoksua liivissä roikkuvalle lelulle, sitten yksi eteen asti (joka oli hienoin ikinä), ja vielä yksi lelulle. Aivan huippua, että ollaan saatu tuohon nyt jotain uutta potkua. Eihän se vieläkään ole se tulisin esitys, mutta ihan käypä pilkun viilaus tokoon mun mielestä. Eteen oli vähän vino, mutta se ei ole ihme sekään. Estehypyssä palkkasi jalkojen välistä maassa olevaan leluun kaksi toistoa. Nämä myös ok. Matka oli yli pitkä ja niin oli hyppykin :D

Oli tosi kivat ja hyödylliset treenit. Oltiin toko kentällä yhteen soittoon 15min, ja se on aivan maksimi, mitä Jujun kanssa pystyy tekemään. Videossa on oikeastaan kaikki toistot, eli varsinaista treeniä tuli vajaa 3min, loppu oli leikkimistä. Ja hyvä niin. Kehään tulo ei näy videolla, mutta sekin oli tosi hyvä. Aion ottaa Juju irrallaan kehään seuraavalla kokeessa, sen on silloin pakko keskittyä.

Treenaa ennen koetta:
-eteen-sivulle perusasentoa
-eteen asentoa läheltä (palauttelee mieleen suoruutta)
-kapulaa pitää ottaa (vaikka ilta hömppänä kotona?)
-yksi treeni porukassa, että saataisi häiriötä ja liikkurin käskyjä. Ja paikkamakuun.
-luoksareita vielä sekä läpijuoksuna että muutama eteen (ainakin yksi kokonainen liike ennen koetta)
-seurauksen naksuttelua

Mutta vaikka tokoilu oli kivaa, niin Juju pääsi vielä tekemään muutaman juoksarilankun palkaksi. Ja voi että miten se olikaan iloinen. Ja teki aivan superisti hienosti. Osui jokaisella, tehtiinköhän 8 toistoa. Lankut oli putkipainojen päällä, ja tällä kertaa otin ne tuosta alumiinisesta puomista, niin lankut eivät joustaneen Jujun juostessa. Laukkasi hyvin ja reippaasti, otti varmasti kaikki osumat, ja selvästi mietti jalkojaan. Toiselta puolelta oli hitaampi, ja kerran kun hölkkäsin mukana, jäi osuman jälkeen pyörimään ennen kuin meni maatille. Mutta kaikenkaikkiaan tosi hienosti! Tästä ei tietty tullut videota kun en jaksanut virittää.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Sweetest

Maanantaina vuorossa Annen kk valmennus. Rata oli (jälleen..) aika...hmm...mielenkiintoinen:


Keppikulmia huokaili moni jo rataan tutustumisessa. Mulla oli luottavainen olo niiden suhteen kyllä, Jujulla on vahvat ja itsenäiset kepit. Eniten mua huoletti väli 6-8 (yyber pitkä esteväli 6-7) ja 14 putken jälkeinen takaakierto 15. Ne myös osoittautui tällä kertaa vaikeiksi.

Alkua 1-2 ei taidettu tehdä ollenkaan. Otin suoraan kakkoselta kepeille. Ekalla yrittämällä meni väärin sisään, tokalla oikein ja Anne palkkasi päähän. Näitä muutama, teki hyvin, vaikka treenin vähyyden huomaa että ilman kiritystä kepit on hitaat. Sitten ekalla yrittämällä jäin niistoon 4 taakse, ja livahti sitten väärä päähän 5 putkea selän takaa kun tuli niin kovaa ja olin tiellä. Tulin kauemmas neloselta kohti 5 putkea, ja otin päällejuoksuna, silloin toimi. Tätä hinkattiin vähän, Juju kun on sellainen että kun keksii väärän putken pään, niin menee sinne tosi helposti uudestaan.

6-8 väliin tein ekalla takaakiertona 6 ja sylikäännös oikealla kädella 7. Tuli ohjaukseen kyllä, mutta käännös oli väljä. Sitten kokeiltiin sylivekkiä 7 kääntyi paremmin väännön jälkeen (halusi kääntyä seinää kohti). Juju haki hienosti renkaalle, vaikka kääntyi seinääkin kohti :D Sitten liikkeelle vauhdilla 8 rengas ja 9 päällejuoksu persjättö (tai ehkä enemmän saksalainen linjan takia). Puomia ei tietty tehty.

14 putkeen meni aivan miljoonaa, ja sinkosi sieltä katsomatta mua kertaakaan hypylle 7. Jos yhtään mun liikkeen näki sivusilmällä putkesta kun tuli, niin oli hypyllä 7. Piti omat liinat laittaa kiinni juuri ennen kun tuli putkesta, niin näki mun pysähdyksestä kääntyä. Putkijarrulla olisi kääntynyt liian jyrkästi, mutta kyllä kevyttä jarrua tuossa olisi saanut ollakin. Kaiken huippu oli tosiaan, että kun huusin putkeen 13 hypyn päällä nii irtosi miljoonaa ja tuli putkesta aivan suoraan pihalle vilkaisematta mua ollenkaan. :D Teki periaatteessa niinkuin on opetettu, joten ehkä itse jatkossa käyttäisin tuossa pientä jarrua? Hypyn 17 päällejuoksun luki tosi hienosti vaikka linja oli huono ja olin kaukana kepeille viemässä. Tähän suuntaan kepit oli paljon helpommat vielä. Lopussa yritin kirittää tuplavalssin jälkeen 20 putken ulkopuolelle ottamaan Jujun mukaan, mutta se oli turhaa, ja meinasi tulla kolari. Kääntyi oikein kun jaakotti 19 ja otti oikeaan käteen ja napakka liike ohi putkesta.

Oli kivat treenit!
______________________________

Tiistaina aamulla ajeltiin Somerolle paimentamaan. Aivan törkeän siisti ilma, oltiin siis ulkona. Muutama pakkasaste, ja kirkas auringonpaiste, ei tuullut yhtään. Hienoa!

Ja niin oli hienot treenitkin. Eka pätkä oli aika lyhyt, tehtiin liinassa ajoa isossa pyöröaitauksessa. Sisäflänkkejä, ja stopit varmistin liinasta. Teemana oli pysyä itse rauhallisena, ja olla korottamatta ääntä. Sai irrottaa aidasta muutaman kerran, se jännitti. Lähti kuitenkin ajamaan ihan kivasti, katsoin edelliseltä ohjaajalta vähän mallia, kun hän niin kauniisti ohjasi omaa koiraansa joka oli hyvin saman tyyppinen kuin Juju lampailla. Hän käytti ajossa ihan kannustuksena "jaajaa" kehotusta, jos jäi paikalleen. Tajusin, että mä käytän samaa sanaa vähän eri äänenpainolla kehuna Jujulle. Tämä auttoikin, Juju lähti aivan eri asenteella liikkeelle kohti lampaita kun olin auttamassa liinan kanssa ja kehoitin nätisti kehu sanalla. Juju jännitti ennen treenejä selvästi enemmän kuin aiemmin, se värisi mun sylissä kun katseltiin muiden treenejä. Oon kuitenkin todennut, että Juju on hyvä ottaa katselemaan lampaita ja treenejä ennen omaa vuoroa, jolloin se ehtiin vähän rauhoittua ennen kuin mennään lampaille. Nytkin se oli jo ihan ok kun mentiin treeni aitaukseen. Liikkeelle lähdöt oli taas aika vauhdikkaita osittain, luuli varmaan että eläimet karkaa. Odota käsky oli vaikea ottaa myöskin välillä, mutta maahan meni hyvin. Odota käskyt varmistin liinasta. Hienosti kyllä painoi eläimiä, välillä tuli tiukkiakin tilanteita, mutta uskalsi kuitenkin mennä eläimiä kohti kun autoin. Vähän haisteli (ja itseasiassa jo tässä kohtaa mietin vähän käskyjä, kun aja käskyllä meinasi ihan joka ainoa kerta laittaa nokan maahan).


Tokalla kierroksella otettiin stoppitreeniä. Marika sanoi että oli viimeisten treenien jälkeen ajatellut että meidän täytyy nyt tehdä muutamia kertoja stoppien vahvistamista ennen kun mennään pellolle uudestaan, ja senkin takia, että jos joudun ilman liinaa kauheasti huutamaan, se laskee Jujun motivaatiota, ja tekee sen epävarmaksi. Nyt otettiin sitten ilman liinaa siten että mulla lyhyt keppi, ja sanoin vain kerran (ekalla kerralla sorruin toistelemaan) nätisti kehoittaen maahan, jos ei mennyt, nakkasin kepit poikittain sen jalkoihin. En mitenkään agressiivisesti tai vahvasti, vaan niin että meni sen seurauksena maahan, kun vähän pelästyi. Alkoi toimia heti. Muutaman kerran jälkeen mun ei tarvinnut kuin näyttää keppiä poikittain kädessä ja luoda sen kanssa vähän painetta alas, kun Juju meni maahan. Pari kertaa jouduin hiukan tappelu asetelmaan, kun jäi seisomaan maahan käskyllä. Neiti ei tykkää maata hangessa, mutta kyllä se kuitenkin itsenäisesti makaili jo ennen treeniä, joten ällöttely ei mennyt läpi mulle. ;) En kuitenkaan hermostunut kertaakaan, vaan vain vaadin että totteli. Marika alkuun ehdotti myös (kun Juju herkästi alkoi taas haistella ihan peruskuljetuksessakin kun sanoin aja) että käännyn tiukasti sitä kohti lampaiden kanssa, ja että tavallaan menetetään lampaat jos haistelee. Tämäkin toimi, mutta suurin yllätys oli, kun huomasin, että flänkkikäskyillä ei ollenkaan kertaakaan haistellut, niin ehdotin että en sano aja käskyä ollenkaan, vaan annan vain luvan ajaa jollain muulla tavalla. Päätettiin testata, ja toimi aivan loistavasti. Juju lähti ihan eri asenteella ajamaan kohti, kun vain sen nimen sanomalla annoin luvan lähestyä eläimiä. :D jihuu, tuntui kunnon työvoitolta!!

Toinen työvoitto oli aidasta irrotukset, jotka onnistui myös tosi hyvin. En käskenyt Jujua ollenkaan maahan lampaiden lähellä, vaan odota käskyllä jäi seisomaan, ja siitä luvalla sai kiertää lampaiden ja aidan väliin, ja sinne maahan. Nämä toimi myös tosi hyvin. :)

Ihan huippua, paimennus tuntuu tällä hetkellä tosi kivalta, ja siinä tapahtuu kehitystä joka treeni johonkin suuntaan! Toki tämä on nyt vaatinut sen että käyn tuolla Marikan opissa säännöllisesti, jolloin myös saan palautetta kokeneelta ihmiseltä, ja joka osaa antaa neuvoja aina uuden ongelman edessä. Musta myös tuntuu tosi hyvältä, että myös Marika kokeneena kouluttajana on edelleen sitä mieltä että Jujusta tulee vielä hyvä. Itsellä ei meinaa aina usko riittää, kun paimennus on niin herkkä laji.

Mutta mikä siisteintä, me todennäköisesti saadaan myös kesälampaat tähän lähelle! Sitten niitä tunteja tulee eläinten kanssa enemmän vielä, ja päästään treenaamaan useammin ja lyhyitä pätkiä ja Juju saa tunteja lampailla.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Viikonlopun juttuja

Lauantaina oltiin treffailemassa kavereita, ja kävin samalla katsomassa toko kokeita hallilla. Oli kiva katsella voittajan koirakoita, ja miettiä kuinka pitkä matka sinne vielä on :D Juju sai tehdä kunnon megahäiriössä seurausta ja kuunteluharjoituksia, kun tein seurauksesta maahan jäävää, ja siitä suoraan I-M-S kaukosarjaa. Teki hyvällä tekniikalla, ja mun yllätykseksi tosi kivasti keskittyi, eikä ollut menossa mihinkään. Yleensä veto kehään on kauhea.
__________________________

Sunnuntaina startattiin Tamskilla C-hyppärillä. Tuomarina oli Anne Savioja, ja rata oli hauska, tosi juostava, ja paljon erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Tuloksilla ei juhlittu, RV10 (sij.4 silti :D ) tyhmästä keppivirheestä (ryysin ohjaamaan kepeille, vaikka olisi aivan hyvin osannut ottaa tiukan umpikulman, kun olisin vaan antanut jarrutella rauhassa pituuden jälkeen) ja vika rima, joka oli mun syy myös, kun jarruttelin jo ennen vikaa rimaa, ja kääntyi katsomaan mua esteellä. Jujulla oli keppien lisäkierroksesta huolimatta porukan kolmanneksi nopein aika, ja kovaa se kulkikin. Käännökset myös venyi, ja oma ohjaus tuntuikin varsin huonolta. Olin kokoajan hidas ja edessä :D


Radan jälkeen tehtiin vielä tyhjällä kentällä keinua. Keinua teki tosi mukavasti, ja nopeasti. Putken kautta lähetin, ja namialusta oli alla, ja palkkasin mulla olevaan leluun. Yks pikku juttu vaan tulee olemaan myös keinulla edessä, se ei nimittäin nyt pysy siellä kontaktilla :D heti kun nami syöty, niin vapauttaa itse itsensä. Mähän en enää koskaan tule koiraa palauttamaan kontaktille, vaan sitten otetaan koko kontakti uudestaan. Kyllä se siellä sitten pysyikin vähän muistuttelun jälkeen. Juju myös karkasi kerran puomille putkesta, ja sekunnin panikoinnin (mitä teen, mihin käsken, apuaaaaa) jälkeen käskytin vaan edessä olevaan putkeen (jotta ei ainakaan pysähdy). Meni kontaktilta juosten läpi, mutta loikkasi kyllä komeasti :D otin maton sitten kontaktipinnalle puomille, ja ihan muutaman kerran otettin pelkkä puomin alastulo maton kanssa. Taisi loikata ekan, mutta loput koski :) mahtia! Ei ole tarkoitus vielä siirtyä puomille, mutta kyllähän se vähän kuumottelisi sinne jo päästä. Täytyy malttaa kuitenkin vielä. Mitä olen nyt tutustunut muiden prokkiksiin vastaavalla tyylillä toteutettuna, niin siinä menee aikalailla se 5kk ennen kun juostaan täyskorkeeta puomia. Koiran mukaan tietty. Me ollaan tehty nyt vajaa 2kk näitä harjoituksia (piti oikeen kalenterista tarkistaa, 4.1. tehtiin ekat mattotreenit).

perjantai 17. helmikuuta 2017

Perjantaina puomihommia

Perjantaina aamulla jälleen aksaa.

Puomitreeneissä otettiin nyt ylösmenolankku lankkujonon jatkoksi. Ensin maassa tikun kautta kiertäen, sitten putken kautta maassa oleville lankuille, ja lopulta nostin keskikohtaa putkipainon päälle. Tuli muutamia virheitä, ja yleisesti johtuvat siitä, että Juju kääntyy katsomaan mua. Kun lisäsin lankun perään hypyn ja masiinan vasta sen taakse, helpotti kummasti. Lelua en voi etupalkkana edelleenkään kunnolla käyttää, kun Juju hiipii sen kanssa. Mietin sitten, että jos laittaisin mutkaputken tuon lankun perään, niin voisin palkata noita myös lelulla joskus. Tai sitten piilotan lelua. Tai molemmat.



Jotenkin oli treenin jälkeen vaisu olo, vaikka kyllähän nuo hienosti meni. Jotenkin stressaan siitä vauhdista (tai sen puutteesta) hirveästi, enkä haluaisi että Juju ravaa lankulla. Mutta tässä vaiheessa se ravaa välillä, ja varsinkin epäonnistuneiden jälkeen ravaa, kun haluaa onnistua. Lisäksi pitäisi olla itse tarkempi vielä milloin sitä kehuu ja miten palkkaa, mistä suunnasta ja milloin. Nytkin välillä hätäpäissäni jo painoin namimaatin napista, vaikkei sitten kuitenkaan osunut. Juju osaa onneksi erottaa nuo, jos ei saa kehuja, niin ei palkkaudu hyvin. Mutta pitäisi osata itselle myös antaa armoa tässä projektissa. EI ole kiire, ja tämä vie varmasti ainakin vuoden, että on käännöksetkin mukana. Ja lisäksi, myös nuo Jujun reuna osumat matolla, on lopulta oikein hyviä osumia kontaktipinnalla.

Lisäksi tehtiin minirimalla cikcap juttuja ja ajettiin sisään uutta takaakierto käskyä. Kierrä käsky on liian lähellä kikikik kääntymistä. Puomin käännöskäskyt on myös mietinnässä (aluksi mietin rai ja le, mutta rai on liian lähellä runrun käskyä, joka on siis suoraan etenemiseen). Miten niiden miettiminen onkin niin vaikeaa...?

torstai 16. helmikuuta 2017

Perfect two

Tiistaina aamulla mentiin hallille, tarkoituksena ottaa kertaava treeni juoksupuomia ajatellen. Ei mitään kummempaa, vaan ihan vaan samoja juttuja kun edellisenä päivänä. Ja kevyesti. Toistoja tuli taas aika paljon, mutta oikeastaan tein toistoihin myös aika paljon muutoksia omalla sijoittumisella, tikun sijainnilla, palkalla (lelu vai maatti) jne. Teki nyt jo maassa olevalla lankulla paljon parempia, kun lankun jälkeen oli lyhyt suora putki ja sen jälkeen palkka. Ei kuikuillut mua niin paljon. Kun nostin lankun, niin kuikuili. Ja nostetulla lankulla myös lelulle oli vähän tahmea jälleen. Mutta edistystä kuitenkin tapahtuu, nyt jo lelulle oli varsin mukava vauhti maassa olevalla lankulla. Pitää lisätä tuohon varmaankin ylösmenolankku mukaan, ja sitten tehdä tätä myös putken kautta, ja sitten vielä ennen puomille siirtoa siten, että nostan ylös ja alasmenolankut putkipainon päälle ja siinä samaa hommaa.


Kotona tehtiin kaukojen tekniikkaa. Väpättää nuo takavarpaat edelleen helposti S-I vaihdossa, mutta pysyy jokseenkin hyvin laudalla :) Tätä jatketaan. Tekniikan hiomista. Ei tosiaan päästy nyt viikonlopun kokeeseen, mutta ilmosin 11.3. kokeeseen joten sitä ennen pitää varmaankin vielä vähän tokoakin jaksaa tehdä. Agility haasteiden ja paimennuksen ohella ei oikein kiinnostelisi tokoilla tällä hetkellä. Menee vähän aaltoillen sen kanssa mielenkiinto.

_____________________________

Keskiviikkona paimentamaan. Eka kierros jälleen sisähallissa.

Tehtiin liinassa ajojuttuja. Ihmeellisesti tällä kertaa vähän oli nokka maassa, mutta kuitenkin tuli hyviäkin pätkiä. Sai myös pitää lampaita, ja mennä väleihin. Ekalla irrotuksella vähän tuli vauhtia, muutoin noin yleisesti ole ihan ok tuntuista tekemistä. Jätettiin hyvään irrotukseen. Lähti myös ajamaan mukavasti aja käskyllä. Jätin liinan välillä myös maahan ihan vaan perään, etten niin auttaisi aina stopeissa jne. Stopit tuntuu jo nyt kärsineen tuosta liinassa olosta, välillä ei stoppaisi ollenkaan.

Jälleen mahtava aurinkoinen (ja lämmin?!) sää, joten tokalla kierroksella ulkona. Mentiin isoon pyöröön, ja siinä aloiteltiin kokeilemalla miten lähtee flänkille. No ei lähtenyt, yllättäen, kun ollaan vaan ajettu suoraan pitkään. Marika teki Jujun kanssa muutaman minuutin, ja oli itseasiassa tosi yllättävä nähdä, että ei se ainakaan automaatimmaksi muuttunut vieraissa käsissä. Eipä se sinällään mua yllättänyt, se ei ole koskaan tehnyt kenenkään toisen kanssa (paitsi Kaislan kanssa muutaman minuutin, ja silloin tuli mun jalkoihin kun Kaisla yritti avata flänkkiä :D ), ja musta tuntuu, että Jujulle on niin oleellista saada se tuntuma siihen että voi luottaa siihen toiseen osapuoleen. Ei totellut stoppeja yhtään se napakammin ainakaan, pikemminkin musta tuntui, että ei totellut niitä ollenkaan. Lisäksi ei lähtenyt flänkeille mitenkään päin. Marika tietty oli Jujulle aika kiltti, mä oon antanut paljon kovempaa painetta sille noin yleensäkin kun oon laittanut kaarille. Me jatkettiin sitten siitä.



Suuntakäskyt oli hukassa, ja kaaret muutoinkin hukassa. Olisi halunnut vain ajaa mun edestä, vaikka välillä halusin että kääntää porukkaa, ja ajaa sivuttaissuunnassa. Stopit ei toiminut, ei mennyt maahan, muttei kyllä. stopannut oikein seisaalleenkaan. No sitten kun sain niistä stopeista tapella sen kanssa, niin se alkoi se vanha tuttu venkoilu, joten otin valjaat ja liinan takaisin hommaan. Aivan turha on tapella sen kanssa kun se alkaa tuon venkoilun. Liinassa teki hyviäkin pätkiä, ja muistutin stopeista liinasta. Välillä en pitänyt liinaa, vaan annoin sen roikkua, ja vaan muistutin jos ei stopannut. Mun on vaan itse niin vaikea olla niin musta valkoinen kun tuon mustavalkoisen kanssa saisi lampailla olla. Tilanteet tapahtuu niin nopeasti, että en välillä muista sanoa stoppia suuntien välissä, ja välillä unohdan vaatia stopit loppuun asti jne.

Lopuksi mentiin vielä pellolle tekemään kaaria, ja lyhyttä hakua. Ekat oli hirveitä. Jujulla löi kaasu pohjaan, ja se kaahasi porukan taakse ja oli taas niin ahdas. Lopussa saatiin myös hyviä, mutta kyllä se ottikin taas. Ja ne stopit. argh.

Nojoo, ei aina voi olla täydelliset treenit. Musta tuntuu että Jujulla on myös pientä valeraskautta ilmassa, nyt on juoksujen alusta se 2kk aikaa, ja se on taas niin herkkä niin herkkä. Heti jos ei palkkaa kuulu, se meinaa masentua ja ottaa nokkiinsa. Ei oikein maistu tekemiset, ja hän on NIIIN _raskaana_.



Juju sai myös turpaansa eilen paimentamassa. Kolme narttua (Juju+ kaks muuta) hillui siinä vapaana treenien jälkeen ja kaikki tuntui olevan mallia ei kiinnosta muiden koirien suhteen, joten en ollut ollenkaan tilanteessa hereillä. Yhden nuoren koiran omistaja sitten kyykistyi silittelemään omaa koiraansa, ja jostain ihmeellisestä syystä Juju meni siihen sitten ja halusi yhtäkkin ystävystyä tuon nartun kanssa. Meni ihan ystävällisesti, häntä alhaalla ja heiluen, korvat ja pää alhaalla ja rauhallisesti toisen luo, mutta ei uskonut toisen varoitusta. Toinen ihan selvästi näytti koko purukalustonsa, eikä Juju joko tajunnut tai nähnyt, ja sitten se toinen tikkasikin sitä nenään. Juju harvoin kiljuu, mutta nyt se kiljaisi, ja tiesin jo siitä, että reikä tuli. Juju taisi tilanteessa myös hiukan liukastua, koska ei päässyt heti pois. Häntä jalkojen välissä se sieltä sitten tuli, ei se vastannut toiselle mitenkään tuohon tilanteeseen, mutta reikä sille kuonoon tuli. Itsellä petti arviointi kyky, olisin aivan hyvin ehtinyt käskeä Jujun pois vieraiden luota. En nähnyt tuon tulevan, mutta noita sattuu, eikä Jujulle näyttänyt tulevan asiasta paha mieli. Ei se vältellyt kyseistä koiraa tuon jälkeenkään sen enempää kuin muitakaan. Juju ei ole koskaan vielä saanut kunnolla selkäänsä keltään, saatika että sitä olisi purtu, joten sillä on aika vankkumaton luotto toisiin. Sen takia ei kai ymmärtänyt väistääkään, kun omasta mielestä meni niin mielistellen toisen luo.


Eilen illalla myös huollettiin jälleen.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Hyvää uutta mahdollisuutta!

Sunnuntaina oli huoltopäivä. Jumpattiin ensin taas pallolla, ja sitten venyteltiin ja koplattiin läpi. Juju tuntui nauttivan käsittelystä, ja selkäkin tuntui vetreämmältä kuin viimeksi. Olkapäissä oli sen sijaan vähän tiukkaa, mutta käsittelyllä aukesi kyllä. Juju venytteli taas paljon hieronnan jälkeen ja myös tänä aamuna :)
_________________________________

Oltiin siis tänään aamulla treenaamassa aksaa. Ei millään malttaisi tuon puomin kanssa ottaa rauhassa, kun tekisi mieli mennä jo eteenpäin. Tänään kuitenkin kokeilin muutamia vaikeutuksia ihan maassa olevalle puomille, ja tuli esiin asioita, mitä pitää treenata vielä paljon, ennen kuin voidaan siirtyä eteenpäin.

Aluksi ihan tuttua puomi maassa ja matto lankulla juttua. Siirsin kepin jo kauemmas lankun taakse, jotta sai juosta koko lankun mitalla. Teki hyvin, ja osuma varmuus oli hyvä. Sitten otin lankun päähän suoran putken, ja namimaatti oli putken jälkeen edessä. Tässä tarjosi jotain pysähdyksen tapaista ja katsoi mua. Eli tässä juuri paistaa se pysärinkin ongelma, on kiinni mun tekemisissä. Näitä siis reippaasti treeniin, ja namimaatti vasta seuraavan esteen taakse lankun jälkeen. Fokus pitää olla kuitenkin ihan täysiä edessä jotta voi juosta jatkossa puomilla miettimättä mun tekemisiä. Otin myös omaa liikettä mukaan, ja tämä hankaloitti vielä, kun nyt seurasi mun rytmittämisiä. Ja kun en osaa liikkua tasaisesti, niin väkisin meinasin rytmittää maton kohdalla, jolloin hidasti. Kokeilin myös lelu palkkaa putken päähän. Ensimmäinen yritys oli TÄYDELLINEN, mutta pari seuraavaa loikkasi, ja kun ei saanut näistä bileitä, vaikka lelun saikin, niin hidasti ja meni hiukan epävarmaksi.



MUTTA EI SE MITÄÄN!

Tätä vartenhan tätä treeniä pitää tehdä! Nyt löytyi niitä hankaluuksi, joita oon tässä odottanutkin, että koska ne alkaa. Nyt on taas treenisuunnitelmassa lisäjuttuja, joita tehdä tuon lankun kanssa, ennen kuin pääsee eteenpäin.

Tein lopuksi vielä korotetulla lankulla samoja helpompia juttuja, ja tässä kun ei vauhti kasva, niin osui joka kerta.

Toisena treeninä tehtiin vauhtirallia, ja tällä kertaa tuntui taas olevan vauhti kohdallaan :)

torstai 9. helmikuuta 2017

Juoksupuomille uusi askel eteenpäin

Keskiviikkona oli huoltopäivä, lenkkeiltiin rennosti ja huollettiin. Illalla vähän jumppaa pallon kanssa, ja selän venytys ja hieronta. Juju on joka kerta hienommin käsiteltävänä, tällä kertaa ei tarvinnut enää kauheasti houkutella olemaan paikallaan, kun tietää jo homman nimen. Selkä olikin jumissa, mutta mielestäni sain hyvin koplattua sitä auki ja venyteltyä pallon päällä ja pyyherullan päällä ja Juju venyttelikin hieronnan jälkeen makeasti.
_________________________

Torstaina oli ajatus ensin vain tokoilla, mutta sitten tehtiinkin hyvin sujuneiden lyhyiden kaukojumpan ja seurauksen jälkeen lankkutreeniä. Ja nostettiin lankku minipöydän päälle :D

Kaukojumpassa naksuttelin takajalkatargettia, ja tehtiin muutamia asennonvaihtoja targetilla. S-I tuntuu olevan nyt vaikeinta. Meinaa takajalat täpistä hyvin herkästi, mutta targetti auttaa asiaa. Joutuu keskittyä. Seurauksessa oli innokas ilme ja naksuttelin hyvää paikkaa ja kivaa kontaktia. En käyttänyt juurikaan käskyjä. Peruutuksessa oli vähän vaikeuksia taas kun meinaa istua. Pitää tehdä pidempiä peruutuspätkiä. Ja seinän vieressä ottaa myös välillä. Meinasin ensin että naksuttelen myös seinään nenäkosketusta, mutta en sitten, lankkutreenit veti enemmän puoleensa :)



Lankulla sitten aluksi tuttuja juttuja, mutta aloitettiin suoraan lankku maassa ja matto lankulla. Tikkukin oli about puolessa välissä lankkua. Juju niin tykkään tuosta treenistä. Vauhtiakin oli jo aika kovasti, ja vain yksi huti tuli, ja onneksi en palkannut siitä. Namimaatille tekee paremmin nyt, menee sinne varmemmin. Heti kun vauhtia tulee niin valmiille lelulle alkaa hiipiä. Täytyy tuota lelupalkkaa ottaa ehkä vasta sitten kun yhdistän lankun perään putken.

Esittelin myös ekaa kertaa loivat käännökset molempiin suuntiin. En käyttänyt mitään käskyjä vielä, vaan ihan halusin muutamalla toistolla katsoa mitä tapahtuu. Eikä oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Vähän pohdintaa tuli lisää niin se katkaisi suurimman rallin, mutta muutoin, koski jokaisen, malttoi koota ja sitten kääntyä, ja meni namimaatille hyvin. Ekalla taisi koittaa hiukan pysäytystä, mutta palkkasin senkin, kun ei ollut kuitenkaan oikea stoppi.

Sitten tattaraaa, nostin lankun pään minipöydälle. Ekat toistot tässä oli epävarmoja, niinkuin ajattelinkin, tämähän on ollut se akilleen kantapää puomilla. Sain Jujun juoksemaan aina hyvin maassa olevalla lankulla, mutta sitten kun se nostettiin pöydälle, ilme ja koko olemus muuttui radikaalisti epävarmemmaksi, enkä saanut sitä koskaan purettua. Tehtiin juuri sen verran kun oli tarvis, että sain muutaman hyvän toiston. Koski kyllä kaikki. Jes!!


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tupla tiistai

Tiistaina oli tulplatreenit, aamulla paimennusta, illalla aksaa.

Oli ehkä mahtavimmat paimennutreenit sitten hetkeen!

Ekalla kierroksella otettiin sisähallissa taas saamaa aja, irrota seinästä/nurkasta treeniä kun ennenkin. Ja Juju taas tällä kertaa liinassa. Aluksi jännitti porukan ja seinän väliin meneminen, mutta hyvin nopsaan kuitenkin alkoi tehdä aivan tosi hienosti. Meni jopa suhteellisen rauhallisesti väleihin ja ajamaan lähti tosi helposti. Nyt selvästi näki, että Juju korjasi tasapainoa mun ja lampaiden välissä poispäinajossa, eli on tajunnut idean, että pitää lampaat multa poissa. Marika sanoikin, että se on ollut koko homman ydin tässä harjoituksessa, ja sit mullakin jotenkin lamppu syttyi päässä. Että eihan se koira voi aina ja kaikissa tilanteissa lähteä vain suoraan ajamaan kohti lampaita, koska välttämättä tasapainopiste musta poispäin ei ole juuri siinä kohtaa, riippuen lampaiden vetosuunnista jne. Lisäksi se on tajunnut, että saa lampaat liikkeelle helpommin lauman reunoista, jolloin se tekee ajoon lähtiessä pienen sivuttais liikkeen, jolla saa lampaat ottamaan ne ensimmäiset askeleet poispäin. Lopetettiin hyvään pitoon seinää vasten, ja tällä kertaa huomasin myös, että Juju tapitti tiukasti lampaita, vaikka makasi ihan niiden lähellä naama niitä kohti. Aiemmin on alkanut katse haahuilla ja helposti on vältellyt katse kontaktia eläimiin tuollaisessa tilanteessa, mutta nyt jotenkin tunsi olevansa voimakkaampi noin.

Koska ilma oli mitä mahtavin (noin -10° ja kirkas auringonpaiste) päätettiin mennä tekemään hakuja toisella vuorolla pellolle. En aluksi ollut ihan vakuuttunut idean parhaudesta, kun ollaan nyt tiukasti pysytty pienissä tiloissa koko alkutalvi. Mutta sitten toisaalta tuntui että voisi Jujulle ihan hyvää olla välillä taas pellollakin, kun nyt on kokoajan vahvistettu suoraan ajoa, että muistuttelisi välillä kaariakin.


Pellolla porukka oli isossa laumassa, josta sitten piti erotella treeniporukka meille. Aluksi sanoin, että me ei olla tehty ollenkaan mitään jakoa tai sen tyyppistäkään, eli heitin pallon vähän ikään kuin treenikaverille. Hänen koiransa ei kuitenkaan saanut porukasta eroteltua lampaita, vaan koira ajoi koko porukan sisälle lampolaan, kun kaikki väliportit oli jäätyneet auki, ja lampolaan oli tietysti tuttu reitti. Sitten jostain ihmeen syystä me otettiinkin hommaksi erotella lampaat porukasta, se kävi jotenkin vähän itsestään. Samalla kun porukka valui lampolan ovesta, käskin Jujun sopivaan väliin, jolloin porukka hajaantui ja ylimääräiset jäivät sisätilaan ja me saatiin peruskuljettaa pikkuporukka pellolle. Olin aivan ihmeessäni, kun Juju suoriutui hommasta kuin vettä vaan. Hakukaaret oli vasemmalle hyviä, oikealle ei meinannut lähteä kunnolla, koska lampailla oli veto vasemmalle lampolan ja isomman lauman suuntaan. Oikealle en sitten käskenyt kaaren päähän maahan, vaan annoin peittää kunnolla noin klo 3 asti. Muutamassa tuli kiire, kun lampaat lähti valumaan jo ennen lähetystä. Kuitenkin noin periaatteessa itse treenikin meni hyvin. Muutaman kerran sain maahan käskyä toistaa, ja muistuttaa että se pitää tuonnissakin totella. Juju nimittäin meni maahan hyvin lauman takana haussa, mutta sitten kun annoin sen tuoda lampaita, se ei olisi enää halunnut mennä maahan heti.

Mutta kuitenkin isoin bonus oli lopussa. Treenikaverilta karkasi lampaat (porukka oli nuoria karitsoja, jotka hajaantuivat tosi helposti, ja jos koira ei tätä itse hoksannut katsoa, oli ne vaikea koota uudestaan).  Ensin hän yritti itse hakea lampaita takaisin, mutta lauma meni suoraan lampolaan uudestaan. He sitten lopettivat treenit siihen. Me saatiin kuitenkin ottaa vielä koko iso lauma ulos lampolasta. Aluksi epäilin, että ei lähde ollenkaan edes kiertämään ison lauman taakse, kun oli niin ahdas paikka, mutta hitto, sinne se vaan tunki itsensä väliin, kävi koko kierroksen läpi hakemassa kaikki ja työnsi ne ulos ovesta. Seisoin itse lähellä ovea, jotta Juju sai voimaa työntää lampaita mua kohti, mutta teki kuitenkin työnsä ihan itse ja oli aivan mahtava nähdä, ettei se panikoinut tai purrut ketään vaan ihan rauhallisesti työskenteli. Sisätreenit on ihan selvästi teettänyt tulosta, mikä on aivan mahtavaa!
______________________________

Illalla oli tosiaan aksaa Harrin johdolla. Yleisesti pyrin siihen että olisi vain yhdet treenit päivässä, mutta nyt vain sattui osumaan samalle päivälle, joten sillä mentiin.

Valittiin kahdesta ehdolla olleista radoista helpompi. Halusin aluksi tehdä vain putkeen lähetyksiä suoraan. Ja Jujuhan meni, ihan vimmatusti haki putkesta toiseen ja takaisin. Hitsi että sillä oli hauskaa. Ekalla kerralla jostain syystä luuli, että palkka oli suorien putkien välissä, kun näkin että heitin pallon suoran putken päähän maahan. Sen jälkeen pidinkin palkkaa kädessä ja palkkasin heittämällä. Toiseen suuntaan kun tultiin, ei osannut itse korjata linjaa vikaan mutkaputkeen aluksi, vaan juoksi täysiä putken ja seinän väliin. Kuitenkin pienen väännön jälkeen hoksasi, ja lopussa juoksi ihan itsenäisesti putkisuoraa alusta loppuun ja takaisin. Pystyin myös leijeröidä helposti puomin takaa ja oikaista paljonkin, eikä tullut liikkeen mukaan vaan kiltisti eteni putkesta toiseen. Tämäkään ei ole kaikille itsestään selvää.


Tokalla kierroksella tehtiin sitten rataa puomin jälkeisestä elämästä eteenpäin. Ekalla kerralla nolla. Tuli kyllä noista suorista putkista ihan miljoonaa, ja ei jarruttanut putkijarrulla vaan kauhealla kaarroksella vasta tuli valssiin. A koski, siitä kepeille (kepit oli jotenkin hitaat? tai ei Harri sanonut niistä mitään mutta itsestä tuntui siltä). Backlap ja esteelle 16, pikku rytmimuutos ja veto 17. Päällejuoksu-persjättö 18 ja loppu oli helppoa ku heinän teko :D Kun otettiin pätkissä uudelleen, putkijarrun puutos tuli vahvemmin esiin. Ei auttanut huutelut, ei oma liikkeen täydellinen stoppaus, ei mikään, vaan painoi menemään miljoonaa putkesta toiseen, ja välillä kerkesi singota itsensä jo sinne mutkaputkeen asti, kun ei palkkaa kuulunut. Harri sitten palkkasi toisen suoran putken päähän ja tein oikein todellisen jarrun niin etten leijeröinyt puomia vaan menin putkien vierestä. Muutama toisto, ja nämä hyviä. Aalle kun päästiin, teki yhden loikan. Harri sanoi, että ottaa kyllä kaksi laukkaa alastulolle, muttei tule ekalla harjan yli tarpeeksi pitkälle, ja siksi ei osu. Laitettiin sitten pumpperi harjan taakse, noin 20cm harjasta, niin johan alkoi laukkaan löytyä pituutta. Aivan tosi hienosti tuli seuraavat kaksi. Sitten Harri halusi että teen pakkovalssin keppejen jälkeiselle hypylle. Toimi niinkin, mutta sai olla tarkka että tuli hyppyjen välistä, eikä ottanut seinän puoleista hyppyä matkalla. Juju vaatii noihin käännöksiin oikeasti kääntäviä ohjauksia, itse tykkäsin backlapin linjasta enemmän.

Treenaa:
-kepeille pitäisi keksiä vauhtia...? Pitäisiköhän kokeilla kujalla tehdä vähän aikaa juttuja, jos se sieltä löytyisi. Hmm...
-PUTKIJARRUT! :D
-pitää muistutella taas keinua, nyt muutaman viikon tauko alla.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Lankkutreenit jatkuu

Viikonloppuna huollettiin jälleen. Kävin hakemassa Lidlistä jumppapallon, ja sen kanssa jumpattiin syviä lihaksia (asennonvaihtoja pallolla) sekä treenattiin tasapainoa (Juju sai seisoa etutassut pallolla ja yrittää pysyä siinä ja liikutella palloa). Lisäksi sunnuntaina venytettiin taas pyyherullan kanssa, ja koplasin selkää auki. Tuntui paremmalta kuin viimeksi. Juju on myös hoksannut noiden huoltohetkien ihanuuden, ja autuaana makaili pyyherullan päällä ja otti ilon irti hieronnasta. Jännästi häntä jännittyy aina kun lähestyin sitä lannerangan jumikohtaa, että kyllä siellä tiukkaa on kuitenkin.
____________________________

Maanantaina aamusta hallille aksailemaan. Tehtiin lankkujuttua (koska juoksuprokkis) ja lisäksi kasikuviota putkella ja siivekkeellä ja haettiin vauhtia.


Lankkuhommat etenee mukavasti, nyt jo tikku aikalailla lankun lopussa, niin että joutuu jo tähtäillä askeleita että osuu. On kyllä hokannut idean mielestäni hyvin. Toiseen suuntaan jostain syystä tuli muutama moka, mutta nämä korjasi aina seuraavalla. Loppujen lopuksi tuolla tavalla tikkua kiertämällä noin tiukasti ei puomille koskaan tulla, mutta toki haluan että ajatus tekemisessä säilyy ja tehtävä on mahdollisimman selviö. Aloin jo miettin lankun nostamista minipöydälle. Tällä viikolla varmaankin perjantaina tehdään hallilla vielä yksi tämmöinen treeni ja sitten aletaan nostaa lankkua jos idea on edelleenkin selviö. Mietin, että missähän kohtaa esittelisin käännökset ekaa kertaa. Ehkä voisin esitellä ne jo nyt? Ilman käskyjä, vain niin että namimaatti olisikin sivussa, ja silti pitää kiertää tikku ja mennä koskemaan matolle? Hmm...

Vauhtirundeille tuli taas toistoja ehkä vähän liikaa, ja ehti tahti hidastua loppua kohden. Mutta hyvin otti lopussa myös come to hand käskyllä ikäänkuin vippausta. Näitä jatketaan edelleen, uskon että näistä saa kuitenkin vauhtihyötyä lopulta paljon. Jujuhan ei kierrä tuota siivekettä ihan niin tiukasta kuin haluaisin, mutta sitten kun otin alussa cikcap käskyillä kiertoa siinä niin teki tiiviisti.

Ilmoitin Jujun Tamskille ALO luokkaan tokoilemaan parin viikon päähän, ja samalle viikonlopulla tuttuun halliin hyppärille agia kisaamaan. Jos saisi kisarutiineja ylläpidettyä kuitenkin, vaikka kontaktit pitää meidät vielä kisatauolla muutoin.

perjantai 3. helmikuuta 2017

we´re like diamonds in the sky

Eilen illalla (ja tottakai klo 22 jälkeen...) tapahtui joka koiranomistajan painajainen, Juju söi epämääräisiä leivän palasia maasta. Eikä siinä mitään, mutta ne leivän palaset oli jätetty MEIDÄN KOTIPORTIN PIELEEN?!?!?!?!?!?! Olin laittamassa roskapussia roskiin, kun silmä vältti nanosekunniksi ja huomasin silmäkulmasta että Juju kerkesi jotain sieltä ottaa, ennen kun vaistomaisesti karjaisin sille niin että lopetti siihen pisteeseen syömisen. Löysin paikasta muutaman leivän palan, mitä sinne jäi Jujulta syömättä. Silmämääräisesti ne näytti vähän oudolta, ja koska olivat niin oudossa paikassa (mihin ei vahingossa voi mitään "tippua") ja lisäksi näyttivät niin systemaattisesti laitetuilta, lähtö Tuhatjalkaan tuli hyvin hätäisesti. Ihanasti tukka märkänä (suihkusta juuri tulleena) verkkarit jalassa ja reinot jalassa, tietysti. Yritin vielä oksennuttaa Jujun suolapallolla kotona, mutta ei reagoinut suolaan mitenkään. Tuhatjalassa katsoivat aiheelliseksi oksennuttaa (mulla oli leivänpalat mukana) joten siitä sitten, ensin puoli litraa ruokaa napaan ja sitten piikki pyllyyn, ja 5min päästä kaikki ulos. Ruoan seasta ei löytynyt mitään erityista palaa, mikä olisi voitu varmuudella sanoa olevan leipää, joten luultavasti Juju ei ehtinyt syödä sitä kovinkaan paljoa, mutta epämääräistä valkoista höttöä oli kyllä. Osa varmasti lihan mukana ruoassa ollutta rasvaakin. Ja tietty, yöpäivystys, niin 212eur.

Voisin sanoa, että oon noin yleensä hyvin avarakatseinen ja hyväntahtoinen ihminen, mutta nää myrkkysyöttien levittäjät ei kyllä multa saa minkäänlaisia sympatioita. Semmosen ihmishirviön kohtaaminen verekseltään on yks harvoja asioita, minkä varalle mulla ei ole mitään toimintasuunnitelmaa. Jos näkisin, että joku vieras tahallaan kylvää meidän pihan portille myrkkyjä, niin en kyllä tiedä mitä tekisin, miten reagoisin.

Tietysti aivan 100% ei voi sanoa, oliko leivässä myrkkyä. Mutta sanotaan nyt vaikka sillälailla, että vaikka joku olisi säikyttämismielessä noita kylvänyt, niin juu, säikäyttihän se. Mutta mitään muuta se ei meidän elämässä muuta. Muuta kuin sen, että noi myrkkyjen kylväjät aiheuttaa vielä suurempia inhon kouristuksia kuin ennen.

Me selvittiin säikähdyksellä, Juju on tänään ollut vähän väsynyt, mutta muuten iloinen oma itsensä. Tarkkaillahan tässä saa vielä viikon verran, mikä on aikalailla maksimiaika, milloin pisimpäänkin kropassa viihtyvä myrkky olisi alkanut vaikuttaa.

Ja joo, Jujuhan on opetettu siten, että se ei saa ottaa mitään ruokaa ilman lupaa keltään tai mistään. Mutta vahinko se voi näköjään sattua silti, vaikka kuinka varotoimet olisi kunnossa.
___________________________

Aamuksi horror yön jälkeen sovitut tokotreffit päätin silti toteuttaa, ajattelin että tehdään Jujun kanssa jotain pientä ja kivaa, ei mitään ihmeellistä. Juju oli aamulla reippaana, ja iloisena lähti hommiin. Meillä tietysti vaikuttaa aina treeniin, kun mä oon jotenkin kireä, ja kieltämättä tuo eilinen episodi vaikutta aikalailla omaan mieleen. Lisäksi parkkipaikan, missä treenattiin, pohja oli aivan karmea. Hiekoitettu oli sentään vähän. Tehtiin sitten ihan perusjuttuja, ei vauhtiliikkeitä. Naksuttelin Jujulle takajalkatargettia (aion kaukoihin panostaa taas tuon kanssa, kun S-I ja S-M vaihdossa liikuttaa takajalkoja). Se olikin Jujun mielestä kivaa. Lisäksi naksuttelin hyvää seurauspaikkaa, siitä video alla.



Jähmeyttä oli tekemisessä, ei pelkästään yön jäljiltä vaan myös pohjan takia. Juju kuitenkin oli ihan olosuhteisiin nähden virkeä, tosin lelupalkka ei tänään toiminut, kun oli luultavasti nälkäinen. Namitettiin sitten.

torstai 2. helmikuuta 2017

Aksatekniikkaa hiomassa

Keskiviikkona oli Jujulla treenivapaat. Juju ei mielestään tarvisi mitään vapaita, lenkillä tarjosi seuruuta ja pujotteluja ja tuntui olevan tuulta tukassa :D kotona jouduin aikalailla maanittelemaan sitä olemaan rennosti, kun oli huoltopäivä, venyteltiin ja hierottiin kuten fyssari käski. Mutta mitäpä ei pieni supsipupsi tekisi kun kauniisti vaatii :D
_____________________________

Torstaina aamulla sitten aksailemaan. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä. vasta pe uudestaan aksahommiin, mutta koska Johanna halusi perjantaina tokoilla, ja oikeastaan se oli ainoa sopiva päivä, niin me vaihdettiin suunnitelmaa.

Tehtiin Villen vauhtiympyrää, ja alkuverkan jälkeen lankkuhommaa. Treenit videolla:



Yritän panostaa noihin lämmittelyihin nyt kun tuntuu että Juju aina kulkee hirmuisen paljon paremmin kun sen hyvin verkkaan ensin. Mehän tehdään ennen treenejä tosi lyhkänen lenkki (varsinkin nyt kun on tämmönen jäinen keli niin koen ettei varsinaisesta lenkistä ole juuri lämmittelyhyötyä) ja sen lisäksi verrytellään sitten hallissa kroppa lämpimäksi erilaisilla tempuilla.

Puomin treenejä jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. Matto lankulle, ja ensin ihan vaan helppoa koske mattoon-namille-koske mattoon-namille juttuja, ja sitten lisäsin tikun joka kierrettiin, ja lopuksi lisäsin matkaa. Muutama hasardi tuli, ja yhden vahingossa palkkasin, mutta muutoin hyvä.

Ville Liukan treeneissä tuli puheeksi, että Juju kulkee hiukan pikkusievästi estevälit, jos ei tiedä jo kaukaa minne kuuluu mennä. Ville sanoi, että hän tekisi Jujun kanssa ihan perusharjoitteita putki-hyppy vauhtiympyrällä, jotta saataisi etenemiseen enemmän vauhtia. Tätä sitten tehtiin. En oikein osaa sanoa, kulkiko Juju yhtään tavallista lujempaa, mutta innoissaan se oli ainakin. Rimat oli medissä.

Vähän varioiden tehtiin ympyrää, mutta pidettiin ohjaukset helppoina. Tätä harjoitusta voi varioida monella tapaa, ja tässä muutamia, mitä otetaan testiin jatkossakin: